Eilen pidettiin Euroviisujen tämän vuoden finaali Ukrainan Kiovassa, ja tässä tulee niihin liittyvää analyysiäni ja yhteiskunnallispoliittista kommentointiani - Luonnehdin viime vuotisiin tyyleihini kappalevalikoimaa toki myös musiikillisesti ja shown kannalta, mutta erityisesti huomioin niihin liittyviä poliittisia sisältöjä ja merkityksiä.
--- Aivan heti kärkeen ennen mitään viisuihin itseensä liittyvää on otettava kuitenkin esille se, minkälaisissa olosuhteissa ja minkälaisessa maassa tämän kertainen viisuilu järjestettiin, jotta ei jää epäselväksi siihen liittyvä ääritekopyhä ja valheellinen julkisivun ulkokultaharhautus! - Otan sen havainnollistamiseksi iltalehden jutun viime keskiviikolta, minkä tekopyhästi propagandistisen sisällön käännän tiukalla ja kovasanaisella kommentillani oikeaan ruotuun >>
--- Kommentti: Ukrainan euroviisuissa on jotain pelottavaa – eikä se ole Suomen tippuminen >> Saatana miten tekopyhää ja valveutumatonta paskaa! - Ei se ole niinkään Kiovan ja Ukrainan länsiosien (missä viisut järjestetään) kriisi pahimpien sotakauheuksien katsannossa eikä kyse ole "venäjämielisistä kapinallisista" pahantekijöinä, miten Nitakin valtamedian prestituuttina antaa tuossa jutussaan ymmärtää.
Kyse on siitä, että Ukrainan länsiosat ja Kiova on ottanut sotarikollisen roolin juuri länsivaltojen (globalistien) usuttamana ja suunnittelemana pommittaessaan kuvitteellista vihollistaan eli venäjänkielisiä oman maan kansalaisiaan Donbassin alueella >> Tätä on jatkunut lahtaamalla ja tuhoamalla sotarikollisesti jo ties monettako vuotta sen siviilialueitakin!
Kiova on tosi syyllinen isompana orkestroijana globalistien kanssa eli huomio on siirrettävä Kiovan rooliin juuri sotarikollisena - eikä Donbassin tilannetta pidä päivitellä "venäjämielisten" kautta, koska isoin megaskandaali on Kiovan ja länsivaltojen syyllisyys isomman roolilla ko. maan pienempää vastaan, ja paljon suunnitellummalla ja aggressiivisemmalla roolilla kuin missään vaiheessa on Venäjän tuesta ollut kysymys Donbassin alueelle.
Otetaanpa tuo Nitan Rovaniemi-vertaus siksi uusintana ja oikein käännettynä > Pystyisikö Suomi järjestämään viisut, kun Helsingistä ja Tampereelta pommitettaisiin isomman sotarikollisella roolilla & länsivaltojen tuella jatkuvasti Rovaniemeä paskaksi siviileitä myöten, koska siellä muka on "venäjämielisiä"?
Nita on oikeassa siinä, että "viisukansa onnistuu ummistamaan silmänsä niin lähellä olevalta tilanteelta" > analyysi on vain aivan ylösalaisin ja tyystin virheellinen siitä, mikä on se asia, jolta silmät on ummistettu.
Lisäksi tuota tilannetta on julkisivulla osaltaan ilmentänyt se, kuinka Ukrainan ja Venäjän välinen vihanpito aiheutti lopulta Venäjän vetäytymisen kokonaan pois näistä viisuista.
---> Syventävää analyysiä länsivaltojen (transatlanttinen globalistien / "neokonservatiivien" ja muiden imperialistieliittien roolista ja sisällöstä russofobimissiossaan myös tähän Ukrainan tilanteeseen viitaten! >> The history of the Neocon takeover of the USA (a 4 part analysis).
Sitten voidaan jatkaa itse viisujen analyysiä - Ensimmäisenä otan esille viisujen voittajan Portugalin Salvador Sobralin esittämän kappaleen "Amar Pelos Dois" (viisufinaalin performanssi) ja (musiikkivideo).
>> Voittolaulu oli musiikillisesti ja tyylillisesti kaikista muista lauluista totaalisesti erottuva kahdet semifinaalit mukaan lukien: se oli yksinkertainen ja vähäeleinen balladi tehtynä ajattoman vanhanaikaisella musikaalikaavalla ja kertoi lyriikoissaan hellyttävästi yksipuolisesta rakastumisesta. Esittäjän voimakkaasti ja sydämellisen kömpelösti eläytynyt esitystapa ja tyylinsä peikkopoikamaisuus oli myös yleisöön voimakkaasti vetoavaa ja herkistävää, mikä sopi myös hyvin yksiin kappaleen sisällön kanssa. Omalla kielellään esittäminen oli myös viehättävää kansallismielisyyttä.
Näissä merkeissä Portugali voittikin viisut varsin ylivoimaisesti, ja kerrankin kävi myös niin, että esityksensä sai selvät voittopisteet sekä ammattiraatilaisilta että katsojaäänestyksessä > Yksimielisyys voittajasta oli täten eräs viisuhistorian selvimmistä, ja lisäksi tämä oli koko viisuhistorian pisimmän odotteluajan (yli 50 vuotta!) jälkeen Portugalin ensimmäinen viisuvoitto!
Omasta mielestäni puhtaasti musiikin ja kappaleen sisällön kannalta tämä viisuvoitto oli hyvin ansaittu, koska se oli tuossa muodossaan tavallaan vastaisku ja protesti euroviisujen muuttumiselle hyvin teollisen ja pinnallisen tuotteistetuksi koneistoksi - Portugalin viisu oli siten kuin kauniin perhosparven tai raikkaan tuulen tunkeutuminen ankeaan teollisuushalliin.
Viime vuoden voittajaan eli siis Ukrainan Jamalin kappaleeseen verrattuna tämä viisuvoitto on myös mielenkiintoinen > Viime vuonnahan ennustin Jamalin kappaleen synkän ja provokatiivisen russofobipoliittisen sisällön vuoksi niin, että tämän vuoden 2017 viisuvoittajan biisi voisi olla vastareaktiona politiikattoman iloinen ja / tai kaunis - Tavallaan niin kävikin nyt tämän Portugalin kappaleen kanssa!
On kuitenkin ulkomusiikilliseen pohdintaan siirryttäessä todettava, kuinka tämä Portugalin esityskään ei ole vapaa globalismi-poliittisesta agendasta, joka myös euroviisuissa nykyään velloo enemmän kuin koskaan ennen > Niin myös nyt, josta esimerkkinä tämän kertaisen voittajan suhteen ilmenee esittäjä Salvador Sobralin promotoimana globalistien monikultturismia ja väestönsiirtoagendaa.
--- Tämä Facebook-kuva kertoo ko. asian >> Generation Europa -FB-kuva.
Lainaus kuvatekstistä: "This morning a Portuguese fan of this page posted a photo of the Portuguese singer at this year's Eurovision song contest to show his disapproval , as soon as I saw the T-shirt he was wearing I knew this guy would win irrespective of his song , so 5 mins ago I just checked who won and Ta-da surprise surprise it's him!
After all this is a festival which had "celebrate diversity" as it's slogan and has in the past brought us freaks such as "Conchita" !
They are pushing their agenda everywhere, Europe needs one massive clean up.".
Seuraavaksi mielenkiintoisin asia näissä viisuissa oli se, kuinka Italian esitystä (Francesco Gabbanin "Occidentali's Karma" - finaaliperformanssi ja musiikkivideo) pidettiin ennakkoon jopa täysin suvereenina voittajasuosikkina, mutta finaali-illassa sen sellainen hypetys sulikin yllättävän voimakkaasti pois, ja lopulta Italia sijoittui finaalissa "vasta" kuudenneksi.
Kuitenkin biisin ennakkohypetys oli näkynyt jo usean viikon ajan ennen viisuviikkoa siinäkin, kuinka Italia oli saanut finaaliin mennessä ylivoimaisesti eniten Youtube-katseluita musiikkivideolleen muihin viisuehdokkaisiin verrattuna.
Italian kappaleessa otettiin huumorin avulla kiertoteitse poliittista kommenttia länsirappioon ja länsihybriksen umpikujaan, missä biisinsä musiikkivideossa ja viisujen lavashowssakin esiintyi gorillahahmo.
Arvaatte varmaan, mitä henkilöä tuo gorillahahmo symboloi?...
No, tietenkin Donald Trumpia, vaikkei sitä missään virallisissa lausunnoissa missään vaiheessa sillä tavalla luonnehdittu > Viisuyleisö aavisti sen silti varmaankin, mutta sellainen taisi sittenkin olla liian banaalia ja läpinäkyvää poliittisuutta, jota viisuyleisö ei aivan niin helposti ostanutkaan finaalissa - Ja vaikka Italian kappale oli musiikillisesti tämänkertaisen sadon parhaimmistoa toisaalta.
Tämä Italian viisun poliittinen banaalius ja sen ennakkohypen romuttuminen kertoi osaltaan myös tuosta em. seikasta > eli kuinka tällä kertaa viisumenestymisen resepti ei niinkään ollut osoittelevasti poliittista, vaan enemmän musiikkiin keskittyvää ja / tai kepeää.
Tästä seikasta kertoi myös sekin, kuinka finaali-illan menestyneimmät kappaleet eivät myöskään olleet useimmissa tapauksissa mitenkään osoittelevasti poliittisia, vaan jopa ihan tyystin epäpoliittisiakin ja osaltaan vain pinnallisia biletyskappaleita. Tätä seikkaa voitte arvoida, kun koostan seitsemän ensimmäistä sijaa saaneet muut esitykset tähän alle em. lisäksi >>
--- Kakkoseksi tuli Bulgarian Kristian Kostov kappaleella "Beautiful Mess" (finaaliperformanssi ja musiikkivideo), kolmoseksi Moldovan Sunstroke Project kappaleella "Hey Mamma" (finaaliperformanssi ja musiikkivideo), neloseksi Belgian Blanche kappaleella "City Lights" (finaaliperformanssi ja musiikkivideo), viitoseksi tuli Ruotsin Robin Bengtsson kappaleella "I Can't Go On" (finaaliperformanssi ja musiikkivideo) ja em. Italian jälkeen seitsemänneksi tuli Romanian Ilinca ft. Alex Florea kappaleella "Yodel It!" (finaaliperformanssi ja musiikkivideo).
Tosin sekä Belgian että Bulgarian esitykset olivat tavallaan poliittisia ja yhteiskunnallisesti ajankohtaisia siinä, kuinka niiden lyriikoissa oli otettu teemaksi rappion ja maailmanlopun pelko sekä siinä lohdun ja turvan hakeminen kanssaihmisistä > sellainen oli tavallaan tyylikkäämpää ja parempaa poliittista kannanottoa kuin tuo em. Italian versio sellaisesta, ja varmasti siksikin Belgian ja Bulgarian esitykset olivat sekä ennakkoon että finaalissa toteutuneena hyvin menestyneitä.
Sitten otan esille Suomen kohtalon näissä viisuissa, joka sekin on mielenkiintoinen meidän oman maamme historian katsannossa >>
Suomen Norma John siis karsiutui pois ensimmäisessä semifinaalissa viime tiistaina biisillään "Blackbird" (semifinaaliesitys ja musiikkivideo) - Olen pitänyt kappaletta musiikillisesti hienona, mutta viimeistään semifinaalikarsiutumisen kohdalla ilmeni se, että se oli myös liian synkkä ja siinä vellomisessaan liian tasapaksu > Toisin sanoen kappaleen musiikillinen kauneus vesittyi sisällöllisen vastenmielisyyden ja tylsyyden alle.
Samalla em. seikkaan liittyen sama ilmeni myös haittana; eli tämän vuoden viisumenestymisreseptinä ilmennyt positiivisen kepeyden ja kauneuden vaatimus ei toteutunut Suomen kappaleen kohdalla.
Tuossa alla eräs lukijakommentoija iltalehden jutussa kiteyttää tilannetta hyvin >>
--- Somessa hehkutetaan Norma Johnia: "Rakastuin Suomeen!": Kommenttiosiossa itse asiassa oleellinen syy tappioomme >> "Tylsyyden markkinat.
Blackbird oli hyvä jo vuonna 1968...
Loppuun olisi pitänyt tulla positiivinen voimasäkeistö, jossa bblackbird olisi saanut laulaa sillä rakkaus löytyi taas. Negaatiolla ei pärjää.
Kuvitelkaa Hanna Pakarinen Eurovision voittajana laulamassa Leave me alone, I wanna go home... Voittajana!".
Eli vaikka Norma Johnin biisi on tosi hieno, niin sen(kin) ilmentämänä sisällöllisesti meitä suomalaisia näemmä vaivaa yleisestikin rakenteellinen synkkyys ja antipatia aivan liikaa - Isona syynä sille on tietenkin melkein 1000 vuotta kestänyt alistamishistoriamme ulkovaltojen diktatuureissa!...
Itse huomasin lisäksi myös sen itse viisuesityksessä, kuinka Leena Tirronen oli ainoa kaikista, kuka ei kiittänyt yleisöä kappaleen loputtua > Ilmeisen vakava tyylimoka, mikä huomattiin negatiivisesti aivan varmasti muuallakin.
Vielä käyn hieman läpi sitä, mistä kappaleista ja esityksistä itse tykkäsin eniten >>
Noista yllä jo mainituista voin todeta, että Portugalin kappaleen kauneus viehätti kyllä minuakin; ja sellainen herkkä rakkausteema biisin lyriikoissa oli myös minuun vetoavaa.
Lisäksi tuo Belgian kappale oli mielestäni mielenkiintoinen osaltaan juuri sisältönsä takia sekä siinä, miten kappaleen musiikillinen ultracooli trendikkyys ja esittäjän amatöörimäisyys tai tyttömäinen totisuus itse asiassa kontrastoivat sopivasti keskenään > kappale toimii mielestäni kuitenkin selvästi parhaiten musiikkivideona.
Muista finaaliin selvinneistä kappaleista voisin mainita, kuinka Armenian Artsvikin kappale "Fly With Me" (finaaliperformanssi ja musiikkivideo) oli mielenkiintoisella tavalla kehityskaarellinen ja musiikillisesti kokeileva. Samalla siihen oli ilmeisesti liitetty Armenian omaa kansallismielisyyttä ihan kivasti sekoittaen sitä ja modernia musiikkituotantoa jännine efektiäänineen kaikkineen > Tuo kansallismielinen aspekti oli mielestäni enemmänkin juuri sopivaa nationalismia eikä niinkään globalismiin liitettävää monikultturismia... Esitys oli myös miellyttävän sensuelli.
Huomion arvoista näissäkin viisuissa edellisvuosien tapaan oli taas se, kuinka populaarimusiikin historialliset suurvallat Länsi-Euroopasta olivat yhä melko heikosti menestyneitä > Englannin kappale menestyi kuitenkin aikaisempaan rappioonsa nähden hieman paremmin, ja tykkäsin ko. Lucie Jonesin kappaleen "Never Give Up On You" (finaaliperformanssi ja musiikkivideo) kertosäkeen kauneudesta paljonkin, vaikka itse biisi ja esityskin olivat jossain määrin ylituotetun teollisia.
Pohjoismaat menestyivät kuitenkin taas tuon em. Ruotsin ja Norjan (JOWST:n kappale "Grab The Moment" - finaaliperformanssi ja musiikkivideo) ansiosta vallan mainiosti top 10 joukossa - Tykkäsin jossain määrin noista molemmista, mutta itse asiassa ensimmäisessä semifinaalissa karsiutunut Islannin Svalan kappale "Paper" (semifinaaliesitys ja musiikkivideo) viehätti minua jostain syystä eniten kaikista pohjoismaisista ehdokkaista - Todennäköisesti se johtui ainakin siitä, kun kappaleen musiikki muistuttaa paljon 80-luvun new wave- ja syntikkapopartisteista, mitkä ovat olleet sitä teiniaikani suosikkimusiikkia; Svalan ko. kappale oli kuin sekoitus Depeche Modea ja nykyistä laulajatähti Siaa, mutta ilmeisesti sellainen risteytys oli myös teennäisen kylmää toisaalta...
Tähän lopuksi laitan lähteet viisutuloksiin, mistä voitte mennä itse katselemaan tarkemmin mm. sitä, mitkä maat antoivat Portugalille täydet 12 pistettä sekä ammattiraatien että yleisöäänien mukaan, ja sitä miten yhtäältä Suomi äänesti muita ja miten ensimmäisessä semifinaalissa Suomi sai muilta pisteitä >>
--- Virallinen tulossivu englanniksi.
--- Eurovision 2017 Results: Voting & Points -sivusto.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment