Helvetti vai Renessanssi?! - Brittiläisen systeemin moraalittomasta voittokulusta 1700 -luvulta nykypäivään

Olen kuvannut tässä kirjoitussarjassa amerikkalaisen ja brittiläisen systeemin synnyn ja niiden ominaisuuksia. Olen tähdentänyt brittiläisen systeemin huonoutta verrattuna amerikkalaiseen systeemiin; toki amerikkalainenkaan systeemi ei ole täydellinen. Olen myös kertonut nykymaailmassa vallitsevasta tilanteesta, missä kansakuntien ja heidän johtajiensa rapautunut älyllinen ja moraalinen taso ilmentää yhtäältä tuon brittiläisen systeemin vuosisataisen vaikutuksen tulosta ja toisaalta se on tällä hetkellä hyvin vakavalla tavalla hankala muuri ihmiskuntaa oikeasti ja kunnolla hyödyttävien ideoiden ja tekojen esilletuloa vastaan. Sen "uuden ajan" maailman kehittymistä vastaan. Tässä osassa haluan paneutua syvemmin brittiläisen systeemin ja sen puitteissa elävän Brittiläisen imperiumin saatanallisuuteen tutkimalla historiaa 1700 -luvulta nykyaikaan Yhdysvaltojen, Euroopan ja osin Venäjänkin avulla.

Kuten äskettäin kuvasin, niin amerikkalaisen systeemin syntyminen kulminoitui Yhdysvaltojen perustamiseen 1700 -luvun lopulla. Brittiläisen systeemin syntyminen kehittyi sen sijaan hitaasti 1500 -luvulta lähtien. Merkittävät vaiheet olivat; 1700 -luvun alettua, kun George I (suomeksi Yrjö I) astui valtaan Britanniassa ja jo ennen sitä tulevaa Brittiläisen imperiumin kolonialistista kauppaa tukevan British East India Companyn perustaminen 1600 -luvun alkaessa. Sen johdossa olivat mm. lordit Shelburne ja Palmerston sekä Jeremy Bentham.

Sittemmin aina 1700 -luvulta alkaen amerikkalainen systeemi ja brittiläinen systeemi ovat jatkuvasti pyrkineet tuhoamaan toisensa. Valitettavasti etenkin viimeisen 30 vuoden aikana brittiläinen systeemi on ollut vallitseva globalisaation ja monetaristisen järjestelmän takia kaikkialla maapallolla. Samalla amerikkalainen systeemi on itse asiassa ollut täysin kuollut talouden ja politiikan rattaissa. Se kuitenkin elää edelleen uinuvana menneisyyden kirjoituksissa, teoissa ja ennen kaikkea Yhdysvaltain perustuslaissa, jota Yhdysvallat ei tällä hetkellä kuitenkaan noudata oikeastaan ollenkaan etenkin talousasioissa Brittiläisen imperiumin saastutettua Yhdysvaltain rakenteet. Minkälaiset vaiheet ovat johtaneet tähän?

Ensimmäinen vakava uhka amerikkalaista systeemiä kohtaan tuli Yhdysvaltain sisällissodan mukana 1860 -luvulla. Silloin Yhdysvaltain presidenttinä oli amerikkalaista systeemiä kannattanut Abraham Lincoln. Sisällissotaan johtaneet seikat olivat nämä: Yhdysvaltain perustamisesta lähtien oli selvää, että maa tulisi jakautumaan kahtia; orjataloutta pyörittävään etelään ja amerikkalaista systeemiä pyörittävään pohjoiseen. Tähän oli pitkälti syynä juuri se, että osa alkuperäisten siirtokuntien asukkaista ei ollut amerikkalaisen systeemin puolella, vaan "hävittyään" Vapaussodan he edelleen säilyttivät uskollisuutensa brittiläiselle systeemille. Parhaiten brittiläistä systeemiä voitiin toteuttaa etelässä. Siellä asioiden pyörittäminen toteutettiin karkeasti sanottuna näin; perustettiin "landlord" -tyyppisiä plantaaseja, jotka olivat se taso, josta Brittiläinen imperiumi imi lisää valtaa ja varallisuutta. Samalla etelän eliitti sai oman, mutta pienen osansa sen tuottamasta potista.

Mm. tuo British East India Company toimi tässä Brittiläisen imperiumin välikätenä siten, että se yhtäältä toimitti kolonialistisen mahtinsa avulla orjia Afrikasta Yhdysvaltojen etelään ja toisaalta otti samalla oman osansa näiden orjien tekemästä työstä ko. plantaaseilla. Plantaasien puuvillasta toimitettiin Britanniaan n. 75%, jossa se tehtiin halvoiksi kankaiksi. Ne myytiin Brittiläisen imperiumin "kruununjalokivessä" Intiassa, jossa maksu suoritettiin kuitenkin ooppiumsadolla. Se ooppium vietiin Kiinaan, jossa se myytiin erittäin suurella voitolla addiktoituville kiinalaisille. Tästä syntyi Brittiläistä imperiumia rikastuttava kiertoliike, joka innoitti Brittiläisen imperiumin silloista talousfilosofiaa kiteyttäneen ja kehittäneen Adam Smithin sanomaan: "Buying cheap and selling dear". Hän myös kehitti tästä termin "vapaa kauppa", joka on nykyisen globalisaation ja monetarismin peruskiviä.

Huomattava on kuitenkin se, että tuo kaikki tapahtui enemmän tai vähemmän salassa muun toiminnan varjolla (paitsi tietysti orjien ja osittain huumeiden suhteen) niin, että silloinen tavallinen kansa ympäri maailman olisi siitä mahdollisimman vähän tietoinen. Tässä kiteytyy osaltaan brittiläisen systeemin / Brittiläisen imperiumin luonne, joka ilmenee aivan samalla tavalla nykyäänkin monetarismissa ja globalisaatiossa. Mikään ei ole muuttunut. Paitsi ehkä se, että kaikki on tapahtunut nyt entistäkin salakavalammin ja röyhkeämmin nykyisten mahdollisuuksien ansiosta. Palaan tämän kuvaamiseen tuonnempana.

Näin Brittiläinen imperiumi siis säilytti jalansijaa myös Yhdysvalloissa 1800 -luvulla. Tilanne johti kuitenkin myös elinolosuhteiden kannalta katsottuna Yhdysvaltojen jakautumiseen. Etelän brittiläinen systeemi piti ko. alueen takapajuisena ja kehittymättömänä, kun taas pohjoisen amerikkalainen systeemi antoi mahdollisuuden ennen näkemättömään hyvinvoinnin kehittymiseen; teollinen vallankumous oli etenemässä pohjoisessa. Sisällissota puhkesi tämän tilanteen pohjalta, mutta se ei missään nimessä ollut vain Yhdysvaltain sisäinen asia, vaan nimenomaan myös brittiläisen systeemin ja amerikkalaisen systeemin välinen sota. Sota Brittiläistä imperiumia vastaan.

Yhtäältä elinolojen erilaistuminen etelän ja pohjoisen välillä, mutta ennen kaikkea Brittiläisen imperiumin imperialistiset aikeet ja heidän vaarassa ollut orjasysteeminsä etelässä sanelivat tapahtumia. Etelän valtiot halusivat Yhdysvaltain unionista kokonaan eroon ja näin ne provosoivat osaltaan tilannetta sotaan apunaan Britannian vaivihkainen tuki ja houkuttelu (apuna mm. etelän brittimieliset "agentit"). Samalla Brittiläinen imperiumi pyrki salaa murhaamaan Abraham Lincolnin, jossa se onnistuikin sodan loppuessa. Sodan tuloksena Yhdysvallat säilytti itsenäisyytensä, mutta uudet presidentit olivat tästä lähtien enemmän Brittiläisen imperiumin mieleen joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta (William McKinley). Orjasysteemi kuitenkin lakkautettiin, mutta näiden afroamerikkalaisten pitäminen alaihmisinä mureni lopullisesti vasta 1900 -luvun mittaan vähitellen. Sisällissodan jälkeen amerikkalaista systeemiä saatiin kehitettyä ja käytettyä sen verran, että Yhdysvallat menestyi ja tämä menestymismetodi siirtyi myös muualle maailmaan; mm. Saksa, Venäjä ja Japani. Brittiläinen imperiumi vastusti tätä kuitenkin koko ajan.

Tultaessa 1900 -luvulle Yhdysvalloissa alkoi sementoitumaan brittiläisen systeemin valta talousmaailmassa, kun perustettiin Federal Reserve - keskuspankki, joka aloitti monetaristisen järjestelmän käyttämisen ja se on yhä nykyäänkin yksi monetarismin "Mekka". Sen avulla taiottiin ajoittain mammonaa ja menestystä kansallekin (Ei kuitenkaan kaikille lähimainkaan) ja syntyi mm. 1920 -luvun taloushuuma. Näille oligarkeille tyypillisesti heidän juonitteluidensa ja osittain osaamattomuutensa (luetaan; brittiläiselle systeemille tyypillinen lyhytnäköinen ja ihmisistä välittämätön voitontavoittelu) takia syntyi myös lamoja, joista 1929 - 32 lama oli se kuuluisin. Monetarismi on luotu mm. juuri lamojenkin tekemiseen. Mukaan mahtui 1900 -luvun alussa myös Yhdysvaltain tarkoituksellinen vetäminen mukaan Ensimmäiseen maailmansotaan, jotta nämä oligarkit saivat vetää sen avulla voittojaan.

Ainoastaan Franklin Delano Rooseveltin aikakaudella vuodesta 1932 alkaen Toiseen maailmansotaan asti yritettiin elvyttää amerikkalaisen systeemin menetelmiä, joka tuottikin menestystä tehden Yhdysvalloista maailman edistyneimmän maan monessakin mielessä. Sen ylläpito kuitenkin epäonnistui, kun sodan jälkeen perustettu Bretton Woods -järjestelmä alkoi toimimaan enemmän brittiläisen systeemin kuin amerikkalaisen systeemin hyväksi; toisin siis kuin oli tarkoitus. Tästä on kiittäminen Franklin D. Rooseveltin kuolemaa ja näin Winston Churchillin, John Maynard Keynesin ja Yhdysvaltain uuden presidentin Harry S. Trumanin avulla Brittiläinen imperiumi alkoi taas kokoamaan voimiaan Yhdysvalloissakin, mutta 1800 -luvulta tuttu kolonialismi oli jo "vanha juttu" ja siten uudet lääkkeet oli otettava käyttöön.

Niinpä lopulta vuonna 1971 (syntymävuoteni muuten) Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon brittiläisen systeemin kannattajana lopetti Bretton Woods -järjestelmän monetaristisen järjestelmän hyväksi ja siitä alkoi matka kohti Yhdysvaltojen täydellistä Brittiläisen imperiumin oligarkkivalloitusta sittemmin globalisaationkin avulla tehtynä. Näin ollen Yhdysvaltojen reaalitalouden ja moraalin yhä vahvempi degeneroituminen alkoi kehittyä, joka on siis ollut tilanne nykypäivään asti ennen tätä talousromahdusta. Miten Euroopassa tilanteet kehittyivät saman ajan puitteissa nykypäivään?

Euroopassa Ranska oli jotenkuten säilyttänyt asemiaan kehittyneenä valtiona 1700 -luvulla aikaisemmista sodista ja sen kansallisvaltioidean tuhoamisesta huolimatta. Tieteen ja taiteen mm. katsottiin olleen aikakautensa edistyksellisintä monessakin mielessä, vaikka maan monarkkinen hallinto alkoikin saada voimakasta kritiikkiä. Jatkokehityksessä eli Ranskan suuressa vallankumouksessa ja sen jälkeisissä vaiheissa Brittiläisellä imperiumilla oli tässäkin sormensa pelissä. Ranskassa oli syntymässä sosiaalista, poliittista ja taloudellista levottomuutta monarkiaa vastaan ja tässä Brittiläinen imperiumi näki hetkensä koittaneen yhtäältä haitatakseen ko. kilpailevaa valtaa ja toisaalta saadakseen Eurooppaan vastavoimia vanhaa uhkaajaansa / vihollistansa eli Venäjää vastaan.

Tämän Brittiläinen imperiumi teki edesauttamalla (mm. taloudellinen ja sotakalustollinen tuki) Napoleon Bonaparten valtaannousua Ranskan vallankumouksen yhteydessä. Kumouksessa seurasi aluksi tasavaltavaihe 1790 -luvulla, mutta Bonaparten noustua valtaan Brittiläisen imperiumin vaivihkaisella avustuksella syntyi diktatuurillinen keisarivaihe 1800 -luvun alussa, joka johti Ranskan imperialistisiin valloituksiin lopulta aina Venäjää vastaan. Napoleonin heikko johtajuus ja yltiöpäinen käyttäytyminen kuitenkin kostautui ja lopulta Britannian oli liittoutuneiden avulla pantava Ranska aisoihin. Aluksi kaiken piti olla Ranskan vallankumouksessa kuin ihanteellinen eurooppalainen versio Yhdysvaltain itsenäistymisestä eli amerikkalaisen systeemin pystyttäminen Ranskaan, mutta Brittiläisen imperiumin halutessa tuhota moisen uhan pois päiväjärjestyksestä siitä tuli täydellinen fiasko Bonaparten avulla.

Seuraavan kerran Brittiläinen imperiumi pisti sormensa vahvasti peliin Euroopassa Saksan tuhoamiseksi. Valtakunnankansleri Otto von Bismarckin Saksasta oli kasvanut monelta osin Euroopan edistynein kansakunta 1800 -luvun lopulla, koska se oli käyttänyt käynnissä olevan teollisen vallankumouksen edetessä Yhdysvalloista tuttuja amerikkalaisen systeemin menetelmiä. Sen ansiosta esim. teollisuus ja infrastruktuuri olivat Saksassa aikansa huippua. Brittiläiselle imperiumille tämä oli tietenkin selkeä uhka, joka piti eliminoida; Britannia ei hyväksynyt mm. sitä, että sen meren mahtia alkoi nakertamaan mantereinen mahti rautateineen kaikkineen. Brittiläinen systeemi yksinkertaisesti sanottuna ei vihaa mitään niin paljon kuin amerikkalaista systeemiä. Aluksi eliminointia tehtiin vaivihkaa taloudellisin ja poliittisin keinoin, jonka avulla Bismarck saatiin taipumaan eroon valtakunnankanslerin virasta mm. Saksan viimeisen keisarin Vilhelm II painostuksesta. Sitten 1900 -luvun alussa otettiin pian käyttöön geopoliittiset provokaatiot ympäri Euroopan ja Venäjän, jossa viimein saatiin aikaan Ensimmäinen maailmansota 1910 -luvulla, kun Unkarin kruununprinssin Frans Ferdinandin murhaaminen aiheutti ketjureaktion liittolaissuhteiden välille.

Brittiläinen imperiumi tiesi, että aiheuttamalla vaivihkaa (manipuloimalla, valehtelemalla, suosimalla ääriainesten syntymistä, antamalla tukea sopiville ihmisille jne.) ja vähitellen ristiriitoja sekä valtapoliittisia vastakkainasetteluja eri kansakuntien ja liittolaissuhteiden välille, saatetaan tilannetta räjähdysherkäksi; "Lopulta sota saadaan aikaan vain laskemalla hattu oikeaan kohtaan". Sota on aina ollut Brittiläisen imperiumin oligarkkieliitille yksi tuottoisan toiminnan lähde, joten niiden sytyttäminen on ollut yksi oleellinen menetelmä maailman politiikassa sen lisäksi, että liialliset uhat eliminoidaan samalla saattamalla muut sotajalalle imperiumin itsensä puolesta; "Valtio voidaan tuhota siten, että orkestroidaan sen eri kansallisuudet toisiaan vastaan ja he tuhoavat itse itsensä". Siksi myös Yhdysvaltain veto mukaan Ensimmäiseen maailmansotaan oli oleellista.

Jo vallassa ollut Winston Churchill (mm. valtiovarainministerinä) suunnitteli heti Ensimmäisen maailmansodan jälkeen seuraavia siirtoja 1920 -luvulla. Ensimmäisessä vaiheessa sodasta toipuva Saksa pistettiin lopullisesti polvilleen epäinhimillisillä sotakorvauksilla ja aiheuttamalla talouden romahdus sen avulla niin, että viimein Saksan Weimarissa tapahtui hyperinflaation kautta talouden kuolema. Sen jälkeen Brittiläinen imperiumi otti käyttöön toisen vaiheen, jossa se pyrki saattamaan Saksassa valtaan sellaisen johtajan, joka yhtäältä olisi mieliksi Brittiläisen imperiumin aikeille ja toisaalta pitäisi Euroopassa sellaista jöötä, joka pitäisi myös Brittiläisen imperiumin arkkivihollisen Venäjän ruodussa. Tässä vaiheessa Venäjä oli kuitenkin muuttunut Neuvostoliitoksi. Uutta johtajaa varten tilannetta alettiin petaamaan Brittiläisen imperiumin oligarkkieliitin rahojen turvin antamalla "valitun" johtajan puolueelle koko ajan tukea ja Saksan epätoivoinen tilanne oli samalla hyvä kasvualusta tällaisen johtajan "ilmestymiselle". Brittiläinen imperiumi tiesi tämän ja suunnitteli siten huolellisesti ja vaivihkaa kaiken. Ko. imperiumihan ei nimittäin likaa käsiään muiden sotkuissa tarpeettomasti, vaikka se ne aiheuttaa.

Yksi merkittävä henkilö näistä brittiläisen systeemin oligarkkieliiteistä Saksan uudelleenjohtajistamisessa oli Prescott Bush (George W. Bushin isoisä), joka mm. pelasti ko. johtajan puolueen vararikolta ja hänkin oli yrittämässä juurruttaa samanlaista ko. johtajan edustamaa systeemiä Yhdysvaltoihinkin brittiläisen systeemin lopullista sementoimista varten, mutta Franklin Delano Roosevelt ehkäisi ne aikeet 1930 luvulla. Lopulta johtaja saatiin valtaan Saksassa ja erilaisten tekaistujen terroritekojen varjolla johtajalle annettiin viimein diktaattorin valta muka turvallisuuteen vedoten. Kuka oli tämä johtaja? No, se oli Adolf Hitler. Hänen avullaan luotua hallintosysteemiä alettiin kutsua harhauttavasti natsismiksi, jotta se eroaisi mahdollisimman paljon vekkulin imperiumimme omasta näennäisestä olemuksesta (luetaan; demokraattisesta kapitalismista...Muka). Tuo sama koski myös Italiaa, jossa samaa aatetta saatiin johtamaan Benito Mussolini.

Todellisuudessa kyse oli kuitenkin yhdestä ja samasta brittiläisestä systeemistä, jossa kansa on riistettävä ja ruodussa pidettävä alaluokka ja harvalukuinen eliitti hallitsee kaikkea ja saa suurimmat hyödyt. Ainoa ero on siinä, kuinka paljon tuota valtaa paljastetaan ja käytetään käytännössä ko. valtion systeemeissä, kuinka paljon ja millä tavalla kansa on eliitin hyödyn pelinappulana. Kuten tiedämme, niin tämäkin Brittiläisen imperiumin valttikortti osoitti tuhoisan arvaamattomuutensa ja Britannia joutui turvautumaan Yhdysvaltojenkin apuun sen tuhoamisessa ja ko. liittoutuneet pistivät Saksan (ja Italian) ruotuun Toisen maailmansodan päätteeksi. Natsisaksa oli täten erittäin selkeä toisinto Napoleon Bonaparten ajan Ranskasta.

Neuvostoliiton tapaus on mielenkiintoinen etenkin Toisen maailmansodan jälkeen. On nimittäin niin, että Neuvostoliiton ideologian isä Karl Marx oli Lontoossa ollessaan 1800 -luvulla myös Brittiläisen imperiumin keskeisten talous- ja filosofigurujen ajatusten vaikutuspiirissä, kuten esim. edellisellä vuosisadalla eläneen Adam Smithin. Marx kirjoitti Lontoossa ollessaan teoksensa Pääoma, johon suodattui esim. Smithin teesejä Marxin edelleenkehittäminä tai muunneltuina eri versioiksi / peilikuviksi.

Marxin kehittämä sosialistinen taloussysteemi otettiin käyttöön Neuvostoliitossa ja sitä alettiin kutsua kommunismiksi. Kun tarkastelemme kommunismia, niin sen piirteissä on eroista huolimatta edelleen sama henkinen ydin kuin Brittiläisen imperiumin käyttämässä imperialistisessa kapitalismissa. Edelleen hyötyjä tuottava entiteetti ovat työläiset ja suurin valta sekä varallisuus ovat edelleen harvalukuisella eliitillä. Erot näkyvät vain siinä, kuinka valtaa ja rajoituksia säädellään työläisiä (alamaisia) kohtaan ja kuinka ne laitetaan toimeen yhteiskunnan rakenteissa. Mikään ei muutu ytimessä; niin kommunismi, fasismi, natsismi kuin imperialistinen kapitalismikin ovat vain yhden ja saman brittiläisen systeemin eri versioita.

Niinpä nykypolitiikan ajatteleminen vain asteikolla "oikeisto vs. vasemmisto" on tuudittautumista vain yhden ja saman puljun puitteissa kelluvien nappuloiden tylsistyttävään näpertelyyn. Nykymaailman tilanteessa tämä on täydellisesti riittämätöntä ja harhaisella tavalla vaarallista. Nyt nimittäin tarvitaan koko puljun vaihtoa parempaan ja ainoa tiedossa oleva kunnollinen mahdollisuus on brittiläisen systeemin vaihtaminen amerikkalaiseen systeemiin. Kuten Franklin D. Roosevelt on sanonut asiaa kiteyttämään: "We must speak not of parties, but of universal principles". Pulju on siis vaihdettava sellaiseen, jossa brittiläiselle systeemille tyypilliset ismit eivät hallitse kokonaisuutta. Ismien tarkoitus on siinä järjestelmässä olla vain eliitin rahan- ja vallankahmintakeinoja tavallisen kansan kustannuksella. Amerikkalainen systeemi ehkäisee sitä paljon tehokkaammin kuin brittiläinen systeemi mm. jakamalla varallisuutta ja hyvinvointia tasaisemmin ja vähentämällä käsitteen velka vaikutusta.

Toisen maailmansodan jälkeen tuo kommunismin ero verrattuna kapitalismiin oli kuitenkin riittävä maailman poliittisille valtapeleille; syntyi kylmä sota idän ja lännen välille. Brittiläinen imperiumi synnytti ja hallitsi tilannetta asettumalla näennäisesti Yhdysvaltojen puolelle Neuvostoliittoa vastaan ja näennäisesti syntyi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen kilpailuhenkinen uhittelu. Brittiläisen imperiumin oligarkkieliitti näki tässä mahdollisuuden yhtäältä levittää Yhdysvaltoihin brittiläisen systeeminsä eli anglo-dutch liberal systeeminsä valtaa ja toisaalta samalla pitää ruodussa Yhdysvaltojen avulla arkkivihollistaan Venäjää, joka oli tässä vaiheessa naamioitunut Neuvostoliitoksi.

Amerikkalaista systeemiä kannattaneet Yhdysvaltojen presidentit ovat sen sijaan pitäneet Venäjää vanhastaan molempia hyödyttävänä yhteistyökumppanina, mutta brittiläistä systeemiä suosineet Yhdysvaltain presidentit ovat olleet Venäjää vastaan. Näin on ollut Yhdysvaltain perustamisesta lähtien (Venäjä auttoi Yhdysvaltoja mm. sisällissodassa ja vapaussodassa) ja näin on nykyäänkin, josta esimerkki on Yhdysvaltain brittiläistä systeemiä toteuttavan George W. Bushin hallinnon tahallinen eripura ja juonittelu mm. Georgian sodan kohdalla ja tämän hetken ohjuskriisissä: A B. Tällaista eripuraa ja juonittelua on aina orkestroinut Brittiläisen imperiumin eliittisaatanat brittiläisen systeeminsä hyödyksi ja sen uhkien eliminoimiseksi.

Neuvostoliiton hajottua 1991 tilanne oli avoin lännen ja idän yhteistyölle, mutta Brittiläinen imperiumi pahus soikoon laittoi tässäkin kohtaa sormensa peliin. Monetaristinen talousjärjestelmä oli jo luotu lännessä hyvään alkuun Bretton Woods -järjestelmän lakkauttamisella ja nyt tarvittiin vain tekosyy alkaa levittämään sitä kansainvälisesti niin, että siitä muodostuisi yhä globaalimpi ja vahvempi (talous)mahti. Sen takia kehitettiin tietenkin globalisaatio ja sen yhteydessä jankutettava "vapaa kauppa". Avuksi luotiin ylikansallisia elimiä ja järjestelmiä, jotta Brittiläisen imperiumin oligarkkieliitti saisi korporaationsa mahdollisimman tuottaviksi ja mahtaviksi vallaltaan lopulta ylitse kaikkien kansallisvaltioiden. Imperiumi havaitsi, että valtaa saa levitettyä paremmin kansainvälisten korporaatioiden ja pankkien kautta kuin geopoliittisilla menetelmillä, kuten sodilla, kapinoilla ja vaalimanipulaatioilla (puolue- ja vaalituki). Näitä auttavia järjestelmiä Euroopassa ovat olleet nyt EU ja Euro. Neuvostoliiton ja itäblokin romahtaminen loi tälle vihdoinkin hyvän tilaisuuden ja Venäjä jätettiin siinä tarkoituksella (Brittiläisen imperiumin arkkivihollinen ja uhka) sen ulkopuolelle selviytymään itse ja Venäjän sekä entisten neuvostotasavaltojensa oloja haitattiin myös tahallaan mm. Brittiläisen imperiumin talousagenttien, kuten juuri George Soroksen avulla.

Nykyään eräs entinen neuvostotasavalta nimeltään Georgia on otettu Brittiläisen imperiumin pelinappulaksi Venäjää vastaan, missä imperiumin eliitti mm. George Soroksen ja lordi Mark Malloch Brownin avulla asetti Georgian valtaan ns. ruusuvallankumouksen varjolla (vanhat tutut vaivihkaiset keinot käytössä, kuten taloudellinen ja aineellinen tukeminen; puolue- ja vaalituki, aseet) Mikheil Saakashvilin, joka on näin Brittiläisen imperiumin nukkehallitsija; opiskellut mm. Yhdysvalloissa ko. imperiumin tukirahoilla (Yhdysvaltain ulkoministeriön stipendi). Häntä käytettiin provokaattorina Brittiläisen imperiumin intressien mukaisesti Georgian sodassa viime elokuussa. Brittiläinen imperiumi on pystynyt jo valloittamaan mm. koko Euroopan ja Yhdysvallat monetarismin avulla, mutta Venäjä on sille edelleen kova ja askarruttava pala (vaikka sielläkin lienee jo ollut tavalla tai toisella "soluttautujia"), joten Venäjän härnäämiseen syystä tai syyttä käytetään aikaa ja vaivaa vaivihkaisesti tietenkin; Puolan ohjuskilpi.

Kuten siis havaitsemme, niin Brittiläinen imperiumi on toiminut täsmälleen samojen periaatteidensa ja alhaisen moraalinsa mukaisesti kaikki nämä vuosisadat aina tähän päivään asti. Kaikki me tavalliset ihmiset joudummekin nyt kysymään itseltämme tässä nykymaailman talousromahduksessa; onko nyt viimein aika tuhota Brittiläinen imperiumi lopullisesti? Vastaus; Todellakin on!! Tässä on kuitenkin huomioitava se, että edessämme saattaa olla useita vuosikymmeniä kestävä prosessi. Prosessi täytyy kuitenkin aloittaa HETI, koska aikaa ei ole hukattavissa yhtään tämän talousromahduksen takia. Ko. romahdus on siis nähtävä myös mahdollisuutena "Uuteen aikaan" ja nämä mahdollisuudet on käytettävä hyväksi pitkäjänteisesti ja mission kaltainen visio mielessään. Siksi Lyndon LaRouche on mesonnut viime aikoina niin kärkevästi ja paljon tästä asiasta mm. LaRouche PAC -sivustollaan ja siksi minäkin teen nyt niin tässä blogissani. Tämä tilanne on meille kaikille ainutlaatuinen tilaisuus tehdä maailmaa parantavaa itsetutkiskelua ja muuttaa sitten tekojamme sen mukaan. Siksi minäkin olen nyt uhrannut erittäin paljon aikaa tähän; analysoin sekä nykymaailman huonoja puolia että "Uuden ajan" maailman hyviä puolia. Olemme siis myös moraalisella ja elämänkatsomuksellisella vedenjakajalla!

Lopuksi laitan linkit oheismateriaaliin: Nämä kolme LaRouche PAC -sivuston dokumenttielokuvaa kertovat mm. juuri ym. asioista hyvin selkeällä tavalla: A B C. Katsokaapa ne, ellette jo ole niin tehneet. Viimeisenä on lainaus sivustolta The Zeitgeist Movement, jonka tuottamia ovat ne kaksi dokumenttia, joihin äskettäin linkitin. Tässä ne ovat uudestaan (A ja B) ja tässä on ko. lainaus: "When we understand that sustainable progress does not come from competing with each other for property or identity, but rather from working together, we begin to see how paralyzed, distorted and, in many ways, imprisoned, our current world society is".