Sen sijaan noin Hyvinkää - Mäntsälä -tasalta pohjoiseen sisämaassa usein toistuneet ukkossateet kesä- ja heinäkuussa ovat turvanneet kasveille yhä riittävää kosteutta ja siis poikkeuksellisen jyrkkäeroisesti etelärannikkoon verrattuna.
Tällä hetkellä näiden erilaisten sadanta-alueiden välinen kosteusolosuhde-ero on maisemassa erittäin pikantisti nähtävissä esim. moottoritieltä käsin havainnoitavissa näkymissä ja siinä juuri välillä Helsinki - Hämeenlinna muutoskohta erottuu hyvin jyrkkänä Hyvinkään tienoilla.
Tässä valokuvallisessa tilannekartoituksessa kerron näihin liittyvistä seikoista ja havainnollistan niitä päättyneellä viikolla 30 ottamillani valokuvilla >>
Ensinnäkin menneen sään kannalta katsottuna voidaan havaita tämän jyrkän kosteusolosuhteiden kahtiajaon alkaneen kärjistymään selvästi kesäkuun viimeiseltä viikolta lähtien, jolloin Etelä-Suomea koetteli tämän kesän tähän mennessä kuumin helleaalto (Kesän 2013 kuumin päivä - Osa 4).
Merkittävää siinä yhteydessä oli juuri se, kuinka helteen mukana tulleet rajut ukkoset keskittyivät selvästi vain sisämaahan ja Uusimaa / etelärannikko jäi lähes sateetta kuivumaan siitä alkaen kiihtyneeseen tahtiin. Korostuneimmillaan tämän vaiheen kosteuserot synnyttänyt säätyyppi ilmeni Elviira-rajuilmassa (Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Elviira-myrsky (Ukkossateiden tekemää virtauskuviotaidetta) ), jossa juurikin noin Hyvinkää-tasalta pohjoiseen saatiin runsaasti tulvaisia ukkossateita ja etelärannikko jäi vain mitättömille tihkukuuroille. Se oli käännekohta ja jakolinjan alkuhetki!
Kesäkuun viimeisen viikon jälkeen tämä kosteusolosuhde-ero on sittemmin vain jyrkentynyt koko ajan tähän saakka, koska myös koko heinäkuun aikana sisämaassa on satanut eniten ja etelärannikolle on osunut vain yksittäisiä ja pieniä rankkoja kuuroja ja muutoinkin kaikki muut harvat sateet ovat olleet sillä alueella vain millin luokassa olleita mitättömiä "ripsuja".
Ukkosbongareille tämä on ollut toistaiseksi myös jyrkän kahtiajakoinen kesä samasta syystä >> Etelärannikolla on ollut superköyhää ukkostelua, mutta sisämaassa monin paikoin jopa tavanomaista reippaampaa sellaista ja siinä paljolti tuon Elviira-rajuilman ansiosta. Toisaalta tämä Uudenmaan kuivuus on ollut siinä mielessä erikoista, koska heinäkuu ei kuitenkaan ole ollut erityisen helteinen lämpötiloiltaan.
Ennen kesäkuun viimeistä viikkoa alkukesällä etelärannikolla saatiin vähän enemmän sateita kuin sen jälkeen on saatu, mutta sisämaassa silloinkin enemmän. Kesäkuun alkupuolella maaperän kosteusoloihin vaikutti kuitenkin vielä hyvin myöhäiseen kevääseen siirtyneiden poikkeuksellisen runsaiden lumien pääsulamistulvat (Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Lumien nopea pääsulaminen ja ennätysmäiset sulamistulvat viikolla 16 / 2013), joista jäi maahan moneksi viikoksi ns. ylimääräistä kosteutta auttamaan kasvillisuutta pysymään rehevänä ja hyvässä kasvussa vielä kesäkuun alkupuolellakin saakka, vaikka toukokuussa ja kesäkuun alussa helteitä oli paljon tavanomaista runsaammin. Heinäkuulle tullessa siitä avusta ei ole enää jälkeäkään, mutta toisaalta kuivuus saattaisi olla etelärannikolla nyt tätäkin pahempi, jos viime talvi olisi ollut hyvin vähäluminen.
Tämä kuivuuskehitys alkoi ilmenemään viime viikolla 30 seuraavanlaisesti Uudenmaan maaseudulla >> Koivikoiden ja muiden luontaisten lehtipuiden kellastuminen laajeni kallioisilta mäiltä jo seuraavaksi kosteammille alueille eli ylänköjen ns. kuiville - kuivahkoille kankaille; niillä alueilla monin paikoin esim. juuri koivut (Betula sp.) ovat kellastuneet ällistyttävän laajasti ja runsaasti kuin syksyiseen ruskahuipennuksen tapaan.
Kallioisilla mäillä puolestaan kuivuusvauriot ovat edenneet monin paikoin jo niin pahoiksi, että lehtipuutaimikot ovat siirtyneet kellastumisista ruskean rapistuneiksi ja suuretkin lehtipuut ovat kellastuneet. Monissa puissa lehtien variseminenkin on ollut runsasta. Lisäksi männyillä (Pinus sylvestris) on alkanut kallioisilla mäillä vanhojen neulasvuosikertojen kellastuminen ja variseminen peräti n. kuukauden verran etuaikaisesti tämän kuivuuden ja myös etuaikaisen kasvukauden takia yhteisvaikutuksena. Lisäksi kallioisilla mäillä kaikki kenttäkerroksen ruohovartinen kasvillisuus on lähes kauttaaltaan ruskeaksi kuivunutta.
Taajamissa puolestaan kuivuuskellastumista on alkanut ilmenemään erityisesti katupuilla, joilla on rajoitettu kasvualusta käytännön syistä; esim. etenkin puistolehmuksilla (Tilia X vulgaris) lehtiä on kellastunut ja varistunut jo paikoin. Lisäksi sitä ennen ovat varistuneet runsaasti jo niiden hedelmystötkin.
Joillakin normaalisti varhain syksyllä ruskaantuville puu- ja pensaslajeille on alkanut ilmaantumaan ennenaikaista ruskaa kuivuuden laukaisemana; koivujen kellastuminen on siis siinä tyypillisintä, mutta myös punaisia ruskasävyjä on tullut jo esille mm. vaahteroilla ja pihlajilla kuivilla kasvupaikoilla. Pensaista mm. virpiangervot (Spiraea chamaedryfolia) ja pikkuherukat (Ribes glandulosum) ovat virittyneet jo monin paikoin ennenaikaiseen valeruskaan kuivuuden takia. Pahimmin kuivuneilla paikoilla näilläkin lajeilla on alkanut jopa jo lehtien ruskistuminen ja vaara istutuskuolemille on alkanut.
Nurmikot ovat olleet kellastumis-kuihtumisprosessissa jo ennen lehtipuiden kuivuuteen reagoimista; alkaneena ensimmäisenä tietenkin paahdepaikoilta (eteläseinustat-muurit ja etelään viettävät luiskat), mutta levinneenä nyt jo yli puolelle kaikista vaakatasoisistakin pinta-aloistaan; ainoastaan notkopaikoissa ja savisilla varjopaikoilla nurmikot ovat vielä vihertäneet kohtuullisesti ja kasvaneet. Monien nurmikkojen kasvu on kuitenkin jo jopa lähes - kokonaan pysähtynyt kahden viime viikon aikana, jolloin niiden leikkuutarve on päättynyt toistaiseksi.
Tässä nurmikkokuihtumisvaiheessa on ollut mielenkiintoinen aspekti seurata sitä, mitkä kohdat ovat olleet paahdepaikkojen ulkopuolella herkimmin kellastuvia; maalajit, pohjaveden korkeudet, lähteiden sijainnit ja muodot sekä puiden luomien varjostusolosuhteiden erot ovat olleet kuivuusasteiden ilmenemisissä keskeisiä. Lisäksi eri puulajien kyky imeä vettä maasta on vaikuttanut; esim. isot ja vetreät koivut ja metsävaahterat ovat suurjuoppoja imemään maasta vettä ja näiden puiden ympäriltä nurmikot alkoivatkin ensimmäisinä kellastumaan ja pysähtymään kasvultaan jo itse asiassa kesäkuun puolelta lähtien.
Kaikkiin näihin yllä mainittuihin etelärannikon / Uudenmaan kuivuusongelmiin nähden sisämaa-alueen radikaalisti parempi kosteustilanne onkin hämmästyttävän jyrkkää, koska esim. Hämeenlinnan seudulla ei ole edes kallioisilla mäillä vieläkään ilmennyt mitään lehtipuutaimikoiden kellastumista ja nurmikot ovat olleet edelleen rehevän vehreässä kasvussa lähes kauttaaltaan; vain paahdepaikoilla on lievää kellastumisen alkua, mutta yleisesti nurmikoiden leikkuutarve on pysynyt säännöllisenä viikottain. Tämän enempää esim. Hämeenlinnassa ei kuivuutta ole vielä ollut koko kesänä ja ukkostaneimmilla alueilla esim. Pirkanmaalla ei senkään vertaa!
Kuivuusalue on kattanut viime viikolle saakka Uudenmaan lisäksi Etelä-Suomessa myös Varsinais-Suomen ja Satakunnan länsirannikkoa, mutta aivan viime päivinä siellä päin on alkanut tulemaan parempaa helpotusta kuivuuden poistumiseksi >> Viime perjantaina Varsinais-Suomessa ja läntisimissä Uudenmaan osissa oli monin paikoin rankkasateisia ukkosia ja tänään illalla (ja ensi yöksi) Itämereltä on saapunut lisäksi runsaampaa sadetta.
On siinä ja siinä, että alkaisiko myös Uudellamaalla kuivuuden päättyminen lähipäivinä; ehkä parhaillaan etelälounaasta saapuvien sateiden vaikutus ulottuisi seuraavien lähituntien aikana osaan aluetta ja toisaalta ti-ke tienoolla illalla ja yöllä - aamulla on seuraavan reippaamman sadeannoksen mahdollisuus etelästä käsin ehkäpä jopa ukkosen kera... Lisäksi vielä torstaina on jonkinlaisen sateen mahdollisuus, mutta sen jälkeen näyttää alkavan taas sateeton hellejakso, joka voisi kestää useamman päivän...
Jos nämä em. sademahdollisuudet kuihtuvat mitättömiksi Uudellamaalla, niin tulevasta viikonlopusta alkaa alueella jo hyvin vakavan kuivuuden vaara, josta alkaa olla huomattavia seurauksia puisto- ja puutarhaviljelyssä sekä ruoantuotannossa peltoviljelyn osalta.
Kuivuusongelmissa aletaan saavuttaa silloin viime vuosikymmenen ennätyskuivuuksia ko. alueella; alkaneen vuosituhannen ensimmäinen vuosikymmenhän muistetaan erikoisen useista rutikuivista kesistä Etelä-Suomessa; vuosina 2002 ja 2003 oli erittäin kuivaa lähes koko kesien ajan, kuten myös vuosina 2005 ja 2006. Jälkimmäisistä juuri 2005 kesä muodostui Suomen mittaushistorian kuivimmaksi monin paikoin; yhdessä nämä kuivuudet tekivät laajaa tuhoa puustolle mm. kallioisilla mäillä, missä paikoin suurin osa kaikista männyistäkin kuoli pystyyn! Tänä vuonna 2013 potentiaalia on jo sellaisiin kuivuusennätyksiin...
Valokuvahavainnollistus Uudenmaan / etelärannikon kuivuusasteesta viikon 30 aikana >>
Kuivuuden vaivaamaa kallioista aluetta kuvattuna lauantaina 27.7.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa; kuvassa esim. oikella kaksi rauduskoivun (Betula pendula) tainta ovat ruskeina kuolemaisillaan kuivuuteen ja monet muut lehtipuut ja -pensaat ovat alkaneet kellastumaan nopeasti kallioalueen tuossa rehevässä notkossakin. Kenttäkerroksen ruohikko on kokonaan ruskeaksi kuivunut lukuun ottamatta vielä sinnitelleitä kalliokieloja (Polygonatum odoratum).
Tässä nurmikon notkossa oli vielä kasvua ja kukintaa auttanutta kosteutta kuvattuna lauantaina 27.7.2013 Espoon Pohjois-Tapiolassa; ajankohdan nurmikoiden keltainen koriste syysmaitiainen (Leontodon autumnalis) pystyi täten olemaan tuolla tavalla vielä runsaassa kukassa.
Tässä on jopa alavalla ja savipitoisella maaperälläkin ruskeaksi jo pahoin kuivunutta nurmikenttää kuvattuna lauantaina 27.7.2013 Espoon Pohjois-Tapiolassa; tätä nurmikkoa ei kasvun pysähtymisen takia ole leikattu enää pariin viikkoon. Taustan koivu- (Betula sp.) ja metsävaahtera (Acer platanoides) -valtainen lehtipuusto sinnitteli vielä lehtiään kellastuttamatta.
Kesä- ja heinäkuussa etelärannikon alueella vähäisiksi jääneiden sadekuurojen ilmentämää tämän kesän tyypillistä niukkavetistä tilannetta kuvattuna perjantaina 26.7.2013 Espoon Pohjois-Tapiolassa; vain noin y h d e n millin suuruinen sadekuuro ei jaksanut kastella kohdalla olleiden metsävaahteroiden (Acer platanoides) lehvästöä läpi saakka ja niiden alle jäikin nuo kuivat laikut heti kuuron jälkeisessä tilanteessa; suurin osa tämän alueen vähistä sateista on ollut tänä kesänä vain tätä luokkaa.
Sisämaassa kesä- ja heinäkuussa toistuvasti tulleiden ukkos- / rankkasateiden turvin hyvin vehreänä ja voimakaskasvuisena säilynyttä puistonäkymää kuvattuna sunnuntaina 28.7.2013 Hämeenlinnassa (Tätä näkymää olen esitellyt tässä seurantasarjassa jo aikaisemminkin!); ko. nurmikko ja kukkaistutukset ovat selvinneet kastelematta näin upeina ilmentäen erikoisjyrkkää kontrastia kosteusoloissa etelärannikkoon verrattuna.
Vasemmassa kukkapenkissä kukkivat lajit lueteltuina ovat >> Pinkki yhtenäinen raita on kesäbegoniaa (Begonia "Sempervirens" -ryhmä) ja vaaleanpunaiset töyhtökukinnot kuuluvat jaloangervolajikkeelle (Astilbe arendsii "Hyazinth"). Oikeassa kukkapenkissä nähdään tummempina töyhtöinä myös jaloangervolajiketta (A. arendsii "Etna"). Oikeassa alakulmassa valkokukkaiset ryhmäruusut (Rosa sp.) jatkavat kukintaansa ja taustalla kaksi ryhmää syyshortensiaa (Hydrangea paniculata "Grandiflora") nähdään etuaikaisesti valkoiseen kukintaan puhjenneina.
No comments:
Post a Comment