Elämme kriisin ja rappioluisun syövereissä länsimaissa ja Suomessa. Siksi on tietenkin hyvä poimia esille sen vastaiseen taisteluun joitakin vielä ilmeneviä positiivisia ja toivoa paremmasta herättäviä asioita - Nyt sellaisen laitan yllättäen Suomen tämän vuoden Big Brother -ohjelmasta, joka huipentui eilen perjantaina finaalissa voittajan julkistamiseen!
Aika yllättävä ja hassu veto yhteiskunnallispoliittiselta aktivistilta, te saatatte ajatella?... No, ainakin jotkut teistä kyllä muistavat, kuinka olen seurannut joinakin aikaisempina vuosina BB:tä yhteiskunnallisen kommentoinnin ja tutkimisen tarkoituksessa blogissani.
Olen tänäkin vuonna tehnyt BB-seurantaa ja nyt kommentoinnin arvoista juuri tuossa em. positiivisessa mielessä on BB-kisailun kolmen parhaan joukkoon nousseiden asukkaiden paljastama pieni toivon kipinä suomalaisten sosiaalisen / kollektiivisen tilan suhteen >> Nimittäin kolmen kärkeen BB:a katseleva yleisö onnistui äänestämään kaikista tämän vuoden asukkaista ne kaikkein hyväntahtoisimmat, kiltteydessään aidoimmat ja toiminnassaan rehellisimmät asukkaat, mitä ei ole ennen tapahtunut Suomen BB:n historiassa! Ylivoimaiseen voittoon heistä ylsi Andte - poromies Enontekijöltä. Toiseksi tuli "rockhenkinen keiju" Anna ja kolmanneksi "kiltti pikkumies" Joonas.
Merkille pantavinta BB-finaalissa oli se, kuinka Andte oli voitossaan häkellyttävän ylivoimainen. Hän sai jopa paljon yli puolet kaikista äänistä! >> BB: Näin voittajaäänestyksen prosentit jakautuivat. Siitä tuli heti mieleeni, että tämä taitaakin olla pakottava ja selkeästi vahva symbolinen viesti suurelta osalta suomalaisia yhteiskunnalle ja sen tilalle. Ehkei täysin tiedostettu, mutta ainakin enemmän tai vähemmän hätähuuto... Katsotaanpa mitä tarkoitan:
Vaikka Big Brother -ohjelmaa sanotaan usein tyhmäksi viihteeksi ja julkkiskulttuurin junteimmaksi ilmentymäksi, niin itse asiassa sen toimintaa ymmärtämällä pääsee näkemään kansan pariin hyvin näkymiä ja siten ymmärtämään osaltaan yhteiskunnan hienosyisiä, kollektiivisia ja ryhmäpsykologisia ominaisuuksia.
Kiinnostavinta ei siis ole oikeastaan BB-asukkaat sinänsä tai lähimainkaan pelkästään, vaan sekin miten ja mitä BB voi kertoa yleisönsä kaikenlaisten käyttäytymisten perusteella yhteiskunnastamme. BB ei siis ole vain itse talon asukkaiden elämän seuraamista ja analysointia, vaan myös sen seuraamista, kuinka katsojat kaikilla sosiaalisen median ja muunkin (valta)median foorumeilla ja keskustelupalstoilla ottavat sekä interaktiivisesti ko. ohjelman kanssa osaa tapahtumiin että keskenään ruotivat ja kommentoivat aihepiiriin kuuluvia asioita; niiden seasta voidaan lukea yhteisön tilaa.
Big Brother -ohjelma seuraa siis tavallaan talon sisäpuolelta ulospäin kääntyvien peilien avulla suomalaisten ajatuksia ja kollektiivista käyttäytymistä. BB-asukkaat ovat kulissi yleisön ja laajemmin koko kansankin tutkimista varten.
Yleensä BB:n suoralta kädeltä vain ohitettavana viihteenä tuomitsevat ovat todennäköisesti juuri heitä, jotka eivät länsimaisten ihmisten nykyisenä perisyntinä tajua tällaisia(kaan) ryhmäpsykologisia - kollektiivisia ilmiöitä saati niihin liittyvää metafysiikkaa. Länsimaisten ihmistenhän on yleensäkin hyvin vaikea / suorastaan mahdotonta käsitellä juuri ryhmäpsykologisia ilmiöitä, mutta BB-ohjelma kaikesta typeryydestään huolimatta on siinä yksi apuväline.
Tästä katsannosta kerron nyt tähän BB-kauteen ja etenkin voittaja Andteen liittyen analyysiä >>
Andten ylivoimaiseen voittoon äänestäminen BB-yleisöltä oli nimittäin ensinnäkin epätyypillisimmän mahdollisen voittajan valitseminen kaikkien aikaisempienkin vuosien BB-asukkaisiin verrattuna.
Se on merkki mm. siitä, että yhtäältä tämä oli protesti tyypillistä ihmisten mieliin muodostunutta BB-kulttuuria kohtaan, koska Andten luonne ja lappalaisena jopa kulttuurillinen taustansakin olivat erikoisia poikkeamia sellaisesta julkkistyrkkyisestä ja viihteen läpimädättämästä tosi-tv:n ihmistyypistä, mitä viihde on ollut länsimaissa viimeiset 10 vuotta pullollaan. Monet ovatkin jo olleet ilmeisen kyllästyneitä sellaiseen. Andtessa henkilöityi siis tässä mielessä yllättävän raikas tuulahdus ihan jotain muuta, ja useat BB-katsojat aistivat sen viehättävänä ja tärkeänä muutoksena.
Toisaalta Andten ylivoimainen voittoon äänestäminen oli BB-yleisön taholta merkki juuri siitä, että "normaalius" tai "tavanomainen turvallisuus" vetää puoleensa tässä kriisiajassamme ja sen mukaisia ilmiöitä kohtaan ihmiset kokevat voimakasta vetoa ja projisoivat sitä varten löytämäänsä kohteeseen (nyt Andte) toiveensa, pelkonsa ja tarpeensa kriisisisällön laukaisemana hätähuutona.
Ihmiset hakevat symbolista turvaa mm. hyvällä tavalla perinteisistä ja totunnaisista (kiltti, hyväntahtoinen, empaattinen, rehellinen jne.) ihmiskuvista, jota Andten erikoisen lappalaisuuden alta BB-talossa paljastunut persoona toi esille paremmin kuin kenelläkään muulla, vaikka esim. nuo Anna ja Joonas sekä jossain määrin muista asukkaista myös Pertti toivat esille sellaista omilla tavoillaan.
Andtessa viehätti näissä puitteissa kokonaisuutena sekä erikoisuus (saamelaisuutensa) että tavallisuus (persoonansa), mistä syntyi omalaatuisesti kiehtova ristiriita yleensä ihmisominaisuuksien ja oman luonteen piirteidensä kesken lisäämään hänen kiinnostavuutta räjähdysmäiseen suosioon suomalaisen suuren yleisön keskuudessa.
Tuohon "normaaliuden ja tavanomaisen turvallisuuden" paljastuneeseen kiihkeään tarpeeseen liittyy yhtäältä hyviä seikkoja, mutta myös vaaroja ja haittoja.
>> Yhteiskunnan kriisiytymisessä (Kuten parhaillaan) on tyypillistä, että sellaisen väestön normimoraaliset arvot nostavat päätään eli ihmiset alkavat kollektiivisesti kokea tarvetta yhä enemmän sellaisia moraalikoodeja ja -rakenteita kohtaan, jotka voisivat ylläpitää totunnaista ja / tai kuviteltuakin turvallisuuden piiriä.
Ne voivat olla esim. yhteiskunnan tasolla "koti, uskonto ja isänmaa" -tyyppistä nationalismia, josta esim. Perussuomalaiset ovat tulleet tunnetuksi. Toisaalta ne voivat olla yksilöiden tasolla juuri sellaisia persoonallisuuden piirteitä, jotka toimivat yhteisössä koostavina ja ryhmäsidonnaisuutta vahvistavina toiminnan piirteinä tuottaen tuollaisen turvallisuuden ja totunnaisuuden tunnetta kollektiiviseen.
Sellaisia yksilöominaisuuksia voivat olla mm. tasainen tai "tavallinen" luonne eli kollektiiviin horjuttamattomasti suhtautuminen, sopeutuminen ryhmätyöskentelyyn, valmius sietää sekä henkisesti että fyysisesti raskaita asioita hermostumatta / suuttumatta, toisten ihmisten kunnioittaminen ja huomioon ottaminen, yhteiselle asialle omistautuminen jne. Luonteeltaan kiltti, empaattinen ja rehellinen ihminen omaa sellaisia yksilöominaisuuksia eniten eli mm. juuri Andten kaltainen ihminen.
Toisaalta vaaraa piilee juuri siinä, kuinka kollektiivinen ryhmäsidonnaisuus voi mennä liiallisuuksiin, jolloin se ilmenee yhteisötasolla toimintaa tukahduttavina sekä sisältöjä pinnallisiin ja kaavamaisiin ideologioihin liian rajoittavasti muokkaavina haittoina. Lisäksi luomalla myös huonoista - haitallisista käytännöistä jumittunutta instituutiomuodostusta.
Eli toisin sanoen kollektiivista voi tulla erittäin epäjoustava ja vaarallisella tavalla muottiin agendallistettu, mikä kahlitsee ihmisiä liikaa normimoraalisiin stereotypioihin eikä päästä ihmistä kasvamaan riittävän hedelmällisesti omantunnon etiikan mukaisena orgaanisena prosessina korkealaatuisempaan ihmisyyteen.
Tällaisesta ryhmäsidonnaisuudesta ja ideologisesta muottiin valamisesta on äärimmäisenä esimerkkinä tietenkin Ukrainan äärinationalistit eli uusnatsit, joille on kehittynyt juuri hyvin tiukasti ryhmäsidonnainen kollektiivinen ryhmäpsykologia, jonka sisälle on saatu aivopestyä mm. äärimmäinen russofobia harhaisena ja väkivaltaisena dystopiana.
Länsieliitin sosiologisten konstruktioiden manipulaattorimestarit tietävät tällaisista asioista aivan hyvin, mutta heidän moraalittomien ihmiskäsitystensä perusteella he käyttävät näitä tietoja omiin taloususkonnollis-imperialistisiin peleihinsä häikäilemättömästi ihmisiä ja väestöjä hyväksikäyttämällä - Esim. juuri Ukrainan sisäisiä asioita he ovat pyrkineet muokkaamaan em. neonatsien kautta juuri sitä varten heidän ja Venäjän (BRICS-maiden) välisessä vastakkainasettelussa suunnitellusti.
Liiallinen ryhmäsidonnaisuus ja sellainen varsinkin ideologisesti saastuneena ismidystopiana voi siis olla kollektiivissa hyvin vaarallinen ansa tai rajun rappion alkulähde. Kuitenkin sopivalla tavalla yhtenäistä ja koostavaa toimintaa kollektiivin on syytä sisältää, jotta sen parissa olisi kehitysprosesseja varten harmoniaa eikä liikaa sekavuutta ja epäjatkuvuutta.
Esim. Seppo Oikkosen analyyseistä (Kuinka Karl Marx tavataan) voidaankin hyvin jatkopäätellä mm. se, että kollektiivin harmoninen ja hyvään suuntaan kehittyvä toiminta-sisältö vaatii sopivassa suhteessa sekä ryhmäsidonnaisuutta normimoraalin ollessa ohjaava kehikko että sopivaa väljyyttä yksilöiden omantunnonetiikalliselle kasvamiselle autonomiseen ja vahvaan yksilöelämään osana yhteisöä ja sosiaalista perustaansa.
Tämän sisältö on jokaiselle kulttuurille erilainen, ja siksikin on tärkeää Oikkosenkin peräänkuuluttama ns. moniarvoisuus, jonka edesauttamana kollektiivin ja ryhmäpsykologian sisältöjä ymmärrettäisiin rikkaammin sekä yhden kulttuurin sisällä että eri kulttuurien väleillä - Tässäpä tulee esille yksi lisäsyy siihen, miksi länsi(eliitti) ei ymmärrä Venäjää ja varmasti myös päinvastoinkin, kun ko. kollektiivien ja kulttuurien keskinäinen erilaisuus aiheuttaa selvää ymmärrysjuopaa nykytilanteessaan vastakkainasettelunsa ruoaksi. Tämän koko vyyhdin sisältö onkin sitten pitkä oma juttunsa...
Suomen Big Brother -ohjelmaan palataksemme voidaan soveltaa em. analyysiä lisää tämän kertaisen BB-asukaskatraan piiriin yhteiskunnan kollektiivisisällön ryhmäpsykologisia ominaisuuksia tutkien.
>> Tuon voittaja Andten tavallaan vastakkainen persoona BB-talossa oli Jonathan tai myös Jenna. Molemmat olivat BB-talossa Andten rauhallisuuteen ja vakauteen nähden hyvin rempseitä, suoria, ailahtelevia ja villejä. Varsinkin Jonathan halusi kärkkäästi aiheuttaa puheenaiheita sekä suorapuheisuudellaan ja räväkkyydellään tomuttaa ryhmän sosiaalista rakennetta ja osoittaa pieniäkin epäkohtia. Jenna puolestaan oli usein ns. ylidramaattinen ja jatkuvasti suureen ääneen (kirkuen, huutaen, itkien ja nauraa räkättäen) korostamassa omia tunnetilojaan sekä hyvässä että pahassa.
Monet ovat tuominneet sekä Jonathanin että Jennan kypsymättömiksi kakaroiksi ja jopa narsistisen ilkeiksi ihmisiksi tietyissä tilanteissa mm. noiden ominaisuuksiensa perusteella. Tässä on oltava kuitenkin tarkkana!
Nimittäin esim. kollektiivin toimintaa ja sisältöä on toki syytä aina kyseenalaistaa ja uudistaa tarvittaessa ja siinä voivat toki olla hyväksi myös villit, suorapuheiset ja keskusteluihin / toimintaan epätavallisillakin tavoilla usuttavat ekstrovertit persoonat, kuten Jonathanin ja Jennan kaltaisten ihmisten voisi osaltaan kuvitella toimivan.
Sellaisten persoonien ko. toiminta on hedelmällistä tietenkin vain silloin, jos ko. ominaisuuksiensa taakse kytkeytyy riittävästi älyä ja laajaa ymmärrystä. Haitallisia ne ovat tietenkin silloin, kun liian vähäisen älyn ja ymmärryksen lisäksi persoona on myös empatiakyvytön ja / tai sosiologisesti-psykologisesti muulla tavalla kehittymätön, jolloin suorapuheisuuteen ja villiyteen sisältyy haitallisesti mm. juuri narsistisia ja sen kautta ilkeämielisiäkin ominaisuuksia.
Vaikka BB-asukkaista Jonathan omasikin jossain mielessä jopa eniten älyä ja Jenna sosiaalista mutkattomuutta ja iloisuutta hienoina piirteinä, niin eivät he silti päässeet omasta mielestänikään läheskään puhtain paperein itsekkyyden, narsismin ja kypsymättömyyden suhteen.
Yhteenvetävästi voidaan täten todeta, että kollektiivin toimintaan vaikuttavat persoonan piirteet ryhmävalikoimana voivat olla hedelmällisimmillään sellaisia, missä löytyy sekä koostavia ja säilyttäviä arvoja-toimintoja tukevia ja sopivan löyhää ryhmäsidonnaisuutta palvelevia (konservatismi) persoonia että sopivasti kyseenalaistavia ja vapaata / villiä kasvutilaa uusille ideoille luovia (liberalismi) persoonia.
Toimiva kollektiivi ei sisällä liian polarisoituneesti molempia tai vain ääripäinä jompaa kumpaa, koska liika konservatismi on liian muotitettua, tukahduttavaa ja sosiologisesti rajoittavaa sekä liika liberalismi puolestaan liian epäharmonista ja epärakenteellista eli sekavaa. Ääripäät ryhmäpsykologisena sommitelmana eivät voi tulla toimeen keskenään ja siitä syntyy tuhoavaa disharmoniaa. Äärikonservatiivinen yhteisö lukkiutuu nollakehitykseen ja lakkaa olemasta. Ääriliberaali yhteisö luhistuu epäkoherentisti leviävään holtittomuuteensa.
Niiden sijaan kullekin kulttuurille erityisesti ja omalaatuisesti sopivana keitoksena hedelmällistä on luoda kumpaakin eli sekä konservatismia että liberalismia optimaalisena yhdistelmänä, joka johtaa moniarvoisen ja monipuolisen yhteisön kehittymiseen harmonisesti ja rikkaasti.
Nimittäin jos vain samalla yhteisön valveutuneisuuden ja ymmärryksen aste monista asioista on riittävän suuri eikä rappiollinen sosiaalinen, poliittinen, taloudellinen tai muutoin antihumaani sisältö haittaa ratkaisevasti - Kehittyvä ja renessanssinen kollektiivi vaatii sosiologisesti sekä rakenteita ja selkeyttä että niiden lomassa rajoittamatonta ja villiä kasvutilaa >> Harmonia on rikasta muotojen ja sisältöjen yhteiskehitystä laadukkaampaa ihmisyyttä ja korkeampaa energiatiheyttä taidokkaasti ja luovasti toteuttavia yhteisöjä varten!
Siinäpä erittäin vaikea sarka hyvin pitkälle tulevaisuuteen mm. juuri Suomelle!...
Siksi tämänlaisten asioiden ymmärtäminen vaikkapa ihan vain tällaisen BB-ohjelman kauttakin on yksi tärkeä juonne monista haasteistamme osana taistelua länsieliitin epänormaalia ihmisyyttä vastaan. Ei ole syytä vähätellä rappiollisena tunnetun viihteenkään ottamista tyypillisimmin oletettua tarkoitustaan vastoin yhteiskunnallisen analyysin työkaluksi mm. tässä valottamaani tapaan.
Ja voi ehkä ollakin, jos tämän vuoden BB-tuotanto olikin tietoisesti valikoimassa asukaskattausta juuri tässä katsannossa ainakin jossain määrin; sellainen kehityssuunta BB:lle olisikin hyvin mielenkiintoinen... BB olisi siinä yhteiskuntakoelaboratoriona muuttumassa vähitellen - populaarikulttuurin termistöä lainatakseni - teinipopvaiheesta progevaiheeseen ;) ....
Andten radikaalin korostunut voitto tämän vuoden BB:ssä antaa siis yhtäältä toivoa yhteiskuntatilanteemme parantamiseen, koska sen myötä suomalaisissa havaitaan olevan kasvanutta ymmärrystä yhteisötoiminnan sille osalle, missä empatia, vakaus, sitkeys, rehellisyys, rauhallisuus ja kiltteys toimivat yhteisöä tasapainottavina - rakenteellistavina hyvinä ominaisuuksina.
Villi ja vapaa sosiaalisuus uuden luomisena, kyseenalaistajana ja kollektiivisena ravistajana jäi sen sijaan liiallisen narsismin ja itsekkyyden pilaamaksi, joka on ollut tyypillinen synti länsimaiden ajatushistoriallisessa nykykaaressa sokeuden asteelle ylikasvaneen individualismin haittojen määräämänä, ja surkastuttaen siinä mm. juuri kollektiivin ryhmäpsykologista ja toiminnallista sisältöä.
Toivoa parempaan ei siis ole vielä riittävästi, vaan mm. kollektiivista ja ryhmäpsykolgista työtä on tehtävä vielä paljon ja kauan niin monissa em. kaltaisissa ja muissakin asioissa! Andten BB-voitto oli väestön hätähuuto, joka oikeastaan on vasta paljastanut osaltaan näitä puutteita esille ongelmanratkaisuun.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment