Hopeakuusten neulastuhot kasvukaudella 2009

Lähikuva sairastuneesta hopeakuusen (Picea pungens "Glauca") oksasta kuvattuna Hämeenlinnassa 26.6.2009.




Kuva sairastuneesta hopeakuusen (Picea pungens "Glauca") oksistosta kuvattuna Hämeenlinnassa 26.6.2009.


Tänäkin vuonna kasvimaailmassa on ilmennyt erikoista huonovointisuutta. Otan tästä esimerkiksi hopeakuusia kohdanneen ilmiön. Olen havainnut tuota kuvissa ilmenevää viime vuotisten neulasten kuolemaa Hämeenlinnan lisäksi mm. Espoon Tapiolassakin. Merkille pantavaa on juuri se, että neulasten ruskistuminen on tapahtunut juuri vain viime vuoden neulasissa ja sitä edelliset ovat edelleen olleet kunnossa ja nuo tänä kesänä kasvaneet ovat tietenkin vielä terveitä. Ylin kuva havainnollistaa tämän hyvin; alareunassa ovat terveet toissavuotiset neulaset, sitten on kuollut viime vuoden neulasisto ja ylinnä kärjessä on tämän vuoden uusi kasvu.

Syytä olen miettinyt ja apuna arviossa on ollut se seikka, että juuri ennen uuden kasvun alkua ja sen alettua toukokuussa ko. hopeakuuset kuhisivat täynnä kirvaparvia. Tällainen kirvaongelma voi siis hyvinkin kohdata myös havupuita. Lisäsyynä voivat olla myös paikalliset pienilmastolliset syyt (Esim. liika paahde - kuivuus kesäaikaan) tai laajemmat olosuhteet, kuten edellisen kesän ja talven luonne. Nyt näyttää siltä, että viime kesän viileys ja sateisuus sekä viime talven suhteellinen leutous ovat edesauttaneet näihin kuusiin mieltyneitten kirvojen runsastumista. Vain viime vuoden neulaset ovat olleet kohteena siitä syystä, koska kirvojen tarve saada neulasista nesteitä ilmeni ajankohtana (toukokuussa), jolloin tuorein ja siten kirvoille paras neulasisto oli juuri viime vuotista. Nesteiden imeminen heikensi neulasten elämistä ja ne kuolivat lopulta pienilmastollisten olosuhteiden myötävaikutuksella; mm. auringon paahde.

Tästä tuhosta on nyt seurauksena se, että tämän vuoden uusi kasvu jää heikoksi, kun yhteyttävää neulasistoa on tavanomaista selvästi vähemmän. Tämä kitukasvuisuus ilmenee vielä myös parina seuraavana vuonna, kunnes neulasisto on taas tyypillisen laajuisessa määrässä sisältäen keskeytymättömänä ainakin neljä - viisi vuotta neulaskertoja pitkin oksia. Tulevat heikentävät olosuhteet tietenkin voivat pahentaa ja / tai pitkittää kituliaisuutta ja seurauksena voi pahimmillaan olla kuolema. Onneksi aivan kaikki hopeakuuset eivät ole olleet kirvojen aiheuttaman tuhon kohteena. Tässäkin on silti esimerkki siitä, kuinka ilmastonmuutoskin voi pidemmällä tähtäimellä olla vaikuttamassa kirvaongelmankin suuruuteen. Jos esim. sateisten kesien ja leutojen talvien yhdistelmät ja väliin ankarat kesäkuivuudet ovat tulevaisuudessa selvemmin ja voimakkaammin läsnä, niin kirvaongelma saattaa aiheuttaa ajoittain hyvinkin vakavaa hyvinvoinnin epätasapainoa hopeakuusten lisäksi monille muillekin koriste- ja hyötykasveille.