Ilmastonmuutosalarmismin sudenkuopista

Otan esille tässä lyhyesti kyseenalaistettavaksi ilmastonmuutosalarmismin ja sen yhteiskunnallispoliittisen ulottuvuuden, mikä on myös tämän vuoden kasvukaudella koetun huippuerikoisen sääjakson innoittamana ja havainnollistamana tärkeä pohdinnan paikka. Ensinnäkin tuo äskeinen ruska-analyysini osoittaa juuri sen, kuinka kasvit ovat erittäin hyvin olosuhteiden muutoksiin sopeutuvia ja näin etenkin juuri puuvartisten lajien kohdalla. Ruskan poikkeutuminen noin monilla tavoilla normaalista "erikoiseksi" on tämän suoraan verrannollinen symboli ja se osoittaa kasvien "aistimisherkkyyden" voiman ja hyödyn vuodenaikojen sisällä.

Lisäksi on muistettava, että kaikilla kasveilla on geneettisessä perimässään miljoonien vuosien ajalta "kokemusta", joka on valmistanut niitä sietämään äärimmäisiä poikkeusoloja menestymisalueidensa puitteissa. Siksi ei ole tarpeen turhaan huolestua esim. juuri viimeisen 5 vuoden aikana täällä Suomessakin tapahtuneista sään heilahteluista ääripäästä toiseen ja niiden vaikutuksesta sekä luonnonvaraiseen että viljeltyyn lajistoon. Oma havainnointinikin kertoo juuri sen, että pääosa Suomen lajeista on kestänytkin aivan erinomaisesti näitä viimeaikaisia vaihteluita, osa on jopa selkeästi hyötynytkin osasta ääripääsäitä. Ainoa äärivaihteluille herkempi ryhmä kasveista ovat tosin viljellyt ruohovartiset lajit, missä on paljon tärkeitä ravintokasveja. Näille nimittäin kuivuus ja toisaalta tulvat ovat kohtalokkaampia kuin muille lajeille.

Ilmastonmuutosdebatissa alarmistit ovat olleet huolissaan säiden ääri-ilmiöistä ja niiden vaikutuksista juuri ruoantuotantoon kasvien suhteen. Kuitenkin myös näistä suomalaisista säiden ääri-ilmiöistä huolimatta on syytä pistää jäitä hattuun ja ajatella antientrooppisesti asioita. Nimittäin miettikääpä sitä, kuinka tärkeää olosuhteisiin sopeutumisen politiikka ja rakentaminen on aina kaikissa oloissa ilmastonmuutosvaarastakin huolimatta, jotta elinalusta ihmiskunnalle on mielekäs mm. juuri ruoantuotannon suhteen tärkeine siihen liittyvine infrastruktuurin osineen ja toimivan rahatalouden kera. Sitä vasten nähtynä onkin juuri seinähullua se, kun etenkin transatlanttisen maailman eliitti on ajattelemattomuudessaan ja tyhmyydessään orkestroinut reaalitodellisuuden elinoloja haittaavaa yhteiskuntarapautumista uskonnollisen tunnustuksellisella rahataloudellaan!

Jos ilmastonmuutos on vaarallisuudessaan alarmistien varoittamaa luokkaa, niin eikö juuri silloin pidä äärimmäisen tarkkaan pitäytyä aiheuttamasta moista yhteiskuntarapautumista!? Olenkin tähdentänyt vastakkaista linjaa voimakkaasti eli suuria elinvoimaisuudessaan terveesti kykeneviä väestömääriä ja antientrooppista asennetta sisältävää yhteiskuntarakentamista humaaneihin periaatteisiin nojaten. Siihen EI KUULU monien ilmastonmuutosalarmistien toitottama malthusilainen ja reduktionistinen politiikka, joka on em. taloustuhonnan kanssa yhtenevä yhteiskuntaa rapauttava antihumaaninen asenne. Onkin jokaisen syytä tarkkaan ja hartaasti miettiä, kumpi on tärkeämpää ja tehdä oikea valinta: Olla moraaliton oligarkkisen periaatteen hyväuskoinen tihutyöntekijä vai humaanien periaatteiden mukainen aito hyväntyöntekijä!

(Ilmastonmuutos)alarmismin ongelma on tässä mielessä juuri se, että se poimii vaarallisiksi mieleemme ehdollistettuja objekteja (hiilidioksidi) ja liittää niitä osaksi tunnustuksellisen uskonnollista puolustautumisstrategiaa, joka helposti harhauttaa näkemästä kokonaiskuvaa ja pääongelmia. Nämä uskonobjektit on otettu täten irti reaalimaailman kokonaisuudesta osaksi imaginaarisia kollektiivisen ajattelun harhoja.

Historiassa olemme nähneet tästä jo räikeänä esimerkkinä keskiajan noitavainot, kun muka tietyissä ihmisissä asui vaarallinen paholainen ja kollektiivinen mieli nieli sen muka absoluuttiseksi totuudeksi. Ilmastonmuutosalarmismi on uhkaavasti muodostumassa tällaiseksi kollektiivisen dystopian vyöryttämiseksi liian vääristyneillä tavoilla, vaikka maapallon olosuhteissa on toki ongelmallisiakin muutoksia tapahtumassa.

Harhauttavan alarmismin ja tunnustuksellisen uskonnollisuuden sijaan paljon tähdellisempää onkin juuri tarkkailla olosuhteiden muutoksia osana antientrooppista yhteiskuntakehittämistä ja osana aurinkokuntaan, galaksiimme ja jopa sen ulkopuolellekin saakka ulottuvaa kokonaisuutta, mistä käsin ilmastonmuutoksenkin kokonaisolemus syntyy ja löytyy. Hiilidioksidi on siinä vain episodin yksi osa eikä "kaiken pahan sään" alku ja juuri, josta muka pitäisi olla ylikorostetun huolissaan juuri tuollaisella uskonnollisella tavalla.

Meidän on opittava ajattelemaan entistä enemmän totuutta eikä vajota imaginaarisen tunnustuksellisiin maailmankuvahahmottamisiin! Yhden objektin poimiminen irti kokonaisuudesta ongelman "paremmaksi" hahmottamiseksi ja ratkaisemiseksi on sellaista harhaista tunnustuksellisuutta, mutta valitettavasti ihmisen psykologialla on tosiaan taipumusta yli keskimääräisen ymmärryksen menevissä tilanteissa poimia varsinaisen pääsyyn - pääsyyvyyhdin sijaan käsittelyynsä helpommilta näyttäviä sijaiskohteita osittaissyyllisinä tai jopa valesyyllisinä.

Tämä pätee kaikkeen ihmisen kokemaan rajusti uhkaavaan vaaraan, jossa mm. rajuja väkivaltatilanteitakin saatetaan selittää liikaa yksinkertaistavien sijaiskohteiden kautta, kuten ilmeni viime kesäisen Anders Breivikin tekemän Norjan verilöylynkin kohdalla. Se voi olla kuitenkin hyvin vaarallinen virhe etenkin muodostaessaan juuri kollektiivisen uskontoluonteen; esim. mayakulttuurin romahtamisessa oli todennäköisesti hyvin paljon kyse juuri tällaisten maailmankuvan hahmottamisen harhojen vaikutuksesta silloisissa muodoissaan...

Siksi ei olekaan ihme, kuinka tällainen yksinkertaistavuuden harha taipuu niin kovin helposti nykyvaltaeliittien haittaavaan hyväksikäyttöön ja ilmastonmuutosalarmismin käyttäminen siinä ko. eliitin jo paljon paljastettujen neofeodaalisten yhteiskuntatyrannioiden rakentamiseen on huippuvaarallinen väärä tie sekä ihmisyhteisöjen että planeetan kannalta katsottuna. Sen sijaan pitäisi tosiaan pyrkiä mahdollisimman laajaan ja syvään totuuteen ollen avaruuteen saakka laajakatseinen ja monipuolinen sekä vaikuttamiskeinoiltaan humaani ja antientrooppinen! Se on sivilisaation ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi kaikkein paras ja jopa ainoakin tie!