Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: OMD (Orchestral Manoeuvres In The Dark) - Enola Gay

Musiikkisarjassani otan tästä lähtien esille vain sodanvastaisia lauluja, koska maailman geopoliittinen tilanne on nyt eskaloitumassa uhkaavasti juuri sotaa kohti --> Haluankin nostattaa sodanvastaista mielialaa mahdollisimman tunteisiin vetoavasti! Siten etsin toistaiseksi noin viikon välein biisejä tähän muottiin sovellettuna.

Tämän rupeaman saa aloittaa brittiläisen OMD (Orchestral Manoeuvres In The Dark) -yhtyeen kappale "Enola Gay" vuodelta 1980 ja heidän toiselta albumiltaan Organisation. Laulun teemana on siis Hiroshimaan pudotetun ydinpommin ilmentämä ydinsodan ja tietenkin ylipäätään sodan vastaisuus. Pommin pudottanut lentokone tunnettiin juurikin nimellä Enola Gay ja tässä biisissäkin vilahtavana ko. pommi sai nimen "Little Boy".

OMD tunnettiin 70 -luvun lopusta 80 -luvun puoliväliin osana niitä brittiläisiä yhtyeitä, jotka toivat syntetisaattoripohjaisen popmusiikin valtavirran suosioon. Nämä yhtyeet luetaan ns. uuden aallon (New Wave) suuntaukseen, jossa aikaisemmista 60- ja 70 -luvun pop- ja rockyhtyeistä poiketen artistit eivät niinkään hakeneet vaikutteita bluesista, soulista tai countrystä, vaan olivat kiinnostuneita avantgardistisemmista vaikutteista, kuten 70 -luvulla esille nousseiden Roxy Musicin, David Bowien ja Kraftwerkin ym. ns. Krautrock -yhtyeiden tuottamasta musiikista ja siitä miten niistä saadaan uudenlaista popmusiikkia sekoitettuna keitoksena uudella tavalla eli siis sanan mukaisesti "uutena aaltona". Maantieteellisesti katseet olivat siten enemmän manner-Euroopassa kuin Yhdysvalloissa tai se sekoitettuna perinteiseen brittiläiseen rock-pop -formaattiin. Tärkeä osatekijä siinä oli myös punk, jonka tee se itse -asenne oli osa myös tätä laajempaa uutta aaltoa (Suomessa myös punkkia kutsuttiin termillä "uusi aalto" hanakammin / enemmän yksi yhteen kuin maailmalla).

Tämä kyseinen biisi oli OMD:n ensimmäinen iso hitti ja se nousi Britannian singlelistalla sijalle 8 loppuvuonna 1980. Biisiä pidetään yhtyeen kenties tunnusomaisimpana lauluna ja myös koko syntikkapopiksi nimetyn uuden aallon alalajin yhtenä tärkeimmistä virstanpylväistä sen profiilin ja suosion kasvattamisessa. OMD olikin tuosta alkaen varsin suosittu Euroopassa, mutta heidän menestyksensä ei kuitenkaan urjennut Yhdysvalloissa kuin selvemmin vasta 1980 -luvun puolivälissä, jolloin yhtye oli muuttanut monien aikalaistensa brittiyhtyeiden tapaan soundiaan amerikkalaisemmaksi / hiotummaksi. OMD on jatkanut levyttämistä pitkän tauon jälkeen aivan viime aikoina tehden comebackin vuonna 2010 albumilla History of Modern. Kuitenkin ilman kaupallista menestystä.

Itse tutustuin tähän Enola Gay -biisiin jossain vaiheessa 1980 -luvun mittaan, koska sitä soitettiin radiossa melko taajaan monena vuotena myös tuon julkaisuajankohtansa jälkeen. Tämä biisi muodostui lähes heti ensikuulemalta yhdeksi kaikkien aikojen suosikkibiisikseni ja sama tykästyminen on matkannut seurassani tähän päivään saakka; biisin melodioiden tunteellisuus ja syntikkasoundien orgaaninen ylevyys lienevät eräs syy tähän.

Biisin musiikkivideo on melko tyypillinen sen ajankohdan kollaasisovitelma, jossa bändi esiintyy "livenä" silloin hyvin futuristiselta vaikuttaneiden laitteidensa kera taustanaan pilvistä ja taivaasta tehtyjä psykedeelisiä filmejä. Itse biisin sisältöön siinä on siis lähinnä vain kaukainen / välillinen suhde; "vihollinen tulee taivaalta".

Itse bändin tyyli on hauskasti vanhentunut nykypäivään verrattuna; kundit ovat videossa kuin ns. nörtähtäviä ekonomeja tai insinöörejä. Tällainen älykkö- / nörtti-look olikin tuolloin yksi versio tämän New Wave -musiikkisuuntauksen muodista ilmentäen juuri Kraftwerk -vaikutteita. Toinen versio siinä oli puolestaan uusromantiikan (New Romanticism) erittäin visuaalinen ja pröystäilevä keikarius-taiteilijuus (hedonismi) ja kolmas oli synkistelevä goottityyliä ennakoiva mustanpuhuva Post-punk -tyyli.

Hedonismi ja synkistely olivat siis silloinkin in populaarikulttuurissa ja siinäkin on nähtävä kokonaiskulttuurillinen konteksti --> Maailma oli silloin "päättymäisillään" Kylmässä sodassa ydinsotaan Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä, jolloin väestö oli taipuvaista ko. uhan alla kärjistyviin eskapismin muotoihin; hedonismiin vs. synkistelyyn. Myös tänään ydinsodan uhka on hyvin ajankohtainen lännen rappiota kiteyttävä tilanne, jolloin juuri tämä biisi on erittäin suurivaikutteinen rauhanliikkeen sparraajaksi. Viimeksi musiikkisarjassani tällaisesta toin erityisen räikeän esimerkin eteenne tämän myötä: Brittiläisen imperiumin ikeen alla syntynyttä popmusiikkia: Frankie Goes To Hollywood - Two Tribes.

Pidemmittä puheitta tässä on lopuksi tuttuun tyyliin ko. biisin video, totp -performanssi sekä lyriikat -->

OMD (Orchestral Manoeuvres In The Dark) - Enola Gay (Video) ja (TOTP -performanssi)

Lyriikat:

"Enola Gay, you should have stayed at home yesterday
Oho it can't describe the feeling and the way you lied
These games you play, they're gonna end it all in tears someday
Oho Enola Gay, it shouldn't ever have to end this way
It's 8:15, that's the time that it's always been
We got your message on the radio, condition's normal and you're coming home
Enola Gay, is mother proud of little boy today
Oho, this kiss you give, it's never ever gonna fade away
Enola Gay, it shouldn't ever have to end this way
Oho Enola Gay, it should've faded our dreams away
It's 8:15, oh that's the time that it's always been
We got your message on the radio, condition's normal and you're coming home
Enola Gay, is mother proud of little boy today
Oho, this kiss you give, it's never ever gonna fade away".