Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Depeche Mode - Everything Counts

Transatlanttisen maailman ekonomista tilaa oligarkkisen periaatteen likaamana ja tuhoamana olen kuvannut tässä blogissa jo monella tavalla, mutta kertoja kiellon päälle tulee vielä paljon lisää. Niistä yksi osuu tällä kertaa sopivasti tähän Depeche Moden biisiin "Everything Counts" vuodelta 1983. Onkin merkille pantavaa juuri se, miten jo näinkin vanha biisi pystyy kiteyttämään moista oligarkian synnyttämää huonoutta ja pahuutta siirrettynä vertailuun myös tämän nykyhetkemme piiriin.

Depeche Mode tuli tunnetuksi vuonna 1981 syntesoijapopin eräänlaisena teinipopversiona juuri syntikkapopin valtavirtaistumisen alkuaskelilla ja tämä bändi oli siinä kehityksessä uranuurtajien joukossa. Tuolloin bändissä vaikutti vielä ns. pomona heidän silloinen pääasiallinen biisinikkarinsa Vince Clarke, joka kuitenkin heti vuoden 1981 jälkeen erosi bändistä jatkaen näyttävää uraansa Yazoo- ja Erasure -duojen parissa, joista jälkimmäinen on jatkanut toimintaansa nykypäivään saakka (Päättyneenä vuonna 2011 heiltä ilmestyi uusi albumi "Tomorrow's World"); heiltä kaksi biisiä ("It Doesn't Have To Be" ja "Chorus") ovat myös olleet tässä musiikkisarjassani. Ensin mainittukin duo tosin teki vuonna 2008 pienimuotoisen ja kertaluonteisen comeback -kiertueen.

Depeche Modeen otettiin Vincen lähdön jälkeen korvaavaksi jäseneksi Alan Wilder, joka oli jo vakiinnuttanut paikkansa bändin täysivaltaisena jäsenenä tuolloin Everything Counts -biisin aikoihin. Biisintekovastuu oli siirtynyt bändissä kuitenkin Vinceltä suoraan Martin Gorelle ja Alan otti paikkansa lähinnä tuottajana ja sovittajana. Noina aikoina varsinaisesti alkoi myös bändin vähittäinen nahanluonti teini-idolistatuksesta vakavasti otettavaksi "vaihtoehtobändiksi".

Everything Counts -biisistä tuli Depeche Moden uran siihen mennessä isoimpiin kuulunut hitti; se saavutti Britannian singlelistalla sijan 6 ko. vuoden kesällä. Yhdysvalloissa Depeche Mode ei ollut kuitenkaan vielä menestynyt kovin mainittavasti eikä tämä biisikään tuonut siihen vielä muutosta; sittemmin kuitenkin bändi on menestynyt 80 -luvun lopulta aina tähän päivään saakka ajoittain jopa listaykköseksi saakka myös Yhdysvalloissa ja nimenomaan albumipuolella. Singlepuolella Depeche Mode on kuitenkin siitä erikoinen superbänditapaus, että ainuttakaan biisilistaykköstä sille ei ole koskaan siunaantunut (paitsi Saksassa, Ruotsissa ja Italiassa sekä USA:n erikoislistoilla). Tämä biisi löytyy bändin kolmannelta albumilta Construction Time Again. Myös tämä biisi on sellainen, johon en muista tutustuneeni aivan reaaliajassa, mutta kuitenkin "deppareista" siitä jo parin vuoden kuluttua vuonna 1985 innostuttuani löysin biisin varsin pian ja tykästyin siihen heti.

Biisin musiikkivideo on ajalleen tyypillisesti trendikäs, missä on yhdistetty studio-olosuhteissa ja eri miljöissä kuvattuja ja manipuloituja elementtejä kollaaseiksi ja loppuun on luotu ulkomailla (Britanniasta katsottuna) kuvattua näkymää ilmeisesti "nousukkaiden" rantalomakohteesta (Wikipedian mukaan silloisesta Länsi-Berliinistä). Biisin lyriikoiden sisältöön videon elementeillä on kuitenkin vain löyhähkö side; on tosin kuvavälähdyksiä länsimaisen kulttuurin tunkeilevasta kaupallisuudesta sekä sen rappion ilmenemismuodoista, kuten "graffiti"-seinää ja synkkää moottoritieinfrastruktuuria. Wikipedia-artikkelin (Ko. linkki yllä) mukaan videokuvastossa on myös "hauskana kontrastina biisin teemalle lippu- ja fanituoterahastusta Depeche Moden keikalta".

Videon sekaan on laitettu myös bändiä laulamassa katseensa toiveikkaasti ylös nostettuna (Kuin toivoen ko. rahanvaltadiktatuurin päättymistä) ja soittamassa leikisti "oikeita" instrumentteja (Wikipedian mukaan ko. soittimien äänet on biisissä sämplättyinä ja siten ns. elektronisesti tuotettu), mikä lienee ollut hauska sisäpiirivitsi kokonaan elektronista musiikkia tekevältä bändiltä. Myös hämäriä kohtauksia länsimaiden kulttuurista poikkeavista näkymistä on sotkettu sekaan, minkä lienee ollut tarkoitus kuvata juuri länsikulttuurin imperiaalisen tukahduttavaa vaikutusta. Myös loppupuolella nähtävä iso "kourapatsas" bändin poikien kera on hyvin symboloiva.

Biisin lyriikat ovat varsin yksinkertaiset, mutta niinpä on tavallaan niiden aiheena oleva länsimaailman pankkiiri- ja korporaatiodiktatuurikin. Oikeastaan kiteytän koko biisin lyyrisen sisällön lyhyesti ja ytimekkäästi vain näin: Se kertoo oligarkkisen periaatteen likaavasta ja tuhoavasta voimasta reaalitalouden kaikissa toiminnan elementeissä, missä sekä toimijat (ihmiset) että toiminnan kohteet (työyhteisöt, yritykset, pankit, tuotteet, palvelut; yhteiskunta) menevät ko. saastumisen mukana ahneuden, korruption, moraalittomuuden ja eugeniikan peleihin tuottamaan sairasta yhteiskuntaa. Yhteiskuntaa, jossa heiluu kieroon kasvaneita ja ruskettuneita "menestyjiä"...

Nykyään tämänlainen kehitys hakee vertaistaan maailman historiassa, kun ne "kahmaisevat kädet" ovat yrittämässä kaikkien aikojen seinähulluinta rahatalouden pelastamisyritystä fyysisen ekonomian sekä humaanien yhteiskuntaperiaatteiden ja -sopimusten tuhoisalla kustannuksella. On syytä siksi tasaisin väliajoin hälytyttää ihmisiä siitä myös tällaisten yhteiskuntakriittisten biisien voimalla, jotta havahdumme korjaavaan lääkitsemiseen! -->


Depeche Mode - Everything Counts (Video) ja (TOTP -performanssi)

Lyriikat:

"The handshake
Seals the contract
From the contract
There's no turning back
The turning point
Of a career
In career, being insincere
The holiday
Was fun packed
The contract
Still intact

The grabbing hands
Grab all they can
All for themselves
After all

It's a competitive world
Everything counts in large amounts

The graph
On the wall
Tells the story
Of it all
Picture it now
See just how
The lies and deceit
Gained a little more power
Confidence
Taken in
By a sun tan
And a grin

The grabbing hands
Grab all they can
All for themselves
After all

It's a competitive world
Everything counts in large amounts

The grabbing hands
Grab all they can
Everything counts in large amounts".