Sirotuomipihlajan (Amelanchier laevis) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tunnettu kaksivaiheisesta kevätnäytöksestä; ensin punaruskea lehtien kevätväri toukokuun alussa ja sitten pian päälle runsas valkoinen kukinta, joka kesti tämän kertaisessa lämpöaallossa vain muutaman päivän. Kolmas hieno näytös on syys-lokakuussa kirkas punaoranssien sävyjen ruska.
Imeläkirsikan (Prunus avium) lehtiä ja valkoista kukintaa kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Hedelmäpuiden etujoukoissa mm. vähän ennen omenapuita kukkiva isohko puu. Kirsikat kypsyvät jo heinäkuun lopulle tultaessa. Ruska on myöhään lokakuussa ja on keltavoittoinen; seassa häilyvästi oransseja ja ruskehtavia sävyjä. Yöpakkaset voivat keskeyttää ruskan ruskeisiin vioitussävyihin.
Sokerivaahteran (Acer saccharum) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Myöhään lehteen keltavihreänä tuleva iso puu, joka on tunnettu vaahterasiirapin tuottaja. Kukinta on keltaisena hiirenkorvavaiheen kera. Punaiset ja oranssit ruskasävyt ovat maailmanluokan kirkkainta kärkikaartia, mutta eivät Suomessa aivan yhtä hyviä kuin puun kotimaassa Pohjois-Amerikassa. Suomessa myös paljon keltaista.
Huntuvaahteran (Acer triflorum) puolikokoisia lehtiä ja kukintaa kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Muistuttaa mantsurianvaahteraa (A. mandshuricum), mutta rungon kaarna on sileän sijaan mäntymäisen rujosti levyinä ja hilseinä lohkeilevaa. Kukinta on aina vain kolmen kukan tertuissa (Vrt. tieteellinen nimi). Ruska on yhtä näyttävää ja suunnilleen samanväristä kuin mantsurianvaahteralla. Lehteentulo aavistuksen myöhäisempi ja vähän haaleammin punaruskea hiirenkorvavaiheessa.
Hopeavaahteran (Acer saccharinum) isoa hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Toukokuun alun punaoranssin kukinnan jälkeen metsätammen (Quercus robur) lehteentulon tahdissa ilmenee tämän ison puun punaruskean kevätvärinen lehteentulo; kuvan tilanteessa kevätväri jo vähän haalistunut. Hedelmät kypsyvät poikkeuksellisesti jo kesäkuussa muihin vaahteroihin verrattuna. Syys-lokakuun ruska on sekoitus keltaista, oranssia ja vähän punaista.
Ei suomalaista nimeä (Pterostyrax hispida). Tämä tuntematon japanilainen laji on tässä hiirenkorvavaiheessa kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Keltavihreää lehtien kevätväriä erinomaisesti tuottava pieni puu, joka arkuudestaan huolimatta on näemmä selvinnyt ankarasta viime talvesta oikein hyvin. Valkoinen riippuvissa tertuissa oleva kukinta on kesä-heinäkuussa. Hedelmä on pieni kota. Keltainen ruska on näyttävä lokakuussa.
Jalokastanjan (Castanea sativa) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edelliskesän piikkisiä hedelmäpalloja oli yhä säilynyt vaaleanvihreän lehteentulon kera. Kukinta on heinäkuussa; hedekukat ovat pitkissä tähkämäisissä vanoissa, joita on paljon rykelmänä. Emikukat ovat vanojen tyvissä yksittäin - parin kolmen ryhminä. Kukinta tuoksuu voimakkaasti imelältä. Ruska on keltaisen ja ruskean kirjava loka-marraskuussa.
Jumaltenpuun (Ailanthus altissima) turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidetty puu, mutta selvisi ankarasta viime talvesta mainiosti, kuten jopa nuo latvasilmut osoittavat. Lehtien puhkeamissävy on aluksi voimakkaan punainen. Jättiläismäiset lehdet ovat täysikoossa vasta heinäkuun alkuun mennessä. Ruska on lokakuussa haalean kellertävä; yöpakkaset tuhoavat lehdet ja keskeyttävät ruskan. Kermanvalkoista terttukukintaa en ole vielä Suomessa nähnyt; olisi kesä-heinäkuussa...
Japaninhevoskastanjan (Aesculus turbinata) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Muiden alueen hevoskastanjalajien oltua jo lähes täysilehdessä tämä puu oli vasta punaruskehtavassa kevätvärivaiheessa. Kukintakin on tällä lajilla vähän muita hevoskastanjoita myöhemmin kesäkuussa. Ruska on lokakuussa näyttävä kokoelma punaruskeita, oransseja ja ruskeita sävyjä.
Lehtosaarnen (Fraxinus excelsior) kukintaa ja avautuvia silmuja kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuttu Suomen luontoonkin kuuluva iso puu, joka on tunnettu myöhäisestä lehteentulostaan. Kukinnan lopussa se tapahtuu kuitenkin nopeasti vaaleanvihreänä. Syys-lokakuussa on vaaleankeltaista ruskaa, mutta yöpakkaset voivat vioittaa lehtiä ja keskeyttää sen. Siivelliset pähkylähedelmät kasvavat kesäkuussa täyteen kokoon ja kypsyvät syksyllä säilyen jopa läpi talven puussa.
Samettisumakin (Rhus hirta) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidetty pieni puu, mutta selvisi ankarasta viime talvesta melko hyvin. Lehtien puhkeamissävy on vaaleanvihreä ja se tummuu kesäkuun loppuun mennessä jättiläismäisten parilehdykkäisten lehtien tultua täysikokoon Heinäkuussa on erikoisen imelä keltavihreä kukinta isohkoissa tähkämäisissä tertuissa ja syksyksi emipuissa muodostuu räikeän punakarvaisia marjoja. Ruska on loka-marraskuussa punaoranssin kirjava, ellei yöpakkaset ehdi tuhota lehtiä ennen sitä. Talvella punakarvaiset marjatähkät ja paksut karvaiset oksat ovat erikoista estetiikkaa.
Lakkipuun (Cladrastis kentukea) isoa hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Keltavihreiden kevätsävyjen mestaripuita ja tässä vaiheessa paras keltavaihe oli parin päivän päässä. Näyttäviä ovat myös kesä-heinäkuun valkoinen kukinta isoissa riippuvissa tertuissa ja kirkkaan keltainen ruska syys-lokakuussa. Suositeltava uusi tuttavuus yleiseen viljelyyn.
Amurinkorkkipuun (Phellodendron amurense) isoa hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Puhkeavien lehtien keltavihreiden kevätsävyjen parhaimmistoa tuottava isohko puu. Kesä-heinäkuussa keltavihreä kukinta tertuissa ja marjat kypsyvät emipuissa mustiksi kirkkaan sitruunankeltaisen ruskan kanssa yhtaikaa syys-lokakuussa. Marjat koristavat puuta läpi talven.
Hopealehmuksen (Tilia tomentosa) puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Muiden lehmusten kanssa samaan tahtiin lehteen puhkeava ja tälläkin kevätväri on raikkaan vaaleanvihreä. Täysikoossa lehtien alapinta on tällä isolla puulla voimakkaasti hopeisen harmaa. Heinäkuun kukinta ja syksyn hedelmät ovat muiden suvun lajien tapaisia. Lokakuussa tulee keltainen ruska; yöpakkaset voivat tuottaa ruskeita sävyjä.
Mongoliantammen (Quercus mongolica) Puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Metsätammen (Q. robur) tahtiin lehteen tuleva puu, jolla raikas vaaleanvihreä kevätväri oli tässä tulossa täyteen loistoonsa. Lehtien täyskokoisuus seuraa nopeasti. Hedenorkot pieniä. Lokakuun ruska on näyttävä sekoitus punaruskeita, ruskeita ja keltaisia sävyjä.
Tuntemattoman tammilajin (Quercus ellipsoidalis) edennyttä hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjoisamerikkalainen tuntematon tammilaji, josta tulee keskikokoinen puu. Lehtien puhkeamissävy on keltaoranssin kirjava; muuttuu nopeaan vaaleanvihreän kautta tummanvihreäksi. Kukinta ja hedelmät ovat, kuten muillakin tammilla. Lokakuun ruska on kirkkaan punaoranssinen ja lopuksi ne sävyt sekoittuvat ruskeisiin väreihin upean kirjavasti. Hieno uusi tuttavuus tammiskeptiseen valikoimaamme.
Kesäkamelian (Stewartia pseudocamellia) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidetty pensas, mutta selviytyi erinomaisesti ankarasta viime talvesta. Puhkeamissävy on lehdillä melko tummanvihreä. Heinäkuussa olisi valkoinen kukinta; kuin hyvin isoja omenan kukkia. Näyttävin tapahtuma lajilla on kuitenkin lokakuussa kirkas punaisten ja oranssien sävyjen ruska; yöpakkaset voivat tuhota sen etenemisen ruskeisiin sävyihin.
Valeakaasian (Robinia pseudoacacia) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Melko arkana pidetty puu, mutta selviytyi ankarasta viime talvesta varsin hyvin. Puhkeamissävy on keltavihreä. Kesä-heinäkuussa on valkoinen erittäin voimakastuoksuinen kukinta riippuvissa tertuissa. Hedelmä on tummanruskeaksi elo-syyskuussa kypsyvä palko. Syys-lokakuussa tulee keltainen ruska. Oksat ovat piikkisiä.
Tulppaanipuun (Liriodendron tulipifera) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidetty puu, mutta selviytyi hienosti ankarasta viime talvesta. Noudattaa lehteentulossa tammen (Quercus robur) aikataulua ja puhkeamissävy on kellertävänvihreä. Erikoisen muotoiset lehdet ovat isoja ja näyttäviä koko kasvukauden; lokakuussa keltainen ruska kruunaa kauden. Heinäkuussa olisi tulppaanimaisia vihreän ja oranssin kirjavia kukkia. Hedelmä on käpymäinen rykelmä siivellisiä pähkylöitä.
Nenäliinapuun (Davidia involucrata) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidetty pieni puu, mutta selviytyi ankarasta viime talvesta vallan mainiosti! Vaaleanvihreänä puhkeavat lehdet noudattavat suunnilleen tammen (Quercus robur) lehteentuloaikataulua. Kesäkuussa olisi näyttävä kukinta; pörröiset kukintopallot ovat isojen valkoisten riippuvien suojuslehtien koristamat. Hedelmä on pallomainen ja kova kota. Ruska on haalean keltainen ja monesti yöpakkaset tuhoavat lehdet ruskeisiin sävyihin.
Saksanpähkinän (Juglans regia) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidetty pienehkö puu, mutta selviytyi ankarasta viime talvesta hyvin. Uudet lehdet ovat hetken punaruskeita. Vihreät hedenorkot ovat samaan aikaan touko-kesäkuussa muidenkin suvun lajien kanssa. Tunnettu hedelmäpuu. Keltainen ruska syys-lokakuussa on mahdollista, jos yöpakkaset eivät tuhoa hallanarkoja lehtiä ennen sitä.
Mantsurianvaahteran (Acer mandschuricum) kukintaa ja yli puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Keltavihertävä kukinta jää punaruskeasta kevätväristä vihreäksi muuttuvien lehtien varjoon. Kolmilehdykkäiset lehdet luovat tummanvihreinä kesällä hienostuneen tekstuurin. Syys-lokakuussa punaisten ja oranssien sävyjen kirkas ruska kuuluu vaahteroiden parhaimpiin.
Rusokirsikan (Prunus sargentii) yli puolikokoisia lehtiä kukinnan juuri päätyttyä kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Espoon Tapiolassa. Kukintansa 2 - 3 päivässä läpikäynyt puu oli vielä kuitenkin lehtien kevätvärivaiheen viimesävyissä vihreän vallatessa alaa. Kesäkuun lopulla kypsyvä musta marjasato ei aina muodostu Suomen olosuhteissa. Syys-lokakuussa on vuorossa kirkas punainen ruska.
Hopeakuusen (Picea pungens "Glauca") turvonneita silmuja kuvattuna keskiviikkona 19.5.2010 Espoon Tapiolassa. Tuttu puu vertaluksi; kuusien suvussa ja kaikkien muidenkin havupuiden joukossa tämä lajike on viimeisenä uudet versonsa esille puhkaiseva (Touko-kesäkuu); uusien neulasten hopeisen sinertävä sävy on voimakkaimmillaan keski- ja loppukesällä. Talvella tapahtuu vähittäinen haalistuminen.
Komeaonnenpensaan (Forsythia X intermedia) kukintaa kuvattuna tiistaina 18.5.2010 Espoon Tapiolassa. Keskikokoinen pensas, joka on tässä suvussa viimeisiä kukkijoita vielä jopa kesäkuun alkuun saakka vihreiden lehtien ottaessa asteittain kukinnalta vallan. Hedelmä on pieni kota. Ruska on vaihteleva ja pitkäkestoinen prosessi; syyskuussa ilmaantuu jo ensimmäiset punertavat ja violetit sävyt häilyvästi; lokakuussa on kirkkaampaa punaista ja keltaista kirjavasti. Yöpakkaset viimeistelevät sävyt ruskeiden kautta varisemiseen.
No comments:
Post a Comment