Palaan kommentoimaan ja kritisoimaan yhteiskunnallispoliittisia aiheita pitkästä aikaa omaa alaani ja ydinkiinnostuksen kohteitani läheisesti koskevien asioiden puitteissa - viherrakentaminen, puutarhataide, maisema-arkkitehtuuri.
Nimittäin yhdyskunta- ja kaupunkirakentaminen sekä viherrakentaminen niiden piirissä ovat olleet viime aikoina paljon tapetilla pääkaupunkimme Helsingin osalta, missä yhtäältä on keskusteltu Töölönlahdelle mahdollisesti rakennettavan puiston kalleudesta ja roolista sekä toisaalta ihmetelty hyvin suureellista Pasilan uutta ja uljasta keskussuunnitelmaa. Lisäksi osansa keskusteluissa on saanut parhaillaan menossa oleva pääkaupunkiseudun isoin projekti, Länsimetro.
Otan keskeisimmin esille Töölönlahden puiston kohtalon ja vertaan sitä noihin muihin projekteihin. Sen perusteella kokoan niiden parista paljastuvia ongelmia ja muita piirteitä yhteen osaksi nykyistä Suomen ja länsimaiden rappioprosessista yhteiskuntatilannetta taloususkonnon ikeessä. Otan kunkin projektin / suunnitelman kohdalla alustuksina esille lainauksia myös muiden kirjoittajien mielipiteistä sekä ko. projekteista kertovista uutisjutuista:
Töölönlahden puisto >>
Töölönlahdelle suunniteltu kallis puisto saattaa jäädä ikuiseksi haaveeksi ja Töölönlahden puisto saa väliaikaisen hintalapun:
Lainauksia: "Puiston toteutumisen kannalta ongelma on sen suuri hinta. Kaupungin virkamiesten mielestä puistoon voisi olla varaa 2020-luvun puolella. Poliitikkojen mielestä ei välttämättä silloinkaan.
"Tuntuu melko järjettömältä hyväksyä 66 miljoonan puistosuunnitelma, jota ei tulla koskaan toteuttamaan", vihreiden valtuustoryhmää johtava Emma Kari sanoo.
"Siihen ei tällä investointikatolla ole rahaa", sanoo myös Sdp:n ryhmäpomo Osku Pajamäki."
"Vihreiden kaupunginhallitusryhmää johtava Hannu Oskala puolestaan arvioi, että väliaikaiseksi tarkoitetusta ratkaisusta tulee pysyvä.
"Melko todennäköisesti nyt toteutettavaa 'väliaikaisjärjestelyä' ihastellaan alueella vielä 2050-luvullakin", Oskala kirjoittaa verkkosivuillaan."
"Helsingin virkamiesten mielestä on tärkeää, että alueelle tehdään joka tapauksessa jotain. ... Härkösen mukaan riisuttu puisto muodostuisi pääosin siististä nurmikentästä ja kulkuväylistä.
”Se olisi hyvin riisuttu versio eli mitään istutuksia tai vesiaiheita siihen ei tulisi. Esimerkiksi Kluuvinlahden kanava siitä jäisi pois.” ".
Tästä näkee jo alkuunsa, kuinka metsäläisiä Suomessa yhä keskimäärin ollaan yhden tärkeimmän viheraluepaikan luomisessa arvoiseensa kuntoon; täyttä maisema-arkkitehtuurin ja puistokulttuurin hyljeksintää ja aliarviointia! Sen sijaan tässä olisi avaimet luoda edistyksellistä, kaunista ja kansainvälisen tason puistoa, mutta sitä ei tajuta päättävissä elimissä, jossa mm. taloususkonnollisen rahatalousparasiitin niukkuus- ja totalitarismivaatimukset ovat hallitsevia kulttuurin surkastuttaja myös monissa yhdyskuntasuunnittelun puitteissa ja siinä aivan erityisesti viherrakentamisessa.
Puisto- ja puutarhakulttuuri on ollut aina eräs keskeinen osa sekä länsimaisessa että itämaisessa historiassa kertomaan kunkin kulttuurin edistyksen ja innovatiivisuuden asteesta sekä yhteiskuntien henkisen sisällön luonteesta. Mitä tämä nykyinen(kin) yhdyskuntasuunnittelun ajattelu viheralueisiin liittyen kertoo Suomesta?!
Siispä uudestaan: "Härkösen mukaan riisuttu puisto muodostuisi pääosin siististä nurmikentästä ja kulkuväylistä." >> Tällä asenteella ei ensinnäkään koskaan luoda mielenkiintoisia ja kauniita puistoja! Vielä vähemmän kansainvälisen tason / edistyksellistä ryhtiä edustavia puistoja!
Noin keskeinen tai itse asiassa Suomen ylivoimaisesti keskeisin viheraluepaikka - Töölönlahti - ansaitsisi kyllä kansainvälisen tason puistosuunnitelman toteuttamisen. Perinteinen suomalainen nurmikkoerämaa ja vähän aneemisia puita, peruskukkia ja käytävähässäkkää sinne tänne ei saa riittää!
Toki kustannukset pitää kattaa ja investoidut rahat käyttää sopivasti suunnitelmien toteuttamiseksi, mutta tässä Töölönlahtitapauksessa kuvastuu länsimaisen rahatalouden vääristynyt harhaisuus ja kulttuurivastaisuus erittäin selvästi ja varsinkin verrattaessa Töölönlahden projektia esim. juuri Pasilan uuteen keskussuunnitelmaan. Tähdennetäänpä ensin vielä viheralueiden merkitystä kaupunkitilassa:
Maisema-arkkitehtuurin - viheralueiden suunnittelu ja toteuttaminen on nimenomaan myös kasvillisuuden runsasta ja monipuolista käyttöä hyvin keskeisesti ja siksi "pääosin siististä nurmikentästä ja kulkuväylistä" muodostuva asenne etenkin tärkeiden puistojen rakentamiseksi on kuin puolikuollutta hiihtämistä ja sitä se on etenkin tällaisella erityisellä Töölönlahden kaltaisella kaupunkialueella. Sellainen torsous vastaa visuaaliselta luonteeltaan sitä, kuin merkittävästä julkisesta rakennuksesta jätettäisiin hienoa julkisivumateriaalia käyttämättä vaikkapa 80% ja se osa saisi jäädä paljaaksi rungoksi.
Puistoissa kasvillisuuden käytöllä on erittäin merkittävä ns. "fengshuita" korostava ja / tai luova ominaisuus >> Puistojen yksi tärkeä tehtävä kaupunkirakenteessa on nimittäin lähtökohtaisesti tuoda elävää materiaalia ns. kuolleiden pintojen ja rakenteiden oheen virkistykseksi ja elävöittäjäksi.
"Fengshuista" sanotaan periaatteena: "Fengshuin päämäärä on ihmisen hyvinvointi. Rakentaminen taivaan ja maan periaatteiden mukaan vahvistaa ihmistä. Ihmisen henkilökohtainen energia otetaan huomioon fengshuin mukaan rakennettaessa.".
Virkistyksellisten ja elävöittävien elementtien käyttö luovasti ja edistyksellisesti tähtää siis ihmisen hyvinvoinnin parantamiseen ja se on asetettava keskeiseksi tavoitteeksi myös länsimaisissa yhdyskuntarakentamisen projekteissa. Sitä ei saa liikaa tulla häiritsemään rahatalousajattelun harhat ja virheet, mitä kritisoin alempana lisää!
Mutta ensin: "Fengshui" -ajattelu suunnittelussa ja rakentamisessa tarkoituksellisena muokkaamistavoitteena on puistokohteissakin korostetusti elämänvoiman ja -sisällön tuomista ihmisen ja ympäristön vuorovaikutukseen, joka luo suotuisia ympäristöjä ja olosuhteita ihmisen hyvinvoinnin kasvattamiselle - Sekin on kulttuurin ylevöittämistä ja rikastamista kokonaisvaltaisena periaatteena.
Kapunkitiloissa puistot ovatkin ihmisen hyvinvoinnin kasvattamisen keskuksista tärkeimpiä ja kasvit edustavat niissä kaikkein parhaiten elämänvoiman ja -sisällön luomista sellaista humaanikasvatuksen tarkoitusta varten, koska puut, pensaat ja kukat ovat visuaalisesti hallitsevina ja vuodenaikojen kera muuttuvina elävinä organismeina erityisen virkistäviä ja elävöittäviä.
Huono / vähäinen kasvillisuuden käyttö viheraluerakentamisessa jättääkin elämänvoiman ja -sisällön liian vajaaksi ja se on välinpitämätöntä kaupunkitilojen luomista. Se jättää kohteessaan ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksen liian ahdistavaksi, latistavaksi, tasapäistäväksi, virikkeettömäksi, yhdenmukaistavaksi ja ravinteettoman karuksi - monotonista ja alistavaa elämän asennetta ilmentäväksi. Eli sanalla sanoen se on epäinhimillistä ja siksi taantuvaa kulttuuria ylläpitävää.
Maisema-arkkitehtuurin - viheralueiden suunnittelu on siksi myös sitäkin, että "fengshuita" voidaan itse asiassa löytääkin >> esim. hyvä puistosuunnitelma on juuri sitäkin, että se valmistuttuaan tuo runsaasti käyttäjiä piiriinsä - suorastaan imee väkeä, koska siinä on osattu löytää piilossa ollut paikan potentiaali elämänvoiman ja -sisällön luomiseksi ihmisen ja ympäristön suotuisaan vuorovaikutukseen. Ihmiset luontaisesti vaistoavat tämän ja hakeutuvat herkästi sitä edustavien paikkojen lähelle - sisälle.
Ihmisen hyvinvoinnin maksimoimiseksi ympäristön muokkaaminen sitä edesauttavalla tavalla suotuisaksi on siis "fengshuin" mahdollisuuksien tajuamista myös "rivien välistä" - Metafyysisten ominaisuuksien kiteyttämistä fyysisiksi kauneuden ja hyvinvoinnin manifestaatioiksi.
Olen seurannut, että nykyään kesäisin väki on jo ollut tavallaan tyrkyllä ko. Töölönlahden puistoalueen ympäristöön, kun nuorisoa suorastaan tulvii kauniina päivinä-iltoina Kiasman ja Musiikkitalon liepeillä viettämässä aikaansa. Tämänlaisen potentiaalin tunnistaminen mistä tahansa suunnittelemattomasta paikasta ja sen mahdollisuuksien hyväksikäyttäminen on siis yksi osa onnistunutta maisema-arkkitehtuuria ja viheraluesuunnittelua julkisilla paikoilla - Hyvällä "fengshuin" luomisella / löytämisellä puistokohteen kautta toteutettuna avataan kaupunkitilaa ihmisten runsaaseen käyttöön ylevämielisen ja edistyksellisen kulttuurin hyväksi.
Jos esim. tällaisella Töölönlahden kaltaisella paikalla ei ole ennen ollut ihmisiä tai ole juuri tällä hetkellä, niin sen pitäisikin pikemminkin kertoa juuri siitä, kuinka kipeästi se vaatii tuollaista hyvin periaatteellista parantamista puitteissaan eikä siitä, että se nykytilassaan vaikuttaa hylätyn oloiselta ja ei omaa potentiaalia siksi tulevaisuudessakaan ihmisten runsaaseen käyttöön ja voidaan siten muka ohittaa talouspäätöksissä mitättömänä "pääosin siististä nurmikentästä ja kulkuväylistä" koostuvana torsopuistona.
Suomi on täten siis yhä pelkästään tämän hyvin keskeisen esimerkkitapauksen perusteella pahimmillaan puutarha- ja puistokulttuurin kehitysmaa tai ainakin vähintään keskinkertaisuuksiin tyytyvä tylsä idiootti ja liian varman päälle pelaava mielensä vanki. Miksi tästä ei päästä vielä nykyäänkään eteen päin kunnon harppauksin tai vain häviävän pienten hyvien esimerkkien kera?... - Katsotaanpa tilanteita kuitenkin eteen päin laajemmin kansainvälisesti:
Suomen puisto- ja puutarhataantuman sijaan esim. Ruotsissa myös samoilla ilmasto-olosuhteiden vyöhykkeillä Suomeen verrattuna puisto- ja puutarhakulttuuri on erittäin paljon edistyneempää, runsaampaa ja rikkaampaa. Tämän voi helposti käydä toteamassa Googlen Street View- / Maps -palvelussa katsoen mitä tahansa ruotsalaista kaupunkia ympäri asuntoalueineen kaikkineen, missä myös yksityispihoilla on mm. juuri kasvivalintoihin ja -sommitteluihin käytetty keskimäärin paljon enemmän ajatusta ja vaivaa kuin Suomessa.
Länsi-Euroopan kulttuurivaikutus on tietenkin toiminut Ruotsissa Suomea paljon enemmän puistojen ja puutarhojen hyväksi, kun siellä ei 1900-luvun sodatkaan niin paljoa haitanneet elämänmenoa toisin kuin täällä Suomessa; sisällissotamme sekä talvi- ja jatkosota olivat hyvin vakavia iskuja kulttuurillemme ilmeten myös yhdyskuntarakentamisessamme yhä nykyäänkin. Ja taustaa kulttuurimme nykyvioille voidaan löytää jo vuosisatojen takaakin nimenomaan Ruotsin herravallan tyranniasta maatamme kohtaan.
Länsi- ja Keski-Euroopassa on ollut vielä viimeisen 10 - 20 vuodenkin aikana paljon innovatiivisuutta nimenomaan kaupunkitilojen viheraluesuunnittelussa, vaikka viime vuosien talouskriisi ja rappioprosessi on varmasti alkanut haittaamaan sielläkin. Silti jo aikaansaadut uudet kasvi-innovaatiot julkisissakin puistoissa ja kaduilla ilmenevät siellä mm. monenlaisina perennojen käyttömuotoina hyvinkin urbaaneilla alueilla, missä on kokeiltu erilaisin teemoin esim. preeriakasviniittyjä, heinä- ja perennayhdistelmiä sekä sipulikukkamassoja. Myös köynnöksiä on otettu aikaisempaa runsaammin esille kaupunkitiloihin mm. kehittämällä erilaisia kehikko- ja pylväikkörakennelmia. Myös arkkitehtuuri on otettu rohkeasti osaksi viheralueita, kun mm. talojen seinille on luotu monenlaisia kenttäkerros- ja metsäpohjaniittyjä vertikaaliversioina - Ns. viherseininä. Viherkatot ovat puolestaan jo vuosikymmeniä vanha innovaatio siellä päin Eurooppaa. Näistä on voinut lukea mm. monista puutarha- ja viheralan ulkomaisista aikakauslehdistä.
Länsi- ja Keski-Euroopassa on tietenkin puutarhataiteen ja maisema-arkkitehtuurin taustalla hyvin pitkä historiallinen prosessi, missä jo useita vuosisatoja sitten aristokraattien ja muiden eliittipiirien maailmanvalloitusintoihin liittyi keskeisesti myös kasvien keräily valloituskohteista ja niitä varten puutarhojen ja puistojen perustaminen eri teemoilla ja taiteellisilla - teknisillä ratkaisuilla - Tosin aluksi vain eliitin yksityiskäyttöön.
Länsimainen puutarha- ja puistokulttuuri syntyi silti nykyiseen muotoonsa tuossa prosessissa kuin iloisena sivutuotteena muutoin kyseenalaisen kolonialismin ja imperialismin kautta - Esim. Englannin monet vanhat puutarhat ja puistot muistuttavat tästä loistokkaasti.
Suomessa ollaan yhä nykyäänkin tuollaisiin verrattuna läntistä Eurooppaa paljon varovaisempia, vaatimattomampia ja tylsempiä oikeastaan lähes jokaiseen etenkin kasviaiheiseen viheralueratkaisuun liittyen eikä syynä siinä siis todellakaan ole pelkästään ilmasto-olosuhteet. Niinpä tämä Töölönlahden puiston kohtalon runnominen talousasioiden takia minimaalisimmaksi mahdolliseksi "tilapäispuistoksi" arvopaikkaansa nähden alleviivaa tuota Suomi-asennetta karun pysähtyneesti ja taantumuksellisesti.
Toinen ääripää Länsi- ja Keski-Euroopalle on sitten tavallaan Venäjä, missä Googlen Street View- / Maps -palvelussa sen alueen kaupunkeja katseltuani totesin sen, että suurissa kaupungeissa siellä paikka paikoin ns. paraatipaikoilla on kyllä jonkin verran - osittain hyvin pikantistikin loisteliaan värikkääseen venäläiseen tyyliin yritystä uudessa puistorakentamisessa - Neuvostoliiton ikeestä poispääsy on silläkin tavoin alkanut näkymään siellä luovuutena ja estetiikan runsautena.
Silti monin paikoin muutoin esim. pienemmissä kaupungeissa monet sikäläiset asuinalueet - puistot ovat yhä lähinnä slummeja, joissa ei oikeastaan monilla ihmisillä ole ollenkaan puutarhaa, vaan pihansa ovat yhtä kuin niitty tai metsä keskellä kaupunkiakin ja usein pihoillaan on paljon romuja / muuta epämääräistä tavaraa tai ne ovat yleisesti epäsiistejä.
Lisäksi niissä kaupungeissa on vain lähinnä yksinkertaisen massatuotettuja puistopuuryhmiä ja katupuurivejä lähinnä vain helposti kasvatettavista koivuista ja poppeleista. Eli länsimaista tuttu monilajinen ja ns. jaloista lehtipuista koostuva puulajivalikoima puuttuu siellä puistossa - kaduilla monin paikoin lähes kokonaan; tosin heidän ilmasto-olosuhteet ovat ankarat, mutta tätä em. ilmenee myös Moskovan tasan eteläpuolella suhteellisen suotuisissakin oloissa.
Puihin liittyvä toinen erikoisuus sikäläisissä kaupungeissa: Monilla kaduillaan ja pihoillaan puiden runkojen alaosat on maalattu valkoisella maalilla noin 1 - 2 metrin korkeuteen hyvin järjestelmällisesti. Tämä johtuu havaintoni mukaan siitä, kun noissa kaupungeissa ei ole lähes ollenkaan katuvalaistusta ja siksi puiden alaosat on merkattu valkoisella autoilijoita varten, jotta he näkevät pimeällä ajaessaan olematta törmäämästä puihin.
Näistä Venäjä-esimerkeistä havaitaan puolestaan juuri se, kuinka monivuosikymmeninen / satavuotinen totalitarismi voi kuolettaa kulttuuria hyvin pahasti ja se ilmenee myös yhdyskuntarakenteessa ja rakennettujen viheralueiden luonteessa vakavana näivettymisenä / edistyksen pysähtymisenä - taantumisena.
Mennyt Neuvostoliitto täten siis keskitti viheraluerakentamisessa totalitarismin karsimiaan ja väkivalloin suoraviivaistamiaan voimavaroja niin, että yhtäältä mahdollisimman vähällä ja nopealla vaivalla yksinkertaisen teollisesti tuotettiin liukuhihnapuistoja poppeli- ja koivuelementein etenkin neuvostovallan aikana rakennetuissa kaupungeissa / kaupunginosissa.
Toisaalta yksityisomistuksen kriminalisointi johti siellä myös puutarhakulttuurin minimalisointiin etenkin esteettisessä katsannossa; juuri yksityispihat eivät saaneet olla omistamisen näyttelypaikkoja eli puutarhankaan esittelyä etenkään / ainakaan koristekasvimielessä - Tuloksen näistä näemme siellä vielä nykyäänkin mm. noina puuttuvina oikeina puutarhoina monien ihmisten pihoilla. Toisaalta muistona on myös kolossaalisia totalitarismin symbolirakennuksia julkisilla paikoilla.
Nykyinen taloususkonnollinen totalitarismikehitys mm. juuri Suomessa antaa viitteitä puolestaan juuri siitä, kuinka viheraluearvostus on sen mukana laskemassa ja viherrakentaminen on siksi alkanut osittain lähestymään asenteeltaan tuota Neuvostoliiton aikaista megataantumaa.
Totalitarismin kehittyminen onkin alkanut näkymään täällä myös yleisesti yhdyskuntasuunnittelussa; yhtäältä väheksytään totalitarismin ydinsisällön eli rahatalousparasiitin hyväksikäytön ulkopuolisia arvoja ja toisaalta ylevöitetään vastaavasti sellaisia arvoja, jotka ilmenevät ko. rahatalousajattelun sairaana ylivaltana. Näitä jälkimmäisiä "arvoja" on kiinnittynyt uusiin totalitarismisymboleihin, joita ovat mm. megaostoskeskukset, pankkien ja ylikansallisten suurkorporaatioiden toimistot yms. julkiset rakennukset.
Taloususkonnollisen totalitarismin toiminnallinen mekanismi yhdyskuntasuunnittelun(kin) heikentämisessä on täten sitä, että irrationaalinen ja autonominen rahatalousparasiitti vaatii erottamaan ja luokittelemaan kaikki asiat yhä totaalisemmin siten, että sen tuloksena syntynyt tavarallistuminen määrittelee hyödyt ja haitat ylikorostuneesti rahatalousparasiitin hyväksi ja kurittaen - kaventaen sen mekanismin kautta reaalitalouden ja kulttuurin sisältöä ja toimintaa systemaattisesti. Sitä näivettämistä edustavat ne neofeodaalistavat poliittiset ohjelmat, mitkä tähtäävät rahatalousparasiitin säilyttämiseen ja kasvattamiseen liiallisena itsetarkoituksena, kuten taloususkonnossa sokean ideologisesti tapahtuu.
Sellaisen ikeessä estetiikkaan ja kauneuteen perustuvat aineettomat(kin) arvot eli rahatalousparasiitin hyväksikäytön ulottumattomissa olevat ns. tuottamattomat / liian vähän tuottavat kaupunkitilalajitkin ovat vaarassa mitätöityä minimiin ja se siis tietää paljon hallaa juuri puisto- ja puutarhakulttuurille. Estetiikassa - kauneudessa oiotaan täten mutkat luonnottoman suoriksi taloususkonnollisen investointi-tuottopelin ideologiasääntöjen eli monetarismin kangistamina.
Tämä Töölönlahden puiston käsittelytapa nykypäättäjien kourissa on siis tästä jo eräs vahva oire...
Hortonomi Marko Pesu kertoo lisää hyviä huomioita tähän puistoon liittyen: Töölönlahden puiston hinta on käsittämätön:
Lainauksia: "Töölönlahden puiston 66 miljoonan euron hinta-arvio (HS Kaupunki 21. 1.) on käsittämätön. Vielä huikeammalta kuulostaa 20 miljoonan euron väliaikaisen puiston toteutus, jolla ei saataisi vielä edes kunnollisia istutuksia vaan vain kulkuväylät ja pääosin siisti nurmikenttä."
"Kasvien käytössä rajoitutaan muutamiin kymmeniin lajeihin, kun etelärannikolla erinomaisesti menestyvien kasvilajien määrä lasketaan tuhansissa. ... Arvopaikalle ei välttämättä tarvitse tuoda puhtaita luomurakentamisen menetelmiä, mutta onko tarvetta mennä myöskään aivan toiseen ääripäähän?".
Marko Pesu on siinä mielessä oikeassa, että juuri kasvilajivalintoihin perustuva puistoestetiikka jää tavallaan liian kalliin puistosuunnitelman jalkoihin, kun maanrakentamiseen ja muihin rakenteisiin liittyvä osuus kattaa suhteessa hyvin ison osan koko projektin kustannuksista. Jos ja kun jostain kustannuksista joudutaan siinä joka tapauksessa karsimaan, niin liian helposti se kohdistuu nimenomaan kasvilajivalintoihin. Siksikään kasvillisuuden käyttöön perustuvaa viheralue-estetiikkaa ei Suomessa osata kunnolla luoda ja toteuttaa.
Siihen pitäisikin siksi kiinnittää täällä erityistä huomiota ja suunnata resursseja sen parissa innovointiin. Töölönlahden puiston riisuttu olemus juuri em. tapaan estää kuitenkin sellaisen juuri tässä kohteessa, missä kasvillisuuden käytöllä voisi olla erityisen merkittävä rooli ja sitä toki mahdollistaa Suomen parhaimpiin kuuluvat ilmasto-olosuhteetkin ko. paikalla.
Pasilan uusi keskus >>
”Valtava” hanke keskellä Helsinkiä – YIT:n jättipotti varmistui ja Havainnevideo Pasilan uudesta keskustasta – rakennustyöt alkavat tänä vuonna >>
Päivitys maanantaina 10.2.2014 klo. 18:45: Myös Helsingin Kalasatamassa on suunnitelmissa erittäin näyttävä tornitalokortteli. Poimin tästäkin uutisjutun tähän Pasilan vastaavan projektin oheen ja kommentoin yhä: Arkkitehtoniset suurprojektit sen kuin valtaavat Helsinkiä, mutta puistoihin ei satsata lähimainkaan samalla tavalla. Monin paikoin vanhatkin viheralueet ovat enemmän tai vähemmän heitteillä ja joutomaatyylisiäkin pihoja löytyy. >> Nämä 33-kerroksiset tornitalot räjäyttävät Helsingin siluetin uusiksi - katso ilmakuvat.
-----
Lainaukset jälkimmäisestä: "Vuosikymmenen kestävä myllerrys Helsingin Pasilan ytimessä alkaa tänä vuonna. Ensimmäisenä työnä Helsingin kaupunki leventää rautatien yli johtavaa Pasilansiltaa ja rakentaa alueelle katuja. Töillä varaudutaan Pasilan uuden kauppakeskuksen toteuttamiseen.".
"Uuteen Keski-Pasilan alueeseen kuuluu keskuksen lisäksi sillan pohjoispuolelle tuleva asuinalue ja eteläpuolelle suunniteltu tornitalorykelmä. Tornien alueesta on tarkoitus järjestää arkkitehtikilpailu vuonna 2015."
"Pasilasta on muun muassa kaupunginjohtaja Jussi Pajusen (kok) suulla toivottu Helsingin toista keskustaa. ... Tripla-projektia johtava Tapio Salo YIT:ltä myöntää, että tulevaisuus on epävarma.
"On mahdotonta tietää, millainen kauppakeskus lopulta avautuu. Erikoistavarakauppa on vaikeuksissa, mutta Helsinki on muuttovoittoalue." ".
Tällaiseen arkkitehtoniseen ja kaupalliseen mahtipontisuuteen sitten riittää näemmä rahaa, muttei Suomen parhaimmalle viheraluepaikalle tehtävään puistoon Töölönlahdelle! Mistä tämä kertoo? - No, se kertoo tietenkin juuri siitä, kuinka yhdyskuntasuunnittelussa halutaan täällä toimia tällä erää rahatalousparasiitin vaatimalla tavalla ylikorostuneesti juuri siten, että vain riittävän hyvin rahantuottoa varten tavarallistettu kaupunkitila on toivottavaa ja aineettomat / rahataloudesta poikkeavat arvot joutuvat väistymään sivuun ylikorostuneesti - Estetiikka - kauneus edes vähän itsetarkoituksena on mahdottomuus, mutta kaupallisena toteutettava julkinen tila on itsekeskeisintä mahdollista laatua.
Se on niin yksinkertaista ja paljon puhuvaa näitä kahta projektia verrattaessa! - Se kertoo Suomen nykykulttuurin ytimen ominaisuuksista osana taloususkonnollista lännen imperiaalihegemoniaa, missä sen oma valuvikainen mekanismi on rappiogeneraattori kulttuuria kohtaan ja vain rahatalousparasiitti on machiavellisine totalitarismisymboleineen vielä hetken hyötyjä...
Länsimetro >>
Länsimetrosta uhkaa tulla taloudellinen katastrofi:
Päivitys maanantaina 10.2.2014 klo. 23:00: Tämänkin jutun lisään vielä tähän näin jälkeen päin, koska se hätkähdyttävästi kuvaa juuri sitä, mistä kokonaisuudessaankin on tässä kirjoituksessani kyse! >> “Länsimetron liikenne käynnistyy vasta 2017″.
Myös koko blogi, josta tämä juttu on linkitetty, on hyvin tähdellisesti kriittinen >> helsinginmetro. - Katastrofista ei siis olla enää fyysisestikään kaukana, kun imperiaalinen rahatalous ajaa reaalitaloutta alas sokeassa ideologiassaan ja hamuten merkkipaaluikseen irrationaalisia machiawelli-monumentteja!...
----
Lainauksia: "Espoon paikallislehti Länsiväylä otsikoi, että Länsimetron hinta kipuaa jo yli miljardin euron, jolloin se on käytännössä noin kolminkertaistunut suunnitteluvaiheen hinta-arvioista. Kaikki ongelmat eivät myöskään näy paisuneesta hintalapusta, vaan lisähankaluuksia on tulossa liian lyhyistä metrolaitureista, jotka eivät salli kolmen vaunuparin metrojunien ajattamista edes ruuhka-aikoina.
Osittain nämä ongelmat tulivat siitä, kun alettiin säästää väärästä paikasta, osittain liian kunnianhimoisista laituriovi- ja metron automatisointiprojekteista."
"Seuraavat asiat pitäisi tehdä heti:
- Automatisoinnista ja laituriovista tulisi luopua.
- Kaavaa tulisi muuttaa pikaisesti ja sen mukaisesti louhia kaikille
Länsimetron asemille laiturit 135 metriä pitkiksi 90 metrin sijasta.
- Otaniemen asemaa tulee tarvittaessa siirtää.
- Metroprojektin tähänastinen rahankäyttö on tutkittava tarvittaessa huolellisin ylimääräisin tilintarkastuksin ja väärinkäytöksiin on puututtava heti, tarvittaessa rikosilmoituksin.
Seuraavia asioita ei saisi tehdä:
- Kääntöraiteista säästäminen.
- Joka toisen vuoron jättäminen Tapiolaan Matinkylän sijasta.
- Länsimetron jatkamisen Matinkylästä salliminen niin kauan kuin Matinkylästä itään oleva osuus on kesken ja siinä on suuria epäselvyyksiä. Huomattakoon, että tällä hetkellä Espoossa huomattavan monet valtuutetut yrittävät pumpata tähän tarkoitukseen valtion rahaa.
- Länsiväylän bussiliikenteen lopettaminen ennen kuin on varmistettu, että metro pystyy välittämään riittävän määrän matkustajia työmatkaliikenteen aikana ja muutenkin.".
Miksi tällaisiakin ongelmia ilmenee? >> Nämä Länsimetron ongelmat kielivät juuri mm. siitä, kuinka rahatalousparasiitin reaalitaloutta näivettävä luonne ilmenee infrastruktuurin hallinnoinnissa, ylläpitämisessä ja rakentamisessa. Nimittäin sekä tehokkuus että sen kääntöpuolena karsiminen ylikorostettuina ovat hyvin tyypillistä rahatalousparasiitin tavarallistamisvaatimuksiin alistumista - Mahdollisimman vähällä ja nopealla vaivalla mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon rahaa tuottavaksi kaupunkitilaksi / infrastruktuuriksi tehtävää reaalitalouden - yhdyskunnan irvikuvaa.
Saas nähdä, mikä tragikoominen vyyhti tästä(kin) vielä tulee...
Lisäksi on huomattava, kuinka tuollaiset rahatalousparasiitin tavarallistamisvaatimuksiin ja rahantuottomanioihin alistumiset kaventavat systeemistä ja metafyysistä ajattelua yhdyskuntasuunnittelussa: Rahaa tuottava kaupunkitila / infrastruktuuri liiallisena itsetarkoituksena synnyttää epäkelpoa ja huonoa suunnittelujälkeä hyvin monella tavalla eikä vain viheralueisiin liittyvä huonous ole siinä ainoa kritisoitava seikka.
Seuraava parisen vuotta vanha ja silti yhä hyvin ajankohtainen mielipidekirjoitus selventää tätä lisää. Sen avulla Länsimetron / pääkaupunkiseudun infrastruktuurin vertailu em. kahden projektin kanssa paljastaa yhä vakuuttavammin pääkaupunkiseudun hämmentävää ja ristiriitaista yhdyskuntasuunnittelun tilaa aiheutettuna monella tavalla etenkin tämän rahatalousparasiittisen totalitarismiajattelun takia >>
Ei Pisaraa vaan Silmukkametro:
Lainauksia: "Jo Eliel Saarinen aikoinaan ehdotti Helsingin päärautatieaseman siirtämistä Pasilaan. Nyt metropolialueen painopiste on jo ajat sitten siirtynyt kauas Pasilan pohjoispuolelle. Vain murto-osa kaukoliikenteestä suuntautuu ydinkeskustaan, suurin osa matkustajista on menossa muualle pääkaupunkiseudulle. ... Liikennevirasto ei kuitenkaan ole luopunut pakkomielteestään ajaa kaikki lähi- ja kaukojunat Helsingin keskustaan."
"Pisaralla ei ole mitään liikenteellistä funktiota, se on käytännössä maanalainen liikkuva ratapiha. Rata välipysäkkeineen jopa hidastaa yhteyttä Pasilasta keskustaan. ... Kallis Pisaratunneli on tarpeeton, jos kaukoliikenneterminaali siirretään Pasilaan, jonne on syntymässä Helsingin kakkoskeskusta pilvenpiirtäjineen."
"Kaukoliikenteen siirtäminen antaa mahdollisuuden poistaa puolet Töölönlahden raiteista, ratapiha kaventuisi oleellisesti. Raiteet riittäisivät lähiliikenteelle pitkälle tulevaisuuteen. Kauempana tulevaisuudessa on mahdollista poistaa Töölönlahdelta loputkin maanpäälliset raiteet muuttamalla lähiliikenteen ratoja metroksi. Näin Euroopan viimeinen ”rautaesirippu” Itä- ja Länsi-Helsingin välillä poistuisi, ja kaupunki voitaisiin vihdoin yhdistää. Se on niin arvokas tavoite (haaveuni), ettei sitä ainakaan virheellisellä tunnelirakentamisella pidä tukkia."
"Kustannus-hyötysuhdetta arvioitaessa oleellista on, että Silmukkametro palvelee Helsingin kantakaupunkia huomattavasti paremmin kuin Pisara, jossa olisi vain kolme asemaa. Niistäkin kaksi tulisi olemassa olevien metroasemien alapuolelle Kamppiin ja Hakaniemeen. Silmukassa olisi kuusi asemaa, joista neljä uusia, peitto olisi huomattavasti parempi.
Keski-Pasilaan on rakentumassa seudullinen raideliikenteen ”kuuma piste”, jossa kauko- ja lähiliikenne ja metro kohtaavat. Lisäksi tulevaisuudessa rakennetaan keskustasta Pasilan kautta nopea yhteys lentoasemalle. Myös Tallinnan metron alkupää tulee todennäköisesti sijaitsemaan Pasilassa, sekin pitäisi ottaa kaavoituksessa huomioon.".
Voimme täten havaita mm. juuri sen, että rahan tuottoa ja sitä varten tavarallistettua kaupunkitilaa / infrastruktuuria ylikorostava ajattelu jättää liikaa varjoonsa sellaisia ajattelun muotoja, joiden avulla rakentamiskohteisiin suunnitellaan monitieteellisiä ongelmanratkaisuja ja / tai monimutkaisia systeemeitä vaativia alueita sekä vahvaa taiteellista ilmaisua vaativia objekteja. Rahatalousajattelu on siis hegemoniana enemmän tukahduttavaa kuin luovaa ja siinä muiden kuin taloudellisten "arvojen" - tarpeiden perusteella tapahtuva luovuus näivettyy:
>> Topografinen / topologinen ajattelu taantuu ja vääristyy, missä paikka- ja maastolähtöisiä ideoita / vaatimuksia ei tunnisteta riittävästi tai ne jätetään liian sivuseikoiksi / huonosti pohdituiksi. Maisema-arkkitehtoniset, geologiset, biologiset ja kaupunkitilalliset ominaisuudet jäävät siksi alihahmotetuiksi - Lopputuotteena syntyy vääriä ja haitallisia ratkaisuja ihmisen ja luonnon vuorovaikutukseen.
>> Typologinen ajattelu taantuu ja vääristyy, jolloin suunnittelualueen sisältävän kokonaisuuden verkosto / rakenne jää kunnolla hahmottumatta ja siksi osiensa suhteet ja yhteydet kokonaisuuteen ja toisiinsa jäävät huonosti löydetyiksi, perustelluiksi ja rakentamisvaiheessa torsoisesti luoduiksi uuden kokonaisrakenteen puitteissa - Lopputuotteena syntyy fyysiseltä käytettävyydeltään ja tilallisilta ominaisuuksiltaan epäkelpoa yhdyskuntarakennetta.
>> Esteettinen ajattelu taantuu ja vääristyy, jolloin kauneuteen ja rumuuteen liittyvät ominaisuudet jäävät sumeiksi ja kunnolla erittelemättä. Samalla niihin kiinnittyviä arvoja ei osata käsitellä työkaluina suotuisten suunnitelmien toteuttamiseksi ihmisen hyvinvoinnin lisäämistä varten. Taiteelliset visiot taantuvat ylevistä keskinkertaisiksi tai jopa alhaisiksi - Lopputuotteena syntyy sanalla sanoen rumaa ja kauneutta piilottavaa / pilkkaavaa ympäristöä.
>> Teknologinen ajattelu taantuu ja vääristyy, jolloin keksintöjen, IT-rakenteiden ja muiden teknisten ratkaisujen rooli ylikorostuu lähinnä rahatalousajattelun ja sen tukielementtien palvelemiseksi; mahdollisimman tehokkaasti, runsaasti ja suoraviivaisesti tuotteita, palveluja ja kauppaa yhdyskuntarakenteeseen. Toisaalta teknologiaa tulee rahatalousparasiitin viemärituotteena syntyvän neofeodaalistavan diktatuurin käyttöön iso-veli-valvoo- ja Agenda 21 -totalitarismien muokkaamina sovelluksina - Lopputuotteena syntyy yhteiskuntarakennetta, missä tavarallistettua ihmisyyttä hyväksikäytetään sairaan korostuneesti rahan magian valta-, kontrolli- ja eugeniikkapeleissä.
Niinpä on selvästi osoitettavissa monessa kohdassa yhdyskuntasuunnittelun eri osia, kuinka nykyinen taloususkonnollinen hegemonia rahatalousparasiitin ylikorostuneina ja vääristyneinä vaatimuksina ihmisyyden potentiaaleihin nähden on haitallista hyvin monella tavalla.
Aikamme pakkopaitaista rahataloushegemoniaa kuvaakin juuri se, kuinka etenkin keskeisissä yhdyskuntasuunnittelun projekteissa tavarallistamispakon sanelemat vääristymät ilmenevät estetiikan ja kauneuden, toiminallisuuden, käytettävyyden, systeemisen ja metafyysisen osaamisen, taiteellisen luovuuden sekä elämänvoiman ja -sisällön rappioitumisina - Koko kulttuurin taantumisena.
Ihmisen ja luonnon / ympäristön vuorovaikutuksessa suunnitelmien luomiseksi suotuisiksi kaupunkitiloiksi, infrastruktuuriksi ja viheralueiksi on lähtökohtaisena parannuksena luovuttava rahatalousajattelun harhoista ja virheistä sekä luotava reaalitaloutta ja kulttuurillista edistystä - optimismia sopivasti palveleva sekä ihmisten hyvinvointia korostava uusi talousjärjestelmä!.....
Lopuksi vertailuun ja lisävaroitukseksi asenteista yhdyskuntasuunnittelussa >>
This building is designed for everyone to climb all over it >> Wau, onpa hauskaa, kaunista ja innovatiivista arkkitehtuuria samalla kertaa!
- Tämän kaltainen ei tosin tulisi koskaan onnistumaan täällä Suomessa, koska täällä myös byrokratia ja rakentamisen sääntöviidakko todennäköisesti estää sen jo heti alkuunsa ja lisäksi kulttuurimme rappioprosessi em. tapaan ei todennäköisesti pitkään aikaan tuota edes arkkitehtonista edelläkävijyyttä enää.
Alvar Aalto olikin vain tilapäinen häiriö meikäläisissä tylsyyden, ikävystymisen, konformismin ja keskinkertaisuuksien olosuhteissa - Toisaalta Alvar Aalto ylikorosti Suomessa arkkitehtuurin asemaa osana yhdyskuntasuunnittelua ja juurikin mm. viheralue-estetiikan kustannuksella - Yksi Villa Mairea ei vielä riitä.
TS: Turku kielsi viherkasvit kouluissa >> Uskomatonta näpertelemistä erittäin toissijaisten asioiden kanssa ja häikäilemättä viherestetiikan päänmenoksi, kun pitäisi sen sijaan kiinnittää huomiota keskeisiin systeemitason ongelmiin, jotka ovat aiheuttaneet mm. juuri koulujen homehtumista >> Liian nopeat ja kustannustehokkaat rakentamistavat ja -materiaalit rahatalousparasiitin vaatimusviidakon ikeessä.
Tähänkö on tultu, että Suomessa kunnollinen ongelmienratkaisukin on jäämässä historiaan ja alkaa ongelmien välttely ja kasaaminen yhtäällä, jotta toisaalla voidaan sen takia säilyttää em. kaltaisesti toimiva rahatalousparasiittinen rappiomekanismi etenemässä tuntemattomaan oman mahdottomuutensa perikatoon??....
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment