Nyt on aika puhua muutamista keskeisistä muutoksista, jotka alkavat bloggaamisessani ja sen sisällöissä tästä lähtien. Muutokset muokkaavat tätä blogia murrosvaiheen tyyppisesti ja ensimmäisenä merkittävänä muutoksena joudun valitettavasti kertomaan valokuvien tähän blogiin laittamisen lopettamisesta. Olen nyt ladannut Bloggerin valokuvapalveluun suurimman sallitun määrän kuvia, mikä ilmaiseksi on mahdollista. Lisäkuvista on jatkossa maksettava ja koska en tässä vaiheessa halua lähteä sille tielle, niin lisää valokuvia ei blogiini valitettavasti enää tule.
Tämä merkitsee mm. jo luvattujenkin kuvallisten kasviaiheisten kirjoitusteni loppumista ja sääennusteideni muuttumista valokuvattomiksi. Jatkossa voin toki silti edelleen kirjoittaa myös kasvi- ja sääaiheisia juttuja, mutta se on vielä harkinnassa, josko alkaisin tekemään niistä aiheista juttuja muualla kuin tässä blogissa eli muuttaisin foorumirakennetta ilmaisulleni... Valokuvilleni haluan kuitenkin löytää joka tapauksessa jossain vaiheessa uusia foorumeja, joista yksi mahdollisuus on mm. haaveilemani tietokirjailijan ura...
Kasveihin liittyen on tässä yhteydessä mainittava myös hyvin suurena muutoksena yhä vääjäämättömämmin ilmaantuva valitettava käänne: Olen nimittäin jo pitkään harkinnut arboretum- eli puulajipuiston perustamisprojektini lopettamista kokonaan, jolloin siitä kerrottavat "uudet" jutut myös loppuvat kokonaan. Syynä tähän on ensinnäkin tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni liittyvät taloudelliset ongelmat, jolloin ei ole enää mahdollista pitää arboretumia varten vuokrattua maa-aluetta saati muutenkaan laittaa liikaa ylimääräistä ko. projektiin.
Toisekseen arboretumin perustamiseen liittyvät logistiikka- ja motivaatio-ongelmat ovat viime aikoina alkaneet tuntumaan aivan liian vaikeilta ja siten ko. toiminnasta saatava hyöty ei kokemuksessani vastaa enää tarkoitustaan. Kasveihin liittyen olen jo muutenkin siirtynyt enemmän muuhun toimintaan, mikä on ilmennyt jo monta vuotta kasvivalokuvaamisen muodostumisena siinä keskeiseksi elementiksi.
Näin ollen jo tänä syksynä saatan irtisanoa arboretumalueeni maavuokrauksen ja jätän sen jälkeen ko. alueen lopullisesti sijoilleen luonnon armoille... Oikeastaan en ole tehnytkään enää pariin - kolmeen vuoteen mitään ko. alueen hyväksi, mikä onkin ollut osa ko. projektista luopumisen surutyötä. Epäonnistumisen tuntemukset ovat olleet suuret, mutta toisaalta kukaan ja mikään ei voi enää viedä minulta ko. toiminnasta saamaani tietoa ja osaamista (Paitsi tietysti tyyliin dementia ja kuolema, heh), joista toki voi riittää paljonkin kerrottavaa myös jatkossa niin blog(e)issa kuin muuallakin.
Yhteiskunnallispoliittinen bloggaamissisältöni tulee myös muokkaantumaan jatkossa uudella tavalla, josta en osaa sanoa vielä tarkkaan kovin konkreettista. Ainakin se on varmaa, että tavalla tai toisella jatkan pankkiirioligarkkisen maailmankuvavankilan ominaisuuksien ja haittojen kritisoimista sekä sellaisen pahuuden ja tuhon sijalle neorenessanssisten ajatusten, teesien ja mallien hahmottamista sekä henkiseksi että käytännön voimavaraksi.
Yksittäisistä roikkumaan jääneistä tällaisista kirjoitusaiheista mainittakoon mm. aikaisemmin lupaamieni viime kesän (Huhtikuun lopulta alkaen) Facebook-statusteni koostaminen tänne blogiin aihepiireittäin jatkopohtimisia varten sekä jo pitkään tauolla ollut kirjoitussarja Francesco Alberonin ajatusten kautta tulkittavasta yhteiskuntaelämästä tässä transatlanttisen maailman kriisissä. Näitä siis jatkan taas tiheämmin.
Alberonin ajatukset ovatkin juuri nyt erityisen tärkeitä Occupy -liikkeen alettua vallankumoustelun, koska ne pureutuvat juuri kansanliikkeiden dynamiikan, sisällön ja rakenteen ominaisuuksiin ja ongelmiin hyvin avartavasti ja kekseliäästi! Myös musiikkisarjani jatkuu edelleen, missä pop- ja rocklyriikat luovat tilaa katsella juuri etenkin pankkiirioligarkian ja sen erilaisten haittojen ilmenemistä yhteiskunnissamme.
Paras popmusiikki on tosiaankin kuin yhteiskunnan peili, mutta on osattava katsoa myös peilien taakse eikä juuttua vain peilisaliin toistamaan havaitsemiaan ongelmia kaikuina edestakaisin. Tässä onkin oikeastaan LaRouche -liikkeen eräs kulttuurillisen edistyksellisyyden tärkeä pointti; osata hahmottaa ihmismielen kanssa sopivasti sopusointuinen antientrooppisesti luova kyky tehdä työtä ja sisältöä, mikä nyky-yhteiskuntien kriisissä löytyy nimenomaan hyvin paljon "laatikon" ulkopuolelta ajateltuna!...
Monta muutakin aihetta on mielessäni (blogi)kirjoittamisen piiriin, kuten juuri LaRouche -liikkeen (LaRouche PAC ja Executive Intelligence Review) tieteellisen ajattelun tarkempi esittely, havainnollistaminen ja soveltamismallien pohtiminen mahdollisuuksineen ja ongelmineen sekä historian tutkiminen yhä laajemmin ja syvällisemmin tämän länsimaailman kriisin ongelmien alkuperien paremmaksi havainnollistamiseksi.
Lisäksi olen alkanut kiinnostumaan myös esoteerisemmista - henkisemmistä sisällöistä, joissa tutkimisen kohteena haluan miettiä erilaisia henkisen - sielullisen maailmankuvahahmottamisen tulkintamahdollisuuksia käytäntöön verrattuna ja sovellettuna. Totunnaista länsimaista tiedettä kyseenalaistavien tiedemiesten teoriat ja ajattelu ovat osaltaan tällaiseen kirjoittamiseeni liittyen myös kiinnostavaa, kuten esim. Rupert Sheldraken tapauksessa...
Erittäin paljon on siis materiaalia kirjoittamiselle ja ajattelulle mahdollista löytää. Se onkin tosi hyvä juttu, koska se takaa itsensä kehittämisen, maailmaan paremmin integroitumisen ja maailmanparantamisen intensiteetin lisäämisen elämän loppuun saakka ja niihin kuuluvat sisällöt elävät periaatteina kuoleman jälkeiseen elämäänkin, kuten LaRouche -liike tähdentää :)
Tämä on siten jo itsessäänkin kiintoisa matka edessä todennäköisesti tulevista hyvin suurista vaikeuksista huolimatta! Selvää on kuitenkin se, että tällainen sisällön luominen on hidasta ja pitkäjänteistä, jolloin on syytä suhtautua kärsivällisesti tarjoamaani sisältöön. Maltin ja kärsivällisyyden hyveitä on tämän Occupy -liikkeenkin hyvä muistaa yleiseltä tasolta lähtien vallankumoustellakseen onnistuneesti!...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment