Niittyjen niittohoidon kritiikkiä - Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran välillä olevan niittylaikun keskikesäkukinnan tuhonnut ja niittojäterumuutta aiheuttanut niitto valokuvin (Päivitetty!)

Toissa päivänä tein kevyenliikenteen väylien varsilta havaittavasta niittykasviestetiikasta kuvallisen kirjoituksen tarkasteltuna Espoon Karakallion ja Leppävaaran välisellä alueella (Niittykasviestetiikkaa Espoossa heinäkuussa 2015 - Valokuvallinen havainnollistus kevyenliikenteen väylien varsilta havaittavasta kasvikauneudesta). Vihjasin siinä, että tulen loppukesän aikana tekemään tällaisiin niitty- ja väylänvarsialueisiin kohdistuneesta ylenmääräisestä niittoasenteesta ja sen ympäristöön aiheuttamastaan rumuushaitasta kritiikkiä.

Olen siis ko. alueella havainnut tänä kesänä tällaista väärän hoidon haittaa, mutta erityisen vakava esimerkki sellaisesta ilmeni itse asiassa tällä viikolla 30 / 2015, kun eräs kaunis niittykohde niitettiin tosi tökerösti maanantaina 20.7. (tai mahdollisesti jo edeltäneenä iltana)! - Tänään 23.7.2015 lähetin siihen liittyen moittivan palautteen Espoon kaupungille ja päätinkin nyt julkaista sen myös tässä blogissani sekä lisätä sen seuraksi kolme havainnollistavaa valokuvaa asiasta ja ko. kohteesta.

Sanasta sanaan kursiivina moitteeni Espoon kaupungille (tai itse asiassa mahdolliselle toiselle(kin) taholle, jos osoittautuu se, ettei Espoon kaupunki hoidakaan ko. aluetta...) on seuraava >>

Päivitys perjantaina 24.7.2015 klo. 11:20: Tulikin nopea vastaus Espoon kaupungilta tähän niitetyn niityn asiaan >> On kuulemma koko peltoalue mukaan lukien ko. tilkku vuokrattu jollekin yksityiselle ja voin ottaa selvää vuokraajasta Espoon kaupungin tonttiyksiköstä ensi viikolla, kun tulevat lomilta - Vähän arvelinkin myös, että joku ajattelematon yksityinen on ollut tekosilla...

Pahoitteluni Espoon kaupungin väelle, kun ensin osoitin epäilykseni ja moitteeni heille!


Moite Espoon luonto- ja puistohoidosta vastaaville ja sitä suunnitteleville!

Moitteen kohde on Leppäsillan ja Leppävaaran stadionin välisellä peltoalueella sijaitseva luonnonniittytilkku viljeltyjen peltojen keskellä ja kaareutuvan kuntoradan sisäpuolelleen rajaamana.

En tiedä kohteen hoitavaa tahoa tarkkaan, mutta oletan hoidon kuuluvan Espoon kaupungille? Jos näin ei ole, niin haluan tietää hoitavan tahon, jotta voin kohdistaa sille tässä alla olevan saman moitteen.

Moitteen aihe on viime maanantaina 20.7. tehty ko. niityn niitto, joka on aiheuttanut ympäristöönsä rumuutta kesken parhaimman kasvukauden. Juuri ennen niittoa paikalla kukki rehevästi keskikesän tyypillisiä kukkijoita, kuten ohdakkeita, saunakukkia, mesiangervoja, heiniä, maitohorsmia, pietaryrttejä, siankärsämöitä, hiirenvirnaa, karhunputkia jne.

Tekemänne niitto pilasi törkeästi tämän kasviestetiikan ja sen tilalle koko niittoalueelle on nyt jäänyt paksu kerros niittojätettä, joka on nyt kolme-neljä päivää myöhemmin muuttunut mädäntyessään ankean ja kuvottavan ruskeaksi yhtenäiseksi matoksi sekä aiheuttaa hajuhaittaa. Lisäksi hyönteiset ja muut pieneläimet menettivät hyvän suojapaikan ja "mesivaraston".

Tätä niittoanne ei voi pitää hoitamisena, vaan jopa luonnon ja kauneuden raiskaamisena - Niiton olisi voinut jättää kukkimisten jälkeen syksylle tai antaa niityn vain olla rauhassa. Miksi niittää vääränä ajankohtana?

Minulla on vastaavista liiallisuuksiin menevistä niittotoimista suunnilleen samoilta seuduilta muualtakin moitittavaa, mutta palaan asiaan myöhemmin elokuussa tarkemmin ja ottamieni valokuvien kera.

Koska palautteeseenne ei voi laittaa montaa valokuvaa havainnollistukseksi näistä asioista, niin tulen tekemään omassa blogissani (www.alternative-arboretum.blogspot.fi) elokuun mittaan julkista ruodintaa tästä niittoasiasta sekä tässä että muissa kohteissa, missä valitsen "ennen ja jälkeen" ottamiani valokuvia havainnollistamaan tuollaisen hoidon pieleen menoa. Laitan sitten jatkopalautteeseen mukaan ne tekstini kuvineen ja tekstit sisältävät myös parannusehdotuksia ja laajempaa näkemystä.

Toivon parannusta tähän niittyjen ja myös väylien varsilla ns. liikennevihreän hoitoon, koska ns. esteettömyystarpeen ulkopuolella olevilla niityillä / nurmiosilla ylenmääräinen niitto on mielestäni turhaa ja pilaa luonnon valmiiksi tarjoamaa kasviestetiikkaa tai väärin ajoitettuna keskeyttää jopa niitolla toivottuja kukkimistilanteita virheellisesti.


Minulla on itse asiassa jo kaksi spekulaatiota siitä, että mistä syystä tuo niitto mahdollisesti tehtiin. En kuitenkaan paljasta epäilyksiäni vielä tässä, koska haluan ensin kuulla Espoon kaupungin vastauksen asiaan, jota odottelen lähiviikkoina. Sen verran vihjaan kuitenkin, että tuollaista kesken kauniissa kasvukauden vaiheessa tehtyä niittotapahtumaa en kummassakaan tapauksessa hyväksy oikeutetuksi!...

Itse asiassa edelleenkin minua suututtaa moinen sen verran, että vaatisin vastuussa olevalta joka korren takaisin kasaamista, kiinnittämistä ja pystyttämistä, jos luonnonlait eivät olisi esteenä - Ainakin olisi hyvä laittaa jonkinlaiseen asialliseen vastuuseen joku / jotkut asiasta!....

Sitten lopuksi otan kolmen ottamani valokuvan kera esittelyyn tämän niittylaikun ja sitä kohdanneen rumuushaitan. Olen laittanut valokuvat alla kronologiseen järjestykseen siten, että ylimpänä on tilanne sunnuntaina 19.7. juuri ennen niittoa. Sitten keskimmäinen kuva maanantailta 20.7. havainnollistaa tilannetta hetimiten niiton jälkeen. Alimmainen kuva tältä päivältä 23.7. näyttää sitten sen, kuinka runsas sijoilleen jätetty niittojäte on muuttunut mätänemisen edetessä rujon ruskeaksi peitteeksi.

Mainittakoon vielä tässä, että viime joulukuussa havaitsin seuraavaa ko. niittylaikusta muutettuani alueen lähelle > edeltäneen kesän 2014 kasvusto oli silloin niityllä pystyssä talventörröttäjinä, joten viime vuonna kohteessa ei tehty ollenkaan niittoa. Nyt sellainen kuitenkin jostain syystä tehtiin.

En vielä laita tätä kuvallista kirjoitusta jatkopalautteeksi Espoon kaupungille, kuten edellä vihjasin tekeväni jossain vaiheessa elokuussa kuvallisin blogikirjoituksin (Tai kyllähän he näkevät tuosta blogilinkistäni sen tietysti). Palaan vielä tämänkin niityn jatkoon myöhempien kasvutilanteiden tultua ilmi, ja kun ihmiset ovat palanneet lomilta pääosin jo töihin sekä olen saanut ensimmäisen vastauksen palautteeseeni > Silloin jatkopalautteen antaminen on tehokkaampaa, välittömämpää ja rikkaampaa.

Tämä niittytapaus on kuitenkin rujoudessaan niin akuutti ja huonoja asenteita pikantisti paljastava, joten halusinkin sen jo tuoreeltaan myös julkisesti esille tällä tavalla. Ja näin haluan myös alkaa ottamaan välittömästi selvää esim. juuri tämän niittotapahtuman tarkoituksesta ja taustasta.


Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran stadionin välillä olevan niittylaikun kukintaa ja sen ruma tuhoutuminen niittotapahtuman takia viikolla 30 / 2015 >>

Rehevä niitty täydessä keskikesän kukkaloistossaan kuvattuna sunnuntaina 19.7.2015 Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran välisellä peltoalueella; kuvassa on mm. niittynätkelmän, saunakukan, siankärsämön, pelto-ohdakkeen ja heinien kukintaa sekä hevonhierakan hedelmävarsia - Eli talventörröttäjyyskin on nyt menetetty!

Rehevä niitty parisen tuntia aikaisemmin (tai mahdollisesti sattunut jo edeltäneenä sunnuntai-iltana) tapahtuneen niiton jälkeen kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran välisellä peltoalueella.

Rehevä niitty mätänevän niittojätteen muututtua ruskeaksi peitteeksi kuvattuna torstaina 23.7.2015 Espoon Leppäsillan ja Leppävaaran välisellä peltoalueella.

Niittykasviestetiikkaa Espoossa heinäkuussa 2015 - Valokuvallinen havainnollistus kevyenliikenteen väylien varsilta havaittavasta kasvikauneudesta

Tämän kesän loppupuoliskoa olen varannut kasvien erikoisesittelyssä erityisesti niittykasveille sekä niiden parissa taajama-alueilla havaittujen sekä hyvien että väärien / huonojen hoitotapojen ruodintaan. Aloitan teeman tässä esittelemällä kevyenliikenteen väylien varsilta havaittua niittykasvien parhainta estetiikkaa kuvattuna Espoossa tämän heinäkuun aikana.

Niittykasvien estetiikka onkin ollut tänä kesänä tähän mennessä normaalia rehevämpää ja runsaampaa, koska heinäkuun alun kolmen päivän hellettä lukuun ottamatta toukokuusta saakka jatkunut melko runsassateinen sekä normaalia viileämpi sää on yhtäältä edesauttanut voimakasta kasvua ja toisaalta kuivuus ei ole päässyt missään vaiheessa kituuttamaan kasvustoja. 

Samasta syystä monien niittylajienkin kukintaa on lisäksi saanut ihastella normaalia pidempiä aikoja viileyden pidettyä kasvukauden etenemistahtia hitaahkona. Normaalista etenemisaikataulusta ei kuitenkaan olla jääty tällä hetkellä mainittavasti jälkeen, kun tavallaan ennakkona kasvu toisaalta alkoi huhtikuussa normaalia paljon aikaisemmin ja tuo heinäkuun alun lyhyt helle ehti sopivasti kirittää kasvua silloin nopeammaksi.

Valitsin tämän kevyenliikenteen väylien varsilta havaitun kasviestetiikan aloitukseksi teemasarjaani tarkoituksella alustavaksi esinäytökseksi tulevaa kritiikkiä varten, koska tänäkin kesänä olen kohdannut liiallisuuksiin ja paikoin suorastaan typerän törkeäksikin mennyttä niittykasvien niittoa erilaisten väylien varsilta, mihin ei ole mitään hyvää tai hyväksyttävää syytä ns. esteettömyystarpeiden ulkopuolella. 

Moinen on monessakin mielessä rumuutta ympäristöön lisäävää sekä ilmentää suomalaisen puisto- ja puutarhakulttuurin sivistymättömyyttä ja erittäin ideaköyhää hoitomentaliteettia - Se hukkaa ja tuhoaa luonnon valmiiksi tarjoamaa kauneutta, se kuutioittaa luontokokemusta yksipuoliseksi, tylsäksi ja vaillinaiseksi, se aiheuttaa myös ihan konkreettista rumuutta mm. runsaan niittojätteen visuaalisen ja hajullisen kuvottavuuden kautta jne.

Palaan näihin kritiikkeihin tarkemmin omissa osissaan, missä tulen valitsemaan kritiikkikohteista ottamiani valokuvia havainnollistamaan tilanteita "ennen" ja "jälkeen" ko. niittotoimien. 

Tämä "ennen ja jälkeen" -tarkastelu onkin mahdollistunut tänä kasvukautena hyvin osuvasti kohdilleen, koska minulla on ollut käynnissä ns. time lapse -kuvasarjojen ottamiseen perehtynyt valokuvausprojekti, missä useista samoista kohteista olen ottanut viikoittain saman kuvakulman otoksia vuodenaikaseurannaksi. Kohteet ovat olleet sekä Hämeenlinnassa että Espoossa ja niiden parissa olen siis joutunut kohtaamaan tuota rumuutta tuottavaa yliniittoasennetta.

Palaan ehkä vasta elokuun lopulla näihin kritiikkitarkasteluihin, koska olen päättänyt seurailla ko. niittoalueilla kasvutilanteiden jatkokehityksiä vielä muutamia viikkoja lisätietojen kartoittamiseksi ja jopa mahdollisten lisäniittotapahtumien havaitsemiseksi... Hyvistä / esimerkillisistä niitty- ja niittyhoitokohteistakin tulee sitten ajallaan asiaa...

Tässä osassa alla on siis niittykasvillisuutta Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välimaastossa sellaisilta kohteilta, joille niittoa ei ole ollut ulottumassa. Esiteltävä kasviestetiikka sisältää etenkin tyypillisten niittylajien kukintaa tänä keskikesän ajankohtana, mutta osaksi myös joidenkin lajien kukinnan jälkeisiä tilanteita. 

Osoitan täten taas myös sitä, kuinka kukinnan ohella muunkinlaiset kasvuvaiheet eri lajeilla voivat olla osa oleellista estetiikkakokemusta ympäristössä eikä kyse ole siksi ollenkaan "kuihtumishaitasta", vaan kauneutta lisäävästä monimuotoisuudesta. 

Lisäksi tämä kuvasarjani näyttää, kuinka luontaisesta niittylajistosta voidaan löytää inspiraatiota myös puutarhojen ja puistojen istutettaviin perennasommitelmiin >> Siksikin on tärkeää säilyttää taajamissa mahdollisimman paljon ja monipuolisesti niittykasvillisuutta läpi kasvukauden!

Alla on 17 kpl. ottamiani valokuvia tämän heinäkuun reilulta kolmelta ensimmäiseltä viikolta, missä havaitaan myös vallinneiden Etelä-Suomen säiden luonnetta aika hyvin - Aurinkoiset säät keskittyivät lyhyesti alkuun, mutta sittemmin runsaspilvisyys on ollut taas vallitsevaa edeltäneen kesäkuun tapaan.


Niittykasviestetiikkaa Espoossa heinäkuussa 2015 >>
















Niittykasveja kuvattuna perjantaina 17.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Karhunputken (Angelica sylvestris) kukintaa myöhäisillan usvassa. Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Keskikesän profiilikkaimpia ruohovartisia kasveja on tämä laji sen kasvutavan ollessa muusta kasvillisuudesta korkeammalle kurottuvaa veistoksellisuutta > Kuin lentoon lähdössä olevia Enkeleitä, viitaten tieteelliseen nimeen.
















Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Maitohorsman (Chamerion angustifolium) kukintaa ja taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Keskikesällä pikantimpaa kukkaväriä ei taida luonnossa juuri olla, kun tämä laji tuottaa sitä myös erittäin runsaina massoina.
















Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ja mesiangervon (Filipendula ulmaria) kukintaa sekä edessä viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) siirtymässä hedelmävaiheeseen. Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Tässä on erityisen hieno esimerkki kolmen eri lajin tuottamasta kolmiväriharmoniasta, jossa kirkkaat kukkavärit kontrastoivat pastellisen tumman ja hapsukkaan heinän kanssa > Tästä tuleekin maisema-arkkitehtonisessa katsannossa mieleen Piet Oudolfin perennoja ja heiniä sekoittava kasvisuunnittelutyyli.
















Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Edessä on rohtovirmajuuren (Valeriana officinalis) ja taustalla maitohorsman (Chamerion angustifolium) kukintaa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Kaksivärisommitelmana tässä havaitaan hauska lähiväriharmonia, missä ensin mainitulla lajilla valkoisessa sävyssä on myös tilkka pinkkiä. Se on myös voimakastuoksuinen, joka niittylajistoakin tarkastellessa on oleellinen ominaisuus ihasteltavaksi.
















Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Etualalla kukkivana on mm. kannusruohoa (Linaria vulgaris) ja siankärsämöä (Achillea millefolium). Taaempana kukassa on rohtovirmajuurta (Valeriana officinalis) ja karhunputki (Angelica sylvestris). Taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Keltaisen ja valkoisen väriyhdistelmä on keskikesällä aika harvinainen tilanne luonnossamme, mutta paikoin sekin voi olla näin näyttävää.
















Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Vasemmalla on kukkivaa hiirenvirnaa (Vicia cracca), keskemmällä hedelmävaiheista koiranputkea (Anthriscus sylvestris), edustallaan kukkivaa siankärsämöä (Achillea millefolium) sekä oikealla karhunputki (Angelica sylvestris). Taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Välillä niittykasvitkin voivat olla näin minimalistisen tyylikkäästi ryhmittyneitä luonnostaan kuin taiteellisessa kukkakimpussa.
















Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Sekasommitelmana kukkivaa karhunputkea (Angelica sylvestris) ja matalampaa siankärsämöä (Achillea millefolium). Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Lähes sama kukintaväri kahdella eri lajilla ei estä runsaan dynaamista keskinäistä kasvustoluonnetta, kun kukkarakenne ja -koko ovat niillä sopivan erilaisia.
















Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Edustalla vasemmalla on isorölliä (Agrostis gigantea), alareunassa nokkosta (Urtica dioica) ja oikealla kukkivaa mesiangervoa (Filipendula ulmaria). Seassa vähän kukkivina on maitohorsmaa (Chamerion angustifolium) ja ranta-alpia (Lysimachia vulgaris). Taustalla keskellä on kukkivaa jättibalsamia (Impatiens glandulifera). Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Useita lajeja samassa kasvustossa on myös tyypillinen tilanne Suomen luonnossa, mutta kuvan tapaan lajien määrien osuudet osuvat silti usein yhteen harmoniseksi massaksi.
















Niittykasveja kuvattuna maanantaina 20.7.2015 Espoon Leppävaarassa vanhan Turuntien varrella: Kukkivaa rohtovirmajuurta (Valeriana officinalis) ja kukintansa lopettanutta vuohenputkea (Aegopodium podagraria) vyöhykkeellisesti. Kuvauskohta on vanhan Turuntien eteläpuolinen kevyenliikenteen väylä - Kahden eri lajin eriaikaiset kukintatilanteet luovat myös keskenään dynaamisen herkullista kontrastia, kuten tässä tavallaan valöörieroina.
















Niittykasveja kuvattuna sunnuntaina 12.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Ojassa kukkivaa mesiangervoa (Filipendula ulmaria) aidannemaisesti ja taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien varrelta pohjoiseen mormonitemppelin itäpuolelle johtavalta polulta - Monien valkokukintaisina miellettyjen lajien kukkavärit eivät aina olekaan puhtaan valkoisia; esim. tietyt pilvitilanteet illalla korostavat sitä poikkeamaa kuvan tapaan.
















Niittykasveja kuvattuna sunnuntaina 12.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Kukinnan lopulla olevaa vuohenputkea (Aegopodium podagraria) ja seastaan korkeammalle nousseita pelto-ohdakkeita (Cirsium arvense) kukintansa alussa. Taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Kasvutapaerot kahden eri lajin kesken ovat tyypillistä sommittelumateriaalia puutarhojen perennaistutuksissa, mutta osaapa luonto itsekin tuottaa näinkin hienosti sellaista parikauneutta.
















Niittykasveja kuvattuna sunnuntaina 12.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) ja vasemmalta lukien kukkivina rohtovirmajuurta (Valeriana officinalis), maitohorsmaa (Chamerion angustifolium) ja huopaohdaketta (Cirsium helenioides). Alareunassa on kukinnan lopulla olevaa vuohenputkea (Aegopodium podagraria) ja taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on vanhan Turuntien pohjoispuolinen kevyenliikenteen väylä - Vähäisinä määrinä esiintyessään montakin eri lajia samassa kasvustossa tuottaa keskinäistä muotojen ja värien harmoniaa tyylikkäästi kuin hyvin suunniteltu mosaiikki.
















Niittykasveja kuvattuna keskiviikkona 8.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Edustalla on kukinnan lopettanutta koiranputkea (Anthriscus sylvestris) ja seastaan nousevia pelto-ohdakkeita (Cirsium arvense). Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Kukintavaiheiden ja kasvutapojen erot kahden eri lajin välillä ovat aina inspiraatio dynaamisiin eri lajien välisiin sommitelmiin, kuten kaksi kuvaa ylemmässäkin otoksessa on esillä hieman eri tavalla. Kuva tähdentää myös ruskeiden sävyjen oleellista kauneuspotentiaalia.
















Niittykasveja kuvattuna keskiviikkona 8.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Edustalla on kukinnan lopulla olevaa vuohenputkea (Aegopodium podagraria) ja kukinnan jo lopettanutta koiranputkea (Antriscus sylvestris). Taaempana on kukinnan melkein lopettanutta lupiinia (Lupinus polyphyllus) ja taustalla aidannemaisesti kukkivaa mesiangervoa (Filipendula ulmaria). Taaimmaisena on ohrapeltoa. Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Monilajisuudesta huolimatta kohteessa on esillä hieno kolmiväriharmonia sinisten ja ruskeiden taustoittaessa pikantimpaa valkoista.
















Niittykasveja kuvattuna keskiviikkona 8.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Edustalla on kukkivaa hiirenvirnaa (Vicia cracca) ja takanaan kukinnan lopettanutta koiranputkea (Antriscus sylvestris). Taustalla on runsaasti nurmilauhaa (Deschampsia cespitosa). Taaimmaisena on ohrapeltoa. Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Kukka- ja kuihtumisvärikontrastin joukkoon sopii erinomaisesti hento- ja ruskeasävyinen heinikko, joka on inspiraatio myös puistojen ja puutarhojen istutuksiin em. Piet Oudolfin kasvisuunnittelun tapaan.
















Niittykasveja kuvattuna torstaina 2.7.2015 Espoossa Karakallion ja Leppävaaran välisellä peltoalueella: Kukkivaa viitakastikkaa (Calamagrostis canescens) ojan varrella. Taustalla on ohrapeltoa. Kuvauskohta on peltoalueen kuntoradalla - Heinilläkin voi olla tyypillisemmistä vihreistä ja ruskeista poikkeavia sävyjä, kuten tässä näinkin hieno violettiin vivahtava tummuus kukkimisvaiheisissa röyhyissään.
















Niittykasveja kuvattuna torstaina 2.7.2015 Espoon Leppäsillassa: Kukinnan loppuvaiheessa olevaa lupiinia (Lupinus polyphyllus). Heinälajina on pääasiassa timotei (Phleum pratense). Kuvauskohta on vanhan Turuntien varrelta pohjoiseen mormonitemppelin itäpuolelle johtavalta polulta - Etelä-Suomen kesäkuuta ja etenkin Juhannuksen tienoota ovat koristaneet tyypillisesti jo vuosikymmenien ajan lupiinien kukat; tässä edellisvuosien etuaikaisista kasvukausista poiketen ko. lajin kukinta pitkittyi vielä selvästi heinäkuullekin. Kuvaan sattui muuten hauskasti tuo hyönteinenkin.

Ilmastonmuutosalarmismi ja kasvihuoneilmiö tieteeseen ujutettuina taikauskoina ja poliittisina alistamis- ja aivopesutyökaluina

Blogikirjoitteluviivettä on ollut edelleen, mutta nyt tässä kajahtaa ilmoille käänteen tekevä kriittinen kirjoitus ilmastonmuutosalarmismia ja itse asiassa Maapallon koko kasvihuoneilmiötä totuutena pitävää uskontoa ja varsinkin ko. "ilmiön" voimistumisesta varoittavaa agendaa vastaan!

Monet blogini lukijat jo tietävätkin, että vuosien saatossa minulla on ollut aiheesta jo ennestään monta kriittistä kirjoitusta ja tutkintaa, mutta nyt olen saavuttanut ko. kritiikissäni uuden tason, joka on itse asiassa aivan viime päivien ja tämän lauantain 18.7. aikaisen viime hetken intensiivisen tutkimisen tulosta.

Tilanne alkoi kehittymään, kun havaitsin Forecan sivustolla Aleksi Jokelan tekemän kirjoituksen > Ilmakehän lämpö on piiloutunut merenpinnan alle | Sään takaa. Se on tyypillistä ilmastonmuutosalarmismia puolustelevaa propagandaa spekulatiivisuudessaan ja epätarkkuudessaan, kun se antaa siinä ymmärtää sen muka liittyvän ihmisen aiheuttamaan hiilidioksidin lisääntymiseen ja sen muka aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen.

Sitten hoksasin laittaa sen vertailuun mm. näiden ilmastonmuutosalarmismia ja jopa yleensä länsimaiden tieteen tilaa kyseenalaistavien aineistojen kanssa: New Paradigm for Mankind: 1900 and the Death of Science | LaRouchePAC ja Kasvihuoneilmiö ilman seiniä ja kattoa.

Tuo kolmikko on jo hyvin merkittävä vertailussa ilmastonmuutosalarmismia kyseenalaistavan tiedon kanssa. Toki jo tuossa Aleksi Jokelan jutun lukijakommenteissakin on myös aika hyvin kyseenalaistavaa aineistoa paikoitellen.

Nyt kuitenkin tarjoan teille laajennettuna vertailuna hyvin opettavaisen tietopaketin ilmastonmuutosalarmismista ja siihen liittyvästä poliittisesta keinottelusta osana länsieliitin maailmanhallitustavoitetta ja väestöjen alistamista uuteen barbaariseen ja neofeodaaliseen keskiaikaan.

Vertailun ja tietopaketin johtopäätös on kovan työn (aivopesun purkamisen) takana, mutta se paljastaa mm. tässä esitetyllä tavalla sen, kuinka länsimaissa tiede on kaapattu virallisella tasolla länsieliitin intressien palveluun ja sitä vääristellään, yksinkertaistetaan ja valehdellen muokataan vastaamaan väestöjen aivopesutavoitteita ja eliitin asiamiesten työohjelman vaatimuksia-raameja.

Yhdeksi helpottavaksi tarkastelupisteeksi voidaan aluksi ottaa koko paketin ymmärtämiseksi vaikkapa tuosta Kari K. Arvolan jutusta (Kasvihuoneilmiö ilman seiniä ja kattoa) tämä oleellinen lainaus: "Myös Ilmatieteen laitoksen oppimateriaalin kirjoittajalle näyttää olevan epäselvää, että ilman, maan ja veden lämpö on kineettistä energiaa, ei molekyylien, ei myöskään ns. kasvihuonekaasujen molekyylien säteilyä.".

Olen siis nyt viimein tänään lauantaina 18.7.2015 tarkkaan lukenut Kari Arvolan blogista kaikki ilmastonmuutosalarmismin ja koko kasvihuoneilmiön kyseenalaistamista koskevat kirjoitukset, joita on vuodesta 2013 alkaen aika monta - Täytyy sanoa, että tämä kyseenalaistuspaketti on kaikkein pätevin ja vakuuttavin, jonka olen koko 7-vuotisen aktivistiaikani parissa aiheesta kohdannut!

Harmi, että vasta nyt havahduin sen kunnolla läpikahlaamiseen, mutta ilmeisesti aikaisemmin ei vain ollut sille vielä aika muilta kiireiltä, opetteluilta jne...

Joka tapauksessa tämä intensiivinen lukuhetki vihdoin taitaa merkitä sitä, että olen nyt tänään lauantaina 18.7.2015 käynyt 7 vuotta kestäneen ns. parantumisprosessini kokonaan läpi! > Se tarkoittaa sitä, että itse asiassa ennen vuotta 2008 eli ennen aktivistiaikaani olin minäkin ns. ilmastonmuutosuskovainen ja -alarmisti. Eli siis rehellisesti sanottuna olin aivan aivopesty hihhuli, mutta vähitellen vuodesta 2008 lähtien muun yhteiskunnallispoliittisen aktivismin ja maailman uudelleen opettelun mukana olen oppinut havaitsemaan ilmastonmuutosagendankin petoksellisuuden ja valheellisuuden - Nyt se prosessi on siis saavuttanut yhden pääteaseman.

Aluksi keskityin siinä ko. petoksen poliittisiin ja yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja niiden esille purkamiseen osana länsieliitin intressipakkomielteitä, mitkä olikin varsin helppoa poimia esille opittuani transatlanttisen ekonomian ja geopolitiikan historiaa ja niiden nykyistä tilaa ja luonnetta. Itse kritiikin kohteen olemukseen ja sen tieteellisen perustan piirteisiin tutustuin kuitenkin asteittain ja vielä lopullista / kunnollista kantaani viivytellen. Huolimatta siitä, että omasin jo ennen aktivistiaikaanikin paljon meteorologista tietoutta.

Nyt tämä Kari Arvolan tietopaketti on viimein tuonut viimeisen puuttuneen tieteellisen palapelin osan ymmärrykseeni ja varmistuksen, jonka perusteella voin nyt todeta pätevyyteeni muodostuneen riittäväksi osoittamaan ja tuomitsemaan ihan tieteen perusteellakin ilmastonmuutosagendan kokonaan huuhaaksi ja missä se on siis pelkästään valhe eliitin poliittisena alistamis-, aivopesu- ja tuhoamistyökaluna!

Sen seuraus on tietenkin se, että voin nyt kohdistaa voimakasta kritiikkiä kaikkia niitä tahoja kohtaan, jotka vähänkin pitävät ilmastonmuutosagendaa "totena" / käyttävät sitä poliittisten intressien ajamiseen tai muokkaamiseen. Esim. olisi Itsenäisyyspuolueelta suuri virhe käyttää uudestaan seuraavia vaaleja ajatellen heidän edelliskerroilla näkynyttä jopa panikoivaa ilmastonmuutosalarmismiaan > Jos niin käy, niin hylkään ko. puolueen varteen otettavana vaihtoehtona vaaleissa ja epäilen vahvasti sen olevan valeoppositiollinen.

Tämä koko prosessi on paljastanut myös ihmisyydestä valitettavia oleellisia asioita, mitkä ovat tietenkin vaikeuttaneet myös minun ajattelua ja opiskelua > Ihminen näyttää olevan taipuvainen hyvin herkästi sekä taikauskoisuuteen että auktoriteettiuskoisuuteen, jos vain asiat esitetään näennäisen "pätevinä" ja kohdeyleisö ei äkkää / halua kyseenalaistaa sitä ehdollistettua "pätevyyttä".

Eikä siinä sittenkään ole tapahtunut kovinkaan oleellista muutosta nykyaikana mm. verrattuna juuri keskiaikaan.

Nykyajassakin nimittäin erittäin valitettava asia on juuri se, kuinka ns. luotettavina ja pätevän tiedon lähteinä yleisessä ajattelussa pidettyihin instituutioihin (valtamedia, korkeakoulut, tutkimuslaitokset jne.) on länsimaissa saatu ujutettua hyvin vakavaa ja perinpohjaista taikauskoa-propagandaa! >> Pahimmin saastuneet "tieteenhaarat" siinä ovat olleet juurikin sekä talous"tiede" että ilmasto"tiede". Se ei ole sattumaa siksikään, koska molemmat on kytketty länsieliitin ja heidän maailmanhallituspyrkimyksen keskeisiin väestönkontrollimekanismeihin.

Länsimainenkin yhteiskunta on siksi vaarallinen alusta olla valveutumaton ja välinpitämätön tai väärällä tavalla oppinut, koska ensinnäkin länsieliitillä on vuosisataiseen perinteeseen perustuvaa tietoa ihmismassojen hallinnasta ja alistamisesta juuri siten, että he käyttävät hyväksi ihmisten herkkyyttä taikauskoon ja auktoriteettitarpeeseen mm. juuri pukemalla "tietoa" ns. pätevään ulkoasuun harhautukseksi > Siksi nykyaikana uskovaisuus ilmastonmuutoksen uhkaan muka yhteisöstä nousevana vikana on oikeastaan samaa kuin oli keskiaikaisen luostarimunkin usko muka noitiin Jumalaa vastaan yhteisöstä nousseena pahuutena.

Massoilla on puolestaan taipumusta äärivaikeasti opetella moisista hyväksikäytöistä ja aivopesuista pois, koska nyky-yhteisöjenkin joukkopsykologiaan kuuluu siinä mm. koko joukko hyvin vaikeasti valveutumista estäviä ryhmäsidonnaisia ja ryhmäpsykologisia ominaisuuksia, missä siis mm. auktoriteettitarve on yksi ja yhteisön kanssa samaan populaariajatteluun uskominen toinen > ns. yhteinen valhe / harha totuutena.

Monille voi myös olla psyyken terveyden kannalta hyvin vaikeaa kyseenalaistaa yhtäkkiä koko siihen mennessä oppimansa maailmankuva. Mieluummin lähdetään siksi torjunnan, projisoinnin ja kyseenalaistavan viestin tuojasta syntipukkia luovan ajattelun tielle. Samaa psyyken mekanismia aiheuttaa se versio, missä yksilö on kokenut ko. ilmastonmuutosalarmismin vuosikausia vakavana maailmanparannusprojektina, mutta ei kykene hyväksymään sen olleenkin oikeasti vain eliitin pelinappulana olevaa harhaa ja pahasti kieroon mennyttä hyväuskoisuutta.

Jos mielii näistä länsimaiden harhoista ja pakkomielteistä eroon, niin myös yhteisön sosiaalisen ja ryhmäpsykologisen konstruktion kyseenalaistaminen on kuitenkin samalla väistämätöntä, ja voi esim. aiheuttaa kyseenalaistajaa kohtaan konflikteja ja jännitteitä sekä sosiaalista eristämistä ja manipuloimista em. psyyken mekanismeistakin johtuen.

Lisäksi yhteiseen valheeseen kuvatuilla tavoilla sokeasti ja pakkomielteisesti uskominen voi paljon todennäköisemmin viedä koko yhteisön turmioon kuin on alunperinkään ollut valhetta kantavissa uskomuksissa sisältönä!

Tästä on vakavia historiallisia varoitusesimerkkejä, joista muistuu mieleeni eräs Etelä-Amerikassa vuosisatoja sitten elänyt intiaaniheimo; tästä oli useita vuosia sitten tv-dokumentti, mutta en nyt muista heimon nimeä (ei kuitenkaan tainnut olla asteekit) >> Tilanne heidän yhteisössään oli kuitenkin muistini mukaan se, että he elivät vuoristossa muista erittäin eristynyttä elämää yltäkylläisesti ja edistyksellisesti, mutta heillä oli ihmisuhraamisen kultti sitä varten, että sen avulla tyynnyteltiin "jumalia" aiheuttamasta mm. ulkopuolisia uhkia (toisen heimon hyökkäystä).

Jostain syystä ilman todellista tilannetta ulkopuolisen uhkan kokeminen ko. yhteisössä voimistui ja saavutti itseään ruokkivan vainoharhan kierteen. Heimo kuvitteli silti koko ajan, että ko. uhka vähenee, jos ihmisuhraamista voimistetaan ja nopeutetaan. Lopulta heidän harhoissaan ihmisuhraaminen riistäytyi käsistä äärimmäisenä kehäpäätelmäansana, ja siitä tuli sisältä päin yhteisön tuhonnut kuoleman aalto - Yhteisöä kohdannut uhka olikin lopulta kokonaan sisäinen asia vastoin uskomuksiaan eli yhteisön omassa kollektiivisessa ajattelussa toteutunut perikato.

Niinpä heimo kuoli ja katosi aivan toisella tavalla kuin he olivat koko ajan itse pelänneet.

Tämänlainen skenaario on syytä pitää nyt varoituksena mielessä, kun olemme nyt alisteisia lännessä kaikenlaiselle manipulaatiolle ja infosodalle!....


Lopuksi listaan linkkeinä Kari Arvolan ko. blogista muutamia keskeisiä ilmastonmuutosta ja kasvihuoneilmiötä kyseenalaistavia kirjoituksia lähdeaineistoksi >>

Ilmakehän lämpöfysiikkaa II

Ilmakehän lämpöfysiikan perusteita

Häntä heiluttaa koiraa? Ei sentään.

Henryn laki

Välipuhe hiilidioksidin säteilystä

Kasvihuoneilmiöstä ilmakehäefektiin

Kasvihuone ilman kaasuja

Kasvihuoneilmiö, jota ei ole.

Aktivismini muutos ja länsimaiden kriisin eskaloituminen - Facebook-luonnostelusta takaisin analyyttisemmäksi blogikirjoittajaksi

Blogini on ollut yhä varsin hiljainen, kun olen aikomuksistani poiketen pitkittänyt edelleen Facebookissa harjoittamaani intensiivistä yhteiskunnallispoliittista aktiviteettia. Minulla on ollut tämä vaihe menossa viime huhtikuun eduskuntavaaleistamme alkaen. Sillä on ollut tarkoituksena muiden Fb-postauksista ja -linkeistä tutkia ja itse ajatuksiani luonnostelemalla kerätä mahdollisimman runsaasti tietoa ja esianalysoida ymmärrystäni Suomen ja laajemmin länsimaiden vs. BRICS-maiden yhteiskunnallispoliittisesta ja geopoliittisesta tilanteesta.

Aikamme erittäin vakava ja sairas yhteiskuntailmapiiri länsimaissa ja Suomessa on tähän vienyt, kun olen halunnut siinä saada mahdollisimman konkreettisen ja relevantin kokonaiskuvan meneillään olevista rappio- ja tuhoprosesseista sekä mahdollisuuksista pysäyttää ne ja saada aikaan jotain parantavaa >> Elämme hyvin kriittisiä ja jopa kaikkeen oleellisen vaarallisesti vaikuttavia historiallisia hetkiä! - Tämä kansainvälisen kriisin uusi eskalaatiovaihe on ollut hyvin tärkeää ruotia sisällöiltään paljaaksi ja toiminnoiltaan selväksi.

Nyt olen tehnyt kuitenkin seuraavanlaisia päätöksiä - Katson nyt viimeinkin tuon tiedonkeruun-esianalysoinnin päättyneeksi ja siksi vähennän Facebook-aktiviteettiani tästä lähtien paljon; suorastaan haluan toistaiseksi lopettaa sillä foorumilla aktiviteetin lähes kokonaan kaikkineen ja sen myötä pääsen vapauttamaan energiaani muuhun toimintaan, mikä onkin ollut tarpeellista monessakin mielessä. Yksi osa vapautuneista resursseista tulee kohdistumaan blogini uudelleen aktivoinnin pariin.

Tuosta yhteiskunnallispoliittisen ja geopoliittisen tilanteen Facebook-tutkinnastani voin yleisluonnehdintana todeta tässä seuraavaa >> Pääkohteet ja -asiat ovat siinä olleet mm.:

-- Kreikan ja EU:n velkakriisin jatkuva eskaloituminen ja sen sisältönä hyvinvointivaltioperiaatteita koko länsimaiden katsannossa tuhoava neofeodaalistava plutokratia- ja taloussotapahuus länsieliitin valtapyrkimyksissä.

-- Suomen eduskuntavaalien tyrmistyttävän huono vaalitulos, jossa hallitusneuvotteluiden kautta hallituksen kokoonpanoksi toteutui pahin mahdollinen länsi-imperialismin ja pankkiiridiktatuurin palvelemiseen muodostettu Suomen oma "troikka" - Keskusta-Kokoomus-Perussuomalaiset.

-- Suomessa ja muissakin Venäjän Euroopan puoleisissa naapurivaltioissa lietsottu Putin- ja russofobia sekä sen myötä eskaloitunut sodanlietsonnan ja harhaisen ideologia- ja joukkoliikeajattelun nousu länsieliitin "hajota ja hallitse" -metodien käyttövoimaksi.

-- Ilmastonmuutosalarmismin käyttäminen edelleen mm. paavi Franciscuksen julistusten kautta länsieliitin imperialististen ja taloususkonnollisten intressien läpiajamiseen ko. maailmanhallitustaan ja neofeodaalista epäyhteiskuntaansa varten.

-- Suomen ja länsimaiden sosiaalispsykologisen konstruktion tilan kartoittaminen, jossa analyysiosia ovat eliitin terrorin ja ylimielisyyden luonne ja eskalaatio sekä ns. alammaisten / rahvaan traumat, valveutumattomuus, välinpitämättömyys ja aivopesu osallisina kuvatuissa yhteiskuntarappion prosesseissa.

-- Ylipäätään länsieliitin maailmanhallitusprojektin tämän hetken tilan ja prosessin luonne ja suuntaviivat tulevaisuuteen sekä etenkin BRICS-maista ja länsimaiden NWO:n vastaisilta aktivisteilta moiselle tulevan vastavoiman ja parannusvaihtoehtojen tila.

Tämä kolmen-neljän kuukauden intensiivinen tutkintavaihe on nyt luonut minulle entistä parempaa kokonaiskuvaa siitä, mikä on länsimaisen yhteiskunnan ja Suomen tulevaisuus ja kohtalo toistaiseksi vääjäämättömällä tavalla... 

Valitettavasti ihmisarvoisten, yhteishyvällisten, edistyksellisten, moraalisten ja sanalla sanoen "parempaa huomista" luovien voimien kannalta se tilanne on siis erittäin huono ja uhkaava - Voidaan jopa sanoa, että parhaillaan meneillään oleva Kreikan / EU:n velkakriisieskalaatio symboloi sitä keskeisesti ja yleisesti juuri nyt länsieliitin terroriin ja harhaisiin pakkomielteisiin alistumisen piirteillään, kun sille oikeastaan ainoana kunnollisesti virallisena vastavoimana esiintynyt Kreikan Syriza-puolue ja pääministeri Alexis Tsipras ovat taipumassa kohtalokkaan petoksellisesti EU-eliitin (Lontoon Cityn ja Wall Streetin) hulluihin vaatimuksiin... Ja silti koko EU-projektia luonnehtii omaan mahdottomuuteensa tukehtuva pakkomielle ja ihmisyyden vastaisuus! >> LaRouche PAC: Finally Wake Up!

Tämän tilanteen valkeneminen toki kauhistuttaa, masentaa ja lannistaa, mutta jatkossa pyrin mm. noista em. aihepiireistä ja kuvatun Facebook-tutkimiseni pohjalta tuottamaan tänne blogiin yhteiskunnallispoliittisia analyysejä ja kriittisiä pamfletteja / koosteita. En aseta niille kirjoitusaikatauluja, koska kiire / hätä on poistunut nyt myös siksi, kun kohtalo tulee etenemään kaikesta huolimatta omaan valitettavaan tahtiinsa ja omiin "loogisiin" päätepisteisiinsä (Mitä ne sitten ovatkin...) - Kyllä, olen tullut tänä kesänä selvästi aikaisempaa pessimistisemmäksi, mutta jälkipolville on silti tehtävä vakaata dokumentointia.

Blogikirjoitteluni jatkosta mainitsen vielä lopuksi seuraavaa >> Kasvi- ja luontoaiheiden pariin minulla on tänäkin kasvukautena ilmestynyt kritiikin kohteita, joissa yksi keskeinen aihepiiri on niittyjen ja kadunvarsien niittohoito ja niissä virheet / huonot tavat. Tulen tekemään niistä ehkä jopa eri osiin jaettuja kritiikkejä ottamieni valokuvien kera. Kritiikin kohteet ovat Espoossa ja Hämeenlinnassa, mutta ko. kritiikki on samalla myös yleisesti suomalaista puisto- / luontokulttuuria ruotivaa sekä em. yhteiskunnallispoliittiseen tilanteeseen yhdistävää. 

Itse asiassa minulla olisi puistohoidon ja -suunnittelun kritiikkiaiheita muitakin jopa viime vuodelta saakka rästissä raportoitavaksi, mutta toki pyrin tekemään myös sellaisia kasvi- ja kuvakirjoituksia, missä korostuu hienosti tehdyt puistoesimerkit ja ylipäätään kasviestetiikan parhaimmat piirteet maisema-arkkitehtuurissa ja luonnossa.

Sääraporttieni muodonmuutos kuvalliseen esitystapaan on edelleen myös työn alla ja tässä heinäkuussa palaan tekemään myös keskeytyksissä olleen "Viikon kasvivalokuva" -sarjani osia....

Näillä uudistuksilla siis eteen päin, joten tervetuloa uudestaan nauttimaan paremmasta bloggaustahdistani maailmantilanteesta huolimatta! Tai juuri siksi...