Sääraporttieni julkaisussa on edelleen ilmennyt viivästymistä ja muutenkin bloggaaminen on ollut yhä kankeaa; pahoittelut siis, mutta energiaani on kulunut edelleen muualle, kuten vakavan maailman tilanteen kritisoimiseen Facebook-seinälläni ja asioiden luonnostelemiseen siinä... Katsotaan, josko tähän tulee jatkossa muutosta, mutta tässä on nyt kuitenkin viikkoa 30 koskevan sään raportti eikä siis tätä viikkoa 31 koskeva, vaikka olemmekin jo sen viikon lopussa.
Yleiskuvaus viikon 30 - 2013 säästä Etelä-Suomeen: Jakso oli tavanomaista lämpimämpi ja kohtalaisen helleilmamassan sävyttämä lähes joka päivä sen saavuttua ensin idästä kapeana kiilana maanantaina ja alkaen muodostua loppuviikolla Fennoskandian etelä-pohjoissuuntaisen korkeapaineen selänteen alueella laajemmaksi ulottuen koko Lappiinkin. Kuitenkin tiistaina ja etenkin keskiviikkona helleilmamassan sekaan tuli koillisesta viileämpää ilmaa aiheuttaen laajalla alueella paljon sumupilviä. Tuulet olivat voimakkaimmillaan alkuviikolla, jolloin juuri koillisvirtaus vallitsi varsinkin ma navakka-kovapuuskaisena lämpimän ilman tulon kera. Loppuviikolla oli puolestaan hyvin tyyntä. Sateita tuli vain vähän maanantaina ja sen jälkeen pe - su tarkastelualueen länsiosissa syntyi iltapäivisin kosteassa ilmamassassa kuurosateita ukkosen kera; pe oli ukkostavin päivä, jolloin taajamatulvat olivat otsikoissa >> Voimakas raekuuro moukaroi Karjaata - Katso hurjat kuvat! Aurinkoisinta ja helteisintä oli kuitenkin juuri viikonloppuna (Kesän 2013 kuumin päivä - Osa 5).
Euroopan mittakaavassa helleilmamassojen sijainnit olivat melko lukittuneita, mutta vähän eloa niidenkin suhteen tapahtui. Välimerellä oli tietenkin koko ajan hellettä, muttei tässäkään vaiheessa erityisen ankarana. Sen sijaan helteiden painopisteet muutoin olivat varsin pysyvästi manner-Euroopan länsi- ja sittemmin etenkin keskiosissa sekä toisaalta Länsi-Venäjän pohjoisosissa. Manner-Euroopan helle ulottui aluksi vielä Britteinsaarillekin, mutta pian ko. saarten länsipuolinen matalapaine viilensi sitä seutua. Sen sijaan manner-Euroopassa helle voimistui viikonloppuna Saksan - Puolan paikkeilla jopa yli +35 asteen kuumuuksiin! Länsi-Venäjän hellettä ylläpiti Moskovan seudulle pysyvästi pyörimään jäänyt matalapaine, jonka itäpuolelta hellettä kiertyi; viikonloppuna matalapaine vetäytyi idemmäksi ja helteen kiertyminen tyrehtyi hieman. Samalla kuitenkin Fennoskandiassa helle siis yleistyi korkeapainesäässä. Runsasta ukkostelua oli tyypillisesti manner-Euroopan helteiden länsiosissa ja Länsi-Venäjällä laajasti em. matalapaineen ja helteen alueella.
Euroopan mittakaavassa em. tilanteet ilmenivät tarkemmin näin: Wetter3 -arkisto A ja Wetter3 -arkisto B (Esim. valinnat "Niederschlagstaerke und -form" ja "2 m Temperatur" tuovat tuttuja sääkarttatyyppejä).
Maanantai 22.7.2013: Matalapaine Suomen kaakkoispuolella voimistui vähän lisää ja Skandinavian länsireunalla ollut korkeapaine venyi vähän Lappiin; näiden välissä voimistui huomattavasti koillisvirtaus, jonka myötä alkoi tulla Länsi-Venäjän pohjoisosien helteestä kiilamaista annosta Etelä-Suomeen. Länsi- ja Keski-Euroopassa jatkui erittäin helteinen sää, mutta Britteinsaaria epävakaisti ukkosineen länsipuolellaan pyörinyt matalapaine. Tarkastelualueella lämmin rintama tuli alueelle idästä päivän aikana, jonka yhteydessä heikkoja - kohtalaisia rintamasateita saatiin aamusta iltapäivään kaakonkulmapainotteisesti. Pilvisyys oli koko päivän runsasta; rintaman etupuolella voimakkaassa pohjoistuulessa alimpana viiletti repelaisia kumpukerrospilviä, jotka illemmalla alkoivat muuttua sumupilvisemmiksi ilmamassan utuunnuttua vähän. Rintaman jälkeen itäkolkassa esiintyi paikoin ukkoskuuroja illalla. Pohjoistuuli voimistui aamuksi - alkuiltapäiväksi ajoittain jopa kovapuuskaiseksi. Illalla tuuli kääntyi idästä alkaen koilliseen ja heikkeni kohtalaiseksi - navakaksi. Yölämpötila oli +10 ja +14 asteen välillä; leudointa etelärannikolla ja idässä. Päivälämpötila oli muutoin +16 ja +19 asteen välillä, mutta itäkolkassa ehti olla rintaman jälkeen +20 ja +24 asteen välillä.
Tiistai 23.7.2013: Matalapaine jäi pyörimään Suomen kaakkoispuolelle, mutta heikkeni vähitellen. Korkeapaine asettui Norjanmeren - Lapin ylle. Näiden välissä koillisvirtaus vaikutti yhä voimakkaana ja ulotti kiilamaisesti helleilmamassaa Etelä-Suomeen Länsi-Venäjän helteestä; rintamat pysyivät sateineen eteläpuolella. Keski-Euroopassa jatkui ankara helle, mutta Britteinsaarten tienoilta se syrjäytyi ukkosten kera yhä enemmän lännen matalapaineen voimistuttua. Tarkastelualueella vallitsi yöllä - aamulla laajasti sumupilvikansi, joka hälveni kuitenkin noin puoliltapäivin - alkuiltapäivällä; loppupäivä olikin selkeä, mutta ilmamassa oli hieman utuinen. Koillistuuli oli aluksi kohtalaista - ajoittain navakkaa, mutta illalla se heikkeni selvästi. Yölämpötila oli +15 asteen vaiheilla; lämpimintä etelärannikolla - kaakossa. Päivälämpötila oli +22 ja +26 asteen välillä; helteisintä ensimmäisenä seljenneillä paikoilla.
Keskiviikko 24.7.2013: Kaakkoispuolinen matalapaine heikkeni vielä vähän ja etääntyi kaakommaksi. Korkeapaine pysyi heikkona Lapin - Norjanmeren yllä ulottaen selännettä Skandinaviaa pitkin etelään. Britteinsaarten länsipuolella pyöri edelleen matalapaine ja helteinen sää jatkui Keski-Euroopassa ja suuressa osassa Länsi-Venäjän pohjoisosia. Tarkastelualueelle idästä ulottuneen helleilmamassan sekaan maan pinnan lähellä pääsi virtaamaan koillisesta viileämpää ilmaa, josta seurauksena oli tiiviin sumupilvikannen muodostuminen yöstä alkaen koko päiväksi länsirannikon seutuja lukuun ottamatta. Ilmamassan utu katosi viileän annoksen myötä. Koillistuuli oli aluksi ajoittain kohtalaista, mutta puolenpäivän jälkeen tuulet tyyntyivät ajoittain kokonaan jättäen sumupilvet vellomaan. Yölämpötila oli +15 asteen vaiheilla; lämpimintä etelärannikolla - lounaassa. Päivälämpötila jäi sumupilvisellä alueella +20 asteen vaiheille; idässä vähän allekin. Länsirannikon vähäpilvisellä alueella mitattiin n. +25 asteen lukemia.
Torstai 25.7.2013: Heikkoa korkeapaineen selännettä muodostui lisää Skandinaviaan etelä-pohjoissuunnassa; helle voimistui siellä osana manner-Euroopan helleaaltoa. Matalapaine Venäjällä jäi ulottumaan Moskovan tienoilta itään ja toinen matalapaine Britteinsaarten länsipuolella pysyi yhä lähes paikallaan. Tarkastelualueella heikentynyt koillistuuli salli ilmamassan palautumista lämpimämmäksi, mutta helle ja kosteus alkoi pakkautumaan lähinnä länteen - lounaaseen. Sumupilvikansi alkoi repeilemään aamusta alkaen; iltapäiväksi siitä muodostui hajanaista kumpupilveä vähän lauttaantuneena. Illalla selkeni kokonaan. Ilmamassan utu kuitenkin palautui päivän aikana. Idän ja pohjoisen väliset tuulet olivat heikkoja ja tyyntä oli etenkin yöllä - aamulla sekä illalla. Yölämpötila oli +11 ja +15 asteen välillä; etelärannikolla - lounaassa +15 asteen vaiheilla. Päivälämpötila oli lännessä +25 asteen vaiheilla ja muutoin +21 ja +24 asteen välillä.
Perjantai 26.7.2013: Etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne siirtyi Skandinaviasta vähitellen Suomen päälle. Matalapaineet pysyivät yhä lähes sijoillaan yhtäältä Moskovan tienoilta itään ja toisaalta Britteinsaarten länsipuolella. Tarkastelualueella länsiosiin jäi edellispäivien koillistuulten takia eniten kosteutta, jonka takia sillä alueella jo yöllä - aamulla muodostui hajanaista hahtuva- ja palleropilvilauttaa. Idässä oli selkeää. Aamupäivän - iltapäivän aikana lännen kostealla alueella (Varsinais-Suomi, Satakunta ja Länsi-Uusimaa) muodostui monin paikoin hyvin rankkasateisia ukkoskuuroja, mutta idässä oli vain poutaista kumpupilvisyyttä. Illalla selkeni muutoin, mutta lännen ukkostaneelle alueelle jäi hajanaista yläpilvilauttaa. Ilmamassa oli utuinen etenkin lännessä. Tuulet olivat hyvin heikkoja ja ajoittain oli tyyntä; ukkoskuuroissa oli paikoin voimakkaita puuskia ja itäkolkassa vaikutti uudestaan viileämpi koillistuuli. Yölämpötila oli etelässä - lounaassa +15 asteen vaiheilla - vähän yli ja idän sisämaassa +9 ja +13 asteen välillä. Päivälämpötila oli lännessä +24 ja +28 asteen välillä ja idässä +21 ja +24 asteen välillä; viileintä itäisimmässä kolkassa.
Lauantai 27.7.2013: Etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne siirtyi hyvin hitaasti idemmäksi Suomen yllä. Venäjällä matalapaine etääntyi lisää itään Moskovan seudusta, mutta lännessä Britteinsaarten länsipuolisen matalapaineen etelä-itäreunoilla kehittyi osakeskuksia, joista yksi voimistui rajusti Englanninkanaalissa liikkuen pohjoiskoilliseen ja tuoden rintamasysteemeitä mukanaan lounaasta Etelä-Skandinaviaan ja hyvin ankaran helleannoksen Keski-Eurooppaan etelästä. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli enimmäkseen täysin selkeää. Aamu - iltapäiväksi syntyi kumpupilvisyyttä, joista lännen sisämaassa osa kasvoi pienialaisiksi kuuropilviksi paikoin ukkosen kera. Illalla selkeni muutoin, mutta lännessä jäi untuva- ja hahtuvapilvilauttoja hajanaisesti. Ilmamassan utu oli vähän hälvenemässä. Tuulet olivat hyvin heikkoja ja ajoittain oli tyyntä. Yölämpötila oli etelärannikolla ja lounaassa +15 asteen vaiheilla ja muutoin +10 ja +14 asteen välillä; viileintä idän sisämaassa. Päivälämpötila oli +24 ja +27 asteen välillä; viileintä yhä idässä.
Sunnuntai 28.7.2013: Etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne siirtyi vähitellen Suomesta pois Venäjälle. Samalla Englanninkanaalissa syntynyt pieni ja raju matalapaineen osakeskus liikkui Britannian yli Norjan länsirannikolle, minkä itäpuolella hyvin ankara helle huipentui Keski-Euroopassa ja sitä rajannut uusi rintamasysteemi siirtyi okludoituvana Etelä-Skandinaviaan. Matalapaine vaikutti laajenevana Britteinsaarten länsipuolella. Tarkastelualueella yöllä - aamulla oli muutoin selkeää, mutta länsiosissa oli yksittäisiä untuvapilvilauttoja. Iltapäivällä oli kumpupilvisyyttä, joista lännessä taaskin osa kehittyi pienialaisiksi kuuroiksi heikon ukkosen kera. Tuulet olivat edelleen hyvin heikkoja ja ajoittain oli tyyntä; loppupäivällä etelätuulet alkoivat viritä lännestä alkaen. Yölämpötila oli etelärannikolla +15 asteen vaiheilla ja sisämaassa +10 ja +14 asteen välillä. Päivälämpötila oli +25 asteen vaiheilla - lievästi yli koko alueella.
Alkaneen viikon 31 sääennuste Etelä-Suomeen (Päivitystä ei tule): Viivästyneen sääraportin julkaisun takia varsinainen ennuste koskee lähinnä vain viikon 32 alkua. Tällä kuluneella viikolla 31 tapahtuneesta voidaan todeta alustavasti ja lyhyesti ennen seuraavan sääraportin tarkempia yhteenvetoja, että maanantaina oli lännestä tulleen heikon okludoituneen rintaman mukana runsaampaa pilvisyyttä ja heikkoja kuurosateita. Ti - ke aikana puolestaan Keski-Euroopasta Ruotsia pitkin pohjoiseen liikkunut matalapaineen osakeskus ja sen jälkeinen kaakkoon ulottunut sola pitivät säätä epävakaisena ja kuurottaisia sateita tuli sen verran rankkoina, että Uudenmaan / etelärannikon sisämaahan kontrastoitunut kuivuus (Poikkeuksellisia / erikoisia säätilanteita valokuvin: Uudenmaan / etelärannikon kuivuus vs. sisämaan kosteus viikoilla 29 ja 30 / 2013) pääsi helpottumaan monin paikoin kohtalaisesti. Ukkoset jäivät tässä yhteydessä kuitenkin heikoiksi. Torstaina alkoi poutaantumaan, mutta pilvisyys oli vielä runsasta ja heikkoja kuurosateita tuli yhä. Perjantaista alkoi poutainen ja taas helteeksi äitynyt sää, joskin +25 asteen yläpuolelle on päästy vain niukasti la ja tänään su.
Jatkon kannalta voidaan ykskantaan todeta, että tavanomaista lämpimämpi kesäsää jatkuu edelleen myös alkavalla viikolla 32 ja helteitä mittaillaan jopa päivittäin ainakin to saakka. Pohjustuksena: Tällä jo lähes loppuun kuluneella viikolla 31 asetelmaksi muodostui Euroopan mittakaavassa jo edeltäneeltä viikolta 29 tuttu suursäätilanne loppuviikolla, missä Britteinsaarten länsipuolelle jäi pyörimään taas matalapaine ja Länsi-Venäjälle Moskovan seudusta itään jäi toinen matalapaine. Täten yhtäältä manner-Eurooppaan muodostui taas ankaran helteen alue ja toisaalta Länsi-Venäjällä helteitä on riittänyt pohjoisosia myöten. Nyttemmin tosin ankarimman helteen alue on alkanut keskittymään läntisen matalapainetoiminnan takia manner-Euroopassa itäosiin, missä se voimistuu lähipäivinä erityiseksi >> mm. Unkarin seudulla voidaan hätyytellä n. +40 asteen kuumuuksia!
Etelä-pohjoissuuntainen korkeapaineen selänne taas uusiutuneena on pitänyt Fennoskandiassa hellettä lievästi ja tämä jatkuu myös alkavalla viikolla aluksi, kun läntinen matalapainetoiminta pysyy vielä pääosin Skandinavian länsipuolella ulottaen vain vähän epävakaista vaikutustaan idemmäksi (Esim. tänään su on tarkastelualueen länsiosissa lievää kuuroriskiä kuolevan kylmän rintaman yhteydessä). Ensi viikon ke - to näyttää puolestaan siltä, että korkeapaine vetäytyisi vähän itään ja manner-Euroopan ankaran helteen länsireunalla kehittyisi matalapaine. Se siirtyisi to - pe aikana pohjoiseen Skandinaviaan, jossa yhteydessä Etelä-Suomi saisi maistiaisen tuosta Itä-Euroopan ankarasta helteestä Baltian kautta.
>> Samassa yhteydessä rajujenkin ukkosten mahdollisuus kasvaisi varsinkin, kun tuon matalapaineen eteläkautta kiertyisi klassisesti pian viileää ilmaa helteen tilalle ja siinä lounaasta tulevaan kylmään rintamaan liittyisi rajuja sääilmiöitä... Tästä tarkennusta ajallaan. Tilanteesta saattaisi tulla Uudenmaan / etelärannikon surkean heikon ukkoskesän pelastus nyt, kun merivesikin on riittävästi lämmennyt jopa ylläpitämään ukkossoluja...
Sääennusteisiin lähteenä on mm.: Weatheronline, Expert Charts.
Luontohavaintoja viikolta 30 - 2013: Tällä jaksolla tavanomaista lämpimämpi sää alkoi palauttamaan Etelä-Suomen kasvukauden kehitysasteen etumatkaa normaaliin nähden taas yli 2 viikon mittaiseksi. Kuitenkin tässä vaiheessa kesää näitä etuaikaisuuksia ei enää helposti huomaa maisemassa, koska monet kasvutapahtumat ovat ns. valmistuneet loppuun saakka eli mm. puiden ja pensaiden tämän kesän versot ovat lähes kauttaaltaan puutuneet loppuun ja talvisilmut muodostuneet melkein valmiiksi. Seuraavaa kuitenkin ilmeni >>
Heinäkuun tyypilliset kukkijat eli maitohorsma (Chamerion angustifolium), siankärsämö (Achillea millefolium), mesiangervo (Filipendula ulmaria), rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis), päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) ja saunakukka (Tripleurospermum inodorum) lopettivat kukintaansa yhä enemmän; varsinkin mesiangervo ja maitohorsma, joista jälkimmäinen alkoi tulla runsaaseen hedelmävillavaiheeseen. Toisaalta etenkin saunakukka aloitteli rehevillä ja kuivuudesta kärsimättömillä paikoilla toista kukintasarjaa. Tällä viikolla 31 maitohorsman hedelmävillavaihe on saavuttanut jo huippuaan.
Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) ja rantakukka (Lythrum salicaria) alkoivat vähitellen hiipua kukinnaltaan ja tällä viikolla 31 se on toteutunut entistä selvemmin. Pujon (Artemisia vulgaris) kukinta on sen sijaan jatkunut vieläkin osittain huippuvaiheessa, mutta varhaisimmat kasvustot ovat alkaneet siirtyä jo hedelmävaiheeseen. Karhunputken (Angelica sylvestris) kukinta alkoi päättyä jo lähes kokonaan ja ohdakkeet (Cirsium sp.) alkoivat saavuttaa hedelmävillavaiheensa huippua.
Puutarha- ja puistokukinnassa valtikkanauhus (Ligularia przewalskii), auringontähti (Telekia speciosa), palavarakkaus (Lychnis chalcedonica), kirahvinkukka (Cephalaria gigantea), monet kuunliljat (Hosta sp.), rohtosuopayrtti (Saponaria officinalis) ja vielä vähemmässä määrin purppurapunalatva (Eupatorium purpureum) alkoivat tulla kukintansa loppuun. Sen sijaan runsasta kukintaa toteuttivat tarhapiiskut (Solidago cv.), tarhapäivänliljat (Hemerocallis cv.), isohirvenjuuri (Inula helenium) ja monet syysleimut (Phlox sp.) myöhäiset jaloangervot (Astilbe arendsii -hybr.), kompassikukka (Silphium perfoliatum), monet päivänsilmät (Heliopsis sp.), kultapallo (Rudbeckia laciniata "Goldball") ja monet myöhäiset nauhukset (Ligularia sp.).
Nurmikoilla valkoapila (Trifolium repens) ja ketohanhikki (Potentilla anserina) lopettivat kukintaansa yhä yleisemmin ja varsinkin Uudenmaan kuivuusalueella, mutta niiden kukkia on esiintynyt yksittäin vielä tällä kuluneella viikolla 31. Syysmaitiaisen (Leontodon autumnalis) kukintahuippu alkoi hiipua lämpimiltä paikoilta käsin muuttuen hedelmävillavaiheeksi; toisaalta etelärannikon kuivuuden takiakin hiipumista tapahtui. Nurmikoiden kasvu siis pysähtyi monin paikoin kokonaankin Uudellamaalla kuivuudesta johtuen, mutta tällä kuluneella viikolla 31 kasvu ja vihreys palautui melko hyvin ti - to välisen ajan kuurottaisten sateiden ansiosta. Tosin nyt viikonloppuna alkanut uusi poutainen hellejakso on alkanut lisäämään kuivuusongelmia uudestaan.
Puiden - pensaiden kukinnassa viimeiset lehmukset - kuten kriminlehmus (Tilia X euchlora) - alkoivat viimein päättää kukintaansa. Sen sijaan hortensioiden upein kukkavaihe alkoi olla käsillä, missä mm. syyshortensian (Hydrangea paniculata "Grandiflora") valkoinen kukintavaihe saavuttui yhä yleisemmin. Viikon 30 kasvina esittelemäni (Viikon 30 kasvivalokuva: Tummaruusuangervo (Spiraea japonica "Anthony Waterer") ) pikkupensas jatkaa kukintaansa vielä viikolle 32 saakkakin.
Hedelmien suhteen villaheisi (Viburnum lantana) tuli marjoiltaan yleisesti puolikypsään punaiseen vaiheeseen ja kotipihlajan (Sorbus aucuparia) marjat valmistuivat jo lähes täysikypsiksi. Myös aronioiden (Aronia sp.) marjat kehittyivät jo puolikypsinä ruskehtavanpunertavissa sävyissä. Omenapuiden (Malus X domestica) osalta kesäomenien satokausi alkoi olla parhaimmillaan.
Puuvartisten lajien versopuutuminen eteni siis jo lähes loppuun saakka; eniten keskeneräisyyttä sen suhteen ilmeni tyypillisesti vielä ns. pioneeripuiden (koivut, lepät, haapa ja pajut) taimien ja nuorten puiden vielä osaksi kasvussa olleilla pääversoilla. Toisaalta osa rehevien paikkojen puista ja pensaista tuotti uudestaan yksittäistä versojen pituuskasvua, kuten esim. tammilla (Quercus sp.), jalavilla (Ulmus sp.) ja pensasangervoilla (Spiraea sp.). Eteläistä alkuperää olevilla harvinaisilla ulkomaisilla puilla puutumisen keskeneräisyys ilmeni vielä voimakkailla versoilla selvästi; kuten valeakaasia (Robinia pseudoacacia), kolmioka (Gleditsia triacanthos), trumpettipuut (Catalpa sp.) ja kentuckynpapupuu (Gymnocladus dioica), joista kaksi ensin mainittua kasvattivat edelleen pääversojaan kiivaasti.
Kasvitaudeissa härmä oli edelleen monin paikoin selvin esiintyjä, mutta myös ruostesienien kellastuttamia - ruskistuttamia lehtiä ilmeni edelleen, kuten haavoilla (Populus tremula), raidoilla (Salix caprea), harmaalepillä (Alnus incana) ja joillakin metsävaahteroilla (Acer platanoides). Puistolehmuksilla (Tilia X vulgaris) kirvaongelmat pahentuivat monin paikoin edelleen; lehdet alkoivat mustua ja tahmeaa kirvanestettä oli paljon mm. katujen pinnoitteena ko. lajin kujanteiden alla. Lehmukset alkoivat myös paikoin kellastua kuivuuden takia etelärannikon taajamissa.
Sen sijaan koivuilla ruostesienikellastumista ei edelleenkään ilmennyt mainittavasti, mutta em. kuivuuden takia juuri Uudellamaalla koivujen ja muiden lehtipuiden kuivuuskellastuminen huipentui kallioisilla mäillä ja kuivilla yläköalueilla. Samasta syystä myös ennenaikaista valeruskaa ilmeni puistojen ja puutarhojen viljellyilläkin lajeilla, kuten pikkuherukalla (Ribes glandulosum) ja joillakin vaahteroilla (Acer sp.). Tällä kuluneella viikolla 31 tässäkin tuli hieman helpotusta sateiden ansiosta, mutta toisaalta alkanut sateeton hellejakso tulee vielä pahentamaan tilanteita paikoin lähipäivinä...
Maaseudun peltoviljelyssä viljojen tuleentuminen täysikypsään ruskeaan vaiheeseen alkoi saavuttua ensin ohrapelloista käsin; nyttemmin yhä enemmän myös muilla lajeilla. Tällä kuluneella viikolla 31 ensimmäiset viljapuinnit onkin jo paikoin aloitettu ja puintien kiireisin vaihe on alkamassa lähipäivinä.
Vesistöjen pintavesilämpötilat alkoivat palautua laajasti +20 asteen tienoille ja ylikin edeltäneen viikon 29 viileydestä; järvissä on sittemmin jatkunut parhallaankin tasaisesti vähän reilun +20 asteen lämpötilat. Myös Suomenlahden sisälahdissa +20 asteen ylitykset ovat tavallistuneet ja ulapallakin pintavesilämpötilat ovat asettuneet melko tasaisesti +18 ja +20 asteen välille. Parhaillaan menossa oleva hellejakso lämmittää vesiä vielä lisää, jolloin ensi viikolle 32 on odotettavissa todennäköisesti tämän kesän lämpimimpiä uimavesiä ja varsinkin meriveden suhteen.
Luontohavaintoihin lähteinä ovat mm.: Siitepölytiedote, Itämeriportaalin meriveden pintalämpötilaennuste ja Ympäristö.fi:n pintavesien lämpötilat.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment