Tässä on tämän viikon 32 kahdesta ukkosepisodista toisen rajuimmaksi muodostuneen takautuva seurantakooste julkaistuna torstain kohdalle ensimmäisenä kirjatun seurantatilanteen ajan mukaan. Edellisen episodin seurantakooste valmistui julkaisuun vähän aikaisemmin: Kesän 2013 ukkosseuranta; keskiviikko 7. - torstai 8.8.2013 (Kylmän rintaman edellä ukkoskuuroja länsilounaasta).
Lyhyt kokonaiskuvaus torstain 8.8. - perjantain 9.8. tilanteesta: Edellispäivän eli keskiviikon puolelta rintamasysteemi oli jäänyt sijoilleen noin lounais-koillissuuntaisesti Etelä-Suomen päälle jakaen eteläpuolelleen helleilmamassaa, jota ulottui Itä-Euroopan ankaran kuumuuden alueelta Baltian kautta. Rintama ulottui lounaaseen manner-Eurooppaan yli Etelä-Skandinavian. Tämänkertainen ukkostilanne alkoi muodostumaan, kun tuon rintamasysteemin lounaispäässä Etelä-Skandinaviassa muodostui matalapaine ja se alkoi siirtyä kohti Etelä-Suomea tuoden mukanaan itäreunallaan Baltiaan ja täpärästi Etelä-Suomeen uuden annoksen hyvin kosteaa ja ukkosherkkää helleilmamassaa.
Torstain illan ja seuraavan yön aikana ko. matalapaine tuli Etelä-Suomeen ja sen mukana rintamasysteemi alkoi okludoitua; lähellä okluusiopistettä - vähän sen eteläpuolella muodostui voimakas monisoluinen ja aluksi ns. kaarikaiunkin sisältänyt ukkosalue, joka liikkui vuorokauden vaihteen molemmin puolin Viron länsireunalta Suomenlahdelle ulottuen alkuyöllä Uudellemaalle ja siitä lopulta kohti Saimaan tienoota. Alkuvaiheessa ukkosrypäs oli yksi kompakti rykelmä, mutta se sekä levisi osittain laajaksi mössääntyneeksi sadealueeksi että hajaantui loppuvaiheessa jonona erillisiksi ukkosryppäiksi ulottuen Virosta Kaakkois-Suomeen. Perjantaina aamulla ukkoset heikkenivät pois.
Perusvirtaukset olivat koko ajan hyvin heikkoja, kun lisäksi matalapaineen heikkotuulinen keskusaluekin tuli suoraan päälle. Ukkospuuskista tosin odotettiin ennusteissa paikoin tuhoisan rajuja, mutta ne jäivät toteutumatta. Lisäksi voimakkaimman ukkosen alue jäi täpärästi Suomenlahdelle. Salamointi muodostui kuitenkin Uudenmaan / etelärannikon puitteissa tämän kesän tiheimmäksi ja näyttävimmäksi pimeän yön keskellä sisältäen paljon maasalamoita.
Myrskyvaroitus.com -sivuston rajuilmaennuste tälle päivälle / episodille oli seuraavanlainen; siinä oli normaalia enemmän epävarmuutta ja niinpä toteutunut tilanne oli ajallisesti ennusteesta poikkeava, mutta sijainniltaan kuitenkin melko oikea >> Rajuilmaennuste 8.8.2013.
Oma seurantapaikkani oli edellisillan - yön tapaan taas Espoon Tapiola, missä varsinainen ukkostelu tapahtui tällä kertaa kuitenkin melkein kokonaan perjantain puolella heti puolenyön jälkeen; voimakkain ukkosteluvaihe oli n. klo. 01:00 ja 02:30 välillä.
Seurantatilanne 8.8.2013 klo. 17:30: Aamusta alkaen sää oli enimmäkseen lähes täysin selkeää; pientä untuva- ja palleropilvilauttaa oli vähän ja vain sisämaassa eli tarkastelupaikaltani katsoen pohjoisella taivaanrannalla kehittyi iltapäiväksi pulleaa kumpupilvisyyttä, jota oli vielä tällä kellonlyömällä kaikkoavana. Samalla lounaistaivaalta alkoi saapua jo tuon uuden matalapaineen ja rintamasysteemin etummaisia untuva- ja harsopilviä vyöhykkeellisinä raitoina ja kilpinä. Etelä-lounaistuulet olivat hyvin heikkoja - ajoittain oli tyyntä. Ilmamassa oli vähän utuinen. Lämpötila oli tässä vaiheessa päivän maksimissaan +27 astetta.
Seurantatilanne 8.8.2013 klo. 20:25: Uusi rintamasysteemi oli asettumassa lounaasta Etelä-Suomen päälle ja sen okludoituminen oli alkamassa Viron länsipuolella, jossa uutta ukkossolukkoa alkoi lähimmän seuraavan tunnin aikana muodostumaan. Seurantapaikallani rintaman etummainen pilvisyys kattoi jo koko taivaan ollen pääasiassa untuva- ja harsopilvilauttaa kilpinä ja raitoina seassaan lounaasta käsin runsastuvaa hahtuvapilvilauttaa; laskemaan alkanut aurinko kuulsi vielä hieman pilvisyyden läpi. Ilmamassan utu pysyi vähäisenä. Tuulet olivat lähes - kokonaan tyyniä. Lämpötila oli vielä jopa +26 astetta.
Seurantatilanne 8.8.2013 klo. 21:45: Viron länsireunalla muodostunut ukkosalue voimistui nopeaan tahtiin ja alkoi siirtyä kohti Suomenlahtea. Seurantapaikallani hämärtyvässä illassa pääasialliseksi pilvisyydeksi oli saapunut lounaasta hahtuvapilvilauttaa vaihtelevan muotoisina ja paksuisina kilpinä. Lounaistaivaalta käsin ne olivat paksuuntumassa yhä lisää. Ilmamassan utu pysyi vähäisenä, joka alkoi olla merkkinä siitä, että suurin kosteus ja kuumin helleilmamassa oli jäämässä täpärästi etelärannikon eteläpuolelle. Tästä kertoi lämpötilakin, joka oli laskenut edellistilanteeseen nähden melko nopeasti +21 asteeseen >> Enteili kovimman ukkosen jäämistä merelle... Tuulet olivat yhä tyyniä.
Seurantatilanne 9.8.2013 klo. 00:25: Viron länsireunalta lähtenyt ukkostilanne oli tässä vaiheessa voimistunut rajuimmilleen ja siirtynyt ukkostamaan Suomenlahden länsiosiin, missä salamatiheydet olivat melkoisen hurjia ja ukkosalue sisälsi hyvin rajusateisen kaarimuodon itäreunallaan. Seurantapaikallani ilta oli ehtinyt jo pimentyä käytännössä kokonaan yöksi ja pilvisyys näkyi nyt vain kaupunkivalaistuksen heijastamana; pilvisyys oli kehittynyt tässä vaiheessa hahtuvapilvistä verhopilvimäiseen suuntaan, jossa lounaasta ukkosalueen suunnasta tuli paksumpia ja aaltorakenteisempia vyöhykkeitä. Samalla salamointia oli jo alkanut näkymään puoliltaöin lounaistaivaanrannassa ja kaukaista kumeaa jyrinää kuului tuhtina ja runsaana. Ilmamassa oli vain vähän utuinen ja tuulet olivat kokonaan tyyniä; tuulettomuuden hiljaisuus korosti jyrinän kuulumista. Lämpötila oli asettunut pysymään +20 asteeseen.
Seurantatilanne 9.8.2013 klo. 01:00: Ukkosalue oli tässä vaiheessa saapumassa pääkaupunkiseudulle mereltä, jossa etummaisena oli kielekemäisesti tyrkyllä ensimmäinen kuurorypäs Espoon rannikolle ennen ukkosen pääaluetta. Ukkosen pääalue oli alkanut kuitenkin vähän heikkenemään, mutta salamointitiheys oli vielä hyvin runsasta ja rankimman sateen kaarikaiku ukkosen itäreunallaan oli vielä voimissaan. Samalla ukkosalue oli leviämässä isommaksi takareunallaan, missä länsi- ja pohjoisosissa tasaisemman ja heikomman sateen aluetta oli muodostumassa Uudenmaan länsiosiin ja siitä kohti Kanta-Hämettä, mutta ilman salamointia.
