Seuraavana laitan ison litanian analyyttistä ajatustenvirtaani, mikä oli ensin purettuna luonnoksenomaisesti päättyneellä viikolla Facebook -seinälläni ja tässä paljon täydennettynä ja ajankohtaisin linkein ja lähtein lisättynä. Olin viime viikolla jälleen kerran hyvin turhautunut maailmaamme, sen taloususkonnollisen hegemonian riivaamaan rappioon sekä toistaiseksi ilmenneisiin liian vähäisiin mahdollisuuksiin parantaa sitä kunnolla. Tämä näkyy osaltaan alla olevassa vuodatuksessani, mikä olkoon tähän väliin tarpeellinen huomautus maailmantilanteemme vakavuudesta ja tarpeesta loihtia sille esiin vastavoimaisia ja parantavia lääkkeitä. Näiden ongelmien kartoittamisen taustalla on kuitenkin aina se, kuinka neorenessanssista sisältöä tulee hahmotella niiden sijalle!
Transatlanttisen rappion synnyttämää pahaa mieltäni ja ajatustenvirtaani analyyttisesti purettuna --->
Orivedellä on havaittu länsimaisesta rappiosta voimakkaita tautimerkkejä (Kouluampumiset - Hesarin seurantasivusto; Oriveden kouluampuminen). Viranomaiset alkavat pohtimaan, kuinka tehokkaasti esille tulleet taudin oireet voidaan ottaa käsittelyyn ja hyötykäyttöön, jotta taudin syitä ei tarvitsisi liikaa pohtia tai ottaa edes esille...
Tämänhän jo tiedämme aikaisemmasta: Sen minkä yli-individuaali länsimainen mieli havaitsee tärkeänä - uhkaavana itselleen, sen hän ottaa käsittelyynsä ja analyysiinsä yliobjektiivisen korrespondenttisesti asettamalla tavoitteet tekemiseen ja muuttamiseen ylikorostuneesti aisti- ja empiriahavaintoihin pitäytyvästä rajallisuudesta käsin ihmismielen kokonaispotentiaalien antamien mahdollisuuksien kustannuksella. Sellaista mielentilaa kiinnostaa seuraukset enemmän kuin niiden taustoilla olevat syyt, koska syyt ovat monesti vain mielikuvituksen avulla hahmotettavia aistimaailman ulkopuolisia dynamiikkoja ja struktuureita.
Tehokkuus tämänlaisen mielentilan lisäämisessä kuuluu länsimaisen rappion kuvaan, koska empirian ja aistihavaintojen korostaminen ylitärkeiksi palvelee taloususkonnollisen rahatalouden mitattavaa ja numeerista todellisuutta; rahan numerollistuminen uskonnolliseksi dogmien täytäntöönpanoksi onkin tapahtunut transatlanttisessa piirissä ja vaatii sitä haittaavan "mielen epäsymmetrian" karsimista eli yksilön muuttamista mekaanisemmin ja siten muka tehokkaammin rahataloudellisia yhteiskuntavaatimuksia palvelemaan.
Lasten kasvatuksessakin ilmenee tehokkuuden korostamista tuossa mielessä. Tietooni on tullut tähän liittyen tällainen tapaus täällä Suomessa: Paljon alle kouluikäiselle tenavalle opetetaan porraskäytävässä ylösaskellettaessa askelten mukaan numeroita suomeksi ja englanniksi - Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi... (Raus Raus!!). Eli hänestä leivotaan kunnon "menestyjää" ja suorittajaa globaalin taloususkonnon diktatuuriin ---> Lapsia porrassulkeisiin palvelemaan talousjumalan pyhää Saatanan sanaa. Lapsien kasvatusmetoditkin nousevat varsin suoraan ja varsin kattavasti siitä hegemonian tyypistä, mikä kulloinkin vallitsee yhteiskunnan taustalla; nyt länsimaissa vallitsee taloususkonnollinen hegemonia.
Tämä "pyhä Saatana" haluaa rahatalouden ikeellään alistaa yhteiskuntia kiristyvään tahtiin neofeodalismiin ja sen parissa kuuliaiseen maailmankatsomukseen; siinä ihmiselämä on omistautumista sellaiselle työlle, joka palvelee eniten eliitin rahataloudellista toimintaa. Sen sijaan oikeasti elämän pitää olla omistautumista sellaiselle työlle, joka edistää universaalien humaanien periaatteiden löytämistä ja hyväksikäyttöä, elämisen alustamme järkevää ja edistyksellistä organisointia fyysisen ekonomian avulla ja noosfäärin eli kollektiivisen ihmistietoisuuden evolutiivista parantamista osana Universumin antientrooppista luonnetta.
Neofeodalismin tunnusmerkkejähän on mm. se, kuinka säntillisesti sen määräämänä osataan olla taloususkonnollisen yhteiskunnan tavarallistettu orja kuin rahan jumalan uhrilahjaksi. Tätä on nimitetty länsimaissa kiihtyvään tahtiin elämässään menestymiseksi. Elämässään tästä kaavasta poikkeava on "vääräuskoinen", jota nimitetään ko. kulttuurihegemonisen rappion keksimin termein myös "nörtiksi" tai "luuseriksi". Ihmissuhteisiin samassa katsannossa liittyen termi "runkkari" on myös hyvin yleinen. Tämä ei ole vitsi, vaan analysoin sille perusteita alla -->
Aikaisemmin "nörtti" assosioitui yksinomaan koskemaan vain perinpohjaisesti IT -alan asioista kiinnostunutta nuorta miestä. Nyttemmin ko. termi on laajennettavissa kuvaamaan kaikkia niitä, joilla on kutsumuksellisen voimakas kiinnostus tiedettä, taidetta tai mitä tahansa muuta sellaista alaa - asiaa kohtaan, millä on yhteiskuntaa hyvällä tavalla humaanistava ja kehittävä vaikutus.
Toisin sanoen "nörtti" siis leimaa yleistävänä halventamisterminä koko kulttuurin vahvasti humaanin omistautumisen ja edistyksellisyyden vastaiseksi eli toimii yhteenvetävästi juuri neofeodaalisen yhteiskuntakehityksen symbolina alistamalla ja mustamaalaamalla humaanit periaatteet halventamisosaltaan kyseenalaiseksi ja jopa haitalliseksikin yhteiskuntasisällöksi. Kuten tiedetään --> Eliitin lahkolaismaiselle rahataloudelle on suurena uhkana ihmisten sellainen omistautuminen ja edistyksellisyys, mikä oppineisuudessaan ja valveutuneisuudessaan haastaa ko. monetarististen dogmien falskiudet, rikollisuudet ja epähumaaniudet kertakaikkisesti epäkelpoina yhteiskuntamuokkaajina nykyisissä taloususkonnollisissa sisällöissään.
Moinen epäkelpoisuustyrannia on kuitenkin haittanamme hyvin vakavasti ja tässä kehityksessä "nörtillä" leimaaminen havaitaankin juuri sellaisten ihmisten arvon ja potentiaalin kyseenalaistamisena, jotka ovat heikoiten hyväksikäytettävissä rahatalouden materialististen ja finanssidogmaattisten pyrkimysten vuossa. Kyse on länsikulttuuriin pesiytyneestä tietoisesta(kin) rappion tuottamisesta, jossa aikaisemmin mitä suurimmassa arvossa pidetty tiedemies-taiteilija -tyyppi on alennettu "kummalliseksi" ja "epäilyttäväksi" - "Nörtiksi"! Nykyään esim. Albert Einsteiniä, Vladimir Vernadskya ja Bernhard Riemannia pidettäisiin "tosinörtteinä".
Renessanssin ja Valistuksen aikoina (Valistuksen aika etenkin oli myös silloisen oligarkkieliitin eli Brittiläisen imperiumin manipuloimaa mm. Paulo Sarpin salajuonien avulla) muodostunut ja niiden puitteista juontunut länsimaisen sivistyksen ja edistyksellisyyden kaari onkin saatu nyt jo lähes kokonaan katkeamaan muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, mutta uhkaavasti sivilisaation tuhoa enteillen tulevaisuudessa yhä radikaalimmin!... Taloususkonnollinen rahatalous kaipaa vain riittävän uskontunnustuksellisia ekonomeja - pankkiireita sekä tukipartnereinaan riittävän korruptoituneita lakimiehiä ja poliitikkoja eikä humaanin edistyksellisiä ja omistautuneita tiedemiehiä - taiteilijoita, valveutuneita kansalaisia. Rahatalouden pseudotodellisuus joutuu kuitenkin jatkossa yhä pahempaan ristiriitaan varsinaisen todellisuuden kanssa, jonka takia se fanatisoituu säilyttääkseen itsensä ja siksi se luo yhä totalitarisoituvamman lännen rappion.
Vielä 1900 -luvun alkupuolella ennen mm. juuri populaarikulttuurin tarkoituksellista rappioittavaa aivopesua oli hyvin arvostettua olla "nörtti" eli hyvin vahvasti edistysuskoinen ja hyvin kiinteästi sille ja sen mahdollisuuksille omistautunut tiedemies - taiteilija ja nämä olivat myös silloin nykyistä enemmän käsikädessä kulkevia toinen toisiaan tukevia orientaatioita. Nykyään massoille sallitaan kuitenkin yhteiskuntaosallistumisen optimaalina korostuneesti vain pirstaloituneina kokonaisuuksien koherenttiuksia ymmärtämättöminä orientaatioina keskinkertaisuus ja välinpitämättömyys suorastaan kaikessa toimimisessa, asenteissa ja sisällöissä; vaatimuksena on olla harmittoman kuuliainen suorittaja ottamaan yksityisiltä liikepankeilta velkaa korolla sekä kuluttamaan sen turvin heikkokestoisia kertakäyttötavaroita ja siihen kiinteästi liitettävää keinotekoista muotia monetaristisen taloususkontoekonomian pyörittämiseksi orjamaisesti.
Yhteiskuntaosallistumisen oikeana optimaalina ja "normaalina" periaatteena sen sijaan tulisi olla humaanien ja edistyksellisten arvojen - sisältöjen parissa nimenomaan poikkeuksellisen ja ainutlaatuisen viljely - hoivaaminen ihmiskunnan kehittämiseksi eteen päin evolutiivisella tavalla. Nykyään sitä vastoin "poikkeuksellisiksi" ja "ainutlaatuisiksi" korotetaan sairaan vääristyneesti lähinnä vain ne henkilöt, jotka kykenevät nousemaan keskinkertaisuudesta parhaiten taloususkonnollisen rahatalouden intressien edistäjiksi; investointipankkiirit, rappioituneen sisältökuolleet ja tahallisen mielenkontrolloivat pop- ja rockmuusikot (-tähdet), korruptoitavissa olevat poliitikot ja tiedemiehet, oligarkkiseen periaatteeseen likaantuneen maailmankuvan vankilassa olevat sokeat suorittajamenestyjät jne.
Humaanit edistyksellisyyteen perustuvat arvot - taloususkonnon vastainen mentaliteetti jopa missä muodossa tahansa - ovatkin rahan jumalalle "Saatanan viettelyksiä", minkä pauloihin neofeodaalisen "seurakuntalaisen" ei tule enää vajota. Sitä varten taloususkonnon oligarkkiset pääpapit ovatkin suuressa "viisaudessaan" organisoimassa uljaan tyrannista Uutta maailman järjestystään, New World Order (NWO). George H. W. Bush sanoi jo vuonna 1991, että "meillä on siihen nyt todellinen mahdollisuus" (George Bush New World Order).
Seurakuntamme tätä rappion tapaa näivettää yhteiskuntatoimintoja näkee vuosittain pahenevasti valtamedian tarjoamissa viihteen sisällöissä --> Esim. Suomen TV:n peliohjelmista yhdessä (Faces) on nyt kova juttu tunnistella julkkisten naamoja oikein kymppitonnien tasoista rahapalkintoa vastaan. Kuinka ajan hengettömyydellistä rappiota kuvaavaa! --> Kilpaillaan mielenmanipuloidullisen massaviihteen tyhmentäviin pauloihin taantumisen tasossa. Eniten siinä degeneroitunut palkitaan ja täten kannustetaan rappiota entisestään. Huoh :/
Ei ole siksikään ihme, miksi joitakin leimataan "nörteiksi" / "luusereiksi" ja muut ovat sen sijaan muka normaaleita eli tavanomaisesti lännen yli-individuaaliseen rappioon koulutettuja "menestyjiä" ja "suorittajia" ja siinä ikeessä keskinkertaisuuteen pakotettuja orjia, mistä vain harvoilla valituilla on mahdollisuus nousta taloususkonnollisen hegemonian "poikkeuksellisiksi" ja "ainutlaatuisiksi" palvelijoiksi eli keskinkertaisesta alennetuiksi olennoiksi. Ylikorostunut minäkuva ei ole samaa kuin poikkeuksellinen - ainutlaatuinen yksilö; ylikorostunut minäkuva on pahimmillaan psykopatiaa ja narsismia eli joka tapauksessa nykyään tavallisen yleistä ja siten rahvaanomaista ja "junttimaista" eikä mitenkään poikkeuksellista tai ainutlaatuista.
Kaukana ovat ne ajat, jolloin TV:n tietokilpailuissa / peliohjelmissa piti vielä tietää oikeastikin jotain yhteiskunnallisesti - tieteellisesti merkittävää. Nyt pitää tietää oikea tapa olla ym. rappioperiaatteen mukaan degeneroitunut ollakseen suosittu - Ollakseen yhä enemmän neofeodaalistuvan yhteiskunnan "tarpeisiin" muokattava keskinkertainen suorittaja-tuottaja -robotti ja kuuliainen rahatalouden dogmivaatimuksille sekä ylikorostuneen minän luonnehtimille sosiaalisille leikeille.
Tällaisen ulkoa hegemoniasta käsin ohjatun sosiaalisen suosionhaun merkit ovatkin seurannaisvaikutuksiltaan näkyneet mm. taajamien kesänurmikoilla vuosittain lisääntyvinä nuorisojoukkojen kaljotteluroskina - tuhoina --> Yhteisöstä, yhteishyvästä ja humaanista ainutlaatuisuudesta huolta pitäminen vähentyy suorastaan symmetrisesti yli-individuaalisen yksilöpsykologian alistaessa ryhmäpsykologiaa yhä pahempaan rappioon; nämä psykososiaaliset parametrit ovat hegemonisen länsiajattelun taustalla nyt vääristävinä hirviöinä, mikä tulee ymmärtää myös noosfäärin sairastumisena - Kollektiivisen tietoisuuden ajautumisena irrationaalisuuteen ja harhaanjohtaviin tunnustuksellisiin dogmeihin. Taloususkonnollinen dogmivyyhti on niistä se pahin ja totaalisin. Sen pikantteina ilmentyminä viime vuosisadalla olivat vastakkainasetelmallisesti fasismi ja kommunismi. Nykyään sen ilmentymänä on neofeodaalistava yhteiskuntarappio vaihtoehdottomaksi pakoksi muokattuna.
Siksi kauhistuttaa todella ajatella, kuinka nykynuorisossa piilee aikaisempiin sukupolviin verrattuna yhtäältä yhä koulutetumpi näihin rappiodogmeihin ja niiden tukiteeseihin aivopesu sekä toisaalta yhä tiukemmat sosiaaliset koodit olla hyperindividuaalisesti, keskinkertaisesti ja anti-nörtillisesti suosittu... Eli onko niin, että 20 - 40 vuoden kuluttua kansoja johtavat olennot ovat vieläkin kelvottomampia kuin mitä esim. Jyrki Katainen, Barack Obama tai Kuningatar Elisabeth II ovat nykyään?...
Iltalehdestä löytyi tähän koko transatlanttiseen rappioon liittyvää vakavaa propagandaa: Siellä väitetään, että tutkimuksen mukaan jopa 55% suomalaisista suhtautuu "avoimen myönteisesti EU:hun" (Tutkimus: EU-jäsenyyden suosio huippulukemissa). Keitä nämä aivopestyt voisivat olla näin ihmeen suurena joukkona euro-kriisin osoitettua jo niin selvästi EU:nkin totaalisystemaattisen katalan pahuuden ja hyysäämänsä taloususkonnollisen lahkolaisuuden hyperhaitallisena dogmaattisuutena?! Vai onko tutkimus tekaistu?... Lisäksi EU:n vastustajat leimataan jutussa persuiksi, joka on propaganda-ase mustamaalata ja mitätöidä ko. vastustus persujen huonon maineen avulla. Siitäkös EU-fiiliset aivopestyt tykkää kovasti.
Eli kyseessä ei ole mikään puolueeton tutkimus, vaan tilattu poliittinen operaatio!
EU:n taustavoimissahan on ollut jo heti toisen maailmansodan jälkeen natsejakin, mutta alistettuna transatlanttisen oligarkkieliitin intresseille --> EU on järjestelmänä muokkaantumassa yhdeksi pahimmaksi koskaan keksityksi globalistien rahatalouden ja imperiaalisten intressien promotointikoneistoksi! Se on kuin Neuvostoliiton keskitetyn vallan mallista oppia ottava fasismikartelli. Toisin sanoen kansallisvaltiot mitätöidään siinä rahatalouden intressejä palveleviksi hyperkorporaatioiksi liittovaltioistumisen kautta eli muodostetaan unionillista korporatismia - Globaalia fasismia.
Mitä siis voidaan todeta tuosta 55% joukosta?... Jos noin on, niin Suomen kansa on vieläkin pahasti opetetun illuusion kourissa. EU-fiilit eivät oikeastaan eroa siinä mitenkään esim. helluntailaisista tai jehovantodistajista, missä ulkoa ohjattu totalitaristinen dogmivyyhti on saatu istutettua joukkoon institutionalisoituneena ja tunnustuksellisena uskontona; oligarkkisen periaatteen likaamana maailmankuvana valmiina ohjaamaan siinä yli-individuaalit yksilöt omistautumaan sellaiselle työlle, joka palvelee eniten eliitin rahataloudellista ja numeerisen diktatuurillista toimintaa.
Tuollainen joukkoregressoituminen on vaikeasti eskaloituva ongelma, koska hyperindividualisoitunut länsikulttuuri on siis ajattelun hegemonia, missä sen kanssa yliobjektiivisesti korrespondenttisen maailman hahmottamisen myötä käytännössä konkretisoitunut taloususkonto määrittelee kaiken ja kaikki määritellään taloususkonnon kautta - Tämä on minkä tahansa uskonnon pyrkimys aina.
Regressioon ko. sokean hyperindividualismin takia taantunut ryhmäpsykologia on siksi kuin muovailuvahaa irrationaalisille joukkoilmiöille, koska ryhmäpsykologia ei osaa enää käsitellä taantuneesta tajunnastaan käsin joukkoilmiöitä ja yli-individuaali yksilö ei osaa hahmottaa itseään myöskään kollektiivin / kollektiivien mukana. Siinä yksilöiden utilitaristiset ja behavioristiset mielihyvän impulssit - tarpeet ovat ylikorostuneita käytännön toiminnassa, koska yli-individuaali vaatii huomiota osakseen korostetun itsekeskeisesti julistaen muka riippumattomuutta joukkoilmiöistä. Paradoksaalisesti tällä tavoin itseään muka rajoittavista joukkoilmiöistä eroon irroittava minä joutuukin helposti juuri nimenomaan irrationaalisten joukkoilmiöiden pauloihin epähuomiossaan ja ymmärtämättömyydessään.
Siksi tuollaisen kokonaisrappion ikeeseen on ollut helppoa myydä harhaanjohtavia joukkoauktoriteetteja (EU ja euro) ja yli-individualisoitunut persoona impulsseineen - tarpeineen on siinä helppo pelinappula - Helposti manipuloitavissa mielihyvä vs. kipu -ärsykkeillä (mainonta, viihde, uutisointi ja jopa koulutus) sellaiseen mielentilaan, mikä ohjaa yksilöä mukautumaan tehokkaasti osaksi taloususkonnollisia dogmeja ja siinä oligarkkisen periaatteen tyrannisoivaa toimintaa.
Se on kuin nurinkäännettyä amerikkalaista unelmaa - Tätä yli-individuaalin minän ja taantuneen joukkosubjektin muodostamaa kokonaisrappiota kuvataan valtamediassa termillä "uusliberalismi" tai vain "liberalismi". Siinä yksilöille annetaan vapaus vajota regressioon, missä irrationaaliset joukkoilmiöt (Taloususkontomekanismit) saavat vapaasti käyttää sitä hyväkseen ilman ohjaavaa, opettavaa, valveuttavaa ja rajoittavaa huolenpitoa.
Ja päämanipuloijana siinä on monetaristinen raha oligarkkisen periaatteen työkaluna ja taloususkonnon jumalaksi korotettuna. Siinä kaikki pitää voida olla laskettavissa ko. rahan mukaan, koska rahan korottuminen (heh) autonomiseksi toimijaksi irti reaalitaloudesta (Fyysisen ekonomian toiminnoista ja lopulta kansantalouksista fasismi- eli korporatismikehityksen myötä) on mahdollistunut yksilön minän hyperindividuaalin luonteen ja sen hyperobjektivoituvan maailmanhahmottamistoiminnan yhteistyönä ryhmäpsykologiarappion sallittua moisen irrationaalisuuden kasvaa vapaasti. Jos tällaisen rahan jumalana palvomiseen eli sen sisältämien dogmivyyhtien todellistamiseen ei käytössä olevin monetaristisin menetelmin kyetä jossain kohtaa, niin se asia määritellään vähintään epäoleelliseksi; kuvaan astuu mukaan se "nörtiksi" / "luuseriksi" / "runkkariksi" leimaaminen.
Jos se lisäksi uhkaa koko taloususkonnollista dogmikaanonia, niin se julistetaan "viholliseksi"; toisinajattelijaksi, salaliittoteoriahörhöksi, persuksi, Iraniksi, Syyriaksi, Putiniksi, vääräuskoiseksi... Sillä asialla ei ole siinä lopulta ollenkaan väliä, että viholliseksi leimatulla kohteella olisi jotain oikeitakin haittoja - uhkia kontollaan. Pääasia globalistieliitille on aina taloususkonnollisten dogmien käytäntöön toteutumisen säilyttäminen hinnalla millä hyvänsä, mitä on nähty viime vuosikymmeninä aina militaristiseen interventioon eskaloituvana lännen sotarikollisena imperialismina. Siinä mm. Al-Qaida on USA - UK - Israel -piirille vuoroin vihollinen ja vuoroin yhteistyökumppani transatlanttisen taloususkonnon tarpeista riippuen.
Ja koko show kärjistää lisää yli-individualismia ja ryhmäregressiota, mistä seuraa monen moista sosiaalista ongelmaa --> Yksilö tunnistaa ylikorostuneesti vain omia tarpeitaan muiden yksilöiden ja ryhmäintressien rapauttavalla kustannuksella. Samalla humaanien ryhmäintressien (Kansallisvaltioperiaate, julkisen talouden periaate kansantalouden hyväksi, fyysinen ekonomia väestöjen elinalustan organisoijana) sijalle onkin helppo istuttaa valekaapuisasti juuri noita humaaneja ryhmäintressejä tuhoavia oligarkkisia ja imperialistisia ryhmäintressejä, joita yli-individualisoituneen persoonan on vaikeaa - mahdotonta tunnistaa oikein juuri pahoina antihumaaneina vihollisuuksina ilman määrätietoista ko. aivopesu- ja regressiokierteistä pois murtautumista. Ylikorostunut minä ei siis osaa hahmottaa helposti humaaneja ryhmäintressejä ja niitä uhkaavia vihollisryhmäintressejä.
Valitettavaa onkin se, kuinka tämä länsimainen ryhmäregressio vaikeuttaa poismurtautumista ko. kokonaisrappiosta eli heräämistä sekä yksilöinä että kollektiivina ydinongelmaan ja sen ratkaisuun pakottamalla yksilöitä pitäytymään "totunnaisessa" eli ryhmän sosiaalisen sisällön mukaisessa ikeessä - Yksilöä rajoittaa ja tyrannisoi ryhmän intressipaine ja ryhmää rajoittaa ja tyrannisoi sen oma sokeus regressiostaan ja sen osallisuudesta sivilisaation kokonaisuudessa taloususkonnolliseen rappiokehitykseen.
Tällainen vääristyneeseen kulttuurihegemoniaan perustuva ryhmärappio toteutuu monella osatasolla kunkin omine piirteineen; valtiorappio, kuntarappio, vertaisryhmärappio, kouluyhteisörappio, työpaikkarappio, harrastuspiirirappio, nuorisokulttuurirappio, kansalaisjärjestörappio, joukkoliikerappio (Kuten Haavisto-huuma hiljattaisissa presidentivaaleissamme) jne. --> Varmasti monipolvinen tutkimuksen aihe tämäkin...
Sekä yksilö- että ryhmärappio ovat täten humaaneihin periaatteisiin nähden vääristyneesti aikalaishegemonian heittopusseina eli nykyään taloususkonnollisten dogmien ja niistä vaarallisimmin oligarkkisen periaatteen sekä sen tukiteesien (viherfasismi, malthusilaisuus, reduktionismi yms. alistamiseen ja tuhoamiseen perustuva antihumaanisuus sekä sen myötä rapautuva kykymme vastata itsemme ja ympäristömme ongelmiin...) kautta. Lopulta juuri siksi koko länsimainen sivilisaatio on ollut ja ON uhattuna!
Lisäksi yli-individuaalisuutta kärjistää yksilöiden nautinnon saamisessa ylikorostunut "omien" halujen täyttämisen intressi osin jopa pakkomielteeksi nousseena trendinä. Tuo "omat halut" on myös kyseenalainen, koska em. tapaan aikalaishegemonia toimii vääristyneenäkin tehokkaana yksilöiden aivopesijänä arvo- ja toimintapirtaansa yksilö- ja ryhmäpsykologiaa pakottaen. Varsinkin tällaiseen aivopesuun erikoistuneiden äärikapitalistien eli ko. rahatalouden kätyritoimijoiden taholta sellainen operaatio täydellistyy entisestään -->
"Omat halut" ovatkin pikemmin toisten (globalisti-oligarkkieliitin) ilkeiden intressien välikappaletta; taloususkonnollisten dogmien käytännön täyttämiseen muunnettuja mielentiloja vastaanottaa siksi ehdollistavaa mainontaa ja massaviihteen (reality-showt) - koulutussisältöjen (sustainable - kestävä kehitys) ulkoaohjaavia käyttäytymismalleja eli keinotekoisesti kulttuuriin istutettuja pseudosisältöjä ihmisyyden muokkaamiseksi haluttuun suuntaan - Neofeodalismiin koulutettavia keskinkertaisuuksia anti-nörtillisiksi suorittajiksi, missä aikaisempi hypermaterialistinen kulutusorjuus on nyt muokattavana keskiluokan poistavaksi niukkuustyranniaksi.
Ei olekaan yhtään ihme (mutta on erittäin valitettavaa), kuinka myös seksuaalisessa käyttäytymisessä on nykyään havaittavissa promiskuiteetin (ns. irtosuhteet) ja polyamorian (moniavioisuus) kasvaneet suosiot ja jopa "arvostukset". Tarpeet toimia sosiaalisissa suhteissa aikaisempaan nähden korostetun antiparisuhteellisesti ja antiperhekeskeisesti - Sanalla sanoen humaaneja sivistysmuotoja päältään karsien ja eläintä sen alta esille tuoden.
Taloususkonnollisella hegemoniallahan on taipumusta tavarallistaa mm. juuri pakottavan ja tyrannisoivan velkaviljelymenetelmänsä (Oligarkkinen periaate) kautta kaikkea eli myös ihmissuhteita; ihmisyys siis kapenee siinäkin yli-empirismiksi, yli-utilitarismiksi ja niiden vaatimuksesta yhä enemmän yli-hedonismiksi, koska kulttuurimme kuvatussa rappiossa vain yhä vaativammaksi käyvä yliobjektivoituva korrespondenttinen tarve eli havaintojen ylivastaavuus (Muiden yli - muiden kustannuksella) minänsä ylitarpeen suhteen pystyy vastaamaan yhä sokeammaksi kasvavaan yli-individualismiin ja sitä palvelevaan nautinnon kaipuun kasvuun. Tämän pauloihin estoitta ja välinpitämättömästi antautuvan mielessä lopulta Kaiken pitäisi olla itselle vain hauskaa ja viihdettä ilman epäjatkuvuutta.
Yli-individualismi siis vaatii materiaalia nautinnonkaipuuseensa eli yhä helpommin "laskettavaa" suorittamista ja haalimista myös ihmissuhteisiinsa. Kulttuurin sosiaalinen sisältö kriisiytyy, kun tämä yhdistyy ko. yli-individuaaliin rappion yliobjektivoituvaan tapaan kokea maailma; hakea intensiivistä ja lännen nykyhegemonian tapaan jopa uskonnollislaatuista vastetta "omien halujen" täyttämiseen. Tällä on potentiaalia aiheuttaa paljon ristiriitoja ja selkkauksia moniin sosiaalisiin tilanteisiin leimaamalla myös ihmissuhteita tavarallistumisen ja numerollistumisen taloususkonnollisilla periaatteilla; jotkut ovat siinä ylikorostetusti "menestyjiä" (Paljon ihmissuhde- ja seksikokemuksia omaavat) ja toiset puolestaan "nörttejä", "luusereita" ja "runkkareita" (Vähän - ei ollenkaan ihmissuhde- ja seksikokemuksia omaavat).
Tämä eriarvoistumisen eskaloituva muoto saa toteutuneina käyttäytymisen ja sosiaalisen sisällön arvostuksina aikaan vahvoja epäempaattisia, itsekkäitä, epärealistisen unelmoivia / laskelmoivia ja seksuaalista suorittamista korostavia piirteitä; tavarallistumisen vaatimukset alistavat siis humaanit tunne- ja tahtotoiminnot ahtaaseen konformismiin julistamalla seksuaalisen käyttäytymisen tärkeyttä länsimaisen rappion mukaisena menestys- ja suorittamisprojektina; eläimellisen behaviorismin ja utilitarismin totalitarisoitumisena psykososiaalisissakin sisällöissä, missä kokonaisuutta täydentävät myös muut menestyksen hamuamisen tunnusmerkit, kuten nousu rahatalouden palvelijuuden portaikossa "poikkeukselliseksi" ja "ainutlaatuiseksi" yksilöksi.
Rappiokierre on siis selvä tässäkin, kun samalla tämä "nautiskelun" - "menestymisen" vaatimus ja pakko regressoi ryhmäpsykologiaa individuaalin komponentin "kehittämisen" hyväksi - Pyrkii alistamaan yhteiskuntasisältöä entistäkin rajumpaan yli-individualismin sokeuteen ja sitä kautta ryhmäintressien entistäkin vääristyneempään rappiokierteeseen. Yksilöt kadottavat siinä itsensä yhä pahemmin irrationaalisuuteen ja sosiaaliset ongelmat eivät suinkaan ratkea, vaan ne pahenevat!.......
Tällaista tämä nykymenosta vieraantunut sielu ihmettelee, vaikka yrittää samalla vielä uskoa valveutumisen etenemiseen näiden synkkyyksien parantamiseksi... Pohdintani jatkuvat edelleen myöhemmin --> ....
Taustoittavina lähteinä em. Renessanssin ja Valistuksen ajan oligarkkisille historian vehkeilyille tarjoan LaRouche -liikkeen historia-analyysejä heidän Readings from the American Almanac -sivustoltaan:
The Role of the Venetian Oligarchy in the Reformation, Counter-Reformation, Enlightenment and the Thirty Years' War
--> Part 1
--> Part 2
--> Part 3.
Nykymaailmankuvan antiedistyksellisyyden ja antihumanismin historiallisia juuria kartoittavat lisäksi mm. nämä:
--> How The Dead Souls of Venice Corrupted Science
--> The Enlightenment's Crusade Against Reason.
Seppo Oikkosen (Kuinka Karl Marx tavataan) tekstejäkin olen lukenut tiiviisti taustoittamaan mm. tätäkin analyysiäni: Tässä muutama poiminta hänen uusimpia kirjoituksiaan
--> Vahva, vahvempi, vahvin -- tunnustuksellisen totuuden kierre
--> Moraalihistorian alkeet
--> Uskomattomia juttuja.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment