Kukkivaa (köynnös)ruusulajiketta (Rosa "Elmshorn") kuvattuna keskiviikkona 17.7.2013 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tämän kasvukauden ruusuesittelyyn otan tämän harvinaisen lajikkeen (Rosa "Elmshorn"), jonka kasvutapa voi olla sekä pensastava että hieman köynnöstävä. Siksi laitoin sulkuihin tuon köynnösmääritteen. Ruusujen kasvitieteellisessä ryhmittelyssä lajike kuuluu ns. Polyantha- eli tertturuusuihin, missä kukat ovat monilukuisissa tiiviissä tertuissa, kuten yllä oleva kuva osoittaa. Kasvatustapojen puolesta tämä lajike luetaan pensaana myös ns. ryhmäruusuihin, joita leikataan yleensä enemmän keväällä ennen uutta kasvua kuin varsinaisia pensasruusuja. Suhteellisen monikäyttöinen ruusulajike siis on kyseessä.
Alkuperältään tämä lajike on kahden muun Polyantha-lajikkeen risteymä >> Rosa "Hamburg" X Rosa "Verdun". Ensin mainitulla lajikkeella on tummanpunaiset, isot ja teriöiltään vain vähän kerrannalliset kukat. Jälkimmäisen kukat ovat puolestaan runsaskukkaisissa tertuissa hyvin pienet, kirkkaan vaaleanpunaiset sekä teriöiltään tiiviisti ja runsaasti kerrannalliset. Täten tässä esiteltävän lajikkeen kukinnassa yhdistyvät molempien ominaisuudet ja tuloksena on jännällä tavalla pinkin ja vaaleanpunaisen kirjavat kukat kooltaan em. lajikkeiden puolivälistä.
Lajikkeen pääasiallinen kukinta-aika on tyypilliseen köynnös- ja ryhmäruusujen aikaan kesäkuun lopulta elokuulle ja runsain vaihe sattuu heinäkuun mittaan. Tällä kertaa kasvukaudessa ollut 2 - 3 viikon etumatka normaaliin aikatauluun verrattuna kapeni tällä ko. viikolla viileiden säiden takia, mutta näillä pitkään kukkivilla ruusuilla näitä kehitysetumatkoja ei silti huomata uusien kukkien avautuessa jatkuvasti pitkän aikaa. Lämpiminä syksyinä kukintaa voi jatkua vähäisenä yksittäisissä oksissa jopa pakkasiin saakka eli noin loka-marraskuulle.
Parilehdykkäiset lehtensä ovat hyvin pitkään syksylle vihreinä säilyviä ja ruskaltaan lähinnä vain vähän kellertäviä, kuten monella muullakin köynnös- ja ryhmäruusulla. Varhaiset yöpakkaset voivat tosin palelluttaa lehdet jo syys-lokakuussa etenkin sisämaapaikoilla, mutta leutoina loppuvuosina vihreitä lehtiä voi säilyä runsaasti joulukuullekin. Ruskaa alkaa tulla vasta loka-marraskuussa, jos säät sallivat. Keväällä lehdet puhkeavat toukokuun mittaan hieman punertavina ja tulevat täysikokoon kesäkuussa. Varret kasvavat pääosiltaan heinä-elokuulle ja kukkatertut ilmaantuvat kasvavien oksien kärkiin eriaikaisina.
Elmshorn-lajikkeen talvenkestosta ei ole tarkkaa tietoa täällä Suomessa, koska se on niin tuiki harvinainen. Arvioin sen kuuluvan kuitenkin suunnilleen samankaltaiseen arkuusluokkaan, kuin monet köynnösruusut eli kestävä se olisi lähinnä vain I ja II vyöhykkeillä, mutta sitä voidaan kokeilla III vyöhykkeelläkin suojaisimmilla paikoilla.
