Lähes täydessä kukassa ollutta mustilanhortensiaa (Hydrangea paniculata "Mustila") kuvattuna lauantaina 3.8.2013 Helsingin Meilahden arboretumissa.
Loppukesä on Etelä-Suomen puistoissa ja puutarhoissa tyypillisesti hortensioiden kukinnan huippuaikaa ja niin myös tänä kesänä huolimatta kasvukauden etuajan oltua tässä vaiheessa ainakin n. 2 viikkoa etuaikainen tavanomaiseen aikatauluun verrattuna. Hortensioista ylivoimaisesti suosituin on ollut maassamme jo vuosikymmeniä syyshortensia (Hydrangea paniculata "Grandiflora"), mutta tässä otan esille harvinaisemman mustilanhortensian (Hydrangea paniculata "Mustila").
Mustilanhortensia on nimensä mukaisesti Arboretum Mustilasta löydetystä emokasvista peräisin oleva puutarhalajike; se muistuttaa luonnonvaraista kantalajia japaninhortensiaa (Hydrangea paniculata) varsin paljon. Suomessa tätä lajiketta löytyy viljeltynä vain harvinaisesti, mutta sen on todettu menestyvän jopa Kainuussa saakka ja siten sen menestymisvyöhykealueeksi määritellään I - V. Niinpä se sopii nimenomaan Keski-Suomessa ja menestymisensä äärirajoilla pohjoisessa korvaamaan vähän aremman syyshortensian.
Tämä isohko pensas muistuttaa monella tavalla myös tuota saman lajin lajiketta syyshortensiaa, mutta selvimpiä eroja löytyy juuri kukinnasta. Erot ovat seuraavat: Mustilanhortensia alkaa kukkimaan parisen viikkoa aikaisemmin, sen kukinnoissa on paljon vähemmän neuvottomia isoja neliteriöisiä laitakukkia, kukintaa kestää vähemmän aikaa, neuvottomat laitakukat eivät värjäänny vaaleanpunaisiksi kukinnan loppuvaiheissa ja kukkatertut ovat vähän pienemmät ollen n. 15 cm pitkiä. Muutoin kukinnot ovat samaan tapaan kartiomaisia kuluneen kesän oksien kärjissä. Erona syyshortensiaan on myös se, että runsaasti ja näyttävästi kukkivaa oksistoa muodostuu joka vuosi ilman leikkaustarvetta, joten etuna lajikkeella on helppohoitoisuus.
Normaalisti mustilanhortensian kukinta-aikaa on siis elokuu, mutta jo syyskuussa kukinnan loputtua neuvottomat isot laitakukat alkavat muuttua vihertävän kautta ruskeiksi jo ilman syyspakkastenkin vaikutusta. Toisaalta kukinnan alussa neuvottomat laitakukat puhkeavat ensimmäisinä vaaleanvihreästä nuppuvaiheesta valkoisiksi jo heinäkuussa, kun varsinaiset kukat ovat tertuissaan vielä viikon pari nupulla. Varsinaisista kukista kehittyy nopeasti syyskuuksi hyvin pieniä hedelmäkotia, jotka säilyvät terttuineen ns. talventörröttäjinä pensaiden oksilla; etenkin tuulensuojaisilla paikoilla selvästi kevääseen saakka.
Muutoin mustilanhortensia onkin kuin syyshortensia; sen lehdet ovat samaan tapaan raikkaan vihreitä ja kapeahkon puikeita. Lehtien puhkeaminen on tosin varhaisempaa ja nopeampaa alkaen jo toukokuun alussa pitkulaisiksi kasvavien lehtituppien kautta ja saavuttaen kesäkuun alkupuolella täysikoon. Ruska on lajikkeella pääasiassa puhtaan keltainen ja kirkas, mutta vähän voi olla seassa oranssejakin sävyjä. Ruska-aika noudattaa varsin hyvin Etelä-Suomen luonnonvaraisten lehtipuiden syysaikataulua ollen siis parhaimmillaan syys-lokakuun vaihteesta lokakuun puoliväliin.
Mustilanhortensia kasvaa noin 2 m korkeaksi ja parhailla paikoilla selvästi ylikin. Kasvutapa on leveähkö - pyöreähkö, joten pensas tarvitsee tilaa leveyssuunnassa. Sitä voidaan viljellä monella tavalla puistoissa ja puutarhoissa; yksittäispensaana, erilaisina ryhminä ja vapaasti kasvavana aidanteena. Kasvupaikkavaatimuksista huomioitavin on se, että lajike tarvitsee happamaa maaperää. Niinpä se sopii kasvatettavaksi oikein hyvin suomalaisessa maaseutumiljöössäkin pihojen piirissä ja myös alppiruusujen seuraan se sopii erinomaisesti. Kukinta on runsainta aurinkoisella ja ravinteikkaalla paikalla.
Estetiikan katsannossa mustilanhortensiaa voidaan käyttää juuri esim. syyshortensian seurassa aikaistamaan ryhmässään hortensiakukintaa. Kukinnan samanaikaisessa vaiheessa näiden eri lajikkeiden kukintaerot muodostavat hienovaraista lähiharmoniaa. Mustilanhortensia sopii valkoisessa kukassaan tietenkin melkeinpä minkä tahansa muun pensaan seuraan, koska runsaan valkoisen kukinnan kanssa syntyy aina helposti näyttäviä kontrastipareja. Lajikkeen keltainen ruska puolestaan sointuu hyvin yhteen punaista ruskaa tekevien pensaiden kanssa tai kontrastoi hienosti tummien havupensaiden / -puiden seurassa. Keväällä lehtien puhkeamisessa mustilanhortensian seurassa kontrastia tuovat aikaisemmin ja nopeammin täysilehteen kehittyvät pensaslajit tai siinä main kukkivat pensaslajit.
Vuoden 2012 viikon 31 kasvivalokuvaesittely >> Viikon 31 kasvivalokuva: Tuoksuherne (Lathyrus odoratus).
No comments:
Post a Comment