Haluan laittaa oman Jouluni sanomaksi kolme asiakokonaisuutta, mistä yhteiskunnallispoliittisen aktivismin on osattava poimia jatkossa ymmärryksensä ja valveutumisensa, ja osattava nähdä maailmankuvansa puutteet, vääristymät ja ongelmat aidon yhteishyvän ja edistyksen nousemiseksi länsimaissa parhaillaan yhä eskaloituvan rappioluisun sijalle!
Ensimmäiseksi! >>
Seppo Oikkosen viisi uusinta kirjoitusta viime päiviltä osoittavat taas hänen vertaansa vailla olevan yhteiskunnallispoliittisen ja psykologissosiaalisen perehtyneisyyden ja analyysivoiman - Näistä viidestä kirjoituksesta olisi mahdollisimman monen hyvä ymmärtää mahdollisimman paljon sisältöjä:
Alkon Kassalla: Rajat kiinni, Joulu ei koita köyhälle, Juristerian mytologiaa, Katupartioinnin psykologiaa ja Raiskaamisen psykologiasta.
Varsinkin aktivistien ja maailmanparantajien osalle noissa(kin) on paljon oleellista sisältöä ajatteluun ja toimintaan, joten ymmärrysasteet ko. asioiden suhteen julkisessa keskustelussa ja sosiaalisessa mediassa on yksi lähtökohta tunnistaa hyvän aktivismin / politiikan laatuja ja toisaalta disinformatiivisen valeoppositiosisällön tai muuten vain haitallisen yhteiskuntatoiminnan havaitsemista.
Muitakin tarkastelutapoja sellaisiin varmasti on, mutta Oikkosella on niin erinomainen kyky sanallistaa ajattelua, psykologiaa, yhteiskuntarakenteita ja -sisältöjä, sosiaalisia konstruktioita ja kaikkien niiden historiallisia prosesseja tulevaisuusskenaarioineen, että hänen kirjoituksiaan lukemalla oppii syventämään motivaatiotaan ihmisenä ja yhteisön jäsenenä kasvamisessa ja kehittymisessä tarvittavia muutoksia ja parannuksia ajatellen.
Huolimatta siitä, vaikka Oikkonen itse suhtautuu havaintojensa ja analyysiensä perusteella äärimmäisen pessimistisesti yhteiskuntamme tilaan ja sen kehitysmahdollisuuksiin!
Maailmanparantaminen lähtee silti aina hyvin paljon ihmisenä kehittymisestä sekä kollektiivisten yhteisöelementtien ja -prosessien tajuamisesta myös kehityskohteina!
On toki selvää, että siinä on Suomessakin parhaillaan hyvin vakavia ongelmia!
Lainaus yhdestä noista Oikkosen kirjoituksesta >> "Sosiaalisesti sitovissa, ryhmä- ja normipaineisiin perustuvissa kuriyhteiskunnissa kaikki rakenteet ovat käskyvaltaisia ja hierarkkisia, käyttäytyminen on ulkoaohjautuvaa, ja kaikki moraali -- muistakaa että moraali on siis jokaisen yhteisön pohjimmainen sosiaalinen sidosaine -- on aivan erilaatuista kuin yhteiskunnissa, joissa yksilöt ovat saattaneet kasvaa omaehtoisiksi ja omantunnoneettiset tunnot omaaviksi kansalaisiksi.
Yhteiskuntaa konstituoivia voimia voidaan ajatella itseään ruokkivina kierteinä. Jokainen yhteisö elää oman dynamiikkansa varassa. Siellä missä yhteiskunta suojelee varhaislapsuuden ja suosii aikuisiässä pitkälle menevää yksilöllistä eriytymistä, siellä jokaisen sukupolven on mahdollista olla edellistä itseohjautuvampi. Kun taas siellä missä jo vastasyntyneille tuotetaan tuskallisia kokemuksia ja harrastetaan mieletöntä institutionalisoitua eriarvoisuutta ja rankaisemista, siellä jokainen sukupolvi on omissa otteissaan edellistä ulkoaohjautuvampi ja julmempi.".
Lisäksi lainaan niistä vaikkapa nämäkin: "Moraalitunnot ovat olemuksellisesti tietyn yhteisön sisäisiä tuntoja. Ne ulottuvat täsmälleen yhtä pitkälle kuin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kokemus ulottuu. Yritys laajentaa moraalia esimerkiksi käsitteellisten sääntöjen avulla yli niiden rajojen joissa moraaliset tunnot luonnostaan viriävät on tuomittu epäonnistumaan.",
"Aniharvat aikamme ihmisistä, edes niistä jotka pitävät itseään hiemankaan intellektuelleina, ymmärtävät että kyvyttömyys erottaa toisistaan rahatalous ja reaalitalous on hahmon- ja käsiteenmuodostuksen kannalta -- eli siis älyllisesti -- täsmälleen samaa kyvyttömyyttä kuin käsitteiden monikulttuurisuus ja moniarvoisuus sekoittaminen toisiinsa.
Kumpikin näistä yleisessä aikalaisajattelussa laajasti vaikuttavista harhoista omaa saman historian. Kumpikin ovat eurooppalaisella uudella ajalla aivan tietyistä paradigmaattisista lähtökohdista kehittyneen niin sanotun "kartesiolaisen rationaalisuuden" erityisiä vääristymiä. Kumpikin harha on pohjimmiltaan ihmiskuvan harha. Kumpikin edustaa omalla tavallaan sokeuden asteelle kasvanutta individualismia.".
Toiseksi! >>
Entä jos maan asioista päättäisi kansa?
Kuulostaa hienolta, mutta otan esille tuosta kirjoituksesta nyt pari asiaa:
Lainaus: "- Suora demokratia sitouttaa ihmiset yhteiskunnan toimintaan, ja sen avulla voidaan tehokkaasti valvoa eliittiä, kuvailee Geneven yliopiston politiikantutkimuksen professori Pascal Sciarini.".
--- Tämän toteutuminen käytännössä kunnolla vaatii väestöltä erinomaista valveutumista ja tietoisuutta eliitin salaliittoihin ja menetelmiin. Muuten tämä ei onnistu!
Suomessa tässä on vielä paljon keskeneräisyyttä, vikaa ja parantamisen varaa, kuten jo tuossa Oikkosen analyyseihin perustuvassa esilleotossa kävi ilmi. Eikä koulutustaso kerro vielä sitä, miten valveutunutta väestö on - Koulutuksessa itsessäänkin voi olla ja onkin vikaa Suomessa, kun oppiaineisoihin vihkiytyminen voi olla osaksi yksi aivopesun ja haitalliseen eliitille kuuliaiseen konformismiin lukitsemisen muoto. Virallinen kirjaoppineisuus ei välttämättä ole sama asia kuin ymmärtäminen näistä keskeisistä ongelmista.
Monet esim. eivät vieläkään kykene katsomaan massamedian ja julkisen keskustelun - julkisen vallan läpi todellisuutta silmiin, vaan ovat voimakkaassa torjuntamoodissa ja ismillisissä - opillisissa muoteissa kiinni monien asioiden suhteen, kun valveutuminen vaatii sellaisista vapautumista laajemman tietoisuuden mahdollistamiseksi.
Suora demokratia on vastuullista ja siksi vaatii hyvää ymmärrystä sekä tarkasti ja oikein suunnattua kyseenalaistusta ymmärryksellä vahvennetun tietoisuuden avulla, eli vakuuttavaa maailmanparantamisasennetta ja havaintoja suuresta määrästä eliitin sekä paikallisista että kansainvälisistä vaikuttamiskeinoista ja rakennehierarkioista.
Myös historiaa on luettava uudella tavalla ja ohi suggestioprosessien, mistä seuraavassa lainauksen ruotimisessa on kyse >
Lainaus: "Johtajakeskeinen päätöksentekokulttuurimme juontaa juurensa historiaamme Venäjän alaisuudessa. Sen perintöä ovat eliitin autoritaarisuus ja kansalaisten alamaisasenne. Asiaa edisti myös toisen maailmansodan jälkeinen jälleenrakennuskausi. Sen keskustelua ja erimielisyyttä karttanut konsensushenki elää yhä yhteiskunnassamme, vaikka kriisiajoista on kymmeniä vuosia.".
--- Jo tuossa on yksi oleellinen virhe eli siinä jätetään ottamatta huomioon ruotsinvallan melkein 1000 vuotta kestänyt hajottava ja alamaisasenteisiin pakottanut imperialismi, joka on ollut paljon vaikuttavampi kuin nuo lainauksessa mainitut asiat yhteensä, ja niissä itse asiassa ruotsinvallan aikainen tyrannia on jo ollut keskeinen vaikuttaja myös.
Lisäksi globaalisti historiaymmärryksessä on otettava huomioon mm. Brittiläisen imperiumin nykypäivään saakka jatkunut vaikuttamisvyyhti, joka juontaa juurensa jo antiikin aikaisten eliittiklaanien sisältöihin ja tavoitteisiin.
Lainaus: "Sveitsissä suoralla demokratialla on vuosisataiset perinteet. 700 vuotta sitten vuoristojen ympäröimä maa irrottautui Itävallan Habsburgien dynastiasta. Sen jälkeen se on Napoleonin valloitussotia lukuun ottamatta saanut kehittyä omissa oloissaan ja muokata ainutlaatuista demokratiaansa.
Sveitsissä ei ole vuosisatoihin ollut hallitsijaa, joka olisi voinut väittää maata omakseen. Siellä ei ole edes varsinaista valtionpäämiestä, ja valtaa on viety niin alas kuin mahdollista.".
--- Käykin siis ilmi jo tuonkin lainauksen perusteella, kuinka Suomessa on vielä monta ongelmaa ja estettä ratkaistavanaan, ennen kuin esim. Sveitsin mallin mukainen demokratiaparannus voisi ottaa hedelmällistä kasvualustaa täällä.
Suomi on rakenteellisesti ja psyykkisesti valitettavan sairas sekä valitettavan ahdasmielinen ja jäykkä muuttumaan...
Lisäksi Sveitsi ei ole puhdas pulmunen sekään, vaan länsieliitillehän siellä on ollut olemassa rahatalousparasiittiaan varten monta mahdollisuutta pankkirakenteessaan.
Kolmanneksi! >>
Yhdysvaltain presidentivaaleissa on tapahtumassa kummia, kun ehdokkaista ristiriitaista ja kahtia jakavaa reagointia nostattanut liikemies Donald Trump on noussut ehdokasvalinnoissa kärkisijoille. Tämä presidenttikilpa on tavallaan pikantti länsimaailman tilan ja prosessien havainnollistaja, joten myös yhteiskunnallispoliittisessa aktivismissa em. sisällöt huomioon ottaen on oleellista olla selvillä siitä, miten Yhdysvalloissa politiikka muotoutuu mm. presidentin valinnassa.
Huolimatta siitä, kuinka viime vuosikymmeninä ja varsinkin JFK:n murhan jälkeen USA:n presidentit ovat olleet kyseenalaistamattoman ja vakaan kiinteästi Oikkosenkin määritelmän mukaisen ns. rahatalousparasiitin asiamiehiä oikeita demokratian ja yhteishyvän ideoita ja toimintamalleja vastaan - Eli pitkään aikaa USA:n presidentivaaleissa ei ole tapahtunut mitään ns. "yllätyksiä".
Donald Trump vaikuttaa olevan kuitenkin pitkästä aikaa hyvin erottuvasti erilainen ehdokas, vaikka samaan aikaan epäilyttävä omalla tavallaan hänkin >
Trump on mielenkiintoisella ja ilmeisen oleellisella tavalla ristiriitaisia reaktioita herättävä presidenttiehdokas - Olen aikaisemmin luonnehtinut (FB-seinälläni) häntä ns. puolivalveutuneisuutta edustavaksi hahmoksi, mutta viime aikaisten valtamedian ja valtamedian suggestioissa elävien ihmisten reaktioista voidaan myös päätellä lisää.
--- Ainakin vaikuttaa siltä, että Trump on länsimaisen ajattelun-toiminnan rappiossa esiintyvien ilmiöiden sekä projisointikohde että paljastusindikaattori.
Se tarkoittaa mm. sitä, että Trumpin rehvakkaat ja älyttömiltä vaikuttavat sanomiset osoittavat länsimaiden ongelmallista tilaa ja sen korjaustarpeita siten, että ne voidaan lukea sanomisiinsa reagoivista ihmisistä ja valtamedian asenteista heijastuksina.
Eli esim. Trump käyttää maahanmuuttokriisistä äärinationalistisia luonnehdintoja, mutta siihen reagoivat asettuvat toiseen äärilaitaan vastareaktiona, joka paljastaa länsimaisessa ajattelussa olevan dualismiongelman.
Se puolestaan on ilmiö Oikkosenkin analysoiman rappioprosessin oireena sekä sen piirissä lännen eliittihegemoniassa hajoita ja hallitse- ja sumuta ja harhauta -menetelmien osa länsieliitin maailmandiktatuuripyrkimyksissään > Dualismit kätkevät kokonaiskuvan ja syvän ymmärryksen ismillisen pinta-ajattelun suggestioon!
Toisaalta valtamediassa noussut vastareaktio Trumpin sanomisiin paljastaa sen, ettei valtamedia suostu ottamaan käsittelyyn Trumpin sanomisista indikoituvia länsimaiden ongelmien perussyitä ja niiden eliittisidonnaista rappiollistamista, vaan se projisoi Trumpin hahmoon väistö- ja piilottamisliikkeenä mm. maahanmuuttokriisin ongelmat, eli luo harhauttavan ja sumuttavan julkisivusuggestion > Samalla se syyllistää ja mitätöi Trumpin aivan oikeat ongelmien esilleotot leimaamisen ja mustamaalaamisen keinoilla.
Tätä on oleellista pyrkiä ymmärtämään tuossa ensimmäisenä esille ottamassani Oikkosen analysoimassa maailmankuvaymmärryksessä!
Samanlaista ongelmien piilottamista ja projektiivista leimaamista liittyy länsieliitin hegemoniassa ilmenevään russofobiaan, jonka sisältöä iskostetaan Venäjän ystävänä tunnetun Trumpin hahmoon myös mitätöintitarkoituksessa.
Trump on siis tavallaan oikeassa monessa asiassa ja siten terveellinen ravistuttaja, sormella osoittelija ja pöyhijä, mutta on samalla myös jonkinasteisesti epäintellektuaalinen ja karkea.
Karkeus on yhdenlainen ongelma, mutta sellaiseen reagoivien vastaintressit paljastuvat vain lähinnä saman rappioakselin toiseksi pääksi ilman ongelmien yläpuolelle nousevaa kokonaiskuvallista maailmanparannusasennetta.
Hyvä ymmärrys yhteiskunnallispoliittisista asioista ei ole sitä, että valitsee näissä esille otetuissa rappioilmiöissä tai ismillisen / opillisen ajattelun tunnustuksellisuudessa vastakkainasetteluiden jomman kumman "leirin", vaan kyseenalaistaa kaikki vastakkainasettelut sekä sen pohjana olevan sosiaalispsykologisen taantumuksen ja vääristymän sekä tarjoaa sellaisen sijalle jotain paljon parempaa!....
Mieluiten pitäisikin esim. USA:n presidentinvaaleihin liittyen sekä Trumpin että kaikkien muiden USA:n pressaehdokkaiden tilalle löytää sellainen intellektuaali, jolla olisi hyviä ominaisuuksia JFK:n, FDR:n, Abraham Lincolnin ja Alexander Hamiltonin piirteistä ja toimintamalleista, mikä olisi sellaisen kokonaiskuvallisen maailmanparantamisasenteen yksi edistyssuunta - Itse asiassa ainoa hieman siihen suuntaan hahmottuva esivaaliehdokas olisi Martin O'Malley, mutta hänen tähtensä on ollut viime aikoina hyvin heikosti esillä ja laskussa...
Joka tapauksessa jännäksi menee myös siinä, miten ensi vuonna käy USA:n presidentinvaaleissa ... Aivan liian jännäksi...
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment