Täyteen kukkaan puhjennutta japaninmagnoliaa (Magnolia kobus) kuvattuna keskiviikkona 9.5.2012 Helsingin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa.
Tällä viikolla kasvukauden eteneminen oli edelleen hieman hitaanlaista huolimatta muutamista lämpimähköistä päivistä. Viikon loppuun mennessä kasvukauden etenemisen aste oli kuitenkin suunnilleen ajankohtaan nähden normaalia. Sitä ilmensivät tämän kuvan magnolialajin erittäin upean kukinnan lisäksi mm. metsävaahteran (Acer platanoides) ja rusokirsikan (Prunus sargentii) alkaneet kukinnat.
Kuvan japaninmagnolia on Etelä-Suomessa menestyvistä magnolialajeista yksi kestävimmistä ja siten erittäin suositeltava yhä yleisempään koristeviljelyyn niin yksityispihoissa kuin julkisissakin istutuksissa. Tämä kuvan kukinta nimittäin osoittaa selvästi, kuinka viime talven ankaruudesta huolimatta laji selvisi ihan moitteettomasti tähän kevään näytökseensä; tosin tarkkaan katsottuna noissa kukissa näkyy siellä täällä pieniä ruskeita vauriolaikkuja, mutta ne jäävät kuitenkin varsin epäoleellisiksi.
Mustilan arboretumista lajista on löydetty lisäykseen kantaa, jonka hyvää kestävyyttä on arvioitu jopa menestymisvyöhykkeille I - IV (V) saakka (Puutarha Tahvosten listauksesta), mutta itse Mustilan arboretumin lajikuvauksessa ollaan hillitympiä japaninmagnolian menestymisen rajoittuessa heidän mielestään vyöhykkeille I - II. Viljelykantojen alkuperissä on tosin vaihtelua menestymisen suhteen.
Nimensä mukaisesti laji on kotoisin Japanista ja Suomea eteläisemmillä eli lämpimämmillä seuduilla se kasvaa melko isoksikin puuksi; kotiseudullaan Japanissa puu voi olla jopa n. 25 m korkea, mutta viljeltynä laji jää usein vajaaseen 10 metriin. Suomessa magnolioita on ollut tapana käsitellä lähinnä pensaina niiden kasvaessa täällä kuitenkin menestymisensä äärirajoilla, vaikka ko. suku sisältää luontaisilla kasvualueillaan enimmäkseen puita. Voi tämä japaninmagnoliakin silti hyvällä paikalla kasvaa suunnilleen ison omenapuun kokoiseksi puuksi täälläkin. Laji on kuitenkin suht hidaskasvuinen ja alkaa kukkia vasta usean vuoden ikäisenä ja aluksi hillitysti.
Magnoliat jaotellaan kukinnan ajankohdan mukaan keväällä lehdettöminä kukkiviin ja kesällä lehdellisinä kukkiviin. Lisäksi osa kesällä kukkivista lajeista on ainavihantia; ne ovat Suomessa menestymättömiä eteläisimpiä suvun edustajia. Ensin mainitut muodostavat kukkasilmut erikseen edelliskesänä talvehtimista varten ja ne ovat isoja, pulleita ja karvaisia lehtisilmujen ollessa pienempiä, yleensä kapeampia ja karvattomia. Kesällä kukkivat magnolialajit tuottavat kukkansa vasta kuluvan kasvukauden uusilla versoilla eli niiden kukinnan runsaus paljastuu vasta kevään lehtisilmujen avauduttua.
Tällä lajilla kukat ovat siis puhtaan valkoiset, mutta monenlaisia kukiltaan vaaleanpunaisia, keltaisia - kellertäviä ja kirjavanvärisiä lajeja ja lajikkeita on saatavilla. Japaninmagnolian kukinta sattuu siis samaan aikaan mm. metsävaahteran kukinnan kanssa ja pian sen jälkeen lajin kiiltävän upea ja rehevä lehdistö puhkeaa vaaleanvihreänä - lievästi punaruskeana saavuttaen melko nopeasti täysikesäisen asteen kesäkuun alussa.
Hedelmä on tähkämäinen ja tiivis tuppilo, joka loppukesällä - alkusyksyllä kypsyessään muuttuu koristeellisen punaiseksi sisältäen mustia isohkoja siemeniä; myöhemmin syksyllä siemenet paljastuvat avautuvista tuppiloista.
Kesävihannilla magnolioilla on syyskuun lopulta alkaen kirjava ja hitaahkosti etenevä ruska, missä värit vaihtelevat keltaisesta erilaisiin ruskeiden sävyihin. Yöpakkaset lisäävät ruskeutta ja leutoina syksyinä lehdet voivat säilyä osaksi jopa loka-marraskuun vaihteeseenkin.
Japaninmagnoliaa voidaan käyttää parhaimpiin katseenvangitsijalajeihin lukeutuvana näytös- ja huomiokasvina puistojen ja pihojen näkyvillä paraati- ja edustuspaikoilla. Pelkästään yksittäispuuna se on jo näyttävä, mutta voidaan sitä useammankin yksilön ryhmiksi suunnitella etenkin isoilla pihoilla ja laajoissa maisemakokonaisuuksissa.
Nuo em. samaan aikaan kukkivat lajit muodostavat tietenkin erittäin näyttäviä pareja tämän lajin kukinnan kanssa. Lisäksi sen kanssa samaan aikaan erivärisiä lehtienpuhkeamistyyppejä luovat lajit ovat sille hienoja pareja kukka vs. lehti -kontrasteina ja tummia havukasveja vasten ko. valkoinen kukinta suorastaan kirkuu näyttävyyttä. Myöhemmin kasvukaudella japaninmagnolia on neutraalimpi, mutta pelkät kiiltävät lehtensä ovat siis myös melkoisen koristeellisia ja hienoja pareja vaikkapa havukasveillekin.
No comments:
Post a Comment