Seurantapaikallani näyttävää ja runsasta salamointia oli merellä etelä- ja lounaistaivaalla ja jyrinä oli lähentynyt jo ajoittain alle 5 km:n etäisyydelle. Koko taivaan kattoi vyöhykkeellinen verhopilvi, joka oli etelä-lounaistaivaalla ukkosalueen etureunassa laskoksittain taipuileva ja muuta taivasta korostuneemmin aaltomaisen profiilikas. Tasan tällä kellonlyömällä etelälounaasta saapui lisäksi tarkastelupaikalleni etummaisen ukkossolun vyörypilvirulla melko nopeasti ja paljastuen hienosti meren pimeydestä kaupunkivalaistukseen tultuaan, mutta se lopulta hajaantui tasaisemmaksi saavuttuaan seuraavan 10 minuutin aikana. Vyörypilvi lopetti tyynen sään tuoden kohtalaisia etelä-lounaispuuskia ja pian perään alkoi sadella kohtalaisesti. Lämpötila oli yhä +20 astetta.
Seurantatilanne 9.8.2013 klo. 01:20: Ukkosalueen voimakkaimman sateen alue saapui näillä hetkillä seurantapaikalleni, mutta sade ei ollut edelliskerran ukkosen veroista; enimmäkseen rankahkoa - kohtalaista. Rankimman sateen kaarikaiku olikin heikentymässä edelleen merenkin yllä. Salamointi oli kuitenkin näiltä main reilun puolen tunnin ajan lähimmillään; edelleen varsin tiheänä se keskittyi pääosin meren ylle etelätaivaalle, mutta muutamia salamoita iski alle 1 km:n etäisyydellekin räjähtävästi. Lopulta salamoita oli kuitenkin ympäri koko taivasta ja ukkostelua ulottui pääkaupunkiseudulta Mäntsälän etelärajoille saakka. Samalla koko ukkosalue oli laajentunut isoksi tasaisemman sateen alueeksi jälkipuoliskollaan ulottuen ilman salamointia pohjoisessa Kanta- ja Päijät-Hämeeseen ja siitä myöhemmin Päijänteen itäpuolelle. Tuulet pysyivät enimmäkseen heikkoina ja vain ajoittain oli kohtalaisia puuskia enimmäkseen etelän ja lännen väliltä. Taivaan pilvisyys oli tasainen ja sateen sumentama, mutta salamointi toi joitakin yksityiskohtia esille. Ilman utu alkoi lisääntyä. Lämpötila pysyi rankimman sateen tuloon saakka +20 asteessa, mutta laski sen jälkeen pian +18 asteeseen.
Seurantatilanne 9.8.2013 klo. 02:00: Voimakkain ukkosalue alkoi tässä vaiheessa olla siirtynyt jo itätaivaan puolelle, jossa pääosa salamoinnista tapahtui vähitellen etääntyvänä. Salamointitiheys oli laskusuunnassa; ukkosalueen itäreunalle muodostui kuitenkin vielä lisää melko voimakasta uutta ukkostelua lähestyessään Kouvolan seutua. Uutta voimakasta ukkostelua oli muodostunut Viroon sekä länsireunalleen että Tallinnan tienoille pohjoisrannikolleen muodostaen ukkosjonoa liikkeessä itäkoilliseen. Seurantapaikallani taivaan pilvisyys pysyi edelleen tasaisena ja sateen sumentamana. Sade oli muuttunut tasaisen kohtalaiseksi, mutta jatkui vielä pitkään ukkosalueen takaosan laajaksi mössääntyneen sadealueen alla. Ilmamassan utu oli sakenemassa edelleen, kun samalla tuulet olivat tyyntymässä taas kokonaan. Lämpötila asettui pysymään +17 asteeseen.
Seurantatilanne 9.8.2013 klo. 03:40: Ukkosen takaosan laaja tasaisen sateen alue alkoi lopultakin väistyä näillä hetkillä eli sade oli viimein lakkaamassa. Virosta Kaakkois-Suomeen jäi vielä ulottumaan ukkostavaa kuurojonoa uusiutuvina ukkossoluina, minkä salamointia ja kumean kaukaista jyrinää ilmeni seurantapaikallani etelän ja idän väliseltä taivaanrannalta käsin yhä ajoittain varsin runsaanakin. Helleilmamassa oli siis nyt syrjäytynyt tuon ukkosjonon kaakkoispuolelle. Pilvisyys näkyi vielä kaupunkivalaistuksen heijastamana, kun aamun sarastuminen ei ollut vielä edennyt riittävästi pimeästä vaaleaan hämärään; pilvikansi oli verhopilvimäisen tasainen ja joitakin sateen samentamia kokkareisia - viiruisia rakenteita näkyi itätaivaalla Helsingin kaupunkivalaistuksessa. Ilmamassa oli utuinen ja tuulet olivat kokonaan tyyniä. Lämpötila oli +17 astetta.
Seurantatilanne 9.8.2013 klo. 05:45: Virosta Suomen kaakkoisosiin ulottunut ukkostava kuurojono oli vielä tässä vaiheessa voimissaan uusine ukkossoluineen, mutta alkoi pian heiketä tämän jälkeen pois aamun klo. 07:00 ja 09:00 välissä. Seurantapaikallani aamun sarastus oli valjennut jo auringonnousun jälkeiseen valaistukseen ja kaupunkivalaistus oli siis sammunut. Ilmamassa oli utuuntunut lähes sumuksi saakka ja matalalle oli muodostunut tasainen sumupilvikansi; tämä utu ja sumupilvi hälvenivät vasta aamupäivän aikana vähitellen. Tuulet olivat kokonaan tyyniä ja tuulettoman hiljaisuuden ansiosta kaakkoisen ukkoskuurojonon hyvin kaukaista kumeaa jyrinää saattoi vielä kuulla ajoittain näillä hetkilläkin; valjenneessa aamussa salamoita ei tietenkään enää näkynyt. Lämpötila oli edelleen +17 astetta ja pysyikin ko. yön minimilämpötilana.
Tähän päättyy tämä takautuva seurantakooste julkaistuna nyt lauantaina 10.8.2013 klo. 14:50. Tämä ukkosepisodi oli siis Uudellamaalla ja varsinkin etelärannikolla / pääkaupunkiseudulla tämän kesän tähän mennessä ylivoimaisesti voimakkain ja upein; merkittävin piirre oli siis salamoinnin tiheys ja pitkäkestoisuus sekä sen sattuminen juuri pimeimpään yöaikaan. Voimakasta salamointia ilmenikin kaikkiaan jopa n. 2 - 3 tunnin ajan eli n. puolesta yöstä lähtien klo. 02:00 ja 03:00 välille. Sateen rankkuus jäi kuitenkin edelliskerran ukkossateesta heikommaksi, mutta sadetta jatkui toisaalta pidempään. Myös ukkospuuskat jäivät hyvin vaisuiksi. Näyttävä pimeän yön salamointi tässä episodissa jäi kuitenkin tämän myrskybongauskesäni toistaiseksi hienoimmaksi kokemuksekseni.
Lopuksi koostan muutaman uutisjutun tämän ukkosepisodin tiimoilta. Erityisen merkittävä seikka niissä oli havaitut keijusalamat! >> Tähtiharrastajat onnistuivat kuvaamaan mystisiä keijusalamoita - katso kuva, Tältä näyttivät viime yön salamat - katso lukijoiden hurjat kuvat!, Myrsky iski etelään - katso kuinka taivas löi tulta! ja Suomi välttyi pahimmalta salamoinnilta.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment