Blogini alkuaikojen lukijat tietävätkin, kuinka elämässäni yksi suuri sisältö on ollut arboretumin eli puulajipuiston perustamisprojekti. Bloggaamiseni alkuvuosina kerroin siitä paljon valokuvineen, mutta jo silloin suuret muutokset olivat jo alkaneet suistaa projektia radaltaan. Viime vuosina projektia on kohdannut kuitenkin monta vakavaa ongelmaa lisää ja niinpä tänään torstaina 22.12.2011 olen viimein pitkän viivyttelyn jälkeen tehnyt lopullisen ratkaisun koko projektin keskeyttämisestä. Sen mukaan olen tänään lähettänyt Sipoon kunnalle vuokrasopimuksen irtisanomisilmoituksen siitä maa-alueesta, jonne tätä arboretumia olen ollut perustamassa.
Tätä isoa käännettä merkkaamaan kirjoitan tähän lyhyehkösti tämän projektini historiasta: Kaikki alkoi siitä, kun opiskelin vuosina 1993 - 94 puutarhuriksi Mäntsälän Saaren maatalous- ja puutarhaoppilaitoksessa. Siellä tapasin erään toisen kasveista laillani todella paljon kiinnostuneen kaverin ja hänen kanssaan ryhdyimme tahoillamme kokeilemaan ulkomaisten puiden ja pensaiden kasvattamista siemenistä, mikä mahdollisuus oli tarjolla Mustilan arboretumin aloitettua myymään ns. suurelle yleisölle siemenkeruumatkoiltaan (Mm. Yhdysvalloista ja Kanadasta) saamiaan siemeniä.
Itselläni oli mahdollisuus niiden lajien taimikasvatukseen vanhempieni luona Mäntsälässä, missä omakotitalon pihan pieni peltotilkku toimi oivallisena taimien viljelypalstana ja purkeissa kasvatettaville taimillekin oli erinomaiset olosuhteet eri puolilla ko. pihaa. Lisäksi pieni kasvihuone ja kylmävarasto talvisäilytykseen olivat käteviä kaikkein talvenarimmille taimille sekä siementen idättämiselle ja talvivarastoinnille.
Suuren määrän taimia kasvaessa ko. pihalla useina seuraavina kesinä tuli pian eteen tilanne, jossa oli löydettävä taimille lopullinen istutuspaikka ja ideani arboretumin perustamisesta lähtikin toteutumaan ihan oikeasti. Olin haaveillut siitä toki jo tuolta vuosista 1993 - 94 alkaen, kun tämän kasvattamisprojektin aloitin, mutta vasta vuonna 1998 reilun vuoden etsimisen jälkeen tärppäsi Sipoon kunnan kanssa, jolta sain vuokrattua n. 2,5 ha maata alueeltaan ko. tarkoitusta varten.
Heti kesästä 1998 alkaen vapaa-aikaani alkoikin sitten kulumaan paljon sekä yhä uusien taimien kasvattamiseen että niiden roudaamiseen istutettavaksi ko. Sipoon alueelle. Myös vesakonraivaaminen oli aluksi yksi tärkeä toimenpide ko. alueella parina - kolmena vuonna ja sen jälkeen kokeilin myös vesakon kemiallista torjuntaa parina kesänä. Taimikasvattamiseen liittyen olin jo innostunut 90 -luvun lopun mittaan ja edelleen vuosituhannen alkajaisiksi keräämään myös itse siemeniä, joita kävin poimimassa kätevästi salaa mm. Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisestä puutarhasta. Toki tilailin siemeniä lisää myös Mustilan arboretumilta ja muista postimyyntiluetteloista. Tämä koko homma sujui säästä aiheutuneista takaiskuista (kuivuus) huolimatta varsin mallikkaasti aina vuoteen 2005 saakka, jolloin ylivoimaiset vaikeudet alkoivat purra.
Ensimmäinen vaikeusvyyhti alkoi tavallaan jo isäni kuolemasta vuonna 2002 ja vuoteen 2005 mennessä äitini siitä sen verran toivuttua hän halusikin myydä tuon Mäntsälän omakotitalon pois ja muuttaa nuoruuden kaupunkiinsa Hämeenlinnaan. Täten minulle tuli eteen talon pihalla olleen hyvän taimikasvatuspaikan menetys, mikä aloitti projektin kaatumisen. Ihmeen kaupalla sain kuitenkin vielä eräältä ystävälliseltä Vantaan kaupungin työntekijältä korvaavan mahdollisuuden. Olin nimittäin ko. kaupungilla silloin töissä ja hän sattui olemaan Helsingin Siltamäessä olevan palstaviljelyalueen puheenjohtaja ja häneltä sain erikoisluvan taimieni kasvattamiseen sieltä vuokraamallani maatilkulla. Vaati kuitenkin kesän 2005 aikana valtavasti muun työn ohella energiaa ja aikaa siirtää Mäntsälästä kaikki taimet ko. palstalle useissa erissä omalla autollani. Niinpä käytännössä jo siihen kesään päättyivät säännölliset istuttamiset Sipoon arboretumalueelle.
Jatkossa taimien hoitaminen olikin paljon vaivalloisempaa kuin Mäntsälän omakotitalon pihamahdollisuuden aikana, koska tälle uudelle alueelle piti erikseen mennä eli siellä ei voinut viettää pidempiä aikoja kyläillen, kuten vanhempieni luona oli mahdollista. Siinä ensimmäisen kerran tulikin eteeni se, että olinkin haalinut tämän projektin suorittamisessa itselleni jopa pitkälti yli 100 taimen kera aivan liian ison palan kakkua hoitaa sitä yksin ja homma alkoikin kaatumaan omaan mahdottomuuteensa. Vuoteen 2009 saakka sain joten kuten pidettyä taimia hoidossa ko. palstalla, mutta Sipooseen istuttamiset olivat enää vain satunnaista toimintaa kunakin kasvukautena vuosina 2006 - 2008.
Lopullinen niitti projektille lähti siitä, kun tälle Siltamäen viljelypalstalle tuli uusi puheenjohtaja ja hän ei katsonutkaan enää hyvällä taimikasvatustoimintaani. Vein kuulemma muilta mahdollisuuden kasvattaa kasvejaan, kun sääntöjen mukaan palstalla ei saisi edes kasvattaa puita ja pensaita joitakin marjakasveja lukuun ottamatta. Niinpä vuonna 2009 jouduin käynnistämään kaikkien taimieni poiston ko. palstalta, mikä oli viimein se ylimääräinen niitti liikaa kestää.
Ainoa mahdollinen paikka poistettaville taimilleni oli viedä ne hätäisesti suoraan ko. Sipoon arboretumalueelleni eli käytännössä metsään, mikä oli tietenkin myös etäällä asuinpaikastani ja siksikään niitä ei voinut enää hoitaa eikä niin vain käydä katsomassa. Istuttamista ei siirtohommaan pystynyt ollenkaan liittämään ajan- ja energianpuutteen takia, vaikka taimet itse arboretumalueelle menivätkin. Niinpä tästä takaiskusta myös sen verran harmistuneena ja vaivautuneena suoritin vain taimien roudausta pois Sipooseen useassa erässä ko. kasvukautena 2009. Ajattelin, että käyn vielä myöhemmin istuttamassa siirretyistä taimista ne, jotka selviäisivät siellä seuraavaan vuoteen.
Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan ainoa homma mitä enää keväällä 2010 tein, oli tuon Siltamäen taimipalstan tyhjentämisen viimeistely, mikä oli jäänyt kesken edellisvuodelta. Niinpä Vapusta 2010 lähtien koko arboretumprojektini onkin ollut kokonaan pysähdyksissä enkä ole sen jälkeen enää käynyt ollenkaan Sipoon alueella katsomassa tilannetta ja siirretyt taimet jäivät sinne metsään taimipurkkeihin oman onnensa nojaan tähän saakka. Niin paljon minua harmitti takaiskujen tuomat ongelmat ja haukkaamani projektin liikasuuruus, että hylkäsin oikeastaan jo tuolloin kaiken siihen liittyvän käytännön toiminnan elämästäni, mutta henkinen kamppailu jatkui edelleen. Samalla energiaani oli jo siirtynyt mm. yhteiskunnallispoliittiseen aktivismiin, josta olettekin nähneet täällä blogissa aimo annoksen vuodesta 2008 alkaen. Oman sävynsä vaikeuksiin toi myös asuntoni syksyn 2009 putkiremontti.
Tänä vuonna vakavan miettimisen kohteena onkin ollut sitten se, että luovunko arboretumprojektin jatkamisesta ihan lopullisesti sekä käytännössä että henkisesti eli irtisanonko ko. maa-alueen vuokran Sipoon kunnan kanssa. Päätöstäni pähkäilin ja venytin siis tähän saakka, mutta päätöstä vauhditti nyt myös se, että elämäni taloudellisen tilanteen huononnuttua en ole enää kykenevä maksamaan maa-alueen vuokraakaan. Nyt onkin sitten enää jäljellä byrokraattiset muodollisuudet, mahdollinen alueen siivoaminen ko. jätetyistä taimista (Jäänee Sipoon kunnan asiaksi eli roskiin menee...) ja se oli sitten valitettavasti siinä.
Kaikki ei toisaalta ole siinä mielessä menetetty, kun minullehan on jäänyt tästä projektista paljon oivallista kokemusta kasvien kasvattamisessa ja niiden kehittymisen ja voinnin seuraamisessa. Valokuviakin on jäänyt muistoksi paljon ja kaikista näistä riittää kerrottavaa niin tänne blogiin kuin vaikkapa kirjaksi tai kirjoiksi saakka. On myös niin, että sinne Sipoon alueelle jäi istutettuna edelleen kasvamaan paljon puita ja pensaita, joista osa on voinut oikein hyvinkin näiden vuosien mittaan. Niitä voin yhä jatkossakin käydä katsomassa ja valokuvaamassa eli niistä toki riittää uuttakin kerrottavaa tulevina vuosina; itse asiassa ensi kesänä aion rohkaistua tutustumiskäynnille ko. alueelle...
Ainoa muutos on jatkossa siis vain se, että en saa enää tehdä mitään ko. alueella. Niinpä jatkossa seuraamisen aiheena on myös se, miten kesken jäänyt arboretumin perustaminen metsittyy vähitellen "pois" ja mitkä istutetut lajit selviävät siinä isoiksi puiksi... Tässä mielessä jätän edelleen salaisuudeksi arboretumin tarkan sijainnin.
Tässäpä tämä erikoinen tarina. Se ei pääty vielä, mutta vain muuttaa muotoaan. Kasvien parissa varmasti tulen toimimaan muodossa tai toisessa joka tapauksessa jatkossakin. Kasveihin liittyvä estetiikka on ollut varmaankin se isoin juttu minulle viheralalla ja vuoden 2005 jälkeen siihen liittyen olen kuluttanut runsaasti aikaani kasvivalokuvaamisen parissa, joka on tavallaan ottanutkin paikkaansa tuolta ns. epäonnistuneelta arboretumprojektilta vähitellen kokonaan. Toisaalta ei sitä vielä tiedä, jos joskus vielä ehdin ennen kuolemaani jatkamaan kasvien kasvattamistakin jossain toisessa muodossa...
Sen verran iso juttu tämä luopuminen on nyt kuitenkin ollut ja tulee vielä olemaan, että menee varmasti jonkin aikaa, ennen kuin olen saanut uuden juonen päästä kiinni kasveihin ja kaikkeen siihen liittyen. Ja niinkuin tiedätte, niin näinä yhteiskunnallisten ja poliittisten megamyllerrysten aikana minulle on oma lisähaasteensa itseni uudelleen sijoittaminen mielekkääksi yhteiskuntaan osallistujaksi. Valitettavasti sekään ei ole ollenkaan helppoa...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment