Viikon 24 tunnelmakuvat vuonna 2010 - Osa 4

Itiöpesäkkeellinen kuningassaniainen (Osmunda regalis) kuvattuna torstaina 17.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Hieno saniaislaji, jolla kevään maastanousu on vahvan punaruskea ja saniaisille erikoisesti syys - lokakuun ruskassa on paljon myös oransseja ja punaisia sävyjä. Tässä on asiaa saniaisista ja niiden lisääntymisestä liittyen noihin itiöpesäkkeisiin.

Kukkivan töyhtöangervon (Aruncus dioicus) hedekukintoja kuvattuna torstaina 17.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Jättiperennoista näyttävimpien kukkijoiden joukkoon kuuluva. Edelliselläkin viikolla etäämpää esittelemäni kukkiessaan ja tässä lähikuva yksittäisten kukkien hyvin pienen koon havainnollistamiseksi. Kuten olen todennut, niin kukinnan jälkeen ruskean kuihtumissävyiset kukintohuiskut on syytä säilyttää hienona kontrastina lehdille eikä pidä syyllistyä tarpeettomaan siisteysfasismiin leikkaamalla ne pois.

Kukkivaa idänunikkoa (Papaver pseudo-orientale) kuvattuna torstaina 17.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Näyttävän isoja punaisia kukkia on 2 - 3 viikon ajan kesäkuussa ja sen jälkeen karvaiset lehdet ovat pääosassa. Varhainen maastanousu on myös etu; jo huhtikuun lopulta. Hedelmä on suvulle tyypillinen maljamainen kota.

Kukkimaan alkavaa jättipoimulehteä (Alchemilla mollis) kuvattuna torstaina 17.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Kukkien rakenteisiin liittyvät keltaiset suojuslehdet säilyvät tällä matalahkolla perennalla erikoisen pitkään kesäkuun alusta elokuulle, mikä tavallaan tekee tästä yli 2 kk kukkivan; varsinainen kukinta on lyhyempi. Koristeelliset lehdet tulevat esille jo huhtikuun lopulta ja säilyvät vihreinä pitkälle lokakuuhun.

Kukkivaa tarhajuorua (Tradescantia Andersoniana -ryhmä) kuvattuna torstaina 17.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Melko tuntematon, mutta erittäin kaunis matalahko perenna, jonka lehtien maastanousu on voimakkaan violetin punertava toukokuun alussa. Kukkien värejä on monia lajikkeesta riippuen ja niitä ilmaantuu pitkään kesä-heinäkuussa. Koristeelliset lehdet säilyvät kukinnan jälkeen hyvinä syys - lokakuulle.

Kukkivaa vuorikaunokkia (Centaurea montana) kuvattuna torstaina 17.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Sinisten kukkijoiden joukossa herkän varovaista estetiikkaa esittävä keskikokoinen perenna etenkin runsaisiin ja muodokkaisiin lehtiinsä verrattuna. Lehdet nousevatkin nopeasti jo huhtikuun lopulta ja ovat kukinnan jälkeen tärkeä koristeominaisuus säilyen syys - lokakuulle.

Hedelmävaiheessaan etenevää tarhakylmänkukkaa (Anemone pulsatilla var. farrei) kuvattuna torstaina 17.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Aikaisemmin keväällä esittelemäni upean siniviolettina toukokuussa kukkiva kasvi, jonka tämä hedelmävaihekin on esteettinen noine pähkylöiden haivenineen kestäen pitkään kesän mittaan. Lehtien pitsimäinen kauneus on myös hyvin esillä.

Kukkivaa korallikeijunkukkaa (Heuchera sanguinea) orvokkien (Viola sp.) kanssa kuvattuna torstaina 17.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tässä on hyvä esimerkki kesäkukkien ja perennojen yhteissommitelmasta. Rakenteellinen jippo ilmenee kahdessa tasossa; orvokit asuttavat maan pintaa ja korkeammalle kasvavat korallikeijunkukkien ilmavat kukkavanat tekevät yläpuolelle punaisen pilven. Korallikeijunkukkien kukinta kestää yli 2 viikkoa.

Keijunkukkalajikkeiden uusia värikkäitä lehtiä kuvattuna torstaina 17.6.2010 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa; takana (Heuchera "Palace Purple") ja edessä (Heuchera "Lime Rickey"). Talven alla viime vuonna esittelemäni pari, joiden ainavihannat lehdet ovat hyvää talviestetiikkaakin lumettomana aikana. Nyt uudet lehdet tekivät näistä maanpeiteperennoista kirkasvärisimpiä vuoden mittakaavassa. Kukinta oli myös tulossa, kuten etualan lajikkeesta nähdään.