Isolla hiirenkorvalla ollutta terttuseljaa (Sambucus racemosa) kukintoaiheineen kuvattuna perjantaina 4.5.2012 Espoon Tapiolassa.
Tästä alkaa Vappuna vihjaamani (Wapputervehdys vuodelle 2012 ja kasvivalokuvieni esittelyn aloittaminen uudestaan!) tämän kasvukauden ajan pitämäni kasvivalokuvaussatoni esittely yhdellä valokuvalla per viikko. Tällä viikolla kasvukausi hidasteli tavanomaista viileämmissä säissä, josta johtuen kaikki jo pitkällekin kehittyneet kasvutilanteet eivät olleet nopeassa kasvussa. Niinpä tämä kuvan terttuseljakin viipyili nuorten lehtiensä kevätvärisissä sävyissään jo toista viikkoa erittäin hienosti.
Tämä pensaslaji on monesti ylenkatsottu ja pidetty jopa ns. roskakasvinakin, mutta se on erinomainen koristepensas; näiden kevätväristen (Muu väri kuin vihreä ja tässä siis purppura - punaruskea) nuorten lehtiensä lisäksi myöhemmin toukokuun lopulla suunnilleen tuomen (Prunus padus) kukinnan kanssa samaan aikaan lajin kermankeltainen kukinta on hyväntuoksuisen hienostunutta ja sen marjat kypsyvät näyttävän kirkkaanpunaisiksi jo selvästi heinäkuun puolella säilyen monesti useita viikkoja elo-syyskuullekin saakka pensaissa.
Lajin etuna on siis myös aikainen lehteenpuhkeaminen, mutta syksyllä lehtiensä pitkästä säilymisajasta (Jopa loka-marraskuulle leutoina syksyinä) huolimatta ruskaa ei juurikaan lajille synny parilehdykkäisten lehtien varistessa yöpakkasten mukana melko himmeästi harmahtavan - ruskehtavan vihreäkirjavina / vain lievästi kellertävinä. Loppukesäisin lajin lehtiin voi tulla myös härmää, jolloin lehtiensä pinnoille tulee vahamaisen näköistä vaaleanharmaata pinnoitetta.
Terttuseljaa kasvaa villiintyneenä yleisesti Etelä-Suomessa pääasiassa rehevillä paikoilla eli kyseessä on Euroopasta ihmisten mukana levinnyt laji; Suomessa terttuselja lähti leviämään puutarhaistutuksista luontoon 1900 -luvun alkupuolella ja nyt se on jo kuin alkuperäinen luontainen laji käyttäytymiseltään ja levinneisyydeltään. Tämä 2 - 4 m korkuiseksi kasvava pensas menestyy hyvin vielä Oulun korkeudella.
Lajin tarkoituksellinen istuttaminen onkin silti yhä suositeltavaa sen yleisestä villiintymisestä huolimatta ja mm. taajamametsien hoidossa on aina hyvä huomioida lajin säilyttäminen mm. harvennushakkuiden yhteydessä rikastamaan lajistoa ja antamaan esteettistä säväystä ympäristöön. Terttuseljan kukinta on näyttävää estetiikkaa juuri hitusen ennen esim. omenapuiden ja pihasyreenin (Syringa vulgaris) kukintavuoroja ja marjojensa näyttävyys on kasvukauden loppupuolen ensimmäisiä hienoja hedelmätilanteita, mitä voidaan aivan hyvin sommitella heinä - elokuussa kukkivien lajien seuraan värikontrasteiksi.
No comments:
Post a Comment