Kirjoitussarjani "Helvetti vai Renessanssi?!" jatkaminen on vaatinut aikaa valmistelun suhteen. Olen sitä varten tehnyt paljon taustatutkimusta ja analysointia mm. netin avulla. Internet on todellakin osoittautunut hyvin antoisaksi tässä mielessä; tietoa riittää kaikkialla Youtubesta blogeihin ja ns. viralliseen mediaan ja tietysti Lyndon LaRouchen eri mediat ovat olleet avuksi. Tiedon analysoimisessa on auttanut huomattavasti se, että olen prosessoinut asioita järjen lisäksi myös sieluni kautta ja ymmärtämällä siten sen, että asioiden käsittely tapahtuu paremmin amerikkalaisen systeemin puitteissa kuin brittiläisen systeemin puitteissa. Tässä haluan edelleen tähdentää noiden käsitteiden amerikkalainen systeemi ja brittiläinen systeemi eroja, koska niiden havainnollistamiseen on nyt tarjoutunut erinomaisia käytännön esimerkkejä.
Havainnollistamista auttavat hienolla tavalla Käymälä -blogissa viime päivinä käydyt sananvaihdot aiheesta fasismi. Osapuolina ovat blogin kirjoittaja Sven ja kommentoija Ironmistress ja tässä ovat ko. merkinnät, joissa ko. ajatustenvaihtoa on tapahtunut; A B C D E. Tähdennän tässä, että en pureudu heihin henkilöinä sinänsä (en määrittele sitä, kuinka paljon ja millä tavalla he ovat mitäkin ominaisuutta), vaan tarkoitukseni on ottaa tarkasteluun nimenomaan heidän kirjoitustensa sisältöjä. Luettuani ne läpi havaitsin, että Svenin kirjoitukset edustavat paljon nimenomaan amerikkalaisen systeemin mukaista maailmankuvaa ja Ironmistressin tekstit edustavat ns. vastapuolta eli brittiläisen systeemin mukaista maailmankuvaa. Olen tässä kirjoitussarjassa jo kuvannut ko. systeemien ominaisuuksia, eroja ja syntymistä maailman historian puitteissa, mutta kerrataanpa lyhyesti; amerikkalaisen systeemin sisällöllinen esi-isä on Platon ja brittiläisen systeemin puolestaan Aristoteles. Tämä oivallus sementoi ko. systeemien ominaisuuksia, dynamiikkaa ja prossesseja hyvin pitkälle ja paljastaa niiden luonteiden piirteitä selkeällä tavalla.
Tällaisille systeemeille on hyvin ominaista se, että ko. systeemin vaikutuksen alla elävä ihminen ehdollistuu helposti ko. systeemin ominaisuuksien, dynamiikan ja prosessien vaatimuksille alitajuisestikin ja hän toteuttaa niitä sen mukaan maailmankuvallisesti, mutta kukin eri ihminen tietysti omalla tavallaan; hyvät vs. pahat ihmiset. Nykyään brittiläinen systeemi on ollut niin ylivoimaisesti vallitseva jo useita vuosikymmeniä ja jopa vuosisatoja monissa asioissa, että on suorastaan ihme löytää ihmisiä, jotka ovat pystyneet sisällyttämään itsessään vallitsevasta tilanteesta huolimatta paljon amerikkalaisen systeemin maailmankuvallista sisältöä ja toimintatapoja.
Noissa kirjoituksissa Ironmistressin brittiläisen systeemin mukaisia seikkoja ilmenee mm. siinä, kuinka hänelle on tärkeää käsitteiden ja termien empiirisesti oikeat muodot ja muodoista suoraan seuraavat sisällölliset johdannaiset. Hän on ehdottoman tarkka mm. siinä, että termit fasismi ja kansallissosialismi ovat ns. oikein käytettyjä ja ns. oikeaan kontekstiin sovitettuja. Hyvä niin. Brittiläiselle systeemille on kuitenkin ominaista se, että se tähdentää juuri empiriaa ja konkreettista järkeä aina ymmärrystä selvästi kaventavaan tilaan saakka ja jopa vääristäviin johtopäätöksiin saakka omien tarkoitusperien mukaisesti. Yhtäältä liika järki siis sumentaa kokonaisymmärrystä ja toisaalta järjen sieluton väärinkäyttö edesauttaa pahuutta eli sieluttomuutta, mitkä ovat nimenomaan brittiläisen systeemin maailmankuvan aiheuttamia haittoja. Svenin teksteissä on puolestaan Ironmistressin tekstejä tärkeämpää (muoto- ja suorien sisältöseikkojen lisäksi) muotoihin sisältyvät dynamiikat, prosessit ja kvalitatiiviset ominaisuudet myös ns. piilotettuina merkityksinä ja asioina nimenomaan sielun kautta katsottuina.
Piilotetun havaitseminen tarkoittaa tässä juuri sitä, että kykenee huomioimaan ja hyväksymään sen, että monista asioista saa tietoa ainoastaan katsomalla empirismin yli mystiikkaan ja metafysiikkaan ja vähintään ottamalla empirismin tueksi soveltuvan metafyysisen lähestymistavan. Tällaiset empirismin ulkopuoliset asiat näkyvät mm. vuorovaikutussuhteiden ja prosessien paljastamina ominaisuuksina (Lämpötilan ja kasvien kasvun välisen riippuvuussuhteen paljastamat esteettisten ominaisuuksien vaihtelut ja tämän hyväksikäyttäminen puistojen ja puutarhojen kasvisommittelussa mielikuvituksen avulla eli empirian ja piilotiedon yhdistäminen), sisältöjen seurannaisvaikutusten kautta (Ihmissuhteissa tietyn käyttäytymisen aiheuttamat emotionaaliset ja siitä seuraavat käytännön seuraukset kohteena olevassa ihmisessä; empatiakyky ja kokemusmäärään / -laatuun perustuva piilotieto) ja konkreettisiin muotoihin epäsuorasti kiinnittyneinä abstrakteinakin sisältöinä (Rivien välistä luettava tieto; esim. kuvataiteessa ja kirjallisuudessa maalauksen / romaanin tietoisuutta laajentavat allegoriat ja symbolit sekä tieteessä matemaattisen kaavan takana vaikuttava ilmiö prosessina ja osana sen ympärillä olevaa kokonaisuutta suorine ja epäsuorine vaikutuksineen käytännössä. Taloudessa montetaristisen järjestelmän ihmiskuntaan vaikuttavat negatiiviset ominaisuudet, kuten nykyään havaitaan). Hyvin älykkäät sieluttomat ihmiset tosin kykenevät matkimalla ja ulkoa oppimalla sisäistämään tällaisiakin asioita, mutta heillä jää aina jokin vajaaksi; mm. opittua käytetään pahoihin tarkoituksiin tai ainakaan opittua ei osata soveltaa kautta linjan ihmiskunnan ja ympäristön hyväksi.
Näitä asioita ei siis voi havaita kunnolla pelkästään empirismin keinoin, vaan niiden näkemiseen tarvitaan amerikkalaisen systeemin mukaista maailmankuvaa ja siinä hyvä apuinstrumentti tarkastelutapahtumissa on juuri sielu ja sielua tukeva mielikuvitus. Itse asiassa mielikuvitus on yksi sielun edesauttama ihmisominaisuus. Näiden ns. piilotettujen asioiden tajuaminen ja havaitseminen paljastavat sielun olemassaolon ja sen ominaisuudet ja toimintatavat. Sielu voidaan todistaa olevaksi ei niinkään empiirisesti, vaan juuri tällaisten piilosisältöjen avulla päättelemällä ja havaitsemalla niiden ajatuksia, olemuksia ja vaikutuksia. Sielun olemus nähdään siis yhtäältä empiiristen muotojen välillä olevana "massana" ja toisaalta ihmisten aivoissa olevana potentiaalina eli kykynä nähdä tuo empiiristen muotojen välissä oleva "massa". Kaikkein eniten sielun kiteyttää kuitenkin se, että noita sielun avulla opittuja asioita osataan soveltaa ihmiskunnan ja ympäristön hyväksi täydellisesti. Täydellisesti tarkoittaa puhtaana pahuudesta.
Nämä maailmankuvalliset erot tarkastella asioita kiteyttävät osaltaan amerikkalaisen systeemin ja brittiläisen systeemin ominaisuuksia. Brittiläisessä systeemissä asioiden tarkastelu tapahtuu eniten juuri empirismin keinoin ja tähdentämällä Aristoteleen järkeä; ns. konkreettisen todellisuuden asettaminen ainoaksi tai tärkeimmäksi lähtökohdaksi maailmankuvan muodostamisessa. Lisäksi siinä maailmankuvassa käsitys ihmisestä on samalla tavalla konkreettisia muotoja ja muotojen suoria ominaisuuksia korostava; ihminen on pohjimmiltaan vain eläin, joilla on darvinistisella tavalla erilaisia mahdollisuuksia kehittyä ja menestyä. Alimmalle tasolle jäävä ihminen on "alamainen" eli ns. osa karjaa ja ylemmälle tasolle päässyt on osa eliittiä, jonka kuuluu hallita ja tarpeen vaatiessa riistää alempia ihmisiä. Näin syntyy konkreettinen muotoon perustuva hierarkkia, joka on yhtä Aristoteleen ja lopulta kehittyneen brittiläisen systeemin maailmankuvan kanssa. Jopa moraali ja etiikka jäävät siinä alisteiseen asemaan hyvin helposti. Ja koska ihminen on pohjimmiltaan "vain" eläin, niin tämä eläimellisyys ihmisessä on luontaista "pahuutta"; tappamista, ahneutta, kilpailua, omaneduntavoittelua, vallan käyttöä jne., jota tulee hallita ja rajoittaa brittiläisen systeemin mukaisesti joko hajoita ja hallitse -taktiikalla tai muodostamalla yläluokka vs. alaluokka kompositio. Eläimellinen pahuus on rakenteellinen osa brittiläisen systeemin maailmankuvaa. Nykyinen kapitalismi onkin kulkenut brittiläisen systeemin vaikutuksesta molempiin hallintamenetelmäsuuntiin, mikä on näkynyt mm. oligarkkieliitin muodostumisena ja fasististen hallintamallien juurruttamisena.
Amerikkalaisessa systeemissä Platonin ihanteet ovat keskeisellä sijalla. Sen mukaan ihminen on jotain muutakin kuin vain pohjimmiltaan eläin, jota tulisi muka kohdella ym. tavalla. Sitä jotain muuta kuvastaa juuri sielu ja sielun olemus ihmisessä pitää tuon eläimellisen pahan ihmisessä toimintakyvyttömänä ja siten poissa. Sielun ominaisuuksiin kuuluu tuo "piilotetun" tiedon havaitseminen sielutonta ihmistä paremmin. Sielun ominaisuuksiin kuuluu myös arvojen ja kvaliteettien erojen ymmärtäminen sielutonta ihmistä paremmin. Osana ihmisyyden universaalia prosessia. Tähän sielu pystyy, koska sen avulla ihmisaivot pystyvät paremmin käsitteelliseen, analyyttiseen ja synteettiseen ajatteluun, jossa niin konkreettisten kuin noiden piilotettujen prosessien dynamiikka ja arvojen - kvaliteettien ominaisuudet näkyvät selkeämmin, syvällisemmin ja monipuolisemmin kuin ilman sielun vaikutusta. Näin sielu on hyvin hoidettuna ja vaalittuna avain tuon universaalin ihmisyyden ymmärtämisessä ja toteuttamisessa.
Tähän mennessä ihmiskunta on kuitenkin epäonnistunut sielun olemusta määrittäessään, koska sielua on korostettu kuuluvaksi lähinnä vain uskontoihin kuuluvaksi ominaisuudeksi tai uskonnollisten ominaisuuksien kautta arvioitavaksi "mielikuvituksen tuotteeksi". Itse asiassa sielun ei tarvitse olla välttämättä missään tekemisissä uskonnon kanssa, koska sielu voi ilmetä aivan hyvin myös ihmisten tavallisessa arjessa. Sielun mahdollisuuden tunnustava amerikkalainen systeemi ja siis koko siinä oleva ihmiselämä toimisikin parhaiten silloin, kun sielun ominaisuudet ja toimintatavat asetettaisiin ihmisten kaikkeen arkielämään ja hylättäisiin käsitys sielun kuulumisesta pelkästään vain uskonnollisiin puitteisiin.
Mistä tämä vaikeus käsitellä sielua ihmisen arjessa johtuu nykyään? Se johtuu pitkälti juuri brittiläisen systeemin hegemoniallisen pahasta vaikutuksesta, joka tähdentää sielun kuulumista vain uskontoon ja erilleen arjesta ja kaikista sen toiminnoista. Brittiläinen systeemi on tehnyt kaikki voitavansa, jotta tämä kaikissa ihmisissä piilevänä oleva sielu ilmenisi mahdollisimman vähän, jopa tuhoutuisi ja siksi on kehitetty myös sielua rajoittavia ismejä, kuten juuri fasismi. Täytyy muistaa, että kaikki ismi -päätteiset ideologiat toimivat vaihtelevasti saman päämäärän (sielun rajoittaminen - tukahduttaminen) suuntaan ja siksi niihin on aina suhtauduttava epäillen ja torjuvasti, mikäli mielii saavuttaa amerikkalaisen systeemin ihanteet ja hyvät puolet ja jatkaa siitä eteenpäin (amerikkalainen systeemi on vasta alku hyvälle elämälle "Uudessa ajassa").
Brittiläisen systeemin maailmankuvasta käsin katsova ihminen tarvitsee empiiristä todistusta sielusta (tai "pahoista voimista") sekä sielun ominaisuuksista ja toimintatavoista arjessa, jotta hän kykenisi hyväksymään sielun siinä arjessa. Todistusta siitä, että hän olisi muutakin kuin pohjimmiltaan vain pelkkä eläin ja kykenevä vain pahaan. Sielultaan vajaa ihminen tarvitsee empiiristä todistusta sielusta, koska hän yhtäältä kaipaa oman vajavaisen sielunsa esillepuhkeamista, mutta ei toisaalta osaa itse löytää keinoja siihen; joko sielu pitää todistaa hänelle arjessa objektivoituvasti tai hän hakeutuu etsimään siihen keinoja uskonnoista, joiden parissa sielu on yleensä sallittu ja tunnettu. Tämä on tilanne brittiläisen systeemin ehdollistaman ihmisen kohdalla, jolta koko sielu ei ole vielä kuollut. Hyväsieluinen ihminen kärsii brittiläisen systeemin puitteissa elämisestä, koska hän tietää parempaa olevan olemassa ja tässä tapauksessa amerikkalaisen systeemin mukainen maailmankuva on niitä ainoita tiedossa olevia parempia vaihtoehtoja. Ellei jopa ainoa...
Ns. sieluton ihminen ei sen sijaan osaa kaivata omaa sielua ollenkaan, vaan toimii yhtäältä konemaisena osana vallitsevaa systeemiä ja sen mahdollistamia toimintatapoja. Sieluton ihminen tekee päätöksensä ja tekonsa ilman moraalin ja etiikan apuja, joka voi johtaa vallitsevan systeemin puitteissa minkälaiseen pahuuteen tahansa. Tässä mielessä on ymmärrettävää Natsisaksan fasismin puitteissa tapahtunut "konemainen teurastus" välinpitämättömästi, byrokraattisesti ja vailla ymmärrystä. Toisaalta sieluton ihminen näkee vain muissa häilyvästi sen, mitä ei voi nähdä ja kaivata itsessään ja näin hän pyrkii käyttämään näitä sielullisia ihmisiä hyväkseen puutteensa korjaamiseen tai "sielullisen" nautinnon saamiseen puutteestaan huolimatta; fasismissa ko. ihmisten riistäminen, hallitseminen ja teurastaminen huvin vuoksi tarkoituksella.
Amerikkalaisen systeemin kautta maailmaa katsova sielullinen ihminen ei tarvitse tuota empiiristä todistusta sielusta, koska sielu on rakenteellinen osa amerikkalaisen systeemin maailmankuvaa ja tälle ihmiselle sielu näyttäytyy subjektiivisesti todistettuina toimintatapoina ja ominaisuuksina ja siten siis myös kaikessa arjessa eikä vain rajoitettuna esim. uskonnossa. Sielu on tullut todistetuksi sielun olemusta ja toimintaa edesauttavan maailmankuvan tarjoaman rakenteen ansiosta. Se maailmankuva sallii mahdollisuuden nähdä sielu paljaana sitä häiritsevistä empiriavaatimuksista, puhtaana sieluttomuuden aiheuttamista "näkö- ja todisteluongelmista". Tällaisen maailmankuvan ehdollistama ihminen kykenee siten käyttämään hyväkseen sielun antamaa mahdollisuutta kasvaa joksikin muuksi kuin pohjimmiltaan vain eläimeksi. Toisin sanoen ihmiseksi. Optimaalisessa tilanteessa eläimellinen pahuus ei pääse missään vaiheessa syntymäänkään, vaan sielu täyttää ihmisen syntymästä kuolemaan ja eläin ihmisessä toteutuu siksi kokonaan sielun kautta.
Ihmisen ominaislaatu on juuri sitä, että hän havaitsee eläimellisyytensä päälle kasvatettavan sielun mahdollisuuden, joka pitää yhtäältä kurissa tuota eläimellisyyttä ja toisaalta antaa sen eläimellisyyden tulla esille sielun kanavoimina hyvyytenä ja kehitysprosesseina, mistä on seurauksena ihmiskuntaa ja ympäristöä optimaalisesti edesauttavat ominaisuudet ja kehityslinjat. Kiteytetysti ihmisen eläimellisyyttä ei hallita vain ulkoapäin systeemissä olevan eliitin tai muun entiteetin toimin, vaan kehitetään ulkoa tulevan inhimillisemmän hallinnan avuksi ihmisen itsensä sisältä päin tuleva hallinta; sielun itsensä kontrolli ja kasvattava luonne. Tätä ihmisen ominaislaatua kuvastaa konkreettisestikin ihmisen aivojen rakenne; "eläimelliset" ja evolutiivisesti vanhat kerrokset ovat alinna ja päälikerrokset ovat "ihmismäisiä" ja evolutiivisesti uusia; eläin on alla ja sielu on päällä ja niiden vuorovaikutussuhde ilmenee molempiin suuntiin em. tavalla. Amerikkalainen systeemi saa tuon rakenteen toimimaan paremmin vuorovaikutuksessa kuin brittiläinen systeemi. Tuossapa on muuten yksi hyvä esimerkki siitä, kuinka amerikkalaisen systeemin mukainen sielu osaa nähdä selkeän vuorovaikutussuhteen abstraktin eli sielullisen käsitteen ja konkreettisen muodon välillä; ihmisyys käsitteellisellä tasolla verrattuna ihmisaivojen rakenteeseen.
Ihmisenä kasvu tapahtuu siis sielun avulla arjessakin eikä pelkästään uskonnollisen sielun ansiosta. Tämä kasvu voi tapahtua kokonaankin ilman uskontoa ja itse asiassa on huomattava, että uskonto on ollut monesti maailmanhistoriassa paha asia, koska uskonto on ollut etenkin juuri brittiläisen systeemin valtapelien käsikassarana ja siten sielua vahingoittavana piirteenä. Joka tapauksessa sielun ja sitä tukevan amerikkalaisen systeemin olemus toimii ihmiskunnan ja ympäristön hyväksi todistetusti paremmin kuin sieluton ja sitä tukevan brittiläisen systeemin olemus ja tämä ilmenee ihmisten konkreettisessa elinpiirissä kaikkine puolineen. Todisteena ovat kuitenkin vain yksittäiset ja enimmäkseen kaukaa historiasta tunnetut esimerkit, kuten Louis XI aikainen Ranska ja muutamat amerikkalaista systeemiä toteuttaneet Yhdysvaltain presidenttiydet, kuten Abraham Lincoln ja John F. Kennedy.
Brittiläisen systeemin ylivalta kaikki nämä vuodet ei johdu sen paremmuudesta verrattuna amerikkalaiseen systeemiin, vaan ihmiskunnan tylsistymisestä ja taantumisesta brittiläisen systeemin vallan alla, kuten olen jo kuvannut. Ihmiskunta on ehdollistunut ko. systeemin mukaiseen eloon ja vaihtoehdot ovat hämärtyneitä ja jopa puuttuvia suurelta osalta ihmisistä; on vajottu ja etsiydytty pienimmän pahan sietämiseen. Ne suurimmankin pahan negatiiviset puolet vaikuttavat kuitenkin koko ajan ja enemmän tuhoavasti kuin rakentavasti. Niinpä ko. systeemi onkin siten todellakin kuin syöpä, joka on vallannut ja saastuttanut ihmiskunnan jäsenten kehittymismahdollisuudet sielullisina ihmisinä. Ihmisten edelleenkehittymistä estää tavallaan kavala sairaus.
Tämä sielun olemus ihmistä ihmisenä kasvattavana olemuksena on yksi Lyndon LaRouchen erinomaisista oivalluksista, sillä tässä piilee juuri tämän hetken maailman tilanteen dilemma; näiden kahden systeemin vastakkainasettelu, jota osaltaan kuvaavat mikrotasolla nuo Käymälän Svenin ja Ironmistressin kirjoitukset. Tämän talousromahduksen perimmäisinä syinä piilevät juuri brittiläisen systeemin ihmistä eläimen tasolle taannuttavat ja ihmisten sielua rajoittavat seikat. Jotta ihmiskunta voisi kehittyä ja päästä pois tästä nykymaailman rapauttavasta ja tuhoavasta pattitilanteesta, niin ihmisenä kasvaminen on käsitettävä myös sielun kehittämisenä ja vaalimisena sekä sen päästämisenä ihmisten kaikkeen arkeen uskonnon ja mystiikan piiristä. Parhaiten se tapahtuu juuri hylkäämällä brittiläisen systeemin mukainen maailmankuva ja antamalla alkusysäys "Uudelle ajalle" ottamalla käyttöön amerikkalaisen systeemin mukainen maailmankuva ja kehittämällä sitä edelleen.
Tähän mennessä brittiläinen systeemi on johdonmukaisesti yrittänyt monin keinoin pitää sielun poissa ihmisten arjesta ja kaikista arjen toiminnoista rajoittamalla sen vain uskontoon. Näin brittiläinen systeemi on halunnut tehdä siitä vaarattoman, koska ko. systeemi vihaa sitä mahdollisuutta, että ihmiskunnan "alamaiset" saattaisivat alkaa kehittyä ihmisinä ja siten uhata ko. systeemissä olevan eliitin valtaa eli systeemin rakenne kokee olevansa vaarassa. Amerikkalaiseen systeemiin kuuluva käsitys ihmisistä tasa-arvoisina on juuri sen uhan symboli. Tuo tasa-arvo ilmenee juuri siinä, että kaikilla ihmisillä havaitaan olevan sielu, joka mahdollistaa eri ihmisten konkreettisista aivojen älykkyys- ja toimintaeroista huolimatta saman pohjan kehittyä ihmisenä eli olemaan muuta kuin jäämistä vain pelkäksi eläimeksi, olemaan hyvä pahan sijaan. Sielu on jokaisella ihmisellä oletusarvona (ellei tuhottuna perimisen tai henkisen tappamisen seurauksena), mutta se saadaan täyteen loistoon opettelulla ja ihmisten elinolosuhteita sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla parantamalla siten, että vallitseva maailmankuvallinen systeemi on koko prosessia edesauttavana rakenteena. Brittiläinen systeemi ei edesauta sellaista prosessia, vaan tuhoaa sitä lisää. Vasta nyt tämä tragedia alkaa tulla kunnolla esille nimenomaan ko. talousromahduksen ja sosiaalisten häiriökäyttäytymisten (Jokela, Kauhajoki jne.) ansiosta. Tietoisuus brittiläisen systeemin salakavalasta tuhoisuudesta alkaa lisääntymään. Toivottavasti mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeassa tahdissa!
Haittana on kuitenkin edelleen se, että tuo saasta nimeltä brittiläinen systeemi on ehdollistanut ja taannuttanut ihmiskunnan niin totaalisesti valtaansa, että sen puitteissa oleva monetarismin ja globalisaation värittämä länsimainen kapitalismi näyttäytyy siinä monille ihmisille ainoana mahdollisena kuviteltavissa olevana hyvänä yhteiskuntamallina ja siten se on osaltaan ollut haittaava este ihmisten kehittymiselle ihmisenä ja niinpä he ovat olleet vaarassa jäädä koko ajan liiaksi vain eläimen tasolle pahaksi ihmiseksi. Tässä on muistettava se, että brittiläisessä systeemissä "paremmin menestynyt" eliittikin on yhtä eläimellinen ja jopa paljon eläimellisempi ilman sielua kuin ns. sieluttomat alamaiset. Brittiläinen systeemi on niin monesta näkökulmasta katsottuna amerikkalaista systeemiä huonompi, että esim. sieluton - vajaasieluinen eliitti ei ole missään tapauksessa valtansa arvoinen eikä ihmiskuntaa ja ympäristöä edesauttava. Asia on juuri päinvastoin eli tällainen eliitti on arvoton ja tuhoava, kuten brittiläinen systeemi on tilanteen vähitellen muodostanut. Tällainen pahuus on kiteytymässä yhä enemmän kaikkialla maailmassa. Tässä on yksi hyvä esimerkki tällaisesta eliitin saastasta; Britannian (eli Brittiläisen imperiumin) pääministeri Gordon Brown ja hänen toitottamansa brittiläisen systeemin mukainen monetaristinen globalisaatio.
Noissa Svenin ja Ironmistressin kirjoituksissa käsitelty fasismi on brittiläisessä systeemissä vain yksi osa, joka tosin on tällä hetkellä yksi tärkeimpiä uhkia länsimaissa. Fasismi ja kansallissosialismi ovat kaksi esimerkkiä brittiläisen systeemin sisällä olevista "olennoista", jotka nekin suhtautuvat eroistaan huolimatta ihmisenä kasvamiseen juuri samalla tavalla ko. systeemin mukaisesti; kieltämällä / rajoittamalla Platonin ihmiskuvaa ja sielua eli amerikkalaista systeemiä. Tätä kieltämistä ja rajoittamista on tehty jatkuvasti jo vuosisatoja eri tavoin, joten suurimmalla osalla ihmiskuntaa ei ole enää ollut kunnolla - ollenkaan kykyä ja näkemystä edes havaita amerikkalaisen systeemin hyviä puolia, vaan nähdä vain brittiläisen systeemin hyviä puolia ja traagisesti olla havaitsematta sen katastrofaalisia ja salakavalastikin vaikuttavia huonoja puolia. Muutos tähän tulee jo aivan lähitulevaisuudessa, koska tämä talousromahdus on kaliiperiltaan niin valtavaa luokkaa ja vääjäämättömyydessään niin radikaaleja muutoksia aiheuttava. Muutosten tullessa on tartuttava amerikkalaisen systeemin hyviin puoliin, jotka voittavat mennentullen brittiläisen systeemin hyvät puolet! Brittiläinen systeemi on niin 1900 -lukua (ja niin huonolla tavalla), että 2000 -luku ei voi muuta kuin hylätä sen kokonaan!
Syitä brittiläisen systeemin huonouteen verrattuna amerikkalaiseen systeemiin on käsiteltävä vielä lisää ja huomaankin nyt, että joudun sen takia tekemään yhä lisää osia tähän kirjoitussarjaani "Helvetti vai Renessanssi?!". Jätän tämän osan nyt tällaiseksi ja olkoon se johdantona sille, mistä minun piti alunperin kertoa tässä vaiheessa; biosfäärin ja noosfäärin olemuksista ihmisten kannalta ja näiden ko. systeemien kautta tarkasteltuina. Tähän loppuun laitan lainaukset kuvaamaan tässä merkinnässäni kertomiani asioita;
LaRouche PAC -sivustolta Lyndon LaRouchen tämä kirjoitus sisältää mm. näitä seikkoja:
"The motive for the philosophical reductionists’ systematic denial of the human individual’s access to that reality of cause-effect which lies beyond the domain of mere sense-perception, was the intent of the rulers of society to make virtual slaves of their subjects, by denying those subjects access to secure knowledge of those creative powers of the human individual mind which set the human species above all other species. So, the denial of the knowledgeable use of “fire” by the Olympian Zeus of Aeschylus’ Prometheus Bound, degraded mortal human individuals into virtually mere cattle of the rulers of empires and their like.".
"The more general outcome of the kinds of empiricist frauds spread by the followers of Sarpi in modern university programs, has been the substitution of mathematical formulas for actual discoveries of principle - - the substitution of shadow (the mathematical formulation) for substance (the crucial experimental experience). As in the case of Kepler’s discovery of general gravitation in the Solar system, the actuality of the action of gravitation is expressed in terms of a quality of infinitesimal which is to be defined as ontological, rather than mathematical in nature.".
2 comments:
puitteissa, mutta kerrataanpa lyhyesti; amerikkalaisen systeemin sisällöllinen esi-isä on Platon ja brittiläisen systeemin puolestaan Aristoteles.
Todettakoon näin, että Platon on 20. vuosisadan totalitarismin oppi-isä. Sekä natsit että kommunistit johtivat oppinsa Platonista. Tämän osoitti Karl Popper kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset.
Tällaisille systeemeille on hyvin ominaista se, että ko. systeemin vaikutuksen alla elävä ihminen ehdollistuu helposti ko. systeemin ominaisuuksien, dynamiikan ja prosessien vaatimuksille alitajuisestikin ja hän toteuttaa niitä sen mukaan maailmankuvallisesti,
Se härjistä puhuu joka härjillä ajaa. Matemaattis-luonnontieteellisen koulutuksen saanut ihminen omaa yleensä matemaattis-luonnontieteellisen maailmankuvan ja käsittää maailman matemaattis-luonnontieteellisin käsittein. Sellainen ihminen yleensä on inhorealisti tai ainakin inho.
mutta kukin eri ihminen tietysti omalla tavallaan; hyvät vs. pahat ihmiset.
Ei ole olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä. On vain pahoja ihmisiä, joilla on kyky hyvään.
Noissa kirjoituksissa Ironmistressin brittiläisen systeemin mukaisia seikkoja ilmenee mm. siinä, kuinka hänelle on tärkeää käsitteiden ja termien empiirisesti oikeat muodot ja muodoista suoraan seuraavat sisällölliset johdannaiset. Hän on ehdottoman tarkka mm. siinä, että termit fasismi ja kansallissosialismi ovat ns. oikein käytettyjä ja ns. oikeaan kontekstiin sovitettuja. Hyvä niin.
Tämä sen vuoksi, ettemme uppoaisi määritelmäkikkailun ja red herringien savuverhojen loputtomaan suohon. Eksaktit määritelmät ovat tärkeitä keskustelun vuoksi, sillä jos sanoja "fasismi" ja "kansallissosialismi" ei määritellä, mitään yhteistä kieltä ei ole, ja toinen puhuu aidasta kun toinen aidan seipäistä.
Brittiläiselle systeemille on kuitenkin ominaista se, että se tähdentää juuri empiriaa ja konkreettista järkeä aina ymmärrystä selvästi kaventavaan tilaan saakka
Sitä sanotaan objektiivisuudeksi. Objektiivisuus on luonnontieteellisen maailmankuvan ehdoton edellytys. Se, että kykenee sulkemaan itsensä ja omat subjektiiviset tunteensa ja näkemyksensä argumentaationsa ulkopuolelle.
Yhtäältä liika järki siis sumentaa kokonaisymmärrystä ja toisaalta järjen sieluton väärinkäyttö edesauttaa pahuutta eli sieluttomuutta,
Määrittele sielu.
Jos pidämme sielun määritelmänä sen yleiskielen määritelmää, se on sama kuin sielun uskonnollinen määritelmä. Mutta sielun olemassaolosta ei ole olemassa mitään todisteita, emmekä voi olettaa teologisia argumentteja filosofisen argumentaation pohjaksi. Siksi meidän on hylättävä koko sielun käsite kunnes sellaisen olemassaolo todennetaan.
Piilotetun havaitseminen tarkoittaa tässä juuri sitä, että kykenee huomioimaan ja hyväksymään sen, että monista asioista saa tietoa ainoastaan katsomalla empirismin yli mystiikkaan ja metafysiikkaan ja vähintään ottamalla empirismin tueksi soveltuvan metafyysisen lähestymistavan.
Ontologisesti tieto on sitovasti perusteltu tosi uskomus. Ei enempää eikä vähempää. Emme voi saada minkäänlaista ontologisesti validia tietoa "katsomalla empirismin yli mystiikkaan ja metafysiikkaan ja vähintään ottamalla empirismin tueksi soveltuvan metafyysisen lähestymistavan" - sillä saamme vain luuloja, hypoteeseja ja haaveita, mutta emme tietoa. Sellainen "tieto" on yhtä luotettavaa kuin horoskoopit ja magia.
Taloudessa montetaristisen järjestelmän ihmiskuntaan vaikuttavat negatiiviset ominaisuudet, kuten nykyään havaitaan).
Milton Friedman oli amerikkalainen, John Maynard Keynes puolestaan britti.
Hyvin älykkäät sieluttomat ihmiset tosin kykenevät matkimalla ja ulkoa oppimalla sisäistämään tällaisiakin asioita, mutta heillä jää aina jokin vajaaksi; mm. opittua käytetään pahoihin tarkoituksiin tai ainakaan opittua ei osata soveltaa kautta linjan ihmiskunnan ja ympäristön hyväksi.
Me kaikki olemme täsmälleen yhtä sieluttomia tai sielukkaita, riippuen siitä, voidaanko sielun olemassaolo verifioida. Siksi ei voida puhua "hyvin älykkäistä sieluttomista ihmisistä", on olemassa vain hyvin älykkäitä ihmisiä.
mukaista maailmankuvaa ja siinä hyvä apuinstrumentti tarkastelutapahtumissa on juuri sielu ja sielua tukeva mielikuvitus.
Sielun käsite kuuluu uskontoon. Voimme toki keskustella myös uskonnollisessa viitekehyksessä, mutta silloin meidän tulee määritellä että minkä uskonnon viitekehys ja mitä tarkoitamme sielulla. Onko se kenties jotain kristillistä, hindulaista vaiko buddhalaista.
Sielu voidaan todistaa olevaksi ei niinkään empiirisesti, vaan juuri tällaisten piilosisältöjen avulla päättelemällä ja havaitsemalla niiden ajatuksia, olemuksia ja vaikutuksia.
Väärin. Sielu voidaan olettaa olevaksi ko. piilosisältöjen avulla päättelemällä, muttei todistaa.
Lisäksi siinä maailmankuvassa käsitys ihmisestä on samalla tavalla konkreettisia muotoja ja muotojen suoria ominaisuuksia korostava; ihminen on pohjimmiltaan vain eläin, joilla on darvinistisella tavalla erilaisia mahdollisuuksia kehittyä ja menestyä.
Ei niinkään darwinistisella, vaan lamarckistisella. Kulttuurievoluutio ja taloudellinen evoluutio on lamarckistinen prosessi, ei darwinistinen.
Alimmalle tasolle jäävä ihminen on "alamainen" eli ns. osa karjaa ja ylemmälle tasolle päässyt on osa eliittiä, jonka kuuluu hallita ja tarpeen vaatiessa riistää alempia ihmisiä. Näin syntyy konkreettinen muotoon perustuva hierarkkia, joka on yhtä Aristoteleen ja lopulta kehittyneen brittiläisen systeemin maailmankuvan kanssa.
Itse asiassa tuo ei ole Aristoteleen, vaan Platonin, kuva. Platonhan hahmotteli yhteiskunnan, joka hyytävällä tavalla muistuttaa sekä kansallissosialistista että kommunistista totalitarismia, teoksessaan "Valtio".
Kyynikko Protagoras pilasi koko jutun kysymällä Kuka valvoo valvojia?
Jopa moraali ja etiikka jäävät siinä alisteiseen asemaan hyvin helposti. Ja koska ihminen on pohjimmiltaan "vain" eläin, niin tämä eläimellisyys ihmisessä on luontaista "pahuutta"; tappamista, ahneutta, kilpailua, omaneduntavoittelua, vallan käyttöä jne., jota tulee hallita ja rajoittaa brittiläisen systeemin mukaisesti joko hajoita ja hallitse -taktiikalla tai muodostamalla yläluokka vs. alaluokka kompositio.
Tuo on olkinukke. Ei yksikään inhimillinen reaalimaailman yhteiskunta toimi tuolla tavoin - jo kaikkien reaalipoliitikkojen isoisä Niccoló Machiavelli varoittaa tekemästä tuonkaltaisia typeryyksiä ja ottamatta kansan syvien rivien mielipiteitä huomioon. Kyse on siitä, että miten systeemissä saadaan minimoitua kitka ja yksilöiden kärsimys. On muistettava, että nimenomaan britit olivat ensimmäinen yhteiskunta, jossa kehittyi parlamentarismi.
Nykyinen kapitalismi onkin kulkenut brittiläisen systeemin vaikutuksesta molempiin hallintamenetelmäsuuntiin, mikä on näkynyt mm. oligarkkieliitin muodostumisena ja fasististen hallintamallien juurruttamisena.
Fasismi kehittyi nimenomaan antiteesiksi kapitalismille ja globalisaatiolle. Fasismi ja kapitalismi ovat keskenään yhteensopimattomia. Yhteiskunta voi olla joko fasistinen tai se on kapitalistinen, mutta ei molempia.
Amerikkalaisessa systeemissä Platonin ihanteet ovat keskeisellä sijalla.
Platonin ihanteena oli totalitaristinen diktatuuri, joka perustuu käytännölliselle valheelle.
Sen mukaan ihminen on jotain muutakin kuin vain pohjimmiltaan eläin, jota tulisi muka kohdella ym. tavalla. Sitä jotain muuta kuvastaa juuri sielu ja sielun olemus ihmisessä pitää tuon eläimellisen pahan ihmisessä toimintakyvyttömänä ja siten poissa.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Joka kerta, kun yritämme pystyttää maanpäällistä paratiisia, saamme aikaan helvetin.
Tähän mennessä ihmiskunta on kuitenkin epäonnistunut sielun olemusta määrittäessään, koska sielua on korostettu kuuluvaksi lähinnä vain uskontoihin kuuluvaksi ominaisuudeksi tai uskonnollisten ominaisuuksien kautta arvioitavaksi "mielikuvituksen tuotteeksi".
Occamin partaveitsen mukaan meidän tulee välttää teorian ulkopuolisia todistamattomia olioita. Jollemme kykene todistamaan sielun olemassaoloa tai määrittelemään sitä, Occamin partaveitsi karsii sen pois. Kyse on siitä, että onko meillä syytä olettaa, että käsite "sielu" on objektiivisesti olemassa?
Mistä tämä vaikeus käsitellä sielua ihmisen arjessa johtuu nykyään? Se johtuu pitkälti juuri brittiläisen systeemin hegemoniallisen pahasta vaikutuksesta, joka tähdentää sielun kuulumista vain uskontoon ja erilleen arjesta ja kaikista sen toiminnoista.
Ei, vaan se johtuu luonnontieteiden ja rationalismin voittokulusta. Luonnontieteet, järki ja rationalismi ovat työntäneet irrationalismin tiukasti eroon objektiivisesta maailmasta.
vähän, jopa tuhoutuisi ja siksi on kehitetty myös sielua rajoittavia ismejä, kuten juuri fasismi. Täytyy muistaa, että kaikki ismi -päätteiset ideologiat toimivat vaihtelevasti saman päämäärän (sielun rajoittaminen - tukahduttaminen) suuntaan
Varsinkin platonismi :-)
Fasismi on kapitalismin antiteesi ja sen kilpailija - joka onneksi hävisi kulttuurievolutiivisessa kilpailussa kapitalismille.
Brittiläisen systeemin maailmankuvasta käsin katsova ihminen tarvitsee empiiristä todistusta sielusta (tai "pahoista voimista") sekä sielun ominaisuuksista ja toimintatavoista arjessa, jotta hän kykenisi hyväksymään sielun siinä arjessa.
Jollei sellaista saada, koko sielun käsite voidaan ohittaa olankohautuksella.
Hyväsieluinen ihminen kärsii brittiläisen systeemin puitteissa elämisestä, koska hän tietää parempaa olevan olemassa ja tässä tapauksessa amerikkalaisen systeemin mukainen maailmankuva on niitä ainoita tiedossa olevia parempia vaihtoehtoja. Ellei jopa ainoa...
Totalitarismi on platonisen maailmankuvan tuote. Ei aristotelisen.
toimintatapoja. Sieluton ihminen tekee päätöksensä ja tekonsa ilman moraalin ja etiikan apuja,
Moraaliin ja etiikkaan ei tarvita sielua. Ainoa, mikä riittää, on suunnilleen toimiva tunne-elämä. Moraali perustuu aina tunteisiin, ei milloinkaan järkeen.
on ymmärrettävää Natsisaksan fasismin puitteissa tapahtunut "konemainen teurastus" välinpitämättömästi, byrokraattisesti ja vailla ymmärrystä.
Ei, vaan osana koko ihmiskunnan yleisinhimillistä tragediaa. Historia on kertomus inhimillisestä kärsimyksestä, sillä kaikki historia on kärsimyksen historiaa. Eivät natsit olleet mitään demoneja tai ulkoavaruuden olentoja, vaan täsmälleen samanlaisia Homo Sapienseja kuin sinä ja minä ja Hentun Liisa. Kaupan päälle Platonin toinen oppilaskunta - kommunistit - onnistuivat saamaan aikaan kymmenkertaisen määrän kuolonuhreja natseihin verrattuna ja paljon pahempaa kurjuutta kuin natsit ikinä. Hitlerillä ja porukoilla oli Leniniin verrattuna sen verran tolkkua, etteivät he menneet sotkemaan Leninin tavoin toimivaa taloutta - he tyytyivät vain valtiollistamaan sen ja ottamaan sen valtion kahleisiin, ei tuhoamaan sitä.
fasismissa ko. ihmisten riistäminen, hallitseminen ja teurastaminen huvin vuoksi tarkoituksella.
Natsit eivät milloinkaan riistäneet, hallinneet eivätkä teurastaneet huvin vuoksi. Se oli epätaloudellista ja kannattamatonta ja haaskasi resursseja. Sadistit ja psykopaatit ovat arvaamattomia olentoja; natsit pyrkivät karsimaan sellaiset tapaukset jo kättelyssä.
Ainoa poikkeus oli Oskar Dirlewanger. Tuo SS-kenraaliksi kohonnut pikkunilkki oli tyylipuhdas sadisti, joka nautti kiduttamisesta. Mutta 36. SS-divisioona oli koko Kolmannen valtakunnan ehdotonta pohjasakkaa.
Amerikkalaisen systeemin kautta maailmaa katsova sielullinen ihminen ei tarvitse tuota empiiristä todistusta sielusta, koska sielu on rakenteellinen osa amerikkalaisen systeemin maailmankuvaa ja tälle ihmiselle sielu näyttäytyy subjektiivisesti todistettuina toimintatapoina ja ominaisuuksina ja siten siis myös kaikessa arjessa eikä vain rajoitettuna esim. uskonnossa.
Mielenkiintoista sinänsä, amerikkalaisten katkerimmat viholliset eli muslimit syyttävät amerikkalaisia ateismista ja täydellisestä sieluttomuudesta. Kummat ovat oikeassa? Onko islam yksi fasismin muoto?
Ihmisen ominaislaatu on juuri sitä, että hän havaitsee eläimellisyytensä päälle kasvatettavan sielun mahdollisuuden, joka pitää yhtäältä kurissa tuota eläimellisyyttä ja toisaalta antaa sen eläimellisyyden tulla esille sielun kanavoimina hyvyytenä ja kehitysprosesseina,
Edelleenkin tuo olettamus "sielusta" on pelkkä verifioimaton hypoteesi, joten joudumme sivuuttamaan sen.
Toisaalta meidän on muistettava, että kaikki maailman pahimmat tyrannit, diktaattorit ja murhaajat ovat aina olleet mielestään hyviä ihmisiä. Heillä on ollut sielu (mitä se sitten merkitseekin). Mao oli opettaja. Lenin oli juristi. Guevara, Guillotin ja Milosevic olivat lääkäreitä. Karadjic oli psykiatri. Kaikki he olivat omasta mielestään hyviä ihmisiä ja heillä oli omasta mielestään hyvä agenda. Tuloksena oli miljoonia kuolleita.
Ja juuri tuo on se platonilaisen mallin sudenkuoppa. Ihminen ei kertakaikkiaan ole sellainen otus miksi platonilaiset sen kuvittelevat. Platonin Sparta oli ideaalinen, lakoninen hyväntahtoinen aristokratia. Thukydideen reaalinen Sparta oli läpikorruptoitunut sotilasdiktatuuri, ja persialaisten mukaan kaikista kreikkalaisista juuri spartalaiset olivat kaikkein helpoimmin lahjottavissa. Joka kerta kun on yritetty pystyttää Platonin Valtiota, tuloksena on ollut Neuvostoliitto.
mistä on seurauksena ihmiskuntaa ja ympäristöä optimaalisesti edesauttavat ominaisuudet ja kehityslinjat. Kiteytetysti ihmisen eläimellisyyttä ei hallita vain ulkoapäin systeemissä olevan eliitin tai muun entiteetin toimin, vaan kehitetään ulkoa tulevan inhimillisemmän hallinnan avuksi ihmisen itsensä sisältä päin tuleva hallinta;
Noin ehkä ideaalisti ja teoriassa, mutta reaalimaailmassa ihminen on aivan jotain muuta kuin mitä platonilainen malli antaa ymmärtää. Kun mallinnus on virheellinen, silloin myös sovelluksen tuloksena on vääjäämättä katastrofi.
ominaislaatua kuvastaa konkreettisestikin ihmisen aivojen rakenne; "eläimelliset" ja evolutiivisesti vanhat kerrokset ovat alinna ja päälikerrokset ovat "ihmismäisiä" ja evolutiivisesti uusia; eläin on alla ja sielu on päällä ja niiden vuorovaikutussuhde ilmenee molempiin suuntiin em. tavalla.
Ei, vaan nuo kerrokset ovat kaikki riemukkaana sekasotkuna toistensa kanssa limittäin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja tuo alla oleva eläin on siellä - emme saa sitä sieltä pois.
Amerikkalainen systeemi saa tuon rakenteen toimimaan paremmin vuorovaikutuksessa kuin brittiläinen systeemi.
Osoita reaalimaailman esimerkki.
tunnetut esimerkit, kuten Louis XI aikainen Ranska
Ludvig XI tunnettiin nimellä "Ranskan hämähäkki". Hän olikin eräs Ranskan menestyksekkäimpiä kuninkaita, jolle mikään juonittelu, mikään selkäänpuukotus ja mikään petos ei ollut liian häikäilemätön. Ludvig XI aloitti epäonnistuneen kapinan isäänsä vastaan jo 16-vuotiaana, mutta sai kruunun lopulta vasta isänsä kuoltua. Ludvig XI:n merkittävin saavutus oli feodaaliherrojen vallan kukistaminen ja sitä kautta voimakkaan ja yhtenäisen kuningaskunnan luominen. Ludvig XI:n toimista suuttuneet feodaaliherrat yrittivät Burgundin Kaarle Rohkean johdolla vedota kansaan ja alempiin aatelisiin yhteishyvän nimissä, mutta Ludvig XI kukisti nämä kapinayritykset poliittisella juonittelulla ja toisinaan suorilla sotilaallisilla taisteluilla, ja hänen kautensa lopussa Ranska oli yhtenäisempi kuin koskaan aiemmin.
ja muutamat amerikkalaista systeemiä toteuttaneet Yhdysvaltain presidenttiydet, kuten Abraham Lincoln ja John F. Kennedy.
...joista Lincoln vei USA:n sisällissotaan ja Kennedy puolestaan Kuuban kriisiin ja edelleen Vietnamin sotaan.
Brittiläisen systeemin ylivalta kaikki nämä vuodet ei johdu sen paremmuudesta verrattuna amerikkalaiseen systeemiin, vaan ihmiskunnan tylsistymisestä ja taantumisesta brittiläisen systeemin vallan alla, kuten olen jo kuvannut.
Ei, vaan siksi, että se toimii. Se todellakin on tässä ihmisen maailmassa toimivampi kuin kilpailijansa.
Kiitos seikkaperäisesta vastauksestasi Ironmistress. On hyvä, kun asetat noin innokkaasti vasta-argumentteja ja tuot ilmi näkemyseroja. Minusta tällaista asioiden perinpohjaista pohdintaa on syytä tehdä nykyään paljon ja siksi osaltani nyt osallistun tällaiseen. Aika työlästä se tuntuu välillä olevan, kun muutakin tekemistä on. Mutta omat vasta-argumenttini ovat nyt alla. Korostin omia vastauksiani, jotta noin pitkä teksti tulee selkeämmäksi:
Todettakoon näin, että Platon on 20. vuosisadan totalitarismin oppi-isä. Sekä natsit että kommunistit johtivat oppinsa Platonista. Tämän osoitti Karl Popper kirjassaan Avoin yhteiskunta ja sen viholliset.
----Tuo onkin hyvä esimerkki siitä, että 20. vuosisadan brittiläisen systeemin sisällä olleet eri ideologiat ovat ottaneet filosofien yksittäisiä ideoita omien tarkoitusperiensä hyödyksi kuin kirsikoita kakusta. On harjoitettu yksisilmäistä asioiden ottamista ja muokkaamista ideologiaksi, joka on osaltaan sen takia mahdoton ja siten tuhoutuva.
----Minä taas olen sitä mieltä, että pitää pyrkiä synteesiin. Hyvien asioiden synteesiin ja paasaamani brittiläisen systeemin lakkauttaminen ei tarkoita kaikkia siinä olevien asioiden lakkauttamista, sillä ko. systeemillä on hyvää yhteistä myös amerikkalaisen systeemin kanssa. Kaikkein eniten tämä lakkauttaminen koskee tällä hetkellä talousjärjestelmän lakkauttamista ja korvaamista uudella.
----Voidaan myös sanoa, että brittiläinen systeemi tulee asettaa ns. sisällölliseen vararikkoon, jossa käydään läpi se, mikä on hyvää säilytettävää ja mikä on poistettavaa huonoa.
----On siis vältettävä uusia totalitarismeja ja osaltaan sen takia tuollaisen brittiläisen systeemin lakkauttamisprosessin kesto voi olla vuosikymmeniä. Kaikki-nyt-heti-asenne on yksi tie totalitarismiin.
Ei ole olemassa hyviä ja pahoja ihmisiä. On vain pahoja ihmisiä, joilla on kyky hyvään.
----Kysymys kuuluukin sen takia, että mikä aiheuttaa ihmisen kyvyn hyvään ja parantaa sitä kykyä? Uskonnollisilla termeillä ilmaistuna se tosiaankin on sielu. Arkikielessä sielun on kuitenkin ollut kiellettyä - rajoitettua mainitsemastani syystä. Arkeenkin se pitää kuitenkin palauttaa, koska sielun kaventaminen kuuluvaksi vain yhdenlaisen toiminnan piiriin on koko ihmisyyden kaventamista. Sielun pitää antaa toimia sovelletusti kaikissa ihmisen toiminnoissa.
----Toisaalta huomaan sen, että tässä kohtaa olemme tavallaan samaa mieltä. Käytämme vain eri käsitekieltä; "kyky hyvään" vs. "sielu" ei sittenkään eroa toisistaan niin paljon, koska kumpikin aiheuttaa saman lopputuloksen eli hyvän luomisen.
Tämä sen vuoksi, ettemme uppoaisi määritelmäkikkailun ja red herringien savuverhojen loputtomaan suohon. Eksaktit määritelmät ovat tärkeitä keskustelun vuoksi, sillä jos sanoja "fasismi" ja "kansallissosialismi" ei määritellä, mitään yhteistä kieltä ei ole, ja toinen puhuu aidasta kun toinen aidan seipäistä.
----Tässä olen paljolti samaa mieltä. Itsekin harrastan kiinnostuksen kohteideni parissa tiukkaa empirismiä ja "nimifetisismiä". On kuitenkin huomattava se, että monikaan noista ismi -päätteisistä termeistä ei vallitse sisällöllisesti symmetrisellä tavalla kaikkialla ja kaikkien ihmisten mielissä.
----Lisäksi em. viitaten on niin, että näitä ismejä luovat, opettavat ja toteuttavat eliitin / johtajiston porukat eivät koskaan ole käyttäneet ko. sisältöjä tarkasti määritelmien mukaan. Määritelmät on tehty kunnolla loppuun vasta jälkeen päin historiaa tutkimalla ja arvioimalla ja siinä on aina niin virhemarginaalin kuin tulkintaerojen mahdollisuus jopa huomattavalla tavalla.
Sitä sanotaan objektiivisuudeksi. Objektiivisuus on luonnontieteellisen maailmankuvan ehdoton edellytys. Se, että kykenee sulkemaan itsensä ja omat subjektiiviset tunteensa ja näkemyksensä argumentaationsa ulkopuolelle.
----Olen samaa mieltä, että ei pidä romuttaa nykyään saavutettua tieteellistä metodia. Ihmisen pitää kuitenkin muistaa se, että kaikki vaikuttaa kaikkeen myös tiedettä tehdessä. Ns. tieteen ulkopuolella olevat asiat (taide, kirjallisuus, filosofia, uskonto jne.) ja poikkitieteellisyyskin rikastuttavat ihmisen kokemusta myös tieteestä itsestään.
----Subjektiiviset tunteet ja näkemykset palvelevat ihmistä antamalla sisäistä eli sielullista tietoa suhteessa olemiseen ja tekemiseen. Sen avulla esim. innostusta, kiinnostusta, peräänantamattomuutta, järjestelmällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä voidaan säätää tieteellistä tai mitä tahansa muuta toimintaa tukevina asioina. Niistä riippuu välillisesti tieteellisen tuloksen laatu ja siksi subjektiiviset tunteet ja näkemykset on syytä soveltaa mukaan tällaiseenkin toimintaan.
----Tiede on myös taidetta ja mielikuvitusta eikä pelkkää empiriaa, jota on tähdentänyt Albert Einstein. Tarkoittaa siis sitä, että empiirisiä havainnontekoja tukee ja rikastuttaa myös kaikki tieteen ulkopuolinen ihmismielen rikastuttaminen. Monipuolisesti kehittynyt ihmismieli toimii paremmin kuin yksipuolisemmin kehittynyt ihmismieli niin yksittäisten kuin kokonaisvaltaisten toimintojen suhteen.
----Tätä seikkaa brittiläinen systeemi rajoittaa ja amerikkalainen systeemi edesauttaa juuri siitä syystä, kun jälkimmäinen mahdollistaa paremmin aivojen monipuolisemman ja syvemmän käytön mm. antamalla enemmän tilaa näille sielullisillekin eli henkisille toiminnoille ja tiedoille.
----Tällaisista monipuolisista aivojen käyttäjistä on tuttu esim. arkkitehti Juha Leiviskä, joka on myös etevä muusikko. On aivan selvää, että musiikki ja arkkitehtuuri täydentävät ja parantavat siinä toinen toisiaan. Samaa voi sanoa yhden ihmisen sisällä myös esim. runoilijan suhteesta insinöörin kanssa ja kuvataiteilijan suhteesta ekonomin kanssa.
----Maisema-arkkitehtiopinnoistani muistuu mieleen tapaus, jossa eräs Kauppakorkeakoulun opiskelija tuli meidän eräälle kuvataidekurssille. Hyvä idea häneltä.
----Leonardo DaVincimäinen lähestymistapa elämiseen on vakuuttavampi ihmisyyden hyvän puolen ilmaus kuin yhteen asiaan keskittynyt expertismi. Juuri sellainen yksisilmäisyys voi olla liiallisena myös yksi totalitarismin alkulähde.
Määrittele sielu.
----Jonkinlaisen määritelmän tein sielusta viime elokuussa: "Sielu on havaintoni mukaan käsitteellinen sateenvarjotermi ihmisen sellaisille kyvyille, jotka ovat älyllisten kykyjen rinnalla toimivia ja optimitilanteessa ne täydentävät luontevasti ja rakentavasti toisiaan (Mitä nykyinen länsimainen meininki haittaa).
----Niitä sielullisia ovat kyvyt havaita ja tuottaa; moraalisia tekoja, ihmiskuntaa palvelevaa kauneutta ja sisällöllistä merkitystä, empaattista vuorovaikutusta ihmisten välillä, emotionaalisia viestejä rakentavassa hengessä, taiteen ja tieteen puhtaassa ja rehellisessä muodossa ilmeneviä teoksia / tuotoksia / keksintöjä, oman sielunsa olemassaoloa jne.
----Eli sielu on se, joka määrittelee tekemisillemme ja havainnoillemme ja sitä kautta koko olemisellemme kvaliteetteja ja sisäisiä suuntia löytää ihmisyytemme ns. hyvä puoli. Se puoli, jonka tulee mm. antaa tuottamillemme teoille ihmiskuntaa ylevöittävät ja parantavat ominaisuudet henkisen elämän puitteisiin; sielun ravintoa.
----Kuten siis tiedämme, niin länsimaissa tämä sielu on ollut rappiokehityksessä jo pidemmän aikaa ja tämän hetken länsimaailman tilanne on osittain sen seurausta. Ja maailman tilanne on vaikuttanut myös toiseen suuntaan sielua heikentäen.
----Erään hyvän esimerkin sielun rappiosta saa, kun katselee Big Brotherin asukkaiden olemista. Sen tarjoama sisältö on tavallaan yksi oivallinen aikamme kuva, josta voi analysoida länsimaailman nykyolemusta."
Jos pidämme sielun määritelmänä sen yleiskielen määritelmää, se on sama kuin sielun uskonnollinen määritelmä. Mutta sielun olemassaolosta ei ole olemassa mitään todisteita, emmekä voi olettaa teologisia argumentteja filosofisen argumentaation pohjaksi. Siksi meidän on hylättävä koko sielun käsite kunnes sellaisen olemassaolo todennetaan.
----Teologisten argumenttien ottaminen filosofisten argumenttien pohjaksi on hyvä idea siinä mielessä, että nämä voivat olla myös toinen toisiaan täydentäviä ja perspektiivejään rikastuttavia. Niinpä sielu voidaan todistaa (tai sitten päätellä, ihan miten vain) olevaksi myös näin: Jo kuolleen ihmisen ajatukset ja teot säilyttävät sisältöään kuolemansa jälkeenkin. Esim. Platonin, Aristoteleen ja Hitlerin teoista ja ajatuksista on säilynyt sisältöjä jälkipolville. Sisältöjen ihmiskuntaa ja ympäristöä hyödyttävät ominaisuudet voidaan katsoa sielun avulla tuotetuiksi ja päinvastaisessa tapauksessa ilman sielun apua tuotetuiksi.
Ontologisesti tieto on sitovasti perusteltu tosi uskomus. Ei enempää eikä vähempää. Emme voi saada minkäänlaista ontologisesti validia tietoa "katsomalla empirismin yli mystiikkaan ja metafysiikkaan ja vähintään ottamalla empirismin tueksi soveltuvan metafyysisen lähestymistavan" - sillä saamme vain luuloja, hypoteeseja ja haaveita, mutta emme tietoa. Sellainen "tieto" on yhtä luotettavaa kuin horoskoopit ja magia.
----Kuten yllä sanoin, niin ontologisesti validia tietoa ei tarvitse kumota tai menetelmiä sen saavuttamiseen ei tarvitse muuttaa huolimatta metafyysisistä tukitiedoista.
----Tieteellisen tiedon hakua ei pidä tietenkään haitata itse tilanteessa metafysiikalla, mutta metafyysinenkin aivojen käyttäminen auttaa niin välillisesti (esim. abstraktien syy- ja seuraussuhteiden havainnointi kehittyy ja opittua voi soveltaa konkreettisessa tieteessäkin) kuin suoraan (taiteen ja tieteen verrannollisuus esim. jonkin musiikillisen idean ja tieteellisen teorian osan välillä, kuten Johannes Keplerin gravitaatioteorian kohdalla).
Milton Friedman oli amerikkalainen, John Maynard Keynes puolestaan britti.
----Tässä huomautan, että monetarismi on nimenomaan brittiläinen talousjärjestelmä, mutta Bretton Woods -järjestelmä ei alkanut toimimaan puhtaasti amerikkalaisena järjestelmänä, vaan mm. juuri Keynes vaikutti sen saattamiseksi enemmän britti-intressejä hyödyttäväksi. Se ei siis ollut puhtaasti amerikkalaisen systeemin mukainen järjestelmä.
Sielu voidaan olettaa olevaksi ko. piilosisältöjen avulla päättelemällä, muttei todistaa.
----Tässä onkin se paha nykyisen systeemin vika: keskitytään liikaa asioihin ja ideoihin, jotka voidaan ainoastaan TODISTAA. Liian vähäinen tila on annettu muulle. Se muu on sitä ns. henkistä ravintoa, esim. moraalista ja esteettistä tietoa, joka ilmenee todistettavan ulkopuolella tai eri tavoin häilyvästi siihen liittyen ja joka on siitä huolimatta erittäin tärkeää. Se tieto antaa ryhtiä ja monipuolisempaa taustaa todistettavien asioiden parissa puuhailuun. Tätä symboloiva sielu on ikään kuin todistettavaa tietoa jalostavan kastikkeen tuottaja. Platonin ideaoppi on tässä mielessä hyvä tuki tarkastella asiaa.
Ei niinkään darwinistisella, vaan lamarckistisella. Kulttuurievoluutio ja taloudellinen evoluutio on lamarckistinen prosessi, ei darwinistinen.
----Molemmissa joka tapauksessa tapahtuu kilpailua, häviötä ja omaneduntavoittelua. Luonnollistahan se on, mutta ihmisyyteen kuuluu se poikkeuksellinen piirre verrattuna muihin eläimiin, että hän voi ajattelemalla ja hyvään pyrkien säädellä kilpailun, häviön ja omaneduntavoittelun suhteita ja ilmenemismuotoja vallitsevassa järjestelmässä erittäinkin paljon ja vaihtaa jopa järjestelmää.
Itse asiassa tuo ei ole Aristoteleen, vaan Platonin, kuva. Platonhan hahmotteli yhteiskunnan, joka hyytävällä tavalla muistuttaa sekä kansallissosialistista että kommunistista totalitarismia, teoksessaan "Valtio".
----Tuo Valtio -teos onkin merkillinen oikku Platonin tuotannossa. Heh, ehkä Platon olikin aikanaan "kaappinatsi". Ihanteellisen teorian ja sen toteutuksen jääminen irvikuvaksi ei tarvitse merkitä sitä, että kaikki ko. teorian / idean osat ovat olleet väärin tai irvikuvaa aiheuttavia.
----Kuten olen sanonut, niin synteettinen lähestymistapa lienee se paras verrattuna yksi yhteen kopioimiseen tai kirsikanpoimintaan yksisilmäisesti; otetaan mieluummin hyviä ideoita sieltä täältä ja tehdään keitos eikä pitäydytä kokonaisessa yhdessä ideassa, joka kuitenkin voi kaatua mahdottomuuteensa. Keitos säilyy tukevammin monipuolisuutensa takia. Huono homma tietysti, jos keitos on koottu ideoiden huonoista puolista.
----Brittiläinen systeemi on juuri suosinut noita yhden idean yhteiskuntamalleja ja oppimani perusteella amerikkalaisen systeemin puitteissa olisi paljon paremmat mahdollisuudet saavuttaa parempia ja toimivampia synteesiin perustuvia keitoskokonaisuuksia. Tämä osaltaan siksi, koska yhtenäistävän ja siten tasapäistävän ja samaksi taannuttavan globalisaation sijaan amerikkalaisessa systeemissä tähdennetään suvereenien kansallisvaltioiden kehittämistä.
Tuo on olkinukke. Ei yksikään inhimillinen reaalimaailman yhteiskunta toimi tuolla tavoin - jo kaikkien reaalipoliitikkojen isoisä Niccoló Machiavelli varoittaa tekemästä tuonkaltaisia typeryyksiä ja ottamatta kansan syvien rivien mielipiteitä huomioon.
----Tuo olkinukke on varsin kuvaava ja tarkoituksella niin tehty. Haluan sillä osoittaa, että kaikki ei ole tässä nykyisessä järjestelmässä ihan sitä, miltä näyttää: globalisaation ja valtion yritysten yksityistämisten avulla levinnyt korporaatio- ja pankkiirivalta muistuttaa jo hyvin paljon Benito Mussolinin Italian korporaatioideaa. Terrorismin varjolla kiristettävä valvonta ja poliisivaltiomaisuus etenkin esim. Yhdysvalloissa kielii myös Natsisaksan hallintamenetelmiin päin siirtymisestä.
----Esim. näistä olen havainnut uudenlaisen fasismin olevan uhka länsimaissa. Oikeastaan mikään olkinukke ei ole liian suuri hätkähdyttämään ihmisiä havaitsemaan tällaisen vaaran. Tehkööt sitten jokainen siitä omat johtopäätöksensä.
Kyse on siitä, että miten systeemissä saadaan minimoitua kitka ja yksilöiden kärsimys. On muistettava, että nimenomaan britit olivat ensimmäinen yhteiskunta, jossa kehittyi parlamentarismi.
----Varmasti hyvääkin on tullut brittiläisen systeemin mukana, mutta minulla on vain nyt ollut sen negatiivisten puolien kritiikki päällä ja se on syytä saattaa esille tehokkaasti.
Fasismi kehittyi nimenomaan antiteesiksi kapitalismille ja globalisaatiolle. Fasismi ja kapitalismi ovat keskenään yhteensopimattomia. Yhteiskunta voi olla joko fasistinen tai se on kapitalistinen, mutta ei molempia.
----Itse asiassa se oligarkki- ja poliittinen eliitti, joka nykyäänkin säätää maailman menoa, ei liiemmin ajattele, mitkä ovat yhteensopivia ideologioita ja mitkä eivät. He tekevät niinkuin tahtovat omien etujen (joko koko maansa tai vain maansa eliitin tms. pienen joukon) maksimoimiseksi. Siinä ei ole väliä sillä, onko esim. kapitalismi ja fasismi yhteensopivia vai ei ja millä tavalla. Ne voivat aivan helposti elää rinnakkain, limittäin ja sisäkkäin ja tällaista nykyään havaitaankin. Brittiläinen systeemi sallii tämän helposti.
----Kyse on osaltaan siitäkin, kuinka teot ilmenevät ja kuka niitä arvioi. Kapitalismia ihannoiva ei havaitse fasismia ainakaan alkuvaiheessa ja fasismia pelkäävä havaitsee fasismin jo heti alkuvaiheessa. Siirtymävaiheessa johonkin toiseen voi olla myös monia ismejä samaan aikaan esillä ja toiminnassa. Nyt länsimaissa on havaittavissa siirtymävaihe, jossa fasismi on yksi merkittävä uhka.
Platonin ihanteena oli totalitaristinen diktatuuri, joka perustuu käytännölliselle valheelle.
Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Joka kerta, kun yritämme pystyttää maanpäällistä paratiisia, saamme aikaan helvetin.
----Totalitaristinen diktatuuri syntyy tietysti helposti yhden idean varaan rakennetun yhteiskunnan tuloksena. Tämä oli tietenkin Platonin valtioideaa tai ideoiden osia orjallisesti noudattaneiden virhe. Mikään ei kuitenkaan estä ottamasta esim. Platonin ideoista nykytietämystä vastaavia hyviä malleja keitokseksi, kuten yllä mainitsin.
----Mikään ei estä kehittämästä ideoita edelleen ja sehän on ihmisten yksi tehtävä; kehityksen on jatkuvasti kehityttävä edesauttaen kulloistakin ihmiskunnan ja ympäristön tilaa. Nykytilanteessa tämä on ennen näkemättömän hankalaa sekä ihmiskunnan että ympäristön tiloissa olevien ongelmien takia.
----Maanpäällinen paratiisi ei koskaan toteudu ideaalisella tavalla, sen tiedämme. Kehitys edellyttää kuitenkin aina tietyn määrän aikomuksia, mutta osa niistä voi olla pahoja piilevästikin. Siinä onkin oltava kieli keskellä suuta, että kyetään valitsemaan ne sopivimmat ihmiskuntaa ja ympäristöä edesauttavat aikomukset. Sielu auttaa siinä ;)
Occamin partaveitsen mukaan meidän tulee välttää teorian ulkopuolisia todistamattomia olioita. Jollemme kykene todistamaan sielun olemassaoloa tai määrittelemään sitä, Occamin partaveitsi karsii sen pois. Kyse on siitä, että onko meillä syytä olettaa, että käsite "sielu" on objektiivisesti olemassa?
----Kuten yllä totesin, niin teorioiden ulkopuolisia todistamattomia olioitakin tarvitaan aivojen täysipainoiseen käyttämiseen ja kehittämiseen; enkä tarkoita mitään mörköjä tai enkeleitä. On siis syytä olettaa, että sielu on olemassa. Platonin kaltaisin sanoin: Miettimällä ideamaailman asioita saamme sieltä lisää raaka-aineita reaalimaailman töihin. On tietysti oltava tarkkana, miten raaka-ainesovellukset tapahtuvat reaalimaailmassa.
Luonnontieteet, järki ja rationalismi ovat työntäneet irrationalismin tiukasti eroon objektiivisesta maailmasta.
----Ym. edelleen liittyen. Ideamaailman asiat eivät välttämättä ole irrationaalisia ja ideamaailman asiat eivät välttämättä syrjäytä luonnontieteen, järjen ja rationalismin asemaa objektiivisessa maailmassa, vaan ne voivat olla sen sijaan täydentäviä. Siihen tulee pyrkiä.
Totalitarismi on platonisen maailmankuvan tuote. Ei aristotelisen.
----Aristotelinen maailmankuva onkin yhtäältä jännällä tavalla salakavala; se toimii niin demokraattisesti, että se antaa mahdollisuuksia myös totalitaarisille ideoille. Platoninen maailmakuva voi olla väärin käytettynä itsessäänkin totalitaarinen, mutta oikein käytettynä jo selvästi parempi. Summa summarum; kummastakin löytyy varmasti sekä hyviä että huonoja puolia joka lähtöön. Ja jokaista hyvää ja etenkin huonoa puolta on jo käytetty verukkeena esim. juuri brittiläisen systeemin ismeille.
----Tässä piileekin nykysysteemin yksi monista vioista ja vaaroista; Brittiläinen systeemi sallii suuren määrän ismejä, jotka voivat olla totalitaarisia, vaikka itse systeemi (tai suppeammin kapitalismi) ei sitä sinällään olisikaan.
----On varmasti niinkin, että amerikkalaiseen systeemiin kuuluu myös joitakin Aristoteleen teorioita ja ideoita. Etenkin sellaisia, joissa on yhtenevyyttä Platonin teorioiden ja ideoiden kanssa. Jotkin asiat ovat väistämättä universaaleja.
Moraaliin ja etiikkaan ei tarvita sielua. Ainoa, mikä riittää, on suunnilleen toimiva tunne-elämä. Moraali perustuu aina tunteisiin, ei milloinkaan järkeen.
----Tässä juuri tarvitaankin sielua apuna, sillä muutoin asiat jäävät vajaiksi. Sielu on nimittäin se, jonka avulla tunne-elämää ja järkeä voidaan ohjata ja hallita. Moraali ja etiikka kehittyvät kiinni sieluun ihmisen mielessä emootio- ja ajatusprosessien myötä. Moraali perustuu mm. tunteiden jalostamiseen. Tätä jalostamista olen itse tehnyt mm. opetellessani ihmisuhdeasioita. Siinä hyvänä apuna on ollut esim. Francesco Alberonin kirjatrilogia: "Rakastuminen", "Ystävyys" ja "Erotiikka" ja tietysti eletyn elämän kokeminen ja analysointi.
----Idea toimii tuossa siis niin, että emootioille puetaan merkityksiä, termejä ja laitetaan niitä sopiviin konteksteihin. Mieli pohtii sitten niiden kvaliteetteja, ilmenemismuotoja ja prosesseja. Sielu auttaa siinä antaen moraalisia ja eettisiä arvioita sekä suuntia jatkaa ajatusprosessia. Itsetutkiskelu on siinä oman sielunsa kuvan katsomista ja arvioimista. Sielun kehitys tapahtuu siinä antamalla sielulle uutta tiedollista raaka-ainetta (kirjallinen tieto ihmissuhteista ja ihmissuhteessa elämisestä saatu tieto). Se muokkaa sielua järjestämällä ihmisen mielessä emotionaalisia reaktioita ja niiden järkiperäisiä arvioita. Sielussa jo oleva moraali ja etiikka ovat heijastuspinta, jossa tapahtuu muutosta sen mukaan, kuinka tuo uusi raaka-aine vaikuttaa.
Natsit eivät milloinkaan riistäneet, hallinneet eivätkä teurastaneet huvin vuoksi. Se oli epätaloudellista ja kannattamatonta ja haaskasi resursseja. Sadistit ja psykopaatit ovat arvaamattomia olentoja; natsit pyrkivät karsimaan sellaiset tapaukset jo kättelyssä.
----Tuota sinäkään et voi varmasti tietää, sillä loppujen lopuksi emme voi varmasti tietää, kuinka paljon nautintoa eli huvia tai mitä tahansa muuta tunnetta eri natsitoimenpiteet itse kullekin aiheuttivat järjestelmän puitteissa ja siitä huolimatta. Huolimatta myös historiallisista dokumenteista, joissa on kuvailtu näitä asioita. Se on varmaa, että jotain emotionaalisia reaktioita on seurannut silloinkin, kun tunteita on tukahdutettu. Tukahdutetuilla emootioilla on kuitenkin taipumus tulla esille jollakin toisella tavalla.
Mielenkiintoista sinänsä, amerikkalaisten katkerimmat viholliset eli muslimit syyttävät amerikkalaisia ateismista ja täydellisestä sieluttomuudesta. Kummat ovat oikeassa? Onko islam yksi fasismin muoto?
----Tässä huomaan sen, että muslimien elämä on paljon uskonnollisempi valtiollisellakin tasolla (oletus, että muslimi elää islamilaisessa valtiossa) kuin mikä tahansa amerikkalainen yhteiskunnan vaihe ikinä. Todellinen tilanne tuossa kysymyksessäsi lienee molemminpuolinen mustamaalaaminen ja propaganda. Muslimien mielestä amerikkalaisten uskonnot ja elämäntapa on vääränlainen ja sen takia amerikkalaisia haukutaan ateisteiksi ja sieluttomiksi karrikoiden tilannetta tahallaan.
----Amerikkalaisilla on tekosyitä vihata muslimeja niin uskonnon kuin valtiollistenkin asioiden takia omaa etua ajaen tavallaan samalla tavalla, mutta sisällöllisesti eri lähtökohdista. Molemmat näyttäisivät olevan sen takia sekä väärässä että oikeassa. Islamiin en ole vielä tässä vaiheessa niin perehtynyt, että voisin vastata kunnollisesti sen mahdollisiin fasistisiin ominaisuuksiin.
Toisaalta meidän on muistettava, että kaikki maailman pahimmat tyrannit, diktaattorit ja murhaajat ovat aina olleet mielestään hyviä ihmisiä. Heillä on ollut sielu (mitä se sitten merkitseekin). Mao oli opettaja. Lenin oli juristi. Guevara, Guillotin ja Milosevic olivat lääkäreitä. Karadjic oli psykiatri. Kaikki he olivat omasta mielestään hyviä ihmisiä ja heillä oli omasta mielestään hyvä agenda. Tuloksena oli miljoonia kuolleita.
----Tässä täytyy muistaa edellä sanomani; on tehty liian yksisilmäistä ideologista operaatiota ja se on johtanut mahdottomiin umpikujiin. Sitten on huomattava se, että päällisin puolin hyvät ideat eivät välttämättä ole niin hyviä tarkemman ja syvemmän tutkimisen jälkeen. Etenkin, jos ne ideat on tuottanut tai vastaanottanut sieluton - vajaasieluinen, mutta sielullista matkiva ihminen; uskottelevat itselleenkin olevansa hyviä ihmisiä ja hyviä ideoita tuottavia. Jokin sitten aina kaatuukin mahdottomuuteensa, kun sielua ei ollutkaan ohjaamassa ja kanavoimassa toimintaa riittävästi.
Ja juuri tuo on se platonilaisen mallin sudenkuoppa. Ihminen ei kertakaikkiaan ole sellainen otus miksi platonilaiset sen kuvittelevat. Platonin Sparta oli ideaalinen, lakoninen hyväntahtoinen aristokratia. Thukydideen reaalinen Sparta oli läpikorruptoitunut sotilasdiktatuuri, ja persialaisten mukaan kaikista kreikkalaisista juuri spartalaiset olivat kaikkein helpoimmin lahjottavissa. Joka kerta kun on yritetty pystyttää Platonin Valtiota, tuloksena on ollut Neuvostoliitto.
----Tuo reaalinen Sparta on juuri esimerkki siitä, kun sieluton yrittää matkia sielullista ja menee sitten lopulta pahasti metsään. Se on esimerkki myös siitä, kun ideoita käytetään liian yksisilmäisesti ja totalitaarisesti eikä havaita idean huonoja puolia. Unohdetaan tai ei kyetä ajattelemaan idean hyvien puolien ominaisuuksia ja vaikutuksia --> mennään metsään.
...reaalimaailmassa ihminen on aivan jotain muuta kuin mitä platonilainen malli antaa ymmärtää. Kun mallinnus on virheellinen, silloin myös sovelluksen tuloksena on vääjäämättä katastrofi.
----On toki totta, että platonilaisen mallin mukaista ihanneihmistä ei ole olemassa; ideaalia kohti on silti hyvä pyrkiä, vaikkei sitä voi saavuttaa. Virheellinen mallinnus ja sitä seuraava katastrofaalinen sovellus tapahtuvat esim. juuri tuon Spartan esimerkissä kertomallani tavalla. Pitää pyrkiä mallintamaan etsimällä idean - teorian hyviä puolia ja monien muidenkin ideoiden - teorioiden hyvien puolien ottamista mukaan on arvioitava ja tehtävä, jotta muodostettavasta keitoksesta syntyisi optimaalinen synteesi. Synteesi rulaa 2000 -luvulla!
Ei, vaan nuo kerrokset ovat kaikki riemukkaana sekasotkuna toistensa kanssa limittäin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja tuo alla oleva eläin on siellä - emme saa sitä sieltä pois.
----Tuohan onkin yksi näistä monista ongelmista, joka ihmiselämää varjostaa. Ihmisten aivot ovat niin vaihtelevia ja muuttuvia. Kuvasin optimitilanteen tarkoituksellisen kärjistetysti. Pointti on se, että sielu on yksi apuneuvo tuon aivojen sekasotkun järjestämisessä. Voidaan puhua sekä järjen käytöstä että sielun käytöstä.
...joista Lincoln vei USA:n sisällissotaan ja Kennedy puolestaan Kuuban kriisiin ja edelleen Vietnamin sotaan.
----Ludwig XI ei hänkään tietenkään ollut täydellinen ihminen, mutta edistystäpä tuli silti yhteiskuntaansa. Lincolnilla ja Kennedyllä oli omat huonot puolensa myös, mutta tuossa olet väärässä, että sisällissota olisi ollut Lincolnin syytä. Se oli Brittiläisen imperiumin provokaation seurausta.
----Syynä sisällissotaan oli se, että Lincoln yritti lopettaa USA:n etelävaltioissa olleen orjasysteemin, joka oli Brittiläisen imperiumin globaalin "vapaan kaupan" oleellinen lenkki. Britannia halusi moiselle uhalle stopin ja etelävaltioiden britanniamielisten avulla sota saatiin aikaiseksi. Lincoln reagoi tietenkin omasta puolestaan tähän uhkaan vastaamalla kovilla.
----Kennedyn tapauksessa haluan kertoa taustaa hänen murhaamisestaan; hän oli aikeissa lakkauttaa Federal Reserve -keskuspankkijärjestelmän Yhdysvalloista. Ko. laitoshan on monetaristinen ja siten vahvasti Britti-intressejä palveleva. Sen takia Kennedy piti saada pois päiviltä, jotta Federal Reserve säilyisi.
----Kuuban kriisi ja Vietnamin sota olivat myös muutakin kuin vain Kennedyn ja Yhdysvaltain tekosia; tässäkin ne kuuluisat Britti-intressit näyttelivät osaa, koska kommunismiviha oli brittiläisen systeemin tarkoituksella edesauttama. No, eipä mokoma kommunismi ollut minunkaan mielestä hyvä, mutta varmasti kylmässä sodassa oli molemmin puolin ylilyöntejä ja provokaatioita, joista nuo kriisi ja sota syntyivät.
Ei, vaan siksi, että se toimii. Se todellakin on tässä ihmisen maailmassa toimivampi kuin kilpailijansa.
----Kuten olen todennut; vallitsevaan systeemiin ei pidä koskaan tyytyä lopullisesti, etenkin jos se merkitsee "pienimmän pahan sietämistä". Siitä voi olla yllättävän lyhyt tie suuren pahan alle rusentumiseen. Pitää olla kaukonäköinen eikä olla lyhytnäköinen tyytymällä vain olemassa olevaan nykytilaan.
----Ihmisen ja ihmiskunnan yksi tehtävä monista on se, että se jatkuvasti etsii kansalaisilleen yhä parempia yhteiskuntamalleja, koska kaikki on koko ajan liikkeessä ja muuttumassa. Kaikki on aina kesken ja aina löytyy parannettavaa. Tämän nykyisen brittiläisen systeemin alla olevat yhteiskuntamallit ovat siitä hyviä esimerkkejä ja etenkin tämä kuolinkorinoissa oleva talousjärjestelmä.
Post a Comment