Maailman kriisi etenee sitä tahtia, että on taas aika valottaa asioiden laitoja uusimmalla LaRouche PAC -sivustolta löytyvällä Jeff Steinbergin ja John Hoeflen viikottaisella poliittisella videokatsauksella. Se on erittäin pelottavaa ja karua kuultavaa jopa epäuskottavalla tavalla, mutta mitä ilmeisimmin tällaisten huonojen uutisten lyöminen päin kasvoja on tarpeellista, jotta ihmiset heräisivät unestaan laajempaan tietoisuuteen ja sitä kautta toimintaan paremman maailman puolesta. Tässä on ko. video!
Päivitys 20.9.2008 klo. 00:50: Laitetaanpa tähän päivän vaihtumisen jälkeen jälleen kontrastina Helsingin Sanomien uutinen aiheeseen liittyen. Siinä puhutaan George W. Bushin hallinnon ja valtiovarainministerinsä Henry Paulsonin kaavaileman roskapankin perustamisesta ko. kriisin ratkaisemiseksi. Uutisessa myös mainitaan, että sille on kuitenkin puoltamisen mukana jo vastustustakin. Näyttää siltä, että Yhdysvalloissa on alkanut näkymään rivien rakoilua... Mielenkiintoista!
Juttuun liittyvässä keskusteluketjussa Kari K -nimimerkillä on hyvä kommentti asiaan. Lainaan sen tähän kokonaan: "Konkurssiin päästäminen olisi parempi vaihtoehto, ellei se samalla kaataisi koko taloutta. Tämän opetus on ainakin se, että jos pankit ja vakuutusyhtiöt ovat liian suuria, markkinamekanismi ei voi toimia. Valtion puuttuminen johtaa siihen, että peli jatkuu entisen kaltaisena. Näinhän Suomessa kävi".
Noista medioista tekemäni yhteenvedon perusteella voidaan siis todeta, että George W. Bush, Henry Paulson ja kumppanit yrittävät pelastaa keinolla millä hyvänsä jo kuolleeksi todetun systeemin, jotta "tuo peli" pääsisi todellakin jatkumaan entiseen malliin. Ja sitä peliähän leimaa tietenkin ääretön ahneus ja tyhmyys (Lyndonin mukaan tämä ahneus ja tyhmyys kiteytyy erityisesti juuri ko. herrojen ikäluokissa ns. Baby Boomer -sukupolvessa, suomalaisittain suuret ikäluokat), mikäli Lyndon LaRouchea on uskominen ja minähän uskon hyvin paljon, sillä en ole aikaisemminkaan ajatellut kovin kaksista maailman tilasta ja suurimmasta osasta läntisen maailman ihmisistä. Etenkin juuri rahamaailmassa kikkailevista rikkaista yms. nousukkaista melkein millä tahansa alalla, jossa rahan valta ja siihen liittyvä maine ja kunnia on itse ko. alan asioita ja nimenomaan ihmisten hyvinvointia tärkeämpiä.
Absurdin tilanteesta tekee kuitenkin tämä: Jos kerran koko systeemi on jo kuollut ja vaatii korvaamista täysin uudella systeemillä, niin miksi kuollutta yritetään niin epätoivoisesti tai oikeastaan epätoivoa niin tarkasti peitellen elvyttää eikä lähdetä aivan uudelle pohjalle, kuten Lyndon on vaatinut (Esim. tässä jutussa ne ilmeisesti ainoat toimivat keinot on selitetty). Ovatko nämä päättävät ihmiset todellakin niin tyhmiä kuin LaRouche PAC antaa ymmärtää, vai mikä on (Paholaismaiset suunnitelmat maailman herruudesta ja alistamisesta...)? Onko tosiaankin maineen ja mammonan kiilto ja vaatimukset sokaisseet itse kunkin silmät niin pahasti, että raadostakin on mieluummin pidettävä kiinni veronmaksajien äärimmäisellä ja tuhoavalla kustannuksella, vaikka se ei enää muuksi muutu? On näyteltävä kaiken palautuvan tilaan "kuin ennenkin" eikä muuta mahdollisuutta haluta kohdata? Hei haloo!!
Minusta näyttää nyt yhä enemmän siltä, että elämme koko maailman historiassa yhtä suurta käännekohtaa. Sellaista, jossa kokonainen elämänkatsomuksellinen ja kulttuuriin syvästi vaikuttanut pitkä vaihe on päättymässä dramaattisesti ja nokkamme on siitä eteen päin kohti tuntematonta. On vain toivottava, että kaikki tapahtuisi mahdollisimman vähin vaurioin ja jokin ihme johtaisi kunnolla hyvään "uuteen aikaan". Mielessä kalvaa silti pelko juuri siitä syystä, kun olen havainnut länsimaisen kulttuurin degeneroitumisen sekä henkisen kylmyyden ja vammautuneisuuden asteen. Ole siinä sitten tällaisten idioottien vietävänä, mutta yritän kaiken tämän keskellä kuitenkin yhä tehdä sitä "omaa juttuani" ja kehittyä ihmisenä sen minkä voin.
Tässä vuodatukseni tällä kertaa ja valitettavasti vitutuksen suuri määrä tällaisina aikoina näitä aika paljon tuottaa. Varmasti palaan pian meuhkaamaan lisää, koska maisema-arkkitehti ja monen muunkin luovan alan ihminen joutuu harjoittamaan ammattiaan ja kutsumustaan niin paljon yhteiskuntaan ja talouteen vaikuttaviin voimiin kahlittuna. Hullua ja traagista!
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment