Kesän 2014 ukkosseuranta; torstai 31.7.2014 (Lännestä yli alueen menevän kylmän rintaman mukana rajuja ja voimakastuulisia rintamaukkosia)

Tänään on vuorossa lännestä koko tarkastelualueen ylittävä kylmä rintama, joka tarjoaa kesän tähän mennessä rajuimmat ukkoset mahdollisten laajaa tuhoa tekevien syöksyvirtausten kera! Pidemmittä introitta tässä on Myrskyvaroitus.com -sivuston ennusteanalyysi tilanteesta >>

Kokonaiskuvaus torstain 31.7.2014 tilanteesta: Myrskyvaroitus.com -sivustolla on päivitetty tästä ukkostilanteesta ennuste (Rajuilmaennuste 31.7.2014), josta lainaan pari kuvaavaa kohtaa tähän seuraavaksi.

"Kesän yksi rajuimmista ellei rajuin ukkospäivä koittaa torstaina, Helenan päivänä. Voimakkaiden tuuliväänteiden säestämänä on koko ukkosiin liittyvien ilmiöiden kirjo mahdollinen: yli 25 m/s ukkospuuskia, rankkasateiden aiheuttamia kaupunki- ja taajamatulvia, 2-4 cm (mahdollisesti yli 4 cm) rakeita sekä rajua salamointia. Olosuhteet ovat olemassa myös yksittäisten trombien muodostumiselle. Tilanteessa ovat ainekset kasassa erittäin voimakkaille ukkosille ja laaja-alaisille vahingoille, ja se saattaa aiheuttaa vaaraa ja haittaa Neste Oil Rallyn järjestelyihin Keski-Suomessa. Epävarmuuksien vuoksi pahimman skenaarion toteutuminen on kuitenkin vielä auki."

"Jo torstain vastaisena yönä voi olla runsaasti salamoivaa kohokonvektiota liikkeellä lämpimään advektioon liittyen etenkin Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa, mahdollisesti myös Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Lapissa.

Päivän mielenkiintoisempi ja vaarallisempi ukkoskehitys keskittyy lännestä itään matkaavan kylmän rintaman etu- eli itäpuolelle. Suurin alatroposfäärin kosteus löytyy varsin kapeana 100-200km levyisenä kaistaleena rintaman etupuolelta. Kylmän rintaman ennakoitu sijainti on karkeasti ottaen aamupäivällä (klo 10) länsirannikon läheisyydessä, iltapäivällä (klo 15) Uudenmaan länsiosa - Pirkanmaa/Keski-Suomi - Taivalkoski ja illalla (klo 21-23) itärajan läheisyydessä.

Rajuimmat ukkoset syntyvät edellä mainitun kylmän rintaman läheisyyteen ja sen etupuolelle. Sekä 0-6 km että 0-3 km tuuliväänteet ovat vaara-alueella noin 20 m/s mikä lisää merkittävästi vaaraa aiheuttavan konvektion riskiä. Ensimmäiset voimakkaammat sisämaan ukkoset saattavat koostua osittain supersoluista, mutta päivän mittaan ukkossolut järjestäytyvät yhdeksi tai useammaksi konvektiiviseksi järjestelmäksi. Nämä ukkosrykelmät ottavat todennäköisesti rintaman myötä N-S tai NE-SW -suuntaisen nauhamaisen muodon. Paikoin niiden pohjoisosiin tosin liittyy enemmän luode-kaakko-suuntaisia pullistumia, joiden yhteydessä syöksyvirtausten riski on kaikkein suurin. Todennäköisimmin tällaisia "bow-echo" kaarikaikuja syntyy karttakuvan oranssilla alueella, etenkin Keski-Suomen ja Pohjois-Savon pohjoisosissa sekä Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. 

Erityisesti kaarikaikujen yhteydessä syöksyvirtaukset voivat olla yli 25 m/s ja tuulituhoja saattaa syntyä laajoilla alueilla. Järjestäytyneissä ukkosrykelmissä voi intensiivisen salamoinnin ohella sataa 2-4 cm rakeita. Mikäli irrallisia supersoluja pääsee muodostumaan, ovat yli 4 cm rakeet myös mahdollisia. Rintaman läheisyydessä alimman kilometrin tuuliväänne on voimakasta eikä yksittäisen (supersolu)trombin mahdollisuutta voida sulkea pois. Nostotiivistyskorkeus on malliluotausten perusteella varsin alhaalla, mikä helpottaa mahdollisen trombin muodostumista. Todennäköisemmin konvektiivinen moodi kuitenkin suosii "suoria konvektiivisia tuulia". Koska ukkosjärjestelmät liikkuvat lähes rintamapintaa myöden koilliseen, voivat sadekertymät nousta erittäin suuriksi. Tästä syystä kaupunki- ja taajamatulviin on syytä varautua. Kehittyvät ukkossolut ovat hyvin nopealiikkeisiä. Ne voivat matkata noin 100 km/h ja suuntana on koillinen. Mahdollisten supersolujen osalta liikesuunta on enemmän itäkoilliseen.

Maan eteläosassa vaaraa aiheuttavien ukkoskuurojen riski on pienempi heikomman tuuliväänteen vuoksi ja siksi, että kypsyvät ukkossolut matkaavat alueelta nopeasti poispäin koilliseen. Joissakin ennustemalleissa tosin Virosta saapuu iltapäivän/illan aikana mahdollinen järjestäytynyt konvektiivinen järjestelmä maan eteläosaan, mutta tämän toteutuminen on pieni arvoitus.".

Oma seurantapaikkani on koko tämän episodin ajan Espoon Tapiola.

Seurannassa käteviä linkkejä >>  Ilmatieteen laitoksen sadetutka, Testbedin Etelä-Suomeen rajoittuva sadetutka, Kelikamerat ja Finnish Lightning Centerin palvelu. Ilmatieteen laitoksen 15 min välein päivittyvä Etelä-Suomen sadetutka on salamaiskumerkintöineen paras.

Omaa selostustani torstain 31.7.2014 ukkosvaiheista >>

Torstai 31.7. Klo. 11:00: Viime yön aikana pääkaupunkiseudulla ukkosti hieman klo. 01:00 maissa, mutta itäosissa (Saimaan pohjoisreunalta pohjoiseen ja siitä itään) ukkosti lämpimän rintaman ylityksen yhteydessä runsaasti; erityisen raju ukkossolu ylitti Savonlinnan tienoon klo. 04:00 - 05:00 aikana! Aamulla klo. 06:00 ja 08:30 välillä ukkosti vielä paikoin rajusti Pohjois-Karjalassa. Nyttemmin tuon lännestä tulevan kylmän rintaman yhteydessä rajua ukkosta kehittyi aluksi Tukholman itäreunalle ja Pohjois-Itämerellä ja nyttemmin klo. 09:30 - 10:30 välillä tuo ukkosalue on rymistellyt lounaissaaristossa ja parhaillaan on saapunut Turun seudullekin rajua ukkosta. Tästä ulottuu pienempien ukkoskuurojen häntä Viron länsipuolelle matkalla pohjoiskoilliseen. Ukkosta on pian saapumassa myös Poriin ja siitä Pohjanmaalle on syntynyt rintaman mukaisina jonoina uusia pieniä vielä ukkostamattomia kuuroja. Jyväskylän kohdalle on syntynyt pieni kuuro.

Täällä Tapiolassa taivaalla on ollut aamupäivän aikana hajanaisia ja vähäisiä pallero- ja hahtuvapilvilauttoja, mutta ne ovat olleet muodoiltaan erityisen pikantisti linssimäisiä, mantelimaisia ja aaltomaisia, mikä kertoo tuossa ukkosennusteessakin mainitusta voimistuneesta tuuliväänteestä eli eri troposfäärin eri korkeuksilla on alkanut tuulemaan eri suunnista ja / tai eri voimakkuuksilla (Yläkerroksissa myrskyisästi) - Tästä voi päätellä, että tulevaan ukkosrintamaan voi liittyä erityisen voimakkaita syöksyvirtauksia. Taivas on kostean utuisen ilmamassan vuoksi samea, etelätuuli on kohtalaista ja lämpötila on kohonnut erityisen lämpimän eli ns. trooppisen yön +21 asteen minimilämpötilasta +26 asteeseen.

Torstai 31.7. Klo. 11:45: Suurin ukkosrypäs on siirtynyt jo Turun seudulta pohjoiseen ja sen jatkeena etelä-pohjoissuuntaisessa jonossa ukkostaa nyt Porin seudulla; ukkosia on alkanut syntymään myös Porista Pohjanmaalle ulottuvissa kuurojonoissa. Hangon länsireunalta pitkälle etelään Viron länsireunalle ulottuva kapea kuurojono on voimistunut ukkostamaan rajusti yhtenä rintamana; tämä näyttäisi lähestyvän pääkaupunkiseutuakin varsin nopeasti. Täällä Tapiolassa taivaalla olevat hahtuva- ja palleropilvilautat ovat vahvistuneet ja alkaneet jonoutua etelä-pohjoissuunnassa ko. ukkosrintaman mukaisesti. Aurinko silti paistaa yhä ajoittain. Lämpötila on +27 astetta ja etelätuuli kohtalaista ja puuskaista.

Torstai 31.7. Klo. 12:40: Eteläinen ukkosrintaman osa ulottuu Hankoniemeltä Viron länsirannikolle ja nyt siinä ukkoset ovat alkaneet kokkaroitumaan erillisiksi isommiksi möykyiksi. Pohjoisempi ukkosrintaman osa on muodostanut laajempaa tasaisen sateen aluetta Porin pohjois-koillispuolelle ylitettyään Porin, mutta siitä ulottuu paksu ukkostava solurykelmä kaareutuvasti etelään Tampereen lounaispuolelle, missä eteläpäässään muodostuu pieniä ukkossoluja Lohjajärven länsireunalle saakka. Näiden etelä- ja pohjoisalueiden välissä rintama on ukkosetonta heikkoa kuurottelua Salon seudun yli tuon Lohjajärven tuoreen ukkosrintaman takana toisena rintamana. Täällä Tapiolassa taivaan on vallanneet yhä enemmän hahtuvapilvilautat etelä-pohjoissuunnassa osaksi jonoutuneena sekä konvektiivisesti kokkaroituneena. Länsitaivaalla näkyy tuon ukkosrintaman yläosakilpeä valkeana vyöhykkeenä; lähestyy nopeahkosti. Lämpötila on +26 astetta ja etelätuuli on ajoittain navakkapuuskaista.

Torstai 31.7. Klo. 13:25: Pohjoisempi ukkosalue on venynyt pitkäksi kovan salamoinnin alueeksi ja on siirtynyt ulottumaan Hämeenlinnan länsi-lounaispuolelta Tampereen yli kohti Vaasaa, missä pohjois-luoteispäässä on yhä laajempi sadealue. Eteläisempi ukkosalue jyllää Suomenlahden länsiosissa ja Viron luoteisosissa ja se alkaisi tulla suoraan pääkaupunkiseudun päälle. Täällä Tapiolassa hahtuvapilvilautat alkavat jäämään itätaivaalle ja länsitaivas on niistä lähes puhdas - Länsitaivaalla sen sijaan on tuon eteläisemmän ukkosalueen verhopilvimäinen yläosakilpi lähestymässä jo laajasti ja samalla luoteis-pohjoistaivaanrannassa näkyy tuoreempina ukkostorneina tuon pohjoisen ukkosalueen etelähännän kuurot. Lämpötila on kohonnut takaisin +27 asteeseen.

Seuraavat päivitykset ovat taas takautuvasti tehtyjä >>

Torstai 31.7. Klo. 13:45: Suomenlahden länsiosissa ukkostanut alue alkoi hajaantumaan salamoinniltaan heikommaksi ja lähestyessään pääkaupunkiseutua sen itäreunalla kehittyi vain pieniä uusia kuuroja. Pohjoisempi pitkä ukkosnauha oli eteläpäästään heikko ja alkoi ylittää Hämeenlinnaa. Pohjoisempana sen voimakkaammat osat olivat jo Tampereen itäpuolella; kaikkein voimakkain erityisen raju ukkosrypäs oli suoraan Tampereen pohjoispuolelta kohti Vaasaa sisältyen osaksi Vaasan kaakkoispuolen laajaa sadealuetta. Tapiolassa länsi-lounaistaivaalla tuon lähestyvän ukkosrintaman etupuolella alkoi kehittyä runsaasti kokkareista kumpukerrospilvilauttaa ja sen seassa kukkakaalimaisia lähes kuuropilviksi muodostuneita kumputorneja; tämä valli saapui tarkastelualueen ylle nopeasti. Läntinen taivaanranta etäämmällä oli sameammin ja tasaisemmin tumma. Etelätuuli oli navakkapuuskaista ja lämpötila kohosi +28 asteeseen.

Torstai 31.7. Klo. 14:15: Eteläinen ukkosalue oli melko paljon heikentynyt. Sen länsiosat olivat mössääntymässä tasaiseksi sateeksi ja vain itäreunalla ukkosti hajanaisesti; tosin Tallinnan seudulla ukkonen voimistui uudestaan. Tämä sade ulottui pohjoisimmillaan pääkaupunkiseudun länsireunalta Lohjajärven pohjoispuolelle. Pohjoisempi etelä-pohjoissuuntainen ukkosnauha tuotti itälaidalleen tuoreita ukkossoluja tiiviissä rivissä ja tämä systeemi alkoi lähestyä Päijänteen länsirantaa. Laaja sadealue alkoi siirtyä Vaasan itälaidalla pohjoiskoilliseen. Tapiolassa edellistilanteen kuuropilvimäinen kumpukerrospilvivalli oli siirtynyt itätaivaalle ja länsitaivaalla oli tasaisempaa sadepilveä. Navakkapuuskainen tuuli kääntyi nopeasti länsilounaaseen ja lämpötila lähti laskemaan nopeasti alle +25 asteen.

Torstai 31.7. Klo. 14:40: Edellistilanteeseen ei ollut ehtinyt muutoin tapahtumaan merkittävää muutosta, mutta Tapiolaan tuli pieni heikosti ukkostanut kuurosolu tässä vaiheessa etelälounaasta tuon tasaisemman sateen itäreunalla; noin minuutin satoi rankahkosti ja ennen sadetta kuuron tumma alaosa oli suht näyttävän kokkareinen ja sadeseinämä melko hyvä myös, vaikka taivas oli lähes kokonaan pilvessä kauttaaltaan. Lämpötila laski tämän kuuron myötä +20 asteen tienoille ja tuuli oli edelleen navakkapuuskaista ajoittain.

Torstai 31.7. Klo. 15:30: Eteläinen kuuronauha oli lakannut ukkostamasta siirryttyään pääkaupunkiseudun päälle, missä se oli klo. kolmen jälkeen satamassa tasaisen kohtalaisesti. Samalla keskisellä Suomenlahdella oli kuitenkin lähestymässä Porvoota uusi ukkossolu. Virossa oli muodostunut runsaasti ukkoskuuroja. Pohjoinen ukkosnauha oli edelleen voimakkaasti salamoivassa tilassa, mutta se oli katkeamassa Jyväskylän eteläpuolella; eteläisempi osa oli ylittämässä Päijännettä pituussuunnassa ja pohjoisempana rajut tuulituhoisat ukkoset kaarikaikuineen sivuuttivat Jyväskylää länsikautta pohjoispuolelle. Tapiolassa satoi siis tasaisen kohtalaisesti vielä n. 10 min tästä eteen päin ja jyrinä oli lakannut. Taivaalla oli verhopilvimäistä sadepilveä laajana kilpenä, joka rakoili länsitaivaanrannassa. Itätaivaanrannasta sadeharson läpi kuulsi hetken aikaa heikosti tuon keskisen Suomenlahden ukkosen yläosatorni-kilpi. Lämpötila oli asettunut n. +20 asteeseen ja länsilounaistuuli oli heikentynyt paljon.

Torstai 31.7. Klo. 16:45: Pääkaupunkiseudun ylittänyt kuurojen jäännesade oli jo lähes haihtunut pois Mäntsälän ja Lahden välillä. Samalla tuo keskisen Suomenlahden uusi ukkossolu oli ehtinyt sivuuttaa Porvoon itäpuolitse ja oli tässä vaiheessa saapunut uudestaan voimistuneena Kouvolan seudulle. Viron ukkostelusta tuli itäiselle Suomenlahdelle kaksi voimakasta uutta ukkossolua. Päijännettä ylittänyt ukkosnauha oli päässyt järven itäpuolelle heikentyneenä ja alkoi kuolla. Huomattavasti oli ehtinyt heikentyä myös Jyväskylän pohjoispuolelle ehtinyt raju ukkosrintama; nyt se oli enimmäkseen mössääntynyttä sadetta. Tapiolassa taivaalla oli kylmän rintaman ylityksen tässä vaiheessa jo tapahduttua rintaman takaosan verho- ja hahtuvapilveä vaihtelevina lauttoina jonoutuneena rintaman mukaan ja samalla lännestä oli saapumassa annos alapilvikanneksi sumupilvimäistä kumpukerrospilvilauttaa. Lämpötila alkoi kohota +21 asteeseen ja länsituuli oli heikkoa.

Torstai 31.7. Klo. 17:00 - 19:30: Ukkosherkkyys on ollut selvästi laskussa tuossa jo Päijänteen tasalta itään edenneessä kylmässä rintamassa viimeisten parin tunnin aikana: Kouvolan seudulla edellistilanteessa ukkostanut solu jaksoi ukkostaa vielä Mikkelin itäpuolelle siirryttyäänkin, mutta on nyttemmin heikentynyt. Suomenlahden itäosissa läntisempi uusi ukkosrypäs mössääntyi tasaiseksi sateeksi ennen rantautumistaan Kotkan seudulle, mutta itäisempi on jaksanut ukkostaa kaakonkulmalla ja nyttemmin vielä Saimaalla uudestaan voimistuvana. Näyttää siltä, että itäisimpiin osiin ei enää tällaisia yksittäisiä ukkosryppäitä kummempaa tänä iltana tule.

Täällä Tapiolassa on ollut menossa kylmän rintaman takareunan pilvisyyden etääntymisvaiheet eli sään selkeneminen; edellistilanteen jälkeen alapilvinä olleet sumupilvimäiset kumpukerrospilvet haihtuivat pois ja samalla ilmamassan utu hälveni. Niinpä lännestä selkenevän taivaan sinisyys on nyt vahvempaa kuin viime aikoina on ollut. Länsitaivas on siis kokonaan selkeä ja itätaivaalla on nyt etääntyvinä hahtuva- ja verhopilviä etelä-pohjoissuuntaisesti osittain raidallisina. Virossa olevien kuurojen yläosakilpiä on vielä niiden jatkeena näkyvissä kaakkoisella taivaanrannalla. Selkenevällä pohjoistaivaanrannalla puolestaan näkyy sisämaahan jääneitä kumpukerrospilviä; niiden seassa siellä on ollut vielä heikkoja kuuroja, kuten nyt Hämeenlinnan ja Lahden välillä liikkeessä itään. Länsi-lounaistuuli on heikkoa-kohtalaista ja lämpötila on +23 astetta ilta-auringon alettua paistamaan täydeltä terältä.

Tapiolaan tulleesta tämän päivän sademäärästä totean, että se on arviolta n. 5 mm ja siitä on tilapäistä helpotusta kuivuuteen lähinnä vain nurmikoille ja pienille ruohovartisille kasveille.

Päätän tämän seurannan tähän, kun ukkostilanteet ovat lähialueilla kokonaan ohitse. Loppuun laitan vielä listauksen päivän ukkosuutisista. Seuraavaa ukkosseurannalle otollista tilannetta ei ole vielä tarkkaan tiedossa, mutta ensi viikolle tiedossa oleva hyvin kuuma helle saattaa jossain vaiheessa mahdollistaa ukkosia...

Lopuksi listaus päivän ukkosuutisista >> Iltalehti: Ukkonen riehui Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa - sähköttä yli 45 000 taloutta, Ukkonen riehui Turun seudulla - tulvia, tulipaloja ja irronneita kattoja, Näin rankkasade sai Turun keskustan tulvimaan, Trombi riehui leirintäalueella Saarijärvellä - neljä loukkaantui, Myrsky riepotteli rallikansaa Jyväskylässä: Katso hurjat kuvat!, Myrsky kaatoi Lidlin seinän - Iäkäs mies jäi alle, Ukkonen sytytti tulipaloja Satakunnassa, Mies oli kahvilan terassilla - Salama iski viereen ja Tämän päivän ukkoset olivat kesän rajuimmat.

Ilta Sanomat: Ukkosmyrsky murjoi Suomea: Tulvia, tulipaloja ja lentäviä kattoja - katso hurjat kuvat!, Nyt jysähti – jättisalama iski Turun keskustaan, Ukkosmyrsky iski Turkuun – tiet tulvivat ja autot "uivat", Leirintäalueelle iski trombi tai syöksyvirtaus - neljä loukkaantui, Ensimmäisenä Saarijärven tuhoalueelle saapunut pelastaja: "Ihmiset olivat paniikissa ja itkivät", Myrskyn silmään joutunut Satu oli sekuntien päässä kuolemasta - "Jos olisin tuossa seissyt, olisin kuollut", Mänty rojahti Annen asuntovaunun katon läpi - "Istuin tuossa pöydässä, kun rysähti" ja Näin tuhoa kylväneet ukkoset etenevät - katso, missä salamoi juuri nyt.

Helsingin Sanomat: Rajuilma aiheuttanut tuhoja eri puolilla maata - sähköt poikki kymmeniltä tuhansilta, Junayhteyksiä poikki ukkosrintaman iskettyä ajolankoihin ja Syöksyvirtaus kaatoi puita leirintäalueella Saarijärvellä, neljä loukkaantui.

MTV: Kuvat: Syöksyvirtaus kylvi tuhoa leirintäalueella - satoja puita kaatunut, VIDEO: Raju ukkosrintama pyyhkäisi Varsinais-Suomen yli – Turussa tulvii, Loimaalla kattoja irti ja Yli 45 000 taloutta ilman sähköjä.

Yle: Ukkonen aiheuttanut laajalti vaurioita Keski-Suomen sähköverkkoihin – "aikamoinen moukarointi", Syöksyvirtaus tai trombi jyräsi leirintäalueen Saarijärvellä – neljä ihmistä loukkaantui lievästi, Ukkosmyrsky teki Kymenlaakson pelastuslaitokselle tehtäväsuman, Ukkosmyräkkä Pirkanmaalla: vakava loukkaantuminen, kivelleajo ja kaatuneita puita, Kuvagalleria: Ukkosrintaman jäljillä Pirkanmaalla, Pirkanmaalla ihasteltiin ja paettiin ukkosta – video, Hurja ukkosmyrsky pisti Porin lainehtimaan – video, Ukkosrintama riehui Turun yllä – video ja Myrsky ryöpyttää Suomea - lähetä kuva.

Yhteenvetona voidaan siis todeta näiden uutisjuttujenkin perusteella, että Etelä- ja Keski-Suomen alueella kovimmat ukkoset olivat etenkin Turun seudulla sekä Pirkanmaan ja Keski-Suomen maakuntien alueilla.

Päivitys perjantaina 1.8.2014 klo. 23:30: Myrskyvaroitus.com -sivustolla on tästä ukkosepisodista uusi sen jälkeinen myrskyjuttu, jossa kerrotaan mm. Saarijärven tienoon rajuimmista syöksyvirtauksista sekä monenlaista numeerista dataa tästä myrskystä. Tässä yhteydessä ristittäköön tämä rajuilmaepisodi Helena-myrskyksi! >> Merkittävin rajuilma neljään vuoteen löylytti Suomea - Helena numeroina. 

Päivitys lauantaina 2.8.2014 klo. 18:50: Nyt on vuorostaan Sääbriefing -blogi tarjonnut erinomaisen jutun Helena-myrskyn ukkosista. Juttu sisältää hienoja valokuvia bongausreissulta sekä mm. Ilmatieteen laitoksen tutka-animaation ko. ukkosrintaman liikkeistä ko. päivän aikana >> Ukkosia ja kuumaa kesäsäätä.

Kesän 2014 ukkosseuranta; tiistai 29.7.2014 (Keski-Suomen länsilounais-itäkoillissuuntaisen rintaman eteläpuolella runsasta lämpö-rintamaukkosta)

Kesän 2014 ukkosseuranta on taas ajankohtainen, kun laajalla alueella Etelä- ja Keski-Suomessa ukkostaa tänään tiistaina 29.7.2014 hyvin runsaasti ja todennäköisesti seurantapaikallenikin voi ulottua ukkosta... Pidemmittä alustuksitta antaapa Ari-Juhani Punkan selittää seuraavaksi tilanteen luonnetta >>

Lyhyt kokonaiskuvaus tiistain 29.7.2014 tilanteesta: Myrskyvaroitus.com -sivustolla on päivitetty tästä ukkostilanteesta ennuste (Rajuilmaennuste 29.7.2014), josta lainaan pari kuvaavaa kohtaa tähän seuraavaksi.

"Heinäkuun lopun ukkosepisodi saa tiistaina jatkoa. Päivä tarjoaa hidasliikkeisiä paikoin runsaasti salamoivia ja erityisesti runsaasti satavia ukkoskuuroja. Tilanteen painopisteenä toimii WSW-ENE-suuntainen rintamavyöhyke maan keskiosassa, joka laukaisee alkuiltapäivän ukkoskuurot. Vyöhykkeen suuntainen ukkoskuurojen ketju etenee ainakin hetkellisesti pitkittäin, mikä lisää huomattavasti taajamatulvien todennäköisyyttä. Iltapäivän aikana ukkoskuuroja muodostuu myös tämän vyöhykkeen eteläpuolelle lähes etelärannikkoa myöten. Samalla salama-aktiivisuus vähenee pohjoisesta alkaen rintamavyöhykkeen puskemana. Sateen ja salamoinnin lisäksi esiintyy pienialaisesti yli 15 m/s puhaltavia ukkospuuskia sekä 2-4 cm kokoisia rakeita. Lisäksi vaara-alueen pohjoisosassa on olemassa pieni mahdollisuus supersolujen esiintymiselle. Tiistain olosuhteet eivät ole kesän kärkitasoa, mutta maasalamamäärät kohonnevat jälleen useisiin tuhansiin."

"Tiistain ennustettu säätilanne on termodynaamisesti vahvaa loppukesän antia, mutta dynaamisesti enimmäkseen vaisuhko. Kosteus-instabiilisuusyhdistelmä edustaa tilannetta, joka toistuu keskimäärin ainakin muutamia kertoja kesässä. Iltapäivän konvektiosolut ponnistavat taivaalle (alueen pohjoisosa pois lukien) varsin heikkojen tuuliprofiilien vallitessa. Rintamavyöhykkeessä esiintyvä tuulikonvergenssi potkaisee taivaalle ensimmäiset solut, jotka muodostanevat vähitellen yhteen kasvavan WSW-ENE-suuntaisen ukkoskuuronauhan. Yksittäisten konvektiosolujen liike on likimain lännestä itään, mutta mesobetaelementit voivat olla paikoin ylävirtaan rakentuvia. Heikon dynamiikan vuoksi ukkoskuurot ovat ulosvirtauspainotteisia, joten ukkoskuuroryppäiden diskreetti eteneminen on mahdollista. Ulosvirtaukset saattavat myös näennäisesti ohjata ukkoskuuroryppäiden etenemistä (kohti etelää). Iltapäivän aikana ukkoskuuroja ja niiden muodostamia ryppäitä muodostuu myös em. rintamavyöhykkeen eteläpuolelle ja kaiken kaikkiaan salama-aktiivisuus painottuu yhä etelämmäs. Asetelma on erityisen suosiollinen paikallisesti hyvin runsaiden sademäärien esiintymiseen. Pahin skenaario olisikin täysin pitkittäin etenevä ukkoskuuronauha. Tuntisademäärät voivat nousta jopa yli 30 millimetriin. Lisämillimetreiltä säästytään lähinnä siksi, että ilmapilarin kosteussisältö ei edusta aivan huipputasoa. Runsaiden sateiden lisäksi voidaan kokea suuria salamatiheyksiä sekä pienialaisesti voimakkaita ukkospuuskia (yli 15 m/s) sekä 2-4 cm kokoisia rakeita.".

Oma seurantapaikkani on koko tämän episodin ajan Espoon Tapiola.

Seurannassa käteviä linkkejä >>  Ilmatieteen laitoksen sadetutka, Testbedin Etelä-Suomeen rajoittuva sadetutka, Kelikamerat ja Finnish Lightning Centerin palvelu. Ilmatieteen laitoksen 15 min välein päivittyvä Etelä-Suomen sadetutka on salamaiskumerkintöineen paras.

Omaa selostustani tiistain 29.7.2014 ukkosvaiheista >>

Tiistai 29.7. Klo. 11:30: Sadetutkan mukaan klo. 11:00 alkaen ensimmäisiä ukkoskuuroja on syntynyt nopeasti Porin ja Tampereen välille ryppäänä sekä jonossa Jyväskylän pohjoisreunalta itäkoilliseen. Aamupäivän aikana Espoon Tapiolan taivaalla etenkin eteläpuoliskoltaan on ollut noin lännestä itään liikkuvia hahtuvapilvilauttoja, joissa on ollut kokkareista kumpumuotoa ukkosherkkyyden merkiksi. Pian klo. 11:00 jälkeen pohjoistaivaalle on alkanut kohoamaan kukkakaalimaisia kumpupilvitorneja ukkospilvien esiasteina. Ilmamassa on utuisen kosteaa ja taivaan sinisyys hieman samentunutta. Länsi-lounaistuuli on hyvin heikkoa. Lämpötila oli yöllä alimmillaan jopa +20 asteen vaiheilla ja nyt se on kohonnut +25 asteeseen.

Tiistai 29.7. Klo. 12:15: Ukkosalueet ovat nopeasti voimistuneet ja nyt runsasta ukkosta esiintyy noin vyöhykkeellä Pori - Tampere - Jyväskylä - Joensuu; isot ukkosryppäät ovat myös Päijänteen keskivaiheilla, Karjalankannaksella ja Virossakin on alkanut ukkostamaan hieman. Täällä Tapiolassa pohjoistaivaan kumputornit jatkavat kasvuaan...

Tiistai 29.7. Klo. 13:45: Olen käynyt ulkona valokuvaamassa yhtä kauneinta ukkospilven alkukehitystä, mitä olen elämässäni nähnyt! - Nimittäin Järvenpään tienoille on syntynyt reilun viime tunnin aikana voimakas ukkossolu, joka on näkynyt erinomaisesti täältä Tapiolasta käsin pohjois-koillistaivaalla: Aluksi pilvikehitys näkyi ydinräjähdystä muistuttavana kumputornina ja sitten alkoi jo pian kuituinen alasinkehitys. Tämä ukkoskuuro on ns. taakserakentuva liikesuuntaansa (itään) nähden, joka ilmenee pilven vasemmassa päässä jatkuvana kumputornikehityksenä ja alasin kehittyy samalla oikealle puolelle laajaksi kilveksi levittyvänä alueena. Tämä siis pilven eteläpuolelta nähtynä.

Sadetutkakin kertoo Järvenpään tienoon rajun ukkosen ja sen perässä kehittyy pieniä kuuroja Uudenmaan länsiosissa. Ukkostamaan alkaneita kuurojonoja on syntynyt myös Hämeenlinna-Riihimäki -tasan länsipuolelle, mutta erityisen rajua ukkosta on pitkänä jonona edelleen noin vyöhykkeellä Pori - Tampere - Jyväskylä - Joensuu. Raju ukkosrykelmä on siirtynyt Päijänteen keskivaiheilta jo vähän itään ja Karjalankannaksen ukkostelu on siirtynyt Laatokalle heikkenemään. Virossa ukkoset ovat voimistuneet myös paljon ja esim. keskellä Tallinnaa on ukkostanut voimakkaasti.

Täällä Tapiolassa on ollut ajoittain kohtalaista merituulta etelästä ja lounaasta ja tuota pohjoistaivaan kehittyvää ukkospilvivallia lukuun ottamatta muulta taivaalta on hahtuvapilvet kadonneet ja jäljellä on vain hieman untuva- ja harsopilveä. Eteläisellä taivaanrannalla näkyy udun läpi heikosti Viron ukkosten yläosakilpeä. Lämpötila on kohonnut +28 asteeseen.

Tiistai 29.7. Klo. 15:00: Ukkossateet ovat jonoutuneet Uudellamaalla, Kanta-Hämeessä ja Päijät-Hämeessä paikoin voimakkaasti salamoiviksi; yksi jono on työntynyt Hämeenlinnan yli itään ukkostaen erityisen voimakkaasti siitä itäkoilliseen Lahden pohjoispuolelle ja yhdistyneenä Päijänteen keskivaiheen itäpuoliseen ukkosteluun. Voimakkaasti on ukkostanut jonona lännestä Riihimäellä ja se hivuttautuu nyt pitkänä itä-länsisuuntaisena rintamana etelämmäksi Hyvinkää-Mäntsälä tasalle; Mäntsälää uhkaa erityisen raju solu... Kolmas jono on Lohjajärven pohjoisreunalla ja siitä itään. Sen sijaan Järvenpäässä edellistilanteessa ukkostanut solu on heikentynyt pois. Samoin vyöhykkeellä Pori - Tampere - Jyväskylä - Joensuu ukkostanut jono on alkanut heikkenemään paikoin mössääntyneeksi tasaiseksi sateeksi siirtyneenä myös etelämmäksi. Virossa ukkostaa yhä pohjoisrannan tienoilla.

Näiden ukkostilanteiden pilvet ovat näkyneet Tapiolasta käsin hyvin; Viron ukkostelun verhopilvimäiseksi levinnyt yläosakilpi on lipunut idemmäksi kaakkoisella taivaanrannalla. Pohjoisella taivaalla on runsaasti eri vaiheisia ukkospilviä - kuuropilvialkuja ja pilvivalli on tullut hitusen lähemmäksi tarkkailupistettäni. Lämpötila on käväissyt +29 asteessa, mutta on nyt +28 astetta, kun auringon on peittänyt ajoittain vähäiset hahtuvapilvilautat. Edelleen on ajoittain kohtalaista etelä-lounaistuulta.

Seuraavat tilannetiedot ovat takautuvasti kirjoitetut ja ne ovatkin imperfektissä:

Tiistai 29.7. Klo. 16:00: Tähän vaiheeseen mennessä voimakkaimmin salamoinut ukkossysteemi oli Uudellamaalla; edellisessä tilanteessa Hyvinkää-Mäntsälä -tasalla ollut kuurorintama oli nyt hivuttautunut noin tasalle Nurmijärvi-Järvenpää ollen kapea jono. Samaan aikaan voimakasta ukkosta oli kehittynyt Lahden seudulta itään ulottuen Saimaalle. Vyöhykkeellä Pori - Tampere - Jyväskylä - Joensuu ukkostanut jono siirtyi kaakkoon heikentyneenä ja laajaksi levinneenä, mutta sen eteläreunalla heräsi uusia ukkossoluja hetkeksi noin linjalle Mikkeli - Savonlinna. Uusia ukkossoluja oli harvakseltaan uudestaan Pori-Jyväskylä -vyöhykkeellä, mutta Viron ukkostelu oli poistumassa.

Tapiolassa pohjoistaivaalla ollut ukkospilvivalli lähestyi hitaasti ja se oli erittäin kuvauksellinen edelleen kumputorni- ja alasinmuotoineen, kun muu taivas oli lähes selkeä ja aurinko paistoi hyvin. Lämpötila oli edelleen n. +28 astetta. Ukkosia saaneilla paikkakunnilla havaittiin, kuinka lämpötilat laskivat rankkasateiden tultua hetkittäin jopa vajaaseen +20 asteeseen.

Tiistai 29.7. Klo. 17:00 ja sen jälkeen illan mittaan: Voimakkaimmin ukkosti tähän iltaviiden vaiheeseen mennessä Kouvolan seudulta Lappeenrannan seudulle, mutta pian sekin ukkosalue mössääntyi tasaiseksi sateeksi / pieniksi kuuroiksi. Edellisessä tilanteessa Nurmijärvi-Järvenpää -tasalla ukkostanut kapea kuurojono pyrki lähemmäksi pääkaupunkiseutua ja ennen hajoamistaan sen yksi rankkasadesolu ehti Keravan - Pohjois-Vantaan paikkeille. Pian klo. 17:00 jälkeen se heikkeni pois ja ukkoskuuroja esiintyi sitten enää yksittäin pienialaisesti siellä täällä tarkastelualueella ja loppuillan mittaan kuurottelu on nyttemmin lakannut.

Täällä Espoon Tapiolassa tuo lähimmäksi pääkaupunkiseutua päässyt ukkossolu ehti sen verran tarkkailupaikkani lähelle ennen hajoamistaan, että klo. 16:00 ja 17:00 välillä koillistaivaalta kuului sen runsasta jyrinää mm. sisätiloihinkin oikein hyvin. Samalla pilvivallin yläosan kumputornit ja alasinkilvet ulottuivat juuri koillistaivaalta lähes pään yläpuolelle ja pohjois-itätaivaanrannasta pääsi esille ukkospilven synkkä alaosakin utuisen sinertävänä ja sadeseinämääkin erottui.

Kuitenkin pian klo. 17:00 jälkeen ukkospilvi siis hajosi, mutta juuri ennen sitä ja sen myötä ukkoskuuron länsi-lounaispäähän Tapiolan seudulle levisi tummaa ja kokkareista kumpukerrospilveä sataviksi kuuropilviksi muuttumaisillaan. Nämäkin alkoivat heiketä saman tien. Sittemmin illan mittaan lähimpänä tarkkailupaikkaani eli Lohjajärven pohjoisrannalla ollut pieni viimeinen ukkossolu tuotti Tapiolan pohjoistaivaalle luoteesta käsin jonomaista ukkospilvikilpeä, joka laskevan auringon valossa oli hieno elämys.

