Vuosi 2012 on tulossa päätökseensä ja ajattelin siksi tässä vetää siitä jotain yhteen vuoden tilinpäätöksenä. Näkökulmaksi otan henkilökohtaisia kokemuksiani yhteiskunnallispoliittisesta aktivismistani, joka muodostui tänä vuonna erittäin perinpohjaiseksi; siinä etenkin Facebook muodostui jopa tärkeimmäksi aktivistialustakseni. Se foorumi onkin ollut antoisa ja mielenkiintoinen juuri siksi monessakin mielessä, josta osaltaan kerron tässä. Katsotaanpa kuitenkin ensin heti alkuun mielialojani juuri tasan vuosi sitten 1.1.2012 postaamani Facebook -statuksen puitteissa >> kirjoitin siinä seuraavaa:
"No niin, kuuluisa vuosi 2012 on saatu käyntiin. Voisipa siitä odottaa paljon hyvää ja onnellista. Angstaaja minussa on vain saanut viime päivinä sen verran valtaa, että vähintään yhtä paskaa vuotta odotan tästä kuin päättyneestäkin. Todennäköisesti vielä paljonkin paskempaa... Sekä siitäkin huolimatta että täsmälleen siitä syystä saatan oikutella ja ihan vain vittuillakseni jatkaa samaa ärsyttävän besserwisseriläistä valveutumisen linjaa ja muuta sellaista ns. ylevää ja hihhulimaista tänäkin vuonna, hähhähhää ;)".
Miten onkaan vuosi 2012 tuon perusteella sitten mennyt? >> Maailman ja Suomen ekonomis-poliittis-yhteiskunnallisen sisällön suhteen vuodesta todellakin tuli jopa edellistäkin paskempi, joka piirtyi niihin jo paljon mainostamiini Facebook -statuksiini muistiin erittäin perinpohjaisesti ja runsaasti satojen linkkisisältöjen kera koko tämän päättyvän vuoden mittaan.
Tämä aineisto on siis tulossa alkavan vuoden 2013 alussa teemoitettuina koosteina tänne blogiinikin länsimaisen yhteiskuntatilanteemme hyvin kiteyttävänä ja havainnollistavana analyysinä. Sekin toimii pohjustuksena uuden ajan manifestille saada aikaan neorenessanssi ja saada sen tieltä poistettua erityisen haitallisiksi havaitut oligarkkinen periaate ja taloususkonnollinen imperialismi.
Kuten olen todennut jo aikaisemmin, niin tämä voidaan aloittaa heti, mutta se pitää mieltää useista vuosikymmenistä jopa satoihin vuosiin kestäväksi tervehdyttämis- ja parantamisprosessiksi. Syynä on se, että oikkoslaisittain sanottuna aikalaisrationaalisuudessamme esiintyvää ajatushistoriallista ja kollektiivista virhevyyhtiä ei voida kääntää hetkessä täysin uuteen suuntaan.
Kollektiivinen rappio on siinä inertiatyyppistä ja vie vääjäämättömästi raiteillaan kohti sivilisaation tuhoa, kunnes se on käyttänyt energiansa loppuun ja vasta sitten uuden ajan kollektiivinen tietoisuus voi astua sen tilalle; taitekohta on kuitenkin katkonainen, vaihteleva ja vähitellen ajassa etenevä... Ja varsinkin se voi olla yllätyksellinen! Tämän takia ei ole myöskään vielä tiedossa se, kuinka pitkälle ja kuinka pahaksi ko. rappio etenee... Potentiaaleja on kuitenkin hyvin vakavaan sivilisaation alasajoon ja etenkin juuri transatlanttisessa piirissä!
Kulttuurimme humaaneimmat ajattelijat voimme kuitenkin edesauttaa ja suunnata tapahtumia ja sisältöjä oikeisiin suuntiin mielipidevaikuttamisellamme sekä manifestien, reformien, mielenilmaisujen yms. eli kansalaisaktivismin promotoimisen kautta; pyrimme olemaan oikealla tavalla edistyksellisiä katalysaattoreita ja generaattoreita, mutta vaikutus leviää kollektiiviseen tietoisuuteen aina hitaasti ja emme tiedä edelleenkään tarkasti, kuinka tieto ja tietoisuus siitä muodostuu lopulta uudenlaiseksi aikalaisrationaaliseksi ja ajatushistorialliseksi noosfäärin toiminnaksi... Silti! >> Tähän edistyksellisen katalysaattorin - generaattorin rooliin pyrin esimerkillisesti ja päättäväisesti! Se on myös vuoden 2013 tärkeimpiä tavoitteitani!
Oman LaRouche -liikkeeltä oppimani historiatietoisuuden ansiosta tiedän kuitenkin sen, kuinka juuri lännen taloususkonnolliset - oligarkkiset eliittipiirit ovat tietoisesti ja suunnitellusti harjoittaneet kollektiivisen tietoisuuden, historiakäsitysten ja ajatusmallien tahallista manipulaatiota jo satoja vuosia aikaan saadakseen imperiaalisten ja rahataloudellisten agendojensa tavoitteet täytetyiksi.
Tästä oli esim. jo 1600 -luvulla suurimpana esimerkkinä Brittiläisen imperiumin muodostuminen, joka sai alkunsa ns. venetsialaisten oligarkkisukujen manipuloitua Englannin uudeksi tukikohdakseen 1500 - 1700 lukujen välisenä aikana; siitä on muistona yhä nykyäänkin Lontoon Cityn vaikutusvalta ja keskuspaikkaominaisuus nykyisen taloususkonto-oligarkkikartellin piirissä.
Toisaalta meidän on juuri huomattava, kuinka jo tuolloin 1500 - 1700 -luvuilla ko. oligarkkiselle periaatteelle vastakkaiset humaanit ja edistykselliset arvot ja sisällöt olivat samaan aikaan promotoitavina ja kehitettävinä alkaen Renessanssista. Seppo Oikkonen (Kuinka Karl Marx tavataan) on kirjoituksissaan useasti tähdentänyt, kuinka eurooppalainen uusi aika alkoi juuri Renessanssista ja tuotti mukanaan ns. kartesiolaisen rationaalisuuden, missä ajattelumme on jakaantunut yhtäältä yksilöllisen subjektin eriytymiseen ja toisaalta objektivoituvan maailman hahmottumiseen sitä vastaavasti; tämä on tuonut nykyaikaamme länsimaisen sivilisaation positiiviset ilmiöt yksilön vapauksista kansallisvaltioihin sekä demokratiasta teolliseen hyvinvointiin, luonnontieteisiin jne.
Oligarkkinen periaate taloususkonnollisena hegemoniana on haastanut kuitenkin tuon positiivisen kehityksen koko ajan vuosisatojen ajan ja nyt viimeisen n. 20 vuoden aikana se on ollut mitätöimässä sitä hälyyttävästi ja kiihtyvästi megakriisinä; syy oligarkkisen periaatteen tällaiseen voittokulkuun löytyy tähdellisesti siitä, kun tuo kartesiolainen rationaalisuus on ajautunut itse kriisiin kartesiolaisen subjektin eriydyttyä liikaa aiheuttaen yli-individuaalin sokeuden tilan yksilöille ja se ilmenee noosfäärin kollektiivisessa toiminnassa mm. objektivoituvan maailman hajoamisena hallitsemattoman pirstaleiseksi ja ryhmäpsykologisten ominaisuuksien ymmärtämisen taantumisena vamma-asteelle.
Tämä on ollut erinomainen kasvualusta tuon oligarkkisen periaatteen toiminnalle taloususkonnollistuvana hegemoniana, jossa se kaikkine raha-, sosiaali- ja yhteiskuntamanipulaatioineen on tavallaan osaltaan luonut itseään vahvistavan noidankehän aikalaisajatteluumme >> Yhtäältä se vahvistaa yli-individuaalin sokeuden tilaa yhä haitallisemmaksi suosimalla itsekästä ja sokeaa ahneutta ja toisaalta se luo pohjaa yhä hullummalle oligarkkisen periaatteen käytännön toteuttamiselle ja yhä häikäilemättömämmille raha-, sosiaali- ja yhteiskuntamanipulaatioille, mikä puolestaan entisestään vahvistaa taloususkonnollista hegemoniaa.
Tämän seuraus käytännössä on juuri finanssikapitalismin irtoaminen entistä pahemmin reaalitaloudesta autonomiseksi ja diktatuurilliseksi toimijaksi, missä se rahan harhaisen numerolliseen magiaan perustuvasti alistaa yhteiskuntien demokraattiset sisällöt taloususkontomukaiseen imperialismiin tuottaen velkapyramidivankiloita, taloudellisten realiteettien mukaista eugeniikkaa sekä kansallisvaltio- ja hyvinvointivaltioperiaatteiden tuhoamista rahatalousintressien tieltä pois.
Juuri siksi nyt tänään ja tästä eteenpäin tuollaisen rappioprosessin haastavat, kyseenalastavat ja mitätöivät uutta ja humaania edistystä luovat ajattelijat ovat tärkeämpiä kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa, sillä moinen yhteiskuntarappio manifestoituu monella tasolla; talousjärjestelmän tuhovaarana, sosiaalisena tuhovaarana, ympäristön tuhovaarana jne. >> Globaaliksi verkottunut oligarkkinen systeemi ja taloususkonnollinen hegemonia on luonut tukahduttavan viittansa erittäin vaarallisesti ihmisyyden ja kartesiolaisen rationaalisuuden tuottamien em. positiivisten puolten ylle; niiden puolustajia tarvitaan hälyyttävästi todella paljon lisää!
Minulla oli kieli jossain määrin poskessa tuossa vuoden takaisessa seinäkirjoituksessa, kun toitotin siinä "besserwisseriläistä" ja "hihhulimaista" asennettani jatkettavaksi tänä vuonna päättäväisen reippaasti. Tiesin nimittäin jo silloin, että tänä vuonna kiihdyttämäni aktivistinen kirjoitteluni ja paasaamiseni tulee närästämään monia asioihin perehtymättömiä ja välinpitämättömiä hyvinkin haasteellisesti; heidän mielestään näyttäydyn kummajaisena ja radikaalina edelleenkin ja kenties pahemminkin. Annan sen heille anteeksi, koska he eivät voi tietää paremmasta - Toistaiseksi eivät voi tietää...
Facebookin ollessa ns. sosiaalinen media se on tarjonnut tähän omaan aktivismiini nähden erinomaisesti sosiaalisia tarkastelunäkökulmia: Facebookiin luotu ns. tykkäämistyökalu (Asiasta tietämättömille: Osoitetaan esim. kunkin omalla Facebook -seinällään julkaisemilleen kirjoituksille, kommenteilleen, linkeilleen, kuvilleen jne. suosiota - hyväksyntää tykkäämällä eli painamalla ylöspäin osoittavaa peukkukuvaa) on ollut tässä mielessä hyvin paljastava >>
Ensinnäkin on käynyt ilmi juuri se, että jotkut ystävinäni ko. foorumissa esittäytyneet ovat lopettaneet kaikkien statuspäivitysteni tykkäämisen tämän vuoden aikana mukaanlukien täysin ns. harmittomat ja hauskatkin päivitykseni. Lisäksi parisen tyyppiä on hylännyt minut Facebookissa kokonaankin kaverilistaltaan.
Tämä kertoo minulle ensinnäkin juuri siitä, kuinka näitä vaikeita totunnaisesta poikkeavia yhteiskunnallispoliittisia asioita on erittäin hankalaa ja haastavaa sisäistää, ymmärtää ja hahmottaa ja ne kohtaavat siksi torjuntaa ja niiden esittäjiä (Eli tässä tapauksessa minua) katsotaan kieroon.
Mukaan ymmärtämisen haitaksi tulee siinä myös sosiaaliset paineet ryhmäpsykologisina toimintamuotoina ja ilmiöinä, joiden mukaan mm. ryhmäsidonnaisuuden aste määrittelee sen, kuinka olemassa olevaa todellisuutta - systeemiä kyseenalaistaviin suhtaudutaan; esim. siten, että tiettyihin asioihin ei uskalleta ottaa kantaa tai ne jätetään käsittelemättä, koska pelätään oman viiteryhmän sisäisiä reaktioita siihen eli oletetaan muka itse leimautuvansa muiden silmissä "hulluksi" ja siten sosiaalisesta piiristään eristettäväksi.
Tämä ryhmäpsykologinen mekanismi on oivallinen tarkastelukohta tutkia sitä, kuinka totalitaarinen ko. ryhmän piirissä oleva ryhmäsidonnaisuus on; tarkasteltava ryhmä voi olla mikä vain väliltä koulu- tai työkaveriporukka / -yhteisö ja kansalaisten muodostama valtiokokonaisuus. Hyvin totalitaarinen ryhmä ei yhtään siedä keskuudessaan erilaista ajattelua, heidän piiristään eriävää yksilöä eikä heidän maailmankuvansa haastajaa.
Toisekseen asia ilmenee myös niin, että kuvitellaan ko. kyseenalaistaja "hihhulimmaksi" kuin asia onkaan, koska oman viitekehyksen puitteissa ei ole olemassa käsitteellistä ja maailmankuvallista tarttumapintaa ymmärtää kyseenalaistajan sanomaa; se nähdään siksi irrationaalisena ja kummallisena.
Niinkin tämä ko. torjunta voi ilmetä, että kyseenalaistaja kuvitellaan ylimieliseksi "besserwisseriksi", koska omassa viitekehyksessä kuvitellaan asioista kyseenalaistajan tavalla hyvin perillä oleva jollain tavalla uhkaksi omalle maailmankuvalle, josta halutaan pitää kynsin hampain kiinni ja siksi projisoidaan sille tuleva "vaara" sen kyseenalaistajan piikkiin ja siihen sopii hyvin kyseenalaistajan eli valistajan mitätöiminen "vaarattomaksi" luonnehtimalla hänet vaikkapa myös "ylimieliseksi hörhöksi".
Suomalaiset osaavat tämänkinlaisen projisoinnin erittäin tukahduttavasti ja harhaisesti ollessaan korostetun taipuvaisia vastakkainasetteluihin mm. opillisissa ja ylimystö vs alammaiset -tyylisissä kiistoissa, koska olemme kansana historiallisesti alistettua kansaa, joka omaa herraviha- ja herrapalvonta -skitsofrenian kansallisena sairautena.
Minunlaisiin aktivisteihin suhtaudutaankin kaiken em. valossa ymmärrettävästi hyvin paljon negatiivisesti, koska ko. välitetty uusi tieto haastaa keskimääräisen suomalaisen (länsimaalaisen) kokonaismaailmankuvaa ja -ajattelua enemmän kuin hän kykenee sen hetkisillä tiedoillaan, ymmärryksellään ja aikalaishegemonialtaan tajuamaan - hyväksymään - käsittelemään. Hän voi olla vähän opiskellut tai erittäinkin pitkälle opiskellut; sillä ei ole niinkään väliä, vaan enemmän on merkitystä sillä, että minkälainen maailmankuva ja ajatushistoriallinen rationaalisuus sekä minkälaatuiset ryhmäpsykologiset sidonnaisuudet ja ominaisuudet häntä hallitsevat.
Tämänlainen negatiivinen suhtautuminen minua kohtaan oli minulle odotettua myös tälle vuodelle ja siksi olen tietoinen siitä, että tällaisen valistajan työssä joutuu kohtaamaan myös negatiivista suhtautumista ja vaivihkaistakin eristämistä yhteisöistä / sosiaalisista suhteista. Sellainen tietenkin sattuu minuun henkilökohtaisesti ja aiheuttaa mielipahaa, ahdistusta ja masennusta, mikä on luonnollista.
Itse olen kuitenkin tehnyt tietoisen päätöksen jo vuosia sitten, että tämän aktivismini puitteissa on tehtävä uhrauksia sosiaalisessakin mielessä, mikäli niikseen tulee. Ja näyttää valitettavasti jossain määrin tulevan; tavallaan se ihmetyttää ja harmittaa silti joka tapauksessa, koska aktivismissani on kyseessä nimenomaan maailmanparantaminen ja humaanin edistyksen promotoiminen kritiikkini pohjalta.
On kuitenkin valistajan kypsyyden mitta mm. se, kuinka hän suhtautuu tällaiseen itseään ja ajatuksiaan kohtaan tulevaan vastarintaan >> On odotettava ja oltava kärsivällinen, että valistumista tapahtuu lopulta yhteisymmärryksen suuntaan ajan mittaan ja varoitettujen tapahtumien tuottaman ymmärryslaajennuksen kautta eikä pidä mennä liian hätäisesti tuomitsevalle kannalle.
Optimi olisi, jos yhteisymmärrykseen pyrkiminen pätisi puolin ja toisin, sillä minulla on ollut se käsitys, että ystävät kykenevät hyväksymään sinut ehdoitta; itse ainakin olen pyrkinyt olemaan Facebookissa aktiivinen myös niitä kohtaan, jotka eivät ole kiinnostuneet yhteiskunnallispoliittisesta aktivismistani. Suurin aktiviteettini on kuitenkin suuntautunut ymmärrettävästi kanssa-aktivistien keskuuteen, mistä olen saanut suurinta ymmärrystä ajattelulleni.
Torjuva Facebook -käyttäytyminen minua kohtaan jättää varsin selkeästi minulle kuitenkin osaltaan negatiivisia muistoja tästä päättyvästä vuodesta enkä minäkään jaksa kauaa katsoa vastarintaa ainakaan iloisella enkä hyväksyvälläkään mielellä... Ja tässä vaiheessa näyttää siltä, että kannattaisi jättää rauhoitusaikaa asioille näissä vaikeissa sosiaalisissa piireissä...
Meissä kaikissa on ongelmamme ja vikamme sekä ajatustemme sekavat ja kehittymättömät hetket vaikeasti ja sotkuisesti kiinnittyneinä vallitsevan maailmankuvahegemonian ja aikalaisajattelun piiriin. On kuitenkin näinä kriisin aikoina ja em. syistäkin johtuen juuri hyvin tärkeää osata kyseenalaistaa ja valistua uudella tavalla ja arvostaa - promotoida niitä, jotka niin kykenevät tekemään ja olemaan ajattelun, edistyksen ja humaanin sisällön etuvartiossa!
Tämänlaisen asenteen promotoiminen monipuolisesti on hyvin tärkeää juuri nyt! Valitettavasti länsimainen yleinen mielipide yhä vielä liian hampaattomana ja valveutumattomana on sitä jarruttavaa. Myös etenkin Suomessa populaari maailmankuva tunnustuksellisiin vastakkainasetteluihin ja opillisten sisältöjen näennäisten keskinäissuhteidensa selvittelyyn uppoavana ei kykene sitä vielä kunnolla edesauttamaan. Joudumme odottelemaan parempia aikoja siinäkin....
Positiivisena loppukaneettina on mainittava tuosta Facebook -maailmasta kuitenkin juuri ne tuttavani, jotka ovat olleet tämän päättyvän vuoden aikana kaikkein ahkerimpia statuspäivitysteni (Etenkin juuri yhteiskunnallispoliittiset) tykkääjiä ja kommentoijiakin. Kyseessä ovat tietenkin monenlaiset kanssa-aktivistit, jotka näitä yhteiskunnallispoliittisia asioita ovat laillani käsitelleet - tutkineet ja osa heistä paljon pidempäänkin kuin minä.
Kaksi heistä on ollut ylivoimaisesti ahkerimpia tykkääjiä Facebook -profiilissani lähes päivittäisin huomionosoituksin. Haluan kiittää heitä tässä lopuksi henkilökohtaisesti! >> He kaksi ovat Teemu Järvi ja Arhi Kuittinen. Kiitos!! Arhilla on myös omat blogisivustonsa: Kulttuurikritiikkiä - Arhi Kuittinen ja Finnsanity blog.
Näistä olen hyvin kiitollinen ja tulen muistamaan tulevaisuudessakin, kuinka erittäin kannustavana koin ne tämän vuoden aikana! Olen toki kiitollinen myös kaikille muille kanssa-aktivisteille sekä Facebookissa että sen ulkopuolella! Kiitän myös niitä Facebook -ystäviäni / -tuttaviani, jotka yhteiskunnallispoliittisesta paasaamisestani huolimatta ovat tykkäilleet niiden aiheiden ulkopuolisista muista Facebook -statuksistani! Sekin on tuntunut ilostuttavalta näinä synkkinä aikoina ja tulen muistamaan teidätkin siitä syystä hyvinä esimerkkeinä :)
Lisäksi on vielä mainittava, että tämä 2012 oli erittäin opettavainen vuosi kaikkien näiden em. asioidenkin ansiosta; olen oppinut tänä vuonna yhteiskunnallispoliittisista asioista ja oikeastaan omasta elämästänikin osaltaan sen takia enemmän kuin edeltäneiden reilun kolmen aktivistivuoteni aikana yhteensä. Toivon vuodelta 2013 ainakin yhä samaa prosessia...
Lopuksi toivotan kaikille onnellisempaa ja parempaa uutta vuotta 2013 huolimatta siitä, vaikka se erittäin todennäköisesti tulee olemaan yhteiskunnallispoliittisesti yhä ankeampaa aikaa tunnetuista syistä; yritetään uskoa uuteen parempaan aikaan joka tapauksessa!
"No niin, kuuluisa vuosi 2012 on saatu käyntiin. Voisipa siitä odottaa paljon hyvää ja onnellista. Angstaaja minussa on vain saanut viime päivinä sen verran valtaa, että vähintään yhtä paskaa vuotta odotan tästä kuin päättyneestäkin. Todennäköisesti vielä paljonkin paskempaa... Sekä siitäkin huolimatta että täsmälleen siitä syystä saatan oikutella ja ihan vain vittuillakseni jatkaa samaa ärsyttävän besserwisseriläistä valveutumisen linjaa ja muuta sellaista ns. ylevää ja hihhulimaista tänäkin vuonna, hähhähhää ;)".
Miten onkaan vuosi 2012 tuon perusteella sitten mennyt? >> Maailman ja Suomen ekonomis-poliittis-yhteiskunnallisen sisällön suhteen vuodesta todellakin tuli jopa edellistäkin paskempi, joka piirtyi niihin jo paljon mainostamiini Facebook -statuksiini muistiin erittäin perinpohjaisesti ja runsaasti satojen linkkisisältöjen kera koko tämän päättyvän vuoden mittaan.
Tämä aineisto on siis tulossa alkavan vuoden 2013 alussa teemoitettuina koosteina tänne blogiinikin länsimaisen yhteiskuntatilanteemme hyvin kiteyttävänä ja havainnollistavana analyysinä. Sekin toimii pohjustuksena uuden ajan manifestille saada aikaan neorenessanssi ja saada sen tieltä poistettua erityisen haitallisiksi havaitut oligarkkinen periaate ja taloususkonnollinen imperialismi.
Kuten olen todennut jo aikaisemmin, niin tämä voidaan aloittaa heti, mutta se pitää mieltää useista vuosikymmenistä jopa satoihin vuosiin kestäväksi tervehdyttämis- ja parantamisprosessiksi. Syynä on se, että oikkoslaisittain sanottuna aikalaisrationaalisuudessamme esiintyvää ajatushistoriallista ja kollektiivista virhevyyhtiä ei voida kääntää hetkessä täysin uuteen suuntaan.
Kollektiivinen rappio on siinä inertiatyyppistä ja vie vääjäämättömästi raiteillaan kohti sivilisaation tuhoa, kunnes se on käyttänyt energiansa loppuun ja vasta sitten uuden ajan kollektiivinen tietoisuus voi astua sen tilalle; taitekohta on kuitenkin katkonainen, vaihteleva ja vähitellen ajassa etenevä... Ja varsinkin se voi olla yllätyksellinen! Tämän takia ei ole myöskään vielä tiedossa se, kuinka pitkälle ja kuinka pahaksi ko. rappio etenee... Potentiaaleja on kuitenkin hyvin vakavaan sivilisaation alasajoon ja etenkin juuri transatlanttisessa piirissä!
Kulttuurimme humaaneimmat ajattelijat voimme kuitenkin edesauttaa ja suunnata tapahtumia ja sisältöjä oikeisiin suuntiin mielipidevaikuttamisellamme sekä manifestien, reformien, mielenilmaisujen yms. eli kansalaisaktivismin promotoimisen kautta; pyrimme olemaan oikealla tavalla edistyksellisiä katalysaattoreita ja generaattoreita, mutta vaikutus leviää kollektiiviseen tietoisuuteen aina hitaasti ja emme tiedä edelleenkään tarkasti, kuinka tieto ja tietoisuus siitä muodostuu lopulta uudenlaiseksi aikalaisrationaaliseksi ja ajatushistorialliseksi noosfäärin toiminnaksi... Silti! >> Tähän edistyksellisen katalysaattorin - generaattorin rooliin pyrin esimerkillisesti ja päättäväisesti! Se on myös vuoden 2013 tärkeimpiä tavoitteitani!
Oman LaRouche -liikkeeltä oppimani historiatietoisuuden ansiosta tiedän kuitenkin sen, kuinka juuri lännen taloususkonnolliset - oligarkkiset eliittipiirit ovat tietoisesti ja suunnitellusti harjoittaneet kollektiivisen tietoisuuden, historiakäsitysten ja ajatusmallien tahallista manipulaatiota jo satoja vuosia aikaan saadakseen imperiaalisten ja rahataloudellisten agendojensa tavoitteet täytetyiksi.
Tästä oli esim. jo 1600 -luvulla suurimpana esimerkkinä Brittiläisen imperiumin muodostuminen, joka sai alkunsa ns. venetsialaisten oligarkkisukujen manipuloitua Englannin uudeksi tukikohdakseen 1500 - 1700 lukujen välisenä aikana; siitä on muistona yhä nykyäänkin Lontoon Cityn vaikutusvalta ja keskuspaikkaominaisuus nykyisen taloususkonto-oligarkkikartellin piirissä.
Toisaalta meidän on juuri huomattava, kuinka jo tuolloin 1500 - 1700 -luvuilla ko. oligarkkiselle periaatteelle vastakkaiset humaanit ja edistykselliset arvot ja sisällöt olivat samaan aikaan promotoitavina ja kehitettävinä alkaen Renessanssista. Seppo Oikkonen (Kuinka Karl Marx tavataan) on kirjoituksissaan useasti tähdentänyt, kuinka eurooppalainen uusi aika alkoi juuri Renessanssista ja tuotti mukanaan ns. kartesiolaisen rationaalisuuden, missä ajattelumme on jakaantunut yhtäältä yksilöllisen subjektin eriytymiseen ja toisaalta objektivoituvan maailman hahmottumiseen sitä vastaavasti; tämä on tuonut nykyaikaamme länsimaisen sivilisaation positiiviset ilmiöt yksilön vapauksista kansallisvaltioihin sekä demokratiasta teolliseen hyvinvointiin, luonnontieteisiin jne.
Oligarkkinen periaate taloususkonnollisena hegemoniana on haastanut kuitenkin tuon positiivisen kehityksen koko ajan vuosisatojen ajan ja nyt viimeisen n. 20 vuoden aikana se on ollut mitätöimässä sitä hälyyttävästi ja kiihtyvästi megakriisinä; syy oligarkkisen periaatteen tällaiseen voittokulkuun löytyy tähdellisesti siitä, kun tuo kartesiolainen rationaalisuus on ajautunut itse kriisiin kartesiolaisen subjektin eriydyttyä liikaa aiheuttaen yli-individuaalin sokeuden tilan yksilöille ja se ilmenee noosfäärin kollektiivisessa toiminnassa mm. objektivoituvan maailman hajoamisena hallitsemattoman pirstaleiseksi ja ryhmäpsykologisten ominaisuuksien ymmärtämisen taantumisena vamma-asteelle.
Tämä on ollut erinomainen kasvualusta tuon oligarkkisen periaatteen toiminnalle taloususkonnollistuvana hegemoniana, jossa se kaikkine raha-, sosiaali- ja yhteiskuntamanipulaatioineen on tavallaan osaltaan luonut itseään vahvistavan noidankehän aikalaisajatteluumme >> Yhtäältä se vahvistaa yli-individuaalin sokeuden tilaa yhä haitallisemmaksi suosimalla itsekästä ja sokeaa ahneutta ja toisaalta se luo pohjaa yhä hullummalle oligarkkisen periaatteen käytännön toteuttamiselle ja yhä häikäilemättömämmille raha-, sosiaali- ja yhteiskuntamanipulaatioille, mikä puolestaan entisestään vahvistaa taloususkonnollista hegemoniaa.
Tämän seuraus käytännössä on juuri finanssikapitalismin irtoaminen entistä pahemmin reaalitaloudesta autonomiseksi ja diktatuurilliseksi toimijaksi, missä se rahan harhaisen numerolliseen magiaan perustuvasti alistaa yhteiskuntien demokraattiset sisällöt taloususkontomukaiseen imperialismiin tuottaen velkapyramidivankiloita, taloudellisten realiteettien mukaista eugeniikkaa sekä kansallisvaltio- ja hyvinvointivaltioperiaatteiden tuhoamista rahatalousintressien tieltä pois.
Juuri siksi nyt tänään ja tästä eteenpäin tuollaisen rappioprosessin haastavat, kyseenalastavat ja mitätöivät uutta ja humaania edistystä luovat ajattelijat ovat tärkeämpiä kuin koskaan ennen ihmiskunnan historiassa, sillä moinen yhteiskuntarappio manifestoituu monella tasolla; talousjärjestelmän tuhovaarana, sosiaalisena tuhovaarana, ympäristön tuhovaarana jne. >> Globaaliksi verkottunut oligarkkinen systeemi ja taloususkonnollinen hegemonia on luonut tukahduttavan viittansa erittäin vaarallisesti ihmisyyden ja kartesiolaisen rationaalisuuden tuottamien em. positiivisten puolten ylle; niiden puolustajia tarvitaan hälyyttävästi todella paljon lisää!
Minulla oli kieli jossain määrin poskessa tuossa vuoden takaisessa seinäkirjoituksessa, kun toitotin siinä "besserwisseriläistä" ja "hihhulimaista" asennettani jatkettavaksi tänä vuonna päättäväisen reippaasti. Tiesin nimittäin jo silloin, että tänä vuonna kiihdyttämäni aktivistinen kirjoitteluni ja paasaamiseni tulee närästämään monia asioihin perehtymättömiä ja välinpitämättömiä hyvinkin haasteellisesti; heidän mielestään näyttäydyn kummajaisena ja radikaalina edelleenkin ja kenties pahemminkin. Annan sen heille anteeksi, koska he eivät voi tietää paremmasta - Toistaiseksi eivät voi tietää...
Facebookin ollessa ns. sosiaalinen media se on tarjonnut tähän omaan aktivismiini nähden erinomaisesti sosiaalisia tarkastelunäkökulmia: Facebookiin luotu ns. tykkäämistyökalu (Asiasta tietämättömille: Osoitetaan esim. kunkin omalla Facebook -seinällään julkaisemilleen kirjoituksille, kommenteilleen, linkeilleen, kuvilleen jne. suosiota - hyväksyntää tykkäämällä eli painamalla ylöspäin osoittavaa peukkukuvaa) on ollut tässä mielessä hyvin paljastava >>
Ensinnäkin on käynyt ilmi juuri se, että jotkut ystävinäni ko. foorumissa esittäytyneet ovat lopettaneet kaikkien statuspäivitysteni tykkäämisen tämän vuoden aikana mukaanlukien täysin ns. harmittomat ja hauskatkin päivitykseni. Lisäksi parisen tyyppiä on hylännyt minut Facebookissa kokonaankin kaverilistaltaan.
Tämä kertoo minulle ensinnäkin juuri siitä, kuinka näitä vaikeita totunnaisesta poikkeavia yhteiskunnallispoliittisia asioita on erittäin hankalaa ja haastavaa sisäistää, ymmärtää ja hahmottaa ja ne kohtaavat siksi torjuntaa ja niiden esittäjiä (Eli tässä tapauksessa minua) katsotaan kieroon.
Mukaan ymmärtämisen haitaksi tulee siinä myös sosiaaliset paineet ryhmäpsykologisina toimintamuotoina ja ilmiöinä, joiden mukaan mm. ryhmäsidonnaisuuden aste määrittelee sen, kuinka olemassa olevaa todellisuutta - systeemiä kyseenalaistaviin suhtaudutaan; esim. siten, että tiettyihin asioihin ei uskalleta ottaa kantaa tai ne jätetään käsittelemättä, koska pelätään oman viiteryhmän sisäisiä reaktioita siihen eli oletetaan muka itse leimautuvansa muiden silmissä "hulluksi" ja siten sosiaalisesta piiristään eristettäväksi.
Tämä ryhmäpsykologinen mekanismi on oivallinen tarkastelukohta tutkia sitä, kuinka totalitaarinen ko. ryhmän piirissä oleva ryhmäsidonnaisuus on; tarkasteltava ryhmä voi olla mikä vain väliltä koulu- tai työkaveriporukka / -yhteisö ja kansalaisten muodostama valtiokokonaisuus. Hyvin totalitaarinen ryhmä ei yhtään siedä keskuudessaan erilaista ajattelua, heidän piiristään eriävää yksilöä eikä heidän maailmankuvansa haastajaa.
Toisekseen asia ilmenee myös niin, että kuvitellaan ko. kyseenalaistaja "hihhulimmaksi" kuin asia onkaan, koska oman viitekehyksen puitteissa ei ole olemassa käsitteellistä ja maailmankuvallista tarttumapintaa ymmärtää kyseenalaistajan sanomaa; se nähdään siksi irrationaalisena ja kummallisena.
Niinkin tämä ko. torjunta voi ilmetä, että kyseenalaistaja kuvitellaan ylimieliseksi "besserwisseriksi", koska omassa viitekehyksessä kuvitellaan asioista kyseenalaistajan tavalla hyvin perillä oleva jollain tavalla uhkaksi omalle maailmankuvalle, josta halutaan pitää kynsin hampain kiinni ja siksi projisoidaan sille tuleva "vaara" sen kyseenalaistajan piikkiin ja siihen sopii hyvin kyseenalaistajan eli valistajan mitätöiminen "vaarattomaksi" luonnehtimalla hänet vaikkapa myös "ylimieliseksi hörhöksi".
Suomalaiset osaavat tämänkinlaisen projisoinnin erittäin tukahduttavasti ja harhaisesti ollessaan korostetun taipuvaisia vastakkainasetteluihin mm. opillisissa ja ylimystö vs alammaiset -tyylisissä kiistoissa, koska olemme kansana historiallisesti alistettua kansaa, joka omaa herraviha- ja herrapalvonta -skitsofrenian kansallisena sairautena.
Minunlaisiin aktivisteihin suhtaudutaankin kaiken em. valossa ymmärrettävästi hyvin paljon negatiivisesti, koska ko. välitetty uusi tieto haastaa keskimääräisen suomalaisen (länsimaalaisen) kokonaismaailmankuvaa ja -ajattelua enemmän kuin hän kykenee sen hetkisillä tiedoillaan, ymmärryksellään ja aikalaishegemonialtaan tajuamaan - hyväksymään - käsittelemään. Hän voi olla vähän opiskellut tai erittäinkin pitkälle opiskellut; sillä ei ole niinkään väliä, vaan enemmän on merkitystä sillä, että minkälainen maailmankuva ja ajatushistoriallinen rationaalisuus sekä minkälaatuiset ryhmäpsykologiset sidonnaisuudet ja ominaisuudet häntä hallitsevat.
Tämänlainen negatiivinen suhtautuminen minua kohtaan oli minulle odotettua myös tälle vuodelle ja siksi olen tietoinen siitä, että tällaisen valistajan työssä joutuu kohtaamaan myös negatiivista suhtautumista ja vaivihkaistakin eristämistä yhteisöistä / sosiaalisista suhteista. Sellainen tietenkin sattuu minuun henkilökohtaisesti ja aiheuttaa mielipahaa, ahdistusta ja masennusta, mikä on luonnollista.
Itse olen kuitenkin tehnyt tietoisen päätöksen jo vuosia sitten, että tämän aktivismini puitteissa on tehtävä uhrauksia sosiaalisessakin mielessä, mikäli niikseen tulee. Ja näyttää valitettavasti jossain määrin tulevan; tavallaan se ihmetyttää ja harmittaa silti joka tapauksessa, koska aktivismissani on kyseessä nimenomaan maailmanparantaminen ja humaanin edistyksen promotoiminen kritiikkini pohjalta.
On kuitenkin valistajan kypsyyden mitta mm. se, kuinka hän suhtautuu tällaiseen itseään ja ajatuksiaan kohtaan tulevaan vastarintaan >> On odotettava ja oltava kärsivällinen, että valistumista tapahtuu lopulta yhteisymmärryksen suuntaan ajan mittaan ja varoitettujen tapahtumien tuottaman ymmärryslaajennuksen kautta eikä pidä mennä liian hätäisesti tuomitsevalle kannalle.
Optimi olisi, jos yhteisymmärrykseen pyrkiminen pätisi puolin ja toisin, sillä minulla on ollut se käsitys, että ystävät kykenevät hyväksymään sinut ehdoitta; itse ainakin olen pyrkinyt olemaan Facebookissa aktiivinen myös niitä kohtaan, jotka eivät ole kiinnostuneet yhteiskunnallispoliittisesta aktivismistani. Suurin aktiviteettini on kuitenkin suuntautunut ymmärrettävästi kanssa-aktivistien keskuuteen, mistä olen saanut suurinta ymmärrystä ajattelulleni.
Torjuva Facebook -käyttäytyminen minua kohtaan jättää varsin selkeästi minulle kuitenkin osaltaan negatiivisia muistoja tästä päättyvästä vuodesta enkä minäkään jaksa kauaa katsoa vastarintaa ainakaan iloisella enkä hyväksyvälläkään mielellä... Ja tässä vaiheessa näyttää siltä, että kannattaisi jättää rauhoitusaikaa asioille näissä vaikeissa sosiaalisissa piireissä...
Meissä kaikissa on ongelmamme ja vikamme sekä ajatustemme sekavat ja kehittymättömät hetket vaikeasti ja sotkuisesti kiinnittyneinä vallitsevan maailmankuvahegemonian ja aikalaisajattelun piiriin. On kuitenkin näinä kriisin aikoina ja em. syistäkin johtuen juuri hyvin tärkeää osata kyseenalaistaa ja valistua uudella tavalla ja arvostaa - promotoida niitä, jotka niin kykenevät tekemään ja olemaan ajattelun, edistyksen ja humaanin sisällön etuvartiossa!
Tämänlaisen asenteen promotoiminen monipuolisesti on hyvin tärkeää juuri nyt! Valitettavasti länsimainen yleinen mielipide yhä vielä liian hampaattomana ja valveutumattomana on sitä jarruttavaa. Myös etenkin Suomessa populaari maailmankuva tunnustuksellisiin vastakkainasetteluihin ja opillisten sisältöjen näennäisten keskinäissuhteidensa selvittelyyn uppoavana ei kykene sitä vielä kunnolla edesauttamaan. Joudumme odottelemaan parempia aikoja siinäkin....
Positiivisena loppukaneettina on mainittava tuosta Facebook -maailmasta kuitenkin juuri ne tuttavani, jotka ovat olleet tämän päättyvän vuoden aikana kaikkein ahkerimpia statuspäivitysteni (Etenkin juuri yhteiskunnallispoliittiset) tykkääjiä ja kommentoijiakin. Kyseessä ovat tietenkin monenlaiset kanssa-aktivistit, jotka näitä yhteiskunnallispoliittisia asioita ovat laillani käsitelleet - tutkineet ja osa heistä paljon pidempäänkin kuin minä.
Kaksi heistä on ollut ylivoimaisesti ahkerimpia tykkääjiä Facebook -profiilissani lähes päivittäisin huomionosoituksin. Haluan kiittää heitä tässä lopuksi henkilökohtaisesti! >> He kaksi ovat Teemu Järvi ja Arhi Kuittinen. Kiitos!! Arhilla on myös omat blogisivustonsa: Kulttuurikritiikkiä - Arhi Kuittinen ja Finnsanity blog.
Näistä olen hyvin kiitollinen ja tulen muistamaan tulevaisuudessakin, kuinka erittäin kannustavana koin ne tämän vuoden aikana! Olen toki kiitollinen myös kaikille muille kanssa-aktivisteille sekä Facebookissa että sen ulkopuolella! Kiitän myös niitä Facebook -ystäviäni / -tuttaviani, jotka yhteiskunnallispoliittisesta paasaamisestani huolimatta ovat tykkäilleet niiden aiheiden ulkopuolisista muista Facebook -statuksistani! Sekin on tuntunut ilostuttavalta näinä synkkinä aikoina ja tulen muistamaan teidätkin siitä syystä hyvinä esimerkkeinä :)
Lisäksi on vielä mainittava, että tämä 2012 oli erittäin opettavainen vuosi kaikkien näiden em. asioidenkin ansiosta; olen oppinut tänä vuonna yhteiskunnallispoliittisista asioista ja oikeastaan omasta elämästänikin osaltaan sen takia enemmän kuin edeltäneiden reilun kolmen aktivistivuoteni aikana yhteensä. Toivon vuodelta 2013 ainakin yhä samaa prosessia...
Lopuksi toivotan kaikille onnellisempaa ja parempaa uutta vuotta 2013 huolimatta siitä, vaikka se erittäin todennäköisesti tulee olemaan yhteiskunnallispoliittisesti yhä ankeampaa aikaa tunnetuista syistä; yritetään uskoa uuteen parempaan aikaan joka tapauksessa!
