Vasemmalla kukkiva ja lähes täysilehtinen vuorivaahtera (Acer pseudoplatanus) ja oikealla puolilehtinen punatammi (Quercus rubra) kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vuorivaahteran riippuvat kukkatertut piiloutuivat jossain määrin vielä melko vaaleiden lehtien sekaan; ruska on keltaisena myöhään lokakuussa. Punatammen keltainen kevätväri oli vielä hyvin esillä. Lokakuun ruska olisi kirkas punainen, mutta tämä yksilö kuuluu erikoisesti pääkaupunkiseudulle aikoinaan tuotuun vain keltaisen ja ruskean kirjavaa ruskaa tekevään kantaan. Hieno pari havainnollistamaan kasvueroista johtuvaa kontrastia.
Vasemmalla puolilehtinen lehtosaarni (Fraxinus excelsior) ja oikealla täysilehtinen metsälehmus (Tilia cordata) kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Suomen luonnostakin tutut puistopuut havainnollistamassa lehtien eriaikaista kasvua tässä vaiheessa. Saarnen kukinnan jälkeinen hedelmäterttujen runsas kasvu oli tässä lehtien seassa havaittavissa. Metsälehmus kukkii heinä-elokuussa tyypillisin keltaisin kukkatertuin lenninsiiven kera.
Kukkivia koristeomenapuita; vasemmalla lajike (Malus "Royalty") ja oikealla lajike (Malus "Hopa") kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vasen lajike tuottaa suvun tummimmat lehti- ja kukkasävyt ja sillä lehtien punertavuus säilyy syksyyn saakka (Ei juurikaan ruskaa). Oikealla lajikkeella lehtisävy muuttuu kesän mittaan lähes kokonaan vihreäksi ja syys-lokakuussa voi olla kirkastakin keltaoranssia ruskaa.
Kukintansa lopettanutta purppuratuomea (Prunus padus "Colorata") kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Espoon Tapiolassa. Lehtien punertava sävy on heti vaaleanpunaisen kukinnan jälkeen vielä melko voimakas, mutta heinäkuuhun mennessä sävy on jo lähes kokonaan oliivin tummanvihreä - lievästi ruskehtava. Puhkeamissävy on tumman viininpunainen ja syyskuun ruska punaoranssin ja punaruskean kirjava pienillä violeteilla vivahteilla.
.
Punaharmaalepän (Alnus incana f. rubra) täysikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Suomen luonnosta löydetty huippuhieno väriläiskä! Lehdet puhjettuaan voimakkaan viininpunaisia ja sävy haalistuu hyvin hitaasti elokuuhun mennessä lähes normaaliksi vihreäksi. Leppien tapaan lehdillä ei ole juuri ollenkaan ruskaa; variseminen lokakuun alussa.
Harmaapihdan (Abies concolor) vajaa puolikokoisia kerkkiä (Uusia vuosiversoja) kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Iso pohjoisamerikkalainen puu, jolla hopeanharmaa neulasisto on erikoisen isokokoista. Nuori neulasisto on vaaleanvihreä ja vasta heinäkuussa muodostuu kunnolla uusi hopeanharmaa sävy. Kuvassa nähdään myös kukintavaiheisia hedekukkaryppäitä. Kävyt ovat pihdoille tyypillisesti pystyjä.
Suosypressin (Taxodium distichum) hiirenkorvavaihetta kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Ankarasta viime talvesta nokkiinsa jonkin verran saanut pohjoisamerikkalainen iso kesävihanta havupuu. Uusien oksien ja "neulasten" versominen on ollut kuitenkin vahvaa vanhemmista oksista edelliskesän versojen palelluttua; myöhäinen heleä lehteentulo on näyttävä elementti mm. muiden täyslehtisten lajien kontrastiksi.
Poimuetelänpyökin (Nothofagus antarctica) lähes täysikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Eteläisen pallonpuoliskon tämä puusuku on tunnettu isoista puistaan ja tämä laji niistä on ollut lupaava tämän paikan kokeilussa; nopeakasvuinen, kaunislehvästöinen ja myöhään lokakuussa ruska on kirkkaasti punaoranssisen kirjava. Talvenkesto vaikuttaa olevan ainakin etelärannikolla sopiva.
Tuntemattoman japanilaisen puulajin (Pterostyrax hispida) reilu puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Nimetön, mutta kestävyytensä ankarasta viime talvesta osoittanut ja suositeltava pieni puu, jolla oli esillä tässä myös runsaasti kukintoterttujen aiheita. Vakoinen kukinta tapahtuu kesä-heinäkuussa riippuvissa tertuissa näyttävästi. Hedelmä on harmaakarvainen pieni kota. Ruska on kullankeltainen lokakuussa.
Neidonhiuspuun (Gingko biloba) puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Arkana pidettynä puuna myös tämä yksilö osoitti erinomaisesti kestävyytensä ankarasta viime talvesta ja tässä olikin jo hyvä lehvästö kasvamassa. Lehtien puhkeamissävy on koivumaisen raikkaan vihreää. Ruska on kullankeltainen myöhään lokakuussa.
.
Jumaltenpuun (Ailanthus altissima) vajaa puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Myös tämä arkana pidetty puulaji selvisi erinomaisesti ankarasta viime talvesta ja tässä vaiheessa lehtien punainen kevätvärishow oli parhaimmillaan! Jättiläislehtien tulo täysikokoon kestää heinäkuulle saakka. Ruska on haaleasti keltainen lokakuussa; Ensimmäinen kunnon yöpakkanen podottaa lehdet kerralla heti; pääruodit jäävät vähäksi aikaa.
Keltatrumpettipuun (Catalpa ovata) vajaa puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vielä tuntematon, mutta hyvin lupaava pikkupuutulokas viljeltäväksi; tässä ankarasta viime talvesta hyvin selvinneenä kauniissa varhaislehtivaiheessa. Täysikokoiset lehdet ovat isoja ja valkoinen terttukukinta on heinäkuussa. Hedelmä on näyttävän pitkä palkomainen kota. Ruska on keltainen syys-lokakuussa.
Samettisumakin (Rhus hirta) puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jättiläismäisesti parilehdykkäisistä puista sykähdyttävän karvainen pikkupuu. Kaikki osat ovat tiheään samettisen karvaisia. Keltavihreä ja erikoisen imelästi tuoksuva kukinta on pystyissä tertuissa heinäkuun loppupuolella. Ruska olisi kirkas punaoranssi myöhään lokakuussa, jos se ehtii tulla ennen pakkasenpuremia.
Kaljukultasateen (Laburnum alpinum) lähes täysikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kukintoterttujen aiheet olivat myös tällä hernekasvipuulla jo selvästi näkyvissä ja riippumaan alkaneina; keltaisen kukinnan vaihe on kesäkuun lopulla vähän ennen kahden alemman kuvan lakkipuuhun ja valeakaasiaan verrattuna.
Vasemmalla lakkipuun (Cladrastis kentukea) yli puolikokoisia lehtiä ja oikealla maakkian (Maackia amurensis) vajaa puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Lakkipuun vielä pieniä kukkaterttuaiheita näkyy runsaasti; näyttävä valkoinen kukinta tiedossa kesä-heinäkuussa! Maakkian hopeanharmaa lehtien hiirenkorvavaiheen nuoruuskarvoitus oli jo vähän haalistunut vihreään suuntaan. Maakkia kukkii kermanvalkoisin kukin tiiviissä pystyissä tertuissa vasta elokuussa.
.
Valeakaasian (Robinia pseudoacacia) yli puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjois-Amerikan hernekasvipuista näyttäviin kukkijoihin kuuluva; valkoiset riippuvat kukkatertut kesä-heinäkuussa. Ruska on keltainen lokakuussa; joskus alkaa jo syyskuun puolella.
Tulppaanipuun (Liriodendron tulipifera) yli puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjoisamerikkalainen iso puulaji, joka on mielenkiintoinen kokeiltava erikoisen muotoisten lehtiensä ja heinäkuun tulppaanimaisen kukintansa ansiosta. Hedelmä on tiivis käpymäinen rykelmä lenninsiivellisiä pähkylöitä. Ruska on kullankeltainen lokakuussa.
.
Mustatupelon (Nyssa sylvatica) puolikokoisia lehtiä kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pohjoisamerikkalainen puulaji, joka menestynee pensasmaisena etelärannikolla. Kuuluu Itä-Yhdysvaltojen maailmankuulun ruskan kirkkaimmin punaista väriä tekeviin puihin. Täällä punaorassi ruska on myöhään lokakuussa ja lehtien puhkeamissävy on kohtalaisesti punaruskea; kuvassa vielä vähän jäljellä. Kukinta ja hedelmät ovat vaatimattoman pieniä.
Kotipihlajan (Sorbus aucuparia) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Espoon Tapiolassa. Tämä tuttu puulaji jatkoi vielä tälläkin viikolla kukintaansa sopivan viileiden säiden pitkittämänä. Monet muutkin pihlajalajit olivat samaan aikaan kukassa (Tämän viikon tunnelmakuvat osassa 6 vertailtavissa). Tässä myös havainnollistaa kasvukauden vaihetta muihin tuntemattomiin lajeihin verrattuna.
Idänunikon (Papaver pseudo-orientale) kukkanuppuvaihetta kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Monet perennat ovat kukkanuppuvaiheessa myös hauskoja ja tämä matalahko perenna on sitä näine karvaisine nuppuineen hyvä esimerkki. Auenneet kukat ovat erikoisen kirkkaasti punaisia suuren osan kesäkuusta. Loppukesän ajan liuskainen ja karvainen lehdistö on vahvaa estetiikkavarantoa.
Oregonintähtihyasintin (Camassia cusickii) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tuntemattomien sipulikasvien joukossa tämä pohjoisamerikkalainen isohko laji on suositeltava muihin ko. kasviryhmän lajeihin verrattuna sen myöhäisen touko-kesäkuun kukinnan ja erikoisen teräksen siniharmaan kukkasävyn ansiosta. Loppukesän ajan säntillisesti törröttävä lehdistö on myös hieno ja hedelmävaiheiset varret ovat myös säilytettävän arvoisia.
Kukkivat kaukasianpioni (Paeonia mlokosewitschii) vasemmalla ja tillipioni (Paeonia tenuifolia) oikealla kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pionien varhaisten kukkijoiden kesken riittää vaihtelua niin kukkien sävyjen kuin lehtien muotojen puolesta; kukinnan jälkeen myös pelkät "lehtipensaat" ovat näyttäviä erilaisiin sommitelmiin alemman kuvan lajin tapaan.
Kuolanpionin (Paeonia anomala) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Pionien suvun varhaisten kukkijoiden joukossa näyttävimpiä lajeja. Loppukesällä lehdistön erikoinen liuskaisuus on myös hieno erilaisiin lehtisommitelmiin. Puna-oranssit ruskasävyt eivät näy parhaalla mahdollisella tavalla lehtien erikoisen liuskaisuuden takia.
Kotkanakileijan (Aquilegia glandulosa) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Edelliskerran esittelyyn verrattuna vieläkin kukintaansa jatkanut voimakkaan sininen matalahko perenna. Alemman kuvan lajin tapaan kauniisti liuskainen lehdistö on loppukesän estetiikkavarantoa.
Lehtoängelmän (Thalictrum aquilegiifolium) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Harvinaista vaaleanpunaista perennakukintaa touko-kesäkuun vaihteeseen antava korkeahko perenna. Kukinta kestää melko lyhyen ajan, mutta ennen kukintaa ja sen jälkeen pitsisen kauniisti liuskainen lehdistö on koristeellinen pitkälle syksyyn.
Tarhakulleron (Trollius X cultorum) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Myös tämä runsaasti kukkiva matalahko perenna oli edelleen näyttävästi kukassa sitten viime esittelyn ja toimii siten tämän esittelysarjan kukkiville lajeille hyvänä kontrastina.
Aasianrevonpavun (Thermopsis lupinoides) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Sitten viime kerran esittelyn edelleen keltaista runsasta kukintaansa esilletuova hernekasviheimoon kuuluva keskikokoinen perenna; erinomainen laji mm. päävärisommitelmiin.
Sammalleimun (Phlox subulata) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Touko-kesäkuun vaihteen tienoon kukkijoista näyttävimpiä ja tuttu maanpeittoperenna myös Suomessa. Kukinnan jälkeen loppu kasvukauden ajan pienirakenteinen sammalmainen lehdistö ilmenee erikoisena mätäskasvustona ja on osittain ainavihanta.
Kuusityräkin (Euphorbia cyparissias) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tyräkkien suvun tyypillistä latvojen keltaista suojuslehtiväriä kestää monta viikkoa toukokuusta jopa heinäkuulle varsinaisen kukinnan ollessa lyhyempi siinä välillä. Tällä lajilla lehdet ovat kiinnostavasti havumaisia / vesikuusimaisia.
Koristemansikan (Fragaria "Pink Panda") kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Vaaleanpunakukkainen lajike, jolla kukintaa kestää monta viikkoa touko-kesäkuussa. Loppukesällä ja alkusyksyllä lehdistö on koristeellinen. Ei tee kunnollisia mansikoita.
Suopursun (Ledum palustre var. diversipilosum) kukintaa kuvattuna keskiviikkona 2.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Touko-kesäkuun vaihteen soiden koristajana tuttu valkoisen kukintansa ansiosta, mutta tämä variaatio on kotoisin Aasiasta. Ruskehtavan vihreä kapea lehdistö on ainavihanta.
No comments:
Post a Comment