Alle olen sommitellut koronologisessa järjestyksessä ylimmän uusimmasta alimman vanhimpaan 19 kpl. ottamiani valokuvia - Kuvat ovat suurimmaksi osaksi Espoosta, mutta parisen kuvaa on myös Hämeenlinnasta; jälkimmäisen paikan kuvissa otin esille myös järvenrantakaislikkoa. Kuvien ottoajat sijoittuvat tänä vuonna 2015 syyskuun alun ja eilisen torstain 15.10. väliselle ajalle.
Tässä on tämän vuoden kesällä tekemäni vastaavanlainen niittytutkielma ottamieni valokuvien kera >> Niittykasviestetiikkaa Espoossa heinäkuussa 2015 - Valokuvallinen havainnollistus kevyenliikenteen väylien varsilta havaittavasta kasvikauneudesta.
Näissä niittynäkymissä haluan osoittaa sen, kuinka kesän aikana niittämättä jätetyillä niityillä mahdollistuvat perään tulevana syksynä ruohovartisten kasvien parissa sekä voimakkaat ruskavärit että monien lajien tarjoama hedelmystöjen ja kuihtuneiden kasvustojen estetiikka - Usein nämä kaikki esiintyvät jopa samalla kertaa, ja ovatkin siksi keskeistä kasviestetiikkaa monenlaisissa ympäristöissä, joissa niittykasvillisuutta vain on näkyvillä luonnostaan.
Niinpä huomautan taas siitä, kuinka niittykasvillisuutta esim. kevyenliikenteen väylien lähellä ei tarvitse yltiöpäisesti niittää kesäaikana - Nimittäin yksikin niittokerta missä vain vaiheessa kesää pilaa syksyksi sekä ruskan että hedelmystöestetiikan; kasvien niiton jälkeinen palautuminen uusintakasvussa on aina normaalitilannetta paljon myöhemmässä, jolloin tietyt kasvutapahtumat eivät ehdi kehittyä niin, että ruska- ja hedelmävaiheet kerkeisivät sitten muodostua syksyllä.
Tässä kuvakavalkadissa havainnollistuu myös se, kuinka niittyjen ruska- ja hedelmävaiheet luovat isoissa / avarissa ympäristökokonaisuuksissa hienoja kontrasteja ja harmonioita kaukonäkymien kanssa, kuten mm. rakennusten, metsän reunojen, puuryhmien ja tietenkin myös erilaisten säätilojen (taivaan) kesken.
Kaikki tämäkin kasviestetiikka voi olla oikein hyvää inspiraatiota myös puisto- ja puutarhataiteen luomisessa ja muutenkin rakennettujen ympäristöjen yhteydessä huomioitavia seikkoja, kun uutta ympäristöä luodaan tai vanhaa säilytetään.
Tuon kuvien ottoajan säästä ja sen vaikutuksesta ilmenneisiin kasvu- ja ruskatapahtumiin kerron vielä lyhyesti ennen kuvaesittelyjä seuraavasti >> Elokuu oli siis näillä tarkastelupaikoilla Etelä-Suomessa hyvin sateeton ja kesän ainoa pitkään lämpimänä ja osin helteisenäkin toteutunut vaihe kattoi lähes koko kuun - Se aiheutti kuivuutta, joka myös kosteammilla niityillä viritti joitakin ruskatapahtumia etuaikaan jo elokuun lopulta lähtien.
Sitten syyskuun runsassateisuus, kosteus ja huomattava lämpimyys sekä hidasti että pitkitti myös ruohovartisten kasvien ruskavaiheita, jolloin yhtäältä kirkasta ruskaa näkyi normaalia pidempiä aikoja, mutta toisaalta joissakin paikoissa ruskan muodostuminen oli vajaata.
Niittyruskan ja myös hedelmystöjen normaalia parempaa näkyvyyttä edesauttoi täksi syksyksi toisaalta se, kun toukokuusta elokuun alkuun vallinnut pääosin viileä ja runsassateinen sääjakso teki niittykasvustoista kesän aikana monin paikoin tavanomaista rehevämpiä ja isokasvuisempia.
Pakkaseton ja hallaton syyskuu oli samalla osasyy varsinaisten kirkkaiden ruskavärien pitkittymiseen niityilläkin jopa lokakuulle saakka häiriöittä, mutta sitten lokakuussa viikolla 41 yhtäkkiset ja voimakkaat yöpakkaset muuttivat myös niityillä ruskan ja muunlaistenkin kasvustojen värejä hyvin nopeasti ja selvästi ruskeampaan ja kuihtuneempaan sävypalettiin.
Tällä hetkellä niityt ovatkin ajankohtaan nähden varsin normaalisti kuihtuneen näköisiä, missä ns. talventörröttäjyys on muotoutumassa viimeisteltyyn estetiikkavaiheeseensa.
Vahvana kontrastina sille lehtipuustoissa ruskaa ja jopa vieläkin kesävärisiä lehtiä on yhä viipynyt etenkin rakennettujen ympäristöjen puistoissa ja puutarhoissa normaalia paljon pidempään, kun jo aikaisemminkin tavanomaisesta myöhässä olleen ruskan loppukehitys on nyt ollut hidasta tuon viikon 41 yöpakkasten jälkeen tällä viikolla 42; puustoruskasta vielä myöhemmin lisää omassa kirjoituksessaan...
Niittyjen ruska- ja hedelmystöestetiikkaa Espoossa ja Hämeenlinnassa syksyllä 2015 >>
Niittynäkymiä syksyllä >> Järvikaislikkoa kuvattuna 15.10.2015 Vanajavedellä Hämeenlinnassa - Tämän järven rantojen kaislikoissa on alkanut olemaan viimein hienoja keltaisen ja ruskeisiin murrettujen sävyjen ruskaa. Oikealla on jokapaikansaraa (Carex nigra) ja vasemmalla isosorsimoa (Glyceria maxima).
Niittynäkymiä syksyllä >> Järvikaislikkoa kuvattuna 15.10.2015 Vanajavedellä Hämeenlinnassa - Tässä isosorsimo (Glyceria maxima) on osaksi hyvinkin keltainen. Näitä kaislikkojen ruskavärejä on osaltaan edesauttanut hyvin tässä vaiheessa se, kun edeltäneen viikon 41 yöpakkasten jälkeen lämpötilat ovat säilyneet tämän järven kaltaisissa virtaavissa vesissä yhä jopa lähellä +10 astetta. Kylmyys ei siis ole jähmettänyt ruskakehitystä.
Niittynäkymiä syksyllä >> Lähes kuihtunutta niittyä kuvattuna 15.10.2015 Espoon Leppäsillassa - Kuvassa etualalla on lupiinien (Lupinus polyphyllus) hedelmäkotia ja taustalla nähdään puutarhajäänteenä olevien tarhapiiskujen (Solidago cv.) hedelmävillatöyhtöjä. Seassa on myös heiniä ja mm. jo kuihtunutta maitohorsmaa (Chamerion angustifolium). Alempana on kuva tasan kuukautta aikaisemmin lähes samasta kohdasta ko. lajien silloisesta kehitysvaiheesta >
Niittynäkymiä syksyllä >> Lähes kuihtunutta niittyä auringonpaisteessa kuvattuna 12.10.2015 Espoon Leppävaarassa - Tällä niityllä vastavalo toi hyvin esille eri heinälajien talventörröttäjiksi jäämässä oleva hedelmätähkät, kuten etualalla yksittäiset viitakastikan (Calamagrostis canescens) töyhtöt. Taustalla vihreänä kontrastina kuihtuneelle niittyosalle oli hevoslaitumena niitettyä ja pidettyä peltoa osana Kilon kartanon maita.
Niittynäkymiä syksyllä >> Monilajinen ojanvarsiniitty yöpakkasten tultua kuvattuna 12.10.2015 Espoon Leppävaarassa - Tämä oja on hyvä esimerkki monilajisen kasvuston luomasta mosaiikkimaisesta peitteestä, joka "kiharaisuudessaan" luo kuitenkin hienosti harmonisen elementin maisemaan. Alempana on kuva tästä kasvustosta melkein kuukautta aikaisemmin samasta kohtaa. Tässä viikon 41 yöpakkaset olivat jo ruskistaneet kasvuston kuihtuneemmaksi.
Niittynäkymiä syksyllä >> Mesiangervot (Filipendula ulmaria) yöpakkasten tultua kuvattuna 7.10.2015 Espoon Leppäsillassa - Yöpakkasta oli ollut tässä vaiheessa jo kahtena edeltäneenä yönä, mikä oli saanut näiden rehevien mesiangervokasvustojen lehdet ruskistumaan ja jättämään niissä alkaneen keltaisen varsinaisen ruskan jo vähemmistöön ja siten kesken. Taustalla on jo sängelle puitua ohrapeltoa.
Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohormat (Chamerion angustifolium) yöpakkasten tultua kuvattuna 7.10.2015 Espoon Leppäsillassa - Näille horsmakasvustoille edeltäneiden kahden yön pakkaset olivat jo paljon enemmän turmioksi kuin ylemmässä kuvassa mesiangervoille. Niinpä maitohorsmien viimeisetkin punaisen ruskan rippeet muuttuivat ruskean kuivuneiksi lehdiksi tässä vaiheessa.
Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa metsävaahteran (Acer platanoides) ruskan kera kuvattuna 1.10.2015 Espoon Leppävaarassa - Tämä maitohorsmakasvusto etualalla on rehevällä ja kostealla paikalla, joten sen ruskahuipennus viivästyi alemmissa kuvissa oleviin ko. lajin esimerkkeihin verrattuna jopa lokakuulle. Samaväriharmoniana näkymässä oli hieno pari ko. horsmien ja taustamaiseman metsävaahteran oranssin ruskan kesken.
Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa tuomen (Prunus padus) ruskan kera kuvattuna 17.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Ylempään kuvaan verrattuna tässä olevat horsmat ovat karummalla - savisemmalla kasvupaikalla, joten niiden ruskahuipennus tapahtui selvästi aikaisemmin. Muutoin tässäkin on ylemmän kuvan esimerkin tapaan hieno samaväripari taustan tuomien ruskan kanssa. Lisäksi kuva havainnollistaa sen, kuinka hieno kontrasti syntyy ruskeiden sävyjen ja punaisen kesken.
Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa läheltä kuvattuna 17.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Maitohorsman ruska on itse asiassa Etelä-Suomen luonnossa kaikista ruohovartisista lajeista sekä kirkkainta että punaisinta. Tämä mennyt syyskuu hyvin leutoine / lämpimine säineen pitkitti tällä kertaa tätä punanäytelmää paikoin erityisen hienosti. Taustalla on tässäkin punaruskainen tuomi.
Niittynäkymiä syksyllä >> Monilajinen ojanvarsiniitty kuvattuna 17.9.2015 Espoon Leppävaarassa - Ylempänä tämä sama kasvusto oli kuvattuna yöpakkasten ruskistamana, mutta tässä vaiheessa siinä oli vielä hyvin esillä kirjavasti niin alkanutta ruskaa kuin vielä kesävihreyttä sekä jopa kukintaa, josta selkein esimerkki nähdään ko. ojan vasemman laidan jättibalsameissa (Impatiens glandulifera). Mosaiikkimainen kirjavuus oli tässäkin harmonisen näyttävää, vaikka ylempään kuvaan verrattuna rakeisempaa.
Niittynäkymiä syksyllä >> Eri heiniä polun varrella kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Tässä vaiheessa eri heinälajien luoma kirjava sävy- ja rakennepaletti muodostui vielä kesävihreistä sävyistä sekä jo pidemmän aikaa olleista ruskeista-harmaista hedelmätähkävaiheista. Etualalla vasemmalla hienot viitakastikoiden (Calamagrostis canescens) tähkät erottuivatkin korostuneesti vielä lähes kokovihreää maisemaa vasten.
Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa ja tarhapiiskuja (Solidago cv.) kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Karuhkolla / savisella kasvupaikalla ruskeiden heinien seassa maitohorsman ruska oli huipussaan punaisena ja sen hauskaksi kontrastiksi taustalla oli vielä normaalista hieman viivästyneenä puutarhajäänteenä olevan tarhapiiskun keltaisen kukinnan loppuvaihetta.
Niittynäkymiä syksyllä >> Lupiinien (Lupinus polyphyllus) hedelmystöjä ja tarhapiiskuja (Solidago cv.) kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Ylempänä on esillä melkein samasta kohtaa tasan kuukauden myöhempi otos tästä niittyosasta. Tässä vaiheessa lupiinit olivat jo samanlaisia kuin siinä ylemmässä kuvassakin, mutta tarhapiiskujen kukinta oli siis vielä loppumatta, kuten edellä olevassa kuvassa.
Niittynäkymiä syksyllä >> Ruskaiset maitohorsmat (Chamerion angustifolium) pilvisellä säällä kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Alempana melkein samasta niittykohdasta on myös näiden horsmien ruskakuva, mutta tässä havainnollistus on pilvisen tilanteen ajalta. Ruskeaksi jo tulleiden heinien seassa punainen sävy hyppää kuitenkin kirkkaana esille tässäkin. Taivaalla oli erikoisen aaltomainen verhopilvitilanne luomassa myös hauskaa tunnelmaa kuvaan.
Niittynäkymiä syksyllä >> Ruskaiset tuomet (Prunus padus) heinien keskellä kuvattuna 15.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Osittain jo ruskeaksi menneiden heinien seassa tietenkin myös yksittäiset puuvartisten lajien punaiset ruskavärit erottuvat hyvin korostuneesti. Nämä tuomet olivat ruskassaan muita lajikumppaneitaan etuajassa, koska kohdan märkä ja savinen maa on pitänyt niiden kasvua kituliaana ja siten herkkänä tuottamaan ennen aikaista ruskaa. Tuo keltainen köynnösruska kuuluu puutarhajäänne kelasköynnökselle (Celastrus orbiculatus).
Niittynäkymiä syksyllä >> Heiniä ja nokkosia (Urtica dioica) kuvattuna 13.9.2015 Hämeen linnan vallihaudalla Hämeenlinnassa - Ylempänä esiteltyyn mosaiikkimaisen kirjavaan ojanvarsiniittyyn verrattuna tämä niittykirjavuus oli minimalistisemmin kaksiväripainotteista. Sekin on esimerkki harmonisesta kirjavuudesta ja oli hienoa, kuinka tämä kasvusto säilytettiin niittämättä syyskuun lopulle. Nyttemmin siis ko. vallihaudan rinne on jo niitetty.
Niittynäkymiä syksyllä >> Maitohorsman (Chamerion angustifolium) ruskaa auringon paisteessa kuvattuna 11.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Ylempänä on siis kuva melkein samasta niittyosasta, mutta tässä pilvisen sään sijaan kirkkaassa alkuillan auringonpaisteessa. Lähes vastavalo kirkasti noiden horsmien ruskan pikanteimmilleen, koska valo siivilöityi lehtien läpi hyvin. Tämäkin on yksi inspiraatiomuoto ottaa huomioon puisto- ja puutarhasuunnittelussa esim. tunnettujen ruskapuiden sijoittelua auringonvalon tulosuuntiin nähden.
Niittynäkymiä syksyllä >> Ohdakkeiden (Cirsium sp.) siemenvillaa kuvattuna 11.9.2015 Espoon Leppäsillassa - Kesän 2015 kasvutilanteet olivat elokuulle tullessa myöhässä jonkin verran touko-heinäkuun viileiden säiden takia, mutta elokuun aurinkoiset ja lämpimät säät korjasivat tilannetta. Silti ohdakkeiden hedelmävillavaihe pitkittyi pitkälle syyskuulle saakka, koska se oli alkanutkin kunnolla vasta elokuun puolivälin paikkeilta.
No comments:
Post a Comment