Tarkastelen tässä erikseen Etelä-Suomen ruskatilannetta ja sen jatkokehittymisen piirteitä, kun koko ensi viikoksi 41 on tulossa tavanomaista kylmempää ja joka yö heikkoja yöpakkasia. Lisäksi tässä analyysissä tulee huomioiduksi eilisen Valio-myrskyn vaikutus ruskatilanteeseen.
Ruskahan on tähän mennessä edennyt erikoisella tavalla Etelä-Suomessa; tilanteessa havaitaan oikeastaan neljä keskeistä seikkaa, joilla on ollut vaikutus ruskan tämän hetken luonteeseen:
-- Yhtäältä syyskuun aikana etenkin koivuissa (Betula sp.) ja haavoissa (Populus tremula) sekä joissakin pajulajeissa (Salix sp.) runsastunut ruostesieni-invaasio on tälläkin kerralla ns. kaapannut suuren osan maaseudun ruskasta tekemällä ns. valeruskaa, joka on normaaleita ruskavärejä haaleampaa ja ruskeampaa. Tämän valeruskan ilmeneminen on ollut lisäksi sen verran etuaikaista varsinaiseen ruskakehittymiseen verrattuna, että osa pahiten ruostesienikellastuneista puustoista on varistunut etuajassa jo lähes lehdettömiksi.
-- Toisena seikkana on vaikuttanut kesän erikoinen sää, joka aluksi jätti kasvukauden kehitysvaiheita hieman jälkeen normaalista viileän ja epävakaisen - runsaspilvisen sään jatkuttua lähes keskeytyksettä toukokuusta elokuun alkuun. Sitten normaalia lämpimämpi, sateeton ja osaksi helteinen elokuu aiheutti monin paikoin kuivuuskellastumista kuun loppuun mennessä. Niinpä kuivuuskellastuminen aiheutti mm. kallioisilla mäillä jo syyskuun aluksi huomattavan varistuneita puustoja, mutta toisaalta kuivuuden ulkopuolisessa kasvistossa lämmin loppukesän sää piti syyskuulle saakka monia puu- ja pensaslajeja vielä tiukasti kesämoodissa kirimässä kiinni kasvukauden alkupuolen kehitysviivästymiä; eli tästä alkoi ruskan huomattava myöhästyminen.
-- Kolmanneksi kostea ja normaalia sateisempi sekä tavanomaista paljon lämpimämpi syyskuu ilman laajoilla alueilla ainuttakaan hallatilannetta pitkitti erittäin paljon kesäistä kasvukauden luonnetta. Niinpä melkein kaikilla lajiella ruskan ilmaantuminen ja eteneminen alkoi viivästymään normaalista huomattavan paljon ja tähän mennessä osalla lajeista viive on ollut jo parin viikon luokkaa. Toisaalta samalla tämä lämmön pitkittyminen on aiheuttanut osalla puista kaksijakoista ruskakehitystä - varhaisimmin ruskavirittyneet lajit ja / tai saman lajin sisällä osa yksilöistä on ruskaantunut nopeammin, mutta toiset osat puolestaan ovat viivästyneet korostuneesti ruskaantumisessa.
-- Neljäs syy on siis tuossa Valio-myrskyssä, joka tietenkin aiheutti tuulisten paikkojen jo ruskaantuneissa puustoissa ja pensaikoissa niin maaseudulla luontaisessa kasvistossa kuin rakennetussa ympäristössä viljeltyjen lajien parissa paljon lehtivarisemista. Varisuttavinta vaikutusta ko. myrskyn länsi-luoteistuulissa tapahtui tietenkin peltojen itälaidoilla sekä rakennetuilla alueilla itä-länsisuuntaisten "tuulitunnelien" (eli katujen) varrella ja niiden itäpäissä olevilla puustoilla.
Yhteenvetoa noiden neljän vaikutuksen analyysinä >>
Etenkin tuo ruostesieni-invaasion aiheuttama ennen aikainen variseminen hämää täten tällä hetkellä monin paikoin luulemaan, että ruska olisikin edennyt jopa hieman normaalia aikaisemmassa aikataulussa; näin etenkin koivuja runsaasti sisältävissä maaseudun maisemissa.
Kuitenkin varsin paljastavia varsinaisen ruskan etenemisvaiheesta ovat haavoista ne puustot, joissa ruostesieni-invaasiota ei ole ollut - Tänä vuonna melko iso osa haavoista on säästynyt ruostesieniltä edellisvuosia paljon paremmin, joten niillä varsinaisen kirkkaan ruskan ilmaantuminen on mahdollistunut oikein hyvin ja ne ovatkin nyt maisemien ylivoimaisesti näyttävimmät ruskapuut.
Haapojen parissa ensimmäisen ruskavaiheen puustot olivat ruskahuipennuksessa viime viikolta osittain tälle viikolle, mutta ne ja ruostesienien vaivaamat haavikot ovat jo varistuneet melkein tai jopa täysin kokonaan alastomiksi - Suuri syy tässä oli toki myös tuolla eilisellä Valio-myrskyllä. Sen sijaan toisen ruskavaiheen haavat ovat alkaneet olla tällä viikolla ruskahuipennuksessaan ja niitä on valtaosa kaikista haavoista - Ne ovat jopa hyvinkin näyttävästi ja yllättävästikin kirkkaan keltaisia ja oransseja parhaillaan, mutta ruskaltaan myöhässä normaaliaikataulusta juuri siten, että niiden ruskahuipennus olisi ollut normaalisti kokonaan syyskuun puolella.
Pieni osa haavoista kuuluu ns. kolmanteen ruskavaiheeseen eli myöhäisimmin ruskansa tekeviin; ne puustot ovat vasta alkaneet ruskaantumaan tai ovat jopa melkein kokonaan kesäasussa edelleen.
Muutoin luonnonvaraisessa puustossa koivujen ruska on siis erittäin paljon ruostesienien aiheuttaman ennen aikaisen varistumisen luonnehtimaa, missä koivujen varsinainen ruska ei ole päässyt kunnolla esille; jopa vähemmistönä ovat ne puut koivuista, joissa on parhaillaan joko etenemässä varsinainen kirkas ruska tai joissa kesäasu on edelleen säilynyt lähes kokonaan. Tämä osa koivuista kuitenkin ilmentää tuota varsinaisen ruskan myöhästymistä, vaikka suurin osa koivuista on jo huomattavan paljon varistuneita ruostesienien takia etenkin maaseudulla.
Monilla pajuilla on ollut melko paljon sama tilanne kuin koivuilla, mutta esim. raitoja (Salix caprea) on säästynyt enemmiltä ruostesieniruskaantumisilta, jolloin ne puustot ovat vasta aloittelemassa varsinaista ruskaansa.
Lepillä (Alnus sp.) on ollut tänä loppukesänä ja alkusyksynä poikkeuksena edellisvuosiin verrattuna se, ettei niissä ole ollut paljoa ruostesienivioituksia lehdissään - Siksi ne puustot ovat säilyneet edelleen normaalia paljon lehtevämpinä, kun lehtien variseminen on siis ollut myöhässä normaalista niilläkin, vaikka lepät eivät varsinaista ruskaa teekään.
Kotipihlajilla (Sorbus aucuparia) ruskahuipennus on ollut käynnistymässä tällä viikolla myös, mutta toisaalta suurin osa niistä on alkanut kärsimään ruostesienistä niin paljon, että lehdet ovat muuttuneet ruskaantumisen sijaan vain ruskeiksi ja kuiviksi sekä alkaneet varistumaan nopeasti pois; eli vain pienenä vähemmistönä on kotipihlajissa kirkasta ruskaa.
Tuomilla (Prunus padus) on korostunut jaksottainen variseminen ja ruskaantuminen pitkittyneen kesälämmön takia - Syyskuun puolella tuomilla eteni osaruskaantumisena värihuipentuminen, mutta nyttemmin puihin on jäänyt osa lehdistä jopa vielä vihreinäkin ja monenlaisia osittaisia ruskavaiheita näkyy jo alastomista puista suurimmaksi osaksi lehteviin puihin.
Siirryttäessä tarkastelussa luonnonvaraisista puustoista viljeltyihin lajeihin huomio kiinnittyy tämän hetken maaseudun parasta ruskaa tekevien haapojen tapaan kirkkainta ja runsainta ruskaa taajamissa tekeviin metsävaahteroihin (Acer platanoides) - Aivan samaan tapaan kuin haavat ne puut tekevät kolmivaiheista ruskaa, missä tällä hetkellä normaaliaikataulusta myöhässä toisen ruskavaiheen metsävaahterat ovat saavuttaneet tällä viikolla ruskahuipennustaan; vielä syyskuun puolivälissä näytti siltä, että vaahteroillakin sekä ruostesienet että pitkittynyt kesälämpö olisi ollut aiheuttamassa ruskan sekä haalistumista että punaisten värien jäämistä osittain pois. Nyt on ilmennyt, että monet vaahterat ovat onnistuneet tuottamaan hyvin kirkasta ja punavoittoista ruskaa silti.
Metsävaahteroiden toisen ruskavaiheen kanssa suunnilleen samaan aikaan tai hitusen myöhempään ruskahuipennustaan ovat alkaneet tekemään myös jotkut ulkomaiset vaahterat ja pihlajat sekä mm. rusokirsikka (Prunus sargentii), pilvikirsikka (Prunus pennsylvanica), tuohituomi (Prunus maackii), katsura (Cercidiphyllum japonicum) ja monet koristepensaat, kuten tuhkapensaat (Cotoneaster sp.), varhain ruskaantuvat pensasangerevot (Spiraea sp.), aroniat (Aronia sp.), tuomipihlajat (Amelanchier sp.), jotkut kanukat (Cornus sp.) ja seppelvarpu (Stephanandra incisa) - Osa näistäkin on vasta osittain ruskaantunut, mutta toisin osin toisaalta jo kirkkaimmissa väreissään.
Ensimmäisinä ruskaantuneiden puiden joukossa punasaarni (Fraxinus pennsylvanica) on jäänyt ruskaantumiseltaan normaalia vaisummaksi; aluksi silläkin ruskan alku myöhästyi normaalista selvästi ja viime viikolla se alkoi tulemaan viimein ruskahuipennuksen partaalle; kuitenkin pitkittynyt kesälämpö alkoi tuottaa sillekin viimeistään tällä viikolla tuomien tapaan ruskan jakaantumista osiin, jossa osa lehdistään on tällä hetkellä jo varistuneet, mutta toinen osa on jäänyt puihin kiinni vielä vajaaruskaisina. Pieni osa punasaarnista on tosin jo lähes kokonaan varistuneitakin kiitos etenkin tuon eilisen Valio-myrskyn. Kotimainen lehtosaarni (Fraxinus excelsior) on käyttäytynyt lähes samaan tapaan, mutta sen ruska on paljon vaisumpaa.
Kesäasuisia puita ja pensaita löytyy vielä huomattavan paljon osaltaan ruskan etenemisessä olevan myöhästymisen takia - Kokonaan kesäasuisia tai vasta hieman ruskaantumistaan aloittaneita puita on lajeissa; tammet (Quercus sp.), lehmukset (Tilia sp.), lehtikuuset (Larix sp.), jotkut poppelit (Populus sp.), hopeapaju (Salix alba "Sibirica") ja balkaninhevoskastanja (Aesculus hippocastanum). Jotkut ulkomaiset pihlajalajit ovat myös edelleen kesäasussa. Metsävaahteran myöhäisimmin ruskaantuvan kolmannen ruskavaiheen puut ovat nekin yhä kesäasussa.
Vuorijalavista (Ulmus glabra) osa on puolestaan osittain ruskaantuneita tai lähes ruskahuipennuksessaan ja vain pieni vähemmistö niistä on lähes kesäasussa. Sen sijaan lajikkeilla kartiojalava (Ulmus glabra "Exoniensis") ja sateenvarjojalava (Ulmus glabra "Camperdownii") kesäasut ovat pysyneet täydellisesti edelleen.
Kesäasuisia puita on viljellyissä lajeissa edelleen myös mm. omenapuissa (Malus sp.), luumuissa ja hedelmäpuina viljellyissä kirsikoissa (Prunus cv.) sekä pensaista jasmikkeissa (Philadelphus sp.), myöhään ruskaantuvissa kanukoissa (Cornus sp.) ja pensasangervoissa (Spiraea sp.), kuusamissa (Lonicera sp.) ja ruusuissa (Rosa sp.) sekä pihasyreeneissä (Syringa vulgaris) ja jopa osassa muitakin syreeneitä. Lisäksi lumimarja (Symphoricarpos rivularis) on pääosin kesäasussa edelleen.
Myös hortensioissa (Hydrangea sp.) on vasta vähän ruskaa esillä ja kesäasut ovat pääosassa - Näin myös syyshortensialla (Hydrangea paniculata "Grandiflora"), jonka kukinnot säilyivät lähes kaikkialla tämän viikon alun lievästä hallanvaarasta vaurioitta. Syyshortensian kukinnoissahan oli loppukesällä huomattavaa viivettä niiden vaaleanpunaisiksi muuttumisessa, mutta viimein n. syyskuun puolivälin paikkeilla kukintojen vaaleanpunaisuus voimistui selvästi.
Talvenarkojen ulkomaisten lajien joukossa on tietenkin myös myöhään kesäasussa / lähes kesäasussa säilyneitä puita ja pensaita - Kuten valeakaasioissa (Robinia pseudoacacia), kolmiokissa (Gleditsia triacanthos) ja magnolioissa (Magnolia sp.). Talvenkestävämpien jalopähkinöiden (Juglans sp.), siipipähkinöiden (Pterocarya sp.) ja kultasateen (Laburnum alpinum) joukossa on sekä kesäasuisia että osittain ruskaantuneita yksilöitä. Näitä lehdiltään hieman muistuttava amurinkorkkipuu (Phellodendron amurense) on ollut enemmän ruskassa ja osaksi jo varistunutkin ja sama koskee harvinaista lakkipuuta (Cladrastis kentukea).
Talvenarkojen lajien onneksi päättyneen syyskuun pitkittynyt kesälämpö mahdollisti myös sen, että vajaakehittyneet uudet versot saivat mahdollisuuden valmistua vielä normaalia paremmin talveen, vaikka aikaisemmin kesällä viileät säät olivat aiheuttaneet niille huolestuttavaa kehitysviivästymistä.
Kaikki tuo edellä mainittu huomioiden voidaan sitten arvioida Etelä-Suomen ruskan kohtaloa ensi viikon 41 yöpakkasten ja kylmyyden kourissa - Eräs keskeinen tarkastelukohde on se, miten on tapahtumassa Etelä-Suomen ruskan huipennus: Näillä näkymin se on valitettavasti jäämässä tavanomaista vaisummaksi sekä voi jäädä pahastikin kesken etenkin sisämaassa. Katsotaanpa tarkemmin >
Yöpakkasillahan on tapana aiheuttaa jo ruskaantuneiden lehtien nopeaa varisemista; näin ollen em. lajeista pisimmällä ruskaantumisessaan olevat alkavat ensi viikolla tyhjentymään lehdistään hyvin nopeasti; monet puut ovat viikon loppuun mennessä siitä joukosta jo kokonaan alastomia; esim. haavat ja metsävaahterat em. toisen ruskavaiheen osiltaan kuuluvat tähän joukkoon. Usein ruskaantuneet lehdet tippuvat jo ensimmäisen pakkasyön perään hetikin.
Sen sijaan vielä osittain tai lähes-täysin kokonaan kesäasussa olevien lajien joukossa yöpakkasilla tulee olemaan kolmijakoinen vaikutus > Pakkasarimmat lehdet tulevat paleltumaan jo ensimmäisessä yöpakkasessa; näitä lajeja ovat mm. jalopähkinät, siipipähkinät, valeakaasia ja kolmioka sekä monet muut talvenarimmat puu- ja pensaslajit. Mukaan lukeutuu myös jo noita ruskaantuneempi amurinkorkkipuu - Näillä lehdet paleltuvat jo ensimmäisessä pakkasessa kokonaan ruskeiksi ja / tai varisevat joko heti aamulla tai melko pian kuitenkin. Samaan tapaan syyshortensian kukinnot ruskistuvat heti ensimmäisessä pakkasessa.
Samaan lehdiltään arkaan ryhmään kuuluvat myös seuraavat harvinaiset ulkomaiset puulajit, jotka ovat jo lehdiltään osittain ruskaantuneet / osittain varistuneet > trumpettipuut (Catalpa sp.), jumaltenpuu (Ailanthus altissima), nenäliinapuu (Davidia involucrata), tulppaanipuu (Liriodendron tulipifera) ja neidonhiuspuu (Ginkgo biloba).
Toiseksi arimpia kesävihreitä lehtiä pakkasten suhteen on mm. lehmuksilla, balkaninhevoskastanjalla, kultasateella, lakkipuulla ja magnolioilla sekä vuorijalavan lajikkeilla kartiojalava ja sateenvarjojalava, joilla jo ensimmäinen pakkasyö voi ruskistaa ja varistaa lehtiä, muttei niin pahasti kuin em. arimmalla ryhmällä. Osa niiden lehdistään voi säilyä lähes vaurioitta ehkä parikin pakkasyötä, jos ko. yksilöt kasvavat suojaisilla paikoilla - Ensi viikolla pakkasöitä on kuitenkin tulossa useita etenkin sisämaassa.
Muilla mainituilla lajeilla kesävihreät lehdet ovat kestäviä ainakin parin-kolmen pakkasyön verran, mutta sen jälkeen alkaa vaiheittain ilmaantumaan lehtien ruskeaksi ja / tai kuiviksi muuttumista; ensimmäisenä viljellyillä lajeilla ja ns. jaloilla lehtipuilla sekä viimeisenä Suomen luonnonvaraisilla muilla lehtipuulajeilla.
Ensi viikon 41 kylmyys muutoin puolestaan tulee aiheuttamaan sen, että vielä kesävihreinä olevien lehtien ruskaantumisprosessi varsinaisten ruskavärien suhteen hyytyy liikakylmyyteen; näin ollen koko ensi viikon aikana varsinaista ruskaväriä ei tule enää kunnolla lisää.
Näiden ensi viikon vaikutusten synteesinä tulee kuitenkin kokonaisuutena ilmi se, että itse asiassa Etelä-Suomen ruskahuipentuma on jo huomenna sunnuntaina ja maanantaina ennen ensi ma-ti välisestä yöstä alkaen käynnistyviä yöpakkasia! Ruskahuipennus on siis jäämässä em. syistä johtuen myös tavanomaista vaisummaksi.
Sen jälkeen ruska vaisuuntuu huomattavasti jo ruskaantuneiden lehtien nopeaan varisemiseen sekä koko viikon jatkuvien useiden yöpakkasten aiheuttamiin kesävihreiden lehtien vaurioihin viimein jopa kestävimmilläkin luonnonvaraisilla lajeilla.
Pahimmilla pakkasalueilla sisämaassa ruska voi jopa päättyä pahasti kesken yleisiin lehtipaleltumiin, missä vain pieni osa vielä kesävihreistä lehdistä pääsee vielä tekemään varsinaista ruskaa seuraavassa mahdollisessa leudommassa sääjaksossa viikon 41 jälkeen. Etelärannikolla-lounaissaaristossa voi silti säilyä alueita kesävihreiltä lehdiltään lähes vaurioittakin meren leudontavan vaikutuksen ansiosta. Näin ollen ruskan loppuvaiheisiin tulee jyrkkää eroa sisämaan ja etelärannikon-lounaissaariston välille...
Uusimpien sääennusteiden mukaan eilen ilmoittamaani on tulossa sen verran muutoksia, että ensi viikon 41 lopussa la-su aikana korkeapaine siirtyisi Fennoskandian päältä sen verran etelämmäksi, että hitusen leudompaa ilmaa alkaisi kiertymään sen pohjoispuolitse Suomeen - Näillä näkymin leudontuminen on kuitenkin niin heikkoa ja korkeapaine sen verran pysyvä jatkossakin, että yöpakkasriski voisi vähentyä vain hieman ensi viikonlopusta alkaen - Joka tapauksessa ainakin ensi ma - la välisenä aikana joka yö sisämaassa minimilämpötilat voivat olla -1 ja -5 asteen välillä ja meren äärelläkin on vähintään yleisesti hallaa.
Lopuksi vielä muista luontoprosesseista lyhyesti >> Järvissä pintavesien lämpötilat ovat pysyneet viime päivien lämmön ansiosta vielä hieman reilussa +10 asteessa, mutta ensi viikon yöpakkaset kylmentävät pintavedet nopeasti jopa alle +5 asteen; matalissa rantavesissä saattaa alkaa ilmestymään viikon loppuun mennessä ehkä jopa jo ensimmäisiä jääriitteitä varsinkin sisämaan kovimpien pakkasten alueilla.
Aluksi järvivedet toisaalta toimivat pienilmastollisesti leudontavina elementteinä, mutta sen vaikutus heikkenee viikon loppua kohden pintavesien kylmenemisen edetessä. Meriveden kylmeneminen on paljon hitaampaa, joten sen leudontava vaikutus pysyy vielä lähes vakaasti.
Maaseudun peltoviljelyn erikoiset viljojen kehitysviivästymät ovat olleet elo- ja syyskuussa merkittäviä - Nyttemmin viime ja tällä viikolla melkein kaikki loppuviljat on päästy viime tingassa korjaamaan eli loput ohrista ja rypseistä / rapseista, mutta vieläkin on parhaillaan yksittäisiä kaurapeltoja jätetty puimatta - Ensi viikon yöpakkasista ei sinällään taida olla haittaa, kun sää pysyy poutaisena eli puinti-ilmat ovat siinä mielessä hyviä.
Kasvukausi kuitenkin näyttää saman tien päättyvän termisen syksyn alkamisenkin kera ensi viikolla etenkin sisämaassa, joten lisää viimeisiä kasvu- ja kehitystapahtumia mm. hedelmäkypsymisissä ei enää juuri tule ensi maanantaista alkaen. Samasta syystä nurmikoidenkin kasvu lakkaa ensi viikolla lähes tai aivan kokonaankin - Vain uusi tavanomaista paljon leudompi sääjakso vielä marraskuulle tultaessakin voisi hieman elvyttää niiden kasvua hitusen uudestaan...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment