Hyvän aktivismin ja valistamisen esteenä olevista psykologisista ja sosiologisista ongelmista sairaassa yhteiskunnassa

Viime aikoina esille tullut huono valveutumisen ja aktivismin taso (Joukkovoima-liikkeen ideologiasokean sensuuritoiminnan paljastama huono aktivismi oleellisena haittana valveutumiskehityksessä ja eliitin / NWO:n vastaisessa taistelussa) Suomessa on sen verran vakava asia, että jatketaanpa aiheeseen liittyen seuraavalla tavalla pohdintaa >>

Valveutumisen puutteellinen taso voi johtua monestakin seikasta, mutta yksi keskeinen väittämä sen taustasyynä on usein se, että valistajien tai aktivistien tekstejä / puheita kritisoidaan tyyliltään vaikeaselkoisiksi, tiedoiltaan sekaviksi tai kohdeyleisöään tavoittamattomiksi.

Toki noissakin puutteissa voi olla itse kullekin valistajalle ja aktivistille aina oppimisen ja kehittämisen varaa, mutta tämäkin ulkomuodon ja tyylin "selkeyttämisen" vaatimus on toisaalta juuri tätä aikaamme vahvasti kiteyttävää ulkokohtaisuuksiin liikaa kiinnittämisen ongelmaa sisältöjen ja dynaamisten-metafyysisten prosessien paikoin jopa todella haitallisella kustannuksella.

Valveutumisessa ja maailman tilanteemme paremmassa ymmärtämisessä olevat esteet eivät ole ymmärrykseni mukaan niinkään tiedollisia, opillisia tai viestinnällisiä, vaan erittäin korostuneesti psykologisia ja sosiaalisia sekä laajemmin yhteiskuntamme kollektiivisen kognition rappioprosesseihin liittyviä - Tätä on syytä tutkia ja osoittaa hyvin ja tässä teenkin sen pohjalta joitakin havainnollistuksia aiheen jatkon pohdinta- ja sovelluskehittelyitä varten >>

Omasta yhteiskunnallispoliittisesta kirjoittamisestani voi toki sanoa, että se on raskassoutuista ja vaikeasti hahmotettavaa tietyissä tilanteissa, mikä tietenkin on yksi syy sille, että se voidaan ohittaa helposti pinnallisen ideologisesti, kun sitä ei ymmärretä > Valveutumattomalle / perehtymättömälle lukijalle asiat voivat tuntua käsittämättömiltä ja vaikeatulkintaisilta ja ne ovat silloin helposti leimattavissa liian yksinkertaistavan tunnustuksellisesti ja opillisesti ismillisten ajattelukaavojen malleihin sekä vastakkainasettelujen dualistisiin ja vihaprojektiivisiin "totuudellisuus"kokemuksiin.

Mielestäni kirjoitan suurimman osan aikaa selkeästi ja ymmärrettävästi. Tekstieni työläs ja hankala lukeminen johtuu tiedollisessa ja viestinnällisessä katsannossa kuitenkin havaintoni mukaan eniten juuri siitä, että ne sisältävät hyvin paljon asiaa ja ko. asioiden luonne on olemukseltaan usein monimutkainen. Sisällön luonne on väkisinkin näissä valistamisasioissa hyvin monitasoinen ja moniulotteinen runsaine syyseuraussuhteineen > Maapallon kokoisia asioita ja ihmisen-yhteiskuntien syvimmän olemuksen piirteitä ei voi selittää niin selkeästi, että niihin perehtymätönkin ne tajuaisi "tuosta vain".

Niinpä vastaanottajan eli lukijan päässä tiedollisessa ja viestinnällisessä katsannossa pitää puolestaan tutustua asioihin ja harjoitella paljon lisää sellaista tekstinlukua, joka mm. tuo valtavan määrän syyseuraussuhteita ja ajallisia kerroksia mietittäväksi.

Ajattelu tiedollisessa ja viestinnällisessä katsannossa ei kuitenkaan riitä valistamisessa ja valveutumisessa. Lisäksi pinnalliset kokemukset eivät välttämättä ole totuus, vaan nykyrappiossamme ns. todellisuusefektit (Seppo Oikkosen termejä) ovat usein vain harhaanjohtavaa emotionaalista reaktiota totuudellisuuskuvitelmaan.

Eli kuten olen sanonut, niin aikamme kriisi lännessä ja Suomessa on niin syvä ja monimuotoinen, että sen ymmärtämiseksi kokonaisvaltaisesti ja kunnolla täytyy nähdä vaivaa niin ajatuksellisesti kuin erityisesti sosiaalis-psykologisestikin. 

Hyvässä ja edistyksellisessä valveutumisessa ja aktivismissa on vallassa olevan huonon ja haitallisen ajattelu- ja toimintatavan haastamiseksi ja sen tilalle maailmanparantamiseksi kyse tietenkin "toisinajattelusta". 

Sellaisessahan on juuri kyse siitä, että osaa ja ymmärtää esittää asioita uudessa valossa ja tarpeen mukaan jopa täysin uusiakin asioita, vaikka se vallitsevassa hegemoniassa olisikin 90% mielestä äärivaikeaa havaita ja ymmärtää > Se on kuitenkin yksi selkeä ehto muutokselle ja uudella tavalla valistumiselle hyvän maailmanparantamisen mahdollistumiseksi.

Valistaja toki olen ja varmasti vaikeakin sellainen, mutta ns. valistettavilta odottaisin kyllä myös osallistumista ja rakentavaa itsensä haastamista näissä prosesseissa ja siinä itse asiassa haluan tapahtuvan jatkossa paljon enemmän ja paremmin kuin mitä olen saanut näinä 7 aktivistivuotena kokea mm. kuoliaaksi vaientamisineen ja (fb-)ystävien poistumisineen.

Taitaa olla hyvinkin niin, että ne muutamat henkilöt jotka ovat hylänneet minut ilmeisen aktivistiajatteluni takia fb-ystävänä viime vuosina, eivät ole ymmärtäneet mm. tätä aikamme yhteiskunta-aktivismiin liittyvää vaikeaa sosiaalis-psykologista ongelmaa - Oletetaan valmiiksi / mieluummin pahaa yhteiskunta-aktivismista jopa sinälläänkin. Ei hyvä!

Nykyinen länsimaiden tilanne on vakava, ja siksi sekä vakavaa että suoraa puhetta tulee siitä jatkossakin riittämään! Vahinko, jos jotkut eivät sitä pysty kestämään / käsittelemään ja leimaavat niin helposti viestintuojan. 

Katsotaanpa siis seuraavaksi tarkemmin sitä, kuinka tällaisen provokatiivisen ja kyseenalaistavan viestintuojan eli valistajan / aktivistin kontolle sälyttyy sairastuneessa yhteiskunnassa helposti monenlaisia psykologis-sosiologisia seikkoja mustamaalaamis-, mitätöimis- ja vihaamiskatsannossa, ja monesti samalla jopa huolimatta valistamisen itsensä sisällöistä >>>

-- Joidenkin ylpeys ei kestä sitä, että heille osoitetaan heidän tulleen pahasti huijatuksi tietyissä arvolatautuneissa / mielipiteitä jakavissa ilmiöissä: Tämä ilmenee yhtäältä siten, että ko. huijatuksi tullut torjuu oman ko. ajatusvirheensä kuvittelemalla sen johonkin ulkopuoliseen syntipukkiin saadakseen itsensä näyttämään ns. puhtaalta / virheettömältä - Oman psyykensä suojelemiseksi tapahtuu siis huijattuna olevalla klassinen psyykkinen projektio. 

