Alkutilanne

Tältä näytti heinäkuussa 1998 arboretumini alueella. Sen verran voin paljastaa, että tämä alue on vuokrattu Sipoon kunnalta ja on kooltaan n. 2,5 ha. Juuri tuona vuonna keväällä sain tehtyä alueesta vuokrasopimuksen. Kovan työn takana paikan löytyminen olikin, sillä kävin tarkistamassa useita ehdokkaita n. vuoden ajan ympäri Etelä-Suomea. Tiedustelin mm. monelta Uudenmaan kunnalta /kaupungilta, olisiko heillä vuokrata tarpeisiini sopivaa maapaikkaa. Sipoo sitten valikoitui parhaaksi niistä, joilla jotain tarjottavaa oli. Myös yksityisten maanomistajien kohteita kävin katsomassa. Tässä kuvassa ko. alueeni kattaa taka-alalla näkyvään metsänreunaan asti jatkuvan osuuden ja on suorakaiteen muotoinen. Pohjoispäässä alue kapenee, kunnes se päättyy pieneen hiekkatiehen, jota pitkin voin auton kanssa kuljetella tarvikkeita töitä varten ja taimia istutettavaksi.

Paikalla oli tuolloin alussa äskettäisen metsänhakkuun jälkeen mm. elinvoimaisia vanhoja rauduskoivuja (Betula pendula) ja runsaasti niiden taimikkoa. Nyttemmin olen ns. pyöltänyt (puun kaarna poistetaan nilan ja jällen syvyydeltä ympäri rungon) kaikki yksittäiset koivut ja siten saanut ne kuolemaan ilman, että olisin joutunut ne kaatamaan. Näin ne eivät osaltaan enää tuota hankalasti poistettavaa taimikkoa siementensä turvin. Enhän nimittäin halua liikaa kilpailevaa vesakkoa taimieni elämän hankaloittajaksi. Olen torjunut taimikkoa raivausahan ja vesakontorjunta-aineidenkin avulla säännöllisesti, mutta siitä huolimatta uusia taimia syntyy paljon, koska tuuli tuo alueen ulkopuolelta aina lisää siemeniä. Onneksi tuo pyöltäminen on kuitenkin helpottanut asiantilaa.

Kasvienkasvatusalueena paikka on kokonaisuutena hyvin ihanteellinen. Esim. maa on suhteellisen rehevää matalasti kumpuilevasta moreeniharjusta huolimatta. Maaperä mahdollistaa monen talvenaran kasvin kasvatuksen, sillä näiden kasvien vointia haittaavaa savea ei juuri ole. Hallanarkoja kohtia siellä täällä on kuitenkin olemassa. Vieressä on myös suo ja siirtolohkareitakin on monin paikoin. Paikoin on hiekkaisia /soraisia ja kivikkoisia liian kuivia kohtia sekä paljasta avokalliotakin. Muutoin maa on kosteaa ja jopa aika humus- /turvepitoista ja lehtomaista kangasmetsäpohjaa. Puuvartisten kasvien menestymisvyöhykejaon mukaan alue on vyöhykettä II. Vähemmän suotuisat kohdat voisi lukea vyöhykkeeseen III.

Luontaisena kasvillisuutena alueelta löytyy em. lisäksi pohjakerroksen osalta mustikkaa (Vaccinium myrtillus), korkeita heinälajeja ja maitohorsmaa (Epilobium angustifolium), kuten kuvastakin näkyy. Pensaana on runsaasti vadelmaa (Rubus idaeus). Raudus- ja hieskoivut (Betula pubescens) sekä metsäkuusi (Picea abies) ovat vallitsevia puulajeja koko tienoolla. Kuivemmilla kohdilla on myös vähän metsämäntyä (Pinus sylvestris), jota on alueellani ilmeisesti kunnan toimesta aikaisemmin istutettunakin. Muutoin taimikossa on koivujen ja kuusten lisäksi myös kotipihlajaa (Sorbus aucuparia), haapaa (Populus tremula), raitaa (Salix caprea) ja onpa yksittäiset metsävaahtera (Acer platanoides) ja metsälehmuskin (Tilia cordata) jostain alueelleni kylväytyneet. Se onkin aika jännä juttu, koska ihan lähimailla ei ole asutusta, joiden pihan puista esim. vaahteraa olisi levinnyt...

Eläinmaailmakin on runsas. Seutu on suhteellisen syrjäinen ja paikkani on joiltakin sivuiltaan laajojen metsien ympäröimä, joten esim. hirvi on ainainen vieras ja siten ainainen haitta joillekin kasveilleni. Kerran alueella ollessani jopa törmäsin kasvotusten kahteen naarashirveen. Välimatkaa ei välillämme ollut kuin n. 50m.! Hirvet sitten pinkaisivat pakoon hetken silmäilyn jälkeen. Taimien suojaamiseen on siis kiinnitettävä huomiota, sillä eräät puulajit ovat esim. juuri hirville kuin kaviaaria. Alueen aitaamiseen ei ole kuitenkaan ollut resursseja eikä tarvettakaan ongelmasta huolimatta. Kyitäkin on ollut joskus runsaasti ja kesällä hyönteisiä on ajoittain tuskastuttavan paljon. Alku- ja keskikesällä erityisesti hyttyset ja paarmat ovat hyörimässä parveittain ja loppukesällä sekä syksyllä - yllätys, yllätys - hirvikärpäset. Kerran tein tuttavuutta myös ampiaispesän kanssa. Ole siinä sitten hommissa, kun ei joskus meinaa sekaan mahtua :)

Luontaisesta kasvilajistostakin voidaan siis päätellä, että alue sopii monipuolisen puulajipuiston toteuttamiseen; kasvupaikkaolosuhteet ovat vaihtelevia, mutta enimmäkseen hyviä. Tuonnempana kerron lisää arboretumini tavoitteista ja syistä, miksi ylipäätään innostuin tällaisesta.