Kasvatuspaikoiksi kannattaa valita silti aina etelärannikollakin aurinkoisen lämmin paikka esim. rakennusten eteläseinustoilta / -muureilta. Ja vaikka lajiketta voidaan kasvattaa myös pensaana, niin avoimille hallanaroille paikoille esim. nurmikoiden keskelle sitä ei kannata sijoittaa ainakaan sisämaassa.
Ankarien talvien perään oksisto voi olla osittain vaurioitunutta, mutta uudestaan vesominen on yleensä hyvää lumisuojan alta olleista osista käsin. Kasvusto voi jäädä aina selvästi alle 2 m korkeaksi, jos oksisto paleltuu säännöllisesti talvisin. Kukkia ilmestyy kuitenkin aina joka tapauksessa kuluvan kesän uusissa vesoissa; lajikkeen paleltuneita oksia leikataan vasta toukokuun lopulla, jotta nähdään jättää leikkaamatta kasvamaan alkaneet osat. Monista talvista vauriotta selviytyessään lajikkeen koko voi kasvaa yli 2 m korkeaksi rehevällä paikalla.
Muiden ruusujen tapaan tätä lajiketta voidaan viljellä yksinään omana katseenvangitsijana tai monien muiden ruusujen seurassa ryhmänä. Jälkimmäisessä tapauksessa pariksi tälle lajikkeelle sopivat tietenkin monet samaan aikaan runsainta kukintavaihettaan tuottavat köynnös- ja ryhmäruusut, jolloin eriväristen kukkien avulla voidaan sommitella vaihtelevia väriharmonioita ja -kontrasteja ryhmään. Toisaalta eriaikaisia kukkimistilanteita voidaan ujuttaa samaan ruusuryhmään ottamalla tämän lajikkeen pariksi kesäkuussa kukkivia pensasruusuja, kuten esim. juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena"). Muiden lajien kanssa kannattaa huomioida se, että voimakasta perennakukintaa vasten tämän lajikkeen miniatyyritapainen kukinta saattaa kutistua olemukseltaan liikaa. Toisaalta eri aikaan kukkivien lajien seurassa Elmshorn-ruusu pääsee aina oikeuksiinsa.
Seininä lajikkeen kukinnalle sopivat taustaksi esim. kuvan tapaan vaaleat / harmaat värit, joista pinkki - vaaleanpunainen iskee hyvin harmonisesti esille; lähiväriharmoniat mietoina ovatkin tavoiteltavia mieluummin kuin esim. kukkien värien kanssa kilpailevasti yhtä voimakkaat seinävärit, kuten keltainen ja punainen. Hyvin tummien seinien koristeena nämä kirkkaan pinkkikukkaiset ruusut ovat puolestaan voimakkaan kontrastisia upealla tavalla.
Elmshorn-lajikkeen hienostuneen pienet kukat runsaissa tertuissaan ovat upea lisä ruusuviljelmiin, joten suosittelen sen ottamista yleisempään käyttöön. Oksissaan piikkien vähyys on myös etu ja myöhään vihreänä säilyvä lehdistönsä on loppusyksyä ilostuttavaa vehreyttä. Saatavuus taitaa olla tällä erää kuitenkin hyvin huonoa taimimyymälöissä...
Tässä on vielä lopuksi hyvä listaus ja luokittelukooste puutarharuusuista: Garden Roses.
Vuoden 2012 viikon 29 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 29 kasvivalokuva: Ranskanruusu (Rosa Gallica -ryhmä "Auli").
PS.: Pahoittelen, kun joudun julkaisemaan tämän vasta näin perjantaina 26.7.2013, mutta laitan siitä huolimatta kirjoituksen viime sunnuntain kohdalle, kuten tässä esittelysarjassa säännöllisesti kuuluu. Myös muu bloggaamiseni on taas kärsinyt innostukseni puutteesta, mutta vielä tänään pe pyrin julkaisemaan myös viikon 29 säätä kartoittavan sääraporttini.
No comments:
Post a Comment