Toisaalta mielipiteitä rajusti jakavissa asioissa tämänlainen psyykkinen projektio on huijattuna olevalta helppoa toteuttaa sellaisessa ajatus- ja kollektiiviympäristössä, jossa on tarjolla dualistisiin ismiajattelun muotoihin ja opilliseen / tunnustukselliseen tietoon helposti tarttumista - Kuten juuri Suomessa > Huijattu tavallaan tunnistaa "itsensä" sopivassa tunnustuksellisessa joukossa, liittyy siihen hullaantuen ko. joukkoilmiöön, ja siten saa omalle psyykelleen tekosyyn projisoida ko. joukkoilmiön piirissä vaikuttavan tunnustuksellisen ismin mukaisesti ajatteluvirheensä "viholliseen" eli sellaisessa ryhmäpsykologisessa osallistumisessa saada itsepetoksellista "terapiaa" joukkopsykoosin tarjoaman petollisen itsevarmuuden ja euforian vahvistamana.

-- Joillekin on aivan liikaa se, että heidän maailmankuvaansa horjutetaan rikkomalla siinä olevia tabuja, myyttejä ja harha-ajatuksia: Tämä liittyy edelliseen ainakin siten, että yksilön psyykkisen projektion toiminnallinen vaatimus sisältää ulkopuoliseen syntipukkiin projisoitavan tiedon tabullistamisen ja myytillistämisen sopivasti, jotta se voi toteutua projisoijalla olevan ajatusvirheen karikatyyrillisenä ja siksi viholliskuvaa luovana siirtona tavallaan sisällöllisesti. Eli, että se on siten yksinkertaisen helposti irrotettavissa projisoijasta pois ja liitettävissä tehokkaasti ulkopuolelleen tietynlaisen tunnistamisen ja liitettävyyden ehdoilla. 

Joidenkin psykologia on sellaista, että heillä "itsen" riittävän eheänä ja tahrattomana pitäminen vaatii maailmankuvansa suojelua näin harha-ajatuksellisesti - Alla selitän yhä tarkemmin tässä ilmeneviä piirteitä aktivismiin ja valistamiseen / valveutumiseen liittyen.

-- Jotkut kokevat uhkana sen, että joutuisivat itse ajattelemaan totunnaisen ulkopuolisia ja / tai totunnaista haastavia asioita: Monet ovat niin vähän perehtyneitä esim. juuri yhteiskunnallispoliittisiin asioihin syystä taikka toisesta (ymmärrettävää monestakin syystä aikamme kiireissä ja muissa ongelmissa, mutta vakavasti otettavilla aktivisteilla selkeää puutetta), etteivät heidän asioiden käsittelytavat ja ajattelun prosessilliset ja metafyysilliset kyvyt ole päässeet harjaantumaan riittävästi. 

Niinpä esim. yhteiskunnallispoliittiset sisällöt, prosessit ja metafysiikka jää heille helposti "rakettitieteeksi", joka on liian vaivalloista ja ahdistavaa. Ymmärrettävästi silloin mm. aktivistien puheet ja kirjoitukset aiheuttavat heille ihan "vain" tiedollisen omaksumisen torjuntaa. 

Aktivismin ja valistamisen tiedollista ja viestinnällistä muotoilua ei kuitenkaan mielestäni kannata rakentaa asioista kaikkein vähiten kiinnostuneiden ehdoilla, vaan potentiaalinen tai tarpeellisimmin valistettava vastaanottajajoukko lienee jossakin erinomaisesti valveutuneiden ja välinpitämättömien välimailla. 

Joillekin voi olla myös häpeä myöntää sitä, etteivät he helposti osaa ajatella tietyllä tai tarvittavalla / vaadittavalla tavalla; esim. jokin ryhmän / yhteisön viitekehys johon he kuuluvat ohjaa heidät ajattelemaan tietyllä tavalla ja siinä aktivistien ja valistajien puheet ja kirjoitukset voivat jäädä paitsioon ryhmässä ehdollistetun ajatuskaavan mukaan. 

Siksi "itseä" määrää siis tässä sosiaalisesti ryhmäpaineet eli sosiaalisen sidonnaisuuden luonne ja vahvuus sekä ryhmän tunnustuksellisuutta eli primitiivisyyden astetta kuvaava normimoraalinen tai ismillinen määrä > Mitä voimakkaammista ko. luonteista ja vahvuuksista on kyse, niin sitä vihamielisempi ryhmän torjunta aktivistien-valistajien puheissa ja kirjoituksissa olevia "ryhmän vastaisia" sisältöjä kohtaan voi olla - Häpeänsä torjujalla on siis viitekehyksensä pakottaman kunnian- ja häpeäntuntomäärittelyn vallan mukaan ehdollistuminen aktivismin ja valistamisen luonnehdintaan hylkäävästi / hyväksyvästi.

-- Jotkut projisoivat kyseenalaistavaan ja maailman pahuutta paljastavaan viestintuojaan omia traumojaan ja narsismiaan: Joillakin voi olla esim. lapsuuden / nuoruuden kokemuksissaan sellaista pahaa, joka on voinut aiheuttaa persoonaansa vakavia vaurioita, mitkä jäävät elämään psyyken alitajuntaan. Sieltä käsin ne voivat aktivoitua tiedostamatta ja ilmetä sisältömäärittelyinä juurikin jopa yhteiskunnallispoliittisissa ilmiöissä > 

Väkivaltainen ja / tai ääriautoritaarinen isä (tai miksei äitikin) voi esim. olla syy yhtäältä nähdä nykyisyydessä tiettyjen poliitikkojen / aktivistien / valistajien rooleissa tai olemuksissa vastaavuutta tuollaisen esim. isätrauman sisältöihin. Siinä tapahtuu taas psyykkinen projektio, missä isätrauma ja varsinkin sen käsittely kielletään "itsestä" ja sopivalla hetkellä liitetään ulkopuoliseen karikatyrisoituun hahmoon "terapian" itsepetoksellisena muotona.

Oman narsisminsa tunnistaminen ja hyväksyminen on narsistille itselleen tietenkin hyvin vaikeaa, joten ko. psyykkisen projektion tarkastelua voidaan jatkaa näin: Narsistille itselleen ominaisia ajattelu- ja toimintatapoja hän pyrkii liittämään ulkopuolisiin henkilöihin tai tunnistamaan niitä heissä myös yhteiskunnallispoliittisesti, jos hän on sillä saralla jotenkin aktiivinen ja kaipaa sellaista toimintadraivia. Näin narsisti suojelee psyykeään kauhistuttavien ja vaativien sisältöjen psykologiselta taakalta myös ismillisesti > 

Hän kääntyy pois itsestään, koska ei pysty hyväksymään itseään kokonaisena ja pyrkii maalaamaan itsestään ihannekuvan, jota uhkaamaan pyrkivä projisoituu stereotyyppiseksi poliittiseksi "viholliseksi" tai kollektiivisella tasolla narsistille vieras / vastakkainen ismi muotoutuu mustavalkoisella tavalla määritellyksi pahuudelliseksi yhteisöksi / joukkovoimaksi. 

Siispä jos aktivistin-valistajan ajattelussa ja / tai toiminnassa on jotain sellaista, johon sekä traumatisoitu että narsistinen henkilö voivat tarttua oman ihannekuvansa suojelemiseksi tai pahuutensa / vikansa piilottamiseksi, niin aktivistista leipoutuu tämän silmissä helposti vastustettava ja mustamaalattava "vihollinen" / "väärinajattelija".

Traumat voivat siis voimistaa em. "normaalimpaa" psyykkistä projektiota entisestään sekä myös laajemmin, kuten em. ryhmäpsykologisessa joukkohysterian vallassa voi tapahtua.

-- Jotkut kokevat maailman ismipintoina ja luokittelevat aktivistit-valistajat sen mukaan sokean ideologisesti ja ratkaisevat suhtautumistapansa sen perusteella: Länsimaissa olevaa ajatushistorian rappiovaihetta on Seppo Oikkonen kuvannut erinomaisesti blogeissaan Kuinka Karl Marx tavataan ja Alkon kassalla. Voitte käydä niistä ammentamassa syventävää tietoa tähän liittyen. 

Suomessakin on siis vallalla sellainen kollektiivinen ajattelutapa, joka haluaa yltiöpäisesti luokitella, kategorisoida ja yleiskäsitteellistää; kuten Oikkonen on siis havainnollistanut, niin tähän liittyy voimakasta ymmärrystä noituvaa ajatteluvirhettä, joka ilmenee mm. liian kapeakatseisena ismillisenä ja normalismeihin vangittuna lumekokemuksena, ja se on siis yksi ajattelun virhe ajautua harhaisesti mm. ideologisiin vastakkainasetteluihin sekä maailman ymmärtämisessä kapeisiin ja vääristäviin näkökulmiin. 

Niinpä aktivistien-valistajien puheissa ja kirjoituksissa tunnistetaan ihan jopa tabuiksi leimattujen yksittäisten sanojen tasolla ideologisia merkkejä sekä hyväksyvän että torjuvan asenteen valitsemiseksi hyvin vajailla ja vääristyneillä tiedoilla > Hyväksyminen voi olla jo edellä sanottuun liittyen esim. sitä, kuinka valinnan tekevällä "arvioijalla" on viiteryhmänsä ehdollistama sosiaalinen sidonnaisuus ja tunnustuksellisuus määrittämässä hyväksyttävän ismin mukaan "väärän" / "oikean" ajattelun-toiminnan tunnistamista. 

Toisaalta aktivistin torjunta voi tapahtua ismilliseen ajatteluun liimattujen viholliskuvien mukaan siten, että "arvioijalla" oleva trauma synnyttää alitajuntansa piilosta luokittelupakotteen em. tapaan psyykkisenä projektiona, jossa ismitorjunta koetaan valmiin ideologiamallin mukaan oikeutettuna ja pakollisen tarpeellisena operaationa huolimatta harhaisesta lähtökohdastaan. 

-- Joillekin tuottaa suuria vaikeuksia hyväksyä valveutuvan aktivistin muutosta ihmisenä: Ystävyyssyhteissa ja muissa läheisissä ihmissuhteissa on tyypillistä, että niiden pitkään kestäessä ystävästä / kumppanista muodostuu itselle tietynlainen kuva, joka koetaan usein pysyväksi ja syvällä tavalla totuudelliseksi - On kuitenkin fakta, ettei kukaan pysty tuntemaan itselleen läheisimpiäkään ihmisiä todella tai täydellisesti, vaan aina suhteen kokemisen mukana on enemmän tai vähemmän kuvitelmaa ja puutteellista arviointia.

Niinpä tuohon "pysyvänä" ja "syvästi totuudellisena" koettuun ystävän / kumppanin persoonaan tulleeseen muutokseen esim. aktivistiksi ryhtymisen seurauksena suhtaudutaan vähintään ihmetellen ja epäluuloisesti sekä pahimmillaan voimakkaan torjuvasti ja vihamielisesti.

Tuollainen muutosvastarinta voi ilmetä mm. siten, että ystävä / kumppani on ollut aikaisemmin osa sellaista ryhmää, jossa vallitsee vahva sosiaalinen sidonnaisuus ja sen osaseurauksena esim. voimakas ja tarkasti rajattu ismillinen ajattelutapa, kuten edellä sanoin. Jos ystävän / kumppanin persoonamuutos tuottaa tuon ryhmäsidonnaisuuden kyseenalaistamista tai tiedollisesti ko. ismillisen ajattelun kyseenalaistamista, niin silloin häneen tietenkin voi kohdistua ryhmän suunnasta "viholliseksi" / "väärinajattelijaksi" leimaamista tai ainakin miedompia antipatioita. 

Ryhmässä eri tavoilla toteutuvat projisoinnin mekanismit voivat siis aktivoitua riippuen siitä, kuinka voimakasta on ryhmässä sekä yksilöillä että ryhmässä kollektiivina tarpeen reagoida muuttuneeseen henkilöön psyyken projektioilla > Kuinka paljon traumaattista tai narsistista ajattelua on ryhmässä tai kuinka ideologisesti tiukkaa ryhmän ismillinen ajattelu on > Samalla tilanne riippuu siitäkin, kuinka vahva suhde muutosvastarintaa kokevalla on muuttuneeseen ystävään / kumppaniin; tällöin suhteen erilaiset ominaisuudet ja tilanteet voivat olla ratkaisevia määrittäjiä suuntaan tai toiseen - Joskus ryhmä itse on se, joka muutoksessa kyseenalaistuu eniten ja jopa hajoaa sen takia.

Voi olla myös niin, että ystävän / kumppanin muutos aiheuttaa sosiaalista hämmennystä siten, että hänen aktivisminsa näyttäytyy sekä yksilölle että ryhmälle ihan vain suht harmittomana epäsovinnaisena käyttäytymisenä eikä kyse silloin ole niinkään psyykkisestä projektiosta. Silloin tapahtuu pikemminkin "mustaksi lampaaksi" tai "erikoiseksi tyypiksi" leimaaminen, jossa suhtautuminen aktivistiin-valistajaan koetaan "vain hitusen" hämmentävänä, vaikeasti uudelleen arvioitavana, pulmallisesti sovitettavana suhteen aikaisemman sisällön katsannossa jne. Eli "vain" sopeutumista ja säätämistä hieman tarvitsevana kimuranttina elämänvaiheena. 

Aktivistin "sijoittaminen uudelleen" sosiaalisen konstruktion piiriin voi myös olla arkisempiin tilanteisiin ja ryhmiin liittyvää. Siinä muutosvastarinta aiheuttaa ns. ylimääräistä "vaivaa" erilaisissa ihmisyhteisöissä > Kaikki mahdollisuudet pienistä kaveriporukoista työ- ja kouluyhteisöjen kautta kansallisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuolen kaltaisiin kokonaiskuviin saakka; tämä aihepiiri voikin olla tosi laaja...

-- Joillekin itsetietoisen ja provokatiivisen varmasti esiintyvä aktivisti tarkoittaa aina ylimielisyyttä ja narsismia: Tämä tapaus on itse asiassa juuri tuota edellä mainittua narsistin itsensä tekemää projektiota omakuvansa säilyttämiseksi tahrattomana > Otan sen vielä erikseen uudestaan esille siinä katsannossa, että tuo itsetietoisuus ja provokatiivisuus toiminnassa on itse asiassa lähinnä metodillinen ominaisuus eikä välttämättä kerro mitään niiden avulla promotoitavien / julistettavien aktivisti- ja valistamisasioiden huonoudesta taikka hyvyydestä. 

Tuollainen narsistin tai traumaihmisen projektiivinen käyttäytyminen ei itse asiassa juuri otakaan oikeasti tai kunnolla huomioon sitä, minkälaista sisältöä "viholliseksi" tai "väärinajattelevaksi" projektiolla leimattava henkilö edustaa ajatuksiltaan ja toiminnoiltaan - Projisoinnin kohteena oleva aktivisti-valistaja tulee mustamaalatuksi ja mitätöidyksi virheellisesti, ja sen takia hän voi joutua vastentahtoisesti ja väärin perustein myös esim. kokonaisen ryhmän hampaisiin, jossa tuollainen projisoiva ihminen vaikuttaa kollektiiviseen ajatteluun.

Narsistia tai traumaihmistä (Nämä muuten usein liittyvät toisiinsa) ei siis kiinnosta projisointinsa kohteena olevan henkilön persoona eikä edustamansa asioiden / toimintojen sisällöt, vaan oman vääristyneen minäkuvansa "eheänä ja tahrattomana" pitämisen suojelussaan se, miten ulkopuolisesta voidaan muokata sellainen karikatyyri tai stereotypia, jossa aito narsisti-traumaihminen pystyy kuvittelemaan toisessa / ulkopuolisessa sen narsisti-traumaihmiskuvan, jota itsessään olevana ei voi psyykkisesti tunnistaa-käsitellä omana tilanaan.

Aktivisti-valistaja on helppoa riistaa tällaiseen leimaamiseen, koska sellainen henkilö yleensä on juuri provokatiivinen, kyseenalaistava ja tavalla tai toisella ehdollistetuista normeista / totunnaisesta poikkeava, jolloin suhteessa yhteisöönsä hän on altis otettavaksi tarkasteluun ja määrittelyyn, ja varsinkin sairas yhteisö tarjoaa siinä helposti tarttumapintoja leimaamisessa mm. syyllistämisen, häpeään saattamisen, ryhmistä erottamisen sekä hajoita ja hallitse -mielihalujen kautta > Narsistin ja traumaihmisen toimintadraivin ja "itsensä" toteuttamisen kautta.

-- Jotkut joutuvat muuraamaan valtavan muurin itsensä ja aktivistin väliin suojellakseen maailmankuvaansa hajoamasta: Oikeastaan tämä kiteyttää kaiken edellä mainitun - On valitettava tosiasia, että tässä sairaassa yhteiskunnassa yhtäältä joillakin ihmisillä psyyke on traumaattisuudessaan niin kritiikkiarka ja hajoamisherkkä, että em. torjunta- ja vihailmiöitä kyseenalaistavaa aktivismia-valistamista kohtaan voi seurata herkästi. Toisaalta kollektiivinen tietoisuus on länsimaissa niin uhkaavasti hajoamisprosessissa, että sekin tuottaa oman vakavan lisänsä tässä keitossa em. tapaan ismillisen ajattelun sekä sosiaalisesti liian sitovan ja tunnustuksellisen kokemisen kautta vääristyneesti / haitallisesti. 

Pahimmillaan aktivisti / valistaja voidaankin nähdä sekä kollektiivisesti että tiettyjen henkilöiden taholta niin paljon "vihollisena" huolimatta hänen maailmanparantamisominaisuuksista (vaikka ne olisivat ns. puhdasta neroutta ja hyvyyttä), että hänet joka tapauksessa voidaan todeta "yhteisölle vaaralliseksi", "itselleen ja muille haitalliseksi hulluksi" tai "vihollisvoimien kanssa resonoivaksi" tapaukseksi...

Hälytysmerkit ja uhat tässä katsannossa ovat Suomessa(kin) jo hyvin vakavat!

---

Toivottavasti tämä antoi nyt teille hyvän tietopaketin pohtia eteen päin ja toimintaan soveltaa sitä, miten ns. toisinajattelijuudessa ja valistamisessa / valveutumisessa tiedollisten ja viestinnällisten seikkojen lisäksi on erittäin tärkeää havaita, ymmärtää ja ratkaista myös psykologisia ja sosiologisia ongelmia!

Suomi on kuitenkin havaintoni mukaan maa, jossa muutokset ja prosessit (varsinkin parempaan) ovat hyvin vaivalloisia ja usein vääristyvät / muuttuvat huonoiksi monilla tavoilla. Siksi on hyvin tärkeää aktivisteille se, kuinka kokonaista maailmankuvaa ja toimintaa sellaisen vallassa perustellaan, muodostetaan, kehitetään ja käytäntöön harjoitetaan!