Viikon 15 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Elefanttiheinän (Miscanthus sinensis) talven yli säilyneitä hedelmähuiskiloita villaisine vihneineen heikossa pohjoistuulessa kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Suomen oloissa näyttävin koristeheinälaji, jolla jo heinäkuulta lähtien erittäin näyttävät valkovihneiset huiskolot jopa yli 2m korkeissa varsissa. Myös lehdistö näyttävän tiheä, hienostuneen kapealapainen ja raikkaan vihreä. Talventörröttäjäominaisuudetkin ovat huippulaatua. Tämä kuva aloittaa viikon 15 tunnelmakuvat.




Krookus- eli sahramilajike (Crocus vernus "Flower Record"):n alkanutta kukintaa kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tutuista krookuksista eräs parhainta sinistä sävyä tekevä ja siksi suositeltava esim. erilaisiin päävärisommitelmiin ja valkoisen kanssa. Myös lähiväriharmoniat sinisten ja violettien kanssa sekä vastavärisommitelmat keltaisten kanssa ovat näyttäviä tämän kanssa.




Virvaliljan (Bulbocodium vernum) kukintaa hetimiten lumien sulettua kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alemman kuvan lajin tapaan varhaisimpia kukkijoita heti lumien sulettua. Lehdet tulevat hedelmäkodan kanssa esille kukinnan jälkeen toukokuussa; siemenvaihe ja lehdistön kuolema kesä-heinäkuun mittaan. Myös erinomainen varhaiskevätkukkija tuttujen krookusten vaihtoehdoksi kasvukauden alussa.

.

Talventähden (Eranthis hyemalis) kukintaa hetimiten lumien sulettua kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nopeimmin ja varhaisimmin esille tuleviin varhaiskevätkukkijoihin kuuluva. Kukinta on ohi toukokuun puolivälin tienoolle mennessä ja siemenvaiheen jälkeen koko maan päällinen varsi on jo kesän alussa kuollut.

.

.

Keltasyyläjuuren (Scrophularia chrysantha) uusia lehtiruusukkeita kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nopea lehteentulo keväällä ja kukinta heinä-elokuussa tähkämäisissä varsissa, missä näyttävästi naamakukkaisille luonteenomaisen muotoisia keltaisia kukkia yli 2 viikkoa. Lehdistö ja varret kellastuvat ja nuutuvat vähitellen syksyllä jopa ruskeiksi; huonohko talventörröttäjä tähkämäisistä varsista huolimatta.

.

Kuolanpionin (Paeonia anomala) uusia punaisia alkuja kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuttuun viime viikon tyyliin pionit tuottavat kasvukauden alkuun erinomaista esilletulonäytöstään, jota voi sommitella muiden varhaisten perennakasvustojen (Esim. tässä esitellyt) kanssa kuin kukintaa. Tällä lajilla on kesäkuussa runsas parisen viikkoa kestävä vaaleanpunainen kukinta. Syys-lokakuussa on tyypillinen puna-oranssi-keltaisen kirjava ruska.

.

Etelänkurjenmiekan (Iris spuria subsp. halophila) uusia kasvustoja kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nopeasti pituutta venyvät lehdet ovat heti kasvukauden alussa näyttäviä ja kesä-heinäkuun kukinta on upean sinivioletti. Lehdistö kellastuu syksyllä hitaasti. Oivallinen sinistä sävyä vaativiin sommitelmiin ja aikainen kevätlehdistö on myös hyvä etu. Kuitenkin harvinainen perenna.

.

Narsissilajike (Narcissus X incomparabilis "Carlton"):n uusien alkujen vuoropuhelua viimeisen aurauslumirippeen kanssa kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kasvun alkaminen oli mahdollista lumen alta sulaneen roudan takia; alta- ja sivuiltasulaminen. Sipulikasvien kasvu alkaa monesti jo lumen alla. Varhaisimmin lumesta paljastuneet narsissien kasvupaikat sisälsivät jo lähes puolikokoista kasvua.

.

Puhkeamaan alkanutta japaninpihlajan (Sorbus commixta) silmua kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tällä lajilla jotkut yksilöt puhkeavat lehteen jopa aikaisemmin kuin kotimaisella kotipihlajalla (S. aucuparia). Puhkeamissävy on punaruskean kellertävä ja karvainen. Kukinta ja marjasato kuten kotipihlajalla, mutta ruska paljon kirkkaampi ja punaisempi lokakuussa ja viivästyen joskus marraskuullekin.

Talviruskaksi jopa kevääseen saakka jäänyttä koreanvaahteran (Acer pseudosieboldianum) lehdistöä kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Alemman kuvan lajin tapaan hieno talviruskalaji ainakin Suomen oloissa. Tälläkin lehteenpuhkeaminen kauniin vaaleanvihreä toukokuussa pienten violettien kukkien tullessa pian perässä. Lokakuussa alkava ruska on oranssisen-punaisen-ruskean kirjava. Hieman arka ja pienehkö japanilaishenkinen puu.

.

Talviruskaksi jopa kevääseen saakka jäänyttä amerikanpyökin (Fagus grandifolia) lehdistöä kuvattuna torstaina 15.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Erikoinen isohko puu, jolla kauniin vaaleanvihreä lehteenpuhkeaminen nopeasti toukokuussa pitkiksi venyvistä silmuista tulvahtaen. Loka-marraskuussa punaruskean-keltaisen kirjava ruska, josta Suomen oloissa aina osa jää kuvan tapaan talviruskaksi yleensä alimmille oksille.

.

.

Ankaran talven kourissa pahoin paleltunutta ainavihantaa tulimarjaa (Pyracantha coccinea) kuvattuna keskiviikkona 14.4.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Talvenarkuus tuli nyt esille, kun pakkasta oli alueella monta kertaa -20 ja -25 asteen välillä. Tervehtymiskyky vesomalla selviää kesäkuun alkuun mennessä. Upea pensas joka tapauksessa kokeiluun mm. kirkkaanpunaisen ja erittäin runsaan marjasadon ansiosta; säilyy pitkälle talveen.

.

Lumen alta edellisviikolla paljastunutta sinilaakakatajaa (Juniperus horizontalis "Blue Chip") kuvattuna torstaina 15.4.2010 Helsingin Meilahden arboretumissa. Upean sinertäväneulasinen maanpeitehavu, joka muodostaa hyvin rikkaruohoja ehkäiseviä tiiviitä kasvustoja. Paahdepaikoilla voi tarvita paahdesuojausta maalis-huhtikuussa heti lumen sulettua, mutta tässä vaiheessa vaara on jo ohi roudan sulettua. Sinertävä sävy parhaimmillaan uusien neulasten aikaan kesä-heinäkuussa.