--- Mutta selviääkö se(kään) enää kovin pitkälle / hyvin tästä nykykriisistä?!... Tarkastellaanpa tilannetta tässä analyysissäni >>
Länsimaisen tieteen nykyrappio on siis osa länsimaissa muutenkin viime vuosikymmeninä edennyttä kulttuurillista kokonaistaantumaa ja kriisiä > Länsimainen tiede on siis alkanut myös edelleen kriisiytymään kiihtyvästi muun länsirappion mukana, mutta tiede itse ei ole yli-omahyväisyydessään ja kollektiivisessa sokeudessaan vielä suostunut havaitsemaan saati tunnustamaan omaa tilaansa tässä kokonaisuudessa - Eivätkä yksittäiset erinomaiset valopilkut (kuten fuusioenergian kehittäminen sekä avaruus- ja lääketieteen jotkut saavutukset) riitä vielä sinänsä pelastukseksi.
Tästäkin rappiomuodosta julkisissa keskusteluissa puhuminen ja piiriinsä kuuluvista ongelmista-vioista kritisoiminen on hyvin vaikeaa, koska länsimaisessa tieteessä vulgaaripositivismiksi äitynyttä maailmankuvaa on hyvin ongelmallista haastaa ja kyseenalaistaa uusilla tiedoilla ja vaihtoehtoisilla maailmankuvilla:
Tieteeseen itseensäkin on näin ollen muodostunut uskonnollistyyppistä fanaattisuutta ilmeten mm. tiedonalojen pirstoutumisena reaalitodellisuuteen huonosti sopiviksi ismeiksi ja koulukunniksi sekä reaalitodellisuuden ja tieteellisen menetelmän vuorovaikutuksessa esiintyvinä tulkinta- ja analyysiongelmina > formalismi yli sisällön, talous yli ihmistarpeiden ja ismit yli ymmärryksen.
Tieteen itsesuojelumekanismi sitten hautaa moiset vääristymät itsetietoisuutensa alle ja projisoi itseään haastavien niskaan häirikön ja vääräuskoisuuden leimaa yrittäen itse esiintyä muka täydellisenä.
Niinpä usein voidaan törmätä siihen, kuinka tieteen nykytilaa kyseenalaistavia näkemyksiä nähdään vain dikotomisen kaksijakoisesti > Olet mm. vain ääripäisesti joko väärässä (tiedettä vastaan) tai oikeassa (tieteen puolella) - Eli toisella tavalla sanottuna länsimaista tiedettä puolustelevat näkevät vain tieteen itsensä nykytilanteeseen kuuluvat sisällöt relevanteiksi ja kaikki muut vain hörhöilyksi.
Jos kyseenalaistat länsimaisen tieteen jotakin sisältöä, niin ei osata vastapuolelta havaita sitäkään, että tieteen jotain sisältöä kritisoiva ei välttämättä kyseenalaista koko ko. tieteenhaaraa tai tiedettä sinänsä - Esim. rokottamiseen ja ylipäätään lääketeollisuuteen liittyvää ylimedikalisaatiota kritisoivia saatetaan katsoa virheellisesti koko lääketieteen kyseenalaistavina hörhöinä; molemmat näennäisesti ääripäiset asiantilat kuitenkin pitävät paikkansa yhtäaikaa > lääketeollisuus on sekä haitallisesti ylimedikalisoitunut (mm. juuri eliitin rahatalousparasiittisen voitontavoittelun takia) että oleellinen terveydenhuollon ja sivistyksen osa.
Muistakaapa kuitenkin myös se, että tieteen tällainen taantuma todella myös antaa tilaa oikeasti taikauskoisille ja harhaisille ajattelun muodoille, ja lännen kokonaisrappiossa tulee myös vaikeaksi niiden tunnistaminen erilleen pois oikeasti hyvistä nykytieteen tilaa ja sisältöä haastavista ja kritisoivista uusista ajattelusisällöistä! - Tämäkin on hyvin vakava asia!
Pseudotieteen muodostumista sairaaksi epidemiaksi ja vainoharhaiseksi asenteeksi edesauttaa se, kuinka oleelliset yhteiskunnalliset ja sosiaaliset asiat jäävät todella käsittelemättä oikean tieteen taholta, tai niitä käsitellään väärin tässä kirjoituksessani analysoituun tapaan - Se on sivistysperikadon yksi oleellinen mekanismi.
Pidemmin > Osaltaan juuri huonon tieteen ja / tai sen vajaan-virheellisen soveltamisen takia ilmenee juuri seuraavaa > Väärennetty historia ja siksi kieroutunut identiteetti sekä yksilöllisellä että kollektiivisella tasolla, ihmisten arkitodellisuudesta irtaantunut talous ja sen diktatuurillinen luonne, pinnallisten ja vastakkainasettelua nostattavien ismien kirjo yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa rakenteissa sekä menneisyyden yhteiskuntatraumojen psykoanalyysittä jättäminen ovat omiaan saattamaan ajattelua sellaiselle tuuliajolle, että se ruokkii tieteen katveissa elävää kehittymätöntä ajattelua ja synnyttää kehittymättömiä reaktioita polttaviin ja käsillä oleviin yhteiskuntaongelmiin...
On totta, että länsimainen tiede on saanut aikaan viimeisten muutaman sadan vuoden kehityksensä ansiosta myös paljon yhteishyvällisiä periaatteita, teknologista edistystä ja teollista hyvinvointia, ja itse asiassa kaikkia niitä enemmän kuin koskaan ennen koko aikaisemman ihmiskunnan historiassa.
Sellaisen edistyksen ja kehitysmission luominenhan on ollut ja on aina jatkossakin tieteen tehtävistä tärkein!
Mutta aina ennenkin ja viimeisten vuosikymmenten katsannossa varsinkin nykyään länsimaisen tieteen täydellisyyttä ja edistystä ovat uhanneet ja jo pahastikin saastuttaneet monenlaiset rappion ja korruption muodot! > Ne ovat käytännössä ilmenemässä nykyään pahimmin mm. taloususkonnollisten vaikutusten pesiytymisenä tieteen harjoittamisen piiriin sekä länsieliitin imperiaalisten intressien edistämistä edesauttavien haittatekijöiden tulona vääristämään jopa itse ajattelua.
Kaikki ne haittaavat ja tuhoavat yhteishyvää ja teollista hyvinvointia sekä demokraattisten, moraalisten ja humaanien arvojen toteutumista reaalisesti ja kunnolla!
Tieteessä on parhaillaan monta sokeaa pistettä, missä se ei kykene tunnistamaan näitä vaaroja > Esim. ilmastonmuutosalarmismissa se pitäytyy sokeasti hiilidioksidipakkomielteessä, ja sen varjolla toteuttaa ymmärrystä vailla länsieliitin imperiaalisen mission komponentteja paikoilleen, ja siten asettaa väärän paradigman maailmanparantamisen perustaksi ja siksi tekee karhunpalveluksen ihmiskunnan edistykselle ja turvallisuudelle.
Historiatutkimuksen puolella puolestaan sama rappioilmiö toteutuu siinä, kuinka vaihtoehtoinen tutkimus (Esim. Arhi Kuittisen tutkimukset - Finnsanity-blogi > Kulttuurikritiikki > Historia > Muinaishistoria) sivuutetaan vain tai liikaa hömppänä, ja sen sijalle ylläpidetään ns. virallista totuutta itsetarkoituksellisesti, vaikka se siis sisältää monia kyseenalaisia piirteitä mm. osana länsieliitin jo kaukaa historiasta saakka toteutuneita juonteita imperiaaliseen vallanhaluun ja sosiaaliseen kontrolliin.
Tieteen tämänlainen sokeiden pisteiden rappio on luonteeltaan vahvasti kollektiivista, missä ajattelulla itsellään on ollut taipumusta ohjautua ihmisyyden perustavaa laatua olevan sosiaalisuuden ja sosiaalisen konstruktion luonteen mukaan > Nykyinen länsimainen sosiaalisuus on pahasti korruptoitumassa ja hajoamassa kartesiolaisen paradigman sairastumisen takia ja siinä mm. noihin statuseliitin ylläpitämiin pakkomielteisiin ja rahvaan aivopesuohjailuihin.
Eli Seppo Oikkosen termein sanottuna länsimaisen ajattelun nykyvääristymät kartesiolaisen paradigman hajoamisessa ovat peruja yksilöiden individuaalisen eriytymisen kasvamisesta "yli äyräidensä" sokeuden ja vääristymisen asteelle, missä yksilöt eivät enää kunnolla tunnista mm. kollektiivisia, ryhmäpsykologisia ja syviä rakenteita koherentilla ja monipuolisella tavalla.
Tällaiset yksilöt ovat yhtäältä liian helposti johdateltavissa harhaan em. kaltaisissa sairastuneissa kollektiivisissa prosesseissa sekä toisaalta taantumaan liian vahvasti oman mielensä kompastuskiviin ja rajoitteisiin.
Niinpä jopa tieteen tekijöiden piirissä ovat ajattelu ja toiminta laajemman ymmärryksen ja kaikkien näiden korruptio- ja saastumisilmiöiden tunnistamisten sijaan alkaneet monin osin taantumaan vääristyneeseen muotoon sekä siinä sementoitumaan itsepetoksellisen itsesuojelullisesti rajoittavaan ja ulkopuolelle sulkevaan konformismiin.
Se ilmenee myös eksoteerisen teatterin mukaisten paradigmojen itsetarkoituksellisena vaalimisena ainoana totuutena >> Kuten em. ilmastonmuutosalarmismin muoto, taloustieteeseen tullut uskonnollisen ajattelun laaduttomuus sekä poliittisen ajattelun ismilliset ja fobialliset muodot, kuten russofobia ja sosiaalisesti liian sitovat ryhmävahvistautumisen ideologiat.
Niissä yhtäältä ajattelu kangistuu totunnaisen totuutena kokemiseen liikaa, vaikka totunnainen olisi joiltakin osin pahimmillaan täyttä valetta ja totaalista haittaa.
Toisaalta sellaiset ilmiöt toteutuvat liian kärkevästi ja harhaisesti myös uutta luovan ja em. kaltaisia vikoja paljastavan ajattelun tuomitsemisena harhaopeiksi, salaliittohörhöilyksi ja systeemiä muka uhkaavaksi väärinajatteluksi.
Näissä puitteissa tieteenkin parissa on siis alettu harjoittamaan liikaa sellaisia ajattelun muotoja, jotka eivät mm. enää tunnista kunnolla edistyksellisen ja turvatun ihmiselämän peruselementtejä, kuten kansallisvaltioiden ja teollisen hyvinvoinnin oleellisuutta demokratian ja yhteishyvän viljelyalustoina.
Sen sijaan tieteessäkin on alettu toteuttamaan niitä vastaan olevia ylikansallisia ja monikulttuurillisia ajatusvirheitä yhteiskuntatieteissä, sosiologiassa jne. sekä hiilidioksidipakkomielteisiä ilmastokäsityksiä luonnontieteissä ja niiden yhteiskuntasovelluksissa - Yhteiskunnallispoliittisessa katsannossa tällainen saa aikaan vakavia toimintavääristymiä, jotka voivat olla mm. sodan uhkaa nostattavia tai suoraan ihmisten hyvinvointia tuhoavia.
>> Näin on jo jouduttu näkemäänkin!
Samaa tieteen rappioprosessia osana länsikulttuurin taantumaa ajavat siis myös sellaiset historiakäsitykset, jotka enemmänkin piilottavat ja mitätöivät tällaisen tuhoisan statuseliitin historiallista imperiaaliagendaa uhkaavia ja kyseenalaistavia tärkeitä paljastuksia sekä jättävät lääkkeinä käsittelemättä hyvää ihmisyyttä varten tarvittavia kokonaiskuvallisia hahmottamisia.
Sellainen itsessäänkin on omiaan edistämään yhteiskuntien sosiaalisen konstruktion hajoamista, koska sellainen luo osaltaan olosuhteita epävakauttavien valheiden, harhojen ja moraalittomuuksien aiheuttamaan yhteiskuntahajoamiseen perustoista käsin.
Ja sellaistakin hajoamisprosessia lännen historiallinen eliitti on jo oppinut tuhatvuotisessa perinteessään käyttämään hyväksi valtaansa turvaavina hajoita ja hallitse -manipulointeina! Ja moinen on toki hyvin epävakaata, epäharmonista ja uhkaavaa käyttäytymistä! > Edistyksestä ja "länsimaisista arvoista" se on äärimmäisen kaukana!
Voidaan myös sanoa, että tieteenkin parissa on alkanut tulla enemmän todeksi länsieliitin tahdottomana ja formalistisena pelinappulana oleminen kuin edistystä parhaiten ilmentävä uraa uurtava, luova sekä sopivasti vanhaa ja totunnaista kyseenalaistava humanistinen toimijuus.
Niinpä länsi on alkanut "arvostamaan" yhä enemmän huonolla tavalla alistuvaa, ohjailtua ja muotitettua suorittamista kuin olemista ja tietoisuutta laajentavaa neroutta ja humaaniutta uusien - parempien paradigmojen hyväksi - Ja viittaamalla edelliseen henkilökohtaiseen kirjoitukseeni: Länsi on alkanut katsomaan erityisherkkyyttä haittana entistä enemmän.
> Tiede on siis alkanut muuttumaan lännessä entistä enemmän ihmisyyttä haittaavaksi kuin ihmisyyttä palvelevaksi ajattelun muodoksi! > On aika kääntää rappiokehitys neorenessanssiksi!
Tähän loppuun koostan joitakin aiheeseen sopivia ja kirjoitustani taustoittaneita muiden kirjoituksia >>
Tässäpä on Käymälä-blogista tämän pohdintani yhdeksi tarkastelupisteeksi mielenkiintoista ja oleellista pohdintaa nimimerkki "sven laaksolta" (lukekaapa, vaikka sekin on pitkä eri osineen!), jossa pohditaan tieteen tilaa-roolia analysoimalla mm. Inkeri Koskisen vuoden 2015 tiedekirjanakin palkittua "Villi Suomen historia 2015" -kirjaa >> INKERI KOSKINEN: VILLI SUOMEN HISTORIA 2015.
Samoin Käymälä-blogin uusista kirjoituksista tämäkin on oivallinen ja siitä myös sopiva lainaus:
TIEDONJANOINEN HÄIRIKKÖ >> Lainaus: "Uskokaa tai älkää, mutta minä kiinnostuin modernista runoudesta koulun äidinkielen tunnilla. Jostain siitäkin jäi vaikkei se mitään opettanut. Eikä tämä ole edes kouluopetuksen vähättelyä. Päin vastoin sen ylistämistä. Mikä olisi tärkeämpi kuin oikealle tielle johdatteleva vihje? Ei voida tietää mikä se asia kenellekin on. Yleissääntöä ei ole olemassa.
Toisaalta kunnianhimon ansa on koulussa ilmeinen. Nenärengas, josta vetämällä ihmisiä ohjaillaan kuin tahtodonta karjaa vallanpitäjien haluamaan suuntaan. Kunnianhimo on vallanpitäjän sormi ihmisen peräaukossa. Siksi mikään koulu ei ole vaaraton, ellei jo ole oppinut, ettei arvosanoilla ja opettajan tyytyväisenäpitämisellä ole merkitystä. Kiltteys on hyväntahtoisen itsetuhon kaava, silloin kun opettaja on harhojen mestari. On opittava olemaan epäkiltti päästämättä ainoatakaan todellista tiedonmurua korvien ohi.".
Seppo Oikkosen Alkon kassalla -blogi on tietenkin erinomainen aitta löytää aiheeseen sopivaa pohdintaa ja ajattelua, ja siellä Seppo on pitkän tauon jälkeen onneksi taas aktivoitunut jonkin verran (kaksi ylintä kirjoitustaan alla olevassa listassa ovat tältä kuulta) >>
Tabut ja taiteilijat
Ruben Östlundin elokuva "Play"
Lokatiivi: patria, patriarkaatti, matriarkaatti
Lokatiivi: talousteokratia, taloususkonto
Lokatiivi: tapaus Galileo Galilei
Lokatiivi: Lokatiivi: vapaan tahdon ongelma
Lokatiivi: myytit ja dogmit
Lokatiivi: pelon rooli
Vallan alkeellinen makeus.
No comments:
Post a Comment