Orvokkiryhmä (Viola sp.) Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan kartanoalueella.
Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan alueella ollutta maisema- / tilataidetta; tässä erään purosysteemin lampiosassa.
Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan avajaisissa oli eilen myös performansseja, kuten tässä puutarhan Japaniosastossa.
Tässä on yleisnäkymä Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan keskeisimmän elementin eli lammen yli kohti kartanoaluetta. Puutarhan eri osastot kohtaavat lammen tienoilla; Eurooppa, Pohjois-Amerikka, Japani ja Kauko-Itä.
Eilen oli monen vuoden odotuksen jälkeen Helsingin Kumpulan kasvitieteellisen puutarhan avajaiset, jossa minäkin olin tutustumassa suuressa ihmisruuhkassa puutarhan kasveihin ja näkymiin. Sää suosi ennustetusta sateesta huolimatta, kuten kuvista näkyy. Itse olin nähnyt puiston jo n. 7 - 8 vuotta sitten etuoikeutetusti maisema-arkkitehtiopiskelujeni yhteydessä itsensä Pentti Alangon opastuksella, kun osallistuimme hänen vetämällensä kasvikurssille. Puisto oli saanut nyt sen käynnin jälkeen mehevämpää ilmettä ja alueelle oli lisätty runsaasti perennoja.
Lähes kaikki kasvilajit olivat jo ennestään tuttuja minulle, mutta muutamia kiinnostavia uusia tuttavuuksiakin löytyi. Vanhoista tutuista, mutta Suomessa äärimmäisen harvinaisista lajeista näin myös hyviä esimerkkejä. Osaa niistä on pidetty hyvin talvenarkoina, mutta nyt näin niiden menestyvän kuitenkin oikein hyvin Helsinkiläisessä ilmastossa. Näitä lajeja olivat mm. kesäkamelia (Stewartia pseudocamellia), valkomulperi (Morus alba), japaninkolmioka (Gleditsia japonica), karvashikkori (Carya cordiformis) ja valkohikkori (Carya ovata). Nämä kaksi viimeksi mainittua lajia olivat ensimmäiset puumaiset (3 - 5 m korkeita) ko. lajien yksilöt, joita olen Suomen oloissa nähnyt. Kaikkein yllättävin löytö oli pensasmaisena (alle 1 m) kasvava amerikanpersimoni eli kakiluumu (Diospyros virginiana), joka on Suomessa hyvin arka, mutta Yhdysvalloissa tunnettu ja suosittu iso hedelmäpuu.
Näyttävimmästä päästä oli esim. isoin koskaan Suomen oloissa näkemäni seitsensormiaralia (Kalopanax semptemlobus) ja ensimmäistä kertaa kukkivana näin tuomilaji (Prunus ssiori): n sekä kokonaan ensimmäistä kertaa tutun mispelin (Mespilus germanica), joka oli kukinnan suhteen nupulla. Taksonomian suhteen yllättävää oli puolestaan mm. se, että tässä puutarhassa eräs pajukasvienheimoon (Salicaceae) kuuluva laji oli nimetty eri tavalla kuin Kaisaniemen kasvitieteellisessä; ilmeisesti lajin taksonominen määritys on nyt muutettu. Kaisaniemessä lajin tieteellinen nimi on Toisusu urbaniana ja Kumpulassa Salix urbaniana. Laji on siis sijoitettu nyt pajujen sukuun ja suomalaiseksi nimeksi sille on annettu "toisusupaju".
Tuo maantieteellinen kasvien ryhmittely on kiva idea siinä mielessä, että se luo kaukomatkailun tunnetta puutarhassa; saattoi kuvitella olevansa ko. maanosan metsässä, pensaikossa tai niityllä. Puut tosin ovat vielä aika matalia, kun paikkaa on kasvatettu vasta 20 vuotta. Tuollainen maantieteellinen sommittelu on toisaalta rajoittavaa kasviestetiikan suhteen, koska eri maanosista kotoisin olevia lajeja ei voi sommitella silloin keskenään. Lisäksi tämän puiston sommitteluidea oli siinä mielessä vähän lässähtänyt, kun monista lajeista oli suorastaan liian monta yksilöä vähän joka kohdassa ja näin kasvitieteellisten puutarhojen hyvänä puolena korostamani ja ihannoimani reteä vaihtelevuus ja yksityiskohtien leiskuva käyttö ei saavuttanut lakipistettään.
Puutarhan selkeinä miinuksina havaitsin kaksi seikkaa. Sisään pääsee vain pääsymaksua vastaan ja se voi jonkin verran haitata puutarhasta nauttimista. Tämä on tyypillinen eurooppalainen käytäntö, mutta katsoisin sen olevan Suomen tyyppisissä olosuhteissa vähän turhan rajoittava. Todella iso miinus tulee kuitenkin siitä, että puutarha on avoinna tänä vuonna ainoastaan syyskuun loppuun. Tämä estää kansalaisia nauttimasta puutarhan parhaimmasta ruska-ajasta. Puiden ja pensaiden lajikoostumus on puutarhassa sellainen, että ne luovat kirkkaimman ja runsaimman ruskan suurelta osin vasta lokakuussa. Lisäksi on huomautettava, että Helsingissä ruska pitkittyy ulkomaisten lajien suhteen selvästi marraskuunkin puolelle ennenkuin se on kokonaan ohi, joten tämän puutarhan pitäisi olla auki marraskuun loppuun. Näiden rajoittavien seikkojen vuoksi olenkin vähän pettynyt ja en siksi näillä näkymin harkitse ottavani puutarhan kasvillisuutta kasvivalokuvausprojektini osaksi...
No comments:
Post a Comment