Hopeavaahteran (Acer saccharinum) puhjenneiden lehtien ruskeanoranssia kevätväritystä kuvattuna lauantaina 19.5.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Kasvukausi eteni ko. viikolla varsin hyvään tahtiin sään lämmettyä hetkeksi jopa kesäiseksi ke - to tienoilla. Kasvutapahtumien etenemisen aste ei kuitenkaan ehtinyt poikkeamaan merkittävästi etuaikaan ajankohdan tavanomaisesta aikataulusta viikon loppuun mennessä. Tähän viikkoon sisältyikin tyypillisten ajankohdan kukkijoiden ohella paljon mielenkiintoisia lehtien puhkeamisten tyyppejä ja värejä.
Haluankin tällä valokuvalla havainnollistaa sitä, kuinka keväälläkin monien puiden ja pensaiden juuri puhjenneet kasvavat lehdet voivat sisältää syksyn ruskan veroisia vihreästä poikkeavia värejä, kun niillä lehtivihreä ei heti kehity nuoriin lehtiin eräänlaisena geeneissään olevana varotoimena keväthallojen varalle. Tässä siitä tarjoaa esimerkkiä Pohjois-Amerikan itäosissa luontaisena kasvava hopeavaahtera (Acer saccharinum).
Hopeavaahteralla on juuri ennen lehtiensä puhkeamista toukokuun alussa pienissä tertuissa punaisia kukkia, jotka tuottavat pian lehtien puhkeamisen kanssa tyypillisiä kaksilohkoisia siivellisiä hedelmiä aluksi punertavina ja jo kesäkuussa kypsyvinä - varisevina. Tuossa kuvassa nähdään vain kukintojen jäänteitä, koska ko. puiston ainoana lajin yksilönä ei kukkien pölytys ole onnistunut. Lehdet seuraavat siis värikkään kevätsävyisinä pian kukinnan jälkeen ja se ajoittuu referenssinä samoille ajoille tuomen (Prunus padus) kukinnan alkaessa - alettua ja samaan aikaan hiirenkorvalle tulevien metsätammen (Quercus robur) lehtien kanssa.
Tämä kevätsävy haipuu pois yleensä n. 1 - 2 viikossa lehtien saavuttaessa täyttä kokoaan. Täysikasvuisena hopeavaahteran lehdet ovat päältä tumman ja himmeän vihreitä sekä alta hyvin vaalean hopeanharmaita, mistä johtuu lajin tarkka suomalainen nimi. Lisäksi pitkissä ruodeissa ollessaan lehdet havisevat tuulessa helposti ja lehtilapojensa eri puolien värikontrastin ansiosta se luo lajin puiden latvuksissa hienoa välkkyvää efektiä.
Syksyllä puun lehdet saavat lähinnä haaleahkon keltaisen värityksen syyskuun lopulta alkaen, mutta kirkkaita oransseja ja jopa punaisiakin sävyjä ilmaantuu osittain eri yksilöistä riippuen. Ruskahuipentuma on lajilla yleensä lokakuun alkupuolella Etelä-Suomessa. Lehtien muoto muistuttaa kotoisen metsävaahteramme (Acer platanoides) vastaavia, mutta ovat sirommin ja syvempään liuskaisia.
Hopeavaahteraa ei voi suositella kasvatettavaksi kovin pienillä pihoilla, koska Etelä-Suomenkin oloissa se kasvaa isoksi puuksi. Hyvällä paikalla se voi kasvaa vanhemmiten jopa isommaksikin kuin kotoinen metsävaahteramme (A. platanoides); laji voi saavuttaa helpostikin yli 20 metrin mitan ja sen latvus on vanhana yleensä melko laajan pallomainen.
Sen sijaan isoilla pihoilla ja julkisissa puistoissa sitä tulisi kasvattaa entistä enemmän niin kevätvärityksensä, aikaisten kukkiensa kuin kesälehtiensä "välkkyefektin" takia yksittäis- ja ryhmäpuuna, mitkä kaikki ominaisuudet ovat hienoja parejakin monille muille puulajeille. Toki lajin ruskakin on hyvä etu, vaikka se ei olekaan yhtä komea kuin monilla muilla vaahteroilla; kirkkaampien seassa haaleampi ruska voi toimia hienona väripaletin rytmittäjänä. Maaseudulla lajia voi kasvattaa koristepuuna samaan tapaan kuin kotoisia ns. jaloja lehtipuitamme. Hopeavaahteran menestyminen mahdollistuu vyöhykkeillä I - IV.
No comments:
Post a Comment