Taas on aika ottaa analyysiin lännen kulttuurihistoriaa popmusiikkiesimerkin avulla, ja nivoa sitä nykyisiin yhteiskunnallispoliittisiin kuohuntoihin ja sisältöihin.
Etenkin reilun viime kuukauden aikana eräs tietty musiikkikappale on lainannut kertosäemelodiaansa näinä aikoina velloneiden mielenilmausten käyttöön - siinäpä siis syy tätä kyseistä blogisarjaani jatkavan kappaleen - "Son Of My Father" - esille ottoon.
Tämä kappale osoittautuukin tässä analyysissäni poikkeuksellisen sisältörikkaaksi ja tärkeäksi myös yhteiskunnallispoliittisesti niin, että voidaan sanoa kyseessä olevan populaarimusiikin historian aivan merkittävimpien sävellysten joukkoon kuuluvasta helmestä monessakin katsannossa.
Ensialkuun vuonna 1971 kappaleen sävelsi ja myös itsekin esitti italialainen muusikko Giorgio Moroder, joka sittemmin eteni urallaan populaarimusiikin merkittävimpien, menestyneimpien ja palkituimpien muusikoiden-tuottajien joukkoon 1970-luvun lopulla ja 80-luvun mittaan.
Tunnetuimman ja suosituimman version tästä kappaleesta teki kuitenkin brittiläinen Chicory Tip -niminen bändi heti seuraavana vuonna 1972, jolloin heidän versionsa nousi Britannian singlelistalla jopa ykköseksi tuon vuoden helmikuussa ollen myös iso kansainvälinen hitti.
Alinna laitan linkit sekä Moroderin että Chicory Tipin videoihin biisistä; niiden versioiden kesken ei musiikin osalta ole tyylillisesti silti kovin paljoa eroa, sillä Moroderin versio on vain lähinnä hieman särmikkäämpi soundeiltaan ja taustakuorosovituksiltaan.
Lisäksi mainitsen, että tuolloin 70-luvullakin edeltäneen vuosikymmenen tapaan täällä Suomessa maailmanhiteistä oli tapana tehdä liukuhihnatyyliin suomenkielisiä versioita. Niinpä myös tämä kappale sai tuolloin suomennetun käsittelyn, jonka teki ensin Danny Pertti "Pertsa" Reposen suomentamine sanoineen, ja kappaleen nimen oltua silloin "Maantieltä taloon". Myös Frederik teki vähän myöhemmin kappaleesta versionsa - laitan myös Dannyn versioon videolinkin alinna.
Eikä tässä vielä kaikki biisin "versioinneista"! - muistan nimittäin kappaleen introsävelmää käytetyn Suomessa(kin) jonkun tv-ohjelman tunnusmusiikkina. Muistan vahvasti sen olleen aikoinaan ainakin jonkin aikaa A-studion alkutunnarina 70-luvulla, mutta yrityksistäni huolimatta en onnistunut löytämään netistä tähän vahvistusta...
Itse kappaleesta musiikillisesti käy ilmi se, että se oli tuolloin 70-luvun alussa noissa kaikissa versioissaan niitä ensimmäisiä, missä silloin vieläkin varsin eksoottinen soitin syntetisaattori oli keskeisessä ja siten innovatiivisessa roolissa - tämä soitin olikin myös sittemmin ko. kappaleen säveltäjä Giorgio Moroderin tavaramerkki kaikissa tuotoksissaan.
Giorgio Moroderia pidetäänkin yhtenä synteettisen ja elektronisen popin kaikkein tärkeimmistä uranuurtajista; siinä missä 70-luvulla Kraftwerk, Tangerine Dream ja Jean Michel Jarre olivat taiteellisemman / avant gardisemman suuntauksen uranuurtajia syntikoineen, niin samaan aikaan Moroder toi syntikat ja muut elektroniset soittimet tanssipopin ja discon pariin innovatiivisesti.
Kerronkin siksi vielä seuraavaksi Giorgio Moroderin musiikillisesta historiikista, ennen kuin siirryn läpikäymään kyseisen kappaleen yhteyksiä viimeaikaisiinkin yhteiskunnallispoliittisiin seikkoihin. Tästä te Moroderista vielä tietämättömät / muistamattomat havaitsettekin, että hän on ollut erittäin paljon 70- ja 80-lukujen popmusiikkiin vaikuttanut mies ja myös erittäin menestynytkin.
Käyn historiikkiaan läpi siten, että listaan hänen kirjoittamistaan ja / tai tuottamistaan kappaleista muutaman merkittävimmän alle musiikkivideoidensa kera ja selostan niistä tietoja ensin tässä:
Alla olevassa listassa ensimmäisenä on Donna Summerin listaykköshitti vuodelta 1977, missä Giorgio Moroderin luomaa syntikkamusiikkia pidetään yhtenä eniten popmusiikin kehitykseen ja suuntaan vaikuttaneista innovaatioista; se tavallaan prototyyppinä yhdellä kertaa loi suurimman osan seuranneella 80-luvulla tuotetun popmusiikin äänimaailmasta.
Seuraavat neljä kappaletta ovat puolestaan esimerkkejä Moroderin 80-luvun tuotannosta ajalta, jolloin syntikat ja muut elektroniset soittimet olivatkin jo vakiinnuttaneet asemansa valtavirtapopissa osaltaan siis hänenkin esityön ansiosta; näiden biisien yhteinen nimittäjä on se, että ne kaikki ovat elokuviin tehtyjä tunnuskappaleita (alla olevista musiikkivideoista voittekin bongata hyvin ko. elokuvat).
Moroderin menestys niissä olikin myös sillä tavalla suurta erinomaisen myynti- ja listamenestyksen lisäksi, että näistä biiseistä jopa kaksi sai Oscar-palkinnot alkuperäisestä elokuvaan tehdystä kappaleesta: "Flashdance (What a Feeling)" ja "Take My Breath Away".
Lisäksi näissä neljässä kappaleessa Moroder onnistui taiteelliselta kannalta katsoen luomaan omaleimaisen tuotantotyylinsä, syntikkasoundinsa ja melodiatajunsa huippuunsa, missä yhdistyivät hienosti kaihomielinen ja vahva tunteellisuus sekä kasarihenkinen pirteys ja energisyys kiteyttäen sen ajan zeitgaistin merkittävästi - Hän on itse sanonut, että tuo Berlin-yhtyeen hitti on hänen tuottaja-säveltäjäuransa hienoin saavutus.
Viimeisenä esimerkkinä on vuodelta 1986 Moroderin uran erikoisin, kiistellyin ja kritisoiduin hetki, kun hänet pestattiin toteuttamaan musiikillisesti brittiläisen Tony Jamesin visiot ja biisit äärimmäiseksi viedystä rockyhtyetuotteesta ja protestista: tuloksena oli sloganeillaan, visuaalisuudellaan ja asenteellaan sekä raivostuttanut että ihmetyttänyt Sigue Sigue Sputnik -projekti, jonka alla olevat kaksi kappaletta kuvaavat tuolloisen missionsa tavoitetta tavallaan puolivakavissaan kuvata joskus tulevaisuudessa koittavaa kaoottista, väkivaltaista, äärihedonistista ja perikadollista yhteiskuntadystopiaa - "US bombs cruisin' over head", kuten ensin listatun kappaleensa alku sanoo... Hmmm., jotenkin hyvin tutun kuuloista hiljattaisessa nykyajassamme, vai mitä?
Esimerkkejä Giorgio Moroderin sävellys-tuottamismateriaalista musiikkivideoin (linkit):
-- Donna Summer: "I Feel Love",
-- Irene Cara: "Flashdance (What a Feeling)", ja biisin liveperformanssi (missä näette itse laulaja Irenen),
-- Limahl: "Never Ending Story",
-- Philip Oakey & Giorgio Moroder: "Together in Electric Dreams",
-- Berlin: "Take My Breath Away",
-- Sigue Sigue Sputnik: "Love Missile F1-11" ja "21st Century Boy".
Sitten "Son Of My Father" -kappaleen yhteiskunnallispoliittisiin ulottuvuuksiin:
Ensimmäisenä huomataan itse kappaleen englanninkielisistä lyriikoista se, että se on kannanotto liian konservatiiviseksi vakiintuneen ja luutuneen yhteiskunnan eli vanhoillisuuden vastustamiseksi sekä sellaisen rappion sijalle uudistavan ja vapaamman asenteen luomiseksi - tuolloinhan se sopi erinomaisesti ajan henkeen, koska edeltäneiltä vuosikymmeniltä alkanut nuorisokulttuurin vallankumous vanhoillista ja yhtenäiskulttuurista länsimaailman aikuiskokemusta vastaan toki vielä jatkui voimakkaana 70-luvun alussakin.
Nykyäänkin tämä kappaleen sanoma on varmasti tavalla tai toisella silti yhä ajankohtainen muuttuneista olosuhteista ja erilaisista konteksteista huolimatta, koska maailmanparantajilla riittää sekä uudistusmieltä että vanhan kyseenalaistamista aina ja ikuisesti.
Toinen oikeastaan vielä merkittävämpi seikka on se, miten kappaleen kertosäkeen melodiasta muodostui jo 70-luvulla hetimiten tuon tunnetuimman hittibiisiversion ilmestymisen perään hyvin merkittävä mielenilmaisujen väline - Nimittäin Britanniassa ko. kertosäe otettiin spontaanisti jalkapallofanien keskuudessa lempijoukkueidensa ja jalkapallotähtien kannatuslaulujen ja -sloganien melodiaksi. Sittemmin tämän melodian vastaava käyttö on myös levinnyt maailmanlaajuisestikin moniin urheilutapahtumiin, vaikka se on leimallisesti britti-ilmiö.
Samalla tämä melodia iskostui erityisesti kaikkien työläisluokkaisten brittien mieliin ja kulttuuriin alusta lähtien; jalkapallohan on ollut Britanniassa erityisesti työläisluokan huvia ja mielenkiinnon kohde, joten luonnollisesti kävikin niin, että Giorgio Moroder tuli vahingossa ja sattuman oikkuna luoneeksi monille työläistaustaisille ihmisille melodian, mihin samaistua ja eläytyä hyvinkin syvällisesti.
Ilmeisinä syinä tämän ilmiön syntyyn on ollut se, kun tuo kertosäemelodia on rakenteeltaan hyvin sopiva kannatus- ja mielenilmaushuutoihin, ja itse biisin sanoma on taustaltaan myös sopivalla tavalla yhteiskuntakriittinen ja luo siksi mielikuvaa mielenilmausyhteensopivuudesta melodiassaan.
Niinpä tästä tullaankin välittömästi kolmanteen merkittävään seikkaan, joka on jatkumoa aina tuolta 70-luvulta saakka tähän päivään! - nimittäin tuo melodia on ensinnäkin kantautunut jalkapallofanien, laajemminkin työläistaustaisten brittien sekä muun maalaistenkin käytössä koko ajan nykyaikaan saakka, ja niinpä siitä on tullut sukupolvesta toiseen tapahtuneen kollektiivisen iskostumisensa ansiosta spontaani ja vahva mielenilmausten väline mm. ihan mielenosoituksissakin, joissa etenkin työläistaustaiset ihmiset ja asiat ovat olleet osallisina.
Tämä kävikin erittäin selvästi ilmi tämän vuoden toukokuussa, kun Britanniassa tapahtui jo hyvin merkittäväksi ja tunnetuksi nousseen vaihtoehtomediapersoonan ja poliittisen aktivistin Tommy Robinsonin hyvin kyseenalainen ja katalan poliittisesti virittynyt vangitseminen.
Tommy Robinson on työläistaustainen persoona, jonka aktivismi on ollut jo vuosikausia perinteisiä brittiläisiä työläis- ja kulttuuriarvoja sekä sananvapautta puolustavaa ja kansallismielisyyttä korostavaa, ja siksi mm. voimakasta maahanmuutto- ja islam-kritiikkiä sisältävää tässä nykyisessä monikultturismi- ja siirtolaiskriisivyörytyksessä osana globalismin fasismia.
Toki alkuun viime vuosikymmenellä hän oli profiloitunut liiaksi äärioikeistolaiseksi toimijaksi, mutta viime vuosina hänkin on valveutunut laajemmin ja paremmin ymmärtämään yhteiskunnallispoliittisia kuvioita osana globalismin ja ns. "uuden maailmanjärjestyksen" antihumaaneja ja rappioittavia prosesseja. Niinpä hänkin on aikuistunut toiminnassaan ja siksikin tullut nyt suosituksi hahmoksi vaihtoehtomedioissa ja edistyksellisimmissäkin aktivistipiireissä.
Tommy Robinson onkin tullut parina viime vuonna tutuksi Britannian ulkopuolellakin, kun hänen aktivismiaan ovat alkaneet promotoida mm. Alex Jonesin Infowarsin kaltaiset kansainvälisesti merkittävät vaihtoehtomediat.
Tommy on kuitenkin yhä erityisen tunnettu ja pidetty aktivisti ja jopa sankarihahmo juuri työläistaustaisten brittien keskuudessa, ja niinpä hänen toukokuinen vangitsemisensa nostatti etenkin heissä ankaran vastareaktion, joka levisi itse asiassa jopa kansainväliseksikin mielenosoitusten aalloksi ollen ensin Britanniassa yksi historiansa isoimmista mielenilmaisuista.
Näissä merkeissä hän on ollut nyttemmin erittäin paljon globalistien ja ns. valevasemmiston hampaissa, ja siksi siis myös ihan suoraankin valtaapitävien ja virkamiesten taholta poliittisesti vainottu parhaillaan, missä hänen aikaisempaa äärioikeistotaustaa hyödynnetään mustamaalaamisekseen surutta.
Siksi Tommy Robinsonin tällaisessa vainoamisessa kiteytyy parhaillaan globalismin vastainen liike yleisestikin.
Noissa Tommy Robinsonia puolustaneissa mielenosoituksissa ihan kaikkialla otettiinkin tuon em. työläiskulttuurisisällön takia Tommyn kannatuslaulun melodiaksi - yllätys yllätys! - juuri tämän "Son Of My Father" -kappaleen kertosäkeen kyseinen melodiapätkä. Siis tyyliin: "Oooo-Tommy-Tommy, Tommy-Tommy-Tommy-Tommy Robinson!" - laitan tästä alle ko. mielenilmaisuista esimerkkejä videolinkein.
Eikä tässä vieläkään kaikki! Ehei! - Nimittäin täällä Suomessa meillä on ollut aktivismissa aivan vastaavasti erittäin kyseenalaisen poliittisesti virkavallan, valtaapitävien ja valevasemmiston tahoilta vainottu Ilja Janitskin.
Aktivismissaan hän oli ollut ensin kohutun MV-lehden päätoimittaja eli merkittävä vaihtoehtomediapersoona varsin samoissa merkeissä kuin Tommy Robinson Britanniassa, ja nyttemmin samalla tavalla hänellekin on langetettu varsin tekaistuilta ja poliittiselta ajojahdilta vaikuttavia syytteitä. Siksi hän on ollut pitkään tutkintavankeudessa ja viime aikoina oikeudessa syytettynä. Tällä viikolla hän tosin vapautui vankeudesta odottelemaan tuomiotaan...
Ilja Janitskinilla on myös Tommy Robinsonin tapaan vahvaa kansojen syvien rivien kannatusta ja vaihtoehtomedianäkyvyyttä maassamme, ja hänkin on profiloitunut täällä etenkin työläistaustaisten ja kansallismielisten ihmisten sekä sananvapauden puolestapuhujana - niinpä häntä puolustaneissa paikallisissa mielenilmauksissa esim. tuon oikeudenkäyntinsä puitteissa mielenosoittajat ottivat tuosta Tommyn tapauksesta inspiroituneena käyttöönsä tuon aivan saman "Son Of My Father" -kappaleen kertosäemelodian Iljaa kannattaneissa lauluissa, ja siis nyt tyyliin: "Oooo-Ilja-Ilja, Ilja-Ilja-Ilja-Ilja Janitskin!".
Listaan vielä ennen loppukaneettia tähän sekä Tommy Robinsonin että Ilja Janitskinin tapauksista viime aikaisia havainnollistavia videoita:
-- RAW: Clashes erupt at ‘free Tommy Robinson’ march in London.
-- Katie Hopkins: HUGE #FreeTommy rally in London.
-- #FreeTommy: The Good, The Bad, and The Chavvy.
-- Tommy Robinson on InfoWars Monday 12-3-18 EXPLOSIVE INTERVIEW.
-- Ilja Janitskin vapaana. Fanit piirittää!
-- Ilja Janitskin: ajatusvanki , 31.5.2018.
Lopuksi voidaan täten sanoa itse "Son Of My Father" -kappaleesta, että se on tämän analyysin perusteella kulttuurihistoriallisesti yksi merkittävimmistä musiikkiteoksista koskaan, sillä sen sisällölliset ulottuvuudet ovat niin monipuolisia ja vahvasti kollektiivisissa tajunnoissa vaikuttavia jo monisukupolvisesti, ja tällä hetkellä taas korostuneesti esille tulleita.
Samalla ko. kappaleen säveltäjästä Giorgio Moroderista voidaan todeta, että hänen elämäntyönsä ei rajoitu pelkästään popmusiikin kehittäjänä saavutettuun neron, mestarin ja uudistajan asemaan, vaan hänen merkityksensä venyy em. syistä johtuen myös yllättävän laajalle ulkomusiikillisiin saavutuksiin >> Nimittäin kenestä muusta popmuusikosta voidaan sanoa esim. sellaista, että kaikkien listaykkösmenestystensä, palkintomääriensä, Oscareidensa ja itse musiikkiin lähtemättömästi vaikuttamistensa lisäksi hän voi kehuskella, että "minun luomaa melodiaa hoetaan urheilustadioneilla ja mielenosoituksissa ympäri maailmaa edelleenkin"? - Taitaa tulla mieleen lisäksi vain lähinnä Queen-yhtye...
Kieltämättä erinomaisen hämmästyttävää on kaikki tämä, kun se on nyt näin auki selvitetty!
Sitten vielä aivan lopuksi tässä musiikkisarjassani tuttu loppuosuus >>
Chicory Tip (Giorgio Moroder) - "Son Of My Father":
--- Chicory Tip -versio: totp-performanssi.
--- Giorgio Moroder -versio: musiikkivideo.
--- Danny -versio: musiikkivideo.
Alkuperäiset englanninkieliset lyriikat:
"Mama said to me we gotta have your life run right
Off you got to school where you can learn the rules there right
Be just like your dad lad
Follow in the same tradition
Never go astray and stay an honest lovin' son
Son of my father
Molded, I was folded, I was preform-packed
Son of my father
Commanded, I was branded in a plastic vac'
Surrounded and confounded by statistic facts
Tried to let me in but I jumped out of my skin in time
I saw through the lies and read the alibi signs
So I left my home I'm really on my own at last
Left the trodden path and separated from the past
Son of my father
Changing, rearranging into someone new
Son of my father
Collecting and selecting independent views
Knowing and I'm showing that a change is due.
Son of my father
Molded, I was folded, I was preform-packed
Son of my father
Commanded, I was branded in a plastic vac'
Surrounded and confounded by statistic facts".
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment