Lyhyt katsaus länsimaiden kavalan henkisen sisällön kiteyttävään hetkeen: Mika Myllylän kuolema

Mika Myllylä on kuollut ---> Hiihtäjälegenda Mika Myllylän tämän päiväisessä kuolemassa kiteytyy traagisesti koko länsimaisen kulttuurin luonne; sinun menestyksestä otetaan kaikki häikäilemättä irti jopa epärehellisyyteen kannustamalla ja menestyksen jälkeen sinä olet märkä rätti, jota on lupa heitellä miten sattuu...

Näin jälkeen päin nähtynä tämä Seiskan yksinkertainen uutinen on paljon puhuva; http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a186614/mika+myllyla+hakeutui+hoitoon/ ---> Kuvassa olevan Mika Myllylän silmistä pystyy helposti lukemaan, kuinka suuri hätä ja tuska niiden takana olikaan... Surullista :(

Hesarin lukijakommentteja: "Mies katui ja saikin anteeksi, mutta sieluun ei tullut kaivattu rauha. Olisimmeko voineet auttaa enemmän?",

"Mikan sielulle rauha. Suoraselkäinen mies, joka joutui kestämään liikaa viimeisinään vuosina. Hieno urheilija, joka pystyi jälkeenpäin myöntämään asioita joita toiset eivät pysty.",

"Tulet aina olemaan yksi suurimmista hiihtäjälegendoista. Nyt saat ainakin olla rauhassa medialta. Lepää rauhassa.",

"Jutun yhteyteen valittu kuva suossa tarpovasta hiihtäjästä tekee oikeutta huippu-urheilun vaatimalle, käsittämättömän rankalle, vuosikausien työlle. Vaikka mitä ihmeaineita olisi ollut käytössä, menestyksen vaatima fyysinen ja psyykkinen rääkki on ollut äärimmäinen, niin harjoittelussa kuin kilpailussakin. Paluu sankaruudesta arkeen - tai Lahden hiihtäjien tapauksessa häpeään joutuminen - on kova paikka. Siinä urheilija voi jäädä vielä enemmän yksin. Surullisin mielin olen seurannut Myllylän elämää ja tänään hänen menehtymistään. Ja muistanut, miten hän Naganon räntäsateessa, Suomen yössä, voitti olympiakultaa." ja

"Mika Myllylä oli suuri urheilija. Hän oli myös hyvin edustava urheilija, fiksu ja kielitaitoinen.On surullista kun Hän joutui, virheestä josta pyysi anteeksi koko Suomen kansalta, lehdistön olan takaa lyömäksi vuosikausiksi (kymmeneksi). Ei todennäköisesti saanut julkista tukea kuin eräältä ulkomaalaiselta hiihtotoveriltaan viimeiseen saakka. Monesta rikoksesta annetaan anteeksi, mutta Mikalle ei Media ja monet suomalaiset eivät koskaan anteeksi antaneet. Mikan piina kesti näin pitkään ja siitä olen ollut jo pitkään hyvin surullinen. Ehkä tästä opimme myös me suomalaiset ja Media.Lukekaa Mikan testamentti jonka Hän kirjoitti meille kaikille Lahden kisojen jälkeen.".