Äsken sain sähköpostiini viestin, jossa oltiin hyvin huolissaan voinnistani, koska kuulemma paasaan hyvistä pointeistani huolimatta sillä tavalla luotaan työntävästi ja radikaalisti näistä maailman menon piirteistä. Tämä innoitti perusteelliseen vastaukseen ko. kirjoittajalle ja anonyymisti luotuna haluankin tuoda tämän saman vastaussisältöni teille kaikille, jotta ymmärrätte "pelin henkeä" ja suhtautumistani siihen ilman turhia väärinkäsityksiä ja vääristäviä arvioita minusta ja minun motiiveistani aktivismissani. Joten suoraan lainattuna jatkan ko. vastauksellani -->
Ok., ymmärrän huomiosi syitä. Mutta vertailun vuoksi mietitäänpä edelleen myös näin: Emme elä nykyään missään ns. normaalissa ihmiselle oikeasti sopivassa maailmassa tällä hetkellä ja sen on alkanut tuntemaan nahoissaan niin monesta seikasta; niin moni aikaisemmin itsestään selvänä pidetty on päälaellaan, vinksallaan ja huonosti, koska viallinen systeemi ei ole kestävä ja on nyt tulossa tiensä päähän.
Sellaisen kunnollinen kohtaaminen, käsitteleminen ja sille ongelmien ratkaisuhahmottaminen vaatii tietenkin vahvaa ja suorasukaista näkemystä sekä laajaa vastaanotto- ja hahmottamiskykyä ja jos jollakulla ei ole luonnetta / kykyä / osaamista kestämään ja käsittelemään sellaista toisessa(kaan) ihmisessä havaittuna ilman ensikäden viittauksia ja vihjailuja vointiin / mielenterveyteen, niin se on lähinnä epäkunnioitusta herättävän säälittävää ja ei ole minun ongelma.
Eli siinä täytyy vain sitten minun hyväksyä se, että jotkut eivät voi helposti ottaa näistä asioista selvää omista henkilökohtaisista syistään johtuen, mutta sitä puutetta ei tule kohdistaa arvioinnin perusteeksi niihin, joilla ko. estettä ei ole ottaa ronskisti paasaten selvää vaikeistakin asioista. Elän havaitsemani tilanteen mukaan siitä huolimatta ja paahdan eteen päin tarpeellisen voimakkaasti sanoineni anteeksi pyytelemättä.
Minun ongelma tosin tässä maailmanmelskeessä on se, että olen tehnyt välirikon tällaisen vikamaailman kanssa ja se tietenkin aiheuttaa käytännön hankaluuksia, epätoivoa ja suuttumusta; toki siis voinnin heikkenemistäkin. Ei se mitään; ne vointihankaluudet eivät kuitenkaan poistu ihmettelemällä, käpertymällä piiloon - torjuntaan eikä sitä kautta arvioimalla tähän vialliseen maailmaan tällä(kin) paasaamallani tavalla reagoivia jotenkin "poikkeaviksi" tai "epäkunnossa" tai "huonossa voinnissa" oleviksi.
Voinnistani saa toki olla huolissaan siksikin, mutta tähdellisimmin oikea antientrooppinen ja humaani ihmisyys reagoi oikein juuri tällä tavalla kuin minä, kun hän havaitsee tarkoituksellisen aivopesunsa ja alistamisensa tässä viallisessa ja pahuutta synnyttävässä kulttuurissa! Terve ihminen karjuu moisen edessä helpostikin. Se joka ei ollenkaan liikahda henkisesti tällaisesta, on se sairas ihminen!
Tuen saamisen puute on tässä minulle myös ollut toki ongelma, mutta tuki ei ole sitä, että arvioi pääasiana reagoimistani pinnalta aistikeskeisesti ja / tai kenties tunnustuksellisten ehdollistumisten kautta vääristyneesti. Reagoimiseni onkin eniten vain oire tässä maailmassa elämisestä eikä mikään kunnollinen syy tai vika itsessäni; päin vastoin se osoittaa minun olevan oikein rakennettu ihminen eli terve ja maailma on se sairas.
Reagoimiseni sijaan tuleekin kiinnittää päähuomio nimenomaan ko. maailmaan, jossa päävika on aiheuttamassa haittaa! Reagoimiseni paljastaa ko. päävian aiheuttaman haitan. Siksi tuki minulle ja "meille" on sitä, että tajuaa tämän ja on sen ymmärryksen rinnalla kanssani - kanssamme huolimatta reagoinneista - oireista. Hän ymmärtää, että niinkin kuuluu ehdottomasti ja avoimesti reagoida.
Olen nimittäin niitä harvoja Suomessa, jotka todella uskaltavat ja osaavat rohkeasti sanoa suoraan tunteella ja älyllä miten nämä toki ilmeisen uskomattoman ja luotaantyöntävän vakavat maailman asiat ovat! Viha ei toki ole pidemmän päälle mikään ratkaisu, mutta tässä maailman tilanteessa on hyvä osata myös näyttää, että meillä alistetuilla on VOIMAA ja me reagoimme TODELLA OIKEIN myös suuttumalla välillä ja sanomme siten TODELLA PAINOKKAASTI asiamme!
Jos sellaisen näkeminen vaikuttaa jostakusta kummalliselta, sairaalta tai luotaan työntävältä, niin se kertoo mielestäni enemmän juuri vastaanottajan taantumisesta alistettuun asemaan, jossa ei saisi muka keikuttaa venettä ko. tavalla. En kunnioita sellaista enää juuri yhtään tietäen sen painokkaan vaatimuksen, mikä tulee ratkaisukeskeisesti kohdistaa päättäväisesti ja suoraan aikamme ongelmien ytimiin!
Olenkin elämässäni oikeastaan enemmän kunnossa (Nimenomaan henkisesti) kuin kenties koskaan aikaisemmin, kun voin näin tiedostaa oman voimani ja älyni mm. keikuttaa tätä turhaa ja haitallista venettä todella kunnolla, jotta ensinnäkin ihmiset havahtuvat yhä enemmän ja alkavat ITSE katsoa vialliseen olemiseen parempia ratkaisuja eikä liikaa keskittyä viestintuojien tyyliin tuoda asioita esille. Nyt ei ole aika tuijottaa oireita ja viestintuojaa, vaan syitä ja viestin sisältöjä, kuten olen tähdentänyt tiiviisti!
Olen saanut tästä samasta ronskista tyylistäni myös kiitosta ja kehuvaa palautetta ihmisiltä, joilla on syvä ymmärrys maailmamme tilanteesta. Mielestäni he ovat paljon enemmän kartalla kuin hyssytellen, torjuvasti ja käpertyvästi tilanteeseemme suhtautuvat. Olenkin halunnut osoittaa tyylilläni myös sen, kuinka väärin on nyt käpertyä piiloon ja hyssyttelyyn; NYT HUUDETAAN EPÄKOHDAT KOVAA ESILLE RATKAISTAVIKSI!
Keskustelua asenteeni voi rajoittaa, mutta vain näihin piiloutujiin ja hyssyttelijöihin ja varsinkin jos he aina vain jatkavat sitä jatkuvan ystävällisen / pehmeän havainnollistamisenkin edessä. Asioista kunnolla perillä olevien kanssa keskustelu on sujunut ja sujuu erinomaisesti ja syvällisesti leppoisissakin merkeissä. Ei ole tarve yhtään huutaa näkemystään jo ns. heränneelle. Syväuniseen tuskin huutaminenkaan tai mikään tehoaa....
Summa Summarum: En ole poliitikko, vaan mielipidevaikuttaja, koska jälkimmäiselle sallitaan paremmin rehellinen ja suora puhe kiivastuneenakin ;)
Päivitys 18.11.2011 klo. 11:40: Lisähuomioita sähköpostikeskustelun jatkettua; lainaan omista ajatuksistani sovellettuna -->
Totta kai tämä maailman tilanne herättää surua, ahdistusta, pahoinvointia, vihaa, agressiota ja epätoivoa ja siksi niitä täytyy purkaa ajoittain pois tunteina, jotta ne eivät patoudu sisälle tekemään tuhojaan. Minä tunnen kuitenkin itseni niin vahvaksi persoonaksi eli elämän jo hyvin koulineeksi, että osaan purkaa niitä tunteita ja ajatuksia riittävän hallitusti, vaikka ne tunteet voi toki ulkopuolisesta vaikuttaa pelottavaltakin. Maailma on nyt se pelottava asia ja on oltava tarkkana, että sen synnyttämät tunteet eivät suuntaudu sijaiskohteisiin tai muulla tavalla väärin. Selvennettäköönkin nyt tässä vielä, että väkivaltaa en suosi enkä promotoi koskaan en muita enkä itseäni kohtaan!
Minusta tuntuu tyylistäni huolimatta kummalliselta, kun ei ajoittain havaita agressioni kohdetta, vaikka olen varmaankin sataan kertaan monin eri tavoin havainnollistanut sitä jo pitkään. No, kerrotaan vielä: Pankkiirioligarkia kaikkine ryhmineen ja kerroksineen saastuttamansa kulttuurin ja sen seurausten kera, kuten vääristynyt ja kaventunut maailmankuva ihmisten kollektiivisessa ajattelussa. Näin tiivistetysti, mutta paljon sitä voi selittää lisääkin eri lähestymiskulmista... Välillä minua vain ärsyttää se, kun aivan normaalit reaktiot herättävät päähuomion ja itse asia jää sivuun, vaikka tavallaan taivutan sitä ratakiskoista ja muista vermeistä ;)
Itse asiassa olen aloittamassa näinä aikoina ammattimaisemman journalistin uraa julkisemmassa mediassa ja siellä haluan olla neutraalimpi ja "asiallisempi". Oma blogini saanee jäädä ikään kuin "käymäläksi"... Saas nähdä...
Joka tapauksessa nyt tarvitaan hyvän eteen ponnistamista kollektiivisesti ja toinen toistamme tukien. Sen tarpeen tulemme varmasti huomaamaan lähitulevaisuudessa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment