Kaikkien suureksi yllätykseksi eilen maanantaina 11.1.2016 tietoomme saatettiin, että brittiläinen rocklegenda ja -artisti David Bowie on kuollut viime sunnuntaina - Se kosketti minuakin yllättävän paljon, ja reaktioista päätellen järkytys ja hämmästys oli universaalisti hyvin voimakas ympäri maailman. Eilen vietinkin paljon aikaa sekä kuunnellen Bowien musiikkituotantoa että tutustuen muutenkin henkilöön uudemman kerran uudessa valossa, ja luin monien muiden tähtien ja artistien häntä kunnioittavia muistokirjoituksia.
Joka tapauksessa huomasinkin Bowien kuoleman johdosta, kuinka suuri vaikutus hänellä oli elämäni aikana ehtinyt olla minuun, vaikka minulla oli ollut vuosien mittaan aika kaksijakoinen mielipide hänen musiikistaan - Yhtäältä joistakin hänen kappaleistaan olen tykännyt kuin ns. hullu puurosta, mutta toisaalta hänellä oli myös materiaalia, joka jätti minut kylmäksi tai välinpitämättömäksi. Kait sekin on aivan sopivaa rockin ns. kameleontille, jonka tuotannossa olikin kuin "jokaiselle jotakin".
Kuitenkin Bowie jotenkin syvästi kosketti minua ainakin siksi, kun hänen tuotannostaan ja persoonastaan huokui sellaisen ulkopuolisen ja vieraantuneen tarkkailijan olemusta, jollainen minä itsekin omalla tavallani olen.
Eriskummallista ironiaa Bowien kuolemassa on se, kuinka hän juuri ennen kuolemaansa ehti tehdä ja julkaista viimeiseksi jääneen albuminsa "Blackstar" - Sen julkaisupäivä oli viime perjantaina kaksi päivää ennen kuolemaansa (Bowien kuolinpäiväksi tuli sunnuntai). Suurin ironia on se, kuinka Bowie osasi täydellisesti salata kuolemaan johtaneen sairautensa (syöpä) aivan viimeiseen saakka, ja Blackstar-albumista tulikin kuolemansa myötä testamentti ja jäähyväislahja, jota olikin jo tietoisesti sellaiseksi suunniteltu koko ajan ennen julkaisuaan.
Nyt ko. albumista onkin tullut kirkas merkkipaalu tässä uudessa tilanteessa, vaikka jo ennen kuolemaansa albumi ehti saada ylistäviäkin arvioita kriitikoilta. Eli siitä olisi joka tapauksessa tullut Bowien uran isoimpia albumeita ilman kuolemansa nostattamaa jopa myyttistä loistettakin - Bowie kuitenkin pystyi nyt jättämään koko tuotantonsa viimeiseksi näytteeksi yhden parhaimmista teoksistaan.
Tässä kirjoituksessa otankin esille uusimmalta albumiltaan tätä kuolemaansa pikantin joutsenlaulun lailla alleviivaavan Lazarus-kappaleen musiikkivideonsa kera ja palautan tapahtuneen johdosta uudessa katsannossa mieleen vain 11 päivää sitten tekemäni kirjoituksen Bowien ko. albumin nimikappaleesta (Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: David Bowie - Blackstar). Lisäksi kertaan lopuksi joitakin omakohtaisia muistojani Bowien musiikkiin liittyen. Samalla tekstin sekaan ripotellen tulee tietenkin hieman analyysiä Bowien roolista ja perinnöstä kulttuurissamme ja populaarimusiikin uranuurtajana.
Kun Bowie nyt jätti maallisen elämänsä, niin koko Blackstar-albumi itse asiassa sisältää tiettyinä selkeinäkin kerroksina myös Bowien oman kuolemansa käsittelyä, kohtaamista ja yleisölle esittelemistä. Niinpä Blackstar on tavallaan aivan tietoinen taideteos kuolemisestakin puhtaan teemallisesti. Bowiesta tuli nyt sen myötä ensimmäinen rockartisti, joka hyödynsi luomisessaan myös oman kuolemansa viimeiseen saakka ja näyttävällä ajoituksella. Se myös osoittaa, kuinka upeaa taidetta ja muutakin oleellista kontribuutiota yhteisölle voi vielä saada aikaiseksi jopa kuolemansairaanakin > Aivan viimeiseen saakka ei ole vielä myöhäistä! Siinä on toivoa kaikille luoville sieluille!
Esim. juuri Lazarus-kappaleen sekä lyriikat että musiikkivideo ovatkin nyt tästä uudesta tilanteesta katsottaessa hyvin suoria jäähyväisviestejä. Tuolla alla lyriikkalainauksen sisällössä ei oikeastaan ole sen enempää selittelemistä siinä katsannossa. Musiikkivideossakin on samaa kuoleman ja jäähyväisten tematiikkaa vahvasti esillä - Mutta myös muutakin, joka palautuu osaksi tuohon reilua kuukautta aikaisemmin julkaistuun Blackstar-kappaleen sisältöön ja musiikkivideoon.
Nimittäin Lazarus-videossa on esillä mm. sama "musta tähti" -kirja, jota Bowie esitteli käsissään "diktaattorihahmona" Blackstar-videolla. Lazarus-videolla Bowien esittämä hahmo yrittää kiireisesti saada ko. kirjaan kirjoitetuksi ajatuksiaan > Vaikuttaa tulkintani mukaan siis siltä, että molemmissa videoissa Bowien oman kuolemansa käsittelyn ohella on toinen taso, jossa kuvataan aikamme länsimaisen yhteiskunnan sairautta, jossa "kuolema tai tuho hiipii sängyn alta", ja joka "tuottaa kriisin paniikissa kieroja ajattelijoita ja diktaattoreita"...
Sitten Lazarus-videossa tuon toisen tason tulkinnan mukaan "diktaattorihahmo" imeytyy kaappiin, josta kuolemaa esittänyt tyttöhahmo tuli vaatimaan Bowieta sairasvuoteelta "kuoleman omaksi". Tämä vetäytyminen saattaisi siis tarkoittaa myös, että "pahuus" lopulta voi vetäytyä pois maailmasta koloonsa, ja vapaus koittaa... No, Bowien oman kuoleman käsittelynsä katsannossa hän laulaakin kappaleella tulevansa vapaaksi > Enää ei roolit ja hahmot rasita David Robert Jonesia.
Blackstar-videossa Bowien kuolemansa käsittelyä voidaan nähdä siinä esiintyvässä astronautin jäänteissä - Nimittäin Bowien varhaistuotannon kappaleessa "Space Oddity" hän esitteli hahmon "Major Tom", joka oli astronautti ja eräänlainen Bowien alter ego. Niinpä Blackstar-videolla "Major Tom" / astronautti tavallaan edustaa itse Bowieta, jonka "ruumis lentää mustaan tähteen", ja jonka "pääkallosta tulee palvontakohde" - Bowie siis näin maalasi itseironisesti oman kuolemansa siten, että hänen tähtensä eli maallinen elämänsä sammuu mustaksi, mutta hänen mielensä (päänsä) luoma tuotanto jää elämään juhlittuna perintönä edelleen.
Täytyykin sanoa, että aikamoista ja hurjaakin mielikuvilla ja ajatuksilla leikittelyä Bowie osasi tähän joutsenlaulutematiikkaansa(kin) laittaa! - On syytä muistaa, että itse "Bowiekin" taisi olla vain yksi roolihahmo, joka näytteli omalla tavallaan mm. rocktähteä. Sitä hahmoa voidaan katsella sekä innovatiivisena ja uusia ajattelumalleja luoneena edelläkävijänä että länsimaiden kulloistakin rappiotilaa osoittaneena karikatyyrinä ja jopa hovinarrina.
Bowie tavallaan tällä roolileikittelyllään osoitti uransa aikana sen, kuinka länsimaiden viime vuosikymmeninä pahentuneessa ajatus-, yksilö- ja yhteisötaantumassa alkoi narsistien roolipelit ja itsekkyysleikit voimistumaan. Tietyssä mielessä toki voidaankin sanoa, että joillekin Bowien ura oli siinä mielessä antihumaani "inspiraatio". Eli Bowie oli yhtäältä rappion kekseliäs indikaattori, mutta toisaalta myös itsekin jopa äärinarsisti... Tavallaan noissa Blackstar- ja Lazarus-videoissa Bowie sellaisenkin viimeiseksi myöntää, olen havaitsevinani.
Seuraavaksi ennen Lazarus-kappaleen video- ja lyriikkaosuutta laitan tähän siis vielä omakohtaisia muistojani ja mielipiteitäni joistakin Bowien kappaleista; nämä ovat lauluja, joista olen hänen tuotannostaan eniten pitänyt ja / tai jotka ovat eniten minuun vaikuttaneet. Listaan ne kronologisessa järjestyksessä aloittaen vanhimmasta päästä / lapsuudestani:
>> Starman (video): Tämä kappale on ihka ensimmäinen muistoni lapsuudestani David Bowiesta; se oli silloin 70-luvun alkupuolella Suomessakin ahkerasti soitettu mm. radioissa, joten eipä sen kuulemiselta kait voinutkaan välttyä. Jotenkin siitä kuitenkin tuli minulle yksi niistä harvoista popkappaleista, jotka jäivät muistiini juuri jopa vain muutaman vuoden ikäisestä pikkupojasta alkaen. Laulun melodioissa oli silloin jotakin niin vetoavaa minuun, että siitä jäi voimakas muistijälki, vaikken sen ikäisenä voinutkaan ymmärtää laulun sanomaa tai sisältöä tai mitään kontekstia.
Muita vastaavia siltä ajalta minuun yhtä lailla vaikuttaneita popkappaleita olivat myös mm.: The Sweet -yhtyeen jotkin laulut, Elton Johnin "Crocodile Rock", Tony Orlando feat. Dawnin (Tai Kai "Kuju" Hyttisen suomennettu versio) "Tie a Yellow Ribbon Round the Old Oak Tree", The Rubettesin "Sugar Baby Love", Cherin "Dark Lady" ja ABBA:n "Waterloo".
>> Heroes (video): Tämän kappaleen olemassaolo julkaisuvuonnaan 1977 jäi minulta huomaamatta, tai ainakaan minulla ei ole selkeää muistikuvaa sen ensimmäisistä kuulemiskerroista - Selkeästi tutuksi tämä tulikin minulle vasta 80-luvun alkupuolella, kun muutenkin aloin enemmän kiinnostumaan populaarimusiikista, ja kun Bowien suosio oli silloin huipussaan. Suomessa tämä Bowien "Berliinikauden" käänne 70-luvun lopussa oli ilmeisesti liian avantgardea valtavirtasoittoon radioissa, ja ehkä pettymys 70-luvun alun glamrockkautensa faneille... Tosin eipä tämä kappale muuallakaan ollut suuren suuri listamenestys alussa, vaikka myöhemmin kappaleen klassikkoloisto on kasvanut todella isoon huippuunsa.
Heroes-kappale on joka tapauksessa mielestäni seuraavana alla esiteltävän kappaleen lisäksi Bowien tuotannon hienoin ja eniten tykkäämäni. Bowie osasi erinomaisesti hyödyntää siinä tuolloin 70-luvun lopulla valtavirran alla hedelmällisesti jo ko. vuosikymmenen alusta saakka kehittyneitä krautrock-vaikutteita, kuten Kraftwerkia. Ja tiiminä tuotannossa hänellä oli aikansa parhaimpia ja innovatiivisimpia muusikkoja > Brian Eno ja Robert Fripp. Lisäksi etenkin juuri nykyisessä yhteiskunnallispoliittisessa vaiheessani ymmärrän ko. kappaleen sanoman hyvin - Se nostaa esille yksilön ja "meidän" vastavoiman eliitin "He" aiheuttamaa ankeutta ja tyranniaa vastaan.
>> Ashes To Ashes (video): Tämä kappale on Bowien tuotannosta se ensimmäinen, joka heti tuoreeltaan teki minuun syvän vaikutuksen - Ensimmäinen laulun kuulemiskertani oli itse asiassa jossain talven 80-81 aikana Suomen television Levyraadissa, jossa esitettiin myös kappaleen innovatiivinen ja psykedeelinen musiikkivideo. Se itse asiassa olikin sykähdyttävin kokemus kokonaisuudessa, jopa jollain lailla hämmentävä ja pelottavakin ilmestys silloisen n. 10-vuotiaan pojan mielestä. Kappaleen musiikissa minua viehätti heti ja edelleen nykyäänkin erityisesti syntetisaattorisointien unenomaisen ja mahtipontisen maalaileva käyttö; etenkin kappaleen lopun nostatusvaiheessa, jossa lauletaan "My mother says to get things done, you better not mess with Major Tom", ja jossa se lopuksi haipuu sinfonialliseen syntetisaattorimassaan - Tämä kappale siis toi tematiikkaan takaisin Bowien astronautti -alter egon.
Kappaleen sekä musiikissa että videossa on itse asiassa myös mielenkiintoisesti populaarikulttuuriin itseensä liittyvää sisältöä > Tuolloin kappaleen julkaisuaikana loppukesällä 1980 Lontoossa oli nimittäin nousemassa uusi musiikki- ja tyylitrendi, jota alettiin sittemmin kutsumaan nimellä "uusromantiikka - New romantics", ja sen keskuspaikkana toimi ns. Blitz-klubi ja sitä trendiä nostattanut antaumuksellinen porukka.
Bowie oli tälle porukalle yksi tärkeä idoli ja inspiraation lähde, mutta sitten kävikin vastavuoroisesti niin, että Bowie itse tykästyi tähän uuteen tyyliin ja halusi sisällyttää sen piirteitä juuri tähän kappaleeseen. Tuolla videolla nähtävät neljä sivuhahmoa ovatkin Bowien juuri Blitz-klubin keskeisistä toimijoista valitsemiaan, kuten heistä Steve Strange, joka itse asiassa itsekin kuoli viime vuoden helmikuussa. Näin siis kävi ilmi, että inspiraatio voi kiertää vastavuoroisesti ihaillun ja ihailijan välillä, joka puolestaan osoittaa sitä, kuinka kanssaihmisiltä oppiminen on elämässä tärkeää.
>> China Girl (video): Pari-kolme vuotta tuon em. kappaleen jälkeen Bowie halusi tuottaa läpikaupallisen albumin "Let's Dance", ja tämä kappale on siitä eniten tykkäämäni. Tässä vaiheessa Bowie oli hyvin paljon Suomessa esillä koko tämän albumin ja sen musiikkivideoidensa kera, koska tuona vuonna 1983 Bowiesta tuli Suomessa ylivoimaisesti kaikkein suosituin artisti. Tuo albumi itse asiassa teki maamme albumilistoilla jonkinlaisen ennätyksenkin ollen useita kuukausia putkeen listaykkösenä. Näin Bowie jätti Suomessa jälkeensä jopa tuon ajan suursuosikkiyhtyeet Duran Duranin ja Culture Clubin, mutta oli Bowie tässä vaiheessa ympäri maailmaakin uransa menestyneimmässä kohdassa.
Itse sain tämän Let's Dance -albumin vasta seuranneen vuoden helmikuussa syntymäpäivälahjakseni, mutta jo kesällä -83 minua viehätti paljon tämäkin Bowien vaihe, ja vaikka monien mielestä tämän albumin musiikki oli liian poppia ja sisällöllisesti köyhää pintakiiltoa. Voidaan toisaalta ajatella, ettei Bowien moninainen ura olisi ollut kokonainen, jos se ei olisi sisältänyt myös kyynisen kaupallista poptähtivaihetta.
Ehkä tämäkin tyyli oli Bowielle "vain" yksi roolihahmon muodostusaihe muiden joukossa, ja tarkoitus olisikin ollut vetää osoittelevasti pinnallinen poptähteys överiksi taideteoksen osana, jota koko Bowie itsekin itse asiassa oli... Joka tapauksessa mielestäni ainakin tässä China Girl -kappaleessa tuotanto on aikansa parasta ja musiikissa voidaan havaita tavallaan Bowien 70-luvun alun glamrockvaiheen ja 80-luvun popin onnistunutta risteytystä. Lisäksi tässäkin Bowie halusi työskennellä vain maailman parhaiden muusikkojen / tuottajien kanssa - Let's Dance -albumin tuotti 70-luvun lopun suursuosikkidiskoyhtye Chicin Nile Rodgers.
>> I'm Afraid of Americans (video): Bowien tuotannossa 90-luku alkoi sitten olla vähän etäännyttävämpää minulle, mutta siellä tapahtui kuitenkin yksittäisiä valopilkkuja; varsinkin niissä tapauksissa, missä Bowie uskalsi rohkeasti ottaa vaikutteita sen ajan dance- ja alternative-musiikista nuoremmilta sukupolvilta - Tämä Nine Inch Nails -yhtyeen Trent Reznorin kanssa tehty kappale vuodelta 1997 on siitä esimerkki parhaimmasta päästä. Reznor esiintyy myös tuossa musiikkivideossa esittäen Bowieta uhkaavaa vainoajahahmoa. Kappale ottaakin kriittistä kantaa yhdysvaltalaiseen väkivaltakulttuuriin myös onnistuneesti.
>> Girl Loves Me (video): Bowien uusi tuotanto jäi 90-luvun jälkeen itselleni aikaisempaa yhä tuntemattomammaksi, mutta viime marraskuussa kiinnostuin toden teolla uudestaan hänestä, kun tuo Blackstar-single ilmestyi. Viime perjantaina heti tuoreeltaan ennen kuolemaansa kuuntelinkin netistä tätä viimeiseksi jäänyttä albumiaan, ja sieltä tuon nimikappaleen ohella suurimmaksi suosikikseni on muodostunut tässä vaiheessa tämä "Girl Loves Me" -kappale - Siinä on hienosti takautuvia sävyjä esim. juuri em. Heroes- ja Ashes To Ashes -kappaleista, mutta myös hienosti uuttakin leikittelevää elinvoimaa sekoitettuna mukaan. Esim. lyyriikatkin ovat hauskat ja kiinnostavat tässä kappaleessa juuri siinä mielessä. Lukemani (en nyt muista lähdettä) mukaan ko. lyriikat ovat sekoitus Kellopeliappelsiini -elokuvaan ja kirjaan kehitetystä fantasiakielestä ja eräästä tietystä lontoolaisesta slangista.
Tähän päättyy oma muistokirjoitukseni David Bowien kuoleman johdosta.
Palaan vielä päivittämään n. viikon kuluttua tähän perään uusimmat hittilistatiedot ainakin Britannian ja Yhdysvaltain osilta, kun nyt on odotettavissa lähiviikoiksi ainakin albumilistapuolella ja ehkä singlelistoillakin huikeaa ja ennen näkemättömän suurta David Bowien invaasiota - Ensimmäiset merkit viittaavat mm. siihen, että tämä Blackstar -albumi menee ylivoimaisesti listaykköseksi lähes kaikkialla päihittäen viimein Adelen "25"-albumin moniviikkoisen ykkösjuhlan, ja mukaan listojen kärkikahinointiin tulee Bowien vanhojakin albumeita ja singlejä...
Päivitys maanantaina 18.1.2016 klo. 21:30: Nyt ovat selvillä viime viikon 2/2016 hittilistat, joiden mukaan voin nyt kertoa David Bowien albumi- ja singlelistoilla tapahtuneen invaasion luonteen >> Ensinnäkin odotetusti Bowien Blackstar-albumi ampaisi suoraan ja ylivoimaisesti ykköseksi myyntilistoilla melkein universaalisti kaikkialla (kuten mm. UK:ssa, USA:ssa ja täällä Suomessakin), mutta hauskana poikkeuksena näkyy olevan Unkari, jossa ainakin ensimmäisellä listaviikollaan ko. albumi tuli vain sijalle 11 - Tästä ko. albumin wikipedia-artikkelista voitte tarkastella tätä erikoisuutta.
Odotettavissa oli myös Bowien vanhojen albumeiden ja hittikokoelmien uudestaan tuloa albumilistoilla - Näin tapahtuikin, ja parhaiten korkealle rynnistivät parin hittikokoelman lisäksi mm. albumit; "Hunky Dory", "The Rise and Fall of Ziggy Stardust", "Aladdin Sane", edellinen albuminsa "The Next Day", "Low", "Diamond Dogs" ja "Let's Dance". Suomessa uudestaan listoille tulleista menestynein vanha albuminsa (ei kokoelma) on "The Rise and Fall of Ziggy Stardust", mutta vasta sijalla 46.
Kotimaassaan Britanniassa Bowien vanhojen albumiensa (myös kokoelmat) invaasio on sen sijaan huikea - top 40 joukossa Blackstarin lisäksi on jopa 9 albumia --> David Bowie is the Starman of this week's Official Chart as the nation pays tribute to a music icon.
Lisäksi tämän viikon 3/2016 listaennusteen / väliaikapäivityksen mukaan Blackstar-albumille on tulossa toinenkin ykkösviikko ja monet vanhat albuminsa jatkavat myös listoilla edelleen > David Bowie's Blackstar set for a second week at Number 1.
Yhdysvalloissa on puolestaan erikoista, kuinka tämä Blackstar-albuminsa toi hänelle siellä vasta nyt ensimmäisen albumilistan ykkössijan! - Aikaisempi paras sijoitus oli edellisellä albumillaan "The Next Day" sijalla 2, mutta sitä ennen hänellä oli USA:ssa kuitenkin useita top 10 albumeita sekä 70- että 80-luvuilla.
Singlelistojen puolella Bowien kappaleille ei ole syntynyt yhtä voimakasta suosiota kuin albumipuolella: Esim. Britannian singlelistalla parhaiten menestyneitä singlejään uudestaan listoille tulleista ovat mm. vuoden 1977 "Heroes" sijalla 12, vuoden 1973 "Life on Mars?" sijalla 16, vuoden 1972 "Starman" sijalla 18, vuoden 1983 "Let's Dance" sijalla 23 ja vuoden 1969 "Space Oddity" sijalla 24. Tuon viimeiseksi jääneen albuminsa kappaleista nimibiisi "Blackstar" ja "Lazarus" ovat jääneet niukasti top 40 -joukon ulkopuolelle.
Tämä hieman vähempi singlelistasuosio on osaltaan merkki siitä, kuinka singlelistoilla hallitsevat yleensä lähinnä nuoret ja tuoreet artistit / bändit vanhojen jäädessä lähes poikkeuksetta jalkoihin - Esim. viime kuukausina molemmin puolin Atlanttia singlelistoilla (UK ja USA) on ollut suorastaan ennen näkemätöntä Justin Bieberin ja monien muidenkin kanadalaisten artistien invaasiota - Esim. UK:ssa Bieberillä on ollut viime aikoina parhaimmillaan yhtä aikaa kaikki kolme kärkisijaa hallussa, mitä ei ole kenelläkään muulla artistilla historiassa tapahtunut: Eipä edes Bowiella ole ollut siihen nyt saumoja sekoittaa pakkaa.
David Bowie: Lazarus - Video
Lyriikat: "Look up here, I'm in Heaven!
I've got scars that can't be seen
I've got drama, can't be stolen,
Everybody knows me now
Look up here, man, I'm in danger!
I've got nothing left to lose
I'm so high, it makes my brain whirl
Dropped my cellphone down below
Ain't that just like me?!
By the time I got to New York
I was living like a king
Then I used up all my money
I was looking for your ass
This way or no way
You know I'll be free
Just like that bluebird
Now, ain't that just like me?
Oh, I'll be free
Just like that bluebird
Oh, I'll be free
Ain't that just like me?".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment