Täyden kukinnan loppupuolelle jo vähän kääntynyttä puistovillakkoa (Senecio sarracenius) kuvattuna lauantaina 10.8.2013 Hämeenlinnassa.
Tällä kertaa palaan esittelemään loppukesän kukkivaa aarreaittaa perennojen parista ja siinä tulee kyseeseen tietenkin elokuun perennakukkimisen valtakausi, joka on usein se komein kukkavaihe kasvukaudessa. Tällä kertaa nämä elokuiset myöhään kukkivat perennat aloittelivat kukkimistaan jo selvästi heinäkuun puolella, koska kasvukauden kehitysasteet ovat edenneet pitkin kesää lämpimien - helteisten säiden ansiosta vähintään noin 2 viikkoa etuaikaisina.
Esiteltävä laji näistä on puistovillakko (Senecio sarracenius), jonka kukinta-aika on normaalisti juuri elokuu lähes kokonaisuudessaan; alkaen tosin usein jo heinäkuun lopulla. Tällä kertaa kukkiminen alkoi jo heinäkuun puolivälissä ja näillä näkymin se päättyy jo selvästi ennen syyskuuta. Kukintakoossa puistovillakon täysikasvuinen korkeus saavuttaa 1 - 1,5 metrin pituuden.
Puistovillakon puhtaankeltainen kukinta on siitä upeaa, koska pieniä kukkia on paljon tiheissä tertuissa ja hieman eriaikaisina ne toteuttavat ainakin 3 - 4 viikkoa kestävän kukinta-ajan. Yksittäiset kukat ovat yksinkertaisesti teriöisiä ja niiden keskellä on pieni mykerö, joka muuttuu kukinnan loppupuolella oranssisen kellertävästä tummanruskeaksi, kuten tuossa kuvassa nähdään. Kukista kehittyy noin 2 - 4 viikkoa kukinnan jälkeen hedelmävaihe, jossa pallomaisesti runsas valkovillainen siemenistö leviää ilmaan, kuten esim. voikukilla ja leskenlehdillä.
Ennen kukinta-aikaansa nämä myöhäiskukintaiset perennat toimivat ns. lehtipensaskasveina ja tämä perennalaji onkin siinä oikein koristeellinen; lajin lehdet ovat tumman ja kiiltävähkön vihreitä, suikeita, teräväkärkisiä, sahalaitaisia ja niitä on melko tasaisesti ympäri varsia kierteisesti latvaan saakka. Tällöin lehdistö on alkukesällä varsin rehevän ja profiilikkaan rehevä. Myöhäisyydestään johtuen toukokuussa varsien maastanousu tapahtuu kuitenkin vain vähitellen kuun alusta alkaen, mutta jo kesäkuussa kasvusto on pensasmainen.
Syksyllä siementämisvaihe on siis syyskuussa ja pian sen perään tai jo osittain sen aikanakin tapahtuu lehdistön ruska-aika keltaisena; pian lehdistö ja varsisto kuihtuu kuitenkin ruskeaksi lokakuun aikana. Varret eivät ole talventörröttäjiä, koska siemennys on jo tapahtunut syksyllä; eivät siis kestä talvea pystyssä. Joka tapauksessa tämän lajin hoidossa kannattaa säilyttää varret leikkaamatta, kunnes siemennys- ja ruskavaiheen estetiikat ovat ilmenneet.
Tämä laji muistuttaa ulkonäöllisesti hyvin paljon toista puisto- ja puutarhakäyttöön soveltuvaa villakkolajia; tarha- tai dorianvillakkoa (Senecio doria). Molempien kukinta-aikakin on lähes sama, mutta tuon dorianvillakon lehdistö on keskittynyt puistovillakkoa enemmän tyveen ruusukemaisesti eli dorianvillakon kukkavarret nousevat paljaampina lehtien yläpuolelle. Se on myös isompi kooltaan.
Puistovillakko on erityisen kestävä perenna Suomen oloissa. Sitä voidaan viljellä jopa osassa Lappiakin. Se onkin toisaalta hämmästyttävää, koska laji on kotoisin Suomea eteläisemmältä alueelta Keski-Euroopasta. Se on ollut eniten viljelty perenna villakoista maassamme ja paikoin karkulaiseksikin levinnyt. Kasvupaikkana se suosii aurinkoista - puolivarjoista sekä kosteaa aluetta; liian karu istutuspaikka voi tuoda kuivuusongelmia. Lajin myrkyllisyys on myös huomioitava seikka viljelyssä.
Estetiikan katsannossa puistovillakon alkukesän lehtipensasvaihe ennen kukintaansa toimii hyvänä tasapainottavana kontrastina silloin kukkiville muille perennoille samassa ryhmässä. Oma kukintansa on puolestaan hyvin täyteläisen keltaisena hieno pari vaikkapa punaista kukintaa tekeville elokuun perennakukkijoille, joita löytyy esim. tarhapäivänliljojen (Hemerocallis cv.), syysleimujen (Phlox sp.) ja myöhäisten jaloangervojen (Astilbe arendsii -hybr.) joukosta.
Lähiväriharmonioita saadaan aikaan muiden keltaisena kukkivien elokuun perennojen kanssa; esim. päivänsilmät (Heliopsis sp.) ja nauhukset (Ligularia sp.). Puistovillakon kukkien keltainen väri on sopivasti limenkeltaiseen vivahtunut ja monilla muilla elokuun keltaisilla kukkijoilla värinsä on puolestaan lämpimämpään - oranssimpaan suuntaan vivahtanutta, joka luo jo kontrastieroa sommitelmissa. Lisäksi puistovillakon kukkien pieni koko verrattuna monien muiden elokuun perennakukkijoiden isompiin kukkakokoihin on sommitteluparina dynaamisesti hieno.
Hedelmävillavaihe on puolestaan syksyn aluksi hauskan pikantti piirre missä tahansa perennaryhmässä, jota kannattaa suosia sen ollessa perennaviljelyssä juuri erikoinen poikkeavuus.
Villakot yleensäkin ovat Suomessa perennoina melko tuntemattomia moniin muihin elokuun keltaisena kukkiviin perennalajeihin nähden, joten siksikin tässä tämä suositteluni; puistovillakon etuna ovat loppukesällä - alkusyksyllä kukkien runsaus ja keltaisen värinsä puhtaus sekä hedelmävillavaiheen koristeellisuus.
Vuoden 2012 viikon 32 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 32 kasvivalokuva: Hapsijukka (Yucca filamentosa).
No comments:
Post a Comment