Silmiini sattui taas hyviä pointteja lännen ekonomispoliittisen järjestelmän korjaamiseksi pois pankkiirioligarkian vallasta ja kohti humaanimpaa uutta järjestelmää. Kyseessä on Timo Isosaaren kirjoitus (Tuottavuuden kasvu, yhteiskuntamme itsepetos), jossa on ensinnäkin hyvin perusteltu nykyjärjestelmän ongelmia ja toiseksi lueteltu sen pohjalta ongelmanratkaisulle teesejä. Niinpä aiempien listauksieni jatkoksi tarjoan vielä nämä kuusi teesikohtaa suorana lainauksena ja ne saavat myös osansa jatkopohdiskeluissani. Aivan ensimmäiseksi lainaan Timon johtopäätöksen nykytilanteen ongelmista:
"Meidän poliittinen järjestelmämme päättää siis ainoastaan verotuottojen sijoittamisesta. Kaikki muut merkittävät rahavirtojen haltijat päättävät yksityisesti, mitä rahoillaan tekevät. Ne sijoittavat rahansa sinne, missä se lisääntyy. Ja kuten todettua, Suomessa se vähenee ja siirtyy yhä useamman ulottumattomiin.".
Seuraavana Timon ongelmanratkaisuteesit em. ongelmajohtopäätöksen pohjalta:
"Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi tehdä?
1. Tuotannon on oltava tarvelähtöistä. Nykyään tarpeen määrittelevät enimmäkseen tuottajat ja muuttavat sen ”kysyntäpakoksi” markkinoinnin ja lobbaamisen keinoin. Yksi räikeimmistä esimerkeistä lähimenneisyydessä tällaisesta kysynnän luomisesta oli ”paskalaki”, joka runnottiin läpi erittäin huonolla valmistelulla. Vastaavia pakkokysynnän kustannuksia on ladattu kotitalouksille jatkuvalla syötöllä, jolloin kotitalouksien normaali kysyntä supistuu vain välttämättömyyshyödykkeisiin ja kasvu alkaa hiipua toimiala kerrallaan. Talouskasvu-uskovaisille tämä ei ole avautunut. Joka uskoon tarttuu, se uskoon hukkuu.
2. Finanssisektori on ainoa taho, joka hyötyy tuottavuuden kasvusta. Se ei todellakaan tarkoita automaattisesti työpaikkojen lisäystä, koska koneilla ja automaatiolla voidaan lisätä tuottavuutta huomattavasti tehokkaammin. Niistä ei myöskään tarvitse maksaa sosiaalikuluja. Oikeastaan väistämätön johtopäätös on, että finanssisektori rahanluontioikeuksineen tulisi sosialisoida valtiolle ja nimen omaan kansallisvaltiolle. Suurissa yksiköissä (Neuvostoliitto, USA, EU) luodaan vain massiivinen byrokratia muiden elätettäväksi ja korruptio rehottaa. Pienemmissä yksiköissä voi tapahtua samaa, mutta vahingot voidaan paremmin rajata.
3. Valtiojärjestelmän ainoa tarkoitus pitäisi olla kansalaisten etujen valvominen. Nyt ne valvovat ainoastaan rahajärjestelmän etuja, millä ei ole mitään tekemistä kansalaisten edun kanssa. Seurauksena on yhteiskunnallinen eriarvoistuminen ja yhteiskuntarauhan menettäminen. Tästä on jo aivan selvät merkit nähtävissä.
4. Tarvitaan alueellinen, luonnonvarojen kestävään käyttöön perustuva strategia. Pysyviä tuloksia saavutetaan ainoastaan kauaskantoisella strategisella suunnittelulla. Sopulimainen kvartaalipoukkoilu on tästä mahdollisimman kaukana.
5. Suomen on luotava oma paikallisraha (vaikka vanha markka), jonka liikkeelle laskemisesta päättää yksin Suomen valtio ja se toimii ainoastaan sisämarkkinoilla. Silloin liikkeelle laskettu raha palvelee laadittua strategiaa ja varat voidaan kohdistaa todellisiin tarpeisiin. Euro voidaan säilyttää kansainvälisenä vaihdon välineenä, ellei se onnistu itsetuhoisuudessaan ja lakkaa olemasta.
6. Kansantaloudet eivät voi toimia nykyisellä tavalla vedonlyöntikohteina ilman katstrofaalisia seurauksia. Vedonlyönti voi olla osa viihdekulttuuria ja urheilua, mutta olisi jo uskottava, että spekulointi ihmisten perustarpeilla on lopetettava. Hevosurheilussa on pitkät perinteet vedonlyöntirahoituksesta ja siellä se toimii. Tällaista toimintaa tulee edelleen säädellä arpajaisverolla. Näissä muodoissa vedonlyönnin yhteiskunnalliset hyödyt ovat haittoja suuremmat. Muuten yhteiskunnan kannalta olisi parempi laittaa spekulantit suitsiin ja kiertämään ravirataa vedellä ja leivällä.".
Nyt minulla on siis käytössä jo monta keskenään varsin samanlaista, mutta myös osittain hieman eroavaakin listausta. Niitä keskenään vertailemalla voin punnertaa jotain uutta esille varsinkin, kun otan verrantoon mukaan parhaiten tuntemani LaRouche -liikkeen (LaRouche PAC) omat ongelmanratkaisuteesit. Saas nähdä, miten tämä pohdiskeluni kehittyy....
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment