Wednesday, August 31, 2005
Eilen 30.8.2005 siirretyt pikkutaimet ovat nämä. Alimmassa kuvassa on nippu kolmen vuoden vanhoja oratuomen (Prunus spinosa) taimia, seuraavaksi on hurmevaahteran (Acer platanoides "Faassens Black") vaihtelevia siementaimia, sitten hitaasti kasvaneita kirsikkasorvarinpensaan (Euonymus planipes) kahden vuoden ikäisiä taimia ja ylimmässä kuvassa kuriilienlehtikuusen (Larix gmelinii var. japonica) myös kaksi vuotta vanhoja taimia. Nuo kuriilienlehtikuusten taimet olivat keväällä siitä erikoisia, että suurin osa viime vuoden neulasista selviytyi talven yli. Niitä neulasia on vieläkin runsaasti jaljellä. Hurmevaahteran taimet on kerätty viime keväänä Espoon Tapiolasta ison hurmevaahteraryhmän alta, josta mainitsin silloin omassa merkinnässä. Samat puut ovat esillä myös äskettäin laitetussa merkinnässä. Ko. taimet eivät ole kasvaneet paljon, mutta värien vaihtelevuus lupaa hyvää ja mielenkiintoisia kasvatuskokemuksia jatkossakin.
Tuesday, August 30, 2005
Vasemmalla soihtunauhus (Ligularia X hessei) ja oikealla töyhtöangervo (Aruncus dioicus).
Melkein viimeisistä kukkijoista on tässä muutama esimerkki. Alakuvassa on soihtunauhuksen mukana kertauksen vuoksi kauan sitten kukkinut töyhtöangervo eri kuvakulmasta nähtynä. Sen ja nauhuksen välissä kukkii myös tarhapiisku (Solidago X hybrida -ryhmä). Soihtunauhuksen kukinnasta on merkintä myös parisen viikkoa sitten, jolloin kukinnot olivat selvästi pienempiä. Keskikuvien japaninkuunlilja on viimeinen kukkija kuunliljoista. Ensimmäisenä niistä kukki jo kesäkuun puolelta heinäkuulle isokuunlilja. Kuunliljoja sopivasti valitsemalla samaan ryhmään saa siis siinäkin pitkäaikaista samantyyppistä kukintaa. Kuunliljakuvien yläreunoissa näkyy myös parisen viikkoa sitten kukkansa kuihduttanut väriminttu. Ylimmän kuvan komeamaksaruoho on vasta aloittamassa kukintaansa, vaikka se sijaitsee tuossa kuvassa lämpimällä eteläseinustalla. Lajin nuppuvaihe kestää hyvin pitkään; se alkoi jo heinäkuun puolella. Syyskuun alussa ilmaantuvat vaaleanpunaiset kukat, jotka säilyvät käytännössä pakkasiin. Niistä näkyykin jo vähän sävyä. Kaikki kuvat on otettu 25.8.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Monday, August 29, 2005
Auringontähti (Telekia speciosa)
Nyt onkin hyvä ajankohta esitellä kuvakavalkadin avulla aikaisemmin mainitsemaani seikkaa kuihtuneiden perennakukintojen /niiden hedelmystöjen esteettisestä tärkeydestä. Kaikki yllä olevat kuvat on kuvattu torstaina 25.8.2005 Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Puutarhaan ja puistoon siis kuuluu vuodenaikojen ilmentyminen myös kuoleman ja kypsymisen merkeissä. Tämä aspekti toimii paitsi yksinään, mutta myös edelleen kukkivien muiden perennojen ja kesäkukkien kanssa yhdessä. Siitäkin olen laittanut kuvaa tähdennykseksi. Yllä olevat lajit ovat eräitä parhaimpia esimerkkejä kuoleman ja kuihtumisen olemuksesta juuri näin elokuun lopussa. Väriopillisesti ruskeat sävyt ovat tietenkin erinomaisia tasapainottavia ja rauhoittavia sävyjä kirkkaiden päävärien joukossa ja ne saavat esim. juuri keltaisen tuntumaan hyvin miellyttävästi lämpimältä. Graafisessa mielessä kuihtuneet kukkavanat ja hedelmystöt ovat muotokieleltään rikkaita ja tekstuuriltaan mielenkiintoisia.
Auringontähti kukki heinä- elokuussa, mutta nyt sen hedelmäpallot ovat kypsyneet. Toisessa kuvassa taustalla edelleen kukkiva kompassikukka tarjoaa jännite-eron niin kasvutilanteensa kuin värien ja muotojensa puolesta. Seuraavana kuvana laitoin kontrastiksi samansukuista muotoa esittävän, mutta eri kukintavaihetta elävän sinipallo-ohdakkeen, jossa osa palloista kukkii ja osa on jo lähes hedelmävaiheessa. Valeangervojen kukinta oli jo kesä- heinäkuussa, mutta vasta nyt on koittanut hedelmien kypsyminen. Osa tertuista on hyvin hienostuneesti vaaleanruskeita entisen kukkapohjan muuttaessa väriään, kun hedelmäkodat kypsyvät. Onneksi tässä Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa on älytty säilyttää töyhtöangervonkin kuihtuneet hedekukinnot. Lajin kukinta oli myös jo kesä- heinäkuussa, mutta nyt nuo kukkavanat ovat olleet jo viikkoja kukinnanjälkeisen aikansa parhaimmassa visuaalisessa kunnossa. Emikukinnot kantavat parhaillaan nuokkuvina pieniä vihreitä kotahedelmiä, jotka nekin muuttuvat näinä aikoina ruskeiksi. Samassa kuvassa edelleen kukkiva soihtunauhus tarjoaa jännän vastaparin kuihtuneille tertuille. Mooseksenpalavapensas on lehdiltään hyvin eloisa ja hienostunut, jolloin sen karkeat hedelmäkodat elävät kuin eri maailmassa lehdistön yllä, kuten töyhtöangervolla. Siinäpä hienot esimerkit vastakkaisten ominaisuuksien yhteispelistä samassa kasvissa. Hyvin pitkän ajan (kesä- elokuu) kukkinut jättipoimulehti on muuttunut kukinnoiltaan ruskeaan suuntaan elokuun aikana ja sekin on nyt tavoiltaan samaan tyyliin kaksijakoinen; elävä ja kuollut.
Näin päästiin tämän merkinnän mukana yhä lähemmäksi syksyä, mutta ei kesä vielä ole ohi. Jatkossa seuraa edelleen mm. Ajankohtaista kukintaa -artikkeleita kuvineen ja sitä paitsi sää lämpenee tämän viikon aikana. Termisen määritelmänkin mukaan syksy alkaa vasta, kun vuorokauden keskilämpötila on ollut ainakin viiden päivän ajan alle +10 astetta. Tällä viikolla ollaan vielä reilusti sen yläpuolella. Pian syksy kuitenkin saa ja sepä vasta kuvauksellinen vuodenaika onkin. Tätä blogia seuranneet tietävätkin jo, että haluan nähdä kasvimaailmaa hyvin ekspressiivisesti ja taidetermiä lainatakseni pyrin noudattamaan myös tietyllälailla impressionistista tyyliäkin. Maailmani sisältää siis sekä pastellista hempeyttä että kirkasta räväkkyyttä vaihtelevasti ja ajoittain maanläheisten mausteiden kera. Niinpä osaan todella nauttia ruskastakin monella tavalla. Kuvasarjaa sen kehityksestä linkoutuu tälle foorumille runsaasti aina lokakuun loppuun - marraskuun alkuun asti. Sen voin jo luvata.
Japaninvaahtera (Acer palmatum)
Tällä kertaa siirsin enimmäkseen pieniä ja nuoria taimia. Kolmen ylimmän kuvan taimet on siirretty tänään 29.8.2005 ja muut eilen 28.8.2005. Eilen satoikin reippaasti siirtohetkellä, joten silloin ei ollut mitään mahdollisuutta valokuvata. Sadetta on tullut Mäntsälässäkin muutaman viime päivän aikana jälleen yli 40mm. Kuivuus ei ainakaan vaivaa :)
Alakuvassa on kaksi japaninvaahteraa, jotka saivat keväällä lisälämpöä kasvihuoneessa yli kuukauden ajan. Muutama muu japaninvaahtera on ollut lähes koko kesän kasvihuoneessa huonovointisuutensa vuoksi. Kaikki ovat tuntemattoman lajikkeen siementaimia, joilla on voimakkaan punainen kevätväritys. Ussurinpäärynät ovat aloittaneet jo häilyvästi ruskaansa sekä näissä purkkitaimissa että aivan vieressä taimipenkissä. Laji on tunnettu erityisen leimuavasta punaisesta ruskastaan muista päärynöistä poiketen. Hapankirsikkoja on myös pieninä taimina ja kuvasta nähdään niiden kärsineen kirvoista kuluneena kesänä. Siksi lehdet ovat nyt tuolla tavalla repaleisia, kurttuisia ja pieniäkin. Valeakaasia ja Zanthoxylum americanum -laji jatkavat eksoottisten ja talvenarkojen taimien sarjaa. Ptelean taimista (myös ne isommat aikaisemmin siirretyt) lähes kaikki ovat jo valmistautuneet talveen erinomaisesti; muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikki tämän kesän uusi kasvu on puutunutta.
Yläkuvan kynäkatajat ovat voineet erinomaisesti ja ne ovatkin yksi parhaiten voineista havukasveistani. Keväällä muutama taimi kuoli kevätauringon paahteessa, mutta vähäksi aikaa paahdesuojattuna purkkien jään sulamisen ajaksi muut pinkaisivat sen jälkeen lopulta hyvään kasvuun. Nuo laudat purkkien alla pitävät taimet enemmän "kuivin jaloin", mikä tarkoittaa sitä, että taimet ovat paremmin erossa haitallisesta lilluvasta vedestä etenkin talven aikana. Monille havukasveille liikamärkyys on myrkkyä ja varmaankin aion kehitellä tällaisille purkkitaimille korkeampia jalustoja ko. tarkoitusta varten.
Saturday, August 27, 2005
Esiruskaa on hyvä tutkia metsävaahteran (Acer platanoides) avulla, joka on yksilöstä toiseen erittäin vaihteleva puulaji. Siksi otin tähän esille kuvia ko. lajista, vaikka kerron myös muuta yleistä parin viime viikon aikana ilmenneestä esiruskasta ja mainitsen muitakin lajeja.
Nythän on niin, että on vielä osittain tulkinnanvaraista se, onko kyseessä ns. aito syysruska vai ruska jostain muusta johtuen. "Jostain muusta" merkitsee yleensä erilaisten tautien, tuhoeläinten ja poikkeuksellisten sääolojen (kuivuus tai liian kosteuden aiheuttamat sienitaudit) aiheuttamaa ennenaikaista ruskaa. Aito syysruska ilmenee tosin jo tähän aikaan häivähdyksinä ja pistemäisesti, vaikkakin sen määrä on ollut vasta parin prosentin luokkaa koko lehvästömassasta Etelä-Suomessa.
Ensin mainitussa tapauksessa ennenaikainen ruska ilmenee erityisen helposti esim. lehmuksissa (Tilia sp.) ja koivuissa (Betula sp.). Molemmat ovat paikoin kellastuttaneet lehtiään, mikä on tyypillistä juuri tähän vuodenaikaan. Lehmuksilla esim. kirvojen suuri määrä voi edesauttaa ruskan aikaistumista. Kummankin varsinainen ruska ilmaantuu kuitenkin myöhemmin, jolloin etenkin koivuilla nähdään siinä välissä uudestaan vihertynyt vaihe. Lehmuksilla varsinainen ruska on pääosin vasta selvästi lokakuun puolella. Lehmukset ovatkin yksi myöhäisimmistä lehtensä varistavista puulajeista. Isolehtilehmus (Tilia platyphyllos) on tässä mielessä myöhäisimpiä; se on monesti vihreä vielä lokakuun alussakin. Yksilöllisiä eroja kuitenkin on kasvupaikan ja alkuperän mukaisesti vaihdellen. Tammellakin (Quercus robur) ilmenee näinä aikoina pistemäisesti kellastuneita kohtia latvuksen sisäosissa ennen varsinaista lokakuun alun ruskaansa.
Jälkimmäisessä tapauksessa aito syysruska ilmenee erityisen hyvin juuri metsävaahteralla, mistä nuo yllä olevat kuvatkin kertovat. Kuvat on otettu 20.8.2005 Espoon Tapiolassa. Näin elokuun puolenvälin jälkeen ja paikoin jo elokuun alkupuolellakin nähdään, että osassa näiden puiden lehvästöä on haaleita ruskasävyn alkuja laikuittain. Se voi näkyä pistemäisesti, kuten alakuvassa. Silloin yksilön heikoin oksa ruskaantuu ensimmäisenä. Se voi olla myös koko puun latvuksessa, kuten yläkuvassa. Osa metsävaahteroista on puolestaan kokonaan vihreitä pitkälle syyskuuhun. Tämä häilyvä ruskavaihe voi kestää itse asiassa lähes muuttumattomana pari- kolmekin viikkoa ja vasta lähestyttäessä syyskuun puoltaväliä ruska leimahtaa nopeasti. Tämän häilyvän ruskavaiheen käyttäytymisestä voidaan myös nähdä ruskan kehityksen ominaisuuksia säätilanteiden vaikutusten mukaan; sadejakso ja lämpöaalto jarruttavat ruskan leimahtamista vielä syyskuun alussa.
Metsävaahteran lisäksi tuollaista häilyvää ja laikuttaista ruskaa ilmenee tässä vaiheessa mm. joillakin haapakannoilla (Populus tremula), kotipihlajalla (Sorbus aucuparia), monilla pensasangervoilla (Spiraea sp.), kiiltotuhkapensaalla (Cotoneaster lucidus), monilla muillakin vaahteroilla, kuten mongolianvaahteralla (Acer tataricum subsp. ginnala), viitapihlaja-angervolla (Sorbaria sorbifolia), monilla orapihlajilla (Crataegus sp.) ja tuomella (Prunus padus). Vuorijalava (Ulmus glabra) on hyvä esimerkki siitä, että kasvupaikkaolosuhteet voivat vaikuttaa paljon. Kuivalla paikalla lajin keltainen ruska on nimittäin jo ilmennyt useita viikkoja ennen normaaleimmilla kosteilla paikoilla kasvaviin vuorijalaviin verrattuna. Sama pätee vaihtelevasti toki muillakin lajeilla.
Tässä vaiheessa on hyvä mainita uudestaan sitten kevään myös se, että ruskan kehittyminen on vahvasti sidoksissa geeneihin, jolloin ruska ilmenee pääpiirteissään samanlaisena joka vuosi. Sääolosuhteet maustavat jokaisen eri vuoden ruskan korkeintaan hieman erilaiseksi keskenään. Niinpä tuossa yläkuvassakin oleva vaahtera on ollut tässä vaiheessa tyystin samannäköinen jokaisena viitenä vuotena, minkä ajan olen ko. puuta nähnyt. Nytkin voi hyvin ennustaa, että syyskuun lopussa tuo puu on kirkkaan punakirjava.
Tämä ennustettavuus liittyy myös keväällä metsävaahteran nuorten lehtien kevätväreihin; punaruskeat hiirenkorvat ennustavat enemmän punaista ruskaa kuin vaaleanvihreät hiirenkorvat eikä tässä ole kyseessä edes eri lajikkeet, vaan sama metsävaahteralaji. Niinpä tässäkin pystyy taktikoimaan keväällä taimimyymälässä ostoksia tehdessään. Näin elokuun lopussa tuo häilyvä ruska antaa myös hyvin vihjeen; vaalealta näyttävä vaahtera tarjoaa enemmän keltaista ruskaa ja tumma sekä jo violettiin vivahtava puu enemmän punaista. Lisäksi pitkään kokonaan vihreinä säilyvät vaahterat muodostavat paljon selvemmin vain keltaista ruskaa kuin jo tähän aikaan värittymisensä aloittaneet yksilöt. Kuivilla kasvupaikoilla punainen väri ilmenee myös runsaammin kosteisiin verrattuna.
Subscribe to:
Posts (Atom)
