Viime tiistaina kävellessäni Merituulentien viertä Espoon Tapiolan ja Olarin välissä huomasin nuo kuvassa näkyvät veitikat; kuva on otettu ko. päivänä 7.10.2008. Kyseessä on seittitakiainen (Arctium tomentosum), jonka tämän vuoden kuihtuneet hedelmistövarret seisovat ruskeina ja niiden alla tuoreet lehtiruusukkeet näkyvät vihreänä mattona. Osa noista ruusukkeiden lehdistä säilyy talven yli ja keväällä kasvu jatkuu ruusukkeiden sisältä alkaen uudestaan ja kesäkuun alusta nousevat nopeasti kukintovarret. Kasvu ilmenee heti näyttävästi, sillä lehdet ovat jo isona kasvussa koivun hiirenkorvien aikaan muun maan pinnan kasvillisuuden ollessa vielä melko vaatimatonta joitakin kukkijoita lukuun ottamatta (esim. valkovuokko).
Viime elokuussa kritisoin ja peräänkuulutin luonnonkasvien estetiikan vaalimista rehevillä niityillä. Tässä on juuri sellainen esimerkki. Esimerkillistä on tuo kuihtuneidenkin varsien jättäminen pystyyn, jotta niillä on mahdollisuus toimia talvella ns. talventörröttäjinä. Takiaisten hedelmien rakenne suorastaan kutsuu esim. kuuraa ja lunta koristamaan itseään. Kaikilla urbaaneilla ja muutenkin rakennetuilla alueilla tällaisia takiaiskasvustoja suosimalla saadaan ilmaiseksi näyttävää koristekasviestetiikkaa kaikille vuodenajoille. Isotakiainen (Arctium lappa) on myös tarkoitukseen sopiva toinen takiaislaji.
Täytyy huomauttaa myös se, että takiaisia voi aivan hyvin myös viljellä muiden isokasvuisten perennojen tapaan ja saada siten aikaan haluttuja ja suunniteltuja kasvustoja. Ennakkoluuloton asenne tässäkin antaa mahdollisuuden hyödyntää kasviestetiikasta maksimaalisen tarjoilun. Osa takiaisten hyviä ominaisuuksia on myös kasvuston koon ja luonteen takia saatava suojavaikutus. Tiheänä ja leveähkönä vyöhykkeenä kasvaessaan ne luovat sekä visuaalista että psykologista (tunnetun hedelmärakenteen tarttuvuuden vuoksi) estettä / muuria, minkä avulla liikkumista ja katsetta voidaan helposti ohjata hieman pensasaidan tapaan. Visuaalinen suojaavuus ilmenee kunnolla tosin vain kesällä. Jo melko varhain syksyllä kuvan tapaan vanhat varret ovat karsiutuneet lehdistään alastomiksi.
Hoitotoimena on ainoastaan keväällä ennen uuden kasvun alkamista vanhojen versojen poisto. Talviaikana täytyy tosin huomioida se, että runsaan suojalumen auraaminen saattaa katkoa näitä varsia näin lähellä väylän reunaa, vaikka ko. varret ovat kuivina hyvin lujatekoisia. Varminta talventörröttämisen suhteen on sijoittaa / säilyttää takiaiset siellä, mihin lunta ei kasata / aurata.
No comments:
Post a Comment