LaRouche -liikkeen innoittamaa pohdintaa oligarkkisen periaatteen edesauttamasta transatlanttisen kulttuurin regressiosta ja dekadenssista

Seuraavaksi on Facebookissa eilen illan päätteeksi koostamani pohdiskelu LaRouche -liikkeen aamuyhteenvetovideon materiaalin innoittamana -->

Thursday, December 8th • Morning Overview ---> Minun piti listata useampiakin LaRouche -linkkejä ja sisältöjä illan päätteeksi heidän syventyneen ja terävöityneen raportoinnin myötä, mutta tämä video osoittautui nyt yksin erikseen nostettavaksi helmeksi --> Tämä 3 minuuttinen video sisältää tosi hyvää Diana Wongin kiteytystä erään hiirikokeen metaforana länsimaiden kulttuurillisesta rapautumisesta. Minä täydennän:

Kulttuuri on sitä rapautuneempi ja dekadenssissaan sitä tuhoon päin menevämpi, mitä enemmän sen piirissä ihmiset joutuvat valitsemaan vain eläinvaistoilla kivun välttämisen ja nautinnon haalimisen välillä. Transatlanttinen kulttuuri on joutunut tähän huippuvaaralliseen ansaan, joka hylkää sokeana humaanit periaatteet ja ihanteet ko. behaviorismiinsa vajoavana...

Diana Wong ottaa käytännön vs. periaatteen hahmottamisen esimerkiksi tästä nykyisen geopoliittisen ydin- ja maailmansodan uhan. Syventäväksi lisäaineistoksi hän tarjoaa tämän viikon LaRouche -viikkoraporttia, jossa nimenomaan keskustellaan etenkin juuri tämän kulttuurin rapautumisen ilmiöitä ja ihmismielen potentiaalin mahdollisuuksia ko. rapautumisen vastaisessa mobilisoinnissa --> LPAC Weekly Report.

Tätä vääristyneen ylikorostetusti eläimen vaistojen varaan vajoavaa kulttuurin rapautumista voidaan havaita jo monista käytännön ilmenemismuodoista: Esim. itse olen pistänyt merkille etenkin populaarikulttuurin parissa yhä voimakkaammat tarpeet korostaa itseään "eläimellisillä merkeillä" eli tatuoinneilla ja muilla kehonmuokkauksilla, mikä on selvä merkki ylikorostuneesta behaviorismista kulttuurissa. Toinen muoto tästä samasta regressiosta on fyysisen seksuaalisuuden ylikorostuminen henkislaatuisten eroottisten ja tunnepuolen toimintojen eli itsellemme ihmisinä kuuluvien humaanien ominaisuuksien alistavalla ja jopa tuhoavallakin kustannuksella.

Tällainen kehitys on ollut aluksi oivallinen hyöty pankkiirioligarkkiselle mielenlaadulle ja sen tavoitteille 1900 -luvun mittaan, koska behavioristiseksi kaventunutta kulttuuria voidaan materiaalistaa ja kaupallistaa pankkiirioligarkkisen monetarismin käytäntöihin helpommin tällä tavalla eläimellisenä kuin monimutkaisemmin henkisenä. Paremmin siis monetarismi toimisi, kun ihmiset saadaan reagoimaan yksinkertaisemmin eli eläimellisemmin ärsykkeisiin, joiden oheen voidaan muodostaa velkaperusteista ja materiaalista tarvekäyttäytymistä monetaristisen ekonomian polttoaineeksi.

Tämä on toki ollut pääoligarkkikartellilla tiedossa jo vuosisatojen ajan ja siksi heidän kulttuurilliset, ekonomiset ja geopoliittiset tavoitteensa ja mielihalunsa ovat osaltaan perustuneet tähän tietoon ja sen avaamiin peli- ja manipulointimahdollisuuksiin. Näitä eliittipelejä on kutsuttu "salaliittoteorioiksi", mutta oikeammin kyse on tarkkaan harkitusta (ja toki salaliittoisen salaisesta ja vaivihkaisesta) tieteellisestä ja kulttuurillisesta manipulaatiosta ko. taloususkontolahkolle, joka kattaa pahiten transatlanttisen maailman ja ilmenee siinä kulttuurin rapautuvana vajoamisena neofeodalismiin sivilisaation tuhon uhalla.

Ongelma näet nykytilanteessa on juuri se, että moisen monetarismin ylläpitämisen mahdollisuudet hajoavat nyt kuin korttitalot kahdesta eri suunnasta ---> Yhtäältä ihmisten alistaminen näin tähän ylieläimellisyyteen aiheuttaa humaanien arvojen ja ihanteiden alistamisen ja tuhoamisen kautta kohtalokkaasti heikkenevää kollektiivista tiedon ja hengen kapasiteettia, joka noosfäärikerroksessa näin tautina ilmetessään on traagisesti alkanut haittaamaan ihmiskunnan ylläpitämisen ja ympäristön hoidon tasoa aiheuttaen monenlaisia käytännön rappiokierteitä.

Toisekseen tämä pääoligarkkikartelli on niin vääristyneen uskonnollisesti huumaantunut haalimastaan mahdollisuudesta ja vallasta harjoittaa tällaista kulttuurillista, ekonomista ja geopoliittista manipulaatiota, että se ei omanlaisensa "eliittibehaviorisminsa" seinähullusta ikeestä kykene enää ylläpitämään hallinnastaan em. ja monista muista syistä (joita olen jo tuonut esille viime vuosina) karannutta megavararikkoontunutta monetaristista järjestelmäänsä.

Olemme siis saavuttaneet sen käännekohdan, jossa kulttuurin rapautumisen aste on ylittänyt sille tässä sairaassa järjestelmässä käytännössä luodut olemassa olon fyysiset edellytykset. Meidän täytyy kuitenkin ymmärtää tässä erinomaisen tarkkaan se, että ongelman ydin on juuri oligarkkinen periaate pesiytyneenä yhteiskuntiimme yhä pahemmin, joka on saastuttanut yhteiskuntien toimintaedellytyksiä mm. juuri näin yllä kuvaten. Kulttuurin ylläpitämisen mahdollisuudet käytännössä olisivat paljon korkeammat ilman oligarkkikartellin haittavaikutuksia.

Itse asiassa muka liikakansoitusongelmaan vastalauseena: Oligarkkivapaaksi muokattu tiedollisesti ja henkisesti korkeatasoinen kulttuuri pystyy sisältämään paljon enemmän ihmisiä kuin tämä nykyinen rapautuva kulttuuri; LaRouche -liike on mm. tähdentänyt, että ilman oligarkiaa ei ole olemassa mitään rajoittavia perusteita sille, miksi maapallon väestö ei pystyisi olemaan esim. 25 miljardia ihmistä.

Oleellinen seikka on mm. juuri se, että kulttuuri vapautetaan behaviorismiin vajoavasta kierteestään, jossa voidaan palauttaa suuntaa humaaneihin periaatteisiin ja ihanteisiin muodostamalla ekonomia monetarististen voitto-, imperiaali- ja orjuuttamismenetelmien sijaan kulttuuria rikastuttavaksi ja voimistavaksi järjestelmäksi --> Rahatalouden ja fyysisen eläinärsykekulttuurin eli behaviorismin "palvomisen" sijaan paneudutaan fyysisen ekonomian kehittämiseen korkeatasoisen tieteen, teknologian ja taiteen eli humaanin kulttuuritoiminnan ja -ajattelun avuilla.

Ainoastaan korkeatasoinen kulttuuri näin oligarkkivapaasti antientrooppista kehitystä varten kuvattuna ja toteutettuna pystyy ottamaan haltuunsa rakentavasti sekä ihmiskunnan itsensä että asuttamansa maapallon ja lähiavaruutensa haasteet - olosuhteet hoidettavakseen ja kehitettäväkseen. Fyysisen elinalustamme kunnollisuus edellyttää sen mukaisesti tervettä ja voimakasta noosfääriä ja päin vastoin; siihen tarvitaan valtava määrä potentiaalia mm. riittävän suurina väestömäärinä ja riittävän suurina pyrkimyksinä keksiä ja soveltaa infrastruktuuria ja teknologiaa korkeammille energiavuontiheyksille.

Täten ihmiskunta voi osallistua sen ominaisuuksiin kuuluvaan antientrooppiseen luomiseen ikään kuin Universumin kanssaluojana. Universumillemme tyypillinen antientrooppinen evoluutio kuitenkin sairastuu oligarkkisesta periaatteesta yllä kuvatunlaisesti ko. rapautumistautiin, jolloin tauti tulee havaita ja parantaa pois. Käsissämme on ko. parantamisen avaimet jo varsin hyvin selostettuna; itse katson parhaaksi sellaiseksi lähteeksi tässä katsannossa LaRouche -liikkeen tiedot ja teesit. Toki muitakin on olemassa.