Viikon 21 kasvivalokuva: Toisusu(paju) (Toisusu urbaniana syn. Salix urbaniana)

Täyteen kukkaan ehtinyttä toisusu(pajun) (Toisusu urbaniana syn. Salix urbaniana) hedeyksilöä kuvattuna keskiviikkona 23.5.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.


Poimintani viikon kasvivalokuvaksi onkin tällä kertaa melkoinen erikoisuus; Japanista kotoisin oleva pajukasvien heimoon luettava toisusu(paju). Kuvassa näemme sen runsasta hedekukintaa riippuvina keltaisina norkkoina hiirenkorvalle puhjenneitten lehtiensä kera. Puu on sen verran tuntematon, että sen nimeämisessä on ollut sekä suomenkielellä että tieteellisen nimen kohdalla epäselvyyksiä. Jotkut sijoittavat tämän pajujen sukuun (Salix sp.), mutta toiset taas omaksi suvukseen (Toisusu sp.).

Kyseessä on tuntemattomuudestaan huolimatta kuitenkin erinomainen vaihtoehto pajukasvien heimon muille puumaisille pajuille ja poppeleille, sillä esim. tämän lajin kukinta on kuvan tapaan hyvin näyttävää; nuo norkot ovat n. etusormen paksuisia ja yli 10 cm pitkiä. Eminorkkojen ulkonäöstä ja myöhemmästä hedelmävaiheesta minulla ei ole tietoa. Hede- ja emikukinnot ovat lajilla siis pajujen ja poppelien tapaan eri yksilöissä.

Tämä kukinta sattuu samaan aikaan tuomen (Prunus padus) kukinnan kanssa. Tällä kertaa viikon lämpimien säiden ansiosta muutamia päiviä - viikon etuajassa tavanomaiseen aikatauluun verrattuna. Pian kukinnan jälkeen nuo lehdet ottavat pääosan ja ne kasvavat kesäkuun alkuun mennessä varsin suuriksi ja kapean puikeiksi, missä niillä on täyskesäisinä himmeänvihreä päälipuoli ja alapinta on kiinnostavasti hyvin vaalean harmaansininen. Se vaaleus johtuu osittain ko. pinnan vahapeitteestä.

Puu on hyvin nopeakasvuinen ja nuorena se voi kasvaa helposti lähes 2 metriä per kasvukausi. Syksyllä puolestaan lehdet säilyvät pitkään vihreinä; jopa loka-marraskuulle ja sitten keltainen ruska ehtii syntyä, mikäli yöpakkaset eivät ehdi väliin. Yöpakkaset nimittäin muuttavat ja tuhoavat lehdet helposti erikoisen tummanruskeiksi (Samalla lehtien alapinnan vaaleansinertävä sävy säilyy!) ja sen myötä ne varistuvat pian keskeyttämällä näin varsinaisen ruskan etenemisen. Leutoina syksyinä variseminen tapahtuu usein vasta marraskuussa.

Puu on minullekin niin tuntematon, että lähes ainoat tiedot olen kerännyt siitä seuraamalla tätä Kaisaniemen yhtä ainutta yksilöä nyt jo reilut 5 vuotta. Puulajia on kuitenkin useamman yksilön ryhmänä myös Helsingin Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa, missä se on sijoitettu nimikyltissä sukuun "Salix". Siellä olen harvemmin vieraillut. Tiedossani ei ole mm. sitä, kuinka korkeaksi puu kasvaa vanhemmiten, mutta oletettavaa on odottaa siitä poppelien kaltaisesti kasvavaa isoakin puuta. Niinpä se ei liene hyvä liian pienellä pihalla kasvatettavaksi.

Kiintoisa ja ilmeisen hyvin menestyvä uusi tuttavuus tämä laji kuitenkin on sekä yksityiseen että julkiseen viljelyyn. Selvitettävänä on kuitenkin yhä myös sen talvenkestävyyden äärirajat koko Suomen mittakaavassa. 

Lajin kukinta on erikoisen näyttävää etenkin juuri hedeyksilöissä ja sitä voidaan sommitella pariksi monelle muulle puulajille, joiden kanssa keltainen kukintaväri pääsee oikeuksiinsa; mm. punertavat kevätlehtivärit, tummat havupuut, myöhään lehteen puhkeavat vielä alastomat puut tai vaikkapa juuri tuo em. tuomi. Kesällä toisusu on rehevän näköisenä kasvuvoimaa ilmentävä ja syksyllä pitkään vihreänä säilyvä lehdistönsä sopii kontrastiksi muiden lajien varhaisille ja kirkkaille ruskaväreille. Eli siis kokeilemaan ahkerasti ja lajin saatavuutta parantamaan!