Liian ankarasti harvennettu rusotuomipihlaja (Amelanchier lamarckii) 25.3.2009.
Liian ankarasti harvennettu euroopanpähkinäpensas (Corylus avellana) 20.3.2009.
Virheellisesti kokonaan alasleikattu villaheisi (Viburnum lantana) 23.2.2009.
Helmi- ja maaliskuussa kuluvaa vuotta Espoon Tapiolassa ja tarkemmin sanottuna Pohjois-Tapiolassa on tapahtunut ympäristölle ilkivaltaa. Sitä on tehnyt ko. alueiden hoidosta vastaava Tapiolan Lämpö Oy. Yllä olevat kuvat esittelevät sitä. Kyseessä on pensaiden ns. hoitoleikkaukset, mutta tässä tapauksessa tehdyt toimenpiteet ovat olleet hoidon sijaan enemmänkin rikos ympäristöä kohtaan kuin hoitoa. Selitän nyt miksi.
Kaikissa tapauksissa on kyse erittäin paljon yli tarpeen menneistä leikkaustoimenpiteistä ja erittelen tässä ko. seikan tarkemmin. Alimmassa kuvassa on siis esimerkki kokonaan alasleikatuista pensaista ja ko. alueella näitä alasleikkauksia on tehty viimeksi kuluneen kuukauden aikana runsaasti. Selvästi oli nähtävissä kaikissa tapauksissa, että moisille leikkauksile ei ollut mitään oikeaa tarvetta, koska pensaat olivat vielä elinvoimaisia ja monin paikoin ne eivät olleet edes kunnolla kasvaneet takaisin muhkeaan mittaan edellisen alasleikkauksen jälkeen. Suorastaan osa oli kituvia edellisen alasleikkauksen takia. Ylipäätään moiset alasleikkaukset ovat esimerkki laiskuudesta (Ei jakseta tehdä yksilöllistä hillittyä karsimista tai ei ole resursseja sitä varten), kasviestetiikan väkivaltaisesta vähentämisestä vastoin parempaa tietoa ja nuoruuden sairaalloisesta ylikorostamisesta kauniin ja muhkean vanhuuden kustannuksella. Vain harva pensaslaji hyötyy usein tehtävästä alasleikkaamisesta ja sitä ei siksi pidä tehdä kaikille matalille - keskikokoisille pensaslajeille.
Liian usein alasleikattuja pensaita kohtaa laho-ongelmien kohonnut riski niiden tyvialueella, jonka myötä uudestaanvesominen voi radikaalisti heiketä. Samoin pensaat eivät todellakaan ehdi kasvaa kunnolla näyttävään mittaan, jos leikkauksia on vain muutaman vuoden välein. Nytkin tätä alasleikkaamista tapahtui kohdilla, joilla ei ole edes tarvetta tilan lisäämiseksi muka liiallisen leveyskasvun takia. Kaikkien radikaaleimmillaan tämä alasleikkaus näkyy juuri villaheisin kaltaisten suurehkojen ja osittain jopa puumaisten pensaiden kohdalla, jonka takia menetetään näyttävän suuri kasvusto moneksi vuodeksi tai jopa kokonaan. Tuossa alimman kuvan tapauksessa ei olla tajuttu ko. lajin estetiikan tätä ominaispiirrettä, vaan on tyydytty typerän helppoon ja sitä kautta virheelliseen "hoitoon".
Pensaiden alasleikkaus ylipäätään kuvastaa yhtäältä yhteiskunnassamme vellovaa nuoruuden liikaihannointia (Pensaiden "nuorentaminen" alasleikkaamalla on muka hyvää hoitoa) ja toisaalta siis puiston- ja puutarhanhoitoon pesiytynyttä liiallista laiskuutta ja resurssien puutetta. Pensaiden optimaalihoidon pitää sen sijaan olla enemmänkin vain yksittäisten vanhojen versojen poistoa yksilöllisesti eikä teollista alasleikkausta vain muutaman vuoden välein. Tottakai ensin mainitun tapauksessa hoito on vaikeampaa ja enemmän aikaa vievää. Yhteiskunta on kuitenkin mennyt siihen suuntaan, että olemme hyvin kaukana optimaalisesta puiston- ja puutarhanhoidosta. Resurssit ovat sairaalla tavalla riittämättömiä arvostusten ollessa kieroja. Ei tarvitse olla nero huomatakseen, että tämä yhteiskunnan kehitys liittyy kaikkeen siihen, mistä olen viime kuukausina paasannut: Kapitalistinen rahanvalta on rajoittanut Suomessa kasviestetiikkaa ja puistokulttuuria ylipäätään sekä sairastuttanut ihmisiä pois ko. estetiikan vaalimisesta ja siten optimaalisista hoitotavoista ja puisto- ja puutarhaestetiikan ilmenemismahdollisuuksista. Näin on nimenomaan julkisilla viheralueilla.
Kahdessa ylemmässä kuvassa nähdään liiallisesti karsittuja isoja puumaisia pensaslajeja. Tällaisia isoja pensaita on helppo hoitokarsia ilman alasleikkausta, mutta noissa molemmissa tapauksissa ei ollut mitään tarvetta tehdä moisia liian radikaaleja estetiikantuhoamistoimia. Naurettavinta ja tuomittavinta tuossa pähkinäpensaan tapauksessa oli se, että ko. poistetut rungot osoittivat edelleen elinvoimaansa hyvin runsaalla määrällä hedekukintoja, joka oli viime vuodeltakin tuttu ilmiö ja näin niiden poistoille ei ollut mitään perustetta ja ei siis mitään järkeä, vaan tämä karsinta oli rikollista ympäristön tuhoamista ja nuoruuden ylikorostamista vanhuuden kustannuksella.
Tuollaisen radikaalin karsimisen seuraus on seuraava kummassakin tapauksessa: Yhtäältä laho-ongelmat lisääntyvät tyvessä ja toisaalta lajin kasvu tapahtuu aiottua mielikuvaa vastaan. Molemmissa tapauksissa on ilmeisesti virheellisesti kuviteltu, että nuo jäljelle jätetyt pienet versonrippeet alkavat muka ottaa pääosaa kasvussa ja niistä muka kehittyisi hienoja päärankoja. Todellisuudessa käy näin: Kun rungoista on poistettu reippaasti yli puolet, niin ko. kasvit pyrkivät korvaamaan hetimiten menetyksen vesomalla runsaasti ja jäljelle jääneet versot jäävät paljon enemmän sivuosaan moneksi vuodeksi kuin mitä virheellisesti kuviteltiin. Seurauksena on ylitiheää pusikkoa, jossa ilmenee mm. leveyssuunnassa tilaongelmia, jos vieressä on kulkuväylä. Noita rusotuomipihlajia hoidettiin noin radikaalisti sielläkin, missä näin onkin. Seurauksena on myös heti parin kolmen vuoden sisään lisää harventamista ko. paikoilla tilaongelman levitessä kulkuväylälle uudestaan; syntyy kierre (Miksi ylipäätään ko. lejeja moisilla kohdilla?!).
Jos tällaista vanhojen runkojen poistoa on pakko tehdä, niin sitä pitää tehdä ainoastaan elinvoimansa huomattavasti menettäneiden (jopa vain lähes kuolleiden) runkojen kohdalla ja poistettavia runkoja saa olla vain selvästi alle puolet koko runkomäärästä, jolloin uudestaanvesominen pysyy kohtuudessa ja jäljelle jäävät rungot pysyvät pääosassa ja jatkavat kasvuaan lajille luontaisen muotoisena oikeammalla tavalla. Täytyy todella ihmetellä, että minkälaista epäpätevää porukkaa Tapiolan Lämpö OY:ssä oikein häärää?!
Nämä vääristyneet hoitokäsitykset eivät päde kuin poikkeustapauksissa ja siksi ne pitää kitkeä pois nyt yleisenä nähtävästä puistonhoitotavasta. Kapitalistisen rahanvallan negatiivista vaikutusta pitää myös mahdollisimman paljon ehkäistä kaiken kulttuurin parista, jota puutarhat ja puistotkin ilmentävät omalla tavallaan. Viimeisen 100 vuoden aikana modernismi ja postmodernismi ovat osaltaan olleet tällaisia negatiivia vaikutuksia lisääviä ideologioita ja tyylejä ympäristössämme usein hyvin valitettavalla tavalla. Kasviestetiikan hoito on nimittäin juuri näiden piirissä liian paljon negatiivisen teollista ja inhaa massakulttuuria suosivaa, jossa puisto- ja puutarhakulttuuriin oleellisesti kuuluvat yksilöllisyys, persoonallisuus ja estetiikan monipuolisuus on karsittu väkivaltaisesti pois ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta.
Vaadin täysin uutta ideologiaa puisto- ja puutarhakulttuuriin, jotta tällaisista epäkohdista päästään kasviestetiikan ja puisto- sekä puutarhakulttuurin uuteen renessanssiin! Viimeisen 100 vuoden aikana ilmennyt virhe on poistettava rakennetusta ympäristöstä! Valitettavasti nykyinen maailman tilanne monine käytännön piirteineen ja henkisine ominaisuuksineen tekee tästä uudesta renessanssista äärimmäisen vaikeasti saavutettavan... Niin totaalisesti meitä ihmisiä on ehdollistettu maailmaamme, että emme helposti havaitse edes puisto- ja puutarhakulttuurissa kunnollista sielun ravintoa ja oikeimmin kauneutta mahdollistavia toimia.
No comments:
Post a Comment