Kuitenkin päivän ukkosepisodi päättyi jonkinlaiseen mahalaskuun, kun ukkonen ei päässytkään aivan perille seurantapaikalleni ja yhtään sadetta ei tullut kuivuudesta jo varsin selvästi kärsivään Tapiolaan eikä moneen muuhunkaan etelärannikon yhtä kuivaan paikkaan. Päivän anniksi sain kuitenkin erittäin hienoja ja pikantin valokuvauksellisia ukkospilviä pohjoistaivaalla etäämmältä nähtynä monen tunnin ajan.

Tuon kumpukerrospilvitilanteen myötä tuuli oli suunnaltaan vaihtelevaa ja ajoittain kohtalaista-navakkaa. Samalla lämpötila laski hetkessä +25 asteen vaiheille. Sittemmin lämpötila laski hiljalleen illan mittaan +20 asteen vaiheille. Tuulet ovat olleet nyttemmin tyyniä. Tyyni tilanne on alkanut suosimaan auringon laskettua usvia ja sumuja etenkin sateita saaneilla alueilla.

Seuranta päättyy tähän. Seuraava ukkosraportointi tulee ylihuomenna torstaina, jolloin lännestä tuleva kylmä rintama tuottanee kesän tähän mennessä rajuimmat ja vaarallisimmat ukkoset!....

Lopuksi listaus päivän ukkosuutisista >> Iltalehden lukija ikuisti salamasarjan, Rankat sateet piiskasivat Suomea, Perheen aamiaishetki sai karmean käänteen - tällaista tuhoa salama aiheutti, Kartat paljastavat hurjat salamamäärät Suomessa, Ukkosen aiheuttamia sähkövikoja saatu korjattua ja Ukkonen kylvi tuhoa: Tulipaloja, kaatuneita puita ja tulvia - katso kuvat. Bonus! >> Katso hurja video: Myrsky kaatoi kokonaisen metsikön Joensuussa.

Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 7

Viime viikkoa 30 vietettiin kuluvan kesän tähän mennessä kuumimmassa helleaallossa, mutta helteet ovat jatkumassa edelleen myös tällä alkaneella viikolla 31. Niinpä tässä tulee suoraan jatkoa viime viikon helleseurantaosalle: Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 6.

Uusimpien sääennusteiden mukaan hellesää on jatkumassa kosteana koko tarkastelualueella ylihuomiseen keskiviikkoon, mutta torstaina helteet ovat kaikkoamassa tilapäisesti lännestä alkaen ja silloin enää vain itäosissa ehtii olla hellettä ennen kylmän rintaman ylitystä. Skandinavian pohjoisosista ja Lapista käsin viileämpää ilmaa pyrkii kuitenkin jo huomenna tiistaina vähän etelämmäksi, mutta keskiviikkona etelälounaasta kostea helleilmamassa työntyy uudestaan pohjoisemmaksi. Sitten torstaina on tuo kylmän rintaman ylitys lännestä alkaen.

Suursäätila on tällä hetkellä se, että Itä-Euroopassa ja Länsi-Venäjän eteläosissa on erittäin kuumaa ja kosteaa ilmamassaa ja se kuumenee lähipäivinä lisää sekä myös laajenee; tämän viikon 31 mittaan yli +35 asteen iltapäiväkuumuudet yleistyvät siellä! Tänään Skandinaviasta - Norjanmereltä on siis tullut Pohjois-Suomeen viileää ilmaa laajalla alueella syntyneiden ukkosten kera, mutta etelän kosteaa hellettä ja tuota viileää ilmaa rajaava rintamasysteemi pysyy seuraavat ti-ke suunnilleen sijoillaan Keski-Suomessa; rintaman eteläreunalla tarkastelualueella ti-ke aikana helleilmamassa on hyvin ukkosherkkää ja tiistaina ukkosta voidaan saada hyvinkin runsaasti myös lähellä etelärannikkoa. Sitten to Norjanmerellä voimistuu matalapaine ja siitä irtoaa osakeskus Lapin yli itäkoilliseen, missä siis sen mukana lännestä tulee voimistuvien tuulien kera viileämpää ilmaa myös tarkastelualueelle - Siinä yhteydessä kylmän rintaman ukkoset voivat olla hyvinkin rajuja ja tuhoa tekeviä! Palaan todennäköisesti torstaina ukkoseurantaraportoimaan; mahdollisesti jo huomenna tiistainakin...

Tuon yllä mainitun perusteella jatkan tätä helleseurantaosaa 7 torstaihin 31.7. saakka. Sitten pe-la on vuorossa vähän viileämpi tauko helteessä ja siten seurantaraporteissanikin. Tällöin enimmäkseen poutasäässä päivälämpötilat ovat korkeintaan +25 asteen paikkeilla. Yölämpötilatkin laskevat siinä vaiheessa sisämaassa vajaaseen +15 asteeseen lähiöiden +20 asteen vaiheilta, mutta erittäin lämpimien merivesien ansiosta etelä- ja länsirannikolla yöt pysyvät hyvin lämpiminä.

Ennakkovaroituksena mainittakoon tässä jo, että sitten la-su tienoilta alkaa seuraava helleaalto, kun korkeapaine voimistuu uudestaan sopivalla tavalla Suomen itäpuolella päästäen tuota em. Itä-Euroopan ja Venäjän hyvin muhinutta ankaraa hellettä Suomeen kaakkois-etelätuulien myötä >> Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että jo su ja sitten seuraavan viikon 32 alussa kuumuus huipentuisi paitsi koko tämän kesän kuumimmaksi vaiheeksi niin myös tunnetun säähistoriamme yhdeksi merkittävimmäksi superhelteeksi! Siinä yli +30 asteen iltapäivälämpötilat voisivat nousta jopa elokuun kaikkien aikojen lämpöennätyksen rikkovaksi hämmästykseksi!... Toistaiseksi on voimassa vuonna 2010 mitattu +33,8 astetta. Palaan asiaan helleseurantaosassa 8, joka alkaa viimeistään su.

Lähteenä alla oleville lukemille ovat Ilmatieteen laitoksen paikallissääsivuston lämpötilakuvaajat. Aikaisemmilta kesiltä tuttu värikoodaus on myös edelleen käytössä mahdollisia äärilämpötiloja varten --> Värikoodit: +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen punaisella ja +35 asteen helteet sekä sitä kuumemmat lukemat paksufonttisella ruskehtavan punaisella. Mainittakoon tässä vielä lisäksi, että nuo lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin.

Maanantain 28.7.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +26 astetta, Turku +29 astetta, Salo +30 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +30 astetta, Tampere; Härmälä +29 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +29 astetta, Vantaa +31 astetta, Hyvinkää +30 astetta, Lahti +30 astetta, Kouvola +30 astetta, Porvoo +30 astetta, Lappeenranta; Lepola +29 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +28 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +29 astetta, Mikkeli +30 astetta, Jyväskylä +28 astetta, Savonlinna +30 astetta, Joensuu +30 astetta ja Ilomantsi +28 astetta.

Skandinaviasta ja Norjanmereltä käsin Pohjois-Suomeen saapui viileämpää ilmaa ja samalla siihen liittynyt ilmamassoja jakanut rintamasysteemi tuli Suomen päälle ulottuen Länsi-Suomesta koilliseen iltapäivän aikana. Rintamasysteemi nostatti iltapäivällä runsaasti noin länsilounaasta itäkoilliseen liikkuneita ukkoskuuroja melkein koko Suomessa; niitä esiintyi hyvin runsaasti ja rajusti Etelä-Lapissa. Tarkastelualueella ukkosti iltapäivällä pienialaisesti ja eniten suunnilleen linjalla lounaissaaristo Hämeenlinna - Lahti - Pohjois-Karjala; ukkoset olivat sitä voimakkaampia, mitä idemmäksi ne etenivät. Etelärannikon tuntuma säilyi poutaisena, mutta illansuussa Uudellamaalla esiintyi vielä Hyvinkää-Mäntsälä-Kouvola -vyöhykkeellä hetkellinen ukkoskuurojono. Tämän em. asetelman takia kaikkein kuumin ilma jäi Uudellemaalle - Kymenlaaksoon, missä oli eniten +30 asteen vaiheilla / lievästi sen yli olleita maksimilämpötiloja. Paikoin muuallakin päästiin yhä +30 asteeseen, mutta vähän viileämpi läntinen ilmamassa pääsi vaikuttamaan Ahvenanmaan - länsirannikon helteisiin lieventävästi, kuten em. listaus osoittaa; niiden paikkojen alemmat lämpötilat eivät siis olleet niinkään meren viilentävää vaikutusta, kun merivesi on ollut nyt erittäin lämmintä paikoin n. +25 asteen veroisesti. Tämä lämmin merivesi mahdollistikin tänä päivänä Kotka Rankissa hyvin erikoisen lähes +30 asteen helteen - Niin merellisessä paikassa se on historiallista! Samasta syystä yölämpötilat alkoivat jäämään etenkin meren äärellä jo paikoin +20 asteen yläpuolelle; sisämaassakin yhä enemmän yli +15 asteen yölämpö mahdollistui, kun pilviä oli aikaisempaa vähän enemmän.

Päivän ukkostelusta tässä on muutama uutisjuttu >> Ukkonen katkonut sähköjä kymmeniltätuhansilta, Ukkonen katkaisi sähköt koko Rovaniemeltä, Yli 15 000 välähdystä! Vuoden salamointiennätys meni rikki ja Salama iski - junaliikenne poikki Keravan ja Lahden välillä.

Tiistain 29.7.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +29 astetta, Turku +29 astetta, Salo +29 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +27 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +27 astetta, Vantaa +29 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +28 astetta, Lappeenranta; Lepola +29 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +29 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +27 astetta, Mikkeli +28 astetta, Jyväskylä +25 astetta, Savonlinna +28 astetta, Joensuu +27 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.

Päivän hellelukemia tuli viilentämään rintamasysteemi, joka eteni noin länsilounais-itäkoillissuuntaisena Keski-Suomesta vähän etelämmäksi iltapäivän aikana aiheuttaen runsaasti ukkoskuuroja sisämaassa. Tein tilanteesta ukkosseurantaraportin: Kesän 2014 ukkosseuranta; tiistai 29.7.2014 (Keski-Suomen länsilounais-itäkoillissuuntaisen rintaman eteläpuolella runsasta lämpö-rintamaukkosta). Tämän rintaman pohjoispuolella etenkin Lappiin oli jo edellispäivänä tullut aikaisempaa selvästi viileämpää ilmaa. Tarkastelualueella tuon ukkostelun takia pilvisyys oli runsasta iltapäivällä ja siksi enää ei päästy +30 asteen rajalle; poutaisimpina pysyneillä Uudenmaan, Varsinais-Suomen ja meriveden huippulämmönkin takia lounaissaariston alueilla oli kuuminta n.+29 asteen veroisesti. Toisaalta ensimmäisenä ukkostamaan alkaneella Pori-Tampere-Jyväskylä-Joensuu -vyöhykkeellä helteet jäivät muuta aluetta selvästi miedommiksi. Lisäksi monilla tuon sisämaan ukkostaneilla paikkakunnilla helteet taittuivat heti ukkossateiden tultua hetkittäin jopa vajaaseen +20 asteeseen. Illalla lämpötilat pysyivät kuitenkin yhä korkeina lukuun ottamatta Keski- ja Itä-Suomen alueita, minne tuota pohjoista viileämpää ilmaa pääsi valahtamaan. Eteläisimmissä osissa helleilmamassa jäi vaikuttamaan ja oli alkava työntymään lounaasta uudestaan pohjoisemmaksi... Yölämpötilat olivat yhä hyvin korkeita pääasiassa yli +15 asteen lukemissa ja meren äärellä paikoin taas jopa reilussa +20 asteessa.

Keskiviikon 30.7.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +26 astetta, Turku +30 astetta, Salo +29 astetta, Pori +30 astetta, Hämeenlinna +28 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +27 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +27 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +27 astetta, Porvoo +28 astetta, Lappeenranta; Lepola +26 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +26 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +23 astetta ja Ilomantsi +22 astetta.

Skotlannin ja Islannin väliltä lähestyi Norjan länsirannikkoa matalapaine, joka itäpuolellaan alkoi nostaa uudestaan kosteaa helleilmamassaa etelälounaasta / Baltiasta Etelä- ja Keski-Suomeen. Tähän liittyen myöhään iltapäivällä ja illalla lounaisilta merialueilta alkaen kehittyi lämpimän rintaman ukkosta, joka kaakko-luodesuuntaisena kaareutuvana rintamana kulki pohjoiskoilliseen; pääkaupunkiseudun ylitse tämä rintama meni klo. 18:00 ja 19:00 välillä, mutta voimakkaimmat ukkoset jäivät yhtäältä merelle ja toisaalta kauas sisämaahan. Iltapäivän maksimilämpötiloihin tämä ukkostelu ei ehtinyt niinkään vaikuttaa pilvisyyden oltua melko vähäistä ja tasaista ennen sitä, mutta selvimmät alueelliset erot syntyivät ilmamassojen sijoittumisesta - Kuumimmat hellelukemat paikoin taas n. +30 asteen veroisesti tulivat lounaiskolkassa (Kuten Turun seutu) ja paikoin länsirannikolla, minne helleilmamassa oli ehtinyt palautua etelästä eniten. Sen sijaan kylmintä oli jopa selvästi alle hellelukemien itäkolkassa (Kuten Joensuun-Ilomantsin seudut), kun sinne edellispäivänä täpärästi pohjoisesta päässyt viileämpi ilmamassa jäi vielä vaikuttamaan ennen lounaasta sinne seuraavana yönä tulossa olleita lämpimän rintaman voimakkaita ukkosia... Yölämpötilat jäivät tuolla idän viilenneellä alueella alle +15 asteen, mutta muutoin jatkui hyvin lämmin yö meren äären paikoin n. +20 asteen minimilämpötiloin.

Torstain 31.7.2014 korkeimmat päivälämpötilat: Maarianhamina +25 astetta, Turku +26 astetta, Salo +28 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +26 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +28 astetta, Vantaa +28 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +30 astetta, Kouvola +30 astetta, Porvoo +29 astetta, Lappeenranta; Lepola +30 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +30 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +29 astetta, Mikkeli +31 astetta, Jyväskylä +28 astetta, Savonlinna +30 astetta, Joensuu +28 astetta ja Ilomantsi +27 astetta.

Tällä kertaa alueen ylitti lännestä itään kylmä rintama perässään viileämpi ilmamassa, joka aiheutti runsaasti ukkosia; ankarimmat ukkoset olivat Turun seudulla alkaen puoliltapäivin ja myöhemmin iltapäivällä etenkin Pirkanmaalla ja Keski-Suomen maakunnassa ukkosti rajuimmin ja monin paikoin tuhoisasti - Tein näistä ukkosista seurantaraporttia (Kesän 2014 ukkosseuranta; torstai 31.7.2014 (Lännestä yli alueen menevän kylmän rintaman mukana rajuja ja voimakastuulisia rintamaukkosia) ). Päivän hellelukemat jakautuivat tämän kylmän rintaman etenemisen mukaan; ensimmäisenä ukkostamaan alkaneella Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella lämpötilat ehtivät kohoamaan vain +25 asteen vaiheille, joskin myöhään iltapäivällä lämpötilat kohosivat rintaman ohi mentyä takaisin lähes +25 asteeseen. Muualla etelästä käsin tullutta helleilmamassaa vaikutti paremmin ennen rintamaa; eniten näin pääsi käymään Kymenlaaksosta ja Karjalankannakselta käsin Päijät-Hämeeseen ja Etelä-Savoon sekä kiilana Päijänteen itäpuolelle siten, että niillä alueilla päästiin +30 asteen vaiheille ja paikoin hitusen ylikin. Samalla Kotka Rankki oli taas huippuhelteinen lämpimän meren syleilyssä. Aivan itäisimpään kolkkaan (Joensuu-Ilomantsi) helteisin ilma ei aivan ehtinyt. Yölämpötilat olivat lähes kaikkialla erittäin korkeita yli +15 asteessa ja meren äärellä taas reilussa +20 asteessakin, mutta nyt illalla etenkin länsiosissa viileämmässä ilmamassassa lämpötilat ehtivät laskemaan viime yötä parisen astetta alemmiksi. Nyt illalla Täällä Tapiolassa on vielä ilmestynyt taivaalle iltaruskon värjäämiä untuvapilviä raidallisina lauttoina ja kaakon taivaanrannalla myös ruskoisina näkyy Virossa jatkuvan kuurottelun pilvivallia.

Tähän päättyy tämä helleseuranta joka tavallaan kattoi osat 6 ja 7 yhteen menoon jatkuneena huippuhelteenä parin-kolmen viikon ajan. Huomenna perjantaina ja ylihuomenna lauantaina lännestä tullut viileämpi ilmamassa vallitsee poutasäässä, mutta tavallaan sekään vaihe ei viileä ole, koska päivälämpötiloissa päästään molempina päivinä +25 asteen vaiheille eli ainakin paikoin hellelukemia tulee. Myös yöt pysyvät normaalia lämpimämpinä +15 asteen vaiheilla; näin etenkin hyvin lämmenneiden isojen vesistöjen äärellä.

Sitten ensi sunnuntaista alkaa seuraava helleseuranta, kun yhä on näkyvissä korkeapaineen vahvistuminen Suomen itäpuolelle, joka päästää Itä-Euroopasta ja Venäjältä erittäin helteistä ilmamassaa alueelle; tässä vaiheessa näyttää jopa siltä, että huippukuumuutta jatkuisi jopa ensi viikon lopulle, mutta toisaalta aikaisemmin näköpiirissä olleet ennätysankarat kuumuudet eivät aivan toteutuisikaan. Kuitenkin parina-kolmena päivänä ensi viikolla +30 asteen ylittäviin päivälämpötiloihin on yhä hyvät mahdollisuudet. Palaan asiaan...

Viikon 30 kasvivalokuva: Mustajalopähkinä (Juglans nigra)

Täysilehtistä mustajalopähkinää (Juglans nigra) kuvattuna lauantaina 26.7.2014 Helsingin Meilahden arboretumissa.


Etelä-Suomen kasvukausi on edennyt sellaiseen keski-loppukesän vaiheeseen, missä eteläistä alkuperää olevat erittäin isolehtiset lehtipuulajit ovat viimein saavuttaneet heinäkuun mittaan ns. täysilehtisyyden - Tähän ryhmään kuuluvat tyypillisesti esim. jalopähkinät (Juglans sp.), joista valitsen tässä esittelyyn kuvan mustajalopähkinän (Juglans nigra). Niinpä sen myötä esilleottona tulee trooppisen rehevää ulkoasua ja tämän puulajin esittelyä puoltaa myös se, että se on suvussaan isokokoisin ja pitkäikäisimmäksi kasvava jättiläinen.

Suomessa viljellään paria-kolmea muuta suvun lajia monin paikoin koristepuina, mutta tämä kyseinen laji on täällä vielä hyvin tuntematon, koska sitä on pidetty hyvin talvenarkana; aikaisemmin tunnettujen taimistoalkuperien mukaan menestymisvyöhykkeeksi on sille määritelty vain vyöhykkeen I parhaat paikat, mutta Arboretum Mustila on kerännyt vuonna 1993 Pohjois-Amerikasta lajin pohjoisimmilta viljelyalueilta sellaisia kantoja, joiden jälkeläisillä menestymisalueeksi on määrittymässä jopa I - III -vyöhykkeet; Arboretum Mustilan lajiesittely.

Tämä lajin hyvin vaihteleva menestyminen johtuu siitä, kun se kasvaa kotiseudullaan Yhdysvalloissa niin laajalla alueella itä- ja keskiosissa maata, joten eri puolilla luonnonvaraista aluettaan mustajalopähkinällä on mm. erilaiset talvensieto-ominaisuudet - Pohjoisimmillaan puu kasvaa Suurten järvien alueen eteläosissa ja eteläisimmillään eteläosavaltioissa lähes Meksikonlahden rannalla saakka.

Muista jalopähkinöistä mustajalopähkinän erottaa siis suuresta koosta; puu voi kasvaa kotiseudullaan jopa n. 50 m korkeaksi metsien jätiksi, missä sillä on suora ja yksi runko. Tämä yksirunkoisuus on muihin suvun lajeihin verrattuna poikeavaa, mutta avoimella paikalla sillekin voi tulla jonkin verran monihaarainen runko. Täällä Suomessa viljeltynä parhaimmat kannat parhailla paikoilla voivat tulla tulevaisuudessa ainakin 10 - 20 m korkeiksi puiksi, mutta yksirunkoisuuden kehittyminen voi olla hieman epävarmaa...

Toinen selvästi erottava tekijä muihin jalopähkinöihin verrattuna on sen lehdet, missä parilehdykkäiset lehtilapansa sisältävät paljon enemmän lehdyköitä kuin muilla - Jopa yli 20 kpl., kuten tuosta kuvasta havaitaan. Toisaalta täysikasvuiset lehtensä ovat kokonaisuudessaan vähän muiden suvun lajien lehtiä pienemmät, mutta tälläkin puulla lehtilapojen kokonaispituus voi tulla yli puolimetriseksi.

Lajin lehdet puhkeavat muista jalopähkinöistä poiketen munan muotoisista silmuista, kun muilla suvun lajeilla saksanpähkinää (Juglans regia) lukuun ottamatta on pitkän terävät suomuttomat "silmut" eli niiden lehdet talvehtivat paljaina "lehtiaihetiivistyminä". Tälläkin ko. lajilla lehteen puhkeaminen on kuitenkin hyvin paljon samanlainen prosessi kuin muilla suvun lajeilla; hiirenkorvavaihe kehittyy jo toukokuun alussa, mutta lehdet kasvavat hitaasti siten, että toukokuun loppuun mennessä muodostuu vasta puolilehtisyys.

Lajin kukinta sattuu muiden jalopähkinöiden tapaan tähän lehtien puolikokovaiheeseen touko-kesäkuun vaihteen tienoille - kesäkuun alkuun Etelä-Suomen normaalioloissa. Samaan aikaan kukkivat mm. balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), pihasyreeni (Syringa vulgaris) ja kotipihlaja (Sorbus aucuparia). Laji on ns. yksikotinen eli samassa puussa ovat sekä hede- että emikukat ollen kuitenkin erikseen - Hedekukat ovat paksuissa, jäykähköissä, vihreissä ja alaspäin riippuvissa norkoissa runsaina rykelminä edelliskesän versoilla. Emikukat pistävät esille puhjenneiden lehtien seasta pieninä ja pystyinä tupsuina. Hedenorkot alkavat kasvaa omista silmuistaan täyteen kokoon toukokuun alusta lehtien puhkeamisen kanssa.

Emikukista kehittyy kesän loppuun mennessä 2-4 cm läpimitaltaan olevia pallomaisia hedelmiä. Suvulle tyypillisesti uloin osa siinä on mehevähkö suojakuori, minkä sisällä on uurteinen ja harjanteinen pähkinä. Nämä pähkinät ovat tällä lajilla suosittua ruokaa myös ihmisille oravien lisäksi, koska niitä käytetään mm. leivonnaisten teossa ja jäätelön maustamiseen. Pähkinät kypsyvät Suomen oloissa lokakuussa ruskan aikaan, jolloin alkuun vihreä hedelmäkuori muuttuu ruskeaksi ja halkeilee päästäen pähkinät esille varisemaan.

Mustajalopähkinälläkin lehtiensä täysikokoon kasvaminen on siis hidasta, kun samalla voimakkaiden versojen kärjistä puhkeaa uusiakin lehtiä kasvamaan pitkin kesää isoiksi. Oikeastaan voidaankin toisaalta sanoa, että mustajalopähkinällä täysilehtisyys on vasta elokuussa päättyvän versokasvun jälkeen eli juuri ennen syksyä / syksyksi. Kuitenkin keväällä puhjenneet ensimmäiset lehdet ovat jo heinäkuuksi täysikoossa - Tuossa kuvassa havaitaan, kuinka joidenkin lehtilapojen päätylehdykät olivat vielä hieman vajaakasvuisia; lehdet siis venyvät pituutta kasvaessaan täysikokoon.

Syksyllä laji saa keltaisen ruskan, jonka muodostuminen muiden jalopähkinöiden tapaan on kuitenkin Suomessa epävarmaa etenkin sisämaassa; nimittäin lajin pakkasille arat lehdet saattavat paleltua kesken ruskaantumisen ja varista saman tien pakkasen jälkeen kerralla pois. Ruska kehittyykin tälle puulle parhaiten leutoina ja pakkasettomina syksyinä ja silloin ruskahuipentuma on vähitellen lokakuun mittaan; eri alkuperillä / yksilöillä voi olla selviä ruska-aikataulujen eroja.

Mustajalopähkinän viljely onnistuu parhaiten runsasravinteisella, tuoreella ja runsashumuksisella maalla - Kosteuttakin on oltava riittävästi, sillä kotiseudullaan laji suosii virtaavien vesien ääriä. Maan on oltava kuitenkin läpäisevää ja täällä Suomessa siksi esim. liian seisova vesi voi haitata mm. talvenkestoa. Laji pitää myös aurinkoisista kasvupaikoista, mutta toki viihtyy myös puuryhmissä ja valoisissa metsissä. 

Lajia voidaankin kasvattaa mm. niin yksittäispuuna kuin muutaman kappaleen puuryhmänä omillaan tai osana muita puulajeja. Puuta istuttaessa on huomattava, että siitä voi kasvaa täälläkin varsin iso puu. Tärkeää on myös ymmärtää sen pitkäikäisyys - Se saattaa tulla usean sadan vuoden ikään ja siksi se voi koristaa istutuksen jälkeen useiden tulevien sukupolvien ajan näkymiä paikallaan.

Esteettinen tarkastelu kertoo, että tästä puusta saadaan näyttävä maisemapuu sen suuren koon ja rehevän ison lehdistön ansiosta; alkuun toukokuussa lajin latvusto voi näyttää melko harvalta hitaasti kasvavien lehtiensä takia, mutta toisaalta lehtien heleän vaaleanvihreä-kellertävä hiirenkorvavaiheen sävy on piristävän raikasta. Kevään harvalehtinen latvuksensa on toisaalta hyvä kontrasti nopeasti täysilehtisiksi tuleville muille puille kesäkuun alkuun saakka. Täysikesäisessä asussaankin lehtensä ovat melko raikkaan vihreitä ja niissä näkyy lehtisuonitus varsin selkeästi ja tiheän säännöllisesti, kuten tuosta kuvasta nähdään. Syksyllä lajin puhtaan keltainen ruska toimii hyvänä parina muille selkeän värisille ruskasävyille ja se kontrastoituu dynaamisesti mm. tummien havukasvien seurassa / tummia rakennuksia vasten. Isona puuna sen keltainen ruskahuipennus onkin erityisen näyttävää! Talviaikana puun koristearvona on suuren kokonsa lisäksi rungon kaarnan hyvin tumma ja rosoisen uurteinen pinta vanhemmiten. Toisaalta talviasussaan sen edelliskesän vuosikasvaimet eivät ole aivan yhtä rotevan paksuja kuin muilla suvun lajeilla.

Mustajalopähkinä on koristepuukäyttönsä ja pähkinäravintolähteensä lisäksi tunnettu Yhdysvalloissa myös erinomaisena puutavaran lähteenä, koska sen puumateriaali on suorasyisyytensä sekä työstö- ja kesto-ominaisuuksiensa ansiosta hyvää mm. tarkkoihin puutöihin ja esim. viiluiksi teolliseen käyttöön. Laajamittaista talousmetsäpuuna viljelyä lajin kohdalla rajoittaa kuitenkin sen hidaskasvuisuus.

Täällä Suomessa tälle lajille on tilausta muiden jalopähkinöiden joukossa koristepuuksi, koska se tuo poikkeavaa luonnetta isoille pihoille - puutarhoille sekä puistoihin isokokoisen kasvutapansa, pitkäikäisyytensä ja lehtiensä lukuisan lehdykkämäärän tuottaman hienostuneesti trooppisen ulkonäkönsä ansiosta. Toki pähkinäravinnon toivossa sitä voidaan myös viljellä täällä.

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2013

Viikon kasvivalokuva -kooste vuonna 2012.

Kasvukauden 2014 kasvien kehitysvaihekuvauksia monien lajien avulla havainnollistettuna viikoilta 21 - 30: Kasvukausi etenemässä paljon normaalia etuaikaisemmin

Olen jo parin viikon ajan puuhaillut tämän kasvukauden kasvikehityskuvausta useiden kasvilajien mukaan tarkasteltuna toukokuusta tähän päivään (Viikot 21 - 30) mennessä olevalta ajalta. Se toimii mm. myöhemmin tulevaa kasvi- / maisemavalokuvaukseni uudenlaista esittelyä varten sanallisena taustoituksena. 

Nyt tämä kuvaus on viimein valmiiksi tehtynä tässä alla pitkänä ja monilajisena yhteenvetona vaiheittain! Tarkastelualueena sille on Etelä-Suomi etenkin tyypillisen oleskelualueeni puitteissa akselilla Helsinki - Hämeenlinna.

Tuosta ns. uudesta kasvi- / maisemavalokuvaesittelystäni tein jo hiljattain esimauksi neljä erilaista kehitysvaihetutkielmaa tämän vuoden varhaiskeväästä kesäkuun lopulle, jotka ovat tässä uudestaan linkkeinä (Tuon peltonäkymäsarjan lajikuvailuihin olen tehnyt muutoksia!) >> Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Koristepuistonäkymä Hämeenlinnassa, Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Nurmikko- ja puistonäkymä Espoon Tapiolassa, Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Niitty- ja puustonäkymä Espoon Tapiolassa ja Kasvukauden 2014 alkupuolen valokuvallinen analyysi maaliskuusta kesäkuuhun - Peltonäkymä Espoon Tapiolassa.

Uusi kasvi- / maisemavalokuvaesittelyni tulee poimimaan tämän kuluvan kasvukauden ajalta tähän heinäkuun loppuun mennessä ilmenneitä kauneimpia / erikoisimpia kohtaamiani kasveja - kasviryhmiä maisemaan sijoittuvina elementteinä. Siten maisema-arkkitehtuuri- ja miljööanalyysiä tulee mukaan teksteihin eikä siis kyse ole lähikuvista, mitä olen harrastanut "Viikon kasvivalokuva" -sarjassani. Siitä lisää ajallaan alkaen ehkä ensi viikon lopusta / elokuun alusta...

Tämä kuluva kasvukausihan on ollut Etelä-Suomessa jälleen normaaliin verrattuna hyvin poikkeuksellinen, joka on ollut siksi osaltaan inspiraatio näille kuvaesittelyaikomuksilleni. Viimeksihän vuonna 2011 kasvukausi oli Etelä-Suomessa hyvin erikoinen ja itse asiassa ennätyksellinenkin. Silloin tein omansalaista valokuvallista blogiseurantaa kasvuvaiheista osoittaen silloin etenkin kasvun ennätyksellistä etuaikaisuutta normaaliin verrattuna lähes koko kasvukauden ajan. Niihin valokuviin ja analyyseihin / yhteenvetoihin pääsette käsiksi tunnisteen Kasvukausi 2011 kautta.

Seuraavaksi tässä on säätilanteiden valossa yhteenvetävä alkuluonnehdinta viikkojen 21 - 30 kasvukaudesta lyhyesti >> Kevät eteni huhtikuussa paljon etuaikaisesti ja toukokuun alkupuolen erityisen kylmyyden ja yöpakkasten jälkeenhän kuun kaksi viimeistä viikkoa olivat erittäin lämpimiä sisältäen kaksi erillistä hellejaksoa. Niiden aikana kasvukauden kehitysaste kiritti kuun alun jähmettymisen jälkeen taas parisen viikkoa etuaikaan normaaliin nähden. Kuun viimeisinä päivinä oli kolme erittäin koleaa päivää, mikä hidasti kasvun kehitystä tilapäisesti, mutta kesäkuun ensimmäisellä viikolla kolmas helleaalto tuotti uudestaan hyvin etuaikaista kasvua. Kesäkuun loppupuoli oli poikkeuksellisen kolea, mikä jarrutti kasvua niin paljon, että kasvukauden etumatka normaaliin nähden kutistui lähes pois kuun loppuun mennessä. Tässä heinäkuussa kolmen uuden helleaallon myötä kasvukausi on taas edennyt erittäin nopeasti ja näin ollen tähän päivään mennessä ainakin parin viikon veroinen kasvuetumatka ajankohdan normaaliin nähden on palautunut. 

Ennusteiden mukaan ensi viikolla 31 ja elokuun alussakin viikolle 32 yhä jatkuva paljon tavanomaista lämpimämpi - ajoittain erittäinkin helteinen sää on kirittämässä kasvukehitystä sitäkin enemmän etuaikaan!....

Viimeksihän olen kuvaillut kasvien kehitysvaiheita tarkkaan toukokuun viikon 21 aluksi silloisessa sääennusteessani: Viikon 21 sääennustetta: Paljon tavanomaista lämpimämpää, ajoittain helteistä ja ukkostelevan epävakaista - Mukana arvioita kasviesimerkein äärinopeasta kasvukauden etenemisestä (Päivitetty!).


Nyt seuraa sille suoraa jatkoa eli tässä on kasvukauden 2014 tarkkaa kehitysvaihekuvausta viikoilta 21 - 30 >>

Viikon 21 (19. - 25.5.) aluksi kasvukauden vaihe oli saavuttanut Etelä-Suomessa tuomen (Prunus padus), terttuseljan (Sambucus racemosa), monien salavien (Salix cv.), norjanangervon (Spiraea "Grefsheim") sekä tuomipihlajien (Amelanchier sp.) täyden kukinnan. Toisaalta rusokirsikan (Prunus sargentii) ja melkein jo metsävaahteran (Acer platanoides) kukinnan päättymisen. Lehmusten (Tilia sp.) hiirenkorvat, monien tammien (Quercus robur) hiirenkorvat ja kukinnan alku, lehtosaarnen (Fraxinus excelsior) täysi kukintavaihe sekä koivujen (Betula sp.) noin puolilehtisyys olivat toteutuneet. Vuorijalavalla (Ulmus glabra) kevään erittäin runsas hedelmätuotanto oli jo yli puolikokoista; puut olivat niitä vaaleanvihreänään täynnä ja samalla ne ovat lehdiltään isolla hiirenkorvalla. Hiirenkorvalla olivat myös punasaarnet (Fraxinus pennsylvanica). 

Lisäksi eri yksilöidensä kesken hyvin eri aikaan lehteen puhkeavien haapojen (Populus tremula) joukossa varhaiset puut olivat isolla hiirenkorvalla, kun myöhäisimmät ovat vielä lehdettömiä. Täysi- tai lähes täysilehtinen latvus / oksisto oli jo varhaisimmilla kotipihlajilla (Sorbus aucuparia), varhaisimmilla poppeleilla (Populus sp.), monilla kuusamilla (Lonicera sp.), taikinamarjalla (Ribes alpinum), pikkuherukalla (Ribes glandulosum) ja monilla tuhkapensailla (Cotoneaster sp.). Havupuilla varhaisimmat lehtikuuset (Larix sp.) olivat jo lähes täysilehtisiä ja kuusten (Picea sp.) silmut olivat monin osin puhjenneet kerkälle. Männyillä (Pinus sp.) uusien versojen kynttilämäinen kasvu oli vielä lyhyttä ja ruskeaa.

Viikon 21 paljon tavanomaista lämpimämmän sään (Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 1 ja Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 2) aikana ehti näille ja muille kasveille tapahtua seuraavaa su 25.5. mennessä >> 

Tuomen, monien salavien ja norjanangervon kukinta lakkasi lähes - täysin kokonaan ja ne olivat täysilehtisiä sen myötä; tuomipihlajien kukinta lakkasi kokonaan vain parin - kolmen päivän kukinnan jälkeen jo alkuviikolla! Rusokirsikan ja metsävaahteran lehvästöt tulivat melkein täysikesäisiksi. Tammi saavutti kukintahuipentuman ja pian sen jälkeen sen lehdet ottivat pääosan yli puolikokoisina. Lehmukset tulivat nopeasti yli puolilehteen - lähes täysilehteen ja lehtosaarni lakkasi kukkimasta puhjeten samalla nopeasti hiirenkorvalle ja pian puolilehtiseksikin. Vuorijalavat tekivät hedelmänsä täysikokoon ja ne alkoivat muuttumaan vaaleanruskean / kellertävän puolikypsiksi lehtensä tultua samalla tummemman vihreinä yli puolikokoon - lähes täysikokoon. Yli puolikokoon - lähes täysikokoon tulivat myös punasaarnien lehdet. 

Koivut, kuten monet pajut (Salix sp.) ja lepät (Alnus sp.) saavuttivat täysilehtisyyden; pieni osa niistä jo viikon alkupuoliskolla - Koivujen ennätysmäisen runsas siitepölytuotanto lakkasi! Haavoista varhaisimmin lehteen puhjenneet puut tulivat kokonaan täysilehteen ja monet myöhäisimmätkin puhkesivat isolle hiirenkorvalle alkuviikolla ja nopeasti yli puolilehteen su mennessä; tässä oli joitakin yksittäisiä poikkeuksia hyvin kylmän toukokuun alun sään sekoitettua lehteentymisvirittymistä joillakin haavoilla puhkeamaan lehteen erikoismyöhään ja näitä yksilöitä oli vasta hiirenkorvalla su mennessä viikon helteistä huolimatta! 

Useat poppelit tulivat täysilehteen, mutta myöhäinen kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata") tuli alkuviikolla hiirenkorville ja su mennessä yli puolilehteen. Kotipihlaja tuli kokonaan täysilehteen ja alkoi kukkimaan ja samaan aikaan sen tekivät myös balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum), pihasyreeni (Syringa vulgaris) ja monet kuusamat (Lonicera sp.). Vähän aikaisemmin ko. viikon alussa kukintansa aloittivat omenapuut (Malus sp.) ja ne hiipuivatkin jo osittain kukinnaltaan ko. su mennessä. 

Lehtikuuset (Larix sp.) varmistivat kauttaaltaan täysilehtisyyden ja monilla kuusilla kerkkänsä kasvoivat nopeasti pituutta; varhaisimmat jopa yli puolipituuteen. Myöhäiset hopeakuusi (Picea pungens "Glauca"), serbiankuusi (Picea omorica) ja douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) sekä myös marjakuuset (Taxus sp.) puhkesivat kerkälle. Monien kuusten kukinta huipentui ja monilla männyillä se alkoi samalla, kun niiden versot kasvoivat kynttilämäisinä nopeasti kohti puolikokoa ja ylikin tuottaen jo hieman uusia neulasiaankin esille.

Lisäksi seuraavaa tapahtui viikolla 21 harvinaisten lajien joukossa: Amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) oli jo tullut hiirenkorvalle viikon alussa ja n. puolilehteen su mennessä. Neidonhiuspuulla (Gingko biloba), tulppaanipuulla (Liriodendron tulipifera) ja vielä enemmän nenäliinapuulla (Davidia involucrata) päti sama ja suunnilleen samaa lehtien kasvutahtia noudattivat myös valeakaasia (Robinia pseudoacacia), lakkipuu (Cladastis kentuckea) ja samettisumakki (Rhus hirta), mutta viimeksi mainittu isolehtisenä oli kasvattava lehtiään vielä pitkään, kuten samaan tapaan myös jalopähkinät (Juglans sp.) ja siipipähkinät (Pterocarya sp.) niiden oltua samalla täydessä kukassa. 

Vähän myöhäisempää lehteen puhkeamista tapahtui noihin nähden maakkialla (Maackia amurense), kolmiokalla (Gleditsia triacanthos), jumaltenpuulla (Ailanthus altissima) ja keltatrumpettipuulla (Catalpa ovata), mutta ko. su mennessä ne olivat isolla hiirenkorvalla. Myöhäisimmin lehteen puhkeavat eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) ja varsinkin kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica) kasvattivat aluksi vain silmujaan, mutta nippa nappa ko. su mennessä ne tuottivatkin jo lehtiään hyvin esille. Lähes - kokonaan täysilehteen tulivat puolestaan mm. katsura (Cercidiphyllum japonicum) sekä monet ulkomaiset pihlaja- ja vaahteralajit.

Perennoista ja ruohovartisista lajeista voidaan todeta: voikukkien (Taraxacum officinale) kukinta saavutti huipennuksen, valkovuokkojen (Anemone nemorosa) pitkittynyt kukinta lakkasi, varhaisimmat heinät - kuten timotei (Phleum pratense) - aloittivat kukintansa lämpimillä paikoilla ja samaa teki paikoin jo koiranputkikin (Anthriscus sylvestris). Puistoissa ja puutarhoissa nurmikot kasvoivat äärimmäisen nopeaa tahtia aiheuttaen nurmikonleikkaajille aikataulupulmia; vain paahteisimmilla paikoilla tuli lievää kuivuusnuutumista ko. su mennessä ukkossateita saamattomilla alueilla. Narsissien (Narcissus cv.) pitkittynyt kukinta hiipui nopeasti ja osin jo lakkasi, mutta tulppaanien (Tulipa cv.) kukinta jatkui vielä runsaana monilla lajikkeilla. Monet perennat kasvoivat rehevämmiksi ja pidemmiksi äärinopeasti.

Viikolla 22 (26.5. - 1.6.) sää kylmeni rajusti ja silloin ti - to aikana oli hallattomasti poikkeuksellisen koleaa, jolloin kasvukauden eteneminen oli lähes pysähdyksissä. Ko. viikonloppuna alkoi kuitenkin taas lämpenemään. Tämän vaiheen aikana em. lajeista voidaan mainita lyhyesti, että ko. su mennessä täysilehtisyys kuitenkin yleistyi koskien jo melkein kaikkia em. lajeja ja ajankohtaan nähden ennenaikaista kukintahuipennusta pitivät yllä pihasyreenit lajikkeineen, kotipihlaja, monet kuusamat ja virpiangervo (Spiraea chamaedryfolia) kukki myös upeasti. Alppiruusuista ja atsaleoista (Rhododendron sp.) monet lajikkeet tulivat yhä enemmän kukkaan, kun osa niistä oli päässyt jo edellisviikolla kukinnan alkuun. Nuo em. jo melkein / osittain edellisviikolla lakkaamassa olleet kukinnat päättyivät jo kokonaan, kuten norjanangervolla ja omenapuilla. Nurmikoilla voikukkien kukinta oli hiipumassa hedelmävaiheisiin.

Erittäin kesäinen sää palasi kesäkuun ensimmäiseksi viikoksi 23 (2. - 8.6.), jolloin mitattiin taas voimakasta hellettä (Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 3). Tämän viikon lämmön myötä tapahtui seuraavaa kasvillisuuden parissa >> 

Maisemat tulivat täyteen kesätummuusvihreyteen ja täysilehtisyyden viimeisten joukossa varmistivat ensimmäisinä tammi (Quercus robur), lehtosaarni (Fraxinus excelsior), myöhäisimmät haavat (Populus tremula), kanadanpoppeli (Populus X canadensis "Regenerata"), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), neidonhiuspuu (Gingko biloba), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), nenäliinapuu (Davidia involucrata) ja lakkipuu (Cladrastis kentukea).

Sen sijaan hieman myöhemmin siinä etenivät ja osaksi vielä vajaasti täysilehtisiksi jäivät valeakaasia (Robinia pseudoacacia), maakkia (Maackia amurense), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja samettisumakki (Rhus hirta). Jalopähkinät (Juglans sp.) ja siipipähkinät (Pterocarya sp.) jatkoivat isojen lehtiensä kasvattamista yli puolikoossa lopetellen kukintaansa ja isolehtisillä jumaltenpuulla (Ailanthus altissima) ja keltatrumpettipuulla (Catalpa ovata) lehdet kasvoivat vähitellen puolilehtisyyden yli. Myöhäisimmin lehteen puhkeavat jättilehtiset eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica) kasvattivat lehtiään vasta puolilehtisiksi, mutta nekin paljon etuajassa ajankohtaan nähden.

Havupuiden osalta monilla kuusilla (Picea sp.) uudet sekä vuosiversonsa että neulasensa saavuttivat täysikoon latvaversoja lukuun ottamatta ja sama koski melkein mäntyjäkin (Pinus sp.) versoiltaan; männyillä kukinta alkoi hiipua ja lakkasikin jo pääosin ja niillä uudet neulaset kasvoivat vasta noin puolikokoon. Myöhäisimmät hopeakuusi (Picea pungens "Glauca"), serbiankuusi (Picea omorica), douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) ja marjakuuset (Taxus sp.) kasvattivat versojaan ja neulasiaan keskimäärin n. puolikoon.

Ko. viikon loppuun mennessä kukkimisiaan lopettivat jo suureksi osaksi pihasyreenit lajikkeineen, kotipihlaja, monet kuusamat ja virpiangervo. Nurmikoilla voikukilla oli siemenvaiheen huipentuma. Sen sijaan normaalisti Juhannuksen tienoota kukinnallaan koristavat lajit alkoivat tulla kukkapääosaan jo tässä vaiheessa, kuten kukintahuippuunsa jo virittyneet koiranputki (Anthriscus sylvestris) ja lupiinit (Lupinus polyphyllus) sekä vähän kukinnaltaan myöhemmin kehittyvät monet ruusut, kuten juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena"). Perennoista mm. töyhtöangervo (Aruncus dioicus) ja mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) aloittivat myös kukinnan. Alppiruusuista ja atsaleoista (Rhododendron sp.) monet lajikkeet jatkoivat edelleen runsasta kukintaansa, mutta jotkut jo lopettelivat sitä. Täysikukintaan tulivat myös jo kultasade (Laburnum alpinum), monet muut syreenilajit (Syringa sp.) sekä ruusuorapihlaja (Crataegus laevigata "Paul's Scarlet"). Hedelmiään levittivät tuuleen vuorijalavat, monet pajut ja haapa.

Sitten kesäkuun loppuosasta muodostuikin yllättävän kylmä - Vielä viikolla 24 koleus ei ollut kovin kummoista, mutta kesäkuun kaksi viimeistä viikkoa 25 ja 26 olivat jopa poikkeuksellisen koleita; siinä kylmyyshuipennus sattui Juhannuksen tienoille (Juhannusviikon 2014 poikkeuksellinen koleus - Päivälämpötilojen seurantaa viikonvaihteessa 25 / 26). Ennen kuun vaihdetta alkoi vähitellen lämpenemään.

Kasvukausi kuitenkin eteni koleudesta huolimatta vääjäämättömän hitaasti tänä kesäkuun loppuaikana ja sateista kasvit saivat runsaasti kosteutta. Tämän myötä kuun loppuun mennessä ehti tapahtua seuraavaa kasvien parissa >> Viimein täysilehtisiksi tulivat jo ennen Juhannusta valeakaasia (Robinia pseudoacacia), maakkia (Maackia amurense), kolmioka (Gleditsia triacanthos) ja samettisumakki (Rhus hirta). Jalopähkinät (Juglans sp.) ja siipipähkinät (Pterocarya sp.) jatkoivat isojen lehtiensä kasvattamista lähes täysikoossa ja isolehtisillä jumaltenpuulla (Ailanthus altissima) ja keltatrumpettipuulla (Catalpa ovata) lehdet kasvoivat sitä vähän myöhemmässä vaiheessa. Myöhäisimmin lehteen puhkeavat jättilehtiset eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica) kasvattivat lehtiään reilussa puolikoossa.

Havupuilla monien kuusten (Picea sp.) ja mäntyjen (Pinus sp.) uudet vuosiversot tulivat kaikilta osin täysikokoon ja ne alkoivat jo puutumaan osaksi. Samalla männyillä uudet neulaset kasvoivat jo lähes täysikokoon. Kuusten latvaversot alkoivat saavuttaa myös täysipituutta. Myöhäisimmät hopeakuusi (Picea pungens "Glauca"), serbiankuusi (Picea omorica), douglaskuusi (Pseudotsuga menziesii) ja marjakuuset (Taxus sp.) kasvattivat versojaan vähitellen ja ne tulivat osaksi täysikokoon. 

Normaalisti Juhannuksen tienoolla kukkivat lajit pitkittivät aluksi huomattavasti kesäkuun alussa paljon ennenaikaisesti alkaneita kukkimisiaan, mutta kuun loppuun mennessä koleudesta huolimatta niillä oli kukinta jo osaksi ohitse. Näin mm. lajeilla: koiranputki (Anthriscus sylvestris), lupiini (Lupinus polyphyllus), juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia "Plena"), kultasade (Laburnum alpinum), monet muut syreenilajit (Syringa sp.) sekä ruusuorapihlaja (Crataegus laevigata "Paul's Scarlet"). Töyhtöangervo (Aruncus dioicus) ja mooseksenpalavapensas (Dictamnus albus) pitkittivät kukintaansa enemmän. Alppiruusuista ja atsaleoista (Rhododendron sp.) monet myöhäisetkin lajikkeet lakkasivat jo kukkimasta yksittäisiä viivyttelijöitä lukuun ottamatta. Jalopioneilla (Paeonia Lactiflora -ryhmä) kukinta saavutti jo osaksi huipennusta.

Kasvukauden etuaikaisuutta säilyi koleudesta huolimatta kesäkuun loppuun saakka myös siinä mielessä hitusen verran, että normaalisti heinäkuun alkupuolella kukkivina tunnetuista luonnonkasveista osa ehti aloittaa kukinnan ja saavuttaa kukintahuipennuksenkin kesäkuun lopussa, kuten lajeilla paimenmatara (Galium album) ja vuohenputki (Aegopodium podagraria). Puutarhalajien joukossa näin teki vastaavasti mm. seppelvarpu (Stephanandra incisa), koivuangervo (Spiraea betulifolia) ja monet keskivarhaisetkin jasmikelajit (Philadelphus sp.). Vähän myöhäisemmät rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), maitohorsma (Chamerion angustifolium) ja mesiangervo (Filipendula ulmaria) eivät aivan ehtineet vielä kukinnan alkuun lämpimimpien paikkojen lieviä poikkeuksia lukuun ottamatta.

Tämän päättymässä olevan heinäkuun aikana erittäin kesäinen sää on taas vallinut erityisesti ja useaan otteeseen on tullut helleaaltoja: (Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 4, Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 5 ja Kesän 2014 kuumin päivä - Osa 6). Näistä tällä viikolla 30 oleva helle on osoittautunut kesän tähän mennessä kuumimmaksi ollen jopa varsin poikkeuksellinen. Kasvukauden eteneminen onkin tässä kuussa kirinyt taas huomattavan paljon etuaikaan normaaleihin ajankohdan tilanteisiin nähden. Samalla kuitenkin kasvua on alkanut haittaamaan ukkossateitta jääneillä paikoilla etenevä kuivuus etenkin etelärannikolla; seurauksena kellastuneita nurmikoita ja kallioisten mäkien valeruskaantuneita lehtipuita. 

Kuun alkupuolella nuo kesäkuun lopussa kukkimiseltaan jo osaksi lakanneet päättivät nopeasti kukintansa kuun ensimmäisellä viikolla ja paimenmatara (Galium album), vuohenputki (Aegopodium podagraria) ja seppelvarpu (Stephanandra incisa) ohittivat nopeasti kukintahuipentumansa ja lopettivat kuun puoliväliin mennessä kokonaan kukintansa. Täyteen kukintavaiheeseen tulivat nopeasti kuun kahden ensimmäisen viikon aikana rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), maitohorsma (Chamerion angustifolium), mesiangervo (Filipendula ulmaria), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja monet ohdakkeet (Cirsium sp.). Kukinnan alkuun pääsivät paikoin jo myös kultapiisku (Solidago virgaurea), pujo (Artemisia vulgaris) sekä pietaryrtti (Tanacetum vulgare). 

Puutarhoissa ja puistoissa nopeaa kukintahuipennusta saavuttivat samassa ajassa monet lehmukset (Tilia sp.), myöhäiset jasmikkeet (Philadelphus sp.) ja samoin kävi monilla perennoilla, kuten suvuissa jaloritarinkannukset (Delphinium cv.) ja liljat (Lilium sp.), mutta jalopioneilla (Paeonia Lactiflora -ryhmä) kukinta lakkasi jo nopeasti. Ns. ryhmäruusuilla kukinta alkoi vahvistua nopeasti ja heinäkuussa kukkivilla pensasruusulajeilla kukintahuipentumat saavuttuivat humauksessa. Täyden kukinnan vaiheeseen tuli myös eriaikaisista kukkatertuistaan tunnettu viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia). Nurmikoilla oli kukintahuipennuksessa valkoapila (Trifolium repens).

Puilla ja pensailla kuun alkupuolella tapahtui nopeasti mm. terttuseljan (Sambucus racemosa), ja tuomipihlajien (Amelachier sp.) marjojen kypsyminen, mäntyjen uusien neulasten täysikokoon päätyminen, varhaisimpien pensaiden vuosiversojen kokonaan puutuminen ja versojen puutumisen selvä eteneminen pääosalla muitakin pensaita ja puita. Ns. pioneeripuilla (koivut, lepät, pajut ja haapa) jatkui vielä rehevä ja nopea versojen pituuskasvu. Eteläntrumpettipuu (Catalpa bignonioides), kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica), jalopähkinät (Juglans sp.) ja siipipähkinät (Pterocarya sp.) sekä jumaltenpuu (Ailanthus altissima) saavuttivat viimein täysilehtisyyden.

Nyttemin tässä heinäkuun loppupuolella rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), maitohorsma (Chamerion angustifolium), mesiangervo (Filipendula ulmaria), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja monet ohdakkeet (Cirsium sp.) ovat alkaneet jo selvästi hiipumaan kukinnaltaan ja osaksi jo kokonaankin lopettaneet sen. Jotkut varhaiset ohdakkeet ovat ehtineet tulla jopa jo siemenvillaiseen hedelmävaiheeseensa tällä viikolla 30. Samalla kuitenkin kukintahuipentumaa ovat noudattaneet nyt vuorostaan kultapiisku (Solidago virgaurea), pujo (Artemisia vulgaris) ja pietaryrtti (Tanacetum vulgare) sekä kuun alkupuolelta kukintaansa myös aloittaneet karhunputki (Angelica sylvestris) ja rantakukka (Lythrum salicaria). Elokuun kukkijana tunnettu järviruokokin (Phragmites australis) kukkii jo.

Puistoissa ja puutarhoissa monien lehmusten (Tilia sp.) ja myöhäisten jasmikkeiden (Philadelphus sp.) kukinnat päättyivät nopeasti kuun puolivälin jälkeen kokonaan ja nyt lehmuksissa on jo lähes täysikokoiset hedelmäpallot. Myöhäinen metsälehmus (Tilia cordata) kukkii vielä viimeisillään. Myöhäiset pensasruusut ovat myös jo lopettaneet kukintansa pääosin, vaikka normaalisti elokuullekin riittää niiden kukkia; kurtturuusu (Rosa rugosa) kuitenkin jatkaa vielä hieman kukintaansa. Ryhmäruusuilla kukintahuipentuman aikaa on ollut juuri tämä heinäkuun loppupuoli, mutta parhaillaan niilläkin kukinta on jo alkanut hiipumaan loppukesän-syksyn vähäisempään määrään.

Normaalisti enemmän tai kokonaan elokuun ja myöhemmäkin kukinnan lajeista ovat jo nyt saavuttaneet runsasta kukintaa perennojen maailmassa mm. monet syysleimut (Phlox cv.), myöhäiset tarhapäivänliljalajikkeet (Hemerocallis cv.) ja jaloangervot (Astilbe Arendsii -ryhmä). Heinäkuun loppupuoli on ollut kukintahuipentuman aikaa mm. värimintulle (Monarda didyma) ja myöhäisille kuunliljoille (Hosta cv.). Nurmikoilla apilakukintaa on alkanut korvaamaan syysmaitiaisen (Leontodon autumnale) kukintahuipentuma.

Nyttemmin monilla puilla ja pensailla on uusien vuosiversojen puutuminen edennyt pääosin loppuunkin saakka, mutta ns. pioneerilajit (koivut, lepät, pajut ja haapa) jatkavat vielä etenkin nuorten puidensa ja taimiensa latvaversojen kasvattamista. Toisaalta esim. koivuilla, lepillä ja pähkinäpensaalla (Corylus avellana) seuraavan kevään hedenorkkoaiheita on jo alkanut ilmaantumaan versojen pituuskasvun päätteiksi. Männyillä ja kuusilla uusien versojen puutuminen valmiiksi on myös jo tapahtunut lukuun ottamatta lievästi siitä jälkijunassa kehittyviä joitakin pihtoja (Abies sp.) sekä hopeakuusta (Picea pungens "Glauca"), serbiankuusta (Picea omorica) ja douglaskuusta (Pseudotsuga menziesii) sekä varsinkin marjakuusia (Taxus sp.), joilla jotkut vahvimmat versot jatkavat vielä pituuskasvua. Marjakypsymisessä puolestaan kotipihlajien (Sorbus aucuparia) sato on jo ylittämässä puolikypsyyden ja puutarhoissa on koittamassa ja osaksi jo menossakin varhaisimpien kirsikoiden ja luumujen (Prunus sp.) sekä ns. kesäomenien (Malus cv.) kypsymisvaiheet. Koivut (Betula sp.) ovat aloittaneet erittäin runsaan siementensä varistamisen. Syyshortensia (Hydrangea paniculata "Grandiflora") on paikoin jo aloittanut kukintansa, mutta viitapihlaja-angervo (Sorbaria sorbifolia) on jo lopettanut kukintansa.

Sitten yhtenä koosteena kerron toukokuusta alkaen ilmenneistä maaseudun peltoviljelyn vaiheista >> Erityisen varhainen ja lähes talvettoman talven edesauttama keväthän mahdollisti suurimmalla osalla tarkastelualueen peltoja kevätkylvöt jopa jo ennen Vappua, jonka ansiosta ja kylmästä toukokuun alkupuolesta huolimatta useimmilla pelloilla viljat oraantuivat jo selvästi toukokuun em. ensimmäiseen helleaaltoon mennessä. Viimeiset kylvöt tehtiin silti vasta toukokuun loppupuolella ja kesäkuun alkuun mennessä viimeisetkin pellot olivat oraantuneet, joskin kärsineet hieman itämisajan helteistä. Nuo varhemmin oraantuneet pellot sen sijaan kasvattivat kesäkuun alussa kasvustojaan jo lähes tähkiintymisvaiheeseen lajista riippuen; varhaisin oli keskimäärin ohra. Edellissyksynä kylvetyt ruis ja syysvehnä olivat oraalla tietenkin läpi viime talven ja kärsineet silloin hieman sekä erityisen leutojen vaiheiden liikamärkyydestä että tammikuun lopun vähälumisesta pakkasjaksosta; toukokuussa niiden kasvu kuitenkin elpyi hyvin ja kesäkuun alussa ne tulivat jo tähkäkorkeuteen.

Sitten tuo kesäkuun loppupuolen kolea vaihe hidasti viljojenkin kasvua, mutta toisaalta sateiden tuoman kosteuden ansiosta kasvustot rehevöityivät hyvin ja kuun loppuun mennessä ruis ja syysvehnä olivat täysikorkeina jo valmiita aloittamaan kypsäksi tuleentumisen. Samalla ohra ja kevätvehnä etenivät osaksi tähkävaiheeseen, mutta viimeiseksi kylvetyillä pelloilla ne sekä kaikkialla kaura eivät olleet vielä tähkiintymässä / röyhyyntymässä. Rapsi / rypsi oli aloittanut kukintaansa paikoin.

Tässä heinäkuussa viljojenkin kehitysvaiheet ovat edenneet erittäin nopeasti >> Ruis ja syysvehnä ovat tuleentuneet kuun mittaan niin paljon jo valmiiksi, että niiden puinti alkaa olla ajankohtaista. Kuun alkupuolella tapahtui rapsin / rypsin kukintahuipennus ja pian kuun puolivälin jälkeen niiden kukinta päättyi viimeistenkin peltojen osalta nopeasti. Ohra ja kevätvehnä tulivat täyteen tähkäkorkeuteen kuun alkupuolella kaikkialla ja nyttemmin nekin ovat jo edenneet pitkälle tuleentumisessaan; varhaisimmin kylvetyillä pelloilla lähes loppuun saakka. Kauralla röyhyyntymisessä on ollut eri aikaan kylvettyjen peltojen välillä kehityseroja; varhaisimmin kuun alkupuolella röyhyyntyneet kaurapellot ovat alkaneet tuleentumaan, mutta myöhäisemmillä pelloilla kauraröyhyt ovat vasta saavuttaneet täyden koon.

Aivan lopuksi kerron vielä lähiaikojen kasvutilanteiden tulevista vaiheista sääennusteissa kahdelle seuraavalle viikolle 31 - 32 näkyvissä olevan yhä paljon tavanomaista lämpimämmän / hyvin helteisen sään aiheuttamana >> Elokuun ensimmäisen kokonaisen viikon 32 loppuun mennessä on jo tiedossa nopeasti etenevää maitohorsman (Chamerion angustifolium) siemenvaiheen valkovillaisena pöllyäviä tilanteita. Pujon (Artemisia vulgaris), pietaryrtin (Tanacetum vulgare), karhunputken (Angelica sylvestris) ja rantakukan (Lythrum salicaria) kukinnat hiipuvat selvästi; monin paikoin jo loppuunkin. Heinien kukinnat hiipuvat loppuvaiheisiin, jolloin heinävaltaiset niityt muuttuvat kosteillakin alueilla yhä ruskeammiksi. Kotipihlajien (Sorbus aucuparia) marjat tulevat paikoin jo täysikypsiksi ja koivujen siemenvariseminen jatkuu runsaana. Syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukinta saavuttaa valkoisen vaiheen huipennustaan yleisesti ja monet loppukesän-syksyn kukinnasta tutut perennat saavuttavat kukintahuipennusta. Lisäksi monet normaalielokuun perennakukkijat hiipuvat jo kukinnaltaan, kuten jaloangervot (Astilbe Arendsii -ryhmä). Kesäomenien satokausi huipentuu ja syysomenien satokausi alkaa. Pensaiden ja puiden versopuutuminen alkaa etenemään hyvin jo aroilla eteläisilläkin lajeilla, kuten valeakaasialla (Robinia pseudoacacia), kolmiokalla (Gleditsia triacanthos), samettisumakilla (Rhus hirta), jumaltenpuulla (Ailanthus altissima), keltatrumpettipuulla (Catalpa ovata), eteläntrumpettipuulla (Catalpa bignonioides) ja kentuckynpapupuulla (Gymnocladus dioica). Viljojen puinnit alkavat kiireellisinä elokuun alussa. >> Kasvun etumatka normaaliin verrattuna alkaa täten muodostumaan jo n. kolmen viikon veroiseksi - paikoin ylikin!...

Ensi viikosta 31 alkaen näyttää myös siltä, että erittäinkin voimakkaidenkin ukkosten riskiä on aikaisempaa enemmän ja ajoittain ilmamassat ovat kosteampia ja suursäätilanteet epävakaisempia >> Näin ollen seuraavien 1 - 2 viikon aikana todennäköisesti on tulossa monin paikoin ehkä hyvinkin runsaita ukkossateita (Useita kymmeniä millimetrejä tunnissa!) - Se voi aiheuttaa merkittävää taajamatulvariskiä ja hetkellisiä liikamärkyystilanteitakin. Hyvällä tuurilla ukkosia olisi niin paljon, että mm. etelärannikon kaikille kuivuusalueillekin saataisiin viimein kunnollisia rankkasateita; etelärannikonkin runsasta ukkostelua on alkanut tukemaan poikkeuksellisen lämmin merivesi...