Kukkivaa kultapäivänliljaa (Hemerocallis middendorffii) kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Päivänliljoista ensimmäisiin kukkijoihin kuuluva; muutaman viikon ajan kesäkuun alusta heinäkuulle runsaasti oranssinkeltaista kukintaa. Lehdistön maastanousu on huhti - toukokuussa varhaista ja näyttävän kellertävää. Lehdet ovat kukinnan jälkeen hienoja myöhään syksyyn saakka. Hedelmä on kota.
Kukkivaa piparjuurta (Armoracia rusticana) kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Yrtti- ja ruokakasvina tunnettu jättiläisperenna, joka sopii kesäkuisen puhtaan valkoisen kukintansa ansiosta myös koristekasviksi. Loppukesällä pieniä kotia sisältävät hedelmävaiheiset varret ovat taipuisia; ei talventörröttäjäpotentiaalia. Iso lehtiruusukemassa nousee varhain huhtikuun lopulta alkaen maasta ja on pian näyttävän iso sekä säilyy myöhään syksyyn vihreänä.
Kukkivaa töyhtöangervoa (Aruncus dioicus) kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuttu jättiläisperenna, joka nousee varhain huhti-toukokuussa maasta punaruskeana - ornassisena. Laji on kaksikotinen, jolloin tämän kermanvalkokeltaisen kesäkuun kukinnan jälkeen hedeyksilöiden kukintotertut ovat hieno ruskea kontrasti reheville lehdille ja emiyksilöillä syntyy aluksi vihreitä ja sitten ruskeita pieniä kotia. Emiyksilöilä on paras potentiaali talventörröttäjyyteen. Harvoja kirkasta ruskaa tekeviä perennoja; keltaisia ja oransseja sävyjä.
Kukinnan alussa olevaa mooseksenpalavaapensasta (Dictamnus albus) kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kesäkuun kukkijoista näyttävimpiä monessakin mielessä; voimakas ja kirjava vaaleanpunainen väri on yksi piirre, mutta räväkkä ja jopa polttava tuoksu on toinen. Lehdet ovat myös tärkeä osa lajin estetiikkaa (Punertava maastanousu) ja ne säilyvät syys-lokakuulle upeina koristeina kukintovarsien ollessa kotahedelmävaiheessa. Hedelmävarsissa on hyvää ainesta talventörröttäjyyteen.
Pensaspionin (Paeonia suffruticosa subsp. rockii) kukintaa kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Keväämmällä esittelemäni alalaji, jolla punaista lehtienpuhkeamisväriä säilyy hieman vielä tähän valkoiseen kukintaan saakka, kun alemmalla pioniryhmällä voimakas puna katoaa lehdistä kokonaan. Eri lajikkeilla on monia eri kukkavärejä tässäkin pioniryhmässä.
Kukkanuppuvaiheessaan etenevää kiinanpionia eli jalopionia (Paeonia Lactiflora -ryhmä) kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monenvärisistä ja erittäin isoista kukistaan (Lajikkeita) tunnettu yleinen puutarhakasvi; jo tässä nuppuvaiheessa kukkaväreistä havaitaan vihjeet. Punakukkaiset ovat yleensä tummalehtisiä ja kelta - valkokukkaiset ovat vaalealehtisempiä. Edellisviikolla esittelemäni varhaiset pionikukkijat olivat jo lopetelleet kukintaansa tässä vaiheessa.
Yli puolikoossa olevaa auringontähden (Telekia speciosa) kasvustoa kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jättikokoisilla perennoilla kukintaa edeltävät lehtivaiheet ovat kaikkein näyttävimpiä ja tärkeä osa niiden estetiikkaa. Tällä lajilla se käy hyvin ilmi. Keltaoranssi kukinta kestää pitkään kesä-heinäkuun vaihteesta elokuulle ja sisältää erikoisen rengasmaisia kukkamykeröiden värivaiheita loppuvaiheessa. Hedelmäpallot ovat myös hienoja syksyllä.
Yli puolikokoisia lehtiä; vasemmalla kallionauhuslajike (Ligularia dentata "Desdemona") ja oikealla tarhapäivänliljalajike (Hemerocallis "Sammy Russell") kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kukintaa edeltävät lehtivaiheet ovat pienemmilläkin perennoilla myös huomioitavia estetiikkatilanteita, joista nämä kaksi näyttävät esimerkkinä keskenään hyvin erilaista muoto- ja värikieltä. Vasemmalla lajikkeella on oranssinkeltainen kukinta ja oikealla lajikkeella kirkkaan punainen; molemmat heinä - elokuussa.
Lakastuvaa lehtivaihetta virvaliljalla (Bulbocodium vernum) kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kevään ensimmäisiin kukkijoihin kuuluva sipulikasvi; voimakkaan vaaleanpunainen kukinta maalis-huhtikuussa heti lumien sulettua. Lehtivaihe on lyhyt huhti- ja kesäkuun välissä. Tämä ja alemman kuvan laji ovat esimerkkejä siitä, kuinka sipulikasvien kukinnan ulkopuoliset lehtivaiheet ovat myös hienoa estetiikkaa kuihtumissävyineen ja siten elementtejä erilaisiin sommitelmiin.
Lehtivaiheessaan vähitellen lakastumaan alkavaa syysmyrkkyliljaa (Colchicum autumnale) kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Syys -marraskuun välillä vaaleanpunaisena ja lehdettömänä kukkiva myrkyllinen sipulikasvi, jonka lehtivaihe on keväällä ja alkukesällä. Lehtien maastanousu on violetin punaruskeaa. Alkukesän aikana lehtien lakastuminen etenee niin, että viimeistään heinäkuussa on viimeiset vihreät sävyt.
Kukkivaa hopeahärkkiä (Cerastium tomentosum) kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tutuista mätästävistä ja matalista perennoista tämä valkoista kukintaa tekevä laji on alkukesän hienoimpia kukkijoita (toukokuusta jopa heinäkuulle) ja sopiikin kaikenlaisiin värisommitelmiin. Kukinnan ulkopuolella harmahtavan vaalea lehdistö on myös upea ja suureksi osaksi ainavihanta.
.
.
.
Kukkivaa ketoneilikkaa (Dianthus deltoides) kuvattuna torstaina 10.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Perennojen valikoimassa tämä on voimakkainta vaaleanpunaista kukintaa tekevien joukkoon kuuluva mätästävän matala laji sammalleimun (Phlox subulata) ohella. Pari-kolme viikkoa touko-kesäkuussa kukinta on parhaimmillaan. Loppukesällä mätästävä lehdistö on hienon siro ja sopiva maanpeitteenä; vihertyy hyvin varhain huhtikuun lopussa.
No comments:
Post a Comment