Kesän 2019 kuumin päivä - Osa 5 (Hellejakso 18. - 29.7.2019)

Päivitän ajallisesti puolisen vuotta jälkikäteen kesän 2019 loput helletilanteet tähän seurantaan, missä tämän osan 5 julkaisen tänään 8.2.2020 klo. 12:00 - julkaisukohdaksi tälle osalle takautuvana aikana valitsen tämän kertaisen helteen viimeisen päivän, eli 29.7. ja kellonajaksi vapaan muodollisesti 23:55. 

Tämä hellejakso muodostui koko kesän pisimmäksi ja myös kuumimmaksi: hellettä kesti etenkin tarkastelualueen länsiosissa lähes yhtä mittaa 18. - 29.7. välisen ajan (itäkolkassa selvästi lyhyemmän ajan), mutta kuuminta vaihetta reilusti ja laajasti yli +30 asteen maksimilämpötiloineen oli siitä "vain" hellejakson kaksi lähes viimeistä päivää, eli 27. ja 28.7. Tosin joitakin +30 asteen ylityksiä sen lisäksi oli myös jo 24.7. alkaen päivittäin. 

Lämpötilalistausten viimeiseksi osaksi valitsin poikkeuksellisesti myös kaksi seuraavaa helteetöntä päivää (30. ja 31.7.) osaksi tarkasteluita, koska siinä kohtaa tapahtui ennätyksellisen raju kylmeneminen edeltäneestä ankarasta helteestä jopa osaksi ennätyskylmäänkin säähän!

Pikantein ilmiö koko hellejaksossa oli etelärannikolle äitynyt ennätyskuumuus 28.7., jolloin mm. Helsingin Kaisaniemen sääaseman koko yli 150 vuotisen historian edellinen helle-ennätys rikottiin jopa yli asteella (lisää aiheesta lämpötilalistausten yhteydessä alla)!

Toiseksi pikantein ilmiö tässä helteessä oli ukkosten vähäisyys ja vaisuus ilmamassojen kuivuuden ja epävakaisuuden puutteen takia, ja itse asiassa monet alueet jäivät sen takia koko hellejakson ajan tykkänään ilman sateita, ja myös viilenneen sään tapahduttuakin kuun lopussa; erityisen sateetonta oli mm. etelärannikolla ja paikoin lännen sisämaassakin. Tämä aiheutti heinäkuun loppuun mennessä monin paikoin erityisen pahaa kuivuutta ja kasvillisuudelle isoa haittaa!

Suursäätilan tarkastelussa tämä hellejakso alkoi melko rauhallisesti ja kuumeten vähitellen laajasti Euroopassa ja Suomessa, kun 18. - 21.7. välillä korkeapaineen selännettä pysyi etelä-pohjoissuunnassa Itämeren-Skandinavian paikkeilla ja Keski-Euroopassa, ja kun se sitten pohjoisosiltaan siirtyi idemmäksi Suomen päälle syrjäyttäen viimein itäkolkassa viipyneet matalapaineen sateet ja viileämmän sään pois.

Sitten 22.7. paikkeilla Etelä-Suomen hellettä häiritsi lievästi Etelä-Skandinaviasta saapunut matalapaine, joka kuitenkin heikkeni pois Etelä-Suomen ja Baltian yllä antaen tilaa jo seuraavana päivänä uudestaan muodostuneelle korkeapaineen selänteelle; tämä selänne asettui 23. ja 24.7. ajaksi suunnilleen Novaja Zemljan tienoolta Suomen yli Keski-Eurooppaan ulottuneelle vyöhykkeelle, jolloin helle voimistui manner-Euroopassa ennätyskuumaksi länsiosiltaan, kun Afrikasta selänteen länsipuolitse pääsi virtaamaan kuumuutta Espanjan ja Ranskan kautta kohti Saksaa ja Skandinaviaa: Ranskassa ja Saksassa saakka ylitettiin monin paikoin +40 astetta!

Helle voimistui entisestään jo tässä vaiheessa Suomessakin; itäkolkkaan selänteen itäreunalla pääsi silti annos viileää ilmaa Vienanmereltä keskeyttäen helteen siellä hetkeksi.

Korkeapaineen selänteestä muodostui 25. ja 26.7. aikana laajempi korkeapaineen alue Länsi-Venäjän ja Fennoskandian ylle, jolloin hellealue sekä laajeni entisestään Suomen ulkopuolellakin että voimistui yhä enemmän +30 asteen ylityksiin tarkastelualueellakin ilmamassojen kuumennuttua heikkotuulisessa säässä sijoillaan ja saatuaan tuolta Länsi-Euroopan ennätyskuumuudesta annoksen Skandinavian kautta. Samaan aikaan Länsi-Euroopan kuumuus jo väistyi rajuja ukkosia sisältäneen matalapaineen vallattua sen alueen lännestä.

Tähän Fennoskandian hellekorkeapaineeseen alkoi sitten yhdistyä 27.7. Jäämerelle voimistuneen toisen korkeapaineen vaikutus, jolloin ne alkoivat sulautua yhteen ja niiden itäpuolelle Venäjälle alkoi muodostua koillisesta ilmavirtausta kohti Suomea: tämä mahdollisti 27. ja 28.7. kuumimman helteen pakkautumista eteläisimpään Suomeen niin, että ennen koillisesta saapuneiden viileämpien tuulien vaikutusta sijoillaan tyyninä päivinä sisämaassa kuumentunut ilmamassa huipensi kuumuutensa etelärannikkoa vasten 28.7. koillistuulia edeltäneenä esivyöhykkeenä.

Sitten tuon Jäämeren korkeapaineen työntyminen kunnolla Lappiin päästi paljon viileämmät koillistuulet vaikuttamaan Etelä-Suomeen 29.7. alkaen, jolloin helteen kaikkoaminen tapahtui jyrkkärajaisesti edeltäneen päivän kuumuuteen nähden: ko. päivänä lounaiskolkan ja itäkolkan välinen maksimilämpötilojen ero oli siksi ennätyssuuri, jolloin Turussa oli vielä +30 astetta ja Ilomantsissa vain vähän päälle +10 astetta!

Näin hellejakso tuli päätökseen sateettomasti kuivan kuumuuden vaihduttua yhtäkkiä sanan mukaisesti yhdessä yössä kuivaan koleuteen laajalla alueella. Samalla hellealue pienentyi manner-Euroopassa kattamaan ensin enää Itä-Eurooppaa. Sitten 31.7. mennessä hellettä oli taas vain Välimerellä ja Mustanmeren ympäristössä, ja muualla manner-Euroopassa esiintyi kesäisen rajuja ukkosia monin paikoin.

Heinäkuun kaksi viimeistä päivää Suomen osalta olivatkin sitten ajankohtaan nähden erityisen koleita varsinkin idässä, kun Jäämeren korkeapaine jäi ulottumaan selänteenä Skandinaviaan ja Suomen itäpuolelle voimistui raju matalapaine: näiden välistä pääsi virtaamaan voimakkaasti Jäämeren koleutta Vienanmeren kautta tarkastelualueelle.

Seuraavaksi tämän erittäin vaiherikkaan ja historiallisen hellejakson lämpötilalistaukset tilanneselostuksineen >>

Lämpötilat on poimittu Ilmatieteen laitoksen säähavaintoarkistosta, ja lukemat pyöristän aina puolivälistä asteita ylöspäin lähimpään kokonaislukuun. 

Hämeenlinnan tietoja edustaa Hattulan Lepaan sääasemalta saadut lukemat ja Sopenkorven sääasemalta saadaan Lahden lukemat näissä seurannoissa. Tarvittaessa myös muiden asemien kohdalla tietojen silloin tällöin puuttuessa (valitettava ongelma nykyään!) valitsen kulloinkin korvaaviksi tiedoiksi seuraavaksi lähimmän aseman lukemat.

Tässä on viime kesän uudistuksesta tuttu selitys lukemamerkinnöistä: Ylipäätään hellelukemiin (tasan +25 astetta ja sen yli +29 asteeseen saakka) päätyvät maksimilämpötilojen arvot merkitsen punaisella. Sitten +30 asteen ja sitä korkeammat helteet +34 asteeseen saakka merkitsen paksufonttisella punaisella. Lopulta +35 asteen helteet ja sitä kuumemmat lukemat laitan puolestaan paksufonttisella ruskehtavan punaisella.


Torstain 18.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +22 astetta, Turku +24 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +22 astetta, Tampere; Siilinkari +20 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +25 astetta, Lappeenranta; Lepola +21 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +23 astetta, Jyväskylä +22 astetta, Savonlinna +19 astetta, Joensuu +19 astetta ja Ilomantsi +18 astetta.

Korkeapaineen selänne pysyi lähes sijoillaan Keski-Euroopasta Skandinavian kautta pohjoiseen, ja samalla tarkastelualueen itäosissa pysyi vielä epävakainen sateiden alue ulottuen kaakkoispuolella olleesta matalapaineesta. 

Tässä vaiheessa tarkastelualueella vallitsi heikko-kohtalainen idän ja pohjoisen välinen virtaus, missä lämpö pakkaantui eniten eteläisimpiin osiin kumoten myös Suomenlahden merituulen vaikutuksen etelärannikolla. Näin ollen hellerajan tuntumaan päästiin nimen omaan etelärannikon tuntumassa, ja jopa niinkin merellisessä paikassa kuin Kotka Rankki. Muutoin jäätiin +20 ja +24 asteen välille, ja itäosissa oli sateissa viileintä jopa vajaan +20 asteen päivälämpötiloineen.

Pilvisyys oli siis runsainta idässä tyypilliseen kuurosadetilanteen tapaan, jossa iltapäivällä kumpupilvet kasvoivat kuuroiksi ja paikoin heikoiksi ukkosiksi; itäkolkassa oli tosin yhtenäistäkin sadetta. Muualla tarkastelualueella oli muutoin selkeää, mutta osassa aluetta näkyi itätaivaalla ko. idän epävakaisen vyöhykkeen etureunapilvinä untuva- ja harsopilvivallia. Lisäksi iltapäiväksi syntyi sisämaahan poutaisia kumpupilviä, ja illalla ne hälvenivät tyypillisesti pois.

Perjantain 19.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +25 astetta, Salo +24 astetta, Pori +22 astetta, Hämeenlinna +25 astetta, Tampere; Härmälä +23 astetta, Tampere; Siilinkari +21 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +24 astetta, Lahti +24 astetta, Kouvola +20 astetta, Porvoo +24 astetta, Lappeenranta; Lepola +18 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +17 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +20 astetta, Jyväskylä +23 astetta, Savonlinna +17 astetta, Joensuu +17 astetta ja Ilomantsi +16 astetta.

Edellisen päivän kaltainen tilanne toistui lähes yksi yhteen, kun korkeapaineen selänne pysyi Skandinaviasta Keski-Eurooppaan ulottuneella vyöhykkeellä, ja tarkastelualueen itäosissa pysyi edelleen epävakainen vyöhyke ja kaakossa sama matalapaine.

Itäkolkassa jatkuivat yhtenäisetkin sateet jopa edellispäivääkin viileämmässä säässä, ja muutoin itäosissa oli iltapäivällä kuurosateita. Muualla tarkastelualueella jatkui itäosien untuva- ja harsopilvivallin näkyminen selkeässä säässä itätaivaalla, ja iltapäivällä-alkuillalla oli poutaista kumpupilvisyyttä tyypillisesti. 

Tällä kerralla koillisvirtaus mantereelta toi edellispäivään nähden runsaammin noita kumpupilviä etelärannikolle ja merellekin, joten päivälämpötiloissa oli sen aiheuttamaa muutosta; helteisin alue siirtyi vähän lännemmäksi aurinkoisimmalle alueelle, jolloin hellerajalle päästiin lounaiskolkassakin etelärannikon lisäksi. Samalla mm. Kotka Rankissa viilentyi selvästi edellispäivään nähden. Lounaan tyynissä tuulissa Maarianhamina lämpeni lähes helteeseen.

Lauantain 20.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +25 astetta, Turku +27 astetta, Salo +26 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +26 astetta, Tampere; Härmälä +25 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +25 astetta, Lahti +25 astetta, Kouvola +24 astetta, Porvoo +26 astetta, Lappeenranta; Lepola +21 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +21 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +24 astetta, Mikkeli +24 astetta, Jyväskylä +25 astetta, Savonlinna +21 astetta, Joensuu +21 astetta ja Ilomantsi +22 astetta.

Korkeapaineen selänne tuli hieman paremmin Suomen päälle lännestä ja samalla kaakon matalapaine heikkeni: näin ollen itäosien epävakainen alue surkastui lähes jo pois ja niinpä siellä syntyi enää hyvin pienellä alueella kuuropilviä iltapäivällä, ja siksi siellä oli edellispäivää jo paljon lämpimämpää.

Muualla tarkastelualueella oli muutoin selkeää, mutta taas iltapäiväksi ja alkuillaksi syntyi poutaista kumpupilvisyyttä. Koillistuulet kääntyivät puhaltamaan luoteesta, ja ne olivat edellispäivää heikompia. Näin ollen iltapäivän kumpupilviä ei ajautunut etelärannikolle ja merelle enää edellispäivän tapaan niin paljoa.

Näissä asetelmissa helteisin alue oli edelleen eteläisin osa Uudeltamaalta Varsinais-Suomeen, missä tällä kertaa ylitettiin helleraja aikaisempaa vähän reilummin +27 asteen paikkeille saakka. Myös lounaissaaristossa päästiin hellerajan tuntumaan tyynissä säissä, ja kun merivedetkin olivat jo ulappaa myöten lämpenemässä hyvin.

Sunnuntain 21.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +24 astetta, Turku +27 astetta, Salo +28 astetta, Pori +28 astetta, Hämeenlinna +28 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +27 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +27 astetta, Porvoo +27 astetta, Lappeenranta; Lepola +24 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +23 astetta, Mikkeli +27 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +24 astetta, Joensuu +24 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Etelä-Skandinaviaan saapui Britteinsaarilta pieni matalapaine sateineen ja ukkosineen, ja samalla korkeapaineen selänne siirtyi kokonaan Suomen ylle. Tällöin sää oli tarkastelualueella erittäin heikkotuulista ja ajoittain oli aivan tyyntä. Sää oli kauttaaltaan poutaista ja muutoin oli selkeää koko alueella, mutta taas iltapäiväksi ja alkuillaksi syntyi poutaista kumpupilvisyyttä, jota oli tosin edellispäivää hieman vähemmän.

Päivälämpötilat kohosivat sijoillaan lämpenevässä ilmamassassa parilla asteella edellispäivään nähden, jolloin hellettä oli jo lähes kaikkialla muualla paitsi ei aivan vielä itäkolkassa; kuumin alue laajeni Uudeltamaalta ja Varsinais-Suomesta myös Satakuntaan sekä Kanta- ja Päijät-Hämeeseen monin paikoin +28 asteen tienoon lukemineen. 

Toisaalta lounaissaaristoon vaikutti tuon Skandinavian matalapaine etelätuulen kera niin, että Maarianhaminassa jäätiin hieman hellerajan alapuolelle. Samalla tyynituulisessa tilanteessa etelärannikolla korostui aikaisempaan nähden merituulen viilentävä vaikutus; länsirannikolla tuuli kävi puolestaan sopivasti mantereelta, jolloin mm. Pori oli selvästi helteessä.

Maanantain 22.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +21 astetta, Turku +23 astetta, Salo +25 astetta, Pori +28 astetta, Hämeenlinna +27 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +25 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +23 astetta, Vantaa +25 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +27 astetta, Kouvola +27 astetta, Porvoo +25 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +24 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Matalapaine siirtyi vähitellen Etelä-Skandinaviasta Etelä-Suomen ja Baltian päälle, mutta heikkeni koko ajan siirtyessään; illalla se jo surkastui pois alueen yllä. Samalla korkeapaineen selänne vetäytyi hieman Suomen päältä pois ja vahvistui koilliseen Novaja Zemljan suuntaan. Tuulet olivat enimmäkseen idästä-kaakosta, mutta hyvin heikkoja ja ajoittain oli aivan tyyntä.

Matalapaine toi aamu- ja iltapäiväksi Uudeltamaalta Varsinais-Suomeen ulottuvalle vyöhykkeelle runsasta pilvisyyttä, missä se pysyi myöhään iltaan saakka lähes hajoamatta; iltapäivän aikana vyöhykkeellä esiintyi kuurosateita, mutta sademäärät jäivät vähiin, ja illalla kuuroja siirtyi myös Satakunnan puolelle. Tällä eteläisimmällä alueella jäi täten helleraja saavuttamatta, kuten yllä nähdään.

Tuon pilvialueen ulkopuolella sisämaassa jäi vallitsemaan poutainen ja vähäpilvinen sää, missä muutoin oli selkeääkin, mutta iltapäivällä esiintyi tuttuun tapaan kumpupilvisyyttä. Tällä alueella helle laajeni kattamaan paremmin myös itäkolkkaa, mutta kuumin alue oli vyöhyke Päijät-Hämeestä Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan kautta Satakuntaan paikoin n. +28 asteen maksimilämpötiloineen; mantereelta puhaltaneen tuulen ansiosta Porikin oli taas varsin kuumissa säissä.

Tiistain 23.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +23 astetta, Turku +26 astetta, Salo +26 astetta, Pori +25 astetta, Hämeenlinna +27 astetta, Tampere; Härmälä +25 astetta, Tampere; Siilinkari +24 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +26 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +26 astetta, Lahti +27 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +28 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +25 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.

Korkeapaineen selänne alkoi muotoutumaan uudestaan Suomen ylle, missä Novaja Zemljan tienoon korkeapaineesta kuroutui selännettä lounaaseen Suomen yli kohti Keski-Eurooppaa. Tuulet olivat edelleen hyvin heikkoja ja ajoittain oli aivan tyyntä; selänteen itäreunalla tuuli koillisesta ja länsireunalla lounaasta.

Tässä yhteydessä tarkastelualueen länsiosiin jäi kuitenkin vielä edellispäivän matalapaineesta sen verran epävakaista aluetta jäänteeksi, että yöllä ja aamulla oli vielä vaihtelevasti keskipilvilauttailua ja hieman kuurosateita syntyi Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Uudenmaan länsiosien sisämaassa iltapäivällä ja alkuillalla.

Pilvisyys oli muutoin vähäistä, ja muualla iltapäivän kumpupilvisyys ei jaksanut nousta kuuropilviasteelle; illalla sää alkoi selkenemään vain osittain lounaan epävakaisena vielä pysyneellä alueella.

Maksimilämpötilat jäivät tuolla epävakaisella alueella hellerajan tuntumaan, ja siten kuuminta oli kaakkoisosissa, koska hyvin heikoilla vallinneilla koillistuulilla lämpöä pakkaantui sinne. Itäkolkassa päästiin vain hellerajan tuntumaan, kun samat vallinneet heikot tuulet puhalsivat sen verran viileältä Vienanmereltä päin.

Keskiviikon 24.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +27 astetta, Turku +28 astetta, Salo +28 astetta, Pori +24 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +27 astetta, Tampere; Siilinkari +28 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +29 astetta, Vantaa +30 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +29 astetta, Porvoo +30 astetta, Lappeenranta; Lepola +23 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +22 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +28 astetta, Jyväskylä +29 astetta, Savonlinna +22 astetta, Joensuu +20 astetta ja Ilomantsi +21 astetta.

Korkeapaineen selännettä vahvistui Suomen yllä lounais-koillissuuntaisesti niin, että loppupäivällä selänne oli vahvin Skandinavian ja Länsi-Suomen yllä; samalla Vienanmeren eteläpuolelta kiertyi pieni ja hetkellinen matalapaine lähemmäksi itärajaa.

Näin ollen itäkolkassa tuon pienen matalapaineen kierrättämän pilvisyyden ja pohjois-koillistuulen takia maksimilämpötilat jäivät siellä vain +20 asteen vaiheille. 

Muualla tarkastelualueella helle sen sijaan voimistui hieman edellispäivästä monin paikoin, kun heikoissa ja ajoittain tyynissä tuulissa ilmamassa lämpeni sijoillaan poutasäässä; kuumimmaksi alueeksi muodostui vallinneissa heikoissa pohjoisen ja idän välisissä tuulissa eteläisin osa ja jopa etelärannikko, missä päästiin paikoin +30 asteen paikkeille (mm. Vantaa). Tätä edesauttoi sekin kun merivesien pintalämpötilojen nousu yhä enemmän +20 asteen paikkeille alkoi pitämään merituulen vaikutusta heikkona.

Yön-aamun aikana itäkolkan pilvistyneitä alueita lukuun ottamatta muualla sää selkeni aamuksi, ja taas vallitsi sitten loppupäivän ajan tyypillinen iltapäivän ja alkuillan poutaisten kumpupilvien aika, ja vallinneissa mantereelta tulleissa tuulissa kumpupilviä ajautui osaksi meren päällekin etelärannikolla. Illalla sää selkeni kokonaan.

Torstain 25.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +29 astetta, Turku +30 astetta, Salo +29 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +26 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +25 astetta, Vantaa +27 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +28 astetta, Kouvola +28 astetta, Porvoo +27 astetta, Lappeenranta; Lepola +25 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +24 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +25 astetta, Mikkeli +26 astetta, Jyväskylä +27 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +25 astetta.

Korkeapaineen selänne jakautui kahtia, missä toinen osa jäi Etelä-Skandinavian - Keski-Euroopan ylle, ja toinen osa jäi voimistumaan uudeksi korkeapaineeksi Vienanmeren tienoon ylle. Tässä tilanteessa kaakosta lähestyi Suomea sen verran matalapainetta, että sen myötä kaakkois-itätuulet voimistuivat hieman etenkin eteläisimmissä osissa.

Tilanteessa oli muutoin selkeää, mutta jälleen sisämaassa esiintyi iltapäivän ja alkuillan poutaista kumpupilvisyyttä; tosin tällä kertaa kaakkois-itätuuli ajoi pilvet iltapäivällä pois kauaksi sisämaahan etelässä, joten etelärannikon tienoo oli laajasti selkeä lukuun ottamatta aamupäivää, jolloin kumpupilvet syntyivät myös lähellä meren rannikkoa.

Helle palasi uudestaan itäkolkkaankin hellerajalle päässeiden lämpötilojen myötä matalapaineen sieltä poistuttua, mutta kuumin alue sijoittui virinneiden kaakkois-itätuulien ansiosta lounaiskolkkaan, missä päästiin +30 asteen tienoille. Jopa Maarianhaminassa oli mantereelta tulleiden itätuulten ansiosta varsin kuumaa. Etelärannikolla sen sijaan mereltä tuli vallinneissa tuulissa viilentävää vaikutusta.

Perjantain 26.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +27 astetta, Turku +30 astetta, Salo +28 astetta, Pori +29 astetta, Hämeenlinna +29 astetta, Tampere; Härmälä +28 astetta, Tampere; Siilinkari +27 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +26 astetta, Vantaa +28 astetta, Hyvinkää +28 astetta, Lahti +30 astetta, Kouvola +31 astetta, Porvoo +28 astetta, Lappeenranta; Lepola +28 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +28 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +28 astetta, Mikkeli +29 astetta, Jyväskylä +28 astetta, Savonlinna +28 astetta, Joensuu +28 astetta ja Ilomantsi +28 astetta.

Korkeapaine siirtyi keskukseltaan Vienanmeren tienoolta Fennoskandian ylle laajentuen ja voimistuen niin, että siihen sulautui myös tuo em. Etelä-Skandinavian korkeapaine: tilanteessa etenkin eteläisimmissä osissa vallitsi itätuulta, mutta keskemmällä Suomea vallitsi korkeapaineen tyynituulinen alue.

Pilvitilanne oli taas edellispäivän kaltainen, missä muutoin oli laajalti selkeää, mutta aamupäivällä alkoi poutaisten kumpupilvien kehitys. Siinä pilviä oli aluksi etelärannikollakin lähellä meren rantaa, mutta iltapäiväksi kumpupilvien esiintymisraja kaikkosi taas kauaksi sisämaahan tuulten takia. Illalla sää selkeni muutoin, mutta pientä hajanaista untuvapilvilauttailua kiertyi eteläisestä matalapaineesta alueelle.

Helle kuumeni korkeapaineen alueella laajasti sijoillaan, ja osaksi sen länsikautta Skandinaviasta kiertyi kuumuutta alueelle vähitellen: näin ollen maksimilämpötilat olivat laajasti parisen astetta edellispäivää korkeampia, mutta tällä kertaa kuumin alue sijoittui kaakon sisämaahan (Päijät-Häme ja Kymenlaakso), jossa ylitettiin paikoin +30 astetta. Itäkolkkakin kuumeni tässä vaiheessa jo selvästi hellelukemiin. 

Etelärannikolla puolestaan vaikutti vielä hieman viilentävästi itä-kaakkoistuuli mereltä. Maarianhaminassa jäätiin edellispäivän hellelukemista ilmeisesti jommalta kummalta meren ulapan puolelta tulleen viileämmän ilman takia, kun itävirtaus mantereelta tyrehtyi edellispäivään nähden.

Lauantain 27.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +29 astetta, Turku +32 astetta, Salo +32 astetta, Pori +29 astetta, Hämeenlinna +32 astetta, Tampere; Härmälä +30 astetta, Tampere; Siilinkari +29 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +29 astetta, Vantaa +32 astetta, Hyvinkää +31 astetta, Lahti +31 astetta, Kouvola +32 astetta, Porvoo +33 astetta, Lappeenranta; Lepola +30 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +29 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +29 astetta, Mikkeli +31 astetta, Jyväskylä +32 astetta, Savonlinna +31 astetta, Joensuu +30 astetta ja Ilomantsi +29 astetta.

Korkeapaine Fennoskandian yllä surkastui vähitellen, ja siihen alkoi sulautua Jäämereltä toista voimistuvaa korkeapainetta ensin Lappiin: tarkastelualueella jatkui silti vielä hyvin heikkotuulinen ja ilmamassan sijoillaan yhä enemmän kuumenemisen vaihe, jossa +30 asteen ylitykset maksimilämpötiloissa yleistyivät huomattavasti jopa +33 asteen paikkeille saakka. Itäkolkassa tosin esiintyi epävakaisuutta kuuroineen, jolloin Ilomantsissa ei ylitetty +30 astetta. 

Kuumin alue oli yhä etenkin kaakkoisosan sisämaa ja toisaalta lounaiskolkkakin, mutta nyt tuulet alkoivat virrata sen verran sisämaasta kohti etelärannikkoa, että myös aivan meren äärellä etelärannikolla meren viilentävä vaikutus kumoutui ja mm. Helsingissä oli jo lähes yhtä kuumaa kuin sisämaassa. Myös Maarianhaminan suuntaan pääsi taas mantereelta idästä ilmaa sen verran, että sielläkin kuumuus voimistui.

Muutoin oli selkeää, mutta taas sisämaassa esiintyi vähän kumpupilvisyyttä iltapäivällä ja alkuillalla. Ilmamassa oli muuttunut heikkotuulisessa säässä hieman autereiseksi, jolloin illalla auringon laskiessa oli näyttävää iltaruskoa auringonlaskun suunnassa taivaanrannassa.

Sunnuntain 28.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +32 astetta, Turku +33 astetta, Salo +33 astetta, Pori +33 astetta, Hämeenlinna +32 astetta, Tampere; Härmälä +31 astetta, Tampere; Siilinkari +28 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +33 astetta, Vantaa +33 astetta, Hyvinkää +31 astetta, Lahti +30 astetta, Kouvola +31 astetta, Porvoo +33 astetta, Lappeenranta; Lepola +28 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +26 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +31 astetta, Mikkeli +27 astetta, Jyväskylä +29 astetta, Savonlinna +25 astetta, Joensuu +25 astetta ja Ilomantsi +24 astetta.

Jäämereltä työntyi Lappiin yhä enemmän korkeapaineen selännettä, ja tarkastelualueelta vanha korkeapaine alkoi olla sulautunut siihen; niinpä tarkastelualueella alkoi vallita koillisvirtausta, mutta aluksi edellispäivien aikana huippuunsa kuumentunut ilmamassa vallitsi lähes kaikkialla lukuun ottamatta itäkolkkaa, minne koillistuulet alkoivat jo tuoda viileämpää ilmaa.

Näin ollen itäkolkassa jäätiin jo "vain" hellerajalle lämpötiloissa. Muualla sen sijaan jatkui vielä +30 asteen ylitse reilustikin nousseet ankarat helteet, missä koillistuulella kuumin ilmamassa pakkaantui etelärannikon tuntumaan, ja monin paikoin aivan meren äärelläkin mitattiin n. +33 asteen lukemia! - tässä yhteydessä Helsingin Kaisaniemen sääasemalla mitattiin uusi koko historiansa lämpöennätys +33,2 astetta! Edellinen ennätys oli +31,6 astetta heinäkuulta 1945: ylen juttu.

Huomattavaa oli myös se, miten mantereelta pääsi Ahvenanmaallekin yli +30 asteen kuumuutta koillistuulten taivuttua sopivasti itätuuliksi siellä. Sama koski myös länsirannikkoa ja Poria. Sellainen kuumuus oli ennätyksellistä myös lounaissaaristossa!

Tilanteessa pilvisyys oli edelleen hyvin vähäistä; eli muutoin oli selkeää ja iltapäivällä esiintyi pientä kumpupilvisyyttä. Tällä kertaa koillistuulella kumpupilviä ajautui mantereelta etelärannikolla myös meren äärelle. Illalla viileämmän koillistuulen alettua vallata alaa vaiheittain oli taivaalla ajoittain keski- ja yläpilvilauttoja vaihtelevasti, mutta sateita ei tullut.

Maanantain 29.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +26 astetta, Turku +30 astetta, Salo +29 astetta, Pori +27 astetta, Hämeenlinna +24 astetta, Tampere; Härmälä +24 astetta, Tampere; Siilinkari +24 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +22 astetta, Vantaa +22 astetta, Hyvinkää +23 astetta, Lahti +23 astetta, Kouvola +20 astetta, Porvoo +21 astetta, Lappeenranta; Lepola +18 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +18 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +21 astetta, Mikkeli +18 astetta, Jyväskylä +20 astetta, Savonlinna +16 astetta, Joensuu +14 astetta ja Ilomantsi +12 astetta.

Jäämeren korkeapaine piti selännettä työntyneenä Suomeen vaihtelevasti ja itäpuolella voimistui matalapainetta, jolloin koillisvirtaus korkean selänteen eteläpuolella syötti viileämpää ilmaa vaiheittain tarkastelualueelle ja jakoi tässä vaiheessa lämpötilaerot alueiden kesken ennätyksellisen suureksi kylmän ja helteisen eroina: yhtäältä helleilmamassa jäi vielä iltapäivään saakka vallitsemaan lounaiskolkkaan, mutta itäkolkassa koillisvirtaus voimistui ja kylmeni todella dramaattisesti.

Näin ollen hellettä mitattiin vielä Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa jopa +30 asteen paikkeille saakka vielä heikkotuulisena pysyneessä tilanteessa, mutta samaan aikaan idässä maksimilämpötilat jäivät jopa alle +15 asteen, ja äärimmillään Ilomantsissa vain reiluun +10 asteeseen; siellä sää oli lisäksi täysipilvistä ja sateista saaden aikaan erikoisen etusyksyisen tunnelman aikaisempaan nähden.

Muualla tarkastelualueella pilvisyys oli vaihtelevaa siten, että yöllä ja aamulla jatkui vain vähäinen ylä- ja keskipilvilauttailu, kunnes iltapäiväksi muodostui aikaisempaa runsaammin kumpupilviä, jotka lauttaantuivat ajoittain kumpukerrospilviksi ja sitä pilvilauttailua hahtuvapilvien kera jatkui myös illalla koko alueella voimistuneessa koillistuulessa; merkittäviä sateita ei tullut edelleenkään.

Seuraavaksi ylimääräisenä tarkasteluna otan esille kahden seuranneen päivän säät, koska mielenkiintoisesti edeltäneeseen helteeseen nähden ne olivat puolestaan erityisen viileitä etenkin idässä >>


Tiistain 30.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +17 astetta, Turku +22 astetta, Salo +19 astetta, Pori +20 astetta, Hämeenlinna +17 astetta, Tampere; Härmälä +18 astetta, Tampere; Siilinkari +18 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +19 astetta, Vantaa +18 astetta, Hyvinkää +18 astetta, Lahti +18 astetta, Kouvola +16 astetta, Porvoo +18 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +14 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +18 astetta, Mikkeli +14 astetta, Jyväskylä +14 astetta, Savonlinna +12 astetta, Joensuu +11 astetta ja Ilomantsi +9 astetta.

Matalapaine Suomen itäpuolella voimistui lisää ja siirtyi vähän lähemmäksi Suomen itärajaa. Samalla Jäämeren korkeapaineen selännettä sijoittui Suomen sijaan Skandinaviaan: tällöin koko tarkastelualueella voimistui erittäin viileä koillisvirtaus, jossa täysipilvinen, sateisin ja kylmin sää pysyi kuitenkin pääasiassa Päijänteen tasan itäpuolella. Siellä päivän maksimilämpötilat jäivät alle +15 asteen, ja itäkolkassa jopa vain +10 asteen vaiheille ennätyksellisesti ajankohtaan nähden. 

Länsiosissa tuulet eivät olleet niin kylmiä eivätkä niin voimakkaita ja pilvisyys oli vaihtelevampaa päästäen välillä aurinkoakin esille; vallitsevimpia olivat lauttaantuneet kumpukerrospilvet ja hahtuvapilvet koko päivän ajan. Lounaiskolkkaan säästyi pieni kesäisen lämmön alue, missä päästiin edelleen sentään reiluun +20 asteeseen; siellä sitä taisi edesauttaa myös vähäpilvisimmäksi ja tuuleltaan heikoimmaksi jäänyt sää.

Keskiviikon 31.7.2019 ylimmät päivälämpötilat: Maarianhamina +17 astetta, Turku +22 astetta, Salo +22 astetta, Pori +20 astetta, Hämeenlinna +21 astetta, Tampere; Härmälä +19 astetta, Tampere; Siilinkari +18 astetta, Helsinki (Kaisaniemi) +21 astetta, Vantaa +21 astetta, Hyvinkää +21 astetta, Lahti +19 astetta, Kouvola +18 astetta, Porvoo +22 astetta, Lappeenranta; Lepola +14 astetta, Lappeenranta; Konnunsuo +13 astetta, Kotka (Rankki; esimerkki merellisestä paikasta) +16 astetta, Mikkeli +15 astetta, Jyväskylä +17 astetta, Savonlinna +13 astetta, Joensuu +12 astetta ja Ilomantsi +12 astetta.

Matalapaine heikkeni jonkin verran tässä vaiheessa Suomen itäpuolella, mutta korkeapaineen selännettä jäi Skandinaviaan ulottuen Jäämeren korkeapaineesta: näin ollen viileä koillisvirtaus tasaantui tarkastelualueella siten, että itäosissa ei ollut enää niin sateista ja pilvistä ja tuulet olivat tasaisemmin kohtalaisia koko alueella; illalla länsiosissa tuulet jopa selvästi heikkenivät. 

Pilvisyys pysyi itse asiassa länsiosissa jopa lähinnä vain vaihtelevana yläpilvilauttailuna, koska ilmamassa oli niin kuivaa, ettei kumpupilviä syntynytkään. Siksi edellispäivää vähän laajemmin lännessä mitattiin sentään +20 asteen paikkeille päässeitä iltapäivän lämpötiloja.

Idän ja lounaiskolkan lämpötilaerot silti kaventuivat, missä idässä lämpeni muutamalla asteella edellispäivään nähden. Kuitenkin jopa alle +15 asteen päivälämpötilat olivat edelleen mm. Joensuun ja Ilomantsin seudulla ajankohtaan nähden erittäin kylmiä.

Seuraavaksi takautuvana päivityksenä kertaan seuranneeseen helletilanteeseen saakka vallinnutta säätä tarkastelualueella: Elokuussa helteet jäivät lähes olemattomiin melkein kuun loppuun saakka, ja siihen mennessä vain 10.8. ja 17.8. esiintyi lievää ja paikallista hellettä. Sitten elokuun viimeisellä viikolla tulikin yllättäen loppukesän tilanteeksi hyvin voimakas helleaalto. Sitä ennen nuo kaksi melkein / täpärää helletilannetta poimin kuitenkin esille seuraavassa helleseurantaosassa 6, ja tässä sitäkin ennen teen hieman kertausta elokuun säästä tarkastelualueella 1. - 9.8.:

Tuo heinäkuun kahden viimeisen päivän kaltainen hyvin viileä säätyyppi jatkui vielä elokuun 1. - 5. päivien aikanakin, missä Suomen itäpuolelle jäi pyörimään matalapainetta ja länsipuolelle asettui pysyvää korkeapainetta: näin ollen Suomeen ja tarkastelualueelle jäi vallitsemaan viileä koillisvirtaus, jossa itäosat olivat jatkuvasti viileimpiä ja siellä esiintyi sateitakin. Vain länsiosissa päästiin joinakin päivinä +20 asteen vaiheille poutasäässä, mutta idässä oli jopa joka päivä alle +15 asteen päivälämpötiloja. Lapissa koettiin öisin hallaa.

Kaikkein kylmintä ja suorastaan erittäin etusyksyistä oli kuitenkin Venäjän puolella Suomen ja Uralin välissä. Samaan aikaan helteet yrittivät tehdä paluuta manner-Eurooppaan, mutta pysyivät silti enimmäkseen lähinnä Välimeren ja Mustanmeren ympäristössä edelleen; yksittäisiä +25 asteen ylityksiä oli silti Etelä-Ruotsia myöten ajoittain.

Sitten 6. - 9.8. Britteinsaarten ja Etelä-Skandinavian suunnalta Suomeen alkoi vaikuttaa matalapainetta, jossa muutamat osakeskukset toivat sekä kuurottaisia sateita että lämpimämpää ilmamassaa Suomeen (ja Venäjällekin): poutahetkillä päivälämpötilat nousivat taas +20 asteen ylitse yleisesti ja Lapissa loppuivat yöhallat. Samalla manner-Euroopassa helteitä rajuine ukkosineen ulottui taas pohjoisemmaksi ajoittain noiden matalapaineiden liikkeiden mukaan.

Sitten 10.8. Suomen ylle saapui lännestä korkeapaineen selänne, jossa mahdollistui lähes / täpärästi helletilanne ennen Britteinsaarilta saapunutta seuraavaa entistä voimakkaampaa matalapainetta: palaan tähänkin tilanteeseen seuraavassa helleseurantaosassa 6.

Viimeisenä kertaan tässä vaiheessa ilmenneitä luonnon kasvillisuuden kehityksen ja vesistöjen lämpötilojen vaiheita: Tämä ennätysmäinen heinäkuun lopun hellejakso aiheutti kahdenlaista erityistä tilannetta kasvillisuuden parissa; kasvukauden kehityksen huomattavaa etuaikaisuutta uudestaan ja poikkeuksellisen pahaa kuivuushaittaa.

Tällä kertaa siis jo edeltäneen vähäsateisuuden takia ja nyt erityisesti tämän hellejakson vähäsateisuuden myötä kuivuus alkoi etenemään hyvin nopeasti ja pahasti varsin yleisesti ja monilla aikaisemmin sateitakin saaneilla kasvupaikoilla itäkolkan sateisimpia alueita lukuun ottamatta. Erityisen nopeasti kuivuus eteni tuon hellejakson viimeisten viiden päivän aikana, kun oli eniten +30 asteen ylityksiä päivälämpötiloissa.

Aluksi kuivuus alkoi näkyä maisemissa hellejakson alkupuoliskolla nurmikoiden yleisinä kellastumisina ja kallioisten paikkojen pienten lehtipuiden ja taimien lehtien kellastumisina. Helteen kuumimman loppupuoliskon aikana kuivuusongelmien näkyminen eskaloitui nopeasti kallioisilla mäkialueilla myös isojen lehtipuiden lehtien kellastumiseen, ja monin paikoin kallioisilla mäillä oli sitten kuin syysruska menossa, ja etenkin koivuissa (Betula sp.) se näkyi erityisesti. 

Samalla helteen loppuvaiheessa useiden nurmikoiden kasvu lakkasi käytännössä kokonaan moneksi päiväksi ja niiden kellastuminen laajeni edelleen; tähän kohtaan sattui myös valkoapilan (Trifolium repens) kukinnan loppuminen kokonaan ja syysmaitiaisen (Leontodon autumnalis) vasta alkaneen kukinnan taantuminen jo alkuunsa. 

Tavanomaista paljon korkeammat lämpötilat pitkän aikaa varsinkin lännessä kiihdyttivät kasvukauden etenemistahtia taas paljon etuaikaan tavanomaiseen aikatauluun verrattuna, jolloin mm. kukintavaiheet ja hedelmien kypsymiset kehittyivät yhä etuaikaisemmin heinäkuun loppuun mennessä: taas syntyi lopulta n. 2 - 3 viikkoa etuaikaa normaaliin verrattuna etenkin lännessä.

Näin esim. puistolehmuksen (Tilia X vulgaris) kukintahuipentuma juuri hellejakson alkuun mennessä tapahtuneena kääntyi sitten nopeasti kukinnan päättymiseen seuranneen helleviikon aikana. Puistolehmus kuului myös niihin puihin, mikä alkoi reagoimaan helteen kuumimmassa loppuvaiheessa kaduilla ja puistoissa kuivuuteen lehtiänsä kellastuttamalla ja varistamalla.

Kuivuutta parhaiten sietävät lehtipuulajit näyttivät olevan ainakin tammi (Quercus robur), lehtosaarni (Fraxinus excelsior) ja monet metsävaahterat (Acer platanoides) isoista lehdistään huolimatta; näillä ei siis esiintynyt lähes ollenkaan visuaalisia kuivuushaittoja, kuten lehtien kellastumista / nuutumista. Poikkeuksena olivat tosin näiden lajien kallioisille paikoille eksyneet taimet ja pienet puut, joiden lehdet nuutuivat pahastikin - tosin jo edelliskesän erittäin ankaran kuivuuden takia näitäkään taimia ei enää ollut paljoa elossa näillä kasvupaikoilla tälle vuodelle.

Monien havupuiden kuivuudensietokyky tuli tämänkin kuivuuden aikana hyvin ilmi, ja varsinkin metsämänty (Pinus sylvestris) on kuivuudelle erittäin karaistunut jopa kallioisilla kasvupaikoilla joitakin taimiaan lukuun ottamatta. Metsäkuusi (Picea abies) sen sijaan alkoi paikoin kärsiä selvästi kuivimmilla kasvupaikoilla mm. neulasiaan ruskistuttamalla.

Viljelykasveissa heinäkuun lopulla alkoi jo syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") kukkaterttujen kehittyminen kukintaan, ja jasmikkeista (Philadelphus sp.) viimeisten kukkijoiden kukinnat hurahtivat nopeasti muutamassa päivässä läpi heti helteen alettua. Aikaisemmin kukkineet jasmikkeet lopettivat kukintansa jo pääasiassa ennen helteen alkua ja sama tapahtui monilla japaninangervon lajikkeilla (Spiraea japonica cv.). 

Hedelmien kypsymisessä oli ajankohtaista mm. varhaisten omenoiden (Malus domestica) sadot; toisaalta raakilevaiheisia omenoita alkoi haittaamaan tuo kuivuus, jolloin raakilevarisemista ja -vioittumista tapahtui paikoin. Tämän helteen myötä maaseudun pelloilla alkoi myös hyvin etuaikaisesti viljasatojen kypsäksi tuleentumiset yleisesti.

Mustikan (Vaccinium myrtillus) marjasato ehti kypsymään metsissä sen verran hyvin ennen kuivuusongelmien huipentumista, ettei kuivuushaitat ehtineet paljoakaan vaikuttamaan sen sadon määrään. Puutarhoissa sen sijaan kastelutta jääneillä marjapensailla (herukat, vadelmat jne.) raakilevarisemista esiintyi monin paikoin pahemmin, kun niiden kypsyminen oli hellejakson aikana vielä osittain kesken.

Koristekasveissa perennat jatkoivat hyvää ja etuaikaista kukintaa kosteimmilla kasvupaikoilla tai jos niitä kasteltiin tarpeeksi hellejakson aikana: etuajassa monet normaalisti vasta elokuussa kukkivat lajit aloittivat jo tämän helteen aikana kukintansa; kuten monet syysleimut (Phlox cv.) ja myöhäiset kuunliljat (Hosta cv.) sekä ns. loppukesän jättiperennat tyyliin kultapallo (Rudbeckia laciniata "Goldball"). Liljat (Lilium sp.) lopettivat helteessä nopeasti kukintansa.

Luonnossa puolestaan maitohorsmat (Chamaenerion angustifolium) lopettivat kukintansa, ja paikoin äityivät hellejakson loppuun mennessä jo purskauttamaan sakeanaan ilmaan siemenvillaansa. Monet ohdakkeetkin (Cirsium sp.) etenivät hellejaksossa siemenvillavaiheeseen. Myöhäisistä kukkijoista järviruoko (Phragmites australis), rantakukka (Lythrum salicaria) ja pujo (Artemisia vulgaris) voimistuivat helteen myötä kukintahuippuun jo ennen elokuuta. 

Pujo osoitti kuivillakin kasvupaikoilla myös erinomaisen sietokykynsä ilmennyttä kuivuutta vastaan voimakkaan juurakkonsa ansiosta. Tämänlaiset kuivuutta sietävät ruohovartiset lajit alkoivatkin erottumaan ruskeaksi kuivuvilla niityillä ja ojanvarsilla hyvin edukseen.

Päinvastaisesti kuivuuden haitoille herkkää reagointia luonnon ruohovartisista lajeista osoitti toisena kesänä peräkkäin karhunputki (Angelica sylvestris) - Esim. eräällä seurannassani olleella kostealla niityllä havaitsin kesällä 2017 (sateinen ja viileä) erittäin runsasta ja rehevää karhunputken kukintaa, mutta seuranneen kesän heinäkuussa olleet kuumat ja erityisen kuivat säät surkastuttivat sen kukintaa selvästi. Lisäksi itse asiassa sinä kesänä jo touko-kesäkuun vaihteessa tullut ennätyskuivuus varmasti vaikutti jo osaltaan sen kukinnan pahaan taantumiseen. 

Edeltäneen kesän nuo kuivuusvioitukset ja tämä kuiva hellejakso kesällä 2019 aiheuttivat siksi yhteisvaikutuksena karhunputkelle tässä vaiheessa jopa entistäkin vaisumpaa kukintaa! >> päättelinkin sitten, että karhunputken kukinta vaatii maaperältään paljon kosteutta jo alkukesälläkin, ja siksi jopa kostealla niityllä ei tarvitse olla edes kovin pahaa kuivuutta lajin kukinnan jo kärsiessä siitä paljon - Hyvin mielenkiintoista onkin tulevina kesinä se, miten ko. lajin tällainen paha taantuminen kääntyisi uudestaan runsaammiksi kukkakasvustoiksi, jos kuivuus ei enää vaivaisi ja toipuminen alkaisi...

Puistojen ja puutarhojen puu- ja pensasistutuksien kohdallakin alkoi ilmetä kuivuusongelmia helteen loppuun mennessä, kuten monilla istutusaltaisiin ja muutenkin tilavuuksiltaan liian ahtaisiin maaperiin istutetuilla koristepuilla lehtiensä kellastumisena ja varisemisena. Kesäkukkien kastelutarve oli poikkeuksellisen suurta etenkin helteen kuumimman puoliskon aikana ja se piti puistotyöntekijöitä kiireisenä.

Erikoisena ilmiönä kahden kuumimman päivän (27. ja 28.7.) tuloksena havaitsin joidenkin oksistoiltaan osaksi lähellä kuumia ja aurinkoisia asfalttipintoja olleiden koristepensaiden kohdalla sen, miten lehtensä käpristyivät sellaisessa asfalttipaahteessa aivan kuiviksi kuin niitä olisi pidetty uunissa pari tuntia. 

Hieman toisella tavalla joillakin kuumuudelle herkillä puilla esiintyi jonkin verran ylikuumuuden aiheuttamaa lehtien kuivaksi ruskistumista, kuten balkaninhevoskastanjalla (Aesculus hippocastanum), joka on luonnostaan tottunut Balkanin vuoristossa tasaisempiin kesälämpöihin ilman äärikuumia hellehuippuja.

Paradoksaalisesti etenkin kuumin helle tukahdutti myös kosteimpien maaperien kasvien kasvua ja kehitystä lajista ja paikan aurinkoisuudesta riippuen ja siis huolimatta riittävästä vedensaannista, mikä osaksi hidasti niiden kehitystä. Näin ollen eri kasvupaikoista riippuen kasvukauden etenemisen asteeseen syntyi paikallista vaihtelua.

Järvien ja merien pintavesien lämpötilat tietenkin nousivat huippulukemiin, ja kesälomalaisille se tarkoitti poikkeuksellisen lempeitä uintiolosuhteita: heti helteen ensimmäisen viikon aikana järvissä ylitettiin yleisesti +20 astetta, ja ensimmäisenä lännessä. Sitten helteen kuumimman puoliskon aikana pienissä järvissä ja suurten järvien matalissa vesistöosissa jopa paljonkin yli +25 asteen pintalämpötilat yleistyivät poikkeuksellisen paljon etenkin eniten yli +30 asteen päivälämpötiloja sisältäneillä alueilla. Merivedet lämpenivät myös hyvin, ja helteen kuumimmalla jälkipuoliskolla mm. Suomenlahden ulappaa myöten +20 asteen ylityksiä saavutettiin.

Heinäkuun aivan lopun tuo ääriraju sään kylmeneminen aiheutti vesistöihinkin varsin nopeaa pintavesien viilenemistä, kun samalla koillistuulikin sekoitti vesiä hyvin: elokuun alkaessa kaikkialla vesistöjen pintavesien lämpötilat olivat laskeneet taas vain +16 ja +20 asteen välille, ja viileimmät vesistöt muodostuivat tarkastelualueen itäosiin jopa paikoin alle +15 asteen pintavesilämpötiloineen.

Henkilö- ja perhetaustani paljastamista ja sen syntetisoimista aikamme yhteiskunnallispoliittisten ongelmien analyysiin

Tämä analyysini on koko blogihistoriassani tähän mennessä sisällöllisesti raskain ja vaikein, ja ehkä niin myös konkreettiselta pituudeltaankin: analyysi on sekä yhteiskunnallispoliittisesti erittäin asiarikas että omaa henkilöäni ja perhetaustaani erittäin avoimesti ja suorasukaisesti paljastava; tarkoitukseni on luoda näiden kahden näkökulman kautta tietoisuutemme / yhteiskuntamme ongelmia ja luonnetta yhä paremmin avaavaa synteesiä.

Nostan siten hattua teille, jotka jaksatte ja pystytte lukemaan tämän tekstini kokonaan läpi, ja varsinkin jos lisäksi ymmärrätte lukemanne hyvin. En voi kuitenkaan taata sitä, etteikö tämän sisällön läpikahlaaminen aiheuttaisi jotain ahdistusta, tuskastumista ja muuta mielipahaa...

Toisaalta ihan varmasti voin luvata sen, että joillekin teistä tämä tarjoaa myös erittäin avaavia ja herkullisia oivalluksia!

Aloitetaan tämä analyysi ja henkilökohtainen avautuminen hesarin äskettäisen jutun linkittämisellä ja sieltä lainauksella >> "Swanströmin mukaan suomalaisten SS-miesten tekoja olisi aiemmassa tutkimuksessa siloteltu ja lähes puolet miehistä olisi ollut fasisteja. Swanströminin mielestä suomalaiset myös osallistuivat juutalaisten teloittamisiin." - SS-miesten läheiset vaativat ”häpäisevän” selvityksen oikaisemista.

---- Tässä on hyvin mielenkiintoinen ja valtavan laajan asiakokonaisuuden paljastava näkymä ylisukupolvisiin traumoihin ja niihin liittyviin häpeä- ja ahdistusketjuihin, sekä niissä pinnan alle alitajunnan mustiin ja sairaisiin mutiin painettuihin likoihin, joista manifestoituu pinnalle kuitenkin tiettyjen psykologisten mekanismien mukaan tietynlaista käyttäytymistä ja elämänrooleja.

Nämä nostattavat esille myös nykyaktivismin monia ongelmia, mitä tämä analyysini myös ruotii; ja on huomattava sekin, miten traumat voivat vaikuttaa myös erittäin pitkienkin aikojen takaa niin kollektiivisesti ryhmäkäyttäytymismalleina kuin myös yksilötasoilla mm. virheellisten kasvatustapojen siirtymisinä yli sukupolvien - Kaikki tämä voi vaikuttaa jopa paljon pidemmältäkin saakka historiasta kuin 1900-luku... 

Samalla tämä kertookin nykyisyydestämme paljon sekä yksilö- että kollektiivitasoilla mm. sen suhteen, miten historialliset traumat toisintavat ja uusintavat itseään varsinkin yhteiskunnan kriisiytyessä (kuten juuri nykytilanteessa on ollut), jos ja kun niiden traumojen parantamiseksi ei ole tehty mitään; kuten esim. ns. kansallinen psykoanalyysi on jätetty tekemättä, tai yksilöt eivät ole valveutuneet tajuamaan kunnolla omaa traumataakkaansa ja siinä alitajuntansa käskytysvirheitä käyttäytymiseen ja ajatteluun...

Itse asiassa tuo hesarin jutussa esille tuotu Kansallisarkiston selvitys on vasta ensimmäinen kunnollinen virallinen yritys tavallaan tuottaa materiaalia kyseiseen historiaan liittyvän kansallisen psykoanalyysin tarpeisiin.

Mutta kuten huomataan, niin sellainen tarve ja osoittaminen kohtaa ainoastaan psykologisten defenssi- ja projisointimekanismien mukaista vihaa ja torjuntaa ko. "omaisilta" - ei siis ole ainakaan heidän tahoilta odotettavissa mitään osallisuutta kollektiiviseen parantumiseen näissä aihepiireissä...

Tässä yhteydessä ajattelin ottaa itseni ja perhetaustani havainnollistusesimerkiksi yhteiskunnallispoliittiseen yhteyteen hyvin henkilökohtaisen avautumisen muodossa, koska oma henkilötaustani ja etenkin isäni puolen suvun sisällöt osuvat näiden aiheiden oheen varsin hyvin - tämän voin tehdä nyt hyvin, koska jo yli 15 vuotta sitten edesmenneeseen isääni on syntynyt jo sen verran hyvää etäisyyttä sekä objektiivista että omakohtaisen elämäni analyysiä varten. 

Ajattelen tämän kera sitäkin, että teidän muiden on hyvä tietää kunnolla mistä esim. aktivismiini liittyen tulen, ja miten oman henkilöhistoriani paljastaminen voisi olla osaltaan avuksi muille muuttua yhä paremmiksi ihmisiksi heidän verratessa esille ottamiani asioita heidän omiin asioihinsa, kun he aloittavat parantumisprosessiaan...

Eli asiaan, ja nyt siis seuraa pitkästi vakavaa ja raskasta tarinaa! - aiheellisesti siis jonkinlainen lukuvaroitus lienee paikallaan >>

Isäni puolen suku oli ollut 1900-luvulla hyvinkin oikeistolainen ja militaristinen - aivan, näin dramaattinen lähtökohta on paikallaan tässä avautumisessa. 

Isäni isä oli näet ammattisotilas ja upseeristoa nyt sen tarkemmin erittelemättä, ja tietenkin hän oli tiiviisti mukana mm. Toisen maailmansodan melskeissä Suomen ja Neuvostoliiton välisissä kahnauksissa. 

Itselleni ei ole kuitenkaan selvinnyt tämän isoisäni taustasta kovinkaan kummoisia muutoin mm. siksikin, koska hän ehti kuolla juuri vähän ennen syntymääni. Myös hänen vaimonsa eli isäni puolen isoäitini ehti kuolla minun oltuani vasta taaperoiässä. 

Niinpä kummastakaan heistä minulla ei siis ole henkilökohtaisia muistoja eikä heistä ole kerrottu minulle suhteellisen triviaaleja arkitietoja enempää asiaa - Ainoa kunnolla tuntemani isovanhempi olikin äitini äiti, jonka kuolemasta on kuitenkin jo melkein 20 vuotta, ja mainittakoon, että äitini puolen isoisäni kuoli jo sotien aikana.

Tuolloin 30- ja 40-luvuillahan natsi-Saksan ideologinen sisältö oli Suomessa varsin paljon valtavirtaa ja tietenkin erityisesti oikeistolaisten mieleen; sen olen historiakaiveluissani oppinut.

Ei siis olisi ihme, jos isäni puolen suvusta löytyisi vaikka mitä piilotettua likaa ja ideologista fanaattisuutta noihin aikoihin liittyen ja jotenkin samaan henkeen kuin noissa Kansallisarkiston paljastuksissa, jos alkaisi kunnolla kaivelemaan sensuuri- ja defenssimuurin alta...

Osaltaan siksi minullekin saakka olisi tullut piilotettua traumataakkaa kannettavakseni ylisukupolvisten mekanismien kautta mm. kasvatuksessa ja isäni omilta vanhemmiltaan omaksumiensa maailmankatsomuksen sisältöjen mukana...

Omasta siis jo edesmenneestä isästäni puolestaan voinkin juuri tuohon traumojen ylisukupolvisuuteen liittyen kertoa seuraavaa havaintoni ja analyysini perusteella:

Ensinnäkin hän jatkoi koko elämänsä aikana myös hyvin oikeistolaista ja militaristista maailmankatsomusta ilmeisesti omalta isältään vahvasti omaksuttuna, vaikka ajat olivat tietenkin muuttumassa toisenlaisiksi sotien jälkeisessä Suomessa, ja varsinkin 70-luvusta jonkin matkaa eteen päin.

Hän oli mm. aktiivinen ja menestynyt reserviupseerikerhossa ja oli varsin usein kertausharjoituksissa lapsuudessani - sieltä muistan esim. sellaista, miten eräskin kerta hänellä oli jäänyt kertausharjoituksissa omaksuttu upseerirooli päälle kotiin palatessaan niin, että hän puhui aluksi kovaa huutaen, kuten armeijassa on tapana. Äitini joutui toppuuttelemaan, että "hei, nyt ollaan kotona, puhu hiljempaa!".

Tähän liittyen muistan isäni maailmankatsomuksesta myös sen, miten hän hyvin usein tykkäsi Venäjään / Neuvostoliittoon liittyen tokaista hyvin tyypillisesti: "Ryssä on ryssä, vaikka voissa paistaisi". Ehkä jotain kertoo myös se, miten hän eräs kerta sanoi perheen läsnäollessa, "ettei koskaan anna anteeksi Jasser Arafatin Suomen vierailulle kutsumista"...

Lisäksi isäni oli omaksunut silloiseen oikeistolaisuuteen liittyneen "koti, uskonto ja isänmaa" -tyylisen asenteen mm. niin, että hän jo kirkkojen pihamailla ollessaan puhui yleensä vain kuiskaavaan äänensävyyn - indoktrinaatio oli siis hänellä syvää siinäkin.

Eikä tässä vielä kaikki, vaan hän oli myös hyvin oikeistolaiseen tyyliin aktiivinen kotikuntansa herrakerhossa eli Rotary-klubissa. Lisäksi hän oli paikallisessa silloisessa Säästöpankissa tilintarkastajana, jos se nyt jotain oikeistolaisuudesta kertoo... 

Kuitenkin selvästi oikeistolaisuutta oli hänellä sekin, miten hän Kokoomuksen riveissä pyrki paikalliseen kuntapolitiikkaan mukaan, muttei silloin 80-luvun puolivälin kuntavaaleissa päässyt läpi - silti sanomattakin on selvää, miten hän itse aina äänesti pelkästään kokoomuslaisia kaikissa vaaleissa kyseenalaistamatta.

Varsinaiselta ammatiltaan isäni oli yläasteen opettaja (tai lehtorihan se titteli virallisesti taisi olla, koska isälläni oli ylempi korkeakoulututkinto), jonka aineina olivat matematiikka, kaupalliset aineet (isäni oli opiskellut myös kauppatieteitä) sekä konekirjoitus, joka sittemmin ehti vielä muuttua hänen työaikanaan "atk"-aineeksi.

Lapsuuden ja nuoruuden aikaisessa perhe-elämässäni oli kuitenkin se erikoisen ristiriitainen ja jännitteellinen piirre, että äitini puolen suvussa oli puolestaan vasemmistolaisia piirteitä ja työväenluokan asenteita. Sen puolen suvussani löytyy historiasta myös selvästi taiteellisia ominaisuuksia; on ollut mm. pelimanniyhtyeen muusikkoa ja hautakivien veistäjää...

Oma edelleen vielä elossa oleva äitini onkin ollut puolestaan itse aina SDP:n ehdokkaita vaaleissa äänestänyt - niin hän teki myös näissä viime kevään eduskuntavaaleissa omista valistamisyrityksistäni huolimatta... No, se hänelle suotakoon, koska hän on kuitenkin fiksu ja hyväsydäminen ihminen!

Erikoista kyllä, tämä poliittinen ja maailmankuvallinen ristiriita sai olla osaltaan varsin onnistuneestikin olemassa isäni ja äitini suhteessa ja perheessämme (havaintoni ja nykyisen analyysini mukaan), vaikkakin vastakkainasetteluilta ei tietenkään aina voinut välttyä sen tarkemmin tässä erittelemättä, ja mikä tietenkin vaikutti lapsuudessani myös minuun...

Mutta toisaalta voi kyllä sanoa olevan hatunnoston arvoisen rohkeaa se, miten tuosta leimallisesti ylipääsemättömän kuuloisesta maailmankatsomuserosta huolimatta äitini ja isäni päätyivät yhteen ja perustivat perheen, eli saivat ainoaksi lapsekseen minut, ja vieläpä äärimmäisen täpärästi, kuten olen tässä omasta hiuksenhienosta henkiin jäämisestäni kertonut! - ehkä nämäkin kertovat jotain merkityksellistä minulle sälyttyneestä elämänroolista, mistä lisää kirjoituksen lopussa, kunhan lisää analyysiä saadaan tähän väliin ennen sitä...

Pikanttia on myös se, kuinka isääni hänen kuolemansa jälkeen muisteltuani olen päätynyt siihenkin havaintoon, että hän oli persoonaltaan lopulta myös hyvin samaan tapaan herkkä ja tunteellinen kuin minäkin, mutta hän halusi usein peittää ja torjua sitä puolta itsessään tuossa oikeistolaisen roolissaan.

Herkkyys ja oikeistolaisuushan ovat keskenään jyrkässä ristiriidassa, ja minusta vaikuttaa siltä, että isäni elämässä hänen monet kipuilunsa, defenssinsä ja roolinsa johtuivat osaltaan tästä ylittämättömästä ristiriidasta, jota hän ei ilmeisesti koskaan onnistunut ratkaisemaan kunnolla / tyydyttävästi... 

Mutta eipä silloisen Kekkosen ajan eikä sittemmin edes Koiviston ja Ahtisaaren ajankaan silloisessa yhteiskunnassa sellaiseen "ratkaisemiseen" ollut ulkoistakaan mahdollisuutta tai kannustinta kunnolla.

Ainoita selviä havaintoja itselläni hänen herkkyydestään olivat esim. sellaiset tilanteet, miten hän välillä tykkäsi maalata vesiväritauluja ja miten hän tykkäsi tehdä ruokaa hyvinkin luovasti. 

Kaipa jotain tästä herkkyydestään kertoi hänen viimeisinä elinvuosinaan sekin, miten hän suorastaan addiktoitui olemaan tietokonenörtti; uppoutui siis sen tarjoamaan virtuaalimaailmaan, jossa hänen herkkyytensä pääsi viime hetkillä vielä jotenkuten kukoistamaan... 

Hänen viimeisiä elinvuosiaan 80-luvun jälkeen leimasi kuitenkin pehmentyvä oikeistolaisuus, jonka ilmeisesti aiheutti eräs erittäin dramaattinen elämänmuutos hänellä; kerron siitäkin vielä lisää kirjoituksen lopussa...

Kokonaisuutena isäni elämästä minulle on nyttemmin jäänyt sellainen kuva, että hän tavallaan epäonnistui elää elämänsä riittävän autenttisesti oman persoonansa mukaan, kun traumavyyhdit sisällänsä loivat kompensaatio- ja selviytymisrooleja persoonansa varjojen välttelemistä varten - oikeistolaisuus em. kaikkine krumeluureineen ja tunnustuksellisuuksineen ilmeisesti toimi hänellä sitä varten "sopivana" kulissina ja teatterilavastuksena...

Mutta onpa niitä traumavyyhtejä ollut ja sälyttynyt minulle saakka myös äitini puolen suvusta - mainittakoon niistä se, miten äitini isä kuoli sota-aikana tuberkuloosiin ja äitini äiti jäi siinä yhtäkkiä kolmen lapsen (yksi heistä siis oma äitini) kanssa yksinhuoltajaksi: voitte varmaan kuvitella, miten vaikeaa sellainen elämä oli 40-luvun Suomessa ja vielä myöhemminkin...

Ja tottahan oli myös se, että silloisessa Suomessa oli vastaavia tragedioita ja kohtaloita hyvin paljon sota-ajalle tyypillisesti, mikä on siis aihe myös ymmärtää maamme kollektiivisia traumoja, ja niiden jatkumisia, toisintumisia ja muuntumisia nykyaikaamme saakka.

Näissä merkeissä voidaan siis havaita sitä, miten myös ylisukupolviset traumat ja muut sosiaaliset ja psykologiset liat / ongelmat voivat toisintua, muuntua ja pitkittyä ajassa hyvinkin kauan esim. isiltä pojille, äideiltä tyttärille ja lapsenlapsillekin saakka käsittelemättöminä ja alitajuntaan muhimaan jätettyinä...

Miten minä itse sitten asemoidun ja roolitun tässä katsannossa? - tarkastellaanpa sitä seuraavaksi >>

Ensimmäinen selkeä havainto omasta nykyisestä roolistani on hyvin looginen: isäni kuoleman jälkeen olen tavallaan vapautunut toteuttamaan tätä jo reilut 10 vuotta kestänyttä yhteiskunnallispoliittista aktivismiani ja etenemään henkilökohtaisesti valaistumisprosessissani. 

Tämän uuden elämänvaiheeni sisältö on ollut ainakin alussa myös selkeästi jonkinlaista tiedostamatonta ja spontaaniakin vastareaktiota noihin em. perheeni ristiriitoihin, traumoihin ja isäni oikeistolaisrooliin.

Tuo "vapautumiseni" siis tarkoittaa käytännössä seuraavaa: jos isäni olisi elänyt edelleen tähän päivään saakka, niin en todennäköisesti vieläkään olisi aloittanut tätä valaistumisprosessiani ja siihen liittyvää aktivismiani - Sen verran hallitseva persoona isäni oli sekä äitiini että omaan itseeni nähden, eli mm. hänen oikeistolaisroolinsa oli koko perhettä eniten sävyttänyt asia, ja niinpä äitini puolen vasemmistolaispiirteetkin jäivät aikoinaan sittenkin varjoon monessa kohtaa näin jälkeen päin nähtynä...

Paradoksaalisesti siis tässä havaitaan se kuuluisa "onni onnettomuudessa" -tyylinen lopputulema minun kannaltani katsottuna ja näin jälkeen päin todettuna, ja vaikka kyseessä oli ihan oma isäni ja jonka kuolemaa aikanaan surtiin paljonkin - siksikin kait oli monen vuoden viive hänen kuolemansa jälkeen, ennen kuin tämä "vapautumiseni" pääsi alkamaan kunnolla vuonna 2008.

Joka tapauksessa tuosta "tiedostamattomasta ja spontaanistakin vastareaktiosta" tämä valaistumisprosessini ja aktivismini on kehittynyt nyttemmin hyvinkin paljon ja ilmeisesti juuri siihen "suuntaan", minne pitääkin - Käytän tuota "suuntaan"-sanaa lainausmerkeissä, koska kuten tämä analyysini osoittaa, niin aidossa valveutumisessa tämän yhteiskunnan puitteissa ei ole kyse vain yhteen tiettyyn suuntaan kohdistumisesta (poliittisen puolen valinta yksioikoisesti), vaan se on paremminkin kaikkiin suuntiin etenevää ymmärrystä; valitaan siis kohottavia, syventäviä ja laajentuvia näköaloja samaan aikaan.  

Nimittäin!: Tuosta isän puoleen kohdistuneesta "vastareaktiostani" päätellen minun olisi pitänyt valita muka se toisen merkkinen poliittisen dualismin toinen puoli aktivismini teemaksi tavallaan jonkinlaisena "isävihaprojektiona": eli minusta olisi muka pitänyt tulla jopa äärivasemmistolainen tai joku antifa-aktiivi, siis vanhalta nimeltään "kommunisti".

Mutta enpäs olekaan tehnyt niin jopa ihan aktivismini alkuvaiheessakaan! - Miksi näin?

Tämä vapautumiseni päästi älylliset lahjani ja siihen kuuluvat analyyttisyyden ja tiedon omaksumisen kykyni sen verran hedelmällisesti ja rajoituksetta valloilleen, että pystyin varhaisessa vaiheessa jo tekemään sen johtopäätöksen, että ns. valveutumiseen eivät kuulu manipuloitujen ja aivopesua aiheuttavien poliittisten dualismien pariin jumittuminen ja siinä puolen valitseminen.

Ymmärsin hyvin pian, että on noustava niiden dualismien yläpuolelle, ja mieluummin muodostamaan itselleen syvää ja koherenttista kokonaiskuvaa maailman tilasta - nykyisessä ismien ja kulttiajattelun mekanismien maailmassa se on vain äärimmäisen hankalaa, ja siitä on maksettava kova hinta... ja voi että, miten paljon vaivaa ja uhrautumista se on vaatinutkaan, ja miten vaikeaa se tulee edelleen olemaan...

Valveutumisprosessini mittaan siksikin kiinnostuin paljon myös siitä, miksi ja miten ihmiset käyttäytyvät yhteiskunnallispoliittisissa yhteyksissä, kuten tekevät. Aloin siis ottamaan selvää ihmisyyteen liittyvistä sosiologisista ja psykologisista seikoista, ja se on ollut tietenkin sopivaa ja oleellista myös näiden isä- ja perhesuhteideni ja omakohtaisten traumojeni setvimisessä. 

Ja kuten arvaatte, niin aloin keräämään tietoa sosiologiasta ja psykologiasta etenkin sopivasti nykyistä virallista ja valtamedian tietoa kyseenalaistavilta ja innovatiivisempaa ajattelua tilalle nostavilta tahoilta - ja hyvin mielenkiintoista on se, miten jotenkin vaistomaisesti olen usein löytänyt siinä juuri sopivia ja mielenkiintoisimpia ajattelijoita ja kirjoittajia tutkimuksiani varten.

Täten olen nyttemmin ymmärtänyt myös sen, miten poliittisten dualismien taustalla vaanivat mm. juuri noiden historiallisten traumojen roolit: se, miten jopa jokainen eri trauma voi luoda jokaiseen ihmiseen ns. "varjominuuksia", missä alitajunnan käskytykset siitä varjosta käsin luovat tiettyjä psykologisia reaktioita ja vasteita sosiaaliseen käyttäytymiseen ryhmäilmiöitä ja siten ismi-mielteitä myöten.

Traumat siis alitajuntaan piilotettuina ja käsittelemättöminä entiteetteinä luovat pohjaa psykologisille defenssi- ja projisointimekanismeille, ja jotka puolestaan helposti vääristävät omaksuttua tietoa ja asemoivat sitä kuulumaan poliittisten dualismien eri puolille mm. "oman ryhmän ihannointia" ja "ulkopuolisen ryhmän demonisointia" varten. Samalla syntyvät monet kunnian ja häpeän tuntojen ristiriidat vaikeuttamaan ja vääristämään maailmankuvien muotoutumista.

Sellainen on puolestaan aivan liian helppo alusta nykyisille(kin) eliitti- ja globalistimanipulaattoreille aivopestä massaa agendojensa sokeiksi ja hyväuskoisiksi toteuttajiksi (mm. ilmastoalarmismi, russofobia, rasismifobia, taloudelliset "realiteetit" yms.) ja valjastaa siinä eri ryhmiä toinen toistaan vastaan aivan turhaan tappeleviksi kiistapukareiksi "hajota ja hallitse" -strategioitaan varten.

Selvää on se, että moisesta on tietenkin päästävä eroon, jos haluaa valveutua oikein! - se tarkoittaa juuri mm. noihin historiallisiinkin traumoihin pureutumista ja niistä parantumista: esim. noiden alussa eli hesarin jutussa mainittujen "omaisten" on vain otettava lusikka kauniiseen käteen, ja jätettävä turhat projisointivihansa ulkopuolisesta "häpäisystä" sikseen.

Tässä mielessä juurikin tämä em. "vapautumiseni" on alkanut toimimaan hedelmällisesti, ja tähän liittyen perheessäni lapsuuteni ja nuoruuteni aikaisen poliittisen dualismin rooli isäni ja äitini välillä oli myös yllättävän hedelmällistä antia elämäni evääksi suonut asia em. haitoista ja ongelmista huolimatta.

Nimittäin siitä dualismista ja isäni hallitsevasta persoonasta huolimatta silloinen yhteis- ja perhe-elämä oli välillä myös ihan harmonista ja antoisaa. Sen kautta sain siis siemenellistä ideaa tulevaisuuteen jo lapsena siitä, miten dualismeissa ei ole välttämättä mitään mieltä, vaan niiden sijaan voi tapahtua paljon parempaa ideoiden ja sisältöjen synteesiä, eli "Teal Swan" -kielellä sanottuna hyvää valon ja varjon integraatiota.

Nyttemmin olen siis havainnut tämän erääksi keskeiseksi ihmisenä kehittymisen asenteeksi ja arvoksi valaistumisprosessissani, joten voin olla sekä isälleni että äidilleni myös erittäin kiitollinen siitä, että lapsuuteeni liittyi ilmeisesti myös sitä, kuinka kasvatuksessani oli poliittista neutraalisuutta. 

Eli ei ainakaan suoraan tuputettu jompaa kumpaa ideologiaa, ja isän hallitsevasta roolista huolimatta edes sitä oikeistolaisuuttakaan - minua ei esimerkiksi kannustettu tai ohjattu politiikkaan tai mihinkään muuhunkaan leimallisesti yhteiskunnalliseen toimintaan mitenkään.

Muutenkin muistan lapsuudestani ja nuoruudestani sen, miten itse asiassa kiinnostuksen kohteideni muodostuminen oli luonteeltaan hyvinkin epäpoliittista, vaikka vanhempieni tahoilta olisikin ehkä sittenkin ollut jotain suunnitelmallista poliittista tuputusta kohtaani - kiinnostukseni kohteita olivat jo varhaisesta lapsesta saakka esim. luonto ja sen kaikki piirteet estetiikkaan saakka, piirtäminen ja musiikki... 

Lisäksi en harrastanut lapsuudessani ja nuoruudessani mitään ryhmätyyppistä toimintaa (kuten esim. partiota, 4H-toimintaa tai joukkueurheilulajeja), jolloin kasvuni oli erittäinkin itsenäistä, ja toisaalta siis jopa liiankin itsenäistä eli epäsosiaalista - kuitenkin tällaisessakin oli sittemmin pohjaa nykyistä itsenäistä ja ismi-vapaata ajatteluani varten.

Samalla persoonassani nyttemmin havaitsemani ns. erityisherkkyys on ollut suuri vaikuttaja jo varhaisesta lapsuudestani saakka, koska esim. kun jostain erityisestä kiinnostuin, niin se oli usein hyvin totaalista ja säntillistä, jolloin kaikki muu oli siihen nähden sivuseikkaa / yhdentekevää.

Siis myös mahdollinen poliittinen / yhteiskunnallinen tuputus vanhempieni tahoilta jäi kuitenkin huomiottani, jolloin jäin tavallaan myös siksi poliittisesti melkoisen tyhjäksi tauluksi ennen tätä nykyistä aktivistikauttani, ja vaikka tuo em. vastareaktioprosessi sisältyi sosiaalisesti ja psykologisesti isäsuhteeseeni ja sen prosessoimiseen kuolemansa jälkeen.

Nykyisen valveutumisprosessini alkuun mennessä minulle ei siis ollut syntynyt merkittävää poliittista asenne- ja harhaluuloarsenaalia ainakaan kovin kapeakatseisesti eikä vahvasti, vaan olin aktivistikauteni "vapautumisen" alkaessa heti valmis avoimesti ja ennakkoluulottomasti vastaanottamaan aivan uutta ja virallista tietoa kyseenalaistanutta tietoa, sekä tietenkin varsin vapaasti prosessoimaan sellaisia sisältöjä ismi-taakoitta.

Tätä vapaata ja itsenäistä ajattelutyyliä juurikin ismi-taakkojen vangeiksi jääneet eivät millään voi ymmärtää, vaan he pakonomaisesti pyrkivät jopa jokaista asiaa, havaintoa ja miellettä sovittamaan omaksumansa ismin mukaiseen tunnustuksellisuuden raamitukseen niin, että "nuo" asiat ovat muka oman ryhmän ihannointiin kuuluvaa, ja "nuo toiset" asiat muka vihollisryhmän demonisointiin kuuluvaa, ja jaottelu siinä voi olla usein hyvin säntillisen tarkkaa ja paniikillisenkin leimaavaa. 

Valveutumisprosessissani olenkin joutunut kuulemaan joiltakin kanssaihmisiltä noissa ismi-raameissa 10 viime vuoden aikana mm. sellaista, että "ethän sinä Mika voi seurata noita tahoja, koska he ovat "äärioikeistoa" ", tai miten vuonna 2015 Facebookin "Joukkovoima"-liike bannasi ja poisti minut, koska kehtasin kyseenalaistaa silloin alkaneen pakolaisaallon motiiveja tuoden ilmi niihin liittyneen globalismiagendan. Ilmeisesti olinkin siis heidän mielestään siksi yhtäkkiä muka "äärioikeistolainen".

Nämä ovat siis manifestaatioita siitä, miten poliittiset dualismit on sisäistetty traumavyyhtien ylläpitämien "varjominuuksien" varassa projisointi- ja defenssimekanismien käyttöön, ja se on siis huonoa aktivismia ja huonoa politiikkaa eli "kulttiajattelua", jota sosiaalisen manipulaation mestarit eliittikabinettien ytimistä käsin ja valtamedian avulla käyttävät aivopesemisessään ja strategioissaan häikäilemättä hyväkseen.

Tässä kuvastuu siis juuri se virhe, miten poliittisen dualismin parissa kuvitellaan liian yksioikoisesti puolen valitsemisen olevan muka "edistyksellisyyttä" tai "hyvää valistumista" - näin ei siis valitettavasti ole, ja nykyisessä ismien ja kulttiajattelun hallitsemassa virallisessakin tietoisuudessa se virhe ilmenee ja toisintuu kerta toisensa jälkeen irvokkaastikin, ja siis osana parantumattomia historiallisiakin traumoja.

Esim. äskettäin (eilen) tv-uutisissa poliittisen dualismin vankina oleva toimittaja kuvaili Yhdysvaltain ns. valevasemmistolaisia (tarkoittaa esim. yhtäkkiseen valtamediasuosioon nostettua Alexandria Ocasio-Cortezia) muka "edistyksellisiksi vasemmistolaisiksi" - kuten olen tässä ja tässä jo analysoinut, niin valtamedian erityisessä suojeluksessa oleva ns. valevasemmisto on myös suuri huijaus osana näitä poliittisen dualismin harhoja. 

Toki aktivistikauteni alkuun mennessä tiettyä valtamedian aivopesuvaikutusta oli syntynyt myös minullekin, josta esimerkkinä oli oikeastaan ainoa poliittinen asenteeni ennen aktivistikauttani; olin nimittäin vielä silloin ilmastoalarmisti, mutta jo aktivistikauteni alussa käänsin kelkkani tyystin sen suhteen, ja nykyään pidän ilmastoalarmismia radikaalina ja häikäilemättömän törkeänä huijauksena ja osana globalismin imperialistista aggressiota. 

Voidaan siis sanoa, että suhtautuminen ilmastoalarmismiin on ainoa selkeä asia, joka poliittiselta kannalta katsottuna muuttui valaistumis- ja aktivistikauteni alettua. Kaikki muu politiikkahan em. takia oli tavallaan minulle aktivismini alettua enimmäkseen uutta ja lähes neitseellistäkin, ja sain alkaa sen turvin muodostamaan koko ajan oppimistani uusista asioista tavallaan rehellisen autenttisia ja alkuperäisiä käsityksiä.

Yhtenä asiana minun poliittisesta luokittelemisesta kuitenkin muistan joitakin vuosia ennen valaistumis- ja aktivistikauttani sellaisen asian, miten joku isäni puolen perhetaustani tunteneena ja jo silloin kauan olleen luonto- ja ympäristökiinnostukseni tietäneenä halusi luokitella minut jonkinlaiseksi kokoomuslaisen ja vihreiden risteytykseksi, eli siis "viheroikeistolaiseksi".

En silloin siitä luokittelusta juuri piitannut, koska olinhan vielä silloin niin epäpoliittinen ja yhteiskunnallisiin asioihin välinpitämättömästi suhtautunut ihminen. Minua kiinnosti silloin vain oman arboretumini perustaminen ja maisema-arkkitehtuurin opiskeleminen.

Vaan mikäpä onkaan ollut se em. "kova hinta", jonka mainitsin aiheutuvan helposti siitä, kun alkaa hylkäämään nykyistä ismien ja kulttiajattelun mekanismien maailmaa valistumisessaan? - nyt voidaan tarkastella tämän kirjoituksen kera sitäkin:

Yksi "kova hinta" sellaisesta on ollut tietenkin se, että suurin osa koko väestöstä ja siten itse kunkin ystävistä moni ei ole tiedollisesti eikä psykologisesti valmis käsittelemään tässä analyysissäni mainittuja asioita ja prosesseja, vaan he suhtautuvat tällaiseen valaistumisprosessiin ja sen mukaisen virallisen maailmankuvan kyseenalaistamiseen vähintään epäluuloisen torjuvasti ja välillä myös vihamielisesti - käytännön seuraus sellaisesta on ollut tietenkin usein sosiaalinen eristäminen ja ihmissuhteiden viilenemiset ja jopa katkeamiset.

Toinen "kova hinta" on sitten omaan itseen liittyvää, ja se on omalla kohdallani ollut mm. sitä, miten toki myös itselleni tämän valaistumisprosessin yksi kohtalo on ollut psykologisesti ja persoonani roolitusten kannalta hyvinkin rasittavaa ja mullistavaa - se on ollut siis myös aihe henkilökohtaiseenkin kriisiin elämässäni.

Se on käytännössä tarkoittanut sitä, että on tavallaan muodostunut aika ennen aktivistikauttani ja aika sen alkamisen jälkeen, jossa olen joutunut kyseenalaistamaan myös oman itseni kautta ja omassa itsessäni ja tekemisissäni joitakin asioita. 

Toisin sanoen itselleni on muodostunut tietoisuuttani ristiriitaisestikin jakamaan "vanha väärä elämä" ja "nykyinen uusi elämä", joiden kesken asiat ovat olleet esim. arjessani kuitenkin aika sekaisin, ja ne ovat jääneet myös edelleen odottamaan ratkaisujaan paremmiksi roolituksiksi...

En esim. ole ollut enää pitkään aikaan varma siitä, josko ennen tuota aktivismikauttani aloittamani maisema-arkkitehtuurin opiskelun loppuun saattaminen nykyään olisi enää tärkeää... Motivaatio-ongelmia siinä aiheuttaa esim. se, miten myös sen alan ovat vallanneet harhaiset ja siis nykymaailmankatsomustani vasten aivan väärät ja pahuudelliset ilmastoalarmistiset tendenssit.

Lisäksi tuolloin aktivistikauteni alussa vuosien 2008 ja 2009 aikana ollut finanssikriisi aiheutti Suomessa etenkin viheralalle hyvin pahaa työttömyyttä ja ongelmia, ja sitä kautta haittaa minunkin arkeeni - pettymys näiden asioiden huomaamisen yhteydessä on ollut todella valtava.

Havaitsin siis jo siitä sen, miten paljon viherala on täällä aliarvostettua, byrokratiarattaisiin tukahdutettua ja siten aivan liian herkkä ja altis maailman melskeiden vaikutuksille. 

Ja siitä tietenkin totesin pian valveutumisprosessini ymmärryslaajentumana myös sen, miten globalistieliitin harjoittama yhteiskunnallinen tihutyö vaikutti myös minunkin elämääni jo silloin erittäin rajusti: näistäkin syistä johtuen epäluuloni opiskelemaani maisema-arkkitehtuuria kohtaan jäi voimakkaasti kytemään, ja koska tunnen jotenkin sen, ettei persoonani luova ja taiteellinen potentiaali voisi edelleenkään päästä siinä oikeuksiinsa tämän sairaan yhteiskunnan puristuksissa... 

Jotenkin minun olisi silti roolitettava itselleni jatkossakin persoonani taiteelliset, luovat ja luontokiinnostuneet ominaisuudet - toistaiseksi viime vuosina sen persoonapuoleni tyydyttämiseksi ja toteuttamiseksi omat valokuvaamisprojektini ovat olleet ainoa jotenkuten kunnollinen tapa...

Selvää on myös se, että tämä aktivismi on vienyt aikaa ja vaivaa todella paljon, jota moni ei ymmärrä ja ei osaa antaa sillekään arvoa mm. em. syistä johtuen - itse katson kuitenkin aktivismini olleen tässä mainituista syistä ja prosesseista johtuen oleellinen ihmisenä kasvamisen anti itselleni.

En silti tällä hetkelläkään itse osaa kunnolla nähdä sen mahdollista hedelmällistä lopputulemaa; se tarkoittaa sitä, että kertyneelle yhteiskunnallispoliittiselle tieto-taidolleni ei ole olemassa toistaiseksi kunnollista "ekologista" lokeroa yhteiskunnassamme, koska valveutumiseni luonne on poliittisesti niin sitoutumatonta eli ismi-vapaata ja niin paljon virallista maailmankuvaa kyseenalaistavaa toisinajattelua... 

Mutta ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin myös tässä: olen toisaalta saanut aktivismini sometoiminnan kautta uusia tuttavuuksia ja ystävyyden alkujakin, mutta minun olisi opittava paremmin hyödyntämään ja kehittämään niitäkin omaksi parhaakseni. 

Ratkaisua sosiaalisessa elämässäni odottaa esim. sekin, josko elämäni loppuosalle pystyisi olemaan minulla parisuhdetta - monet erityisherkän persoonan haasteet ovat piinanneet minua siinäkin koko elämäni ajan, ja toisaalta tässä valveutumisprosessissani ihmisenä kehittymiseni takia vuorovaikutustarpeeni ovat osaltaan vaativoituneet tai sanotaanko kaventuneet kattamaan yhä vähäisemmän määrän parisuhde-ehdokkaita...

Realististahan on siis yhtäältä olettaa sitä, että on erittäin vaikeaa päästä samalle aaltopituudelle sellaisen naisen kanssa, joka ei ole käynyt läpi sellaista valveutumisprosessia kuin minä - sellainen nainen saattaa siis esim. tulkita minua juuri liikaa poliittisten dualismien kautta ja nähdä minut harhaisesti epäsopivana (mm. äärioikeistolaisena). 

Minulle iän ja elämäntilanteen (ovat sinkkuja ja muutenkin vapaita aloittamaan uuden suhteen) suhteen sopivien naisten joukossa on todennäköisesti lähes kaikki näitä poliittisen dualismin vankina olevia, ja vain hyvin harvoja valveutumisessaan vertaisiani...

Toisaalta eihän parisuhteeseen tarvita kuin vain se yksi, eli ei sitä varten tarvita välttämättä miljoonaa ehdokasta valikointiprosessiin. Lisäksi minullahan on lapsuuden kodistani se esimerkki ja oppi isässäni ja äidissäni, miten melkoisen vastakkainasetelmallisista poliittisista maailmankatsomuseroista huolimatta voi syntyä ko. dualismin osapuolille keskinäinen parisuhde - luulisin, että voisin ainakin itse olla jatkossa laajakatseisempi parisuhde-ehdokkaita kohtaan tässä mielessä, mutta olisivatko he sitten vastaavasti?... 

Joka tapauksessa pystyn tässä analysoimassani perhetaustani ja oman kasvuni prosessissa näkemään jotain oleellista "universumin" minulle tahtomaa roolitusta eli elämäntarkoitukseni kohdentumista, koska mainitut elämäni prosessien etenemiset ja vaiheet ovat seuranneet niin loogisesti toisiaan ja tukeneet tietoisuuden nousuvaiheina toisiaan jatkumona em. tapaan. 

Voidaan sanoa siten esim. niin, että olen alkanut tiedostamaan oman isäni saamuuksia itsessäni myös hänen aikoinaan omaamiensa heikkojen / huonojen kohtiensa kautta, ja pystyn siksi näkemään paremmin sitäkin, miten ihmisenä kannattaa terveemmällä tavalla olla ja kehittyä, vaikka yhteiskuntatilanne ei sitä edes tukisikaan, kuten nykyäänkin tilanne helposti on tässä globalismin saastuttamassa maailmassa.

Lapsuuteni ja nuoruuteni perhe on siis ollut jännällä tavalla jopa ihanteellinen kasvualusta minulle kaikista mainituista ongelmista huolimattakin! - minulle nyt siunaantunut edelläkävijämäinen toisinajattelu on siis välttämättä tarvinnut myös juuri esim. sitä isäni oman herkkyytensä jonkin asteista epäonnistunutta autentisoimista elämäänsä ja sitä dualismia, joka vallitsi aikoinaan isäni ja äitini välillä politiikan suhteen.

Ja sitten erityisherkän persoonaluonteeni ja älynlahjojeni avulla olen onnistunut noukkimaan siitä opista ja lähtökohdasta kiinni jo jotenkuten hienosti ihmisenä itse kehittymiseksi ja muiden valistamiseksi.

Vaan koskapa edelläkävijöillä ja toisinajattelijoilla on ollut maailmassa helppoa? - Aivan, ei koskaan, ja ilmeisesti minun on omassa elämässäni pystyttävä sekin hyväksymään ja roolittamaan itselleni yhä paremmin, vaikka muut yrittäisivät muuta minulle väittää...

Tosiasia on toki sekin, että omassakin persoonassani on niitä "varjominuuksia" työstettävänä, ja traumoja niin sieltä kaukaa historiasta ylisukupolvisesti muuntuneena kuin omakohtaisessa elämässänikin koettuina ja erityisherkkänä voimakkaasti "omaksuttuina" >> miettikääpä vaikkapa sitäkin, mitä jouduin itse asiassa kestämään isäni kuolemaan liittyen - voin vielä paljastaa sitäkin tässä, josta tuolla ylempänä vihjasin "isäni kontolle sattuneen dramaattisen elämänmuutoksen" muodossa:

Isäni kuolemaan johtaneet vaiheet toteutuivat erittäin sattumanvaraisesti alkaneena, pitkällisesti jatkuneena ja dramaattisesti edenneenä kaarena, koska kaikki alkoi hänen syksyllä 1989 kokemastaan liikenneonnettomuudesta (hän joutui suojatiellä ylinopeutta ajaneen henkilöauton yliajamaksi), josta hän ei koskaan kunnolla toipunut, vaan jäi osittain invalidisoituneeksi ja viimein vuonna 2002 kuoli sen seurauksena syntyneisiin komplikaatioihin.

Jo pelkästään tuo liikenneonnettomuustilanne ja sen perässä ollut kolmen kuukauden mittainen kuoleman kielissä podettu isäni teho-osastohoito vaikutti minuun erittäin voimakkaasti ja lamauttavasti, ja siksi silloin lukion abiturienttivuoteni meni täysin penkin alle: valmistuin ylioppilaaksi vasta vuotta ikäluokkaani myöhemmin keväällä 1991.

Siinäpä sitä oman elämäni dramatiikkaa tälle kerralle - mutta mikäpä olisi se kirkkain opetus ja anti teille lukijoilleni tästä ääriavautuvasta analyysistäni?...

Se voisi olla se, että näissä yhteiskuntatilanteissamme valveutumisen yksi oleellinen osa on omien traumojensa ja varjominuuksiensa tunnistaminen ja parantumisprosessin luominen niille!

Siinä ei riitä pelkästään se, että vain itsenäisesti tai ns. pienen vihkiytyneen ryhmän kanssa tekee sen. Sen lisäksi ilmeisesti tarvitaan em. kansallisena psykoanalyysinä sitäkin, että alkaisimme kaikki keskustelemaan keskenämme myös näistä traumoistamme ja varjominuuksistamme avoimesti ja rehellisesti sekä niiden yhteiskunnallispoliittisista seurauksista ja ulottuvuuksista mm. osana nykyistä "eliitti vs. rahvas" -vastakkainasettelua.

Näin olisi toive tapahtumaan ainakin keskeisten läheistemme ja ystäviemme kesken, ja lopulta optimaalisimmillaan jopa julkisestikin ja virallisenakin parantumisprosessina, vaikka kuinka aluksi hävettäisi ja ahdistaisi tehdä sellaista, ja vaikka kuinka joutuisi siinä mm. tunnustamaan aikaisemman maailmankatsomuksensa olleen radikaalia huijatuksi tulemista.

Vaan onpa tässäkin mm. se dilemma, miten sellaisen huijatuksi tulemisen tunnustamiseen liittyy myös oman ylpeytensä nieleminen oleellisen elimellisenä osana, ja siinä myös oman häpeänsä (oireet) eli traumojensa (syyt) käsitteleminen.

Ongelma on siinä usein se, että monille oman ylpeytensä nieleminen ja häpeänsä käsitteleminen ovat äärivaikeita asioita; kaikkein eniten tietenkin narsistisille ja psykopaattisille persoonatyypeille, jotka pystyvät korkeintaan teeskentelemään niiden suhteen asioita mimeettisesti ja epäaitoja strategioita etsiessään.

Tässäkin voi toisaalta auttaa se, että syntyisi riittävän suuri kollektiivinen ryhmä, jonka yksilöillä olisi jaettavana keskenään sama ylpeytensä nielemisen ja häpeänsä käsittelemisen tarve: tässä tapahtuisi siis sellainen prosessi, jossa ryhmän muihin osallisiin samaistumalla kukin yksilö voisi lieventää tuon oman vaikean tarpeensa psykologista painoarvoa ja kynnyksen ylittämistä tarvittavaan toimintaan.

Tuossa on itse asiassa hyvä käytännön esimerkki siitä, mitä tarkoittaa se em. kansallinen psykoanalyysi, ja miten sen lopputulemia voisi syntyä parantamaan kollektiivistakin tietoisuutta. Eli yhtäältä otetaan julkiseen käsittelyyn jokin valtava petos (esim. ilmastoalarmismi), joka avataan rehellisesti auki samalla, kun aletaan purkamaan siihen kuuluvia häpeän tuntoja ja harjoittamaan oman ylpeytensä nielemistä.

Vaan eipä taida ihan heti tai kohtakaan olla tiedossa sellaisia prosesseja yhteiskunnassamme kunnolla, koska julkinen ja virallinen tietoisuus on niin totaalisesti suljettu sellaiselta kansalliselta psykoanalyysiltä - ismit ja kulttiajattelu ovat edelleen vallitsevimpia mielteitä, ja niiden parissa monille tuntuu paljon houkuttelevammalta se, että tunnistaa itsensä tietyn ismin edustajaksi kuin se, että uskaltaisi niellä oman ylpeytensä osana petoksien tunnustamista itselleen ja muille, ja siis myös osana ismeistä vapautumista.

Tuo muille huijatuksi tulemisensa ja siis välillisesti myös traumojensakin paljastaminen on myös erityisen vaikea asia monille - varsinkin, jos siinä on aikaisemmin omannut tiukan ismillisen viholliskuvamielteen "oman ryhmänsä" ja tunnustuksellisuutensa osana, ja joutuisi sitten tunnustamaan myös senkin, miten se viholliskuvamiellekin oli ollut täysin väärä osana sitä petoksen "totuudeksi" mieltämistä aikaisemmassa maailmankuvassaan.

Esim. ilmastoalarmismin petosluonteen tunnustamisvaiheissa tai paremminkin tunnustamisyrityksissä tämäkin dilemma tulee jatkossa hyvin voimakkaasti esille, ja traumaylläpidetyt defenssi- ja projisointimekanismit pyrkivät siinä taas ja edelleen määräämään... ja kaikissa muissakin ismeissä ilmenee sama.

Nyt olen näyttänyt teille omalta kohdaltani esimerkkiä alkaa lähestymään tällaista kollektiivisenkin parantumisen tavoitetta täällä Suomessa - mitä te ajattelette alkaa tekemään tässä katsannossa omilta kohdiltanne?...

Valitettavasti taitaa olla realistista olettaa tässä myös se asia, että toistaiseksi vain hyvin harvat ovat valmiita tällaisen tavoitteen eteen toimimiseen, koska mm. se julkisen vallan ja virallisen tietoisuuden harhojen ja propagandan syvyys on niin pysyvää ja vahvaa populaariajattelussa ja itse kunkin arkiminuuden rooleissa, eikä em. tapaan monella ole niitä tiedollisia ja elämäntilanteellisia valmiuksia vielä ryhtyä sellaiseen ihmisenä kehittymisen ja paranemisen prosessiin...

Itse kuitenkin haluan tarjota osana tätä aktivismiani ja valveutumisprosessiani näkymää sellaiseenkin ihmisyyden toteutumiseen tässä ja nyt autenttisesti reaaliajassa. 

Voin jo hyvin ylpeästi todeta omasta tilanteestani ja siihen kuuluvista ongelmista huolimatta sen, että omien sukulaisuussuhteideni jatkumossa olen ensimmäinen, joka on alkanut kunnolla toteuttamaan ihmisenä kehittymisen ja parantumisen prosessia menneisyyden traumavyyhdeistä, paljastamaan yhteiskuntamme sairauksia ja luomaan mahdollisuuksia ajatella terveempää ihmisyyttä niiden tilalle!