Ruska-analyysiä Etelä-Suomen ruskan loppuvaiheista ja sääennustetta kuun vaihteeseen - Ruska päättymässä normaalisti yöpakkasten ja leudon sään vaihdellessa

On aika tarkastella Etelä-Suomen ruskan loppuvaiheita, mitkä ovat edenneet viime tarkastelun (Etelä-Suomen ruskatilanne ja sen kehitys viikolla 41 / 2015 - Ruskan huipennus tässä viikonvaihteessa; ensi viikon yöpakkasten takia ruska vaisuuntuu ja alkaa jäädä kesken) jälkeen hyvin nopeasti etenkin tällä viikolla 43 ja saavuttaneet siten aikaisemmin selvästi myöhässä olleen ruskakehityksen sijaan tämän ajankohdan melko normaalin lehtien varistumisasteen. 

Eli tämän hetken yleisluonnehdintana voidaan ensiksi todeta, että suurin osa etenkin luonnonvaraisista puista on jo melkein ja osittain kokonaankin paljaita. Puistoissa ja puutarhoissa sen sijaan on yhä paikoin hyvinkin lehteviä puita ja pensaita sekä yllättävänkin kirkasta ruskaa edelleen. 

Loppuun sijoitan myös säätarkastelua ennusteen kera - Onko talvi tai ainakin ensilumi jo kohtapuoliin tulossa jossain muodossa visiitille Etelä-Suomeen?... Ja miten tuleva sää vaikuttaa ruskan viimeisiin vaiheisiin?...

Viime ruskatarkastelussa oli siis meneillään mm. silloin odotettavissa olleiden viikon 41 aikaisten yöpakkasten tuleva vaikutus. Siinä tapahtuikin etenkin kovimmilla pakkasalueilla tyypillisiä lehtipaleltumia ja -varistumisia, joita olen selostanut tuossa viime tarkastelussa; ei niistä siis sen enempää.

Tuon yöpakkasjakson jälkeen viime viikolla 42 ja varsinkin tällä päättymässä olevalla viikolla 43 ajankohtaan nähden tavanomaista leudompi sää on ollut vallitsevampaa; viime vuorokausina ei edes yöpakkasia ole ollut yleisesti, vaan läpi vuorokausien yötä-päivää lämpötilat ovat olleet ajoittain jopa +10 asteen molemmin puolin. Tällä viikolla on ollut myös hyvin tuulista torstaina sekä uudestaan tänään sunnuntaina.

Tällä on ollut ruskan kehittymiseen yleisesti seuraavanlaisia vaikutuksia >> Kun viikolla 41 hyvin kylmä sää hyydytti varsinaisten ruskavärien kehittymistä vihreisiin lehtiin, niin etenkin tämä päättyvä viikko on nopeuttanut vihreinä selvinneissä lehdissä varsinaisen ruskan muodostumista hyvinkin nopeasti huippuunsa > Ympärivuorokautinen hyvin leuto sää on mahdollistanut nesteiden virtaamisen lehdissä hyvin, jolloin jopa vain parissa päivässä on voinut havaita voimakasta värimuutosta kaikissa vielä vihreinä pysyneissä lehvästöissä, ja näin ruskaantumisen-varisemisen normaaliaikataulu on saavuttunut varsin hyvin loppumetreillään. Tuulinen sää tosin varisti tuona viime torstaina jo hyvin paljon lehtiä, mutta näyttävää väriloistoa on siitä huolimatta jäänyt yhä viime päivillekin.

Katsotaanpa seuraavaksi lajikohtaisesti, missä puissa ja pensaissa tämä myöhäinen ja tavallaan toinen ruskahuipentuma on ollut erityisen selvää ja siten ympäristöön vielä yllättävääkin väriloistoa aiheuttanutta iloittelua >>

Luonnonvaraisissa lajeissa eli maaseudun puustotarkastelussa näitä kirkkaita ruskavärejä on pystynyt tulemaan vielä niihin raitoihin (Salix caprea), joissa lehdet säilyivät ainakin osittain yöpakkasista ruskeentumatta. Pahimmilla pakkasalueilla raitojen lehdet menivät viikon 41 takia hyvinkin tummanruskeiksi ja ne ovat varisseet sittemmin pian pois. Haapojen (Populus tremula) viimeisen ruskavaiheen puut ovat myös vielä tehneet tällä viikolla melko kirkastakin ruskaa, ja niillä lehtipaleltumia on ollut vähemmän kuin raidoilla. Kaikki muut varhaisempien ruskavaiheiden haavat ovat kuitenkin jo olleet osaksi viime ja kokonaan tällä viikolla alastomia. Noiden viimeisten ruskahaapojen kanssa samassa tilanteessa ovat olleet myös viljellyt pylväshaavat (Populus tremula "Erecta").

Maaseudun lehtipuiden varistumisasteesta voidaan yleisesti todeta, että noita paikallisia raita- ja haaparuskavärejä lukuun ottamatta lehtipuusto on jo ajankohtaan nähden normaalipaljasta eli sanotaan noin 75 - 90% verran alastomiksi tulleita - Melkein kaikissa koivuissa (Betula sp.) ja lepissä (Alnus sp.) on enää vain harvakseltaan lehtiä ja monet puut ovat jo lähes - kokonaan paljaitakin. Vain yksittäiset koivut varsinkin rakennetuilla alueilla ovat tuottaneet vielä tälläkin viikolla runsaasti kirkasta ruskaa. 

Aikaisemmin loppukesällä-alkusyksyllä eniten ruostesieni-invaasiosta kärsineillä alueilla ja toisaalta elokuun kuivuudesta kallioisilla paikoilla kärsinyt lehtipuusto (koivut etenkin ensin mainittuun liittyen) on eniten alastonta.

Lisäksi on edelleen huomattavissa selvää ruskaantumisaikataulullista eroa sisämaan ja etelärannikon välillä, eli sisämaassa puusto on ollut jo selvästi varistuneempaa. Tämän huomaa vaikkapa verrattaessa Hämeenlinnan ja Helsingin kesken sekä luonnonvaraisten että viljeltyjen lajien ruskatilanteita.

Viljellyn ulkomaisen puuston ja pensaiston parissa puistoissa ja puutarhoissa sekä ns. jalojen lehtipuiden parissa erottuu vielä selvemmin ruskan aikaisemmin myöhässä ollut luonne tälläkin hetkellä huolimatta em. ruskan loppuvaiheiden nopeutumisesta - Siksi nimen omaan rakennetuilla alueilla on voitu nauttia normaalia pidempään kirkkaista ruskaväreistä. Viikon 41 yöpakkasista lähes lehtivaurioitta pystyi selviämään kovillakin pakkasalueilla useita viljeltyjä lajeja, joissa silloin vielä osaksi tai jopa kokonaankin vihreinä olleisiin lehvästöihin on nyt viimein viime ja varsinkin tällä päättyvällä viikolla pystynyt tulemaan erilailla kirkkaita ruskavärejä - Tämä toinen ruskahuipentuma on siis ollut väri-iloittelua yllättävästikin, mutta kokonaisuutena tuo viikon 41 yöpakkasvaihe kuitenkin jätti ruskavärit tavanomaista haaleammiksi ja kesken jääneemmiksi.

Katsotaanpa näitä toisen ruskahuipennuksen piirteitä lajikohtaisesti >>

Normaalisti lokakuun alkupuolella kirkasta ruskaa tekeviä lajeja ovat mm. metsävaahteroiden toisen ruskavaiheen puut ja jotkut ulkomaiset vaahterat ja pihlajat sekä kotipihlaja (Sorbus aucuparia), rusokirsikka (Prunus sargentii), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), tuohituomi (Prunus maackii), tuomipihlajat (Amelanchier sp.), katsura (Cercidiphyllum japonicum) ja monet koristepensaat, kuten tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), varhain - keskivarhain ruskaantuvat pensasangerevot (Spiraea sp.), orapihlajat (Crataegus sp.), aroniat (Aronia sp.), tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), tuomipihlajat (Amelanchier sp.), varhaiset kanukat (Cornus sp.) ja seppelvarvuista (Stephanandra incisa) varhaisimmat - Tähän listaan voidaan laskea myös samaan aikaan em. kanssa varistuva rusotuomi (Prunus virginiana "Schubert"), mutta sillä ei lajikevärisiin tummanpunaruskeisiin lehtiinsä tule lähes ollenkaan varsinaisia ruskavärejä.

Viikon 41 yöpakkasten tultua nämä em. lajit olivat siis vasta osittain ruskaantuneita, mutta pieneltä osin toisaalta jo kirkkaimmissa väreissäänkin

Nyttemmin tässä puu- ja pensasjoukossa kaikilla muilla paitsi katsuralla, osalla pensasangervoja ja kanukoita sekä hieman vähemmässä määrin tuohituomella (jotka kaikki varistuivat paljon jo noissa viikon 41 pakkasissa) on voitu nähdä tälle viikolle 43 tultaessa ruskahuipentumaa huolimatta tämän viikon torstain ja tämän sunnuntain voimakkaiden tuulten varistamisvaikutuksesta. Mm. aronioilla punaiset värit ovat olleet yllättävänkin kirkkaita vielä näin myöhäiseksi ilmaantumisekseen!

Tässä em. joukossa kotipihlajalla (Sorbus aucuparia) on ollut kirjavampaa poikkeusta muihin verrattuna >> Jo viikolla 41 ennen pakkasia melkein alastomia olivat ne lajin puut, joissa yhtäältä varsinaista ruskaa oli kehittynyt ensimmäisenä ja siinä osittain elokuun kuivuuden laukaisemana. Toisaalta nekin lajin puut olivat jo lähes alastomia, missä syyskuussa oli alkanut taas vahvaa ruostesieni-invaasion aiheuttamaa lehtiruskistumista. Noista viikon 41 yöpakkasista selvisi kuitenkin osa kotipihlajistakin sen verran osaksi vihreälehtisinä, että niillä pystyi tulemaan paikoin kelpo ruskahuipentumaa viikoilla 42 ja vielä tälläkin viikolla.

Pihlajista myöhäisimmin ruskaantuvaa ääripäätä edustaa ainakin suomenpihlaja (Sorbus hybrida), jolla on melkoisen pakkaskestävät lehdet, ja siksi sillä vasta tällä viikolla 43 on alkanut kehittymään selvemmin varsinaista ruskaa rehevillä kasvupaikoilla ja osa lehdistään on yhä vihreitäkin. Toisaalta myös tällä lajilla on ollut havaittavissa myös aikaisemmin ruskaantuneita ja jo lähes varisseita yksilöitä. Melkein samaan tyyliin myöhäinen, mutta paljon kirkas- ja kirjavaruskaisempi uusi ns. muotilaji on tuurenpihlaja (Sorbus "Dodong").

Tuossa em. joukossa on myös se poikkeus muihin nähden, että toisen ruskavaiheen metsävaahterat ehtivät varistua varsin paljon alastomiksi jo tuon viikon 41 yöpakkasvaiheen takia. Toisin osin vihreitäkin lehtiä silti säilyi ruskaantuviksi tähänkin hetkeen saakka. Siksi ne puut ovat toteuttaneet ruskahuipentumaansa varsin epätasaiseen tahtiin ja jakautuen pitkälle ajalle tässä lokakuun mittaan. 

Metsävaahteroiden kolmannen eli viimeisen ruskavaiheen puut sen sijaan ovat ilmentäneet keltaisella ja keltaruskean oranssilla ruskakehityksellään tällä viikolla 43 hyvin sitä, kuinka käytännössä kaikki muutkin viimeisenä kesäasussa pysyvät lajit ovat tehneet kunnolla ruskaansa vasta ihan viime päivinä - Kuitenkin hyvin nopeasti ja normaaliaikataulua saavuttaen.

Katsotaanpa tätä myöhäislehtevyyttä lajikohtaisesti >>

Jalojen lehtipuiden parissa tammi (Quercus robur), osa vuorijalavista (Ulmus glabra) varsinkin lajikkeineen "Camperdownii" (sateenvarjojalava) ja "Exoniensis" (kartiojalava) ovat tyypillisesti viimeisiä ruskaantujia - Niiden lehdet säilyivät etenkin tammien osalta hyvin viikon 41 yöpakkasista, jolloin niissä on viimein tällä viikolla 43 alkanut kehittymään ruskahuipennus, mikä jatkuu vielä osaksi tulevalle viikolle 44 saakka; pieni osa tammista on toisaalta aika varistuneita jo nyt, mutta ulkomaisten tammien piirissä on myöhäisempääkin ruskakehitystä. 

Etenkin nuo vuorijalavan lajikkeet kokivat kuitenkin niin paljon lehtipaleltumia varsinkin kovimpien pakkasten alueilla, jolloin niistä vain osa on pystynyt tuottamaan varsinaisia ruskavärejä viime päivinä. Sama koskee jossain määrin myös puistolehmuksia (Tilia X vulgaris), missä on ollut viime päivinä havaittavissa myös runsasta vajaaruskaisten lehtien runsasta varisemista eli ne puut ovat nopeasti tulossa lähipäivinä alastomiksi joka tapauksessa - Pieni osa lehmuksista tuli melkein alastomiksi jo viikon 41 yöpakkasten heti päätyttyä. Etelärannikon ja muiden vähimmillä pakkasilla säilyneiden alueiden puistolehmuksissa on pystynyt kehittymään myös varsin kirkkaitakin varsinaisia ruskavärejä eli keltaista.

Lehtikuusilla (Larix sp.) ruska on kehittynyt melko normaalisti tämän lokakuun mittaan - Niistä siperianlehtikuusi (Larix sibirica) oli jo viikon 41 yöpakkasten tullessa osittain ruskaantunut ja sillä pian sen viikon jälkeen eli viime viikolla koitti ruskahuipennus. Muut myöhäisemmät lehtikuuset ovat kehitelleet ruskahuipennustaan vasta tällä viikolla ja osalla se jää vielä kehittymään marraskuulle saakka. Ruostesienistä aikaisemmin loppukesällä-alkusyksyllä selvinneillä poppeleilla (Populus sp.) on ollut melko sama tilanne eli ruskaantumisen ja varisemisen aktiivinen vaihe on ollut vasta parin viime viikon aikana ja voi jatkua vielä ainakin ensi viikolla myöhäisimmillä lajeilla / lajikkeilla, kuten kanadanpoppelilla (Populus X canadensis "Regenerata").

Viljeltyjen puiden parissa myöhäisintä ruskaa tekevät tyypillisesti myös monet omenapuut (Malus cv.) sekä hedelmäpuina kasvatetut luumut ja kirsikat (Prunus cv.) - Osa niistä on jopa tälläkin hetkellä lähes kesäasussa viikon 41 yöpakkasista selvinneiltä osiltaan, mutta joissakin muissa on viime ja tällä viikolla päässyt etenemään varsinaiset ruskavärit.

Balkaninhevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum) ruskakehitys on ollut monijakoista myös - Ensinnäkin jotkut etenkin kitukasvuiset puut olivat jo elokuusta alkaen ruostesienien lehtivioittamina osaksi ruskealehvästöisiä. Sittemmin viikon 41 yöpakkasissa pahimmillaan lehtensä paleltuivat joissakin puissa tummanruskeiksi ja varisivat pian pois, toisella osalla ilmeni vain osittaista paleltumista ja kolmannella ei mainittavaa paleltumista lainkaan. Näillä molemmilla parhaiten pakkasselvinneillä on ollut viikon 41 jälkeen yhtäältä varhaisempaa varsinaista ruskaa ja toisaalta osalla on vielä parhaillaan melko vihreitäkin lehtiä jäljellä.

Hopeasalavalla (Salix alba "Sibirica") ei varsinaista ruskaväriä ole juuri havaittavissa koskaan, mutta sekin on siis puulaji, joka varistaa lehtensä myöhään - Sillä on vasta tällä viikolla 43 alkanut ilmenemään selvempää varisemista ja puut ovat vielä jatkossakin eli ainakin marraskuun alkuun saakka osittain lehteviä. Muut salavat ovat samankaltaisia varisemisen myöhäisyydessään, mutta niillä on keltaista ruskaa, mikä on alkanut viimein ilmaantumaan tällä viikolla.

Viimeisenä ruskaantuvista pensaista lehdiltään paleltumatta säilyneiltä osiltaan vasta tällä päättyvällä viikolla ruskaa ovat selvemmin alkaneet tekemään mm. monet pensasruusut (Rosa sp.), myöhäiset kanukat (Cornus sp.), norjanangervo (Spiraea "Grefsheim") ja jotkut muut myöhäiset pensasangervot, jasmikkeet (Philadelphus sp.), lumimarja (Symphoricarpos rivularis), pihasyreeni (Syringa vulgaris) sekä jotkut muut myöhäiset syreenit, kuusamat (Lonicera sp.), happomarjat (Berberis sp.), pensashanhikit (Dasiphora sp.), villaheisi (Viburnum lantana), taikinamarja (Ribes alpinum), kellokuusama (Kolkwitzia amabilis), pähkinäpensaista (Corylus avellana) myöhäiset yksilöt ja värilehtilajikkeensa sekä harvinaiset kerria (Kerria japonica) ja neillia (Neillia sinensis) - Monissa noissa lajeissa osa lehvästöistään on tälläkin hetkellä hyvin vihreitä ja lehtevyyttä on siksi niillä odotettavissa pitkälle marraskuulle saakka - Tähän joukkoon voidaan laskea myös kultasade (Laburnum alpinum), jolla on melko pakkasenkestävät lehdet, ja siksi sillä on säilynyt edelleen lähes kesäasuistakin lehvästöä.

Viikon 41 yöpakkasten aikaan viimeistään alastomiksi olivat tulleet jo varhaisimmin ruskaa tekevät puut ja sen viikon aikana lehdiltään pakkasarat puut, kuten punasaarni (Fraxinus pennsylvanica), lehtosaarni (Fraxinus excelsior), jalopähkinät (Juglans sp.), siipipähkinät (Pterocarya sp.), amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense), osa tuomista (Prunus padus) ja siis myös katsura sekä ensimmäisen ruskavaiheen metsävaahterat ja haavat.

Tietyistä aroista ja harvinaisista ulkomaisista lajeista voidaan sanoa samaa, koska niillä lehtensä paleltuivat / varisivat kokonaan viikon 41 yöpakkasissa mm. Helsingin Kaisanimen kasvitieteellisen puutarhan alueella, missä kireimmillään oli silloin -2 asteen minimilämpötiloja kahtena yönä > Tämä oli siis jo riittävää palelluttamaan / tyhjentämään silloin kaikki lehdet pois mm. lajeilla valkomulperi (Morus alba), nenäliinapuu (Davidia involucrata), valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), lakkipuu (Cladrastis kentukea), maakkia (Maackia amurensis), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera), sassafras (Sassafras albidum) ja trumpettipuut (Catalpa sp.) - Näillä varsinainen ruska ei edes ehtinyt kunnolla kehittymään tänä vuonna ennen ko. pakkasvaikutusta.

Köynnöksistä yleinen villiviini (Parthenocissus sp.) aloitti ruskaantumisensa jo tyypillisesti elo-syyskuun vaihteen tienoilta, mutta syyskuun lämpimyys hidasti punaisten väriensä muodostumista huomattavasti ja viikon 41 yöpakkasiin mennessä vain osalla niistä ehti kehittyä vajaata ruskahuipennusta - Ko. pakkasissa monilla lehtensä paleltuivat etenkin sisämaassa, ja näin ollen vain osa selvinneistä lehdistään on sittemmin tähän päivään saakka pystynyt tekemään vielä kirkkaita viimeisiä ruskavärejään.

Tässä siis on koottuna tämän hetken Etelä-Suomen ruskatilannetta, ja sen lopuksi voidaan arvioida tulevan sään perusteella ruskan päättymisen aikataulua. Seuraavaksi siis hieman sääkatsausta ja -ennustetta Etelä-Suomeen ensin sen pohjaksi >>

Suursäätilallisesti tuon viikon 41 kylmän vaiheen jälkeen matala- ja korkeapaineiden asetelma on pitänyt alkutalven kehityksen lähinnä vain Uralin seudulla ja niinpä esim. Lapissakin on ollut varsin leutoa ja lumetonta - Aikaisemmin lokakuussa Pohjois-Lappiin tullut ensilumikin suli pois - Tämän on aiheuttanut se, kun varsin pohjoista reittiä Atlantilta itään Jäämerelle siirtyneet matalapaineet ovat lähes jatkuvasti tuoneet leutoja ja tällä viikolla myös ajoittain vesisateisia ilmoja lännestä / lounaasta tähän päivään saakka. Toisaalta yleisesti manner-Eurooppaan pääsi tuon viikon 41 Fennoskandian-Länsi-Venäjän kylmyydestä sen verran kylmää sinnekin, että viimeisten parin viikon aikana siellä on syksy viimein alkanut ja korkeapaineisten vaiheiden aikana on alkanut esiintymään ensimmäisiä halloja ja yöpakkasiakin; Länsi-Euroopassa on ollut tosin ajoittain melko leutoa.

Jatkossa Fennoskandia saa taas kylmempää säätä, kun huomenna maanantaina ja tiistaina matalapaine siirtyy Suomen itäpuolelle, jonka perässä pohjois-luoteisvirtaus voimistuu Suomeen. Pian sen perään ensi viikon puolivälissä korkeapainetta vahvistuu n. Etelä-Suomen - Baltian tienoille - Tämä mahdollistaa alkuviikon tuulisen sään jälkeen poutasäässä taas ainakin muutaman asteen yöpakkasia selkeän sään tilanteissa eikä tiistaista alkaen päivälämpötilatkaan nouse enää kovin paljoa nollan yläpuolelle etenkään sisämaassa - ainoastaan pari-kolme astetta; silloin maa voi jo jäätyä hieman ympärivuorokautisesti sisämaassa. 

Näillä näkymin korkeapaine siirtynee kuitenkin sen verran Suomen kaakkoispuolelle ensi viikon lopulla, että Pohjois-Atlantin voimakas matalapainetoiminta alkanee palauttamaan hyvin leutoja etelän ja lännen välisiä virtauksia Fennoskandiaan. Näin ollen yöpakkaset poistuvat ja lämpötilat asettuvat yötä-päivää ajoittain jopa +5 ja +10 asteen välille ensi viikonlopusta alkaen; lounaassa voi olla hetkittäin mahdollista +10 asteen ylityksetkin. Leutous jatkuisi seuraavallakin viikolla muutaman päivän eli marraskuun alkuun, ja ehkä tilapäistä keskeytystä lukuun ottamatta siitä eteen päinkin... Tämä loppuarvio voi kuitenkin vielä muuttua kylmempäänkin suuntaan!

Tuollainen leuto virtaus tarkoittaa samalla tietenkin tähän aikaan vuodesta herkästi myös kosteaa ja siten utuisen - ajoittain sumuisenkin pilvistä säätä, vaikkei varsinaisia selviä sadealueita tulisikaan usein mukana. 

Joka tapauksessa näillä näkymin selvää tilannetta ensilumelle Etelä-Suomeen ei vielä ole näkyvissä eikä talvi etene kuin vasta hissun kissun - hetkittäin korkeintaan Lapissa ja vahvimmin vasta Länsi-Venäjällä Ural-painotteisesti; Uralillekin saakka saattaa silti eksyä vielä lähiaikoina hetkittäin suojasäätä sikäläisiin jo hyvinkin lumisiin olosuhteisiin...

Ruskan loppuvaiheista jatkossa Etelä-Suomessa voidaan tämän perusteella siis sanoa, että tuo ensi viikon 44 puolivälin yöpakkasvaihe varistaa tällä hetkellä vielä ruskavaiheissaan etenevät viimeiset lehdet pois, ja jäljelle jää sen myötä enää vain pieneksi puisto- ja puutarha-alueiden vähemmistöksi em. listauksessa kaikkein vihreimpänä nyt vielä pysyneet lehdet etenemään jonkinlaiseen ruskaan marraskuulle saakka, kunnes joko riittävän pitkä leuto jakso / jaksot mahdollistaa niillä ruskan loppuun kehittymisen tai kunnes riittävän kovat pakkaset ehtivät palelluttaa myös kestävät lehdet sitä ennenkin. Maaseudulla ruska päättyy ensi viikolla jo laajasti kokonaan eli sittenkin melko normaaliin aikaan, vaikka alkusyksyllä ruskan alku ja eteneminen oli paljon myöhässä normaalista kaikkialla Etelä-Suomessa.

Hyvän aktivismin ja valistamisen esteenä olevista psykologisista ja sosiologisista ongelmista sairaassa yhteiskunnassa

Viime aikoina esille tullut huono valveutumisen ja aktivismin taso (Joukkovoima-liikkeen ideologiasokean sensuuritoiminnan paljastama huono aktivismi oleellisena haittana valveutumiskehityksessä ja eliitin / NWO:n vastaisessa taistelussa) Suomessa on sen verran vakava asia, että jatketaanpa aiheeseen liittyen seuraavalla tavalla pohdintaa >>

Valveutumisen puutteellinen taso voi johtua monestakin seikasta, mutta yksi keskeinen väittämä sen taustasyynä on usein se, että valistajien tai aktivistien tekstejä / puheita kritisoidaan tyyliltään vaikeaselkoisiksi, tiedoiltaan sekaviksi tai kohdeyleisöään tavoittamattomiksi.

Toki noissakin puutteissa voi olla itse kullekin valistajalle ja aktivistille aina oppimisen ja kehittämisen varaa, mutta tämäkin ulkomuodon ja tyylin "selkeyttämisen" vaatimus on toisaalta juuri tätä aikaamme vahvasti kiteyttävää ulkokohtaisuuksiin liikaa kiinnittämisen ongelmaa sisältöjen ja dynaamisten-metafyysisten prosessien paikoin jopa todella haitallisella kustannuksella.

Valveutumisessa ja maailman tilanteemme paremmassa ymmärtämisessä olevat esteet eivät ole ymmärrykseni mukaan niinkään tiedollisia, opillisia tai viestinnällisiä, vaan erittäin korostuneesti psykologisia ja sosiaalisia sekä laajemmin yhteiskuntamme kollektiivisen kognition rappioprosesseihin liittyviä - Tätä on syytä tutkia ja osoittaa hyvin ja tässä teenkin sen pohjalta joitakin havainnollistuksia aiheen jatkon pohdinta- ja sovelluskehittelyitä varten >>

Omasta yhteiskunnallispoliittisesta kirjoittamisestani voi toki sanoa, että se on raskassoutuista ja vaikeasti hahmotettavaa tietyissä tilanteissa, mikä tietenkin on yksi syy sille, että se voidaan ohittaa helposti pinnallisen ideologisesti, kun sitä ei ymmärretä > Valveutumattomalle / perehtymättömälle lukijalle asiat voivat tuntua käsittämättömiltä ja vaikeatulkintaisilta ja ne ovat silloin helposti leimattavissa liian yksinkertaistavan tunnustuksellisesti ja opillisesti ismillisten ajattelukaavojen malleihin sekä vastakkainasettelujen dualistisiin ja vihaprojektiivisiin "totuudellisuus"kokemuksiin.

Mielestäni kirjoitan suurimman osan aikaa selkeästi ja ymmärrettävästi. Tekstieni työläs ja hankala lukeminen johtuu tiedollisessa ja viestinnällisessä katsannossa kuitenkin havaintoni mukaan eniten juuri siitä, että ne sisältävät hyvin paljon asiaa ja ko. asioiden luonne on olemukseltaan usein monimutkainen. Sisällön luonne on väkisinkin näissä valistamisasioissa hyvin monitasoinen ja moniulotteinen runsaine syyseuraussuhteineen > Maapallon kokoisia asioita ja ihmisen-yhteiskuntien syvimmän olemuksen piirteitä ei voi selittää niin selkeästi, että niihin perehtymätönkin ne tajuaisi "tuosta vain".

Niinpä vastaanottajan eli lukijan päässä tiedollisessa ja viestinnällisessä katsannossa pitää puolestaan tutustua asioihin ja harjoitella paljon lisää sellaista tekstinlukua, joka mm. tuo valtavan määrän syyseuraussuhteita ja ajallisia kerroksia mietittäväksi.

Ajattelu tiedollisessa ja viestinnällisessä katsannossa ei kuitenkaan riitä valistamisessa ja valveutumisessa. Lisäksi pinnalliset kokemukset eivät välttämättä ole totuus, vaan nykyrappiossamme ns. todellisuusefektit (Seppo Oikkosen termejä) ovat usein vain harhaanjohtavaa emotionaalista reaktiota totuudellisuuskuvitelmaan.

Eli kuten olen sanonut, niin aikamme kriisi lännessä ja Suomessa on niin syvä ja monimuotoinen, että sen ymmärtämiseksi kokonaisvaltaisesti ja kunnolla täytyy nähdä vaivaa niin ajatuksellisesti kuin erityisesti sosiaalis-psykologisestikin. 

Hyvässä ja edistyksellisessä valveutumisessa ja aktivismissa on vallassa olevan huonon ja haitallisen ajattelu- ja toimintatavan haastamiseksi ja sen tilalle maailmanparantamiseksi kyse tietenkin "toisinajattelusta". 

Sellaisessahan on juuri kyse siitä, että osaa ja ymmärtää esittää asioita uudessa valossa ja tarpeen mukaan jopa täysin uusiakin asioita, vaikka se vallitsevassa hegemoniassa olisikin 90% mielestä äärivaikeaa havaita ja ymmärtää > Se on kuitenkin yksi selkeä ehto muutokselle ja uudella tavalla valistumiselle hyvän maailmanparantamisen mahdollistumiseksi.

Valistaja toki olen ja varmasti vaikeakin sellainen, mutta ns. valistettavilta odottaisin kyllä myös osallistumista ja rakentavaa itsensä haastamista näissä prosesseissa ja siinä itse asiassa haluan tapahtuvan jatkossa paljon enemmän ja paremmin kuin mitä olen saanut näinä 7 aktivistivuotena kokea mm. kuoliaaksi vaientamisineen ja (fb-)ystävien poistumisineen.

Taitaa olla hyvinkin niin, että ne muutamat henkilöt jotka ovat hylänneet minut ilmeisen aktivistiajatteluni takia fb-ystävänä viime vuosina, eivät ole ymmärtäneet mm. tätä aikamme yhteiskunta-aktivismiin liittyvää vaikeaa sosiaalis-psykologista ongelmaa - Oletetaan valmiiksi / mieluummin pahaa yhteiskunta-aktivismista jopa sinälläänkin. Ei hyvä!

Nykyinen länsimaiden tilanne on vakava, ja siksi sekä vakavaa että suoraa puhetta tulee siitä jatkossakin riittämään! Vahinko, jos jotkut eivät sitä pysty kestämään / käsittelemään ja leimaavat niin helposti viestintuojan. 

Katsotaanpa siis seuraavaksi tarkemmin sitä, kuinka tällaisen provokatiivisen ja kyseenalaistavan viestintuojan eli valistajan / aktivistin kontolle sälyttyy sairastuneessa yhteiskunnassa helposti monenlaisia psykologis-sosiologisia seikkoja mustamaalaamis-, mitätöimis- ja vihaamiskatsannossa, ja monesti samalla jopa huolimatta valistamisen itsensä sisällöistä >>>

-- Joidenkin ylpeys ei kestä sitä, että heille osoitetaan heidän tulleen pahasti huijatuksi tietyissä arvolatautuneissa / mielipiteitä jakavissa ilmiöissä: Tämä ilmenee yhtäältä siten, että ko. huijatuksi tullut torjuu oman ko. ajatusvirheensä kuvittelemalla sen johonkin ulkopuoliseen syntipukkiin saadakseen itsensä näyttämään ns. puhtaalta / virheettömältä - Oman psyykensä suojelemiseksi tapahtuu siis huijattuna olevalla klassinen psyykkinen projektio. 

Toisaalta mielipiteitä rajusti jakavissa asioissa tämänlainen psyykkinen projektio on huijattuna olevalta helppoa toteuttaa sellaisessa ajatus- ja kollektiiviympäristössä, jossa on tarjolla dualistisiin ismiajattelun muotoihin ja opilliseen / tunnustukselliseen tietoon helposti tarttumista - Kuten juuri Suomessa > Huijattu tavallaan tunnistaa "itsensä" sopivassa tunnustuksellisessa joukossa, liittyy siihen hullaantuen ko. joukkoilmiöön, ja siten saa omalle psyykelleen tekosyyn projisoida ko. joukkoilmiön piirissä vaikuttavan tunnustuksellisen ismin mukaisesti ajatteluvirheensä "viholliseen" eli sellaisessa ryhmäpsykologisessa osallistumisessa saada itsepetoksellista "terapiaa" joukkopsykoosin tarjoaman petollisen itsevarmuuden ja euforian vahvistamana.

-- Joillekin on aivan liikaa se, että heidän maailmankuvaansa horjutetaan rikkomalla siinä olevia tabuja, myyttejä ja harha-ajatuksia: Tämä liittyy edelliseen ainakin siten, että yksilön psyykkisen projektion toiminnallinen vaatimus sisältää ulkopuoliseen syntipukkiin projisoitavan tiedon tabullistamisen ja myytillistämisen sopivasti, jotta se voi toteutua projisoijalla olevan ajatusvirheen karikatyyrillisenä ja siksi viholliskuvaa luovana siirtona tavallaan sisällöllisesti. Eli, että se on siten yksinkertaisen helposti irrotettavissa projisoijasta pois ja liitettävissä tehokkaasti ulkopuolelleen tietynlaisen tunnistamisen ja liitettävyyden ehdoilla. 

Joidenkin psykologia on sellaista, että heillä "itsen" riittävän eheänä ja tahrattomana pitäminen vaatii maailmankuvansa suojelua näin harha-ajatuksellisesti - Alla selitän yhä tarkemmin tässä ilmeneviä piirteitä aktivismiin ja valistamiseen / valveutumiseen liittyen.

-- Jotkut kokevat uhkana sen, että joutuisivat itse ajattelemaan totunnaisen ulkopuolisia ja / tai totunnaista haastavia asioita: Monet ovat niin vähän perehtyneitä esim. juuri yhteiskunnallispoliittisiin asioihin syystä taikka toisesta (ymmärrettävää monestakin syystä aikamme kiireissä ja muissa ongelmissa, mutta vakavasti otettavilla aktivisteilla selkeää puutetta), etteivät heidän asioiden käsittelytavat ja ajattelun prosessilliset ja metafyysilliset kyvyt ole päässeet harjaantumaan riittävästi. 

Niinpä esim. yhteiskunnallispoliittiset sisällöt, prosessit ja metafysiikka jää heille helposti "rakettitieteeksi", joka on liian vaivalloista ja ahdistavaa. Ymmärrettävästi silloin mm. aktivistien puheet ja kirjoitukset aiheuttavat heille ihan "vain" tiedollisen omaksumisen torjuntaa. 

Aktivismin ja valistamisen tiedollista ja viestinnällistä muotoilua ei kuitenkaan mielestäni kannata rakentaa asioista kaikkein vähiten kiinnostuneiden ehdoilla, vaan potentiaalinen tai tarpeellisimmin valistettava vastaanottajajoukko lienee jossakin erinomaisesti valveutuneiden ja välinpitämättömien välimailla. 

Joillekin voi olla myös häpeä myöntää sitä, etteivät he helposti osaa ajatella tietyllä tai tarvittavalla / vaadittavalla tavalla; esim. jokin ryhmän / yhteisön viitekehys johon he kuuluvat ohjaa heidät ajattelemaan tietyllä tavalla ja siinä aktivistien ja valistajien puheet ja kirjoitukset voivat jäädä paitsioon ryhmässä ehdollistetun ajatuskaavan mukaan. 

Siksi "itseä" määrää siis tässä sosiaalisesti ryhmäpaineet eli sosiaalisen sidonnaisuuden luonne ja vahvuus sekä ryhmän tunnustuksellisuutta eli primitiivisyyden astetta kuvaava normimoraalinen tai ismillinen määrä > Mitä voimakkaammista ko. luonteista ja vahvuuksista on kyse, niin sitä vihamielisempi ryhmän torjunta aktivistien-valistajien puheissa ja kirjoituksissa olevia "ryhmän vastaisia" sisältöjä kohtaan voi olla - Häpeänsä torjujalla on siis viitekehyksensä pakottaman kunnian- ja häpeäntuntomäärittelyn vallan mukaan ehdollistuminen aktivismin ja valistamisen luonnehdintaan hylkäävästi / hyväksyvästi.

-- Jotkut projisoivat kyseenalaistavaan ja maailman pahuutta paljastavaan viestintuojaan omia traumojaan ja narsismiaan: Joillakin voi olla esim. lapsuuden / nuoruuden kokemuksissaan sellaista pahaa, joka on voinut aiheuttaa persoonaansa vakavia vaurioita, mitkä jäävät elämään psyyken alitajuntaan. Sieltä käsin ne voivat aktivoitua tiedostamatta ja ilmetä sisältömäärittelyinä juurikin jopa yhteiskunnallispoliittisissa ilmiöissä > 

Väkivaltainen ja / tai ääriautoritaarinen isä (tai miksei äitikin) voi esim. olla syy yhtäältä nähdä nykyisyydessä tiettyjen poliitikkojen / aktivistien / valistajien rooleissa tai olemuksissa vastaavuutta tuollaisen esim. isätrauman sisältöihin. Siinä tapahtuu taas psyykkinen projektio, missä isätrauma ja varsinkin sen käsittely kielletään "itsestä" ja sopivalla hetkellä liitetään ulkopuoliseen karikatyrisoituun hahmoon "terapian" itsepetoksellisena muotona.

Oman narsisminsa tunnistaminen ja hyväksyminen on narsistille itselleen tietenkin hyvin vaikeaa, joten ko. psyykkisen projektion tarkastelua voidaan jatkaa näin: Narsistille itselleen ominaisia ajattelu- ja toimintatapoja hän pyrkii liittämään ulkopuolisiin henkilöihin tai tunnistamaan niitä heissä myös yhteiskunnallispoliittisesti, jos hän on sillä saralla jotenkin aktiivinen ja kaipaa sellaista toimintadraivia. Näin narsisti suojelee psyykeään kauhistuttavien ja vaativien sisältöjen psykologiselta taakalta myös ismillisesti > 

Hän kääntyy pois itsestään, koska ei pysty hyväksymään itseään kokonaisena ja pyrkii maalaamaan itsestään ihannekuvan, jota uhkaamaan pyrkivä projisoituu stereotyyppiseksi poliittiseksi "viholliseksi" tai kollektiivisella tasolla narsistille vieras / vastakkainen ismi muotoutuu mustavalkoisella tavalla määritellyksi pahuudelliseksi yhteisöksi / joukkovoimaksi. 

Siispä jos aktivistin-valistajan ajattelussa ja / tai toiminnassa on jotain sellaista, johon sekä traumatisoitu että narsistinen henkilö voivat tarttua oman ihannekuvansa suojelemiseksi tai pahuutensa / vikansa piilottamiseksi, niin aktivistista leipoutuu tämän silmissä helposti vastustettava ja mustamaalattava "vihollinen" / "väärinajattelija".

Traumat voivat siis voimistaa em. "normaalimpaa" psyykkistä projektiota entisestään sekä myös laajemmin, kuten em. ryhmäpsykologisessa joukkohysterian vallassa voi tapahtua.

-- Jotkut kokevat maailman ismipintoina ja luokittelevat aktivistit-valistajat sen mukaan sokean ideologisesti ja ratkaisevat suhtautumistapansa sen perusteella: Länsimaissa olevaa ajatushistorian rappiovaihetta on Seppo Oikkonen kuvannut erinomaisesti blogeissaan Kuinka Karl Marx tavataan ja Alkon kassalla. Voitte käydä niistä ammentamassa syventävää tietoa tähän liittyen. 

Suomessakin on siis vallalla sellainen kollektiivinen ajattelutapa, joka haluaa yltiöpäisesti luokitella, kategorisoida ja yleiskäsitteellistää; kuten Oikkonen on siis havainnollistanut, niin tähän liittyy voimakasta ymmärrystä noituvaa ajatteluvirhettä, joka ilmenee mm. liian kapeakatseisena ismillisenä ja normalismeihin vangittuna lumekokemuksena, ja se on siis yksi ajattelun virhe ajautua harhaisesti mm. ideologisiin vastakkainasetteluihin sekä maailman ymmärtämisessä kapeisiin ja vääristäviin näkökulmiin. 

Niinpä aktivistien-valistajien puheissa ja kirjoituksissa tunnistetaan ihan jopa tabuiksi leimattujen yksittäisten sanojen tasolla ideologisia merkkejä sekä hyväksyvän että torjuvan asenteen valitsemiseksi hyvin vajailla ja vääristyneillä tiedoilla > Hyväksyminen voi olla jo edellä sanottuun liittyen esim. sitä, kuinka valinnan tekevällä "arvioijalla" on viiteryhmänsä ehdollistama sosiaalinen sidonnaisuus ja tunnustuksellisuus määrittämässä hyväksyttävän ismin mukaan "väärän" / "oikean" ajattelun-toiminnan tunnistamista. 

Toisaalta aktivistin torjunta voi tapahtua ismilliseen ajatteluun liimattujen viholliskuvien mukaan siten, että "arvioijalla" oleva trauma synnyttää alitajuntansa piilosta luokittelupakotteen em. tapaan psyykkisenä projektiona, jossa ismitorjunta koetaan valmiin ideologiamallin mukaan oikeutettuna ja pakollisen tarpeellisena operaationa huolimatta harhaisesta lähtökohdastaan. 

-- Joillekin tuottaa suuria vaikeuksia hyväksyä valveutuvan aktivistin muutosta ihmisenä: Ystävyyssyhteissa ja muissa läheisissä ihmissuhteissa on tyypillistä, että niiden pitkään kestäessä ystävästä / kumppanista muodostuu itselle tietynlainen kuva, joka koetaan usein pysyväksi ja syvällä tavalla totuudelliseksi - On kuitenkin fakta, ettei kukaan pysty tuntemaan itselleen läheisimpiäkään ihmisiä todella tai täydellisesti, vaan aina suhteen kokemisen mukana on enemmän tai vähemmän kuvitelmaa ja puutteellista arviointia.

Niinpä tuohon "pysyvänä" ja "syvästi totuudellisena" koettuun ystävän / kumppanin persoonaan tulleeseen muutokseen esim. aktivistiksi ryhtymisen seurauksena suhtaudutaan vähintään ihmetellen ja epäluuloisesti sekä pahimmillaan voimakkaan torjuvasti ja vihamielisesti.

Tuollainen muutosvastarinta voi ilmetä mm. siten, että ystävä / kumppani on ollut aikaisemmin osa sellaista ryhmää, jossa vallitsee vahva sosiaalinen sidonnaisuus ja sen osaseurauksena esim. voimakas ja tarkasti rajattu ismillinen ajattelutapa, kuten edellä sanoin. Jos ystävän / kumppanin persoonamuutos tuottaa tuon ryhmäsidonnaisuuden kyseenalaistamista tai tiedollisesti ko. ismillisen ajattelun kyseenalaistamista, niin silloin häneen tietenkin voi kohdistua ryhmän suunnasta "viholliseksi" / "väärinajattelijaksi" leimaamista tai ainakin miedompia antipatioita. 

Ryhmässä eri tavoilla toteutuvat projisoinnin mekanismit voivat siis aktivoitua riippuen siitä, kuinka voimakasta on ryhmässä sekä yksilöillä että ryhmässä kollektiivina tarpeen reagoida muuttuneeseen henkilöön psyyken projektioilla > Kuinka paljon traumaattista tai narsistista ajattelua on ryhmässä tai kuinka ideologisesti tiukkaa ryhmän ismillinen ajattelu on > Samalla tilanne riippuu siitäkin, kuinka vahva suhde muutosvastarintaa kokevalla on muuttuneeseen ystävään / kumppaniin; tällöin suhteen erilaiset ominaisuudet ja tilanteet voivat olla ratkaisevia määrittäjiä suuntaan tai toiseen - Joskus ryhmä itse on se, joka muutoksessa kyseenalaistuu eniten ja jopa hajoaa sen takia.

Voi olla myös niin, että ystävän / kumppanin muutos aiheuttaa sosiaalista hämmennystä siten, että hänen aktivisminsa näyttäytyy sekä yksilölle että ryhmälle ihan vain suht harmittomana epäsovinnaisena käyttäytymisenä eikä kyse silloin ole niinkään psyykkisestä projektiosta. Silloin tapahtuu pikemminkin "mustaksi lampaaksi" tai "erikoiseksi tyypiksi" leimaaminen, jossa suhtautuminen aktivistiin-valistajaan koetaan "vain hitusen" hämmentävänä, vaikeasti uudelleen arvioitavana, pulmallisesti sovitettavana suhteen aikaisemman sisällön katsannossa jne. Eli "vain" sopeutumista ja säätämistä hieman tarvitsevana kimuranttina elämänvaiheena. 

Aktivistin "sijoittaminen uudelleen" sosiaalisen konstruktion piiriin voi myös olla arkisempiin tilanteisiin ja ryhmiin liittyvää. Siinä muutosvastarinta aiheuttaa ns. ylimääräistä "vaivaa" erilaisissa ihmisyhteisöissä > Kaikki mahdollisuudet pienistä kaveriporukoista työ- ja kouluyhteisöjen kautta kansallisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen kaltaisiin kokonaiskuviin saakka; tämä aihepiiri voikin olla tosi laaja...

-- Joillekin itsetietoisen ja provokatiivisen varmasti esiintyvä aktivisti tarkoittaa aina ylimielisyyttä ja narsismia: Tämä tapaus on itse asiassa juuri tuota edellä mainittua narsistin itsensä tekemää projektiota omakuvansa säilyttämiseksi tahrattomana > Otan sen vielä erikseen uudestaan esille siinä katsannossa, että tuo itsetietoisuus ja provokatiivisuus toiminnassa on itse asiassa lähinnä metodillinen ominaisuus eikä välttämättä kerro mitään niiden avulla promotoitavien / julistettavien aktivisti- ja valistamisasioiden huonoudesta taikka hyvyydestä. 

Tuollainen narsistin tai traumaihmisen projektiivinen käyttäytyminen ei itse asiassa juuri otakaan oikeasti tai kunnolla huomioon sitä, minkälaista sisältöä "viholliseksi" tai "väärinajattelevaksi" projektiolla leimattava henkilö edustaa ajatuksiltaan ja toiminnoiltaan - Projisoinnin kohteena oleva aktivisti-valistaja tulee mustamaalatuksi ja mitätöidyksi virheellisesti, ja sen takia hän voi joutua vastentahtoisesti ja väärin perustein myös esim. kokonaisen ryhmän hampaisiin, jossa tuollainen projisoiva ihminen vaikuttaa kollektiiviseen ajatteluun.

Narsistia tai traumaihmistä (Nämä muuten usein liittyvät toisiinsa) ei siis kiinnosta projisointinsa kohteena olevan henkilön persoona eikä edustamansa asioiden / toimintojen sisällöt, vaan oman vääristyneen minäkuvansa "eheänä ja tahrattomana" pitämisen suojelussaan se, miten ulkopuolisesta voidaan muokata sellainen karikatyyri tai stereotypia, jossa aito narsisti-traumaihminen pystyy kuvittelemaan toisessa / ulkopuolisessa sen narsisti-traumaihmiskuvan, jota itsessään olevana ei voi psyykkisesti tunnistaa-käsitellä omana tilanaan.

Aktivisti-valistaja on helppoa riistaa tällaiseen leimaamiseen, koska sellainen henkilö yleensä on juuri provokatiivinen, kyseenalaistava ja tavalla tai toisella ehdollistetuista normeista / totunnaisesta poikkeava, jolloin suhteessa yhteisöönsä hän on altis otettavaksi tarkasteluun ja määrittelyyn, ja varsinkin sairas yhteisö tarjoaa siinä helposti tarttumapintoja leimaamisessa mm. syyllistämisen, häpeään saattamisen, ryhmistä erottamisen sekä hajoita ja hallitse -mielihalujen kautta > Narsistin ja traumaihmisen toimintadraivin ja "itsensä" toteuttamisen kautta.

-- Jotkut joutuvat muuraamaan valtavan muurin itsensä ja aktivistin väliin suojellakseen maailmankuvaansa hajoamasta: Oikeastaan tämä kiteyttää kaiken edellä mainitun - On valitettava tosiasia, että tässä sairaassa yhteiskunnassa yhtäältä joillakin ihmisillä psyyke on traumaattisuudessaan niin kritiikkiarka ja hajoamisherkkä, että em. torjunta- ja vihailmiöitä kyseenalaistavaa aktivismia-valistamista kohtaan voi seurata herkästi. Toisaalta kollektiivinen tietoisuus on länsimaissa niin uhkaavasti hajoamisprosessissa, että sekin tuottaa oman vakavan lisänsä tässä keitossa em. tapaan ismillisen ajattelun sekä sosiaalisesti liian sitovan ja tunnustuksellisen kokemisen kautta vääristyneesti / haitallisesti. 

Pahimmillaan aktivisti / valistaja voidaankin nähdä sekä kollektiivisesti että tiettyjen henkilöiden taholta niin paljon "vihollisena" huolimatta hänen maailmanparantamisominaisuuksista (vaikka ne olisivat ns. puhdasta neroutta ja hyvyyttä), että hänet joka tapauksessa voidaan todeta "yhteisölle vaaralliseksi", "itselleen ja muille haitalliseksi hulluksi" tai "vihollisvoimien kanssa resonoivaksi" tapaukseksi...

Hälytysmerkit ja uhat tässä katsannossa ovat Suomessa(kin) jo hyvin vakavat!

---

Toivottavasti tämä antoi nyt teille hyvän tietopaketin pohtia eteen päin ja toimintaan soveltaa sitä, miten ns. toisinajattelijuudessa ja valistamisessa / valveutumisessa tiedollisten ja viestinnällisten seikkojen lisäksi on erittäin tärkeää havaita, ymmärtää ja ratkaista myös psykologisia ja sosiologisia ongelmia!

Suomi on kuitenkin havaintoni mukaan maa, jossa muutokset ja prosessit (varsinkin parempaan) ovat hyvin vaivalloisia ja usein vääristyvät / muuttuvat huonoiksi monilla tavoilla. Siksi on hyvin tärkeää aktivisteille se, kuinka kokonaista maailmankuvaa ja toimintaa sellaisen vallassa perustellaan, muodostetaan, kehitetään ja käytäntöön harjoitetaan!

Niittykasviestetiikkaa Espoossa ja Hämeenlinnassa syksyllä 2015 - Valokuvallinen havainnollistus niittämättömien niittyjen tarjoamasta ruska- ja hedelmystökauneudesta

Päätin taas välillä keventää ja kaunistaa ilmapiiriä täällä blogissani kasviestetiikan avulla ja osaltaan siksi, kun tämä syksy on ollut erittäin kaamea yhteiskunnallispoliittisesti - Otan esittelyyn tänä kasvukautena olleen niittyteemani jatkoksi syksyisten niittyjen tarjoamia kauniita näkymiä. 

Alle olen sommitellut koronologisessa järjestyksessä ylimmän uusimmasta alimman vanhimpaan 19 kpl. ottamiani valokuvia - Kuvat ovat suurimmaksi osaksi Espoosta, mutta parisen kuvaa on myös Hämeenlinnasta; jälkimmäisen paikan kuvissa otin esille myös järvenrantakaislikkoa. Kuvien ottoajat sijoittuvat tänä vuonna 2015 syyskuun alun ja eilisen torstain 15.10. väliselle ajalle.

Tässä on tämän vuoden kesällä tekemäni vastaavanlainen niittytutkielma ottamieni valokuvien kera >> Niittykasviestetiikkaa Espoossa heinäkuussa 2015 - Valokuvallinen havainnollistus kevyenliikenteen väylien varsilta havaittavasta kasvikauneudesta.

Näissä niittynäkymissä haluan osoittaa sen, kuinka kesän aikana niittämättä jätetyillä niityillä mahdollistuvat perään tulevana syksynä ruohovartisten kasvien parissa sekä voimakkaat ruskavärit että monien lajien tarjoama hedelmystöjen ja kuihtuneiden kasvustojen estetiikka - Usein nämä kaikki esiintyvät jopa samalla kertaa, ja ovatkin siksi keskeistä kasviestetiikkaa monenlaisissa ympäristöissä, joissa niittykasvillisuutta vain on näkyvillä luonnostaan.

Niinpä huomautan taas siitä, kuinka niittykasvillisuutta esim. kevyenliikenteen väylien lähellä ei tarvitse yltiöpäisesti niittää kesäaikana - Nimittäin yksikin niittokerta missä vain vaiheessa kesää pilaa syksyksi sekä ruskan että hedelmystöestetiikan; kasvien niiton jälkeinen palautuminen uusintakasvussa on aina normaalitilannetta paljon myöhemmässä, jolloin tietyt kasvutapahtumat eivät ehdi kehittyä niin, että ruska- ja hedelmävaiheet kerkeisivät sitten muodostua syksyllä.

Tässä kuvakavalkadissa havainnollistuu myös se, kuinka niittyjen ruska- ja hedelmävaiheet luovat isoissa / avarissa ympäristökokonaisuuksissa hienoja kontrasteja ja harmonioita kaukonäkymien kanssa, kuten mm. rakennusten, metsän reunojen, puuryhmien ja tietenkin myös erilaisten säätilojen (taivaan) kesken.

Kaikki tämäkin kasviestetiikka voi olla oikein hyvää inspiraatiota myös puisto- ja puutarhataiteen luomisessa ja muutenkin rakennettujen ympäristöjen yhteydessä huomioitavia seikkoja, kun uutta ympäristöä luodaan tai vanhaa säilytetään.

Tuon kuvien ottoajan säästä ja sen vaikutuksesta ilmenneisiin kasvu- ja ruskatapahtumiin kerron vielä lyhyesti ennen kuvaesittelyjä seuraavasti >> Elokuu oli siis näillä tarkastelupaikoilla Etelä-Suomessa hyvin sateeton ja kesän ainoa pitkään lämpimänä ja osin helteisenäkin toteutunut vaihe kattoi lähes koko kuun - Se aiheutti kuivuutta, joka myös kosteammilla niityillä viritti joitakin ruskatapahtumia etuaikaan jo elokuun lopulta lähtien. 

Sitten syyskuun runsassateisuus, kosteus ja huomattava lämpimyys sekä hidasti että pitkitti myös ruohovartisten kasvien ruskavaiheita, jolloin yhtäältä kirkasta ruskaa näkyi normaalia pidempiä aikoja, mutta toisaalta joissakin paikoissa ruskan muodostuminen oli vajaata. 

Niittyruskan ja myös hedelmystöjen normaalia parempaa näkyvyyttä edesauttoi täksi syksyksi toisaalta se, kun toukokuusta elokuun alkuun vallinnut pääosin viileä ja runsassateinen sääjakso teki niittykasvustoista kesän aikana monin paikoin tavanomaista rehevämpiä ja isokasvuisempia.

Pakkaseton ja hallaton syyskuu oli samalla osasyy varsinaisten kirkkaiden ruskavärien pitkittymiseen niityilläkin jopa lokakuulle saakka häiriöittä, mutta sitten lokakuussa viikolla 41 yhtäkkiset ja voimakkaat yöpakkaset muuttivat myös niityillä ruskan ja muunlaistenkin kasvustojen värejä hyvin nopeasti ja selvästi ruskeampaan ja kuihtuneempaan sävypalettiin. 

Tällä hetkellä niityt ovatkin ajankohtaan nähden varsin normaalisti kuihtuneen näköisiä, missä ns. talventörröttäjyys on muotoutumassa viimeisteltyyn estetiikkavaiheeseensa. 

Vahvana kontrastina sille lehtipuustoissa ruskaa ja jopa vieläkin kesävärisiä lehtiä on yhä viipynyt etenkin rakennettujen ympäristöjen puistoissa ja puutarhoissa normaalia paljon pidempään, kun jo aikaisemminkin tavanomaisesta myöhässä olleen ruskan loppukehitys on nyt ollut hidasta tuon viikon 41 yöpakkasten jälkeen tällä viikolla 42; puustoruskasta vielä myöhemmin lisää omassa kirjoituksessaan...


Niittyjen ruska- ja hedelmystöestetiikkaa Espoossa ja Hämeenlinnassa syksyllä 2015 >>
















Niittynäkymiä syksyllä >> Järvikaislikkoa kuvattuna 15.10.2015 Vanajavedellä Hämeenlinnassa - Tämän järven rantojen kaislikoissa on alkanut olemaan viimein hienoja keltaisen ja ruskeisiin murrettujen sävyjen ruskaa. Oikealla on jokapaikansaraa (Carex nigra) ja vasemmalla isosorsimoa (Glyceria maxima).
















Niittynäkymiä syksyllä >> Järvikaislikkoa kuvattuna 15.10.2015 Vanajavedellä Hämeenlinnassa - Tässä isosorsimo (Glyceria maxima) on osaksi hyvinkin keltainen. Näitä kaislikkojen ruskavärejä on osaltaan edesauttanut hyvin tässä vaiheessa se, kun edeltäneen viikon 41 yöpakkasten jälkeen lämpötilat ovat säilyneet tämän järven kaltaisissa virtaavissa vesissä yhä jopa lähellä +10 astetta. Kylmyys ei siis ole jähmettänyt ruskakehitystä.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Lähes kuihtunutta niittyä kuvattuna 15.10.2015 Espoon Leppäsillassa - Kuvassa etualalla on lupiinien (Lupinus polyphyllus) hedelmäkotia ja taustalla nähdään puutarhajäänteenä olevien tarhapiiskujen (Solidago cv.) hedelmävillatöyhtöjä. Seassa on myös heiniä ja mm. jo kuihtunutta maitohorsmaa (Chamerion angustifolium). Alempana on kuva tasan kuukautta aikaisemmin lähes samasta kohdasta ko. lajien silloisesta kehitysvaiheesta >
















Niittynäkymiä syksyllä >> Lähes kuihtunutta niittyä auringonpaisteessa kuvattuna 12.10.2015 Espoon Leppävaarassa - Tällä niityllä vastavalo toi hyvin esille eri heinälajien talventörröttäjiksi jäämässä oleva hedelmätähkät, kuten etualalla yksittäiset viitakastikan (Calamagrostis canescens) töyhtöt. Taustalla vihreänä kontrastina kuihtuneelle niittyosalle oli hevoslaitumena niitettyä ja pidettyä peltoa osana Kilon kartanon maita.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Monilajinen ojanvarsiniitty yöpakkasten tultua kuvattuna 12.10.2015 Espoon Leppävaarassa - Tämä oja on hyvä esimerkki monilajisen kasvuston luomasta mosaiikkimaisesta peitteestä, joka "kiharaisuudessaan" luo kuitenkin hienosti harmonisen elementin maisemaan. Alempana on kuva tästä kasvustosta melkein kuukautta aikaisemmin samasta kohtaa. Tässä viikon 41 yöpakkaset olivat jo ruskistaneet kasvuston kuihtuneemmaksi.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Mesiangervot (Filipendula ulmaria) yöpakkasten tultua kuvattuna 7.10.2015 Espoon Leppäsillassa - Yöpakkasta oli ollut tässä vaiheessa jo kahtena edeltäneenä yönä, mikä oli saanut näiden rehevien mesiangervokasvustojen lehdet ruskistumaan ja jättämään niissä alkaneen keltaisen varsinaisen ruskan jo vähemmistöön ja siten kesken. Taustalla on jo sängelle puitua ohrapeltoa.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohormat (Chamerion angustifolium) yöpakkasten tultua kuvattuna 7.10.2015 Espoon Leppäsillassa - Näille horsmakasvustoille edeltäneiden kahden yön pakkaset olivat jo paljon enemmän turmioksi kuin ylemmässä kuvassa mesiangervoille. Niinpä maitohorsmien viimeisetkin punaisen ruskan rippeet muuttuivat ruskean kuivuneiksi lehdiksi tässä vaiheessa.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa metsävaahteran (Acer platanoides) ruskan kera kuvattuna 1.10.2015 Espoon Leppävaarassa - Tämä maitohorsmakasvusto etualalla on rehevällä ja kostealla paikalla, joten sen ruskahuipennus viivästyi alemmissa kuvissa oleviin ko. lajin esimerkkeihin verrattuna jopa lokakuulle. Samaväriharmoniana näkymässä oli hieno pari ko. horsmien ja taustamaiseman metsävaahteran oranssin ruskan kesken.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa tuomen (Prunus padus) ruskan kera kuvattuna 17.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Ylempään kuvaan verrattuna tässä olevat horsmat ovat karummalla - savisemmalla kasvupaikalla, joten niiden ruskahuipennus tapahtui selvästi aikaisemmin. Muutoin tässäkin on ylemmän kuvan esimerkin tapaan hieno samaväripari taustan tuomien ruskan kanssa. Lisäksi kuva havainnollistaa sen, kuinka hieno kontrasti syntyy ruskeiden sävyjen ja punaisen kesken.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa läheltä kuvattuna 17.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Maitohorsman ruska on itse asiassa Etelä-Suomen luonnossa kaikista ruohovartisista lajeista sekä kirkkainta että punaisinta. Tämä mennyt syyskuu hyvin leutoine / lämpimine säineen pitkitti tällä kertaa tätä punanäytelmää paikoin erityisen hienosti. Taustalla on tässäkin punaruskainen tuomi.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Monilajinen ojanvarsiniitty kuvattuna 17.9.2015 Espoon Leppävaarassa - Ylempänä tämä sama kasvusto oli kuvattuna yöpakkasten ruskistamana, mutta tässä vaiheessa siinä oli vielä hyvin esillä kirjavasti niin alkanutta ruskaa kuin vielä kesävihreyttä sekä jopa kukintaa, josta selkein esimerkki nähdään ko. ojan vasemman laidan jättibalsameissa (Impatiens glandulifera). Mosaiikkimainen kirjavuus oli tässäkin harmonisen näyttävää, vaikka ylempään kuvaan verrattuna rakeisempaa.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Eri heiniä polun varrella kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Tässä vaiheessa eri heinälajien luoma kirjava sävy- ja rakennepaletti muodostui vielä kesävihreistä sävyistä sekä jo pidemmän aikaa olleista ruskeista-harmaista hedelmätähkävaiheista. Etualalla vasemmalla hienot viitakastikoiden (Calamagrostis canescens) tähkät erottuivatkin korostuneesti vielä lähes kokovihreää maisemaa vasten.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa ja tarhapiiskuja (Solidago cv.) kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Karuhkolla / savisella kasvupaikalla ruskeiden heinien seassa maitohorsman ruska oli huipussaan punaisena ja sen hauskaksi kontrastiksi taustalla oli vielä normaalista hieman viivästyneenä puutarhajäänteenä olevan tarhapiiskun keltaisen kukinnan loppuvaihetta.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Lupiinien (Lupinus polyphyllus) hedelmystöjä ja tarhapiiskuja (Solidago cv.) kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Ylempänä on esillä melkein samasta kohtaa tasan kuukauden myöhempi otos tästä niittyosasta. Tässä vaiheessa lupiinit olivat jo samanlaisia kuin siinä ylemmässä kuvassakin, mutta tarhapiiskujen kukinta oli siis vielä loppumatta, kuten edellä olevassa kuvassa.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Ruskaiset maitohorsmat (Chamerion angustifolium) pilvisellä säällä kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Alempana melkein samasta niittykohdasta on myös näiden horsmien ruskakuva, mutta tässä havainnollistus on pilvisen tilanteen ajalta. Ruskeaksi jo tulleiden heinien seassa punainen sävy hyppää kuitenkin kirkkaana esille tässäkin. Taivaalla oli erikoisen aaltomainen verhopilvitilanne luomassa myös hauskaa tunnelmaa kuvaan.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Ruskaiset tuomet (Prunus padus) heinien keskellä kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Osittain jo ruskeaksi menneiden heinien seassa tietenkin myös yksittäiset puuvartisten lajien punaiset ruskavärit erottuvat hyvin korostuneesti. Nämä tuomet olivat ruskassaan muita lajikumppaneitaan etuajassa, koska kohdan märkä ja savinen maa on pitänyt niiden kasvua kituliaana ja siten herkkänä tuottamaan ennen aikaista ruskaa. Tuo keltainen köynnösruska kuuluu puutarhajäänne kelasköynnökselle (Celastrus orbiculatus).
















Niittynäkymiä syksyllä >> Heiniä ja nokkosia (Urtica dioica) kuvattuna 13.9.2015 Hämeen linnan vallihaudalla Hämeenlinnassa - Ylempänä esiteltyyn mosaiikkimaisen kirjavaan ojanvarsiniittyyn verrattuna tämä niittykirjavuus oli minimalistisemmin kaksiväripainotteista. Sekin on esimerkki harmonisesta kirjavuudesta ja oli hienoa, kuinka tämä kasvusto säilytettiin niittämättä syyskuun lopulle. Nyttemmin siis ko. vallihaudan rinne on jo niitetty.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa auringon paisteessa kuvattuna 11.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Ylempänä on siis kuva melkein samasta niittyosasta, mutta tässä pilvisen sään sijaan kirkkaassa alkuillan auringonpaisteessa. Lähes vastavalo kirkasti noiden horsmien ruskan pikanteimmilleen, koska valo siivilöityi lehtien läpi hyvin. Tämäkin on yksi inspiraatiomuoto ottaa huomioon puisto- ja puutarhasuunnittelussa esim. tunnettujen ruskapuiden sijoittelua auringonvalon tulosuuntiin nähden.
















Niittynäkymiä syksyllä >> Ohdakkeiden (Cirsium sp.) siemenvillaa kuvattuna 11.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Kesän 2015 kasvutilanteet olivat elokuulle tullessa myöhässä jonkin verran touko-heinäkuun viileiden säiden takia, mutta elokuun aurinkoiset ja lämpimät säät korjasivat tilannetta. Silti ohdakkeiden hedelmävillavaihe pitkittyi pitkälle syyskuulle saakka, koska se oli alkanutkin kunnolla vasta elokuun puolivälin paikkeilta.