Kukinnan alkuvaiheessa ollutta tummaaruusuangervoa (Spiraea japonica "Anthony Waterer") kuvattuna lauantaina 27.7.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Kesäkuussa otin esille Suomessa hyvin yleisesti viljellyn pensasangervon suvun (Spiraea sp.) keskimyöhäisesti kukkivista lajeista harvinaisen isovirpiangervon (Viikon 25 kasvivalokuva: Isovirpiangervo (Spiraea nipponica) ). Tällä kertaa palaan suvun myöhään kukkiviin lajeihin / lajikkeisiin, joista tyypillisiä ovat itäaasialaisen japaninangervon (Spiraea japonica) monet eri lajikkeet. Osa niistä tunnetaan myös yleisnimellä ruusuangervot. Niistä harvinaisimmasta päästä täällä Suomessa on tämä esiteltävä tummaruusuangervo (Spiraea japonica "Anthony Waterer"). Sekin on siis puutarhalajike, jota ei tunneta luonnosta. Lajikkeen harvinaisuuden syy täällä on sen talvenarkuus, mutta sitä voidaan viljellä ainakin menestymisvyöhykkeillä I ja II.
Useimmat japaninangervon eri lajikkeet kukkivat Etelä-Suomen normaaliolosuhteissa tyypillisesti heinäkuun mittaan ja usein elokuun puolelle ja myöhäisimmät vasta jopa elokuulta osaksi syyskuulle, kuten tämä esiteltävä lajike. Ko. lajikeryhmän yleisimpiin Suomessa kuuluva ruusuangervo (Spiraea japonica "Froebelii") suoritti tänä kesänä kukintansa kuitenkin jo juhannusviikolta heinäkuun puolivälin paikkeille kasvukauden etenemisessä olleen jopa 2 - 3 viikon etumatkan takia.
Samasta syystä tämä tummaruusuangervo aloitti kukintansa jo tässä heinäkuun loppupuolella, vaikka se alkaa normaalisti vasta selvästi elokuun puolella. Nytkin sen kukintaa tosin riittää pitkälle elokuuhun, koska pensaiden kukintohuiskilot ovat tämän lajikeryhmän puitteissa aina vaihtelevan eriaikaisia ja kukinta-aikaa on siten yleensä noin kuukauden verran.
Tummaruusuangervo on nimensä mukaan kuin tumma versio tuohon yleiseen ruusuangervoon verrattuna; lehdet ovat selvästi tummempia ja kukat ovat tummemman purppuraisia - myöhemmin vaaleanpunaisia. Kukkimisen eri vaiheissa purppuran tummuus onkin eriaikaisten huiskiloiden takia vaihtelevan kirjavaa pensaan eri osissa. Kukinnan lopulla puolestaan kuihtuneiden kukkien ruskeaa sävyä ilmaantuu vaiheittain vaalenneiden kukkien sekaan. Tämä on tyypillistä koko lajikeryhmän kukkimisissa. Kukat tulevat ko. lajikkeilla myös aina kuluvan kesän versojen kärkiin, kun ne ovat saavuttaneet täysimittaisuuden. Hedelmä on hyvin pieni tuppilo; ne ovat huomaamattomina ruskeiksi kuihtuneissa huiskiloissa syksyllä säilyen läpi talven.
Lehdet ovat moniin muihin japaninangervon lajikkeisiin verrattuna kapeammin puikeita. Lehteenpuhkeaminen on myös myöhäinen ko. lajikeryhmässä alkaen tulla esille selvemmin vasta toukokuun loppupuolella tumman viininpunertavana. Täysikasvuisten lehtien punertavuus haalistuu tummaksi vihreydeksi kesäkuun mittaan.
Ruskaa ei tällä lajikkeella usein ehdi tulemaan kunnolla ennen pakkasia / talvea verrattuna vaikkapa em. ruusuangervoon, joka leiskuu usein kirkkaan punaisissa ja oransseissa syyssävyissä lokakuun loppupuolipainotteisesti. Tummallaruusuangervolla ruska jää yleensä keltavoittoiseksi ja alkaa vasta myöhään lokakuussa ja jää usein varhaisissa kovissa pakkasissa kesken lehtien paletumiseen. Leutoina syksyinä ja etenkin etelärannikolla ruska voi edetä paremmin loppuun marraskuun mittaan.
Tummaruusuangervo jää usein vain n. 50 cm korkeaksi varsinkin, jos talvien takia ilmenee oskistovaurioita. Suojaisimmilla paikoilla kasvu voi nousta noin metriin, kunnes vanha oksisto ei enää kasva juurikaan korkeutta. Tyypillisesti tämäkin lajike vesoo silti tyvestä hyvin joka kasvukausi vaurioiduttuaan ja ainakin lumipeitteen alla se säilyy ankarienkin talvien yli varsin hyvin sisämaassakin. Tämän lajikeryhmän kuvaan kuuluu yleisesti se, että tämän vesomisvoiman ansiosta pensaita voidaan ns. uudistaa alasleikkaamalla esim. 5 - 10 vuoden välein.
Kasvupaikan täytyy olla mieluummin aurinkoinen kuin varjoinen, mutta normaalikosteat monenlaiset maalajit soveltuvat hyvin kasvatukseen; kaikkein savisimpia paikkoja on tämän lajikkeen talvenarkuuden takia kuitenkin vältettävä. Muutoin sitä voidaan kasvattaa, kuten kaikkia muitakin tämän lajikeryhmän pensaita eli vapaasti kasvavana aidanteena ja monenlaisina ryhminä; juuri rajaamiselementtinä se toimii oikein hyvin. Yksittäispensaana nämä japaninangervon lajikkeet ovat yleensä liian mitättömiä, joten tummaaruusuangervoakin kannattaa istuttaa aina usean yksilön ryhminä.
Estetiikan katsannossa tämä lajike sopii kasvatettavaksi tietenkin monien muiden ko. lajikeryhmän lajikkeiden seurassa, jolloin sommittelussa huomioidaan eri kukinta-ajat ja kukkien eri väritykset. Tällä lajikkeella saadaan japaninangervolajikkeiden ryhmässä jatkettua kukintaa pitkälle loppukesään muiden kukinnan jälkeen. Alkukesällä puolestaan tummaruusuangervon tummanvihreä lehdistö toimii hienon jyrkkänä kontrastina kaikille silloin kirkkaasti kukkiville pensaille. Kevätkesällä uusien lehtien tumma punertavuus on puolestaan hienoa puhtaan vihreiden pensaiden keskellä. Syksyllä lajikkeen hyvin pitkään säilyvä tumma kesävihreys toimii pikanttina kontrastina kaikille kirkasta ruskaa tekeville pensaille. Lajikkeen purppurainen kukinta on puolestaan hienoa esim. valkoisena silloin kukkivien eri hortensioiden (Hydrangea sp.) seurassa. Sinertäväneulasisten havupensaiden kanssa lajikkeen tumma vihreys ja purppurainen kukinta toimivat tavallaan lähiväriharmoniana.
Lajikkeen arkuudesta huolimatta sitä kannattaa harkita otettavaksi muiden japaninangervolajikkeiden oheen viljelyyn yleisemmin ainakin etelärannikolla, jotta taajamamaisemissa mm. juuri yleisen ruusuangervon ylivalta ei olisi niin puuduttavan tylsää.
Vuoden 2012 viikon 30 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 30 kasvivalokuva: Madonnanlilja (Lilium candidum).
No comments:
Post a Comment